I know you wanna hate me.

(( Vapaa! ))

Helvetin helvetti... Johnny kirosi mielessään, kun käveli mahdollisimman huomaamattomasti ja taakseen vilkuillen kohti palotikkaita, jotka veivät koulun katolle. Hänen todellakin täytyi varoa, ettei vain kukaan edes vahingossa huomaisi hänen aikeitaan nousta koulun katolle ja menisi kantelemaan opettajalle. Sinnehän meneminen oli ankarasti kielletty ja huolimattomimmat jäivät oitis opettajien hampaisiin. Johnny ei edes tajunnut, mitä vaikeaa katolle huomaamattomasti kiipeämisessä oli. Hän itse oli tehnyt sen lukuisia kertoja ja vain yhden ainoan kerran jäänyt kiinni. Poikahan kävi melko usein koulun katolla, sillä se oli yksi niistä paikoista, jossa sai olla rauhassa opettajilta sekä epämielyttäviltä oppilailta. Oli suoraan sanottuna rentouttavaa päästä keskellä vilkasta koulupäivää jonnekin rauhaan polttamaan muutama tupakka ja vain nauttimaan hiljaisuudesta.
Nyt Johnnyn halu mennä katolle ei vain johtunut siitä, että hän halusi nauttia yksinäisyydestä. Nimittäin pojalla oli perässään vihainen matematiikan opettaja sekä luultavasti muutama kalavelkoja havitteleva urheilija, joiden kanssa Johnny varsin usein oli napit vastakkain. No, eivät nämä urheilijat olleet mikään suuri yllätys, sillä Johnny oli jo odottanut, että nuo etsisivät hänet käsiinsä. Nämä eivät näet järin innostuneet siitä, mitä tapahtui muutama päivä sitten viikonloppuna, kun Johnny oli kännipäissään heittänyt suurehkon kiven jonkun näiden auton tuulilasista läpi. Tietenkin se oli mennyt ihan säpäleiksi ja korjaus maksaisi maltaita. Lisäksi oli käynyt ilmi, että auto oli ollut tämän pojan isän, joten se sitten oli vielä huonompi juttu. No, Johnny oli muutenkin joutunut vastaaviin tilanteisiin todella usein, joten eivät ne osanneet häntä pelottaa. Ja jostain kumman syystä hän onnistui pakenemaan aina viimeiseen saakka, kunnes oli sitten ihan pakko ottaa turpaansa. Mutta sen sijaan sitten, tämä vihainen matematiikan opettaja on ihan toinen juttu. Nimittäin tämä Johnnyn oli pakko kohdattava joskus, eikä pystyisi välttelemään tätä niin helposti kuin joitain oppilaita. Syy, miksi tämä haahka oli pojan perässä oli yksinkertaisesti se, että Johnnylla nyt sattui olemaan yksi jälki-istunto rästissä ja muutamia kotimuistutuksia palauttamatta, joten ei ihmekään miksi nainen oli niin hiilenä. Rokkari ei muutenkaan kuulunut tuon lempioppilaisiin ja syy oli luultavasti ainoastaan se, että hänellä oli liian hankala luonne ja väitti naiselle kärkkäästi vastaan. Olihan niitä tietenkin muitakin syitä, mutta tuo nyt oli niistä isoin.

Johnny huokaisi ja viimein pääsi kapuamaan palotikkaita pitkin katolle. Hän oli vetänyt tänään ylleen mustan The Unseenin t-paidan, mustat pillifarkut sekä valkoiset lenkkarit. Lanteilla keikkui vinosti musta niittivyö ja pojan tummanruskeat hiukset olivat tavanomaisesti sekaisin. Ruskeita silmiä reunusti ohut kerros mustaa kajaalia ja lävistykset olivat tavanomaisilla paikoillaan; kaksi alahuulessa, yksi ylähuulessa, yksi nenässä ja tietenkin korvissa paksut, metalliset korvakorut.
Rokkari käveli laahaavin askelin kohti sitä seinää, missä oli ovi, josta pääsi myös katolle. Harmi vain, että se oli melkeinpä aina lukittu, mutta helpostihan kaikki pääsivät tänne palotikkaita pitkin. Sormet kaivoivat housujen etutaskusta tupakka-askin, josta poika nappasi yhden nopeasti suuhunsa ja sytytti sen vihreällä sytkärillään. Keho rentoutui oitis, kun sai hivenen nikotiinia ja sen seurauksena Johnny asettui istumaan maahan, nojaillen seinään. Paikka oli sopivan varjossa ja Johnny näki hivenen koulun takapihalle. Tupakan savu leijaili laiskana ilmassa ja Johnny painoi silmänsä hetkeksi kiinni. Poika oli tietoinen siitä, että tunnit alkaisivat vielä jonkin ajan päästä, mutta ei häntä juuri kiinnostanut. Seuraavaksi olisi muutenkin historiaa, eikä poika juuri jaksanut kuunnella historian opettajan jaarittelua jostain ihan turhasta. Parempi vain, että hän kuluttaisi täällä edes sen seuraavan tunnin ja katsoisi sitten, että jos jaksaisi lähteä tunneille istumaan.

