I was waiting for you

//Mukaan voisi tulla joku sellainen, jonka hahmo voisi tuntea Yoshin jo ennestään? ^^ Kavereita tai jotain? Muutkin tosin käyvät, jos näin käy :] Otsikko on mitä on ^^'' //

Yoshinori seisoi kahvilan edessä nojaten oven viereiseen seinään. Toinen jalka nojasi rennosti seinään ja hänen selkänsä oli painautunut siihen, sillä tihkusade kasteli käytävällä kiirehtiviä nuoria ja muita ihmisiä. Hän itse ei ollut juurikaan joutunut sateessa oleskelemaan, vaikka autolla ei ollut kahvilaan tullutkaan. Hän oli ehtinyt melkein loppusuoralle sateen alkaessa ja näin siis kastunut vain hiukan. Mustissa hiuksissa kimalteli sadepisara jos toinenkin ja hartiat näyttivät hieman kosteilta mustasta takista huolimatta, mutta muuten nuorukainen oli selvinnyt koiran ilmalta karkuun kahvilan pienen katoksen alle.

Poika vilkaisi puhelimeensa, jonka punaiset kuviot paistoivat jalankulkijoille kauas. Viimeistään puhelimesta – jos sitä ei jo ulkonäöstä huomannut – huomasi nuorukaisen omaavan oiman kasan rahaa. Hän näytti kuin kuumimmasta muotilehdestä reväistyltä, eikä tavallisella pulliaisella taatusti ollut varaa hänen pitämiinsä vaatteisiin. Hänen pitkä vartalonsa oli mustan rennon takin alla, jonka alla koreili tällä kertaa musta kauluspaita. Valkoinen kravaatti roikkui rennosti nuorukaisen kaulasta, eikä se ollut läheskään niin kuin sen olisi pitänyt olla. Rennon näköiset farkut olivat hieman kuluneen näköiset ja niiden taskuun katosi pian huomiotaherättävä puhelin. Pisteenä i:n päälle olivat kalliin näköiset kengät.

Savu puski eteen päin Yoshinorin puhaltaessa tupakansavun suustaan ulos. Hänen yksi paheistaan leikitteli sormien välissä odottaen pääsevänsä pian taas Yoshin huulien väliin. Niin tapahtuikin sillä nuorukainen vetäisi tupakastaan vielä loput sauhut ja heitti sitten tumpin pois kosteaan maahan. Se savusi siinä hiljaa kuin kituen, mutta Yoshi ei huomannut sitä enää. Hän puhalsi savun nenänsä ja suunsa kautta pois ja nosti kätensä tervehdykseen. Kasvoille nousi leikittelevä hymy ja silmät välkähtivät leikkimielisesti. Hänen odottamansa henkilö oli juuri oikeaan aikaan paikalla!

//Sarah saapuu

Sade tihutti ja tuuli kävi. Sarah kietoi valkoista takkiaan ympärilleen tiukemmin. Hiukset olivat hieman lässähtäneet ja vesi valui kasvoja pitkin. Sarah vapisi hieman kävellessään kohti Dusty'siä. Korkea korkoiset kengät kopisivat jalkakäytävällä. "Mikä ilma." Sarah puhisi itsekseen. San Diegossa ei satanut kuin pari kertaa vuodessa. Ja silloin kun satoi niin sitä tuli paljon. Ilmassa jyrähti. Ukkonen vielä tästä puuttuikin. Sarah kiirehti askeleitaan kohti kahvilan katosta. Joku siellä näkyi olevankin.

Sarah oli melkein perillä. Kaksikymmentä metriä niin hän olisi paikalla. Toisessa kädessä oli kolme ostoswkassia. Shoppailu teki hyvää ja sitten alkoi satamaan. Olkapäällä hillui ruskea nahkalaukku. Kymmenen metriä. Sade senkuin yltyi. Vielä vähän aikaasitten oli tihuttanut. Housut olivat muuttuneet melkein mustiksi sateen kastellessa ne. Nyt piti saada kuuma espresso ja sisätilan kuivuus. Katos ihanaa. Sarah melkein heittäytyi suojaan. Kohina kuului katoksen katolta. Poika katoksen alla heilautti kättään ja hymyili. Sarah hymyili takaisin. "Moi Yoshi. Kastuitko pahasti?" Salama välähti ja taas jyrähdys.

(töks töks.)

//Kiva saada seuraa! //

"En yhtä pahasti kuin sinä." Nuorukainen vastasi hieman naurahtaen. Hän katsoi tyttöä hieman aikaa, mutta tajusi sitten tarttua kahvilan oveen ja avata sen.
"Kannattaa ehkä mennä sisälle..." Yoshinori sanoi pieni hymy kasvoillaan ja piti ovea auki toiselle kuin herrasmies. Kyllä hänelle käytöstavat olitiin opetettu jo pienenä, eikä hän niitä pahemmin näinäkään päivinä laiminlyönyt. Varsinkin Japanissa käytöstavat olivat tärkeitä ja tietenkin ne tarttuivat hänen elämäänsä täälläkin.

