I'll never be the same. If we ever meet again.

Toinen ei sanonut vastaväitteitä, sillä Romeo ei antanut niille saumaa. Ja vaikka olisi sanonutkin, ei rastatukka olisi ollut kuulevinaankaan. Kiero.
Cody pyysi saada kantaa edes toisen kasiin, mihin hurmuri vain virnisti. Sade hakkasi alastonta ylävartaloa, tummasilmäinen ehdotti sisälle juoksemista, mitä vastaan rastatukkaisella ei ollut mitään. Niinpä tehtiinkin kuin ehdotettu oli.
Toinen piti ovea Romeolle auki, poika hymyili toiselle saalistaen katsekontaktia edes sekunniksi. Kerros oli ylin, joten kaiketi hissi oli itsestään selvä vaihtoehto. Ei Romeokaan jaksaisi portaita pitkin näitä ylös asti kantaa, vaikkakin paremmin kuin Cody.
“Joo, mennään hissillä”, hurmuri kuittasi kävellen sen luo ja painaen nappia. Kului hetki ja hissin ovi avautui. Ulos ei tullut ketään, joten rastatukka sai mennä suoraan sisään ja laskea kassit nurkkaan, ettei niitä vahingossakaan tulisi tallotuksi.
Toista odotettiin ja sitten painettiin hissi ylimpään kerrokseen.

Alkuun kaikki meni hyvin, Romeo keskittyi vain tuijottelemaan toista vino hymy huulillaan, mutta sitten hissi otti ja pysähtyi. Samalla menivät myös valot. Ukonilma? Helvetin hyvä ajoitus! Ja vastoin kuin olisi saattanut kuvitella, ei ajatus ollut lainkaan sarkastinen rastatukan päässä.. Kaiken kruunaisi, jos toinen sattuisi vielä pelkäämään pimeää…
“Jäätiin sitten jumiin”, poika tokaisi äänessään naurua. Eivätköhän he aikanaan pois pääsisi… Ja jos eivät, niin ainapahan Romeolla olisi aikaa toisen viettelyyn… Kaikessa inhimillisyydessäänkin Romeo oli aikamoinen Incubus.

Poika seuraili Romeota hissiin ja veti syvään henkeä, kun laatikko lähti menemään ylöspäin. Cody tuijotti viliseviä numeroita, kunnes tuntui inhottava nytkähdys ja valot sammuivat. Pipopää käänteli hämillään päätään, vaikkakaan näkökenttää ei juuri ollut. Romeo sanoikin sitten ääneen sen mitä Cody oli ajatellut. Toisen äänestä tosin kuului nauru. No, olihan tilanne aika koominen.
"Niin jäätiin. Minä en kyllä näe yhtään mitään. Eikö kattoon pitäisi syttyä ne punaiset valot, jos sähköt menee?" Poika totesi ja katsoi ylöspäin. Vitut siellä mitään palanut. Ainakin kaikissa elokuvissa sellaiset syttyivät aina palamaan, mikäli valot menivät.
"En olekaan ennen jäänyt hissiin jumiin." Cody naurahti sitten hieman vaivautuneena. Hän oli Romeon kanssa jumissa pimeässä hississä.

Hiljaa pipopää otti pari askelta taaksepäin ja nojasi näin ollen nyt seinään. Cody ei koskaan ollut pitänyt pimeästä. Ei hän sitä niinkään pelännyt, vaan sitä, ettei kaikki aistit toimineet täysin silloin. Poika räpytteli silmiään ikään kuin toivoen näkökentän paluuta. SE taisi kuitenkin olla vain turha toive.
"Vaatteetkin on ihan litimärät...Kohta tulee kylmä..." Cody mutisi sitten itsekseen ja vei kätensä itsensä ympärille. Hänellä oli muutenkin usein kylmä anemian takia, mutta nyt viellä tällainen. Hänen kehonsa ei ollut sopeutuva tällaisiin tilanteisiin.

Codyn lauseelle naurahdettiin hieman. “En tiedä”, Roemo vastasi. Heidän talossaan oli kyllä hissi, mutta se ei ollut toiminut aikoihin. Ei omistajalla ollut varaa sitä korjauttaa, kun asukkaatkin maksoivat tavattoman paskaa vuokraa… No, se olikin aivan toinen tarina se.
Toinen ei ollut kuulemma koskaan ollut jumissa hississä. Romeollekin moinen oli tapahtunut vain kerran aiemmin. Hän käytti hissiä oikeastaan harvoin.
Codyn mutina sai rastatukan hymähtämään. “Ne käyttää omaan kuivumiseensa sun ruumiinlämpöäs, joten sun tulee kylmä. Huomattavasti kylmempi, kun mitä sillon, jos otat ne pois.” Kieroa Romeo… Olisi voinut olla hävytöntäkin, mutta ei rastatukkaisen tapauksessa. Häneltä tuollainen vihjaus oli vielä hyvinkin kesy.

