Pick me up, are you ever gonna do that?

Työnnettyään oven auki, edessä odotti näkymä isoon aulaan. Tilassa oli porukkaa kuin aamubussissa, joten Demelzan piti tunkeutua ihmisten välistä eteenpäin. Hän etsi katseellaan nojatuolia tai sohvaa, johon voisi mennä istumaan, tunnin alkuun olisi kuitenkin jonkin verran aikaa. Eipä hän vapaata istumapaikkaa löytänyt, hän oli ollut turhan toiveikas. Tottakai tähän aikaan jokainen paikka oli varattu.

Demelza asetti ranteissaan roikkuvia koruja paremmin, oli isoja massiivisia puukoruja, helminauhoja, joita oli kieritetty ranteenympärille. Yhdessä korussa oli kiinni pieniä sydämiä, joita Demelza tykkäsi näpräillä. Samalla hän kohensi vihreää kangaskassia olallaan ja napitti ruskeilla silmillään paikkoja. Jalassa hänellä oli hieman löysät tummansiniset farkut, jotka olivat kuitenkin tänään aivan liian kuumat. Demelza vilkaisi jalkoihinsa, jossa hänellä oli varvassandaalit. Nostettuaan katseensa, kukaan ei hilannut arvokkaita perseitään pois nojatuoleista, joten Demelza kääntyi lukemaan ilmoitustaulua.

Ilmoitustaulua lukiessa tai oikeastaan silmäillessä hän mietti jotain muuta kuin vapautuvia nojatuoleja, hiostavia farkkujaan tai kangaskassia, jonka pohjan repeämistä Demelza halusi lykätä. Tyttö mietti isäänsä ja tämän uutta tyttöystävää, joka ei ollut kunnioittanut Demelzaa vaan käyttäytynyt kuin jokin kuninkaallinen. Tämä nainen oli ollut heillä yötä noin viikon putkeen, eikä aamupalapöydässä ollut puhuttu muusta kuin naisen työstä toimittajana. Demelza ei tiennyt oliko hän pettynyt itseensä vai isänsä naismakuun. Ja siinä samassa, hänen laukkunsa pohja repesi ja koko sisältö humahti lattialle. Hän kiitti Jumalaa ja kyykistyi kohti lattiaa keräämään tavaroitansa, kenenkään edes huomaamana. Pitkät tummat hiukset olivat hänen tiellään, mutta hän ei jaksanut välittää niistä.

// joku mukava mukaan ^^

// Kelpaako Casey pojuni seuraksi? //

"hei, varo vähän" joku tyttö huusi skeittarin perään, joka oli meinannut kumota tytön.
"nätti pylly sulla!" skeittari huusi takaisin ja suuntasi skeitti laudan koulua kohti.
"OVI AUKI!" skeittari huusi ja meni vammaisramppia pitkin, että ei tarvitsisi pysähtyä, nousta laudalta ja kävellä paria porrasta ylös, kun sen voi lautaillakkin! Joku avasi nopeasti oven, nähdessään Caseyn tulevan.
"tattis dude!" Casey sanoi ovesta mennessä, peukalo pystyssä ja kääntyi katsomaan sisälle. Aulan hämäryys esti häntä näkemästä hetken, joten hän totutteli silmänsä, samalla kun lautaili pienellä alueella.

Viimein lauta pysähtyi ja se heitettiin olalle hetkeksi.
Caseyllä oli yllään valkoiset tennarit, farkut ja vaalean sininen paita, kun hän käänsi vaalean ruskeat silmät ilmoitustaululle, ja tyttöön, joka seisoi siellä.
Hän halusi olla tilanteen tasalla, joten poika laski taas skeden alas, laittoi jalan sille ja ponkaisi pienesti vauhtia, antaen laudan sitten liruta ilmoitustaululle.
Pojan vaaleanruskeat hiukset, joissa oli blondeja raitoja, olivat sekaisin ja näytti siltä, että hänellä olisi ollut villi yö, tai noh, sitähän se oli ollutkin: hän oli pelannut erään pelin loppuun ja nukkunut sitten pari tuntia, kunnes oli muistanut, että tänään oli matikan pistarit. Poika oli noussut neljän aikaan ja lukenut hetken, mutta napit korvillaan, kuten nytkin oli toisessa korvassa nappi, joka huudatti jotain musaa.
Casey katsahti tyttöön, joka oli metri hänestä sivummalla.
"hei tytsy... mitä uutta?" hän kysyi ja iski silmäänsä.

//sekoa! //

// Kelpaa toki (: //

Saatuaan kirjansa ym. tavaransa pois lattialta muiden tieltä hän nousi takaisin ylös. Häntä hieman huimasi, joten hän nojasi hieman ilmoitustauluun. Tuntiessaan olonsa tavalliseksi hän rupesi miettimään miten menettelisi tavaroidensa kanssa. Hänellä ei ollut kaappinsa avainta johon olisi voinut kirjat laittaa, joten hänen pitäisi kantaa kirjoja käsissä joka paikkaan. Hän pystyi pitelemään kirjoja niin, että pystyi toisella kädellä laittamaan hiukset paremmin. Nyt ne kutittivat hänen naamaansa. Hän vilkaisi taas nojatuoleihin päin, jossa kakarat istuivat naureskellen.

Katsellessaan ympärillä olevia ihmisiä hän kuuli vaimeasti laudan äänen läheltä, Demelza käänsi katseensa vasta sitten kun hän kuuli pojan äänen tämän vieressä. Hän kohtasi pojan katseen, joka oli flirttaileva. Silmänisku vahvisti sitä.
"Sori, mutta en oo mikään tytsy", sanoo hymyillen ja vilkaisee lautaa pojan alla. Häntä ihmetyttivät nämä tyypit, jotka ilmestyivät jostain ja alkoivat sitten kutsua tytsyksi. Demelza tunsi parempiakin tapoja aloittaa keskustelu.
"Ai mitä uutta? No, mun kassi hajos just äsken", kertoo sitten hieman vakavammalla äänellä ja näyttää toisessa kädessä roikkuvaa vihreää kangaskassiaan. Surkea ajoitus, miettii mielessään.
"Mitäs uutta sulle kuuluu lautapoika?" kysyy sitten ja kohentaa asentoaan niin, että seisoo suorassa eikä seinään enää nojaillen. Hän jäi pojasta muutamia kymmeniä senttejä lyhyemmäksi.

Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin, eikä Casey voinut olla huomaamatta tämän söpöjä kasvoja.
Poika potkaisi laudan altaan, otti käteensä ja survoi repun ja selän väliin, jättäen nyt kädet vapaaksi.
"jos et oo tytsy, niin kukas oon?" Casey kysyi, udellen nyt näin samalla nimeä. Tyttöä hän ei ole aiemmin nähnyt.
Vaikkakaan, skeitti laudalla mentiin hurjaa vauhtia, ei kaikkien naamoja kerennyt mieleen painaa.
Ja kun tyttö vielä sanoi kassinsa hajonneen, Casey katsoi nyt vihreää laukkua ja kirjoja, jotka oli tytön kassissa.
"jos haluut, voin kantaa ne, oi prinsessani" Casey sanoi ja teki pienen kumarruksen.
Sitten hän virnisti.
"tai sitten saat käyttöön mun loksun täks päivää, miltäs kuulostaa?" Casey kysyi ja heilutti tytön nenän edessä avainta, joka sopi hänen lokeroonsa. Hänen lokeronsa oli tyhjä, milloin hän ei laittanut sinne kirjoja tai kallista kameraa, joka ei ollut nyt mukana.

Kun Casey kuuli tytön kysymyksen, hän naurahti.
"lautapoika, kuulostaa hyvältä... mutta voit sä haukkua mua Caseyksikin" Casey sanoi ja iski jälleen silmää.
Hänellä ei alkaisi tunnit vielä tuntiin, joten jos neidollakaan ei olisi tunteja vielä, hehän voisivat tutustua hieman.
Casey katsoi tuoliloille, joissa yleensä vetelehti tuntien välissä, jos ne olivat vapaat. Nyt kymmenkunta suosittuja olivat siellä makoilemassa ja tirskumassa. Ällöä.

Katseli poikaa ja tämän touhuja laudan kanssa. Demelza huomasi pojan hiusten olevan sekaisin ja toivoi ettei omat hiukset olisi kun hän oli joutunut kyykkimään lattiantasossa.
"Jos yrität kysyä mun nimeä, niin oon Demelza", esittelee itsensä sanoo hieman hymyillen ja katsoo ruskeilla silmillään toista. "Mutta jos keksit jonkun ei-siirappisen lempinimen, voit käyttää sitäkin. Mutta tytsy ei käy", selittää. Häntä ei usein edes kutsuttu lempinimillä.
Naurahtaa sitten pojan eleille. "Odotinkin juuri prinssiä joka saapuu pelastamaan mut hevosella - mutta kyllä tuo lautakin käy oikein hyvin", sanoo lähtien pojan leikkiin mukaan. Pojalla oli ainakin jonkinlaista huumorintajua.
"Lokero kuulostaa hyvältä, ellet tahdo vaihtaa prinssin roolista palvelijaksi ja kantaa näitä mun perässä", Demelza totesi mietteliäästi ja vilkaisi hetkeksi muualle.

"Okei Casey, näytätkö tien sun lokerolle vai aiotko mieluummin kantaa näitä?" tiedustelee sitten, kun toinen oli kertonut vihdoin nimensä. Demelza vilkaisi ylöspäin jossa muisti kellon olevan, hänellä olisi hyvin aikaa.

"Demelza... aika jännä nimi" Casey sanoi naama peruslukemilla, yrittäen olla nauramatta. Oliko toisen vanhemmat keksiny nimen humalassa vai mikä ihmeen nimi Damelza oli? Melko harvinainen.
"ei siirappinen lempinimi? kassi-Alma?" Casey ehdotti ja katsahti taas revenneeseen vihreään kassiin. Kuka ihme sellasia käytti koulukirjojen kantamiseen? Ei oikeastaan kukaan, mutta tyttö oli harvinainen, nimensä mukaan lukien.
Casey mietti. Lempinimi. Hän oli saanut jo tuolta lempi nimen...Lyhenne ehkä?
Dem naurahti hänen sanoilleen ja päätti ryhtyä leikkiin, joten sai palkkioksi Caseyltä silmän iskun.
Tästä se alkoi: tyttö oli leikissä mukana aluksi, mutta kyllästyisi pian pojan... hörhömäisyyteen ja päättäisi olla enää tapaamatta häntä enää. Niin se menisi. Niinkuin aina.
"eikä mikä tahansa lauta, vaan super uusi tummaverinen lauta" poika sanoi nyökytellen ja taputti mustaa lautaansa, jonka toisella puolella oli super Marion kuva. Kaksi hänen harrastustaan oli yhdistettu lautaan: skeittaus ja pelit.
"no, vaikka kuinka hyvältä se kuulostaakin, että olisin prinsessan hovimies, mutta jossain vaiheessa minun pitäisi hylätä sinut tuntieni takia, joten.." Casey sanoi ja osoitti suunnan, minne päin he voisivat ravata.
"ja voin mä nyt auttaa kantamisessa" Casey sanoi, mitään sanomatta otti kirjat tytön sylistä ja painoi avaimensa tämän kätöseen.
"let´s go!" Casey sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin.

Nyökkäsi pojan sanoille nimestään. Hän ei ollut törmännyt samannimiseen kertaakaan.
"Ja arvaappa mitä se tarkoittaa?" kysyi ja naurahti, hän oli tutkinut asiaa kerran. "Se tarkoittaa linnaketta kukkulalla. Eikö olekkin mielenkiintoista" totesi ja mietti pitikö poika tätä ihan hölmönä. Poika tosin itse oli hieman hölmön oloinen, mutta hauskalla tavalla, joten hänen ei tarvinnut niin paljon miettiä itseään. Hymyili ajatuksilleen ja kuuli uuden lempinimiehdotuksen.
"Kassi-Almasta tulee mieleen joku... koditon tyyppi, joten ehkä ei sekään", mutristi hieman huuliaan ja puisteli päätänsä. Kuunteli kun poika kehu uutta lautaansa, Demelza ei tiennyt skeittauksesta mitään ja lauta oli näyttänyt vain laudalta. Tyttö tunsi paremmin kirjallisuutta ja historiaa, sekä tietenkin saippusarjoista, joita hän tuijotti koulun jälkeen popkornia syöden.
"Ah kiitti, ne painokin jo jonkun verran", sanoi kun Casey otti kirjat tältä. Käsi, jolle oli saanut avaimen, painui nyt nyrkkiin. Toisella vapaalla kädellään suoristi paitans ja lähti sitten kävelemään pojan vierellä kohti tämän kaappia.
"Osaatko oikeesti skeitata vai oonko sulla se vaan imagon takia?" töksäytti vilkaisten poikaa. Demelza ihmetteli mistä kysys oli tullut hänen mieleensä. Uusi tuttavuus sai hänestä toimittajan puolen esille. Koulussa oli ihmisiä jotka näyttivät feikeiltä ja tekivät asioita vain saadakseen itselleen halutun imagon. Väisteli ihmisiä käytävällä kävellessään.

Kun Demelza kertoi, mitä tämän nimi tarkiotti, ensin jätkä katsoi tätä hömistyneenä, kunnes nyökkäsi, naurahtaen hieman.
"okei... mut sun ei tarttee selvitellä mun nimen alkuperää.. se tarkottaa vaan Caseytä... tietääkseni" poika sanoi virnistäen suloisesti ja naurahti jälleen, kun Dem sanoi, että pojan antama lempinimi ei kelpaisi.
"no, sanon sua sit Demiks tai prinsessaks" poika sanoi nyökytellen.
Kun Dem kiitti kirjojen kantamisesta, Casey teki tyttömäisesti hovi NIIAUKSEN, mikä näytti niin tyttömäilsetä, että oikein pelottaisi, jos Casey tietäisi asian oikean laidan.