Yoshi astui kahvilan lämpöön ja huvikseen he saivat huomata kahvilan olevan varsin pimennossa, sillä kynttilät olivat ainoat, jotka valaisivat kahvilaa ukkosmyrskyn aikana. Nuorukainen hymähtikin huvittuneena ja pyöräytti silmiään. Tämä kuva olisi hyvin sopinut seurustelevalle parille. Yoshi oli hyvin tietoinen juoruista, joiden mukaan Sarahilla olisi jotain säpinää jonkun tyypin kanssa. Muuta hän ei sitten tiennytkään, mutta ei hän kyllä heti alkanut asiasta urkkimaan.

"Haluatko jotain juotavaa? Minä tarjoan." Yoshi sanoi hymyillen ja tummissa silmissä pilkahti kynttilänvalo.

//täälläkin töks töks -.-//

"Hyvä juttu. Mä olen kuin uinut."Sarah sanoi astuen pojan avamasta ovesta sisään. Ihana lämpö tulvahi Sarahiin kun hän riisui takkinsa ja ripusti yleiseen naulakkoon. Ainakin harmaa kashmir takki ja valkoinen toppi olivat pysyneet kuivina. Sarah kaivoi harjan ja harjasi märät hiuksensa. Vettä tippui hieman lattialle. "Huh. En kyllä heti mene takaisin ulos." Sarah sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. Sade peitti melkei koko näkyvyyden.

Kahvila oli valaistu kynttilöin ja tunnelma oli kotoinen. "Täälläpä on hämärää. Jonkun mielestä jopa romanttista." Sarah sanoi ja seurasi poikaa tiskille. Häntä ärsytti nyt hieman. "Ihme että näin vähän väkeä." Hän sanoi hiljaa. Tyttö vilkaisi ympärilleen. Pari pöytää oli vain täysiä. Kaikki tuntuivat tuijottavan varsinkin Sarahia. Juoruista hän tiesi itsekin. "Nuo luulee että mun ja Terin välillä olis jotain." Sarah nyökkäsi muihin. "Tyhmiä nää juorut."

"Kiitos otan." Sarah nyökkäsi ja nojautui tiskiä vasten. Otan espresson ja tuli kuuman sellaisseen. poika näytti söpöltä siinä seistessään. Hiukset olivat jo vähän kuivuneet ja nyt olivat pörröiset ja pehmeät. Sarahia ärsytti hiuksensa nyt. Jonkun mielestä ne olivat kuulemma kauniit. Hänestä ei.

Yoshin kasvoille nousi pieni virne toisen myöntyessä hänen tarjoukseensa. Eihän hän edes olisi suostunut, että Sarah olisi itse maksanut juotavansa! Nuorukainen vilkaisi toista ennen tilauksensa sanomista ja hän sai hieman katsahtaa alaspäin, sillä tyttö oli häntä lyhyempi, mutta niinhän se yleensäkin oli. Yoshi oli huomattavan pitkä ja pärjäsi pituudessa melkein joillekin urheilijoillekin.
"Yksi extrakuuma expresso tälle kauniille neidille ja minulle vaniljapirtelö." Mustahiuksinen sanoi ja vinkkasi Sarahille silmää leikkisästi. Hän ei perustanut paljon kahveista eikä teestä, joten pirtelö oli hänelle melkein ainut vaihtoehto, kun mehukaan ei tuntunut nyt maistuvan. Tiskin takana työskentelevä nainen hymyili Yoshille hurmaavasti ja nyökkäsi terävästi osoittaakseen varmasti kuulevansa joka ikisen sanan, mitä Yoshi suustaan päästi. Nuorukainen hymyili kohteliaasti takaisin ja pian heillä olikin jo tilauksensa edessään. Hän ojensi toiselle setelin, jonka hän oli kaivanut farkkujensa taskussa olevasta lompakosta ja nosti oman pirtelönsä käteensä, joka kylmäsi kättä niin että se jo pisteli.

Nuorukainen suuntasi tilaa olevassa kahvilassa hieman syrjemmäs, missä ikkunoiden takaa ei paljon nähnyt. Hän ei pitänyt paljon sateesta, joten sen näkeminen oli hänelle epämielyttävää ja mieluummin hän istui vaikka ikkunoihin selkäpäin. Yoshi laski lasinsa pöydälle ja istuutui ottaen sitten takkinsa pois harteiltaan ja paljastaen sen alta mustan kauluspaidan ja valkoisen kravaatin, joka roikkui löysästi nuorukaisen kaulassa. Takki sai siirtyä selkänojalle ja hän siirsi sitten katseensa Sarahiin, jonka vaaleissa kutreissa leikitteli veikeästi kynttilänvalo. Heidänkin pöydässään oli kynttilä, mutta sen sydän oli jo valunut niin alas, että se sammuisi pian.
"Juorut ovat kyllä ihan potaskaa... Saisivat painua jonnekin juoruineen kaikkineen." Yoshi avasi suunsa nyt ensimmäistä kertaa Sarahin aloittamasta aiheesta.
"Minä olen säästynyt vähän aikaa niiltä. Ehkä olen ollut niin kiltisti..." Nuorukainen sanoi vino hymy kasvoillaan ja valo pilkahti juuri silloin liekkisästi nuoren miehen silmissä.