“Tuu tänne”, Romeo huokaisi, joskin otti itse askelia toisen luo. Kädet etsiytyivät toisen rintakehälle, hän ei nähnyt mitään. Virne syveni, kädet lähtivät tunnustelemaan alaspäin. Kaiken saattoi laittaa pimeän piikkiin. Tahallisesti pojan kädet eksyivät hetkeksi toisen takamuksen päälle, kunnes tarttuivat paidanhelmaan.

"Minä tiedän. Mutta se on typerää, kun ei minulla ole oikein ruuminlämpöäkään." Cody naurahti ja kohotti sitten pimeässä kulmaansa.
"Sinne? En mi-" Poika aloitti, mutta vaikeni kuin seinään, kun tunsi toisen kädet rintakehällään. Pipopää veti terävästi henkeä ja puristi kätensä nyrkkiin, kun tuon kädet laskeutuivat tunnustelevaan sävyyn alaspäin. Poikaa kihelmöi. Toisaalta ilmassa oli selvästi seksuaalista varausta, mutta toisaalta poikaa ahdisti ajatus, että Romeo varmasti tunsi hänen jokaisen luun kaarteensa hupparinkin läpi. Romeo sai Codyn värähtelemään vain muutamilla kosketuksilla. Toinen oli koskenut hänen takamustaankin. Ilmeisesti tuon suunnitelmana oli ottaa häneltä paita pois, mutta nopeasti nörtin viileät kädet takertuivat Romeon käsiin, jotka olivat helmalla.
"Minä voin ottaa hupparin itse pois." Tuo huomautti vaimeana nielaisten heti perään. Varovasti hän sujahti pois Romeon edestä ja astui pari askelta kauemmas.

Eihän hissi mikään suuri ollut. Tarkoitettu neljälle ihmiselle. Cody vei kätensä hupparinsa vetoketjulle ja avasi sen hitaasti. Hän vihasi olla ilman sitä. Käsivarret paljaina, mutta niin olisi varmasti lämpimämpi. Hihat vedettiin ja huppari tiputettiin maahan. Luisevat anorektikon kädet olivat jääkylmät ja kosteat.
"Onko... Sinulla kylmä?"

Toinen ilmoitti, ettei ruumiinlämpöäkään oikein löytynyt. Romeo ei edes yrittänyt miettiä miten se oli mahdollista, sillä rehellisesti sanottuna hänen mielessään liikkui aivan jotakin muuta.
Romeo oli lähellä, hän kuuli toisen hengityksen tarkkaan. Ja läheisyys häiritsi sen tasaisuutta. Mahdollisuuksia oli, hetero tässä ei voinut olla kyseessä. Sen verran voimakas oli toisen reaktio. Pian toinen kuitenkin karkasi ja lupautui ottamaan hupparinsa itse pois. Romeo hymähti, vaikkeikaan kovin iloisesti. Mutta toisaalta… mikäs sen hauskempaa kuin vaikeasti saatavat ihmiset…

“Kylmä? Hieman, muttei suuremmin”, poika vastasi toisen kysymykseen, virnuillen. Hän oli kääntynyt toisen suuntaan ja nojaili seinään. “Mun housut on märät ja liimautuu ärsyttävästi nahkaan kiinni. Mä otan ne pois, jos sulla ei ole mitään sitä vastaan”, rastatukkainen ilmoitti. kiero… Ja aivan kuin hän ei ottaisi niitä pois, vaikak kiellettäisiinkin. Ne tosiaan tuntuivat inhottavilta ja painavilta märkinä.

Cody nyökkäsi pimeässä, vaikka eihän toinen sitä näkisi. Sitten Romeo kysyi saisiko heittää housunsa pois. Poika tunsi miten poskia alkoi kuumottaa. Silloinhan oinen olisi vain bokserit jalassaan?
"Tietenkin saat. Jos siltä tuntuu. Ei se ole kivaa kun vaatteet painaa." Cody naurahti ja nosti samalla omia housujaan. Ne valuivat pahasti kuivinakin. Saati sitten nyt litimärkinä. Ne valuivat käytännössä väkisin maahan. Toisella kädellä päätettiinkin pitää niitä kiinni nyt koko ajan.

