Waiting for the day when I'm complete

//Pillow ja Adrianna//

Vasta hiljattain Tristan oli käynyt rannalla ensimmäistä kertaa vuosiin. Tänään hän oli tullut uudestaan. Poika oli istuutunut maahan katsellen merelle, hän risti jalkansa intiaaniasentoon. Oikeastaan Tristan ei saattanut ymmärtää, miksi hän oli vältellyt Pacific Beachia niin kauan. Seitsemän vuotta, lähestulkoon. Olihan äiti ollut hänelle tärkeä ihminen, mutta... kuitenkin. Sana 'trauma' pulpahti hänen päähänsä. Niin, ehkäpä. Sää oli hyvin kaunis ja lämmin, Tristan nautti siitä täysin siemauksin. Vaikka koko ajan kelasikin sen kesän tapahtumia.

Tämä kaikki sisäisesti. Ulkoisesti näkyi vain valkoiseen wescin t-paitaan ja hyvin tummansinisiin farkkuihin sonnustautunut poika, jonka jo ennestäänkin hieman sekaista punertavanruskeaa hiuspehkoa lehmänhönkätuuli pörrötti hieman lisää. Tuo poika oli rauhallisen näköinen ja hymyili, ei merkkiäkään siitä mitä hän kävi läpi päänsä sisällä.

Hän kaatui makaamaan selälleen hiekkaan ja katseli taivasta, jonka sininen oli hieman merta vaaleampaa, mutta silti sävyt sopivat yhteen oikein mainiosti.

Savuke suussa Adrianna asteli hitain askelin Bacific Beachia. Vaikkei ranta hänen lempipaikkohinsa kuulunutkaan, oli hän tänään päättänyt käväistä siellä. AD astui lämpimälle hiekalle mustilla kengillään vetäen savua keuhkoihinsa. Hän kuitenkin pian joutui heittämään savukkeensa hiekkaan saatuaan kunnon yskäkohtauksen. Sitä se tupakka teetti. Tummatukkainen tallasi puoliksi poltetun tupakkansa yskien edelleen. Hän jatkoi hitaasti matkaa, ja yskäkin loppui jonkin ajan kuluttua. Nuorukainen istahti hiekalle ja katseli ympärilleen. Mieli teki ottaa uusi tupakka, mutta hän jotenkin sai pidettä mielensä kurissa. Adrianna nojasi taaksepäin ja katseli muita rannalla olevia ihmisiä. Osan hän tunnisti Astonista. Muuta cheer-tyttö urhelijoidensa kanssa, ja muutama nörttikin näkyi lukemassa varmaankin kokeisiin. Katse kuitenkin pysähyi punertavanruskeatukkaiseen poikaan joka makasi hiekalla. Hetken hän ehti tapittaa poikaa, kunnes vaivihkaa käänsi päänsä pois. Hmph. Rikas luultavasti. Eli siis kuului kermaan. AD kuitenkin palasi halusta tutustua tähän. Neitokainen nousi, ja kulki hiljaista vauhtia kohti tätä.

"Hei", tuo sanoi kun oli vihdoin päässyt nuorukaisen luo. Kädet tungettiin mustien farkkujen taskuihin. Peukalot kuitenkin jätettiin ulkopuolelle. AD haukotteli ja yskäisi jälleen. Neitokainen vilkaisi hieman maassa makaavaa poikaa, mutta käänsi sitten katseensa taivaalle.

// uh, laadukasta ;---/

Kuullessaan äänen vierestään tervehtivän, Tristan nousi pikapikaa istumaan ja suuntasi katseen ylöspäin naispuoliseen tulijaan.
"Moi", hänkin sanoi tälle vieraalle tytölle vähän kummissaankin, mutta kuitenkin toisaalta ilahtuneena seurasta. Yksinäisyys ei ollut Tristania varten, ainakaan juuri nyt. Hän oli nähnyt tuon useinkin koulussa, ohimennen, kasvot olivat melko tutut. Sitten Trisillä välähti. Tuohan oli samassa draamaryhmässä hänen kanssaan! Nimi taisi olla... Adrianna. Varma poika ei ollut.

