What are you waiting for?

// Jeesh box. Riksu ja Mandy tänne. Ja otsikko kiitos kuuluu Tuomolle, kuuntelen tässä hään musiikkia ja sieltä pamahti korvaan tuollainen : ) Ja Milon ulkonäkö!

Milo oli lintsannut tänään (taas) viimeisen tuntinsa, koska oli halunut päästä käymään kaupungilla ennen kotiin menoa. Hän oli nimittäin luvannut Mandylle olevansa kotona viimeistään kello 17.30 maissa. Milon tuntien se kyllä tarkoitti lähemmäksi kuutta sitten, mutta luulisi Mandyn jo oppineen. Mutta miksi Milo halusi kaupoille? Okei, yksi syy oli, että shampoo oli loppunut häneltä edellisenä iltana ja sekös vasta kamalaa oli! Seuraava päivä nimittäin jouduttiin kulkemaan musta pipo päässä, koska poikahan ei voinut sietää bad hair -daytä! Helteestä huolimatta pipo oli pysynyt koko päivän päässä, tehden hiuksista varmasti vieläkin likaisemmat. Muuten päälle oli puettu valkoinen New York Love t-paita ja rikki kuluneet vaaleat farkut. Ei ehkä paras ulkonäkö päivä tällä nuorukaisella, mutta kerrankos sitä! Kasvoilla koreili aurinkolasit ja nahkavyö piti housuja edes jotenkuten ylhäällä (vaikka jos poika kyykistyi, pilkahti sieltä jo bokserit alta)

Mutta mikä oli toinen syy kaupungissa seikkailuun? Milo oli edellisyönä sängyssä pyöriessään saanut aivan järjettömän ajatuksen päähän. Nimittäin hän oli menossa ostamaan sormusta! Hopeista, ihan perussormusta. Ettekä varmaan arvaa miksi? No hyvä. Löytäessään juuri täydellisen ja yksinkertaisen sormuksen, oli poika ostanut sen ja pyytänyt sellaiseen sormusrasiaan. Jos Milolla olisi tänään tarpeeksi rohkeutta, aikoisi hän kosia Mandyä. Niinpä niin, jos olisi rohkeutta. No mutta, olihan hänellä koko ilta aikaa keksiä jotain. Tuskin mitään kovin romanttista, nimittäin Milo ei ollut haka siinä. Vaikka olikin veljeään parempi.

Kävellessään hymyillen kadulla, kävi joky köyhä tarjoamassa hänelle ruusua. Poika ostikin tuon yhden tulipunaisen ruusun. Hänhän voisi antaa sen anteeksipyytönä myöhästymisestä? Sillä kelloa katsoessaan, Milo huomasi olevansa jo vartin myöhässä. Eli kun vielä ajaisi kotiin, olisi hän sen puoli tuntia myöhässä. Toivottavasti kotona ei ollut mitään isoa kaaosta. Tai toivottavasti Milo ei ollut unohtanut mitään Mandyn tärkeää menoa.. Pieni epäilys käväisi pojan mielessä, mutta äh, tässä sitä mentiin. Auto löytyi kulman takaa parkista ja Audin kyytiin hypättiin. Sormus painoi hieman farkkujen taskussa, mutta ei siitä nyt välitetty. Ruusu löysi paikkansa viereiseltä penkiltä. Auto kaarrettiin pois parkista ja suunnattiin kohti kotia.

Talolleen päästyään Milo parkkeerasi auton omalle paikalleen. Nousi autosta ja kurottautui poimimaan ruusun vielä penkiltä. Äkkiä poika pomppi hissiin ja painoi oikean kerroksen. Avaimet kaivettiin jos valmiiksi takataskusta ja ovelle päästyä se avattiin. Pientä Jasperin itkua kuului juuri oven takaa, fuck! Toivottavasti Mandy ei olisi aivan raivona tällä hetkellä.
"Moi, tulin!", Milo huudahti ja potki kengät jalastaan ja heitti aurinkolasit eteisenpöydälle avaiten seurana. Nyt vain odotettiin, mikä olisi vastaanotto. Onneksi oli ruusu.

// Zac Efron... *Droooool* <3_____________<3

Mandyn lookki, mutta hiukset vaaleat : )

Edelleen blondina esittäytyvä neito oli saanut koulusta päästyään (eli kello neljä) olla täydessä touhussa. Heti kotiin tullessa Milon äiti, joka oli vahtinut Jasperia sen päivän, jätti Jasperin nyt Mandyn hoidettavaksi ja lähti itse kotiin. Mandy leikki hetken aikaa poikansa kanssa ja antoi tälle kaikenmaailman hellyydenosoituksia, kunnes antoi pojan leikkiä rauhassa. Pahis avasi kannettavan tietokoneensa ja alkoi pian naputella sen näppäimiä kuin viimeistä päivää. Hänen täytyisi kirjoittaa tänään eräs esseekirjoitelma valmiiksi ja lähettää se ennen kuutta neiti Cartneylle, joka oli tänään ottanut Mandyn kahden keskiseen puhutteluun ja saarnannut tytölle varmaan puolen tunnin ajan siitä, kuinka tärkeää oli palauttaa tehtävät sovittuun päivämäärään mennessä. Ja se sovittu päivämäärä sattui olemaan eilen, eikä Mandy ollut kaiken muun kiireen ohella ehtinyt tehdä sovittua tehtävää. Joten hänen täytyisi tehdä se tänään, jottei neiti Cartney pudottaisi häntä kurssilta.
Hemmetin isohinkkinen tiukkapipo, hoitaisit itse alle vuoden ikäistä vauvaa.

Mandy oli tehnyt pari sivuisen esseen valmiiksi tunnissa, mikä oli aika saavutus häneltä. Hän lähetti sen enempiä tarkistelematta neiti Cartneylle oikein pienempi kuin kolme sydämen kera. Mandy kääntyi sitten pitkästä aikaa Jasperin puolelle ja huomasi tämän sotkeneen oikein urakalla ympäristönsä. Pieni ihminen, iso sotku. Voi ei...
Pahis alkoi siivoilla hiki hatussa Jasperin leluja, mutta pian hän päättikin yrittää nukuttaa pojan. Siitä ei tosin tullut mitään, sillä Jasper alkoi vollottaa kuin viimeistä päivää. Eihän nukkuminen sitten tullut kysymykseenkään, joten Mandy laski pojan takaisin lattialle viltin päälle ja kirosi tuuriaan. Kello oli jo puoli kuusi ja Milo tulisi kohta. Eikä Mandy ollut edes ehtinyt ruokaakaan tekemään!

Blondi alkoi hääräillä sitten keittiön puolella ja päätti valmistaa uuniperunoita ja jotain lihakastiketta niiden seuraksi. Hän onnistui tekemään ruuan ennätyksellisen nopeasti, vaikka kyllä siihen oli kulunut aikaa sen 45 minuutin verran. Sitten Mandy juoksi huoneesta toiseen ja yritti siivota asuntoa edes jotenkin. Hän otti likapyykit mukaansa, tunki ne sitten kylpyhuoneessa olevaan pesukoneeseen ja pisti sen päälle. Mandy pyyhki hikeä otsaltaan, mutta hän ei voinut kuitenkaan jäädä lepäämään.
Seuraavaksi hän kiiruhti uunin luo ja otti sieltä esille uuniperunat, jotka olivat hienosti uunissa valmistuneet. Mandy pisti lieden pois päältä ja siirsi paistinpannullisen lihakastiketta kylmemmälle liedelle.