Poika yritti katsella pimeässä Romeota, muttei nähnyt edelleenkään mitään. Hän olisi kovasti tahtonut nähdä tuon vähissä vaatteissa.
"Voidaan koota vaatteet samaan kasaan, niin ne ei oo sitten ihan levällään." Cody totesi hieman ajatuksissaan, kunnes tajusi miten omituiselta se oli kuulostanut.
"Tai siis... En minä heitä enempää vaatetta kuin tuon hupparin. Mutta siis jos housusi laitettaisiin sihen hupparin viereen. Tai jotenkin niin... Luoja, en edes tiedä mitä yritän selittää." Pipopää naurahti sitten hieman nolona ja otti pipon päästään. Romeo sai hänet pälisemään hermostuneena. Pelkkä toisen läsnäolo teki sen.

Toiselta saatiin jopa lupakin housujen riisumiseen mikä sai pojan hymähtämään itsekseen. Kollarit kiskaistiin yksinkertaisesti jolasta iho oli viileää ja kosteaa säteen jäljiltä, olo ei oikeastaan ollut kovinkaan mukava. Mitä nyt huomattavasti plussaa siitä, että hän oli jumissa hississä soman pojan kanssa.
Toinen rupesi puhumaan ajattelemattomasti ja sai Romeon nauramaan.

“Ota ihmeessä niin et saa flunssaa. Ja en mä kuitenkaan nää, kun täällä on pimeää”, rastatukka yritti rohkaista toista. “Missä se sun hupparis on?”, Roemo uteli potkaistuaan housunsa erääseen nurkkaan, vaikkeikaan samaiseen, jossa ostoskassit olivat. Poika oli irtautunut seinästä ja astui askelia lähemmäs Codya. “Mun käsi on tässä”, poika ilmoitti koskettaen sitten kevyesti jälleen Codyn rintakehää. “Sä voit antaa sen hupparin mulle, niin mä laitan sen mun housujen luo.” Pimeyteen alkoi jo tottua, vaikka olihan eläminen hieman vaikeampaa. Sitä oli kuitenkin tottunut näkemään.
Päässä punnittiin useista vaihtoehdoista parasta seuraavaa siirtoa. Toinen oli sen verran säikky ja ujon oloinen, ettei paras vaihtoehto todellakaan ollut käydä heti päälle.

"Minua ujostuttaa vaikka onkin pimeää." Cody vastasi rehellisesti toisen vaatteiden vähennyt kehotukseen. Tosin toinen syy oli suuri häpeäntunne, mutta se jätettiin tarkoituksellisesti kertomatta. Ilmeisesti toinen oli heittänyt housunsa pois. Ainakin tuo pyysi hupparia kasaan. Romeon käsi tuntui jälleen rintakehällä ja Cody sulki silmänsä. Hän pystyi aistimaan toisen käden lämmön kostean t-paidan läpi. Toki se saattoi olla myös kuvitelmaa tai toiveajattelua, mutta niin hän uskoi.
"Tiputin sen aiemmin tuohon vasemmalle puolelle viereeni." Cody totesi hiljaa sipaisten hieman hiuksiaan korvan taa. Pimeys toi kyllä tietynlaista rohkeutta, vaikkakin kylmä alkoi iskeä ikävästi luihin ja ytimiin. Pienesti Cody alkoi täristä.

Vaatteiden vähennys alkoi kyllä kuulostaa hyvältä idealta. Romeo oli tosin nyt lähellä. Hieman hämärässä alettiin jo erottamaan, mutta ei sen enempää, että nähtiin missä toinen seisoi. Varovasti poika nojasi takanaan olevaan seinään.Häntä värisytti inhottavasti.
"Minä en tiedä mitä puhuisin..."

Cody myönsi tuota ujostuttavan pimeydestä huolimatta, mikä pisti Romeon jälleen ties kuinka monennen kerran virnuilemaan itsekseen. Rastapää noukki tummasilmäisen pojan hupparin lattiasta ja viskasi sen nurkkaan olettaen suuntavaistonsa toimivat.
Silmäöt alkoivat hiljalleen tottua pimeyteen, mutta silti näkyvissä oli vain epämääräisiä hahmoja. Koppi oli miltei kokonaan pimeä, joten ei näkökyvyn kanssa paljon toivoa ollut.
Poika ei liikkunut toisesta kauemmas, vaikka tuo peruuttikin aivan kiinni seinään. Romeo naurahti.
“Voi helvetti sun kanssasi”, Romeo naurahti kaikkea muuta kuin tyytymättömänä. Käsivarsi pamahti hissin seinään toisen pään vierelle. Hahmo oli epäselvä, mutta ihmisen anatomiassa Romeolla ei ollut ongelmaa, oli hän kuinka sokea tahansa.