Kun Casey laahusti tytön vierellä kohti kaappiaan, hän meinasi tukehtua kuullessaan tämän kysymyksen.
"näytänkö mä feikiltä?" Casey kysyi surkuhupaisasti ja yritti näyttää loukkaantuneelta. Silmät katsoivat surullisesti tyttöä ja alahuuli törrötti.
"damn girl, mä luulin olevani aito ja oikea Casey Taylor" poika sanoi päätään pudistellen ja katkoi matkaansa.
"ja mikä sai sut kysymään moista? vai esitätkö sä tavista, vai mihin klikkiin kuulutkaan?" Casey jatkoi ja katsoi ensimmäisen kaapin numeroa. Vielä tusinan verran askeleita, ja he olisivat perillä.

Caseyn ilmeestä päätellen poika ajatteli kuitenkin häntä hölmönä.
"Ah prinsessa, pitääkin käydä varmaan vaihtamassa vaaleanpunainen röyhelöhökötys päälle niin nimi pääseen oikeuksiinsa", sanoo vakasti, kunnes hymyilee. Hän ei ollut mekkotyttö alkuunkaan. Pojan niiaus sai Demelzan nauramaan, ja tuntemaan itsensä oudon vapautuneeksi. Aamulla hän oli kiukutellut kuin pikkutyttö, ja vaikka hänen käytöksensä ei ollut kypsempää hän ei ollut ainakaan vihainen.

Caseyn reaktio oli hieman eri kun tyttö oli luullut, nyt poika näytti loukkaantuneelta hänen kysymyksestään.
"Anteeksi jos loukkasin AITOA Casey Tayloria, mutta joo, kyllä sä vähän feikiltä näytät", sanoo virnistäen ja tavoittaa pojan silmät. Ei Demelza poikaa halunnut mitenkään loukata tai mollata, Caseyn olemus oli jotakin muuta mitä hän oli odottanut skeittarilta. Kuten joskus muulloinkin, Demelzan omat johtopäätökset eivät olleet paikkaansa pitäviä.
"Kunhan vaan kyselen..", vastaa kysymykseen sen enempää selittämättä.
"Ehei, mun ei tarvitse kuule esittää mitään tavista, mä oon syntyny rahattomaksi, mitäänsanomattomaksi penskaksi, jolla ei ole omituisia mielihaluja tai erikoista ulkonäköä tai intohimoa musiikkiin taikka skeittaukseen. Ja mä oon ihan tyytyväinen näin", tilittää järkevän kuuloisesti. Demelzasta hän itse kuulosti hirveän negatiiviselta, vaikka eihän hän sitä melkein koskaan ollut.
Tyttö asteli pojan kanssa melkein samaa tahtia eteenpäin, ja tunsi avaimen turvallisesti nyrkissään.
"Mutta jos sulla on intohimoa skeittaukseen oikeesti, etkä oo siks valinnu sitä että kuuluisit tiettyyn ryhmittymään, nii sit et oo feikki ja hyvä sulle, koska mä en tykkää ihmisistä jotka esittää ja saattaisin tehä vaikka mitä sulle", jatkaa tilitystä ja lopuksi katsoo poikaa pienesti hymyillen. Pojan oli hyvä kuulla hänen mielipiteistään, ennenkuin ajatteli mitään muuta.

"onks sulla sellanen pinkki röyhelö unelma? mun onnen päivä!" Casey sanoi iloisesti ja räpsytti silmiään.
Vaikkakin, hän ei voinut kuvitella tuon bruneten päälle mitään sellaisen ällön makeaa vaatetta. Se ei ollut vain Caseyn mielestä Demin makuun.
Casey katsoi omia vaatteitaan, ja mietti, että ne oli ihan coolit. Kukaan tuskin käyttäisi mitään imelän pinkkiä, räikeän keltaista tai muutakaan semmoista pahan väristä vaatetta, paitsi suositut, rikkaat ja cheerleaderit.. ja ne, jotka kuuluu sukupuoliseen vähemmistöön.. crous...

"no totta mooses sä loukkasit pikku Caseya.... mulle tulee paha mieli" poika sanoi piipittävällä äänellä, huuli yhä mutrulla, vaikkakin hymy suupielessä kertoikin, että asia alkoi naurattamaan toista.
"näytänks mä oikeesti feikiltä? nou nou... mä oon tykänny skeitata pikku pennusta saakka ja ruvet mun polvessa kertoo sen, vaikka en nyt näytäkkään sulle mun ruipula jalkojani" Casey sanoi virne huulillaan.
Kun Dem kertoi, että hänen ei tarvinnu esittää tavista, kun tämä oli köydä kuin kirkonrotta ja mitäänsanomaton penska, jolla ei ole mielihaluja, Casey nyökytteli koko pitkän selityksen läpi ja kohautti sitten olkiaan.
"hyvä että oot tyytyväinen ihtees" Cas sanoi ja alkoi jo hidastaa askeliaan. Kohta tulisi hänen kaappinsa.
Kun Cas kuuli tytön sanat, hän hymyili pirullisesti.
"eli, jos mä sanon että mä feikkaan, mitä sä tekisit mulle? oisko se jotain hyvää? jos ei, niin sitten mun on pakko myöntää, että mä oon ihan aito ja oikee" Casey sanoi, pysähtyi ja nojasi lokeron oveen.
"se on tossa... muistatko paikan?" Casey kysyi ja osoitti viereistä lokeroa peukalollaan.
Lokerossa oli kylläkin Caseyn nimi viillelty, joten kyllä neitokainen sen löytäisi ilman Caseytäkin.

Demelza mietti hetkisen, kunnes jatkoi puhumista, "joo, kyllä mulla taitaa olla sellanen, jäänyt jostain naamiaisista joskus. Mut siitäkin on aikaa jo kauan... Harmi, sillä oisin voinut laittaa sen sinne tanssiaisiin!" naurahtaa ja vilkaisee poikaa silmäkulmastaan ja antaa katseensa muuten kiertää käytävällä olevissa ihmisissä.
"Aiotkos sä mennä tanssiaisiin?" kysyy ohimennen, kun oli itse maininnut asiasta.