Huhhuh. Mitä vielä?

Jasper pillahti jostain kummasta syystä itkuun ja blondi riensi lapsensa luo. Nopeasti hän kuitenkin tajusi itkun syyn ja nosti haisevan Jasperin syliinsä. Vaippojen vaihtoon siitä vain.
Poika itki yhä hillittömästi Mandyn korvan vieressä, mutta onneksi tyttö oli jo onnistunut sulkemaan korvansa siltä. Hän vei Jasperin mukanaan kylpyhuoneeseen, jossa alkoi vaihtaa Jasperille puhtaita vaippoja.
Samoihin aikoihin hän kuuli oven luota kolinaa ja pian Milon ääni kantautui hänen korviinsa. Mandylla hieman kiehahti, sillä Milo oli tunnin myöhässä. Nuorukainen saisi tuosta hyvästä itse hoitaa haisevan lapsensa...
"Oon vaihtamassa Jasperille vaippaa", Mandy ilmoitti kylpyhuoneesta ja viimein Jasper lakkasi itkemästä. Luojan kiitos, vihdoinkin hiljaisuutta!

Lopulta vastaus kuului kylpyhuoneen puolelta, kun Mandy ilmoitti olevansa vaihtamassa Jasperille vaippaa. Hyrr, sitä hommaa Milo ei mielellään tehnyt. Liian haisevaa ja likaista hommaa, usein se jäikin naisten huoleksi. Eli siis Mandyn tai Milon äidin. Okei, olihan poika joskus vaihtanut pakosta tuon vaipan, mutta harvemmin kuitenkin. Niinpä nuorukainen päätti kävellä suoraan keittiöön, josta tulvahti herkullisen ruuan tuoksu jo korviin.
"Okei, mä katan tässä jo vaikka pöydän sitten..", Milo mutisi vastaukseksi matkallaan ja keittiössä nappasi lautaisia ja laseja käteensä, laittaen ne pöydälle. Samoiten löydettiin viimeiset puhtaat haarukat ja veitset kaapista, tänään pitäisi siis tiskata. Ehkä sen hän voisi kiltisti hoitaa, kun Mandy oli kerta ruokaakin jo laittanut. Katettuaan pöydän jotenkuten päätti nyt nuorukainen mennä Mandyn ja Jasperin luokse, ehkä ne vaipat oli jo vaihdettu, kerta poika ei enää itkenytkään.

Miehenalku käveli Mandyn taakse ja kiersi kätensä (toisessa kädessä oli ruusu) tytön ympärille. Ruusu ojennettiin toisen kasvojen lähelle ja pieni suukko painettiin toisen poskelle.
"Ostin sulle tällasen, meni vähän pidempään tuolla kaupungilla nyt, oli ruuhkaa", Milo totesi ja nuuhkaisi Mandyn hiuksia, ennenkuin astui hieman kauemmaksi. Jasperilla ei vielä ollut housut kunnolla jalassa, mutta sentään vaippa oli laitettuna. Nuorukainen nostikin sitten lapsen syliinsä ja nosti tätä korkealle ilmaan.
"Onks sulla ollu jo ikävä miehistä seuraa?", Milo naurahti ja laski pojan paremmin syliinsä, niin että toisen pää katseli olkapään yli. Jasper sen sijaan nauroi ilmassa olessaan ja jokelteli jotakin iloisena.
"Huomasin et olit ehtinyt jo ruuan tekemään valmiiks, joten mennääks syömään? Onks tää rääpäle jo syönyt, et voisko sen yrittää nukuttaa?", Milo kääntyi sitten kysymään Mandyltä ja asteli takaperin pois kylpyhuoneesta.

Mandy ei kuullut Milon mutinaa siitä, että tämä kattaisi pöydän. Tytön kasvoilla oli nyrpeä ilma, kun hän yritti olla hengittämättä nenän kautta. Miksi hän ei vain tottunut tähän hajuun, vaikka oli tehnyt tätä jo monia kertoja!
"Senkin haiseva lapsi.." blondi mutisi ja väänsi kasvojaan niin, että Jasper naurahteli huvittuneisuudesta. "Miksi sä haiset niin vietävän pahalle", Mandy puhui nyt kimakalla ja hellittelevällä sävyllä, kun oli saanut laitettua Jasperille uuden vaipan. Tyttö kutitteli poikaa vatsan seudulta ja tämä jokelteli aivan onnessaan. "Hyvä sun on nauraa, kun et joudu vaihtaa omia vaippojas." Onneksi vauvat eivät ymmärtäneet, mitä heille puhui.

"Hui saata-", pahis säikähti, kun tunsi käden kiertyvän yllättäen ympärilleen. Hän ei ollut lainkaan kuullut Milon tuloa. "Mikä sua vaiv-" Mandyn sanat keskeytyivät taas, kun Milo tunki melkein tytön nenään tuon punaisen ruusun. Ja sitten Milon huulet tunnettiin poskilla. Mandyn poskille kohosi yllättynyt ja hitusen närkystynyt punainen hymy. Hän ei pitänyt yllätyksistä, mutta hän kyllä piti miehanlun hellyydenosoituksista...
"Ruusu?" Mandy totesi aluksi happamesti ottaen ruusun käsiinsä. "Silläkö sä ajattelit mut lepyyttää? Haha, ei ihan onnistunut", tyttö ilmoitti ja hakkasi kevyesti ruusullaan Miloa päähän. Ei tyttö sentään ruusua halunnut hajottaa.

"En oo ehtinyt syöttää sitä viel, on pitänyt tehä kaikkee muuta" "Niin kuin esimerkiks sitä saatanallista esseetä ja ruokaa..", Mandy nurisi ja poistui Milon perässä kylpyhuoneesta, kun oli heittänyt haisevan vaipan roskiin. Onneksi ruoka oli valmista, sillä Mandy tunsi olevansa aivan poikki.
Pahis nappasi lautasen käsiinsä ja alkoi lapata siihen ruokaa. Hän luotti, että Milo syöttäisi Jasperin. Tyttö istuutui pöydän ääreen ja alkoi heti tökkiä haarukalla lautastaan.
"Et sä ruuhkan takia voinu tuntia myöhästyä", Mandy huomautti sitten, muttei nostanut katsettaan lautasestaan. "Joten alapa selittää."

