I'll never be the same. If we ever meet again.

Romeo ei paljoa puhellut. Siirtyi vain kauemmas ja hieman hämillään ja säikähtäneentä Cody katsoi toista. Eihän tuo lähtisi nyt pois? Nopeasti se ajatus kuitenkin saatiin pois. Romeo oli kiskaissut hänet mukaansa vyönlenkistä kiinni pitäen. Cody löysi pian itsensä omasta huoneesta ja tapitti vain katsoa skeittaria edessään. Poika nielaisi hieman.
"En vieläkään ymmärrä tuota kiimasilmää..." Cody mutisi, mutta astui kuitenkin raon heidän välillään umpeen ja näykkäisi pienesti Romeon alahuulta.
"Jotain pientä minulle on opetettu, mutta epäilen, että kyllä sinä minulle käyttöä keksit." Nörttipoika vastasi rehellisesti toiselle ja katsoi haastavasti ja hieman lapsekkaasti virnuillen toista hyvin läheltä.

Kyllähän molemmat tiesivät, että tämä oli vain seksiä ja jollain kierolla tavalla juuri tätä Cody kaipasikin. Todellatodellatodella kierolla tavalla. Suuret ruskeat silmät vain tapittivat Romeon omia samansävyisiä. Toinen voisi käytännössä tehdä hänelle mitä vain. Codyä kiihotti jo reilusti pelkästään tämä tilanne ja toisen silmiin katsominen.

Toinen ei kuulemma ymmärtänyt kiimasilmää, mihin Romeo vain virnisti. Turha toisarvoisuuksia ruotimaan, kun parempaakin tekemistä olisi. Oikeastaan aivan helvetin paljon parempaa…
“Käyttöä sulle”, Romeo naurahti nuolaisten huuliaan. Oi kyllä… “On tuhmaa esineellistää itsensä, Cody”, Romeo hymähti. Ihme, että hän edes muisti toisen nimen oikein.
“Mutta ehkä se on musta kivaa ja enköhän mä sua käytäkin”, poika jatkoi, joskin mieli enemmän van käydä käsiksi tähän saaliiseensa. Kuin nälkäinen kissapeto eläimenruhoon.

Kädet karkasivat omille teilleen, aivot tuntuivat kytkeytyvän pois päältä. Cody kiskaistiin lähemmäs, huulet hamusivat toisen huulia, sitten kaulaa syöden siihen kiusallaan jälkiä. Systeemi käännettiin nopeasti ympäri, tavattoman kevyt poika nostettiin vasten ovea käsivoimin. Katse tarttui sekunneiksi toisen silmiin, huulilla pysytteli hymy. Hän hallitsi tätä tilannetta, eikä nuoremmalla pojalla ollut mitään sanavaltaa mihinkään.
Romeo suuteli jälleen, antoi kielensä leikkiä hetkenaikaa, kunnes kyllästyi.

Hän ei tiennyt, oliko tässä kyse toisen poikuudesta. Hän ei edes välittänyt. Aivan sama hänelle, kunhan hän saisi mitä tahtoi. Jokainen ihminen oli kuitenkin pohjimmiltaan itsekäs, ainakin tämä hurmurinleiman otsaansa saanut skeittari. Ja se leima ei ollut turhaan.
Huulet vietiin toisen korvalle, lehteä näykättiin nälkäisesti. Hymy ei kadonnut mihinkään.
“Heitä vaatteet nurkkaan ja järki myös”, rastatukkainen kehotti. Hänelle tämä oli lihallista, eikä ajatuksilla tehty yhtään mitään.

Nörttipoika oli sisäisesti todella ihmeissään, kun Romeo muisti hänen nimensä. Ei hän olisi sitä uskonut. Ilmeisesti Cody oli kuitenkin osunut lausahduksellaan oikeaan. Itsensä esineellistäminen oli toisen mieleen. Romeo kiskaisi hänet lähemmäs ja happi karkasi pojan keuhkoista, kun huulet tuntuivat kaulalla. Hänelle jäisi jälkiä. Todennäköisesti pahojakin. Anorektikon iho kun oli muutenkin niin herkkä kaikelle. Yllättäen tilanne muuttui jälleen. Cody oli nyt nostettu ovea vasten. Vaistomaisesti nörttipoika kietoi hoikat farkkujen peittämät jalkansa Romeon lantion ympäri ja vastasi enemmän kuin halukkaana toisen suudelmaan. Hän piti siitä. Olla selkä seinää vasten toisten ohjailtavana.

Pian suudelmat kuitenkin pysähtyivät ja suljettuina olleet silmät aukenivat ja katsoivat kysyvänä Romeota. Kylmät väreet valtasivat Codyn selän, kun hän kuuli lähellä korvaansa skeittarihurmusin sanat. Pojan olisi tehnyt huomatauttaa, ettei hän järjestänsä luopuisi, mutta tuskinpa sillä kommentilla olisi mitään väliä. Hän kuitenkin käyttäytyi kuin hypnotisoitu. Hän laski omat jalkansa maahan ja avasi farkkujensa napin. Samantien housut tippuivat alas ja perässä hän tiputti bokserinsakin. Koko anorektinen keho oli nyt paljaana ja kädet vietiin Romeon boksereille.
"Ja sinäkin varmaan näistä luovut?" Hän huomautti sitten, muttei odottanut vastausta, vaan vetäisi ne alas. Sitten Cody pomppasikin hentoisesti ja hieman varovaisesti hajareisin toisen syliin ja suuteli kiimaisesti Romeon huulia.

Toinen oli oikein mukava lelu Romeolle. Hän ei edes musitanut enää, mistä tunsi toisen. Hän ei tiennyt mistään muusta mitään, paitsi siitä mitä hän kehollaan ja mielellään tunsi juuri tällä hetkellä.
Toinen oli vasten seinää ja hän halusi tuota kovaa, hän suuteli ja sai siihen vastauksen. Hänen sanansa vaikuttivat toiseen toivotulla tavalla ja poika luopui housuistaan ja boksereistaankin. Arvata saattoi, että Romeo oli varsin tyytyväinen siihen.

Toinen uteli, luopuisiko Romeokin boksereistaan, mutat ennen kuin Romeo kerkisi sanoa myöntyvää murahdustakaan, ne bokserit olivat jo hänen nilkoissaan. Poika naurahti ja tarttui kiinni anorektikkoon, joka hänen syliinsä hyppäsi. Toinen suuteli häntä ja nyt oli rastatukkaisen vuoro vastata suudelmaan. Hitaasti poika lähti peruuttamaan toivoen, että löytäisi sängyn, eikä kompuroisi mihinkään.