Kuuntelee Caseyn toivotonta puhetta loukkaantumisesta, hän kuitenki huomasi sen olevan vain liioittelua. Demelza ei halunnut pakottaa poikaa näyttämään jalkojansa todistaakseen olevansa skeittari. Tämän kerran hän uskoi ilman todenpitävää näyttöä. Tyttö huomasi Caseyn hidastavan tahtia, joten hänkin teki niin. Rupesi sitten miettimään mitä kamalaa ehkä tekisi pojalle, jos hän olisikin yllättäen feikki.
"Ehkä mä tekisin jotain sun laudalle, ehkä katkaisisin sen!" huudahtaa ja nauraa perään. "Tai sitten jotain muuta."
Nyökkää pojalle jatkaen sitten: "No sitten sun ei kai tarvii huolehtia seurauksista." Tyttö pysähtyi pojan viereen ja virnuili tälle. Katsoi sitten tämän vieressä olevaa lokeroa. "Enköhän mä muista tän," sanoo ja koskettaa sormillaan kaiverrettua nimeä kaapissa. Vilkaisee vielä lokeron numeroa varmuuden vuoksi, kunnes ottaa kädestään avaimen ja aukaisee kaapin oven. Sisällä ei ollut mitään ja hyvä niin. Hän ei ainakaan sotkisi omia kirjoja pojan kirjoihin.
"Tää näyttää siltä ettet käy koulusssa koskaan", huomattaa ja ojentaa käsiään niin, että saa kirjat pojalta omiin käsiinsä. Laittaa ne sitten lokeroon, ottaen kuitenkin historian kirjansa sekä pienen punaisen kynäpussinsa takaisin käsiinsä. Heittää vielä vihreän kassin kirjojen päälle ja paukauttaa oven nopeasti kiinni. Katsoo avainta, kaappia ja sitten Caseytä.
"Kiitti tästä, prinssi", sanoo pojalle ja miettii kuinka hyvä tuuri hänellä oli käynyt. Poika, joka avuliaasti antaa oman tyhjän lokeron käyttöön tuntemattomalle tytölle. Tytölle, joka kehtaakin epäillä pojan feikkaavan. Demelza nojasi nyt itse lokeroon ja vilkuili poikaa ja käytävää.

"aah... sä olit varmaan sitten koko naamiaisten söpöin prinsessa" Casey ei edes peitellyt flirttejään, ja miksi pitäisi? Olihan hän hormoonia tuottava teini, jolla oli haluja. Mutta sitä luentoa Cas ei pitäisi Demille.
"tanssijaisiin? onko sellaisetkin tulossa?" Casey kysyi irvistyksen kera.
"pukuja, tanssia... ja tukka pitäisi laittaa... ääh.. en tiiä meenkö.. ja mä näytän talilta, jos meen sinne ilman daamii, ja tytöt... noh, sanotaanko nyt näin rehellisesti, että ne pitää mua söpönä pikku veljenä, jonka kanssa EI mennä tanssijaisiin" Casey kertoi ongelmansa tyttöjen suhteen.
Sitten Casey katsoi hetken innoissaan Demiä, mutta päätti unohtaa asian. Dem piti häntä muutenkin feikkinä, ei tyttö hänen kanssaan haluaisi mennä.

"haluutko kokeilla katkasta? ei taida onnistua ilman sahaa tai jotain kovempia otteita... tai no, en tiiä... mä en pahoinpitele mun kavereita, lautojani" Casey sanoi hieman hymyillen ja vinkkasi silmää.
"Mutta se jokin muu kelpaisi, jos se kohdistuisi muhun... siis, jos se ei ole jotan väkivaltaista, kuten potku tuonne alakertaan tai jotain" Casey sanoi virnistäen pervosti, mutta virne palasi hymyksi, kun Dem sanoi, että hänen ei tarvitsisi miettiä seurauksia.
"okei, prinsessa" Casey sanoi, koska Dem lupasi muistaa lokeron paikan.
Poika mulkaisi tyttöä, kuullessaan tämän kommentin.
"mulla on kaikki tarpeellinen repussa... yleensä mä laitan kirjat loksuun tuntien ajaks, mutta nyt mulla on vaan pari mukana, joten ne ei paina repussa... ja mun kam.. äh, pakko kai se on sanoa, että mä kuvaan ja mä laitan välillä mun kameran sinne piiloon pahiksien takii.. en haluu et kallis kamera hajotetaan" Casey kertoi hieman lisää itsestään ja hämmästyi, kuinka luontevalta tuntui kertoa hieman nörtti piirteitä itsestään.
"ole hyvä... haluutko mennä istumaan hetkeks, jos paikat on vapaat? vai onko sulla kiire kavereiden luo tai luokan eteen?" Casey kysyi huolettomasti. Olisi kiva tutustua tähän uuteen tyttöön, Demiin.

Tyttö naurahti Caseyn puheille, hänen vanhempansakin olivat sanoneet häntä söpöksi, mutta he olivatkin puolueellisia. Omasta mielestään hän ei ollut söpö metallisissa hammasraudoissa ja muutamia kiloja liikaa painaneena. Pojan kysyessä tanssiaisista, hän meinasi huudahtaa hänelle, etteikö tämä muka tiedä niistä.
"Voi, pitääkö hiuksetkin laittaa hyvin", sanoo säälivästi säälivä ilme kasvoillaan ja kurottautuu silittämään pojan hiuksia alas. Nyt poika näytti hauskalta osaksi pörrössä ja osaksi lättänöissä hiuksissa. Demelza hymyili kuitenkin hiuksille, ettei tämä tajuaisi näyttävän hieman hassulta.
"Mun mielestä tanssiaisiin voi mennä ystävinä...mutta ne sun tavottemat cheerleaderit ei kai ymmärtä sitä", sanoo ja katsoo poikaa hymyillen, mutta ei tarkoittanut vihjailla mitään. Hän ei itse vielä tiennyt menisikö, olihan niihin vielä aikaa.

Casey taisi olla oikeassa, ilman sahaa hän ei todennäköisesti saisi lautaa katkaistuksi, paitsi ehkä hyppimällä sen päällä aggressiivisesti. Tyttö ei kuitenkaan ajatellut perehtyä lautojen rikkomiseen tarkemmin.
"Tunnut kaipaavan jotain fyysistä toimintaa kun noin puhut", tokaisee nauraen, tajuaa lauseen olleen vapaasti tulkittavissa. Pojan virnistely sai hänen poskensa hieman punoittamaan. Kuuntelee sitten pojan lokero tarinaa vieläkin kaappiin nojaten, siirtäen kaikki hiuksensa vasemmalle puolelleen silittäen niitä. Demelzan ilme kirkastui entisestään. "Valokuvaatko sä? Siistiä", tokaisee hymyillen. Hän ei olisi uskonut hänestä. "Hah, jos joskus tarviit mallia niin mua voi kysyä!" sanoo puoliksi tosissaan ja puoliksi leikillään. Vakavoituu sitten hetkeksi. "Ketkäs pahikset sua kiusaa, luulin että kuulut niitten johonkin jengiin?" kysyy hieman hämmästyneenä ja vilkaisee nopeasti kelloa.