Milo ei voinut olla nauramatta pienesti, kun tytön lauseet tuppautuivat keskeytymään Milon takia. Ainakin se kuullosti hauskalta, vaikka ei siinä periaatteessa mitään hauskaa ollut. Nuorukainen katseli Mandyä pienesti hymyillen, kun toinen ihmetteli ruusua. Seuraavaksi ruusulla hakattiinkin jo pojan päätä, mutta annettakoon se anteeksi.
"Hitto, ajattelin, et se olis riittänyt", Milo sanoi vitsaillen ja katsoi Mandyä hetken silmiin. Mandyllä oli kauniit silmät, miksi Milo ei sitä ennen ollut näin tajunnut? Vai oliko? No ei hän ainakaan ollut sitä ääneen sanonut.
"Oonko koskaan sanonu, et sun silmät on nätit?", Milo jatkoi lepyttely yritystään ponnekkaasti.

Nuorukainen käveli keittiöön lopulta Mandyn perässä ja Jasper laskettiin syöttötuoliin. Kaapista kaivettiin jotain kasvislihasosetta ja se heitettiin lautaselle ja siitä mikroon. Ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta näköjään lapsille se upposi hyvin. Ainkin Jasper tuppasi tykkäämään tuosta mönjästä. Lautasen ollessa mikrossa otettiin oma lautanen ja siihen laitettiin ruokaa kunnon annos. Sitten lautanen vietiin pöydälle ja mikrosta otettiin Jasperin ruoka ja siihen etsittiin lusikka. Kun kaikki oli valmista istahti Milo Mandyä vastapäätä ja katsoi toiseen, kun tyttö käski selittämään myöhästymisen.
"Eiku oikeesti, tuolla oli ihan hulluna porukkaa", Milo vastasi sitten mahdollisimman rennosti ja syötti Jasperille pari pientä lusikallista ruokaa. Ainiin maito. Nuorukainen nousi huokaisten ylös ja otti jääkaapista maidon ja pisti sitä tuttipulloon. Näin Jasper ei sotkisi ainakaan niin paljon. Saatuaan nyt kaiken palasi poika paikalleen. Maitoa annettiin hieman lapselle ja sitten Milo keskittyi hetkeksi syömään itsekin ruokaansa.

"Mmm. Hyvää, mistä lähtien sä oot ollu näin hyvä kokki?", Milo kysyi härnäten ja katsoi taas Mandyyn samalla antaen lapselle suuhun lusikallisen ruokaa. Hyvin näytti maistuvan tuollekin pikkukaverille muona. Aivan kuten isälleenkin nyt maistui tämä. Olihan hänelläkin jo nälkä.

Milo yritti lepytellä Mandy kehumalla tytön silmiä. Tähän kommenttiin tyttö pyöräytti turhautuneesti silmiään. "Joo joo, anna jo olla, Casanova", blondi tiukkasi ja vilautti kieltään Milolle. Kun Milo ei nähnyt, tyttö ei mahtanut mitään sille pienelle virneelle, joka kipusi hänen huulilleen.
Mandy ei vain mahtanut mitään itselleen, hän oikeasti piti hirmuisesti Milon seurasta. Ja tyttö kyllä uskoi, että Milo tiesi sen itsekin. Mandy kun ei ollut maailman rehellisintä ja avointa tyyppiä.

Mandy mulkaisi Miloa jälleen 'mitä oikein ajat takaa' -ilmeellä, kun nyt jätkä oli kehunut tytön kokkitaitoja. Pahis oli hetken hiljaa ja söi ruokaansa. "Siitä lähtien, kun jouduin tekee meille kahdelle ruokaa", blondi vastasi lyhyesti ja pisti haarukallisen ruokaa suuhunsa. "Pakostaki siinä oppi hyväks kokiks", Mandy totesi kärkkäästi ja kohotti kulmaansa virnistäessään urheilijalle.

"Mut camoon. Mitä sä haluut? Lähtee kusipääveljes kanssa baariin?" pahis kyllästyi sitten, kun Milo ei tuntunut paljastavan oikeita aikeitaan. "Sä tiedät, että Mickey vaa tyrkyttää sulle naisia", tyttö mutisi happamesti ja pisti jälleen uuden haarukallisen ruokaa suuhunsa.

Milo naurahti Mandyn sanoille ja näytti kieltään takaisin. Nuorukainen nautti tällaisestä pienestä piikittelystä, jota pari harrasti aina silloin tällöin. Se ei ollut siis jäänyt pois, vaikka muuten olosuhteet olivatkin muuttuneet päälaelleen alkuajoista.
"Sehä rimmas, ootko miettiny sanoittajan uraa seuraavaks?", Milo totesi tytölle ja lappasi lusikallisen Jasperin suuhun ruokaa ja haarukallisen omaan suuhunsa. Hänellä kun oli nälkä ja sen varmaan huomasi muutkin. Tällainen suhde sopi Milolle, ei tarvinnut liikaa olla romanttinen ja oikeastaan mentiin sen suhteen Milon ehdoilla. Mandy kun vielä vähemmän piti romantiikasta kuin Milo! Muutenkin suhde oli aika vapaa loppupeleissä.

"Ai ihan jouduit? En mä tietääkseni sua oo pakottanu ruuanlaittoon, neitiseni", Milo vastasi kärkkäästi takaisin ja söi lautaseltaan ruokaansa, joka tyhjenikin nopeaan tahtiin. Välillä ruokaa laitettiin Jasperin suuhun, joka yritti kovasti hankaloittaa syömistä työntäessään kättä lusikan eteen ja sitä rataa. Nuorukainen joutui välillä ääntelemään kuin rekka tai lentokone, että ruoka eksyi lapsen suuhun asti toisen alkaessa nauramaan suu auki. Välillä lapsen ruokkiminen tosiaankin vaati luovuutta. Miten tuollaiset pienet ihmiset olivat noin jääräpäisiä ja ovelia? Selkeästi joku salaliitto vanhempia kohtaan sekin.

"Pitäiskö mun? Ei mulla oo oikeesti mitään taka-ajatuksia, paitsi et saisinko kattoo yhden tennismatsin telkkarista illalla?", Milo sanoi aluksi vitsaillen, mutta vakavoitui hieman. Hän oli äkkiä keksinyt päästään matsin, tai siis tiesihän poika sellaisen tulevan, muttei se ollut oikea suunnitelma
"Eikä Mickey mulle enää oo yrittäny naisia tyrkyttää, se ottaa ne mieluummin kaikki itelleen.. Paitsi et se selitti huolestuttavan paljon jostain tytöstä, johon se kuulema aina törmää vahingossa, en oikeen osta tota vahingossa törmäämistä. Ajattele, jos Mike olis vakiintumassa?", Milo aloitti mietiskellen ja söi lautasensa tyhjäksi, syöttäen loputkin ruuat vielä Jasperille. Sitten nuorukainen repesi nauramaan.
"Okei, ei Mickey vakiinnu koskaan, mitä mäkin ajattelin", nuorukainen sanoi sitten naurunsa lomasta.

"Haista jo.." Mandy nurisi Milon toteamukselle sanoittajan urasta. "Ootko ite aatellu koomikon uraa? Tosin et sä kyllä vetäis salia täyteen", tyttö haistetteli takaisin ja pisti jälleen haarukallisen ruokaa suuhunsa katsoessaan Miloa toinen kulma koholla 'siitä sait' -ilmeellä. Milohan ei saisi päästä niskan päälle, ehei. Mandy tulisi aina olemaan tässä 'perheessä' se, jonka piti sanoa se viimeinen sana. Kyllä, sitä mieltä tämän pikku pahis oli.