''Hyvää päivää!'' Kuului opettajan lipevä ääni, tuo katsoi oppilaita tyytyväisenä siitä, ettei yksikään ollut poissa. Voi, kuinka paljon Roxie Duken tekikään mieli olla jossain muualla. Istua vaikka jossain mukavassa paikassa paistattelemassa aurinkoa. Hetken tyttö ajatteli nousevansa ylös ja toteuttavansa ajatuksen, mutta tarkemmin ajateltuaan hän ymmärsi, että viikon poissaolosaldo taisi olla jo täynnä. Hetki meni, ennen kuin luokka rauhottui ja opettaja pääsi kyselemään läksyjä. Rox avasi kirjansa ja yritti väsätä pikaisesti jotain läksyiltä näyttävää vihkoonsa, mutta hänen epäonneksen opettaja päätti aloittaa luokan perältä (varmaankin vain kiusatakseen Roxia).
''Ole hyvä ja avaa vihkosi läksyn kohdalta, neiti Duke. Hyvänen aika enkö minä sanonut että läksysivu pitää olla auki?'' opettaja sanoi tuimasti ja katsoi Roxieta hivenen omahyväisyyttä katseessaan. Roxie tuhahti ja avasi vihkonsa.
''Joo taisit hei sanoo, mut mä luulin et se koskee vaan niitä jotka on tehny läksynsä'', hän sanoi ja mulkaisi opettajaa.
''Ahaa, neiti Duke ei ole tehnyt läksyjään joten neiti Duke on hyvä ja tunnin jälkeen kehityskeskusteluun. Tämähän taisi olla jo kolmastoista kerta kun läksyt on tekemättä'', opettaja sanoi ja hänen omahyväinen hymynsä vain leveni. Silloin Roxin pinna paloi.
''Voi kuule rouva opettaja, neiti Duke onkin nyt hyvä ja poistuu luokasta, koska kehityskeskustelut ei ihan oo mun makuun'', Roxie tokaisi tuhahtaen ja nousi niin että pulpetti kaatui. Kirjat levisivät lattialle eikä hän vaivaantunut niitä nostamaan, vaan sen sijaan potkaisi yhden kirjoista kauemmas rymistellen sitten ulos luokasta. Luokan ovella Rox vielä huikkasi.
''Ja ei tää oli mun viidestoista kertani, kun ne läksyt on tekemättä!'' Ovi pamahti kiinni ja opettajan vaimeat käskyt haihtuivat kuulumasta ja nyt enää Roxien kenkien töminä kuului hiljaisella käytävällä.

Että päivä osasi olla huono. Eihän tuollaista kukaan voinut sietää. Rox oli päässyt ulos koulusta ja lähti nyt kiertelemään koulun ympäristöä. Se taisikin olla ensimmäinen kerta kun hän käveli koulun ympäri. Ei tyttö kauan kerinnyt kävellä kun hänen silmiinsä jo osui palotikkaat. Rox mietti hetken katsellen tikkaita, voi kuinka houkuttelevalta tuntuikin katsella niitä tikkaita joita pitkin pääsisi katolle. Katolle jossa voisi rauhoittua, katsella koulun menoa ja vieläpä jos Rox oikein muisti, oli koulussa kattoikkuna josta tyttö voisi katsella sisälle. Ei sillä että Rox oikeastaan olisi ollut kiinnostunut koulun tapahtumista, hän vain ajatteli, että saattaisi olla hauskaa katsella kuinika muut ahertivat koulutöidensä parissa. Huomaamattaan, ajatuksiinsa uppoutuneena tyttö olikin jo kavunnut tikkaat ylös. Katolla oli rauhaisaa, mistään ei kuulunut äännhdystäkään, vain tuuli suhisi hiljaa. Hetken hiljaisuutta kuunneltuaan Roxie kuuli jotain muuta, puhalluksen. Puhalluksen joka ei johtunut tuulesta. Hän vilkuili hiukan tarkemmin ympärilleen ja huomasi pojan joka poltti tupakkaa nojaten seinään.
''Öhh, moi?'' Rox totesi hämmentyneenä. Poika kuului selvästi alempiin klikkeihin joten mitä pahaa tutustumisessa saattoi olla?