Sarah otti espresson ja seurasi poikaa pöytään. "Kiitos." Tyttö kiitteli. Sarah näki sivu silmällä kassaneidin katselevan hieman kateelisen näköisenä. "Katsos tuota." Häntä nauratti hieman. Tyttö käänsi selkänsä huomatessaan katseet. Sarah siemaisi kuumaa kahviaan. Se lämmitti ihamasti. Molemmat sormet puristuivat mukin ympärille. Miten pojalla piti olla niin jumalaisen ihanat vaatteet? Miksi Sarah oli vain kastunut pörrötukka?

"Mäkin inhoon juoruja. Entä jos olen jonkun kaveri tai näin niin tulee kauhee metakka." Sarah melkein puhisi. Häntä ärsytti. "Sähän olet sellanen kiltti poika, joka on iloinen kaikille. Mä olen vähän hössö." Hän myönsi ja siemaisi taas kahviaan. Pojan silmät loistivat kynttilän valossa. Heidän pöydässä oleva kynttilä melkein jo sammunut. "Toi valo tossa vaan kuihtuu. Ihanko sekin ei pitäis sateesta." Sarah sanoi lempeästi ka katsoi liekkiä. "Sitten se vaihdetaan uuteen ja kynttilä kuolee." Tyttö sanoi ja silmät kiiluivat kynttilän valossa.

"Mites sulla menee?" Sarah kysyi.

Yoshi nyökkäsi toisen sanoille. Todellakin, kaikkea paisuteltiin nykyään liikaa. Heidänkin pöytäkeskustelunsa olisi varmasti näyttänyt epäilyttävältä juorujen silmissä. Nuorukainen ei kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää vaan päästi naurunsa valloilleen. Hieman rauhoituttuaan hän nojautui kyynerpäillään pöytään nojaamaan ja sanoi sitten hieman naurahtaen:
"Sovitaan sitten niin." Hän ei pitänyt itseään mitenkään "kilttinä poikana", mutta oli hän varmasti kilteimmästä päästä. Eikä hän pitänyt Sarahia "hössönä", toinen oli kuitenkin aivan omalaatuisensa ja se riitti tälle.

Musta katse kääntyi kynttilään Sarahin mainitessa sen. Yoshi kohautti hennosti olkapäitään.
"Taidettiin istua sitten oikeaan pöytään." Hän vastasi. Hän ei pitänyt sateesta vaan piti auringosta ja sen lämpimistä säteistä enemmän. Ne lämmittivät aina niin mukavasti ja saivat nuorukaisen paremmalle tuulelle, kuten muutkin ihmiset. Yoshinori oli varma, että ihmiset hymyilivät enemmän aurinkoisina päivinä kuin sateisina. Mustat silmät vilkaisivat tyttöä toisen puhuessa kynttilästä niin surullisen oloisesti. Nuorukaiselle tuli sellainen olo, että toisella olisi jotain huolia, mutta pian toinen jo vaihtoi puheenaihetta ja hän jätti asian sikseen.
"Hyvin, Mamoru nyt vaan juoksentelee kannoilla liian tiheään. Vapautta saisi olla enemmän - niin kuin aina." Pieni hymynkare pilkahti nuorukaisen kasvoilla ja hän joi hetken aikaa pirtelöään. Makea vaniljan maku levisi nuoren miehen suuhun ja se sai hänet hieman piristyneemmäksi sateen takia.
"Entä sulle? Onks kaikki hyvin?" Yoshi kysäisi ja ilme oli nyt jo hieman vakavampi ja tummat silmät katsoivat toista intensiivisesti. Hän oli hieman huolissaan toisesta, mutta hän ei tiennyt oliko siihen syytä.

"Onks se se sun henkivartija?" Tyttö kysyi ja katsoi poikaa kysyvästi. Sarah meinasi sanoa hyvää, mutta ei voinut. "Mulla menee... Vähän huonosti nyt." Hän sekoitti kahviaan. "Huono vaihe vaan perheellä." Sarah sanoi ja huokaisi. Äiti oli alkanut omituiseksi ja alkanut huutaa ja huitoa. Muuten äiti oli kiltti ja lempeä itsensä. Jokin oli saanut hänet suuttumaan. Isä oli tavallinen mutta silti surullinen. Sarah itki öisin omat surunsa tyynyyn. Veli oli jähmeä kotona, mutta koulussa oma itsensä. "Mulle tuli vaan tosta kynttilästä mieleen meidän perhe." Silmät kostuivat taas. Älä nyt ala itkemään. "Toivottavasti kääntyy paremmaksi." Sarah sanoi ja painoi päänsä ja tuijotti kahviaan. "Mä vaan oon romahtanu vähän tän myötä. Koulussa yritän olla oma itteni ja pitää ihanan perheidyllin koossa." Hän sanoi ja joi kahviaan.