“Sori”, poika sanoi jo etukäteen. Sana oli tyhjä, hän ei todellakaan tarkoittanut sitä, sillä hän ei juuri nyt voinut itselleen mitään. Hän halusi koskettaa toista huulillaan ja niin tekikin. Poika nojautui hivenen likemmäs toista ja antoi huultens akoskettaa kevyesti toisen suupieltä. Ei, ei hän voinut hyökätä suutelemaan heti ahnaasti. Toinen saattaisi mennä täysin paniikkiin ja luulla takkupään ottavan tuon väkisin hississä, josta ei ollut pkoreittejä. Ja eihän poika sellaista voisi tehdä… Ainakaan selvänä.

"Mitä?" Cody naurahti hieman vaivautuneena ja ihmeissään ja hätkähti, kun toinen pamautti käsivartensa seinään lähellä häntä itseään. Nörttipoika nielaisi hieman ja tapitti katsoa lähempänä olevaa Romeota. Poika värisi edelleen kylmästä, mutta vatsassa poltteli silti. Todella ristiriitainen tunne. Yllättäen rastapää pyysi anteeksi ja ennen kuin Cody kerkesi toistaa aiemman sanansa, hän tunsi jonkun huulet omillaan. Tietenkin huulet kuuluivat Romeolle! Pojan silmät suurenivat yllätyksestä pimeässä, mutta sulkeutuivat miltei samantien. Ei hän tätä ollut osannut odottaa. Ei mitenkään...Cody kuitenkin liikautti hieman omia huuliaan vastaukseksi, vaikka se omituiselta tuntuikin. Ei hän koskaan olisi osannut kuvitella että pääsisi Romeota.

Pari kertaa Cody liikautti huuliaan hentoisen suudelman merkeissä, kunnes avasi silmänsä.
"Romeo?" Tuo kuiskasi hiljaa. Oma ääni kuulosti hieman normaalia käheämmältä. Tunne oli muutenin omituinen. Nörtistä tuntui siltä, että jopa hengittämistä piti ajatella, ettei se unohtuisi. Cody veti syvään henkeä pari kertaa, kunnes naurahti.
"Tämä on... Tämä on.."

Toisen kysymys oli tyhjä ja turha ja se myös jätettiin arvoonsa. Ei Romeo siihen vaivautuisi vastaamaan, ainakaan sanoin. Toinen hämmentyi, mutta voitonriemu rastatukkaisessa ei voinut olla syttymättä, kun Cody vastasi hänen suudelmaansa.
Suudelma oli lyhyt, eikä sitä sen suuremmin edes syvennetty. Pian se oli ohi, mutta ei se saanut Romeota liikkumaan mihinkään suuntaan. Hän pysyi siinä, miltei toisessa kiinni.
Toinen kuiskasi hänen nimensä, Romeo virnisti vaikkei toinen sitä näkisikään. Tai ehkä juuri sen varjolla… Toinen soperteli, Romeo naurahti käheästi ja hiljaa. “Shh”, tuo sihisi virnuilevaan sävyyn, joskin suhteellisen lempeästi.

Huulet koskettivat suupieltä uudelleen, etsiytyivät kunnolla huulille ja toisen käsi Vodyn niskaan. Paita tuntui typerältä, kun oli märkä, mutta niin olivat hiuksetkin.. Kokemushan tämäkin oli..
Romeo koetti ujuttaa kieltään toisen suuhun tuon huulten välistä.

Cody unohti samantien asiansa mitä oli ollut sanomassa, kun Romeo sihahti. Toisen äänikin kuulosti niin...Väristen poika veti henkeä ja varoen vei kätensä toisen lantiolle. Toisen käsi tuntui omassa viileässä niskassa ja huulet uudelleen huulilla. varovasti Cody vastasi suudelmaan ja avasi hieman suutaan, kun tunsi hopparin kielen huultensa välissä. Arasti hän teki samoin. Tarjosi omaa kieltään toisen huulten väliin.

Poika otti käsillään hieman paremman otteen toisen lantiosta. Edelleen Cody värisi kylmästä. Tällaisina hetkinä hän toivoi olevansa normaalipainoinenpoika. Ei Romeo tärissyt hänen edessään. Ja jos tilanne etenisi heillä vaatteiden vähenemiseen...? Sen jälkeen tämä hetki kyllä menisi ohi. Hän ja kuuluisa Romeo ei olisi enää suutelemassa läpimärkinä jumiutuneessa hississä. Nyt Cody taas ajatteli ihan liikaa.