//joo totanoin... Pilkut on ihan missä sattuu ja hirveen tönkköä tekstiä... Mut mut eikai haittaa et vaikka tossa sun tekstissäs tunnit ei viel ollu alkanu ja se alotti polttaa röökii ni se poltti sitä viel noin kymmene minuuttii sen jälkeenki?? Joo totanoin...:D

(( Joo, käy. Nikotiinin orjana, Johnny polttaa aina kaksi tupakkaa peräkkäin <; ))

Johnny katseli kuinka tupakansavu leijaili hiljalleen ilmassa, kadoten sitten jonnekkin jäljettömiin. Hän nojasi selkäänsä paremmin takanaan olevaan seinään ja painoi nautinnollisesti silmänsä kiinni. Oli äärimmäisen nautittavaa olla kerrankin jossain, missä ei ollut muita ihmettelemässä pojan puuhia, eikä varsinkaan niitä ärsyttäviä opettajia, jotka käräyttivät rokkarin yhtenään tupakanpoltosta tai jostain vastaavasta asiasta. Eikö näillä todellakaan ollut muuta parempaa tekemistä, kuin vahdata joidenkin tiettyjen oppilaiden tekemisiä, kuin odottaen näiden tekevän yhdenkin virheliikkeen. Kuten esimerkiksi Johnnyn tekemisiä vahdattiin ihan alituiseen, eikä pelkästään vain koulussa. Kotonakin häntä tarkkaili parikin silmäparia, jotka eivät todellakaan haluneet pojan joutuvan minkäänlaisiin vaikeuksiin. Kai nämä tarkoittivat ihan hyvää, mutta Johnny ei kaivannut vahtaamista. Siinähän tunti itsensä joksikin viisivuotiaaksi kakaraksi, jota piti vahtia alituiseen, ettei tämä tekisi mitään tihutöitä.

Johnny tuhahti, liiskasi jo loppuun palaneen tupakan maahan ja nappasi heti uuden taskusta. Jos poika oli joidenkin mielestä todella mahdoton tunneilta lintsaamisen suhteen, niin nikotiinin suhteen hän oli vielä mahdottomampi. Hyvä, jos hän pystyi edes olemaan yhtä tuntia ilman tupakkaa, sillä hänhän oli aloittanut tupakoinnin ihan suhteellisen nuorena, joten ei ihmekään, että poika oli näin pahasti koukussa. Hänen oli nimittäin aivan pakko päästä jokainen välitunti tupakalle, jotta hänen hermonsa pysyisivät edes jotenkuten kasassa.
Rokkari puhalteli aivan rauhassa renkaita ja oli jo ehtinyt uppoutumaan omiin maailmoihinsa, kun kuuli jonkun äänen. No, ehkäpä tämä rauha oli sittenkin ollut liian hyvää ollakseen totta ja nyt Johnny joutuisi kärsimään jostakusta toisesta tunneilta lintaavasta oppilaasta. Helvetin upeaa...
Johnny käänsi katseensa tulijaan ja tajusi tämän olevan joku mustatukkainen tyttö, jota hän ei luultavasti ollut koskaan tavannut. Tai ehkä oli, mutta jutellut tuon kanssa hän ei ollut. Vaikkakin, mistäpä poika ikinä tiesi kenen kanssa oli tullut juteltua ja kenen ei. Nimittäin todella vahvasti humalatilassa.
"Moi", Johnny viimein vastasi, kun oli vilkuillut tyttöä tarpeeksi kauan ja käänsi katseensa jälleen eteenpäin, vieden tupakan jo kertaalleen huulilleen. "Lähettikö matikan ope kenties mun perään joitain kätyreitä tai jotain vai mikä helvetti sä olet?" poika sitten jatkoi ja vilkaisi tyttöä uudestaan päästä varpaisiin.

Rox seisoi paikoillaan toisen tutkivien silmien alla ja antoi samalla katseensa vaeltaa pojassa. Hetken ajan tyttö oli varma että oli tavannut pojan aikaisemmin, mutta tarkemmin ajateltuaan ei hän olutkaan enää yhtä varma. Rox huomasi, ettei poika ollut hirveän innostunut, kun Roxie oli tällä lailla tuppautunut katolle, kun poika ilmiselvästi halusi olla rauhassa. Tai eihän sitä voinut sanoa tuppautumiseksi. Tyttöhän oli vain tullut paikalle, ei tuo poika koko kattoa omistanut. Tuskin olisi edes saanut olla siellä. Ja joka tapauksessa, hän nyt sattui tulemaan katolle, eikä hän sieltä hevin lähtisi. Roxie vain seisoi siinä paikoillaan kun toinen tutki häntä. Olo alkoi tuntumaan jo hieman vaivaantuneelta, muttei tyttö kehdannut lähteäkkään. Ja olihan pojalla oltava edes sen verran käytöstapoja että osasi vastata. Rox olikin jo sanomassa nenäkkääseen sävyyn jotain pojan tuijotuksesta ja siitä, ettei tuo vastannut, kun poika jo vastasikin. Vastauksen jälkeen Roxie ajatteli lähtevänsä. Nyt hänellä ei enää ollut mitään syytä jäädä, mutta kuinka ollakkaan poika jatkoi puhetta. "Lähettikö matikan ope kenties mun perään joitain kätyreitä tai jotain vai mikä helvetti sä olet?'' Mikä sanan kohdalla tyttö värähti. Tuo nyt oli jo törkeyden huippu! Ei hän ollut mikään mikä. ''Joo en oo kuule kenenkää matikan open kätyri vai näytänks mä siltä? Ja vähän kohteliaisuuttaki vois olla ku mä oon iha ihminen.'' Hän tokaisi kovaäänisesti ja mulkaisi poikaa. ''Mä oon Rox, entä sä?'' Rox kysyi rauhotuttuaan hieman.