Sarah risti kätensä pöydälle. Paskat koko perheelle. Hän nosti päänsä. "Loppu tää asia. Sano jotain muuta ja puhutaan muusta jooko."

//Huomenna lähden mökille. Siellä ei nettiä. Viikonpäästä su takaisin tullaan.

//Ok ^^//

Yoshinori pyörytti päätään nyökäten samalla. Mamoru todellakin oli hänen henkivartijansa. Hänen vanhempansa - tai oikeastaan äiti - oli ylisuojelevainen, eikä toinen tietenkään ollut lähettänyt ainoata poikaansa ilman holhoojaa Amerikkaan. Sääli, Yoshi oli varma, että hän olisi pärjännyt aivan hyvin itsekseen, mutta ei hän tosin aina valittanutkaan. Hän tuli Mamorun kanssa suht hyvin toimeen jos toinen ei tunkeutunut liiaksi hänen reviirilleen.

Kynttilän Sarahin taas mainitessaan Yoshi nojautui hieman pöydän yli ja puristi hellästi toisen kättä. Hän hausi, että toinen tietää että hän olisi tytön tukena, jos toinen tarvitsisi vaikka olkapäätä tai kuuntelevaa korvaparia. Nuorukainen kuunteli toisen sanat rauhassa ja pian hän sai haistella ilmaa, joka oli muuttunut hieman savuisen oloiseksi. Katse suuntautui alas ja hän näki pienen kynttilän sytyttäneen hänen valkoisen kravaattinsa tuleen. Hän ponnahti seisomaan ja hakkasi kämmenellään pientä liekkiä, joka sammui pian. Vähäiset ihmiset, jotka oleilivat kahvilassa käänsivät päänsä heidän suuntaansa ja kassanhoitajakin ryntäsi paikalle huolestuneen näköisenä.
"Oletteko kunnossa herra?" Liekki sammui ja Yoshin valkoiseen kravaattiin oli ilmestynyt musta läiskä.
"Olen, mutta kravattini ei... Noh, hankin uuden. Kiitos." Yoshi sanoi naiselle ja lähetti toisen sitten pois. Hän istuutui ja rykäisi hieman nolostuneena kiertäen kätensä pirtelölasin ympärille, jotta se viilentäisi hänen käsiensä punaista ihoa.
"Anteeksi. Kyllä tuolla kynttilällä sisua vielä on, vaikka se niin pieni ja kituneen näköinen onkin, ehkä teidänkin perheenne siitä selviää." Yoshi sanoi sitten lohduttaen ja hymyili pienesti Sarahille.

"Joo, muu puheenaihe. Olet näköjään ollut ostoksilla? Mitäs mukaan tarttui?" Yoshi kysyi ja hymy laajeni hänen kasvoillaan ja tummat silmät välkkyivät taas kynttilänvalossa samalla tapaa kuin äsken hänen kravaattinsa.

//Huomasin muuten että Yoshin silmät välkkyvät aina kynttilän valossa : )) Ei se mitään. Yrittää kai iskeä :-o

Sarahia nauratti pojan hyppiessä solmiotaan sammuttaen, mutta samalla kävi sääliksi poikaa. Huolella valitut(selvästi) vaatteet olivat nyt pilalla. Ja samalla pojalla paloivat sormet. Sarah alkoi kaivaa laukkuaan. Pullo. Jossain hänellä oli viilentävää geeliä. Se teki hyvää jos sattui, mikä oli perin harvinaista, palamaan. Sininen pullo osui käteen. Sarah veti se ylös ja napsaisi korkin auki. "Tässä." Hän ojensi pullon pojalle joka puristi käsiään pirtelön ympärillä. "Tais kädet vähän punastua? Miks vai ne sillai?" Sarah naurahti ja siemaisi kahviaan. "Ja kiitos."

"Ostin?" Sarah sanoi ja nosti laukkujaan. "Aika paljon." Hän esitteli ostoksiaan. "Tämä oli ihana. Ihastuin heti." Yhtä ostostaan Sarah ei kaivanut. Poika selvästi huomasi laukun, mutta Sarah ei kehdannut näyttää. Joskus pojat vain olivat niin tyhmiä että repivät ne käsistä ja ihastelivat niitä ja lopuksi haukkuivat, kun ei ollut tarpeeksi isot. Toivottavasti Yoshi oli erimaata. "Mitä sä teit ennen tänne tuloa?" Sarah kysyi ja painoi laukut lattiaan "Siis muutakin kun juoksit Mamorua pakoon." Hän hymyili leikkisästi. Pojan silmät loistivat vain kynttilän valossa. Siihen voisi vaikka pyörtyä jos niitä tuijottaisi.