Blondi pyöräytti silmiään Milon seuraaville sanoille ruuanlaitosta. Kaikkihan sen tiesi, ettei Milo jaksanut alkaa tehdä ruokaa koulun ja treeniensä jälkeen, joten se homma jäi yleensä Mandyn kontolle. "Kuka se aina kotiin tullessa rojahtaa sohvalle kattomaan telkkaa, hä?" tyttö tokaisi pistävästi. "Tosin nyt oon yllättänyt. Jaksoit jopa raahautua ruokapöydän ääreen!" nyt Mandy tosin purskahti nauramaan. Hän ei enää kyennyt siihen pokerinaamaan uskottavasti, kuten oli joskus kyennyt. Ehkä se oli jokin alitajunnallinen juttu? Että Mandy ei tahtonut antaa Milolle väärää kuvaa itsestään, vaan tahtoi toisen tietävän tytön vain heittävän läppää. Ennenhän Mandy 'tahtoi' satuttaa Miloa piikittelevillä sanoillaan, mutta nyt hän tahtoi toisen myös tietävän, ettei hän tarkoittanut sanojaan aivan siinä mielessä.
Y'know. Mandyhan oli tajunnut rakastavansa Miloa, eikä tahtonut ajaa tätä poiskaan. Ehkä se pelotteli tyttöä alitajunnassa ja juuri se sai hänet nauramaan, jotta Milo tietäisi Mandyn vain puhuvan mitä sattuu.

Tyttö henkäisi luovuttaneena, kun Milo kysyi nyt lupaa, saiko tämä katsoa illalla tennismatsin televisiosta. Tähän pahis vain päätyi kohauttamaan olkiaan. Milohan sai tehdä mitä halusi ja katsoa mitä halusi. Tosin jos Mandy saisi Milon kiinni pornon katselemisesta, ei tyttö ehkä vastaisi sitten teoistaan.
Seuraavaksi Mandy meinasi tukehtua ruokaansa ja joutui hätäänsä juomaan lasillisen maitoa. Mitä, Mickeykö vakiintumassa?
"No shit!" tyttö sai viimein ähkäistyä ja katsoi Miloa kulmat koholla. "Mickeykö muka löytäny ittelleen vakituisen hoidon? Ohhoh. Jos niin käy, niin maailmankirjat on sekasin", blondi sanoi päätään pudistellessaan. Nyt Milokin epäili asiaa nauraen, eikä Mandykaan voinut olla nauramatta.

Mandy nousi sitten pöydästä syötyään lautasensa tyhjäksi ja laittoi astiansa pesukoneeseen. Hän nojautui keittiötasoa vasten ja katselia hymyssä suin Jasperia, joka istui yhä syöttötuolissaan. Pahis asteli lapsensa luo ja nosti pojan pois syöttötuolistaan keinutellessaan poikaa sylissään.
"Oma pikku syöppö lapsi.." Mandy lirkutteli virnuillen ja suukotteli Jasperin kasvoja. Jasper nauroi ja toisti 'äiti'-sanaa useaan otteeseen. Tämä jos mikä sai Mandyn vain entistä paremmalle tuulelle.

"Niin haistankin kun sieltä tuulee", Milo vastasi yhtälailla ja virnisti toiselle leikillään. Sitten poika naurahti tytön sanoille. Vai että tällaistä tänään. "En mä koomikon uraa, mut miten olis vaikka beatbox-laulaja Milo Barrett?", nuorukainen jatkoi eikä pelästynyt toisen kommentteja. Miloahan ei saisi sanattomaksi ainakaan ihan helposti ja Mandy varmasti sen jo tiesi. Nuorukaisesta ei ollut tossun alle jääväksi, vaikka Mandy sitä kovasti yritti. Tosin jos kysyttäisiin joltakin muulta kuin Milolta, niin voisi vastaus olla aivan toinen asiasta.

"Kyllä säkin rankan koulupäivän ja joka päiväisten treenien jälkeen rojahtaisit", Milo vastasi ja virnisti, "Ei ollu kato reenejä tänään", nuorukainen jatkoi vielä ja nauroi pienesti perään. Kyllähän poika tiesi, että tämä oli vain tällaista sanan heittämistä puolin ja toisin. Tosin Mandystä ei aina tiennyt, etenkin jos tytöllä oli huonompi päivä. Olihan se toki vielä vaikea tottua siihen, ettei Mandy tahtonutkaan oikeasti satuttaa sanoillaan, kuten aiemmin. Ja välillä vaati miettimistä, että mitä toinen tarkoitti. Mutta eiköhän sekin ollut ajankysymys, oppia luottamaan ja rakastamaan toista vielä enemmän. Niin, että varmasti tunsi kaiken. Vaikka toki Milo rakasti jo nyt Mandyä enemmän kuin ketään tyttöä koskaan aikasemmin. Olihan heillä lapsi ja kaikkea. Siksihän Milo aikoisi kosia tänään Mandyä.

"Yep!", Milo naurahti toisen reaktiolle mielessään, "Tosin musta kuullosti, että se tyttö ei kauheesti oo vielä lämmennyt Mikelle. Ehkä sekin on jo syy, miks Mickeyn pitää olla enemmän sen tytön kanssa. Eihän sen egolle sovi, ettei tyttö anna silloin kun Mickey haluaa..", Milo jatkoi sitten mietiskellen hetken. Kun Milokin oli syönyt, nousi hän pöydästä ja kantoi omat astiansa myös pesukoneeseen. Nuorukainen katseli Mandyä ja Jasperia hymyillen. Tämä jos mikä oli mukavaa, koko pieni perhe yhdessä.
"Hei mulle kanssa!", Milo naurahti kun Jasper vain sai suukkoja. Sitten nuorukainen tunki naamansa Mandyn naaman lähelle ja jäi huulet mutrussa odottamaan omaa osaansa.

"No lopeta jo", Mandy tuhahti virnuillen, kun Milo oli alkanut selittää jotain beatboxista. Tämä ihmeellinen sanaväittely tulisi kestämään vielä kauankin, jos he kumpikin sitä jatkaisivat. Ehkä blondi onnistuisi pitämään suunsa kerrankin kiinni, jotta tämä typerä vouhotus jo unohdettaisiin. Ei Mandy nyt oikeasti tahtonut vihoitella Milolle pidempään.

Ai Milolla ei ollut tänään tennisharjoituksia? Missä ihmeessä nuorukainen oli sitten oikein kuhnaillut, jos ei ollut ollut pelaamassa tennistä?
Mutta Mandy ei ehtinyt kysyä sitä, kun Milo oli jo työntänyt kasvonsa aivan tytön kasvojen eteen suukkoja vaatien. Blondi tuhahti pöyristyneenä ja silmäili Miloa hetken aikaa toinen kulma koholla, kunnes kuitenkin painoi huulensa ensiksi Milon poskella, sitten toiselle poskella, sitten otsalle ja lopulta sitten huulille. Huulille suotiin pitkä ja tiivis suudelma, jonka aikana Mandy myös painautui vasten Milon vartaloa kietoen kätensä toisen ympärille. Suudelman aikana Mandy ehti jo unohtaa, miksi oli juuri äsken Milolle vihoitellut.