Demelza jatkoi taas hymyään pojan kysyttyä tätä istumaan kanssaan. Hän ei halunnut vielä lähteä pojan luota edes luokan eteen roikkumaan, vaikka halusi olla yleensä ajoissa siellä. "Ei, eipä mulla oo mitään sitä vastaan", yrittää sanoa yhtä rennon oloisesti ja puristaa historiankirjaa tiukasti mahaansa vasten. Ottaa muutaman askeleen, jotka veisivät heidät nojatuolien luo. Toivottavasti heitä odotti vapaat paikat.

//Pääsen tämän illan jälkeen vasta perjantaina seuraavan kerran.

"mä näytän nörtiltä, jos mä laitan hiukset alas" poika sanoi ja mutristi huuliaan, kun tyttö sipaisi osan hänen hiuksistaan alas. Poika pörrötti ne jälleen, koska tiesi ilman peiliäkin näyttävänsä idiootilta.
"cheerleaderit? ei ne kato skeittareita saatikkaan taho ees tutustuu... mä oon tutustunu vaan mun taso luokan tyttöihin, ja ne kaikki pitää mua "ikuisena ystävänä" tai pikkuveljenä" Casey sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Eihän ollut koskaan cheerleadereihin tutustunut, nämä eivät koskisi häneen edes pitkällä tikulla, olihan alempaan kastiin kuuluvat pojat "ällöjä".
"mutta kaipa mä voin jonkun kanssa mennä ystävinäkin" poika myönti, mutta ei edes miettinyt, vihjasiko Dem jotain vai ei, tämähän oli vain ilmaissut mielipiteensä.

"ehkä... mutta en siedä kipua, ellei lasketa skeittarilta kaatumiset yrittäessäni temppuja tai muuta" Casey myönsi.
Hän ei nauttinut siitä, kun urheilijat hakkasivat häntä tai pahikset työnsivät hänet tylsyyden puuskassa kaappiin.
Elämä oli julma rakastajatar.
"mutta jos jotain fyysistä haluat harjoittaa kanssani, olen enemmän kuin mielelläni mukana siinä" poika sanoi virnuillen sitten ja vinkkasi silmää.
Dem näytti hämmästyvän hänen valokuvaus harrastuksestaan, ja poika nyökkäsi vain.
"voinhan mä kuvata sut, mutta kuva saattaa myös olla koulun lehessä sen jälkeen... mä nimittäin kuvaan siihen" poika sanoi hymyillen hieman.
Kuullessaan Demin kysymyksen, Casey puuskahti epäluuloisena.
"ei pahikset ja urheilijat tykkää alempi luokkaisista hörhöistä.. jos katotaan edes väärin tai ollaan eessä, me saadaan turpaan ja kunnolla" Casey kertoi pää kallellaan.
Hänelle oli jo tullut kuudes aisti näitä kiusaajia kohtaan, ja hän osaa jo melko hyvin väistellä näitä käytävillä ja varoa automaattisesti askeleita.

Demi suostui vielä penkki kierrokselle ja poika lähti kävelemään tytön rinnalla sohville, toivoen, että muut olisivat häipyneet jo luokkien eteen.
Heidän onnekseen vähän kauempana oli pari tuolia vapaana ja parilla hyppy-juoksu-askeleella Casey oli valloittanut jo toisen niistä.

"Ne eivät taida tietää että ihmisillä on muutakin kun ulkonäkö, nimittäin sielu ja persoona sen takana", hän tokaisi Caseylle sen jälkeen kun poika oli kertonut ylimmän clikin tyttöjen välttelevän alempia. Tuon lauseen hän oli kuullut isältään monesti, kun alemmilla luokilla Demelzaa oltiin kiusattu hänen ulkonäöstään. Isä osasi parantaa hänen oloaan silloin ja nykyisinkin joskus. Ulkonäkö ei asettanut hänelle enää paineita, tyttö oli oppinut elämään erilaisuuden keskellä.
"Kelpaako sulle sitten tällänen tavis, alempana kun ehkä sä..", sanoo niin, että ääni hiljentyi loppua kohti. Demelza mutristi hieman suutansa ja katsoi täysin toiseen suuntaan hetken. Hän ei voinut kuitenkaan olla hymyilemättä ja vilkaisi pojan suuntaan puristaen kirjaansa.

Demelza hymyili pojan suuntaan, ikkunoista paistoi aurinko hieman hänen silmilleen, joten hänen piti siristää hieman silmiään katsoessaan poikaan päin. Tyttö ajatteli, miettisikö poika samaa kuin hän. Hän ajatteli usein niin, jos jokin supervoima pitäisi valita se olisi ajatustenluku. Toisen pään sisään olisi kuitenkin pelottavaa nähdä tai kuulla. Demelzan kasvoille muodostui taas ilme, joka kuvasti ihmetystä. "Säkö oot se Casey Taylor joka kuvaa koulun lehteen? Miksen mä heti reagoinu ku sä sanoit sun nimen", hämmästelee. "Journalismin kurssillahan me ollaan tutkittu mm. koulun lehteä ja oon nähny sun nimen siellä", sanoo ja miettii kuinka hieno homma pojalla on koulun lehdessä.
"Ja ehei, en anna sun sitten ottaa mitään kuvia jos ne pääsee lehteen, tuskin ne edes hyväksyis jotain tuntematonta sivulle", sanoo virnistäen jä tönäisee poikaa käsivarresta kaverillisesti. Fyysisestä kiusaamisesta hän oli kuullut juttuja, mutta ei uskonut että kukaan kiusaisi niin. Surkeaa pojan kohdalta jos joutuu silmätikuksi, ajattelee harmissaan.

Tytön kävellessä rauhallisesti poika yhtäkkiä hyppäsi muutaman ison askeleen ja meni istumaan. Demelza oli hyvin huojentunut istumapaikoista, ja käveli hymyillen edelleen rauhallisesti hänen viereensä toiselle penkille. Hän laski kirjansa syliinsä ja katsoi ympärilleen, hän ehkä kuvitteli, mutta ihmisiä ei ollut enää paljoa. "Millä luokalla ootkaan?"
kysyy, kun hän oli puhunut aiemmin oman luokan tytöistä.

"eiväthän ne kanat mitään tajua... pyh ja pah" Casey sanoi iloisesti ja sai pari murhaavaa katsetta parilta ohikulkevalta tytöltä. Näillä oli varmaan joku kuudes aisti, millä ne tiesi, et just niistä puhuttiin. Onneks tytöt ei jäänyt kotkottamaan siihen, olisi ollut noloa...
"mitääh sää sanoit?" Casey kysyi käsi korvalla, vaikka oli hän kuullt oikein hyvin.
"en mä klikeistä välitä, ja sen takii turpaani saan... mutta jotenkin vaan cheerleaderit ja suositut tytöt saa mun olon tukalaks, ja ne on pahimpia akkoja täällä koulussa... ei kannata törmätä pimeällä käytävällä niihin" Casey neuvoi ja mietti sitten hieman.
"mutta jos toi sun juttus tarkotti, et me voitais mennä yhdessä, niin... kelpaisko sulle tällänen skede jätkä tanssijaisiin, arvon prinsessa?" poika sanoi ja teki hovi kumarruksen tytön edessä ja oli melkein saada skeittaristaan takaraivoon.