//Tajusit kai mitä Sarah osti?

// ^^’’ Voi vitsi, pitääpä rajoittaa Yoshin ”iskemisyrityksiä” x-D Ja, taidanpa tietää, mitä Sarahin pussista löytyy ;>//

Poika kiitti geelistä jota hän sai Sarahilta. Hän hieroi sitä hieman kämmeniinsä ja tunsi, kuinka se alkoi vaikuttaa heti ihoa koskettaessaan. Nyt hänen ei tarvinnut lämmittää pirtelöön oudoksi litkuksi, koska hänen kätensä paranisivat itsestään. Hymy levisi huvittuneena nuorukaisen kasvoille hänen antaessa pulon takaisin toiselle. Hän oli aina miettinyt mitä tyttöjen käsilaukuista oikein löytyi, ja näköjään sieltä löytyi kaikkea mahdollista, meikeistä ensiaputarvikkeisiin.
Vaniljanmaku levisi taas Yoshin suussa, sillä hän oli hörpännyt taas pirtelöään ennen kuin tyttö alkoi esitellä ostoksiaan.

Mustahiuksinen nyökkäili toisen esittämien vaatekappaleiden kohdalla joita oli paljon. Toisaalta Yoshi ymmärsi tyttöjen shoppailuinnon, sillä kyllähän hänkin ostoksilla kävi, mutta hänen ostoksensa olivat enemminkin ikkunashoppailua, jolloin hän ilmoitti Mamorulle haluamansa vaatekappaleen tai esineen ja pian se oli hänen asunnossaan. Eli hänen ei tarvinnut käydä mitään sovituksia läpi, eikä hän olisi jaksanutkaan. Sarahin esitellessä toiseksi viimeisen pussin sisältöä, näytös loppuikin siihen. Tumma katse vilkaisi tytön vierellä olevaa pussia, joka ei näyttänyt avautuvan ainakaan tytön toimesta. Yoshin ilme oli hetken aikaa mietteliäs, mutta päätti sen olevan jotain mitä toinen ei hänelle halunnut näyttää. Mitä se sitten oli? Siitä nuorukaisella oli omat arvelunsa, mutta hän ei halunnut puuttua asiaan tai ottaa asiaa esille, jos toinen ei siitä halunnut puhua. Ehkä hän oli hieman vanhanaikainen, mutta varsinkaan Japanissa miehet eivät koskaan utelisi alusvaatteista naispuolisilta henkilöiltä.

”Äh, enpä mitään erikoista.” Poika sanoi ja irrotti nyt katseensa lopullisesti salaperäisestä pussista. ”Auton jätin jo vähän matkan päähän kun kävelin tänne pitempää reittiä. Ei kuitenkaan ehkä olisi kannattanut jos haluan päästä täältä kuivana...” Yoshi sanoi viitaten ulos, jossa ilma ei näyttänyt lainkaan rauhoittuneen.
”Mamoru... Itseasiassa en ole nähnyt koko miestä tänään. Ties sitten missä puskassa piileksii, mutta hyvät vain minulle.” Nuorukainen sanoi hymyillen toiselle ja juoden sitten taas jäätelöjuomaansa.
”Miten olet liikkeellä? Voin antaa kyydin, vaikka autolleni onkin pieni kävelymatka...” Yoshi kysyi hymyillen. Hän tarjosi kyytiä Sarahille empimättä, sillä hän piti tytöstä – ehkä enemmän kuin itselleen edes myönsi. Mutta hän tiesi kyllä, että monet tiesivät, että hänen autoonsa pääsivät vain hänelle tärkeät henkilöt, eivätkä mitkään hänelle mitättömät henkilöt. Sitä hän ei tosin tiennyt, tiesikö Sarah tätä, mutta ei hän siitä välittänyt. Miksi tytön siitä edes tarvitsisi tietää?

"Kävellenhän mä olen. Vespa on huollossa ja sain veljeltä kyydin kouluun. " Sarah sanoi vastaten pojan kysymykseen. "Ja mielelläni tuun. Mä en kävelis mielelläni tässä kelissä viittä kilometriä. Bussit ei mene meille asti." Hän vastasi sekoitellen hajamielisesti vaahtoa lasinsa pohjalla. "Harmi että tänään just toi keli." Sarah huokaisi hivenen. "Ja sitten vielä koulutanssitkin ihan pian." Ehkä se oli liian vihjaava. Sarah kohotti katseensa ja hieman mietiskelevä katse silmissään. "Jos sul ei ole vielä parii tai jotain, mut mä vaan mietin..."

///Tästä tuli megamega lyhyt. Anteeksi kauheesti.