"Olepa hyvä", Mandy hymisi erittäin huvittuneena Milon kasvojen lähellä, kun oli erkaantunut suudelmasta. Tyttö virnisti hienoisesti ja nosti Jasperin syöttötuolista syliinsä. "Jos haluut lisää, niin sun pitää pyytää kauniisti ja... Käyttäytyä hyvin."
Pahis asteli pois Milon läheltä tyytyväisesti hykerrellen ja istuutui Jasperin kanssa sohvalle laskien pojan sohvalle. Jasper kompusi istumaan ja tahtoi päästä äitinsä syliin. Eikä Mandylla ollut mitään sitä vastaan.

Milon pyytäessä omaa osuttaan Mandyn huomiosta, oli tyttö ensiksi laskenut Jasperin takaisin syöttötuoliin. Siitä jo Milo tiesi, että oli jotakin parempaa luvassa. Nuorukainen nautti saamastaan huomiosta ja vastasi tytön antamaan pitkään ja tiiviiseen suudelmaan, kietomalla myös omat kätensä toisen ympärille. Toinen käsi nousi hyväilemään Mandyn niskaa suudelman aikana.
"Kiiiiiiitos", Milo sanoi leikkisästi ja pörrötti omia hiuksiaan toisella kädellä. Nuorukainen seurasi taas operaatiota ota Jasper syöttötuolista. Poika nimittäin kiherteli, ilmeisesti hänestä oli hassua kun Mandy ja Milo jakoivat nykyään huomiota toisilleen.
"Ainahan mä käyttäydyn hyvin, hani", Milo vastasi sitten vielä toiselle ja jäi hetkeksi keittiöön kun Mandy lähti olohuoneeseen.

Noniin, nyt voisi olla sopiva aika siihen kihloihin menemiseen. Nuorukainen kaivoi taskustaan sormusrasian ja avasi sen. Milo hetken hypisteli sormusta ja nuorukaisen sydän alkoi lyödä yhä tiheämmin. Miten tämä saattoikaan jännittää näin paljon, eihän tässä pitäisi olla mitään jännitettävää? Eihän? Sormusrasia suljettiin ja poika pisti rasian takataskuunsa. Sitten hän käveli hymyillen olohuoneeseen ja katsahti hymyillen Mandyä ja lastaan. Milo kuitenkin nosti Jasperin nyt syliinsä.
"Meeppäs hetkeks leikkimään tohon matolle, kun isillä on asiaa äidille", nuorukainen lässytti ja laski poikansa sellaiselle lasten leikkimatolle, jossa oli Jasperin joitakin leluja. Lapsi hetken ihmeteltyään alkoikin tutkimaan näitä lelujaan. Milo sen sijaan käveli nyt Mandyn eteen ja virnisti omaan tuttuun tapaansa.

"Mandy-rakas..", Milo aloitti ja polvistui sitten sohvalla istuvan Mandyn eteen, "... se syy miks mä oikeasti myöhästyi on tässä..", Milo jatkoi sitten ja kaivoi takataskustaan sen sormusrasian, joka oli sinne pistetty. Nuorukainen avasi sen ja ojensi lähemmäksi Mandyä.
"Nimittäin mä toivoisin ja haluaisin ja pyytäisin.. että menisitkö rakas Mandy Landon kihloihin tällaisen renttupojan kanssa?", Milo kysyi rauhallisella äänensävyllä ja hymyili valkoiset hampaat näkyen. Sydän tuntui nyt jättävän joitakin lyöntejä välistä, niin paljon nuorukaista jännitti. Itseasiassa taisi se käsikin vähän täristä, joka sormusrasiaa piti ojennuksessa Mandyä kohden.

Milon suutelemisen jälkeen Mandy tunsi olonsa hivenen tokkuraiseksi. Hän ei tiennyt, mistä se johtui, mutta ehkä vastaus oli liian ilmiselvä. No tietenkin sen piti johtua vain ja ainoastaan Milosta, tämän olemassaolosta ja siitä, että miehenalku tosiaankin oli siinä hänen luonaan, eikä ollut lähtemässä pois. Hah, tietenkään tätä ei Milolle koskaan kerrottaisi (ellei Mandy sitten saisi jotain ihme herkkyyskohtausta).

Mandy ehti hetken aikaa leikkiä Jasperin kanssa, joka parhaillaan oli leikkimässä äitinsä vaaleilla hiuksilla, kunnes Milo sitten nostikin pojan pois hänen sylistään laskien pojan lattialle lelujensa keskelle. Mandy kohotti hivenen ihmeissään kulmiaan, mutta ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Milo vain luultavasti tahtoi tulla myös sohvalle istumaan Mandyn seuraksi televisiota katsomaan. Tosin se ei vastannut siihen kysymykseen, miksi Jasper oli pitänyt nostaa pois Mandyn sylistä. No jaa, ehkä tämä ei kuitenkaan ollut mikään kuoleman vakava asia.
Ainakaan vielä. Mandylla ei nimittäin ollut minkäälaista aavistusta siitä, mitä Milolla oli sillä hetkellä mielessään. Pahis vain nosti jalkansa myös sohvalle ja nojautui kyynärpäällään sohvan käsinojaan hakien toisella kädellään kaukosäädintä avatakseen television.

Blondi kiinnitti seuraavan kerran huomionsa Miloon, kun kuuli tämän puhuvan hänelle. Ja kutsuvan Mandya rakkaaksi. Tällöin Mandyn kasvoille syntyi mitä pöllämystynein ilme, kun hän siirsi katseensa Miloon, JOKA OLI POLVISTUNEENA SOHVAN EDESSÄ. Tytön suu loksahti hivenen auki, mutta Mandy ei suostunut uskomaan sitä, miltä tilanne hänen silmissään nyt näytti. Ehei. Ehei, ei tosiaankaan. Eihän..? No ei todellakaan. Eihän Milo voisi olla pian aikeissa kysyä sitä erästä kysymystä, vaikka tämä olikin polvistuneena siinä tytön edessä..?
Sieltähän se kuitenkin tuli. Se kysymys. Holy-
"Shit!" Mandy henkäisi ja hänen kätensä lennähtivät hänen suunsa eteen silmien suurentuessa pingispallomaisiksi. Tyttö ei osannut muuta tehdä kuin toljottaa Miloa 'are you kidding me' -ilmeellä. Milo oli juuri kosinut häntä. Milo oli juuri äsken kysynyt Mandyltä, josko tämä menisi kihloihin hänen kanssaan.