Hetken päästä Roxien jalkoja alkoi koskemaan. Liika seisominen ei tehnyt hyvää, sitä mieltä hän oli aina ollut. Hän mietti hetken kehtaisiko istuutua tuon pojan seurassa. Poika vielä luulisi hänen hierovan tuttavuutta. Tai no niinhän hän taisi tehdäkkin. Hetken miettimisen jälkeen Rox päätti, että istuminen olisi paras vaihtoehto ja niin hän laskeutui varovasti istumaan risti-istuntaan noin viiden metrin päässä pojasta. ''Miks sä oot tällä?'' Roxie kysyi hetken mielijohteesta ja katui heti sanojaan. Jos hän olisi ollut fiksu, hän olisi häipynyt saman tien kun oli tullutkin, mutta ei. Hän taisi kerjätä hankaluuksia. Poika varmasti alkaisi räyhäämään hänelle nyt vaatien saada olla rauhassa. Rox ei edes tiennyt mitä olisi ssiinää tapauksessa tehnyt ja nosti peukalonsa pystyyn selän takana toivoen, että poika vastaisi kiltisti ja juttu olisi sillä hyvä.

//Voi helvetti kui tönkköö tekstii! Mä arvasin et ei ois pitäny vastaa vielä.. No antaa olla

(( Hyvää tekstiähän tuo oli! Nou prob. <: ))

Johnnyn olisi oikeasti tehnyt mieli sihahtaa tytölle jotain todella ilkeää, että tämä olisi tajunnut painua sinne, mistä oli tullutkin. Kyllä, rokkari ei ollut tänäänkään sillä tuulella, että olisi jaksanut kenenkään tuntemattoman ihmisen seuraa. No, tuskin hän olisi jaksanut edes kenenkään tutun ihmisen seuraa, mutta se nyt oli ihan sama. Oli lähes pelottavaa, miten paljon Johnnyn elämässä oli sellaisia päiviä, jolloin hän olisi voinut haistattaa koko maailmalle paskat ja sulkeutua jonnekkin neljän seinän sisään. Ärsyttävintä tässä oli se, ettei poika edes tiennyt, mistä tämä vitutus johtui. Ehkäpä hän oli lopen kyllästynyt tähän koko kouluun ja täällä oleviin oppililaisiin sekä opettajiin, kuka tietää. Mutta nyt hän oli vahvasti sitä mieltä, että olisi tämän tummatukkaisen oman terveyden kannalta hyvä, että tämä lähtisi kävelemään.
Johnny naurahti hivenen pilkallisesti, kun tyttö näytti vetäneen herneet nenäänsä siitä, että poika oli käyttänyt jokseenkin alentavaa sanaa tätä kuvatakseen. Tuo tokaisikin varsin kovaan ääneen, ettei ollut mikään matikan open kätyri ja painotti myös olevan ihminen. Toki Johnny sen tiesi, mutta eipä hän ikinä jaksanut kauhean paljon ajatella, mitä suustaan päästi. Yleensä se sitten sai toisssa aikaan pieniä suuttumisen merkkejä, mutta eipä poikaa kiinnostanut. Oli näiden ongelma, mikäli nämä eivät ymmärtäneet sarkasmia.
"Enhän mä sitä olisi voinut tietää. Maikoilla nyt sattuu olemaan nykyään vaikka minkälaisia kätyreitä, sillä toki nää lupaa kaikkia etuja. Kuten esimerkiksi paremman numeron todistukseen tai muuta sellaista", Johnny tokaisi ja vei tupakan jälleen huulilleen. "Ja mitä tähän ihmisyyteen tulee, niin toki mä sen tiesin. Halusin vain kattoa, millaiset kurpitsat sä siitä nenään vedät", rokkari naureksi ja katsoi sitten tyttöä aavistuksen toinen kulma koholla. Mitäpä sitten? Tyttö kertoi nimensä ja tivasi nyt Johnnya kertomaan omansa. Siihen rokkari vain virnisti ja vei tupakan rauhassa huulilleen. Mikä häntä muka pakotti kertomaan? Tämä Roxko? Johnny todellakin haluaisi tähdä, kun tyttö yrittäisi, sillä sehän luultavasti vain lisäisi pojan vastahakoisuutta.