"aah... mäkin käyn journalismin tunneilla, mut ei me olla katottu, ainakaan tänä vuonna koulun lehtiä... vähän niitä ja näitä... se ope on laiska" Casey harmitteli. Hänestä tuntui välillä, että koulun kirjastossakin oppisi enemmän journalismia ja koulun lehden painatuksessa, kuin niillä tunneilla..
"no harmi... oisit ollut nätti malli" Casey sanoi flirttaillen ja virnisti, kun tyttö kaverillisesti löi häntä käsivarteen.
Mutta sitten Casey ajatteli, että Demikin piti häntä "ystävänä" eikä varmaan ahattelisi edes tulevaisuudessa hänestä toisin. Ajatus masensi hieman, mutta hän ei antanut näkyä sen päälle päin.

Casey oli vaipunut nautinnon maailmaan, koska tuolit olivat pehmeitä.
Mutta Demin kysymys sai nuorukaisen avaamaan silmänsä ja katsomaan tyttöä.
"tokalla... entäs sä?" Casey kysyi, vaikka arvelikin toisen olevan nuorempi kuin hän. Jotenkin tyttö näytti viattomalta, sellaiselta, joka ei ollut vielä saanut "narttu"-tautia koulusta, eli tämä oli varmastikkin ensimmäistä vuotta täällä.

Demelza vilkaisi tyttöihin, jotka ohittivat heidät silmissään ilkeämielinen katse. Kun sitten Casey oli varoittanut häntä kohtaamasta kerman tyttöjä, Dem hymyili, koska poika tahtoi hänelle hyvää. Useat ihmiset eivät Demelzaa kuitenkaan nähneet, koska hän ei puuttunut muiden ihmisten asioihin ja tahtoi elää siten omaa elämäänsä rauhassa. Pojan seuraavista sanoista hän hieman hämmästyi, oikeastaan hän ei ollut mitenkään sanomisillaan viitannut tanssiaisiin, vaan yleisesti koko tähän jutteluun ja auttamiseen, jota poika oli hänelle osoittanut. Demelza tuijotti poikaa, joka oli taas kumartanut hänelle prinssimäiseen tapaan. Kuten hän oli itsekkin sanonut, ihmiset voivat mennä tanssiaisiin ystävinä, mutta olivatko he jo ystäviä muutaman kymmenen minuutin juttelun jälkeen? Pikemminkin vielä vieraita. Hän ei tiennyt pojasta vielä paljoakaan, mutta tuntui luonteen perusteella mukavalta, huumorintajuiselta tyypiltä. Hänen olisi vastattava tai poika luulisi kissan vieneen häneltä kielen. "Hmm, joo..", sanoo ensin hieman hämmentyneenä, kasvoillaan yllättynyt ilme. "Tietysti sä kelpaat, jos mäkin kelpaan", sanoo sitten jo hymyillen varmemmin ja niijaa. Juuri silloin hän sai mitä-ihmettä-sä-luulet-tekeväsi- katseen eräältä friikityttöseltä, joka meni ohi pitkin hitain askelin. Dem halusi nauraa tilaanteelle, mutta pidätteli nauruaan.

Tyttö oli samaa mieltä journalismin opettajasta, jonka tyyli oli liian rento Demin omaan makuun nähden. Hän oli kuitenkin tyytyväinen valittuaan sen aineen, mutta italian hän olisi voinut jättää pois. Se kieli tuotti hänelle liikaa tekemistä kaikista aineista. Samalla hänelle muistui mieleen, että huomiseksi hänen pitikin tehdä 200 sanan sivun kirjoitelma. Dem palautui maan pinnalle pojan kutsuessa tätä nätiksi, tai oikeastaan nätiksi malliksi, oliko niillä eroa, sitä hän ei tiennyt, mutta otti sen joka tapauksessa kohteliaisuutena. "No, ehkä voisit ottaa kuvia huvin vuoksi joskus..." sanoo kysyvä ilme kasvoillaan ja miettii, että he voisivat tavata koulun ulkopuolella joskus, tanssiaisiakin ajatellen. Ei hän kuitenkaan halunnut pakottaa Caseytä kuvaamaan itseään, ei hän ollut niin valtavan innokas mallina olosta. Pikemminkin vaikka kahvit kahvilassa. Dem katsoi poikaa, joka oli kerinnyt laittaa silmänsä jo kiinni, istuessaan tuolissa vasta hetken. "Ensimmäisellä", sanoo ja katsoo tutkiskellen pojan kasvoja, niistä ei pystyisi päättelemään ikää kovinkaan helposti, mutta nyt hän tiesi, että tämä oli toisella. Dem vilkaisi kelloa, hänen ja Caseyn pitäisi lähteä tunnille ihan näillä minuuteilla. "Pitäisi varmaan lähteä..." sanoo ja nousee seisomaan, oikaisee hieman farkkujaan ja katsoo poikaa harmitellen sillä, he eivät pystyneet istumaan siinä kauempaa.

// Sopisko lopettelu? (:

Demi näytti jumittuvan hänen kysymyksestään, mikä nauratti poikaa. Ei kai kysymys tullut NIIN yllättäen?
Casey katsoi naama peruslukemilla tytön hiljaisuutta, vaikka suupieli nousikin välillä ylös, kertoen purkautumattomasta naurusta.
Viimein Demi vastasi, hämmästyneenä.
"kyllä sä kelpaat... sä oot varmaan nätti sitten... pitää varoa, että kukaan ei varasta sua multa siellä" Casey sanoi hymyillen ja nauroi hieman, kun Demi niiasi prinsessamaisesti. Olisipahan hekin näky tanssilattialla.
"öh, tuli mieleen... osaatko sä tanssia? tai opettaa?" Casey kysyi epävarmana, mutta mietti, että hän voisi tietysti harjoitella kaksoissisarensa Tean kanssa ja näyttää sitten kaikille, saaden nämä hämmästymään, kun hän tanssisi kuin ammattilainen!

"pitää muistaa ottaa kamera joskus mukaan, vaikka en sitä tartteekkaan... ja tanssijaisiin. Lehden päätoimittaja kumminkin pyytää mua kuvaamaan pari kuvaa niistä tai parikuvat... haittaisko se? en mä joutuisi koko ajan kuvamaan, mutta alussa.." Casey sanoi ja toivoi, että Demi ei nyt purkaisi heidän sopimustaan mennä yhdessä tanssijaisiin.
"niin mä vähän arvelin.. sulla on sellanen "prinsessa luonne", eikä sellanen "ilkeä äitipuoli", kuten kaikilla näyttäis olevan" Casey sanoi nyökytellen, kun Demi vahvisti sen, mitä hän oli luullutkin, että tämä oli ekalla.
Casey suuntasi katseensa samaan suuntaan kuin Demi ja näki kellon olevan kohta sen verran, että pian jos hän ei nousisi, hän myöhästyisi matikan tunnilta. Matikka. Yök.
"niin varmaan" poika sanoi ja oikaisi ruotonsa tuolilta.
Hänestä oli harmi, että he eivät voineet jutella enempää, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla...
"jou, muuten.. mitä teet koulun jälkeen?" Casey kysyi hymyillen, ennenkuin suoristi selkänsä.
Hän voisi ehdottaa jotain kuppilaa, jos toisella ei olisi menoa...