Sitten katse laskeutui Milon käsissä olevaan rasiaan, jossa oli joku kimalteleva koru odottamassa Mandya...
"Voi jumalauta", pahis mumisi shokissa ja nosti taas katseensa Miloon. "Älä vittu pelleile mun kanssa", Mandy nurisi vakavasti pudistellen omaa päätäänsä epäuskoisesti. Tämän kyllä oli parasta olla vain jotain Milon huonoa läppää tai muuten... Tai muuten mitä?

Milo ei kiinnittänyt huomiota Mandyn ihmetteleviin katseisiin, olihan hänellä tässä paljon muutakin mietittävää nyt. Esimerkiksi se kuinka tyhmältä ajatukselta tämä tuntuisi, jos Mandy ei suostuisikaan. Siinäpä sitten olisi hävettävää koko loppuvuodeksi. Nuorukainen ei vain ollut miettinyt tarkemmin miten kosisi Mandyä, ehkä olisi pitänyt, mutta ihan sama. Jälkeen päin tästä ainakin riittäisi kerrottavaa jälkipolville, että kuinka sitä isoisä oli isoäitiä kosinut ja sitä rataa, jos siis Mandy ja Milo olisivat loppuelämänsä yhdessä. Mikä voisi olla jopa mahdollista, niin paljon tässä oli heille jo tapahtunut parin vuoden aikana. Enemmän kuin normaaleille nuorille pariskunnille siinä ajassa, ihan varmasti.

Mandyn reaktio sai Milon jännittämään enemmän. Vai että shit, sehän kuullosti lupaavalta. Silti nuorukainen piti sormusrasiaa ojossa kohti Mandyä. Tytön kiroillessa Milo nousi istumaan Mandyn vierelle sohvalle, aivan kiinni toiseen.
"Miks mä pelleilisin tälläsen asian kanssa?", Milo kysyi sitten rauhallisesti ja katsoi Mandyä silmiin. Nuorukainen laski sormusrasian Mandyn syliin ja kosketti hellästi tytön poskea.
"Mä en ikinä pelleilis sun kanssa näin", nuorukainen jatkoi ja käänsi hetkeksi katseensa leikkivään Jasperiin. Sydän löi nyt tuhatta ja sataa ja nuorukaista pelotti oikeasti mitä Mandy nyt sanoisi. Mitä jos tyttö ei suostuisikaan?
"Mä oikeasti haluun sun kanssa kihloihin, virallistaa tän kunnolla. Koska mä rakastan sua ihan järjettömästi", Milo sanoi sitten ja painoi suukon tytön poskelle nyt.
"Joten, Mandy, menetkö kanssani kihloihin?"

Okei, tämä alkoi mennä jo sen verran pelottavaksi touhuksi, ettei Mandy oikein osannut enää edes ajatella. Milo istuutui hänen viereensä, eikä näyttänyt laskevan leikkiä. Milo laski sormusrasian tyrmistyneen Mandyn syliin ja neidon katse laskeutui sormukseen. Hän tunsi kosketuksen poskellaan, mutta ei osannut reagoida siihen sillä hetkellä oikein mitenkään. Mandy ei tosiaan osannut tehdä sillä hetkellä muuta kuin tuijottaa sormusta ja kuunnella Miloa.
Milo tahtoi virallistaa suhteensa, koska hän kuulemma rakasti Mandya järjettömästi. Milon suudelma poskelle vapautti pahiksen lukituksestaan ja hän käänsi katseensa töksähtävästi vieressä istuvaan miehenalkuun. Ennen tätä päivää Mandy ei ollut tätä miettinyt, mutta nyt... Miten oli mahdollista, että Milo tahtoi mennä kihloihin hänen kanssaan? Vaikka he kaksi olivatkin olleet yhdessä jo yli vuoden ja vasta vähän aikaa sitten he olivat paljastaneet toisillensa todelliset tunteensa, ei Mandy voinut uskoa sitä, että Milo tahtoisi olla hänen kanssaan yhdessä aina. Sitähän tämä kihlautuminen tarkoitti, se oli ensiaskel avioliittoon. Tai ei ehkä avioliittoon, eihän jokainen pari tahtonut naimisiin mennä, mutta se oli merkkiä siitä, että tahdottiin sitoutua. Sitoutua yhden ihmisen kanssa.

Oh god...
Milo esitti kysymyksensä uudestaan ja Mandy siirsi katseensa pitkästä aikaa Miloon. Blondi katseli Miloa eksyneenä ja sanattomana. Oliko Mandy valmis tällaiseen sitoutumiseen? Periaatteessahan tämä ei vaikuttaisi heidän suhteeseensa mitenkään, mutta sitten taas vaikutti. He olisivat sitoutuneet vain toisillensa.
Oh god... Mandyn sydän tuntui jättävän jo lyöntejäkin välistä. Oliko tämä vaarallista?

"M-mä.." Mandy aloitti tietämättään ja hänen poskiansa alkoi koristaa hienoinen puna. Hän ei kyennyt valitsemaan sanojaan, ne tulisivat hänen suustaan aivan automaattisesti. Hänen silmänsä olivat kiinnittyneinä Milon silmiin. "Mä rakastan sua", Mandy totesi hengästyneenä ja vetäisi syvään henkeä. Hän painoi huulensa tiiviisti nuorukaisen huulia vasten ja kietoi kätensä tiukasti tämän ympärille.
Hän tahtoi olla Milon kanssa. Aina ja ikuisesti. Milo oli ainoa, joka pystyisi sietämään Mandya vuositolkulla. Ja Mandy ei tulisi saamaan Milosta koskaan tarpeekseen, se oli varmaa.
"J-j-jos sä o-oikeesti tahot mennä mun k-kanssa ki-kihloihin.." Mandy nyyhkytti yllättäen, vaikka nyyhkytykset eivät kuuluneet hänen luonteeseensa. Hän ei tiennyt, mikä häneen meni. Hänen teki oikeasti mieli itkeä onnesta! "Niin, okei..."

Milo vain istui ja odotti jännittyneenä mitä Mandy tulisi vastaamaan. Ainakin tyttö oli melko hämmentynyt näköjään, okei olihan se ymmärrettävää. Itseasiassa Milokin oli hieman yllättynyt tästä päätöksestään, mutta se tuntui vain oikealta. Ja nythan se voisivat tosiaan mennä käymään tytön vahnemmilla, näyttää että heistä olisi oikeaksi perheeksi. Ettei Mandy ollut mikään huono tytär. Olihan se aluksi ollut aika järkytys kaikille, että nämä kaksi saisivat lapsen. Vahinkolapsen. Mutta nykyään Jasper ei enää tuntunut vahingolta, sillä ainakin Milo rakasti Jasperia ylikaiken tässä maailmassa, siis Mandyn lisäksi. Nuorukainen ei ollut hetkeäkään katunut Jasperin pitämistä, paitsi okei, ehkä ihan alussa, muttei kauan sen jälkeen!

Milo vastasi tytön eksyneisiin katseisiin ja hymyili pienesti rauhoittaen toista. Toivottavasti Mandy nyt puhuisi jotakin! Ei tässä kestänyt odotella enää. Tosin Milo epäili, ettei tässä ollut mitään epäselvää, Mandynhän oli pakko suostua? Vai mitä? Eihän tällaisestä voinut kieltäytyä? Vai voiko?