"Niin. Sitä sopiikin miettiä", Johnny vastasi hivenen virnistäen ja käänsi katseensa takaisin Roxiin. Oli aivan sama, vaikka tyttö sanoisikin Johnnyn käyttäytyvän erittäin epäkohteliaasti, kun ei esittäytynyt. Johnny ei ollut kysynyt tytön nimeä, joten tällä ei todellakaan ollut varaa sanoa Johnnyn töykeydestä yhtään mitään. "Kerron sitten, kun olet päässyt oikean nimen kohdalle", poika vielä tokaisi ja virnisti pirullisesti. Mikäli Rox hänen nimensä halusi saada selville, sai tämä ensiksi luetella kaikki tässä koulussa tietämiensä oppilaiden nimet. Siinä olisikin pienoinen urakka, mutta hupiahan tämä vain oli Johnnylle. Ilkeää, mutta sellainenhan poika sattui olemaan.
Kuulessaan tytön esittämän toisen kysymyksen, Johnny kopautti hivenen tuhkia pois tupakastaan ja vei sen jälleen huulilleen. "No sen takia, koska uskoin tämän olleen rauhallinen paikka, missä vetää käteen", Johnny tokaisi sydämellisesti hymyillen, aivan kuin se olisi ollut täysin päivänselvä asia. Ihan sama, ottiko tyttö asian tosissaan vai ei. Vaikka, mikäli tuolla nyt oli yhtään järkeä päässä, niin tämä tajuaisi pojan vain laskevan leikkiä. Ja jos ei niin... Se olisi sitten vähän huonompi juttu.

//Vihdoin sain otettuaa itseeni niskasta kiinni ja kirjotettuu tän...

Rox tarkkaili pojan ilmettä, jossa oli havaittavissa selvä ärtymys, joka alkoi pikkuhiljaa tarttua Roxieenkin. Mietittyään hetken hän vaihtoi asentoaan mukavampaan ja katsahti poikaan ylimielisesti, yrittäen viestiä, ettei ollut lähdössä minnekkään, vaikka poika niin toivoisikin. Eikä häntä haitannut, vaikka poika luulisi hänen oleva joku nörtti joka kaipasi epätoivoisesti seuraa. Tällä hetkellä häntä ei kiinnostanut pätkääkään mikään tuossa pojassa. Sen verran ilkeä tuo oli ollut. Ei sillä että Roxie loukkaantuisi helposti, mutta tyttö kun oli niin kostonhaluinen. Pojan vastaus vain ärsytti häntä lisää. Ei häntä mitkään paremmat numerot voineeet pätkääkään kiinnostaa.
-Varmaa mua jotkut helkutin numerot kiinnostaa! Ei sil oo mitään välii nouseeks se hylätystä suoritettuun... Rox tokaisi vaimeasti ja katsahti pojan tupakkaa. Meni hetki ja tämä vetikin jo taskustaan sytkärin ja tupakan. Hetken tyttö sähelsis sytkärin kanssa, mutta pian tupakka oli jo syttynyt ja sytkäri tungettu takaisin taskuun. Pojan kommentti kurpitsoista alkoi jo suututtamaan helposti suututtavaa Roxieta. Hän sulki silmänsä ja kuvitteli kuinka tumppaisi tupakkansa keskelle tuon otsaa.

Vaikka Roxie olikin yrittänyt olla kiltti ja oli kysynyt tuon nimeä, ei poika sitten millään osannut hyviä käytöstapoja. Ei sillä että Roxie olisi niistä välittänytkään, mutta olisi toinen voinut edes esittäytyä. Paitsi että Roxieta ei kiinnostanut pätkääkään minkä niminen tuo sikamainen poika oli. Silti Rox vielä yritti olla kiltti ja kohtelias. Mutta mitä siitä seurasikaan... Likaista huumoria jota Rox sitten yli kaiken vihasi. Se oli kyllä kaiken huippu, mutta hän päätti silti vielä hillitä itsensä.
-Mä en oo lähös täst mihinkään, ainakaan hetkeen. Joten ois mukavaa jos me tultais ees joten kuten toimeen. Tai voithan sä aina lähtee vetää, mut sun itseppäisestä käytöksestä päätellen se ei tuu onnistumaan, Roxie sanoi ja katsoi toista toivoen hänen lähtevän. Hetken tyttö mietti mitä tekisi mutta sen sijaan tumppasi tupakkansa maahan ja heitti sen katolta alas. Hän kuvitteli kuinka vielä hieman käryävä tupakka putoaisi jonkun päähän ja kärventäisi mustan läikän sen jonkun hiuksiin, mutta sitä iloa ei hänelle varmaan suotaisi, sillä kaikki oppilaat olivat luokissaan. Lukuunottamatta kaikkia vähän enemmän järkeviä, joihin tuo häntä vastapäätä istuva poika ei kyllä todellakaan kuulunut.