"Sori tällänen typerä kysymys, mutta oliko sun nimi Adrianna? Me ollaan samassa draamaryhmässä", sanoi Tris ja väänsi kasvoilleen hymyn. Hän kuitenkin jäi istumaan hiekalle jaksamatta nousta ylös. Oletti kai, että ennen pitkään toinenkin istuisi, ja luonnistuihan keskustelu häneltä näinkin.

Adrianna hymyili sisäisesti saadessaan vastauksen pojalta. Hän kysyi oliko neitokaisen nimi Adrianna. AD nyökkäsi ja raapi päätään. Poika sanoi olevansa samassa draamaryhmässä kuin hän. "Aa.. Joo. Niin taidetaan olla", tyttö vastasi. Hän yritti miettiä mikä herran nimi mahtoi olla. Aivan varma hän ei ollut, mutta luuli ainakin tätä Tristaniksi. Eihän hän millään voinut muistaa tämän nimeä. Eihän poika edes liikkunut samoissa porukoissa porukoissa kuin hän. Eikä tunneilla todellakaan kuunneltu toisten nimiä. Jos edes kuunneltiin mikä päivän aihe oli. Ja siis jos edes jaksettiin mennä koko tunnille. Poika nousi istumaan. Adrianna istahti tämän viereen. "Mihin klikkiin kuulut?" tuo kysyi ja puraisi kynttään.

Adrianna avasi mustan laukkunsa ja etsi vaivihkaa tupakka-askinsa. Hän otti ensin itse ja sytytti sen, kunnes tarjosi pojallekin. "Otatko?" tämä kysyi ja puhalsi ulos savua. Luultavasti poika sanoisi ettei ottanut, mutta AD välttämättä halusi hänellekin tarjota. Olihan hän oikein mukava pikku tyttönen. Joo, todella mukava. Uittaa nörttejä vessanpöntöissä, polttaa tupakkaa ja käyttää alkoholia sekä huumeita koulussa. Niin, aivan kiltti pikku neitokainen.

Tristanin viereen istuttiin. Eipä hänellä mitään sitä vastaankaan ollut, vaikka hänen seurallisuustasonsa ei ehkä hiponut huippuaan.
"Rikkaisiin", sanoi Tristan lyhyesti ja risti jalkansa. Hänen oli lämmin. Poika kyllä nautti lämmöstä ja auringosta täysin rinnoin, paljasjalkaisena sandiegolaisena aurinko merkitsi hänelle todella paljon.

Tristan kuuli tavaroiden osuvan toisiinsa tytön alkaessa kaivaa laukkua. Sitten tämä tarjosi hänelle tupakkaa.
"Kiitos ei", poika kieltäytyi. Savun haju pisti hänen sieraimiinsa ilkeästi, mutta piankos hän siihen tottuisi. Oli Tris ennenkin ollut polttavien ihmisten seurassa.

//lyhyttä -.-//

// anteeksi viive :---s
ei oikeen inspaa, joten lyhyt tulee....

"Kiitos ei", poika vastasi Adriannan tarjotessa tälle tupakkaa. Hän kuului rikkaisiin. Niin kuin AD oli arvellutkin. "Miten maineesi mahtaa kestää, kun juttelet pahiksen kanssa?" tyttö kysyi ja virnisti. Eivät he varsinaisesti olleet vielä jutellut, mutta mistäs sitä tietää mitä tapahtuu myöhemmin päivällä. Jos kumpikaan heistä edes jaksaisi olla pidempään. Eiväthän he tunteneet toisiaan juuri ollenkaan.

Adrianna veti tupakkaa keuhkoihinsa, ja puhalsi sitten taas ulos. Ilman tätä vaarallista savuketta ilman hän ei pystynt elämään. Se oli aivan päivän selvää. Monta kertaa hän oli yrittänyt lopettaa, mutta aina epäonnistunut. Nyt hän ei enää jaksanut edes yrittää. AD tiesi ettei pystyisi lopettamaan. Piste.