//juuh, voifaanhan me lopetellakkin.. //

"Hah, laitan sut kiinni itteeni käsiraudoilla nii mua ei voi viedä kukaan", tyttö vitsaili hymyssäsuin, ei hän aikoisi toteuttaa tyhmää ideaansa. Jotta hän voisi olla tanssiaisissa nättinä, kuten Casey sanoi, hänen pitäisi alkaa miettiä pukeutumista. Mistään ei kuitenkaan löytyisi halpaa hyvännäköistä mekkoa.
"Osaan mä vähän...", sanoo miettien kuinka hyvät tai huonot taidot pojalla olisi. "En usko että siellä pitäis osata tanssia kovinkaan hyvin", toteaa, jos Caseylla vaikka olisi paineita sen suhteen. Voisihan sitä hieman kokeilla ennen tanssiaisia, ettei nolaisi itseään kaikkien edessä.

Caseyn kertoessa, että hänen piti kuvata juhlissa, sai hänen huulensa hieman mutristumaan. "En usko että se haittaisi. Kunhan et jätä mua pitkäksi aikaa yksin hortoilemaan..", sanoo sitten myöntävällä äänellä. "Voin muuten löytää pian jonkun toisen partnerin!" kiusoittelee, ei Dem niin voisi tehdä mukavalle pojalle. Tottakai pojan olisi tehtävä mitä lehdentoimittaja käskisi tehdä. Naurahtaa toisen prinsessa luonne ja ilkeä äitipuoli lausahdukselle. "Kyllä mulla on ilkeäkin puoli, mutta en usko että sä näät sitä koskaan", toteaa, Casey ei saisi Demelzaa ärsyyntymään helposti.

Demelza mietti olisiko hänellä suunnitelmia koulun jälkeen. Ainakin se italian kirjoitelma, läksyjä muutamasta aineesta, ne hän kerkeisi tehdä vaikka illalla. Isäkin oli menossa heitukan kanssa iltapäivällä keilaamaan, pyytämättä tietenkään häntä mukaan.
"Koulun jälkeen ajattelin mennä kotiin tekemään vain läksyjä...Miten niin?", sanoo ja kysyy, oliko pojalla jokin ajatus.

"ne käsiraudat kuulostaa hyvältä" miehen alku sanoi pieni ilkikurinen virne kasvoillaan.
Tykkäsiköhän Demi "sitomisleikeistä"? Nääh, hän ei voisi ajatella niin, koska tyttöhän halusi mennä vain kaveri mielessä tanssijaisiin. Sen edemmäs he tuskin pääsisivät.
Kun Demi rauhoitti häntä seuraavilla sanoillaan, Caseyn teki mieli suudella tyttöä, mutta nyökkäsi rennon oloisena.
"huh, hyvä... mulla saattaa olla kaksi vasenta jalkaa jos tanssiaisissa pitäis tanssia jotain tangoa tai polkkaa" Casey sanoi, ja esitti pyyhkivänsä otsalta hikipisaran.

Tyttö mutristi seksikkäästi huulensa ja Caseyn teki jälleen tempaista tyttö mukaansa ja olla tämän kanssa loppu ilta, mutta vaivoin hän esti itseään tekemästä sen. Nyt ei eletä luolamies aikaa, että hän voisi kiskoa naaraan tukasta luolaansa!
"yritän parhaani... mutta toivon, että joku muu ottaa kuvat, niin ei tarttee mun stressata niiden laatuudesta" Casey myönsi,
"hei! ei saa kiusia! Tai edes ajatella moista!" Casey huudahti pienesti, kun Demi sanoi hankkivansa toisen partnerin, jos poika olisi paljon poissa.
"ei sitä tiedä... ehkä mä nään sun kaikki puoles?" Casey sanoi hymyillen hieman. Hän oikeastaan tahtoi nähdä tytön hymyilemässä, haaveilemassa, surullisena, vihaisena... kaikki ne tunteen palot olisi varmasti kuvattavia kohteita!

"läksyjä? eikös ne yleensä tehdä yö myöhään, kun porukat nukkuu?" Casey sanoi hieman härnäten tyttöä. Tämä otti näköjään paljon enemmän koulun vakavasti, toisin kuin Casey, joka oli rennoin rantein koulussa.
Sitten poika karautti kurkkua, kun kuuli tytön kysyvän, miksi hän oli moista kysynyt.
"aattelin, jos haluut kaffelle tai jotain" Casey sanoi melko välinpitämättömän näköisenä, mutta kiinnostus silmissä ehkä paljasti hänet, että hän halusi tytön seuraa.

Demelza katsoi hymyillen poikaa, ei kai tämä tosissaan ajattelisi käsirautoja. "No jos kuitenkin jätetään ne käsiraudat muuhun puuhaan", sanoo päättäväisesti hymyillen, tuntee punan leviävän poskille, kunnes selventää: "Rosvojen kiinniottamiseen." Tyttö vilkaisi pojan jalkoja, miettien että kyllä pojan kaksi jalkaa vielä muuttuisivat yhdeksi oikeaksi ja yhdeksi vasemmaksi, piti vaan tanssia niin eiköhän se siitä.

"Okei ei kiusita ja lupaan olla ajattelematta muita poikia", nostaa käteensä kuin oikeuden valaa varten, hänen suullansa kareili hymy, toisinkuin oikeudessa todistajilla. "Jos sen teet, oot ihmemies!" huudahtaa pojalle, Dem ei näyttänyt helposti kaikkia tunteitaan, se oli liian haavoittuvaista jollain tapaa. Heidän läheltään ihmismassa oli vähentymässä kokoajan.

"Ai silloinko sä niitä teet?" naurahtaa, Dem teki läksynsä koulun jälkeen niin, että asiat olivat vielä muistissa. Se oli järkevin tapa kaikista, pojan takia hän voisi kuitenkin muuttaa tämän kerran rutiinejaan. Dem tapitti Caseyn ruskeita silmiä omillaan, poika tahtoi siis kahville. "Joo, voin mä tulla, nähdäänkö sitten missä?" tyttö sanoi iloisemmalla ja innokkaammalla äänellä kuin poika oli sanonut. Toivottavasti päivä menisi sitten nopeasti.