Johnnyn suupielillä kaarehti vino hymy, kun hän kuunteli tämän Roxiksi esittäytyneen tytön puhetta. Vai ei tätä numerot kiinnostaneet. No, poika ymmärsi tuon seikan ihan hyvin, sillä eipä häntäkään ne paljoa kiinnostaneet. Ja ehkä vielä vähemmän oppiaineet tai opettajat. Eikä Johnny oikeastaan edes yllättynyt, ettei tätä tyttöä voinut vähempää kiinnostaa lukuvuoden numerot. Ei tuo näet miltään nörtiltä näyttänyt, jolle koulu oli koko elämä ja olisi suurin piirtein itsemurhan paikka, jos sai kokeesta yhdeksikön. Rokkari itse luultavasti laulaisi siinä tilanteessa Amerikan kansallislaulua, sillä yleensä hänen koenumeronsa pyörivät siinä hylätyn ja välttävän välimaastossa. Oli hän muutaman kerran saanut tyydyttävänkin, mutta se oli jo tässä vaiheessa niin harvinaista. Oli ihme, jos Johnny saisi edes suoritettua tämän kurssin välttävin arvosanoin, eikä jäisi luokalleen. Nimittäin kakkosen käyminen uudestaan ei tuntunut pojasta oikein nautittavalta ajatukselta.
"Jep. Sitähän minäkin", Johnny tokaisi ja katsahti sitten tyttöä. "Ihmettelempä vaan, että mitäs sä täällä sitten oikein roikut, jos ei kiinnosta. Pakottaako mutsi käymään koulun kunnialla loppuun, että saisit edes jonkinmoisen ammatin itselles?" rokkari jatkoi virnistellen ja vei tupakan jälleen huulilleen. Luultavasti lähes kaikki äidit halusivat tuota samaa omista kullanmuruistaan, mutta harmi vain, ettei se läheskään kaikkien kohdalla toteutunut.

Johnny vaistosi helposti sen, että Rox alkoi olla jo hiljalleen kypsä hänen piikittelyyn, joka vain levensi tyytyväistä virnettä pojan kasvoilla. Tämä tytön seuraava lause sai kuitenkin pojan nostamaan hivenen toista kulmaansa ja kääntämään katseensa tätä kohti. Tuo nyt oli ehkä älyttömintä, mitä Johnny oli elämänsä aikana kuullut. Tulla toimeen? Mitä ihmettä tämä Rox oikein sekoili?
"Nähtävästi sä olet lukenut mua ihan oikein. Mä olen itsepäinen, enkä todellakaan ole liikuttamassa persettäni tästä mihinkään vähään aikaan", Johnny tokaisi, otti viimeiset sauhut tupakastaan ja liiskasi sen sitten maahan. "Ja siinäs yrität tulla toimeen ihan rauhassa. Mua ei kiinnosta pätkääkään, että tykkääkö joku ihminen musta tai mun vaikeasta luonteesta vai ei. Kaikkein vähiten mua kiinnostaa se, että tuleeko joku samantekevä tyttö mun kanssa toimeen vai ei. Toivotan kuitenkin onnea yritykselle", Johnny jatkoi ja nojasi sitten takaraivollaan takanaan olevaan seinään. Fakta oli kuitenkin se, että joko Johnnysta tykkäsi tai sitten häntä inhosi koko sydämensä pohjasta, eikä edes tarvinnut kauhean kauan arvailla, kumpi näistä vaihtoehdoista oli yleisempi.

/Päätin nyt uhmata omaa inspiraatioutumattomuutta(mitenlie kirjotetaan) ja kirjoittaa tänne. Varoitan hyvin lyhyestä tekstistä.