Toinen kädet löysivät paikkansa Romeon lantiolta, vasten toisen huulia virnistettiin. Hän sai vastauksen suudelmaan jälleen, sai kielensä toisen suuhun ja täten pääsi leikittelemään Codyn kielen kanssa. Käsi laski toisen niskasta alemmas, Romeo pääsi jälleen nykimään nappisilmän märän paidan helmaa. Kangas kun tuntui kamalan viileältä ja kostealta omaa ylävartaloa vasten. Hän halusi sen typerän välikappaleen kokonaan pois tieltä. Oikeastaan, mitä vähemmän toisella olisi päällä, sen parempi.
Sähkökatkos oli kestänyt jo ihmeen pitkään, mutta ei rastatukka sitä jaksanut jäädä sen enempää miettimään. Alakerta kun rupesi heräilemään hyvää vauhtia…

Huulet hylkäsivät toiset, kun Romeo oli saanut antaa niille muutaman pienne suukon, Romeo siirtyi toisen kaulalle. Maisteli sateesta märkää ihoa ja virnuili. Toinen käsi laskeutui seinältä kaulalle, vei hiuksia tieltä ja hampailla näykättiin kevyesti korvanlehteä.
“Ota paita pois”, Romeo kehotti käheällä kuiskauksella. Sanojen vakuudeksi poika nykäisi vielä kertaalleen toisen paidan helmaa ylemmäs.

Cody värähti tuntiessaan Romeon sormet paitansa helmalla. Toinen ei kuitenkaan lähtenyt nostamaan sitä ylöspäin. Pian hoppari irrotti myös huulet nörtin huulilta, mutta ennen kuin toinen kerkesi edes säikähtää tai ihmetellä mitä tapahtui Romeon huulet tuntuivat kaulalla ja sitten näykkäisynä korvanlehdellä. Cody ynähti pienesti hyvänolon tunteesta. Boksereissakin kuumotti jo mukavasti. Sitten Romeo kuitenkin sanoi maagisen sanan ja pojan silmät räpsähtivät auki. Toisen ääni oli kuulostanut niin seksikkäältä. Pelkkä tuo ääni oli saanut miehyyden kohoamaan lisää. Romeo nykäisi uudelleen paidan helmaa ja jälleen Cody värähti.
"En minä taida..." Toiselle vastattiin hiljaa ja pimeässä tuijotettiin Romeon silmiä.

Nörttipoika oli niitä, ketä halatessaan vanhemmat ihmiset alkoivat itkemään. Ihan vain hentouden ja laihuuden takia. Tietenkin hän kuulosti nyt Romeon korvaan todella omituiselta.
"Minä... Minä en halua että alat inhota minua. Tämä on ihan liian kivaa..." Cody yrittikin tavallaan selittää kieltäytymistään paidanheiton suhteen.

Toinen oli mukana siihen asti, kun Romeo pyysi ottamaan paidan pois. Toisen sopertelu oli sekoittavaa… Eikö tuolta sittenkään heruisi mitään? No voi saatana. Toisen selittely sai kuitenkin rastatukkaisen kohottamaan kulmiaan.
“Inhoamaan?”, poika hymähti, vaikkakin hivenen viileästi. “Kuules kiimasilmä, jos sovitaan niin etten mä rupea inhoamaan sua ja tehdään tästä vielä kivempaa”, Romeo naurahti. Viileys oli nyt äänestä kokonaan kadonnut ja käheys palautunut.
Miksi hänen sitten pitäisi toista inhota? Jaa a… No, ihmiset joilla oli huono itsetunto luulivat aina noin. Aivan kuin Romeo jaksaisi ketään inhota… Toisinaan saattoi jopa mustaa tyypin, mutta yleensä unohti lähes samantien hyödyttyään.

“Paita pois”, poika kähähti naureskellen ja nyt rupesi hivuttamaan helmaa ylemmäs. Toinen käsi laskeutui toisen lantiolle. Pikkuhiljaa rastapääkin alkoi tiedostaa toisen olemattoman koon, vaikkakin pisti nyt kaiken vain sen piikkiin, että näki huonosti.

Cody sulki silmänsä hetkeksi, kun Romeo toisti sanan viileänä. Tässä siis kävisi juuri niin. Onneksi toinen kuitenkin muutti äänensävyään heti seuraavien sanojensa kohdalla ja sai näin nappisilmän hieman hymyilemään. Jälleen tuli paidan pois otto käsky ja toinen hivutti sitä jo ylöspäin. Romeon käsi tuntui lantiolla ja hitaasti omatkin kädet vietiin paidan helmalle. Cody ei voinut uskoa että teki näin. Heittäisi oikeasti vaatetta pois. Kädet kuitenkin liikkuivat kuin itsestään ja vetivät hitaasti paidan pään yli ja tiputti sen lattialle. Kädet kuitenkin kietoutuivat nopeasti oman lantion ympärille. Se oli suojarefleksi. Niin hän teki joka kerta kun tiesi jonkun olevan lähellä. Vaikka vain viereisessä huoneessa. Oma keho oli kylmä. Romeota tuijotettiin pimeässä ja hitaasti kädet siirrettiin takaisin Romeon lantiolle.