Kun Casey kuuli tytön seuraavat sanat, pervo ilme nousi kasvoille ja silmää iskettiin, kunnes Demi selvitti naama punaisena, että raudat on roistoille.
"haluatko sä leikkiä rosvoa ja poliisia? mä voin olla rosvo... meenks mä seinää vasten haara-asenossa, vai kui?" Casey kysyi ilkikurisesti, vaikka ajatus tuntui hieman kiihottavalta. Että Demi kokeilisi, onko hänellä vaarallisia aseita tai jotain epäillyttävää mukana. Hmmm.... nam!
Casey tykkäsi fantasia leikeistä.

"hyvä... koska muuten mä olisin mustasukkainen ja tappelisin naama verillä susta" Casey sanoi hymyillen, vaikka sisäisesti tarkoittikin sitä.
Hän ei antaisi muiden koskea Demiin, tyttö olisi hänen! Tai siis... kaveri mielessä.
"MacGyver vai?" Casey sanoi virnistellen ja naurahti sitten.
"vou... en mä tarttee kun purkkaa ja leivänpaahtimen, niin mä osaan tehdä mitä vain" Casey sanoi nauraen.

"yleensä... joskus aamupalalla" poika paljasti silmää iskien ja mietti, poikkesiko Demi koskaan rutiineista ja tekisi läksyt myöhemmin, kuin koulun jälkeen? Tätä asiaa pitäisi testata.
Tytön iloinen vastaus, että he voisivat mennä kahville, hämmästytti ensin poikaa, sitten iloinen virne syttyi kasvoille.
"hyvä! Tavataanko koulun edessä vai Dustyssä?" Casey kysyi. Kyseinen kahvila tuntui neutraalilta vaihtoehdolta näin ensimmäiseksi kahvitteluksi.

"Sä ja sun näköjään villi mielikuvitus", nauraa seuraavaksi Caseyn rosvo ja poliisi leikki ajatukselle.
"Ei, en halua leikkiä sitä leikkiä!" sanootarkoittaenn sitä, hymyilee kuitenkin iloisesti. Pojan ajatukset lensivät, samaa meinasivat Deminkin ajatukset tehdä, mutta yritti pitää ne maanpinnalla.
Dem nauraa niin, että hänen poskiinsa alkaa sattumaan. Casey oli ainakin hauskaa seuraa jos ei muuta.
"Tappelija ja vielä MacGyver! Uusia puolia ilmestyy kokoajan", tokaisee ja laittaa hiuksiaan vienosti korvan taakse.

"Ei aamupalalla voi tehdä läksyjä, ei silloin edes ehdi", sanoo epäuskoisena ja jatkaa: "Onkos sulla nyt kaikki läksyt tehtynä?" kysäisee hymyillen, hän ei uskonut että Casey olisi tehnyt läksyjä. Ehkä pojassa oli ihmemiehen ja sankarin lisäksi jotain nörttimäistä, tunnollista.

Caseyn ilme oli iloisempi, kun Dem oli suostunut ehdotukseen. Nyt poika ehdotti Dustysia. Olihan paikka ihan mukava ja näin, mutta Dem kaipasi nyt ja mahdollisesti koulun jälkeen erilaista ilmapiiriä. Ehkä Caseykin innostuisi hänen ehdotuksestaan.
"Tai.." aloittaa hitaasti "voisimme hakea jostain Balboan lähellä olevasta ravintolasta kahvit mukaan ja mennä sitten puistoon istumaan.." katsoo poikaa silmiin tarkasti koko ehdotuslauseensa ajan. He voisivat tavata sitten puiston laidalla.
"Kun Dustysissä on kuitenkin hirveesti porukkaa koulun jälkeen.." sanoo vielä, kunnes odottaa pojan vastausta.

"mulla on välillä liian vilkas mielikuvitus.. ainakin jos tyttö on niissä mukana" poika sanoi ja iski häpeilemättä silmäänsä.
"harmi" poika sanoi ja mutristi huuliaan söpösti. Hänestä olisi ollut kivaa leikkiä rosvoa ja poliisia, jos Demi olisi suostunut poliisiksi.
"mussa on monia puolia, kultaseni" Casey sanoi virnuillen tytön nauramiseen ja yritti olla, että ei saisi hirveää nauru kohtausta, koska loppua ei näkyisi vasta kun koulupäivän loputtua. Pitäisi vähän alkaa toputella tuota likaista mielikuvitusta ja alkaa rauhoittumaan, ennenkuin vatsa kipeytyy ja posket ovat tunnottomat nauramisesta.

"kyllä sillon ehtii, ellet sä syö jotain kuuden aterian aamupalaa" Casey sanoi tietävänä. Yleensä hän mutusti leivän tai muroja, ja teki samalla tekemättömät läksyt, jos joku pikku läksy oli unohtunut isojen läksyjen tiellä.
"nytkö? kyllähän ne on, jos en ole unohtanut jotain pientä laskua matikasta tai kirjoittaa pari lausetta äikkää tai jotain" Casey sanoi olkiaan kohauttaen. Hän sai hyviä arvosanoja, miten lie onnistunut, koska joskus läksyt on tekemättä. Ne kyllä yleensä kerkee myös tehdä välitunnilla.

Demi ei tainut pitää ajatuksesta, että he menisivät Dustyyn.
Kun hän kuuli selityksen, poika nyökkäsi. Yleensä hän vain änkeytyi muiden mukana sisälle, vaikka olisi kuinka tunkosta. Mutta kaipa hän voisi tehdä poikkeuksen Demin takia.
"okei... missä me tavattas? puistossa vai Balboassa?" Casey kysyi ja katsoi olkansa yli. Hänen luokkalaisiaan vielä norkkui käytävillä, joten olisi vielä aikaa rupatella pari minuuttia.

"Yritäs siis hillitä, vaikka olisinkin mukana! Kultaseni? Emmä mikään kulta sulle oo", sanoo päätään puistellen hieman loukkaantunesti ja heristää sormeaan.
Kääntyi sitten katsomaan taakseen, hänelle tulisi kohta kiire, ellei menisi jo. Hän ei halunnut myöhästyä.
Tyttö naurahti kuuden aterian aamupalalle, sellaisia ei Ridgejen keittiössä oltu nähty koskaan.

Caseylle onneksi kävi hänen ideansa ja hän mietti hetkisen.
"No, jos nähtäisiin Balboa Parkin eteläpäässä olevalla tiellä", sanoo nopeasti ja asettelee kirjaa paremmin otteessaan. Puistossa varmasti oli jokin kahvilakioski-paikka josta kahvit voisi ostaa mukaan, näin ainakin Dem muisteli.
"Jos teetkin oharin, et saa sitä ikinä anteeks", sanoo huvittuneena, hän uskoi Caseyn tulevan, olihan tämä alkupäräisesti pojan idea.
"Mutta hei, nyt on pakko mennä!" huudahtaa, kääntyy ja kiirehtii nopein askelin kohti käytävää, joka oli hetki sitten ollut seläntakana.

// Sorppa, tuli vähän lyhyt :< Kumpi tekee uuden Balboa Parkkiin x)