Rox katsahti poikaa, joka ärsytti häntä valtavasti. Ei häntä pojan röyhkeys tai ylimielisyys haitannut, vaan pojan koko olemus. Hetken neiti mietti omiaan, mutta hetkessä Roxien ajatukset palasivat uudestaan tuohon
röyhkeään poikaan. Samassa tytön mieleen pläjähti lappunen, jonka hän oli nähnyt rehtorin pöydällä ollessaan puhuttelussa. Rox oli tönäissyt suutuspäissään ruokalassa kumoon lautaspinkan ja kymmenittäin lautasia oli hajonnut, eikä reksi ollut pitänyt siitä. Niin hänet oli passitettu rehtorin kansliaan ja siinä odotellessaan oli Roxie tutkaillut erästä lappua. Lapussa oli ollut oppilaiden nimiä ja kasvokuvia. Kaikki he olivat kapinallisia, joten Roxie oli ajatellut sitä huonosti käyttäytyvien listaksi tai joksikin sen tapaiseksi. Mutta se tärkein asia oli kuitenkin se yksi kuva joka hämärän muistikuvan perusteella muistutti tuota poikaa. Tyttö mietti ankarasti, mikä nimi oli ollut kuvan perässä, mutta ajatuksen katkaisi pojan sanat. Tuo ei ollut ilmeisesti innostunut Roxien ideasta, mutta eihän se häntä haitannut, sillä ei Rox sitä ihan tosissaan ollut ehdottanut. Neiti vaipui taas mietteisiinsä ensin katsahdettuaan poikaan hieman halveksivasti. Pian Roxien mieleen oli muodostunut kuva lapusta ja neiti muisti hämärästi nimen kuvan perässä.
-Jonny, Jhonny, Jonni, Joni ähhh.. Joku sellanen, Rox luetteli katsellen poikaa voitonriemuisesti.

(( Ei haittaa yhtään. Keräile vaan rauhassa inspiraatiotas takaisin, kyl mie jaksan oottaa <: (( Ja kai se noin kirjotetaan joo XDD )) ))

Johnny pudisteli päätään ja tuhahteli. Hän ei todellakaan halunnut ottaa selvää siitä, mikä kumma tyyppi tämä katolle pamahtanut Rox oikein oli. Ei ainakaan kuulunut Johnnyn tuttavapiiriin - tuskin hän oli tapausta ikinä nähnyt. No, ehkä vilaukselta joskus, mutta eipä hän nyt saanut mieleensä, että missä. Eihän hänellä ollut edes hajua siitä, mihin klikkiin tuo kuului, vaikkei sillä edes ollut niinkään väliä. Johnny yleensä vähät välitti siitä, mihin klikkiin ihmiset kuuluivat. Yleensä se luonne antoi Johnnylle vinkin siitä, että oliko tyyppi siedettävä vai ei. No, kyllä hänelläkin oli omat ennakkoluulonsa tietyistä klikin jäsenistä (kuten esimerkiksi urheilijoista), mutta muuten se luonne oli ratkaiseva. Ja ainakin tämän Roxin osalta tulos oli täysi nolla. Johnny ei todellakaan voinut sietää tuon ylimielisyyttä ja tapaa puhua hänelle. No, rokkarin oma käytös tuskin oli yhtään sen parempaa, mutta nyt puhuttukaan hänestä.

"Turha kuule katella tolleen. Lähe vetää, jos naama ei miellytä", poika tuhahti, katsahti tyttöä julmasti ja käänsi sitten katseensa taivaalle. Se oli nyt ihan kirkas, mutta kyllä siellä muutamia, erittäin tummia pilviä oli. Illalla varmaan sataisi, mikäli Johnny osasi tulkita moiset pilvet oikein. Kaiketi se oli ihan hyvä, sillä lähipäivät olivat olleet ihan suhteellisen lämpimiä. Melkeinpä jopa tukalia, mikäli pojalta kysyi.
Äkkiä hänen katseensa kuitenkin ponnahti toiseen, joka alkoi ihan äkkivarmasti luetella nimiä. Joista osa kyllä kieltämättä liippasi aika läheltä Johnnyn omaa nimeä. Mitä helvettiä? Oliko tuolla vain ollut moukantuuria ja osannut aloittaa oikeasta kirjaimesta?
"Aika läheltä liippaa", Johnny tokaisi kohauttaen olkiaan. Oikeasti tuo tytön luettelemat nimet hipoivat niin lähellä, että poika ihan oikeasti halusi tietää, miten tuo sen teki. Tunsiko tyttö hänet? Tai, ehkei tuntenut, mutta tiesi? Mistä helvetistä? No, ehkäpä tyttö tiesi hänet jotenkuten, sillä vaikka poika ei olemassaoloaan ympäriinsä kaillottanutkaan, niin ei hän ollut niin näkymätön persoona kuin jotkut toiset.

/Hyi, häpeän.. Kesti näi kauan vastata

Rox pyöräytti silmiään toisen tuhahteluille ja pään pudisteluille. Rox kyllä tiesi käyttäytyvänsä aika törkeästi, mutta niin käyttäytyi kyllä tuo toinenkin. Normaalisti Rox olisi jo häipynyt pyydellen anteeksi tuppautumistaan, mutta jokin tuossa pojassa ärsytti häntä niin, ettei hän kyennyt luovuttamaan. Ja muutenkaan luovuttaminen ei kuulunut Roxien tapoihin.
-Mitä jos en? Täytyy kyllä myöntää ettei naama miellytä mut istun mielummin täs ku noitten hikareitten ja nipottajien kans.. Et sä nyt niin sietämätön oo, Rox tokaisee ja nappaa laukustaan cocacola pullon ja hörppää siitä.