// No problem ^^ //

Hymy leveni tytön suostuessa hänen kyytiinsä. Yksi osasyy hänen hymyynsä, oli se, että Sarah tosiaankin käytti busseja, vaikka toinen omasi kuitenkin mukavasti rahaa. Häntä ei niin helpolla bussiin olisi saanut ja se varmaan näkyi päällekin päin. Hän oli oikeastaan vain yhden auton mies ja se auto sattui olemaan hänen omansa. Jos Yoshi olisi joutunut samaan tilanteeseen kuin Sarah, olisi hän varmasti soittanut Mamorulle tai tilannut vaikkapa taksin kahvilan eteen. Ehkä tämä kuulosti hieman laiskalta, mutta nuorukainen tunsi olevansa oikeutettu kyytiin, jos hän kyydin halusi. Eikä hänkään tosiaankaan olisi kävellyt tuossa ilmassa, kuin ehkä autolleen, koska sitä hän ei jättäisi parkkipaikalle yöksi. Voisi ehkä olla, että se ei enää olisi siellä ja sitä poika ei kestäisi. Ehkä hän oli hieman kiintynyt autoonsa, mutta se nyt vain oli niin.

Hymy oli hyytynyt enään pieneen suunpielen kaarteeseen ja tumma katse oli laskeutunut valkoiseen pirtelöön, jonka päältä kaikki suklaahiput olivat jo menneet. Juomaa oli enää alle puoli lasia, mutta enempää mustahiuksinen ei olisi jaksanutkaan. Liikaa makeaa mahan täydeltä ei olisi hyvä asia.
”Tanssiaiset?” Yoshi sanoi kysyvästi toisen mainitessa niistä. Olihan hän niistä kuullut, monet puhuivat niistä innoissaan ja joillakin oli jo parikin! Hänen kaverinsa eivät melkein muusta puhuneetkaan, joten aihe ei ollut mennyt ohi Yoshinorin korvien. Hänellä itsellään ei ollut vielä paria, sillä hän oli toivonut voivansa säästyä siltä valinnalta, sillä hän ei halunnut satuttaa ketään tyttöä kieltäytyessään. Toisaalta olikohan hänen vastapäätään tyttö, jota hän voisi pyytää parikseen? Tansseihin hänen kuitenkin oli mentävä ja mielelläänhän hän niitä odotti. Hän piti yhteisjuhlista, vaikka välillä ne olivatkin varsin puuduttavia.
Tumma katse oli jumittunut tyttöön ajaksi, joka tuntui ikuisuudelta, mutta sitten pieni hymy valaisi nuorukaisen kasvot.
”Haluaisitko Sarah tulla kanssani tanssiaisiin?” Kysymys melkein kuulosti kosinnalta, mutta Yoshi piti lauseesta ja miten hän oli muotoillut sen. Se viestitti aitoa sitoutumista hänen kysymykseensä ja Yoshi tiesi haluavansa tytön hänen parikseen eikä ketään muuta. Ehkä hän joutuisi rikkomaan muutamia sydämiä kieltäytyessään, mutta ehkä se olisi sen arvoista.

// xD Yoshi alkaa romanttiseksi //

//Sarah pyörtyy onnesta ja kirjottaa kotona elämänsä rakkaudesta XXDD

Sarahin sulle kaareutui hymy. "Haluan Yoshi." sitten hän päätti lisätä "Totta kai haluan!" Sarahtin sormet etsivät pojan käden ja ne puristuivat hellästi niitä vasten. Poika oli ihana ja kohtelias , ei sellainen muin muut. Muut olisivat vain murahdelleet, kiroilleet ja sellaista. Sarahia vain nauratti tilanne, mutta hän vain hymyili. Miten hän oli siihen päätynyt, koulun ihanimman pojan kanssa ja pojan hassu täplä kravaatissakin näytti hieman huvittavalta. Ei Sarah silti mitään sanonut. Jokin sana tai kysymys oli tehtävä ja rikkoa hiljaisuus, mutta tilanne taisi olla sanoin kuvaamaton.

Kynttilä sannui ja jonkin lainen pimeys valtasi murkkapöydän, johon muiden kynttilöiden valot eivät yltäneet. "Sammui..." Sarah kuiskasi "tämäkin kynttilä." Hämärässä pystyi erottamaan pojan kasvot. Ilmettä taas ei. "Ai niin." Sarah kuiskasi taas. Tilanteeseen sopi hänestä kuiskaus. "Mä unohdin että meillä on tänään e joku neuvoja. Ja me (siis minä ja Fred) ei saada mennä kotiin ennen seittämää. Minne mää muuten meen?" Sitten hän hymyili. "Keksi joku paikka, missä mä voin viettää kaksi tuntia. Ei enää kaupungille!" Pieni päänpudistus. "Huoh. Minä ja mun hyvä muisti."

//Tää on onnensa kuikkuloilla ja haluu näille lisää pelejä miljoona. Ei ny lisää kyllä, mut ei miljoona.