Sitten tyttö avasi suunsa ja nuorukainen huokaisi jo helpotuksesta. Se jäätävä hiljaisuus oli ohi. Mandy näytti söpöltä punastuessaan ja lopulta tytön suusta kuului ne sydäntä lämmittävät sanat. Nuorukainen vastasi pahiksen suudelmaan onnellisena ja kietoi omat kätensä myös tytön ympärille. Kädet silittelivät tytön selkää ja nuorukaisen silmät kostuivat. Mutta eihän poika itkisi! Ei ikinä. Sitten Mandy vastasi - lopultakin! Ja vielä myöntyvästi. Nuorukainen nyökkäsi ja nyyhkäisi itsekin pienesti.
"Tottakai mä tahdon, eikö se tullut jo selväksi!", Milo henkäisi iloisena ja painoi uudestaan huulensa tytön huulille. Mutta sen suudelman keskeytti Jasperin nauru. Milo naurahti itsekin vielä ja pyyhki vaivihkaa silmäkulmaansa.
"Hei, me ollaan nyt ihan oikeasti yhdessä ikuisesti", Milo naurahti sitten onnellisena Mandylle ja halasi tyttöä vielä tiukasti.

Mandy niiskutti holtittomasti, vaikka yritti kaikkensa saadakseen nyyhkytyksen loppumaan. Tuntui kuitenkin vain siltä, että joku olisi porannut kyynelkanaviin reiät ja niiden paikkaaminen tulisi viemään vielä useita minuutteja. Eli tämä niiskuttaminen ja nyyhkintä tulisi kestämään vielä jonkin aikaa, mikä oli hyvin epämandymaista...
Kuullessaan Milon nyyhkäisevän Mandy havahtui hivenen ihmeellisestä tunnetilastaan.
"Älä vaa ala parkua, koska sen voi kerralla tehdä vain toinen meistä... Eikä miehet itke!" blondi henkäisi jälkimmäisen lauseensa muka tyrmistyneenä, mutta jos Milo kerta Mandyn tunsi, tiesi jätkä ottaa sen vitsinä. Mandy vain yritti saada oman olonsa helpottumaan.

Pahis alkoi pyyhkiä silmäkulmiaan ja loi katseen Jasperiin, joka näytti sillä hetkellä siltä kuin tämä pikkuinen poika iloitsisi oikeasti vanhempien onnen takia. Mandyn huulet vääntyivät jälleen vaistomaisesti mutrulle ja silmät kostuivat. Niin, heidän oma pieni perhe... Voi ei, milloin Mandy oli alkanut tällä tavalla herkistelemään! Tätä menoa hänestä tulisi kauhea itkupilli ja heidän asuntonsa lattia tulivisi siitä veden määrästä.
"Mutta", Mandy aloitti vaarallisesti ja nosti sormensa pystyyn katsoessaan Miloa vakavissaan suoraan silmiin. "Häistä me ei puhuta kuin viimeistään kolmen vuoden päästä, okei? Mä en haluu olla mikää teinimorsia." Ajatuskin teinikihloista sai Mandyn hivenen värähtämään, mutta entäs sitten teinihäät? Hyyyrrr!

Viimeisetkin kyyneleet pyyhittiin pois silmäkulmista ja Mandy sieppasi Jasperin syliinsä. Tyttö suukotti poikaa päälaelle ja rutisti tätä turvallisesti. Jasper jokelsi onnesta ja Mandy oli yhtä hymyä.
"Pitäiskö meidän mennä tapaa mummoa ja pappaa? Pitäiskö? Jasperin pitäis nähä mummo ja pappa", tyttö leperteli Jasperin korvaan, joka innostui oitis leikkimään Mandyn vaaleilla hiuksilla. Mandy tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä välistä. Aivan, eiköhän se aika ollut tullut. Tavata äiti ja isä pitkästä aikaa. Oikeastaan siitä taisi olla jo vuosi, kun Mandy oli viimeksi ollut vanhempiensa kanssa mitenkään puheväleissä. Mandy oli vielä pari kuukautta sitten ajatellut, että hänen ja hänen vanhempiensa välit tulisivat aina jäämään tällaisiksi kuin ne nyt olivat, mutta kun suhde Milon kanssa oli parantunut, oli tyttö alkanut ajatella asiaa toisin. Hänen täytyisi kohdata vanhempansa, yrittää tulla ainakin puheväleihin näiden kanssa. Se olisi Jasperillekin vain hyväksi, sillä täytyihän pojan nyt molemmat isovanhempansa tuntea.

Oli todella outoa kuulla saati nähdä Mandy nyyhkyttämässä tai itkemässä. Milo oli tottunut tänä aikana näkemään Mandyn lähinnä kylmänä ja kovana, ei puhettakaan ennen olisi ollut itkemisestä tai herkistymisestä. Mutta nyt viime aikoina Mandykin oli alkanut näyttää inhimillisiä tunteita, ja kaikki varmaan johtui vain siitä, että välit olivat nyt normaalit. Toisaalta mikäs Milo oli puhumaan, eihän hän itse koskaan puhunut omista tunteistaan. Ja jos puhui niin äkkiä puhe kääntyi johonkin muuhun aiheeseen. Ehkä tähänkin asiaan pitäisi tulla nyt muutos, kun Mandy ja Milo olisivat oikeasti pariskunta. Ajatelkaa, pariskunta! Tulevaisuus näytti nyt hyvin valoisalta, nyt pystyi jopa kuvitella, että Milo ja Mandy olisivat vielä vanhoinakin yhdessä keinutuoleissa ja ihastelisivat lapsenlapsia ja hoitaisivat niitä yhtähyvin kun Milon vanhemmat huolehtivat nyt Jasperista.

"Joo, ei häitä ihan heti. Katotaan sit joskus kun koulutki on ohi, tai siis koulu ainakin", Milo jatkoi tytön sanoja ja hymyili omaa valoisaa hymyään. Nuorukainen ei ollutkaan ajatellut mitään häitä vielä! Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa kun rahaakin olisi enemmän. Häät kun tunnetusti söivät rahaa, vaikkei ne edes olisi isot.

Milo katseli onnellisena Mandyä ja Jasperia. Ajatella, että Jasper oli Milon jälkikasvua. Oikeasti, jotakin Milo oli ainakin tässä elämässä jo tehnyt oikein, Jasper nimittäin oli hieno poika. Pitäisiköhän sitä joskus näyttää koululla? Tai siis kun kaikki tiesivät jo ja opettajat välillä päivittelivät Miloa ja lasta. Nythän se olisi luonnollista, että Jasper näyttäytyisi koulussa, ainakin ihmiset uskoisivat, ettei tässä mitään teinivanhempia enää oltu ja Milo ja Mandy olisivat tosissaan.
"Millos mennään oven taakse?", Milo kysyi sitten Mandyltä, vaikka tyttö olikin puhunut vain Jasperille. Silti poika ei vain voinut pitää suutaan kiinni. Ja olisi siistiä nähdä Mandyn vanhempien ilmeet, kun nuoripari lapsineen ilmeistyisi oven taakse.