Pian pojan ilmeessä näkyi jotain outoa. Oliko Rox arvannut oikein toisen nimen? Ei näköjään. Rox laski hetkeksi päänsä alas ja jatkoi mietimistä. Nimi oli siis ollut todella lähellä joten ainakin ensimmäinen kirjainoli oikein. Jotenkin Roxie muisti nimessä olleen kaksi n -kirjainta ja sen päättyneen yyhyn, joten silloin kävisi vain joku Jhonny tai Johnny.
-Hmm.. Jhonny tai Johnny sen on pakko olla! hän toteaa ja katselee pojan ilmettä päästäen kasvoilleen hieman voitonriemuisen hymyn.
-Oonko oikeessa? Rox kysäisee vaikka tietääkin jo vastauksen. Samassa tytön mieleen välähtää idea jolla saisi ansaittua pari tupakkaa, sillä tytön omat olivatkin jo aika lopussa.
-Hei, sovitaan silleen, et mä kerron mistä tiiän sun nimen ja sä annat mulle neljä tupakkaa, hän sanoo pojalle, joka varmasti haluaisi tietää mistä Rox tiesi toisen nimen. Oli tästä päivästä ehkä sittenkin jotain iloa ja rahaakin säästyisi hieman.

//lyhyt lyhyt lyhyt//

(( Nooh, onhan mullakin tässä kestänyt. Mutta mietin vain, että jos Rox on Johnnyn pongannut jostain rehtorin papereista, niin tuskinpa poika siellä kutsumanimellään esiintyy. Ehkä pikemminkin Johnina, mutta noh... XDD ))

Johnny irvisti tytölle erittäin rumasti ja alkoi sitten tähystellä taivaalle, kuin siellä jotain katsomisen arvoista olisi ollutkin. Kyllä se alkoi olla paljon kiinnostavampaa katseltavaa, kuin tuo jonkin matkan päässä istuva tummatukkainen tyttö. Rokkari näet alkaisi hiljalleen menettää hermonsa toiseen ihan lopullisesti. Siis kuka ihminen oli muka niin itsepäinen, ettei usko selvää kehoitusta suksimaan kuuseen? Ärsyttävää, kerta kaikkiaan.
"Mä kuule pystyn muuttumaan vielä sitetämättömämmäksi, jos vain haluan. Ihan vain vinkkinä sulle", Johnny tuhahti myrkyllisesti ja sylkäisi sitten maahan. Poika ei käsittänyt sitä, että miksi tyttö täällä katolla enää roikkui, jos hänen naamansa ei miellyttänyt? Tuskin tämä nyt koulun ainoa paikka oli, missä saattoi lintsata. Ehkei sitten rokkari oikeasti 'ollut niin sietämätön', että tyttö olisi katsonut parhaakseen lähteä menemään. Ehkä Johnnyn sitten pitäisi muuttaa kurssiaan paljon huonompaan ja heittäytyä niin ärsyttäväksi, että Rox viimein tajuaisi lähteä mäkeen. Pieni, julmahko hymy kaareili pojan suupielillä, mutta sekin laantui oitis hänen kuullessaan tytön toteamuksen. Tämä alkoi oikeasti käydä jo pelottavaksi. Jhonny tai Johnny...
"Riippuu mistä roikkuu. Ehkä sä olet oikeassa, ehkä et", Johnny tokaisi pienen hiljaisuuden jälkeen ja painoi niskansa takanaan olevaa seinää vasten. Olipa tämäkin sitten lapsellista. Ei voinut edes omaa nimeään paljastaa, vaan piti laittaa toinen arvaamaan.

Seuraavaksi Johnny kuuli Roxin ehdotuksen, josta johtuen hän saisi tietää sen, mistä tyttö hänet tiesi, mutta menettäisi neljä tupakkaa. Johnny naurahti pilkallisesti ja katsoi tyttöä julmasti.
"Jaa neljä tupakkaa vai? Älä kuule unta nää. Ehkä sun joissain likaisissa fantasioissas mä lahjoitan sulle neljä tupakkaa, jos sä ystävällisesti kerrot mulle, mistä sä mun nimen tiedät", Johnny naurahteli ja kaivoi ihan vittuilakseen taskustaan yhden tupakan, työntäen sen kylmänrauhallisesti huultensa väliin. Se syttyi pienellä liikkeellä ja poika puhalteli nautinnollisesti savuja kohti tytön kasvoja.
"Sitä paitsi, mä kyllä saan revittyä susta sen tiedon, mistä mun nimen tiiät, jos mä vaan haluan", Johnny tokaisi sitten ja pyöritteli hetken savukettaan sormissaan.