//Haha, mitäköhän Sarah oikein Yoshista haluaa C,x//

Hänen kasvonsa olivat aikaisemmin kysymksen aikana olleet hymyssä, mutta odottaessaan vastausta hänen kasvonsa hieman vakavoituivat. Halusiko Sarah hänen kanssaan tanssiaisiin? No ainakin toinen oli varsin vihjailevaan sävyyn aloittanut keskustelun, jolloin Yoshinori oli tulkinnut sen siten, että toisella ei vielä ollut paria. Tai sitten! Yoshin mahan pohja muljaisi ikävästi. Ehkä toinen olikin aloittanut lauseensa noin ja olisi sen lopussa tarjonnut jotain ystäväänsä! Ehkä toisella ei ollut aikomustakaan lähteä hänen kanssaan minnekään. Kaikki mahdolliset ajatukset parveilivat mustahiuksisen mielessä, mutta Srahin avatessa suunsa, ne kaikki häipyivät. Toinen halusi! Halusi hänen kanssaan tanssiaisiin! Hymy palasi nuorukaisen kasvoille nyt entistä leveämpänä ja hän otti vastaan tytön pienen käden ja silitti hellästi sen ihoa. Hän ei edes muistanut palanutta ihoaan, joka pisteli oudosti, mutta hän tiesi, että se olisi vain hetken sellainen ja pian se olisi taas normaali. Hänen tumma katseensa oli tytössä ja kynttilän valo leikki Sarahin vaaleilla hiuksilla.

Kynttilän sammuessa Yoshin kasvoilla oleva hymy kuoli. Hänen silmänsä vilkuilivat ehkä hieman hermostuneena tyttöä, sillä hän kyllä oli painanut mieleensä toisen sanat perheestään. Onneksi toinen ei kuitenkaan jatkanut enää siitä aiheesta vaan aloitti uuden. Ehkä positiivisemman aiheen, sillä neuvojat olivat hyviä jos perheellä oikeasti oli ongelmia. Siellä ne ratkottaisiin ja toivottavasti se myös auttaisi.
”Ei enää kaupungille?” Yoshi kysyi ja hän naurahti hieman. Suu oli kääntynyt taas irveeseen ja nyt hän irrotti myös hellästi tytön kädestä nojautuen toisen puoleen juomansa yli, joka oli jo melkein lopussa. Poika hymähti ilkikurisesti:
”Olisin kutsunut sinut luokseni, mutta kämppäni sijaitsee keskustassa, joten... en tiedä voitko sitten tulla sinne...” Yoshin kasvot olivat hieman huvittuneen ja leikkimielisen välimaastossa ja hän tarkkaili Sarahin reaktiota tarkasti. Tekisiköhän toinen poikkeuksen keskustasta jos kyse olisi hänen asunnostaan? Ajatuksissa Yoshilla piili pieni ajatus, että Mamoru saattaisi olla kotona, mutta hänellä oli kuitenkin suuri kämppä, joten tuskin he samassa huoneessa edes olisivat. Yoshia kuitenkin harmitti se, ettei hän aamulla ollut siivonnut aamupala-astioitaan pöydältä pois ja ehkä jotkut sukatkin lojuivat epäsiisteinä lattialla jos Mamoru ei ollut siivonnut niitä pois. Hän huokaisi mielessään, miksi ei ollut suostunut äitinsä ja isänsä pyyntöön asua hotellissa, mutta sieltä hänet oltaisiin voitu lähettää Japaniin koska vain. Oma asunto oli paljon pysyvämpi, eikä sieltä lähdettäisi sormia napsauttaen pois. Hän kun oli jäädäkseen.

//Ei vielä ainakaan mitään. Nyt se kynttilä leikkii sarahin hiuksilla(hehehee. ei se mitään ja jatka vain kirjoittamista.)

"Tyhmeliini." Sarah tuhahti leikillään ja risti kätensä. "Asunnot ovat poikkeus." Hän sanoi "Ja kiitos kutsusta." Sarah nauroi ilkikurisesti. "Mamoru varmaan odottaa sinua ovella tai katsoo sinua kiikarilla jostain puskasta." Hän sanoi ja kaivoi taas laukkuaan. "Asutko sinä aivan yksin. Jotkut ovat sanoneet niin. Eräs tyttö pitkästytti meidät jutuillaan siitä että vanhempasi lähettävät sinulle rahaa ja asut luxus kämpässä, sekä järjestät bileet joka toinen päivä." Sarah haukotteli dramaattisesti. "Aika kuivaa juttua silläkin."

"No lähdetäänkö?" Sarah kysyi tarttuen laukkunsa sankaan.