//joo sori taas viivettä ^^''//

Maine. Tristan kohautti hartioitaan. Tyttö hänen vieressään imi syöpäkäärylettä. Tristan inhosi tupakointia, hän piti sitä jokseenkin tyhmänä touhuna. Ainakaan hän itse ei rupeaisi noihin koskemaan, muut saivat tehdä mitä huvittaa.
"Eihän täällä ketään tuttuja ole katselemassa. Ja voinhan mä lähteä pois milloin mä haluan", poika totesi Adriannalle sävyttömästi ja piti katseensa merellä.

Toinen oli selvästikin pahis. Trisillä ei oikeastaan ollut mitään niitä vastaan (luusereita vastaan kylläkin hänellä tuntui olevan paljonkin jotain), eikä syytä poistua. Ellei jostain tulisi joku koulusta, se tietäisi jotain vähän vähemmän mukavaa tapahtuvan. Hänen ei kuitenkaan kannattanut käydä liian tuttavalliseksi toisen kanssa.

//vihdoin multa ropetuksia /--'':

Pieni hymähdys karkasi Adriannan huulilta. Niin, voisihan tuo lähteä silloin kun halusi. Ja lähtisikin varmasti silloin, jos joku koululaisista sattuisi tulemaan paikalle. Tai no niin. Siis kermaan kuuluvista. Tuskin kellään muulla periaatteessa olisi mitään sitä vastaan, että tämä rikas poika jutteli pahis tyttösen kanssa. Siitä tietysti saisi hyvän juorun. Periaatteessa.

Adrianna sai savukkeensa poltettua, ja tiputti sen maahan. Nopeasti se tallattiin, koukistettiin tämän jälkeen jalat ja niin sanotusti pujotettiin kädet polvien alta. Huokaistiin syvään ja yskästiin sitten oikein kunnolla. Tässä sitä taas huomattiin mitä tupakan polttaminen tuotti.
AD vilkaisi Tristania, mutta pian käänsi päänsä merelle.
"Vietätkö paljonkin aikaas täällä?", tämä kysyi ja haukotteli.

Aurinko paistoi suoraan siihen, missä he istuivat. Lämpö iholla melkein värisytti. Tristan haukotteli pienesti, veti polvet koukkuun ja nojasi päätään niihin. Toinen yski voimakkaasti, nii-in, sitähän se tupakointi teettää. Poika olisi saattanut nauraa vahingoniloisesti, mutta ei viitsinyt.
"Enpä oikeastaan", vastasi Tristan kysymykseen.

No ei. Tämähän oli ensimmäinen kerta kuuteen tai seitsemään vuoteen. Tris hymähti osoittaen sen sarkastisen vivahteen lähinnä itselleen. Niin, sinä typerä kakara, joka vain kieltäydyit menemästä rannalle. Olihan siitä ollut monen monet riidatkin... Luoja paratkoon.

// anteeks viivastys :-----s

Adrianna haukotteli, ja hieroi silmiään. Aina kun hän oli rannalla väsymys valtasi hänet jossain vaiheessa. Mistäköhän tämä mahtoi johtua? Oliko rannalla liian rauhallista hänelle? Vai rentoutuiho hän siellä niin, että alkoi oikein väsyttää? Jaa-a. Nyt kuitenkin syystä mistä hyvänsä väsymyys oli taas vallannut hänet, ja uusi haukotus karkasi hänen huuliltaan. Silmätkin alkoivat painua kiinni. Äkkiä kuitenkin ne räväytettiin auki. Ei vielä. Ei vielä voisi nukkua. Vielä oli pitkä ilta edessä. Kenenköhän bileisiin sitä tänään mentäisiin? Vai mentäisiinkö vain ryyppäämään lähikulmien baareihin? Sitä AD ei vielä tiennyt. Voisi illan ja yön tietysti täälläkin viettää. Mutta se olisi varmasti melko tylsää, vaikka vodkapullo olikin mukana.

Neitokainen raapi päätään, ja huokaisi. Hän käänsi kateensa merelle.
"En minäkään kovinkaan usein", Adrianna sanoi Tristanille. Hetkeksi hän oli jo melkein unohtanut pojan väsymyksestään johtuen.