He olivat samanpituisia, joten silmiin katsominen tuntui luonnoliselta. Varovasti cody painoi kasvojaan hieman lähemmäs hopparin omia. Ensin hän hengähti hitaasti. Olotilaan piti totutella. Lopulta hän kuitenkin suukotti varokasti, ehkä pyytävästi toisen huulia.

Nyt siitä paidasta päästiin lopulta eroon. Romeo oli hyvin tyytyväinen itseensä, vaihteeksi. Todettava se kuitenkin oli, että Cody oli aivan olemattoman kokoinen. Miten ihmeessä tuo oikein pysyi kasassa? No, ei siihen liioin uhrattu ajatuksia. Toinen löysi huulillaan Romeon lävistetyt huulet ja suukotti rastatukkaista kevyesti. Romeo painoi toisen kiinni hissin seinään ja suuteli kunnolla, kädet lantiolta valuivat toisen takamukselle, jota sitäkään ei oikeastaan kamalasti ollut. Rasvaprosentti taisi olla oikeasti miltei olematon… sääli sinänsä.
Romeo tuijotteli toista silmiin, kuten tuokin häntä.

“Annatko sä mun mennä loppuun asti”, poika kysyi kuiskuttaen toiselta. Parempi tosiaan kysyä ennen riehaantumista, tai vituttaisi vaan saatanasti, jos hänet keskeytettäisiin.

Poika painettiin seinää vasten ja Cody vinkaisi pienesti. Romeo suuteli häntä kunnolla ja omaksi yllätyksekseen nörttipoika vastasi siihen täysin siemaisin. Sellaista himoa hän ei ollut tuntenut itsessään aikoihin. Toisen kädet vaihtoivat jälleen paikka ja Cody siirsi omansa toisen niskan taa. Silmät suljettiin, mutta ne avattiin kuitenkin samantien, kun Romeo kysyi kysymyksen. Tuo kuiskasi sen ja sekös kuulosti hyvältä. Mutta toisen kysymyksen aihe. Cody katsoi pienesti ohi toisesta ja selvästi mietti. He olivat hississä herra paratkoon. Hän oli syrjitty nörttipoika ja Romeo oli... Romeo. Tuo kysyi käytännössä panemisesta ja edelleen he olivat hississä?!?!

Cody käänsi katseensa takaisin Romeon silmiin ja hymyili pienesti. Kädet valuivat toisen niskasta selkää pitkin alaspäin ja pysähtyivät tuon takapuolelle. Poika painettiin itseen kiinni.
"Annan... Vaikka ollaankin hississä ja on sanomattakin selvää, etten minä tee tällaista koskaan." Cody vastasi käheällä äänellä ja suuteli sitten Romeon lävistettyjä huulia intohimoisena kietoen toisen jalkansa hieman hopparin oman jalan taa.

//Kohta hiss liikkumaan!! xDDDDD//

Toinen vingahti, Romeo kehräsi tyytyväisenä. Hänen vaativaan suudelmaansa vastattiin samankaltaisella halulla… Vaivannäkö siis palkittiin… Tästä hyvästä hän voisi useamminkin lähteä auttamaan ostoskassejen kanssa…
Kysymys sai toisen kuitenkin henkisesti etäämmälle. Voi vittu… Romeo halusi toista, eikä todellakaan olisi tyytyväinen jos tämä päättyisikin fäbbäämiseen. Vitusti kiitoskisa siitä kohtalosta sitten…

Ei, ei sittenkään. Toinen katsoi häneen ja antoi luvan viedä loppuun saakka. Romeo repesi jälleen hymyyn. Toinen ei kuulemma tekisi tällaista koskaan, mutta teki nyt kuitenkin. Kivaa. No, ei tämä oikeastaan ollut Romeon ensimmäinen kerta hississä, mutta ei sitä useinkaan sattunut. ikinä hän ei ollut ketään nainut jumittuneessa hississä…
Taas suudeltiin, mitä ei ollenkaan pantu pahakseen… Halua suudelmassa oli mukana reippaasti, toinen puski aivan kiinni ja tuon kädet olivat Romeon perseellä. Rastatukka piti toisesta kiinni ja vastasi suudelmiin. Käsiä oli ruvettu ujuttamaan toisen housunkauluksesta sisään, kun yhtäkkisesti nytkähti ja valot syttyivät palamaan.