Mandy oli siirtynyt leikittelemään iloisesti jokeltelevan Jasperin jalkoja ja jatkoi lepertelyään hyväntuulisena. Milon sanat Mandyn vanhempien oven taakse ilmestymisestä ei kuitenkaan saanut tytön hymyä hyytymään.
"Ei koskaan", blondi lässytteli Jasperille, joka oli yhtä hymyä. "Me ei mennä koskaan vierailee mummon ja papan luona, koska mummo ja pappa tappais äidin, etkä sä halua sitä, ethän? Hyvä poika, sitähän mäkin ajattelin. Sä et haluu, että isä vaa huolehtis susta."
Ja niin nopeasti Mandy Landon oli muuttanut mielensä vanhempiensa tapaamisesta. Tyttö tunnettiinkin nopeista mielenmuutoksistaan, mutta nyt hän alkoi tehdä jo omaa henkilökohtaista nopeusennätystään mielenmuutoksissaan.
No haloo! Jos Mandy ilmaantuisi etukäteen varoittamatta vanhempiensa oven taakse, niin mitä muutakaan siitä muka seuraisi kuin murha? Siis hänet murhattaisiin, hänen vanhempansa murhaisivat oman tyttärensä, koska tämä oli synnyttänyt lapsen alaikäisenä ja jopa pitänyt lapsen itsellään vanhempinsa tahtoa vastaan. Kyllä, jo se oikeuttaisi vanhemmat tappamaan tyttärensä, kun tämä oli mennyt noin vain päättämään omasta elämästään, johon kuului lapsi.

Pahis sipaisi vaaleita hiuksiaan korvansa taakse ja laski Jasperin lattialle leikkimään omien lelujensa parissa. Sen jälkeen hän kääntyi Miloon päin ja kietoi kätensä maireasti hymyillen Milon niskan taakse.
"Rakas", tyttö aloitti siirappisesti ja Milo takuuvarmasti tiesi tästä, ettei tytöstä koskaan tulisi idyllinen kotiäiti, joka palvoisi miestäänsä kuin himouskovainen Jumalaa. "Valitettavasti meidän on nyt tyydyttävä vain yksiin isovanhempiin. Se tämä keskutelu loppuu tähän."
Sitten Mandy suikautti nopean suukon miehenalun huulille ja nousi ylös sohvalta suunnatakseen.. Jonnekin.

Milo ei voinut olla naurahtamatta huvittuneena Mandyn lepertelylle, vaikkakin tyttö oli jo muuttanut mieltään vanhempiensa tapaamisesta. No Milopa ei luovuttaisi tässä asiassa helposti, hän vaikka raahaisi Mandyn väkisin tapamaan vanhempiaan. Eiväthän he nyt niin hirveitä voineet olla? Ja kerta Milo olisi mukana niin kyllähän he olisivat vastaanottavaisia, vai mitä? Nuorukainen virnisteli Jasperille ja katseli sivusilmällä tyttöään.

Seuraavaksi Milo katsoi hieman epäilevästi lähestyvää Mandyä, toinen nimittäin hymyili liiankin maireasti Milolle. Tässä ei olisi nyt mitään hauskaa luvassa vai mitä? No sitten Mandy aloittikin ja sanoi, ettei aikoisi tavata vanhempiaan. Nuorukainen ei ehtinyt vastata suukkoon, vaan jäi hetkeksi tuijottamaan leikkivää Jasperia. Sitten miehenalku nousi sohvalta ja seurasi Mandyä, tarraten tämän lantiolta kiinni ja kääntäen tytön itseään päin. Ensin poika painoi huulensa tiiviisti toisen huulille ja antoi tytölle intiimin suudelman, joka olisi varmasti saanut kenen tahansa tytön mahan pyörähtämään ympäri.
"Kulta", Milo aloitti nyt vastaavasti ja katsoi tyttö vaativasti silmiin ja piti toista aloillaan, sillä Mandyn tuntien toinen aikoisi karkuun.
"Mehän mennään tapaamaan sun vanhempias tässä lähiaikoina ja tää keskustelu loppuu tähän", Milo sanoi sitten hieman virnistäen ja suuteli sitten tyttöä vielä kerran uudestaan päästäen sitten irti toisesta ja käveli takaisin olohuoneeseen vahtimaan lastaan.

Ei Mandy kauas ehtinyt kävellä, kun tunsi jo kädet ympärillään. Milo käänsi hänet vastatusten itsensä kanssa ja Mandy toinen kulma kohosi hivenen ylös. Milon huulet tuntiessaan maailma muuttui valkoiseksi ja ihanaksi, eikä tyttö enää muistanut äskeisen mielialan romahduttajaa - vanhempiaan.
Juuri kun Mandy oli aikeissa kietoa kätensä Milon niskalle ja vetää urheilijaa entistä lähemmäs itseään, tämä erkanikin suudelmasta ja aloitti puheenvuoronsa väärillä sanoilla. Eli nyt Mandy saisi kuulla jotain ei niin mukavaa.

Tätä Mandy olikin pelännyt. Aaaaaaarr! Mutta kun pahis ei tahtonut mennä tapaamaan vanhempiaan! Milo ei tiennyt, mitä oli vaatimassa. Ehkäpä tytön pitäisikin vähän valaista Milolle, mitä heillä olisi vastassa. Heillä tulisi olemaan vastassa itse Paholaiset. No okei, isä oli aika nössykkä äitiin verrattuna, mutta silti paha. Paholaiset! He eivät säästäisi sanojaan, vaan antaisivat kaiken tulla ulos. He lyttäisivät Mandyn jalkojensa alle ja onnistuisivat saamaan tytön tuntemaan olonsa syylliseksi, huonoksi ja epäonnistujaksi. Ja halusi Mandy kuulla tuollaista vapaaehtoisesti? - Ei todellakaan! Milokaan ei tulisi säästymään haukuilta. Mandy osasi jo kuvitella äitinsä sanat päässään; "Se, joka tekee näin kiltille ja fiksulle tytölle, on itsekäs, ajattelematon, typerä, huolimaton, epäluotettava, röyhkeä, ... Ja lista tulisi luultavasti jatkumaan vielä pitkään, siitä Mandy tulisi olemaan hyvin varma.

Jostain kummasta syystä Mandy ei kuitenkaan sanonut tästä mitään Milolle, vaikka toista olisikin aivan hyvin voinut varoittaa. Ehkä se oli sitten se Milon suudelma, joka sai Mandyn jotenkin ihmeellisesti pehmenemään, kuka tietää.
Mandy katsoi, kun Milo siirtyi Jasperin luo ja jäi itse seisoskelemaan keittiön lähettyvillä. Lähiaikoina... He menisivät tapaamaan Mandyn vanhempia lähiaikoina. No, ainakaan ei tarvinnut miettiä, milloin kuolema tulisi hakemaan heidät huostaansa... Tai ainakin Mandyn.

//The endddddd