Huulet irtosivat toisilta ja suklaasilmä katseli ympärilleen. Hissi lähti nousemaan ylemmäs… No, se siitä sitten…

Cody miltei kehräsi Romeon otteessa ja suudelmissa. Nyt ei pitäisi ajatella yhtään mitään. Pienessä hississä oli niin paljon sähköä heidän välillään, ettei poikaa enää edes paleltanut. Romeo piti hänet kyllä lämpimänä. Nörttipoika tunsi toisen kädet olevan matkalla housuihin, mutta sitten tapahtui jotain, mitä Cody oli alitajunnassa koko ajan pelännyt. Valot syttyivät ja hissi lähti liikkeelle. Nopeasti anorektikko nappasi paidan maasta ja vilkaisi viliseviä numeroita. He olivat vasta kolmannessa kerroksessa menossa. Paitaa puristettiin hieman ja vesi pisaroita tippui lattialle. Ei sitä mitenkään saisi päälle vedettyä märkänä. Entäs jos joku painaisi nyt nappia?

Poika nosti pienesti panikoivat silmänsä Romeon silmiin. Tuo katseli ympäriinsä. Toisella ei ollut muuta päällä kuin bokserit...Cody nosti housujaan ylöspäin, jotta ne eivät nyt kaiken huipuksi putoaisi. Nörttipoika hengitti kiihottuneen nopeaa. Ei hän olisi tahtonut lopettaa näin. Jatkaa tässä olisi pitänyt! Lukuja vilkaistiin jälleen. Pari kerrosta vielä.
"Romeo? Tah... Tahtoisitko sinä tulla sisään? Siis kotiini. Olen yksin tämän illan. Ainakin vielä pari tuntia."

Boksereissa oli oikeastaan varsin ahdasta… Ei olisi paljoa tarvittu, jotta ne olisivat ratkenneet. Tai siltä ainakin kovasti tuntui. Housut olivat nurkassa, samoin Codyn huppari. Ostoskassit saas toisessa… Vai niin…
Toinen lausui hänen nimensä, sai pojan katseen itseensä. Tuo ehdotti vierailua tuon luona, poika oli kuulemma yksin kotonaan. Hurmurin huulilla pidättäytyi hymy.
“Toki”, poika kähähti. Tuo asteli nurkan luo ja heitti sekä omat housunsa, sekä toisen hupparin olalleen. Ostoskassien luo asteltiin ja ne napattiin käsiin. Enää muutama kerros ylemmäs…

Oli hyvä, ettei toiselle tarvinnut ruveta vihjailemaan siitä, että hän voisi tulla kyläänkin, vaan tuo tajusi sen itse. Romeo olisi aivan hyvin voinut kutsua itse itsensä sisälle, mutta parempi näin.

Poika oli jo kokonaan unohtanut sen, että oli jättänyt isänsä pubiin ja vienyt auton.

Romeolle hymyiltiin. Toinen tulisi sisälle. Onneksi vanhemmat eivät olleet kotona. Tämä olisi ollut niiiiiiiin omituista. Tosin, nuo luulivat että hänellä oli paljon ystäviä koulussa. Niinhän hän aina väitti keskusteluissa. Tietenkin nuo ihmettelivät mikseivät ketkään tulleet koskaan käymään, mutta Cody oli saanut vakuutettua, että sellainen oli vain nykyaikainen tapa.
Poika katseli mite Romeo noukki vaatteita ja ruoka-kassit maasta. Hetken nörttipoika tuijotti paitaa käsissään. Sen pitäminen vatsan edessä tuntui hyvin turhauttavalta. Kehtaisiko hän kipittää kotiin ilman paitaa? Nyt Romeo myös näkisi hänen kehonsa, eikä pelkästään tuntisi. Vaikka eihän toinen ollut häntä oikeastaan vielä edes tunnustellutkaan.

Hissi piippasi ja Cody hätkähti. Hän astelo Romeon vierelle ja asetti paitansa myös toisen olalle hymyillen ujona ja kipitti sitten ulos ovista jotka aukenivat. Onneksi käytävä oli tyhjä, vaikkakin valot paloivat. Vain muutama askel tarvitsi ottaa ja nörttipoika sai kaivella avaimet taskustaan ja työntää sen lukkoon. Pieni tyrkkäsy ja ovi aukeni. Asunto oli pimeänä. Se oli hyvä merkki. Tosin, eipä Cody ollut olettanutkaa että siellä ketään olisi. Isoveli ei tulisi vähään aikaan, niin kuin oli sanonut ja vanhemmat tulisivat kahden yön päästä. Tottuneesti poika painoi valokatkaisinta ja edessä avautui olohuone. Olohuoneesta pääsi sitte suoraan keittiöön ja keittiön sivusta vessaan ja vanhempien makuuhuoneeseen.
"Minun huone on heti tässä oven vieressä..." Cody totesi sitten tökäten vain parin metrin päässä ulko-ovesta olevan puisen oven auki. Hänen huoneensa oven vieressä oli myös toinen ovi mistä pääsi veljen huoneeseen. Omaan huoneeseen vilkaistiin hieman. Se oli vähän hassu. Erottui muusta asunnosta turhan paljon. Codyn oli annettu itse sisustaa se lattiaa myöten ja..No, ei se maailman miehekkäin ehkä ollut, mutta itse hän piti siitä.
"Sinne siis?" Hän totesi sitten hieman ujona katsoen Romeoon ja kiertäen kätensä jälleen lantionsa ympärille.

Muutama katse kertoi Codyn olevan aivan tavattoman laiha, jopa paljon laihempi, mitä Romeo oli uskaltanut arvailla. No, rastatukkaisen kannalta se oli täysin yhdentekevää, oli sitä kuitenkin opittu, ettei pieninkään ihminen mennyt fyysisesti niin helposti rikki. Henkisesti taas… No, ihmiset hajosivat siten hyvinkin herkästi. Ainakin Romeon käsittelyssä.
Hurmuri seurasi toista hissistä pois kantaen olalleen asetettuja vaatteita niitä lainkaan miettimättä.
Pieni nappisilmäinen tummatukka avasi oven kotiinsa, joka vilkaisemalla näytti mukavalta. Joskin se oli liiaksi hieno, jotta rastatukka olisi osannut siinä asua.

Toisen huone oli kuulemma suoraan vieressä, Cody ehdotti ujosti Romeolle sinne siirtymistä. Rastatukka virnisti laskien ostokset lattialle, samoin tiputtaen myös vaatteet. Toinen tuupattiin hellästi, tai ainakin melkein, vasten seinää ja Romeon huulet hamusivat toisen omia.
“Mulle paikalla ei ole paljoakaan merkitystä”, poika ilmaisi totuudenmukaisesti. Hän olisi voinut ottaa toisen hississä, hän voisi tehdä sen nyt tässä… Mutta eriasia olikin sitten se, mitä Cody tahtoi.

Cody löysi pian itsensä jälleen seinää vasten ja Romeon aivan läheltään. Nörttipoika henkäisi hieman ja vei omituisen tottuneestä kätensä toisen takapuolen päälle.
"Voidaan me tässäkin olla, jos tahdot...?" Poika ehdotti sitten. Järki ei ehkä paljoa sillä hetkellä luistanut. Sen verran Romeon olemassaolo sai pojan tuntemaan olonsa tukalaksi. Isovelihän saattaisi tulla milloin vain kotiin. Ja eihän tuo tiennyt mitään tällaisesta...homojutuista. Järkyttyisi... Tosin, kyllä Codykin järkyttyisi, jos tulisi illalla kotiin ja löytäisi veljensä samasta tilanteesta. Brunette suuteli kieltä apuna käyttäen rastapäätä ja työnsi kätensä toisen boksereiden sisään paljaalle perseelle.

"Helpointa ois tietty olla mun huoneessa, jos isoveli tulee kotiin." Cody totesi käheällä äänellä hiljaa sitten tosiasian Romeolle. Tuskin kärähtäminen toista haittaisi... Paitsi tietenkin jos veli reagoisi täydellisen negatiivisesti. Ajaisi Romeon housut kintuissa kaulimella uhaten ulos talosta. Näky olisi kyllä hassu, mutta ei siinä tilanteessa Codyä huvittaisi yhtään.

Hymy kipusi huulille, se oli tyytyväinen, silmissä paloi tumma kiihkoisa himo. Cody ehdotti heidän voivan jäädä tähän, toisen vanhempien eteiseen. Romeo naurahti käheästi. Hänelle moinen kävi, mutta liekö täysin riskitöntä? Ei, ne riskit eivät merkinneet hänen kannaltaan mitään. Pikemmin ainoastaan toisen. Ja koska rastatukkainen ei paikkaa kieroon katsonut, he voisivat hyvin mennä toisen huoneeseenkin.
Toinen suuteli kielen kanssa, Romeo vastasi yhtälaisesti, painaen toista vasten seinää kehollaan. Tummasilmäisen kädet eksyivät ainokaisen kangaspalan alle, joka Romeon kriittisimpiä paikkoja enää verhosi. Pian siitäkin eroon päästäisiin…

Romeo ei vastannut mitään toisen sanoihin. Irrottautui vain ja siirtyi muutaman askeleen vinosti virnuillen taemmas. Vasemman käden sormet ujutettiin vielä toisen päällä olevien housujen vyötärön alle ja rastatukkainen kiskaisi tuon mukaansa. Hetki aiemmin toinen oli maininnut huoneensa sijainnin ja sinne skeittaripoika nyt suuntasi. Avasi oven, kiskoi toisen sisään ja sulki oven perässään jääden nojailemaan siihen ja virnuillen Codya katselemaan.
“Millaisia temppuja viatonta leikkivälle kiimasilmäisille nörttipojalle on opetettu?”, Romeo kysäisi leikittelevästi käheään ääneen.