//Sorry. mega lyhyt

// Kynttilän valo on näköjään varsin leikkiväinen x) Oli pakko tunkee se jonnekin, niin sitten Sarahin hiukset ettei aina Yoshin silmät ;D //

Aivan kuin Yoshi oli ajatellutkin. Hänen asuntonsa oli poikkeus ja poika oli iloinen siitä. Muuten he olisivat joutuneet kököttämään kahvilassa seuraavat kaksi tuntia, eikä poika oikein pitänyt ajatuksesta hänen krakansa takia. Vaikka tuho oli ollut suht pieni, ei hän halunnut kävellä ympäriinsä karrelle palaneen vaatekappaleen takia.
”Voi hyvin olla.” Mustahiuksinen myönsi hymysuin, mutta hänen äänensävynsä oli hieman kyllästyneen kuuloinen. Hän ei jaksanut Mamorun kyttäilyjä, mutta ei hän niistä eroonkaan päässyt. Ja mieluummin Mamoru kuin Japani. Poikaa huvitti Sarahin aihe, joka näytti varsin haukotuttavan tyttöä. Olihan hänkin kuullut mitä oudoimpia juoruja – jopa hänen kämpästään! Jotkut olivat kehitelleet juorun, jossa hänellä olisi kymmenen metrin akvaario asunnossaan. Toiset taas olivat menneet aivan yli aloittaessa juorun, jossa hänen kämppänsä olisi Japanin mafian päämaja! Yoshi vain nauroi tuollaisille spekuloinneille. Hänelle oli yksi ja sama, mitä toiset hänestä ajattelivat. Pääasia oli, että hän itse tiesi kyseisen mafian työskentelevän jossain muualla kuin hänen luonaan.

”Hmm... Osin totta, toisaalta taas ei.” Nuorukainen aloitti ja nojautui tuolinsa selkänojaan ristien kätensä pöydälle. Hänen pitkät jalkansa hipasivat vahingossa tyttöä pöydän alla, mutta Yoshi siirsi kunnioittavasti jalkansa lähemmäs tuolia, jotta toinen ei luullut häntä limaiseksi lääppijäksi.
”En asu yksin, Mamoru asuu saman katon alla ja saan rahaa vanhemmiltani. Toisaalta saanhan minä sitä itsekin oikein omasta takaa kun juoksen kaikissa tapahtumissa. Ja asunnostani voi olla montaa mieltä. Itse pidän sitä ihan normaalina asuntona ja ne bileet on potaskaa. Mieluummin vuokraan jostain tilan.” Yoshinori virnisti loppu pilalleen. Hän ei mitään bileitä pahemmin järjestänyt ja jos olisikin järjestänyt, niitä ei tultaisi näkemään hänen kämpässään. Nuorukaista mietitti olisikohan hänen kämppänsä luksusta vai ei. Verrattuna heidän Japanin kartanoonsa, ei siitä ollut vastusta, mutta kahdessa kerroksessa oleva, neljä makuuhuonetta, joissa kaikissa oli oma kylpuamme ja jopa asunnosta löytyi uimallas – voisi joku laskea luksukseksi. Hän asui yhden talon kattohuoneistossa, josta hänellä oli aina mukava näkymä aamu- ja iltaaurinkoon. Ei, ei hän sitä pahemmin luksuksena pitänyt, ennemminkin mukavuutena.

Yoshinori vilkaisi olkansa yli ulos tytön kysyessä lähtöä. Ulkona enää tihkutti vettä, joten nyt jos koskaan oli paras aika lähteä, sillä kohta taivas kaataisi vettä kuin sangoista. Ainakin siltä nuorukaisesta tuntui.
”Ehkä on parasta.” Nuorukainen sanoi ottaen mustan takkinsa tuolin karmilta ja nousten seisomaan. Hän suuntasi sitten askeleensa kahvilan ovelle ja piti sitä taas auki – ensin kahdelle sisään tulevalle tytölle, jotka hihittelivät Yoshia kiittäessään – ja sitten Sarahille. Ulko-oven avatessaan sisään tuulahti raikasta, mutta kosteaa ilmaa. Mustahiuksinen pystyi melkein aavistamaan ukkosmyrskyn sieltä melkein tulevan, vaikka ei hän mikään sääennustaja ollut. Pilvet vain enteilivät sellaista. Onneksi hänen autonsa oli parin korttelin päässä ja siitä ei ajaisi kuin viisi minuuttia hänen asunnolleen. Eli, he varmasti ehtisivät heille ennen rankkasateen tuloa.

//Kumpi alottaa uuden aiheen? Jos mä alotan ja sää lopetat tän?

Pojan jalan hipaistessa Sarahin jalkoja, ei tyttö hätkähtänyt. Pojalla oli sentään paljon pidemmän sääret kuin hänellä. Sarahia melkein nauratti ja hän virnisti pojalle. "Ei tässä mitään. Mua vaan huvittaa jalkojen pituusero." Hän sipaisi hius kiehkuran kasvoiltaan. Hän hymyili pojalle ja risti jalkansa toisen päälle. Se oli luontainen istuma asento. Turvallinen ja tuttu. Tai no monen sentinkoroilla se oli hieman hankalaa.

"Hyvä." Sarah nousi ja veti takinpäälleen ja heitti laukun olalle. Sarah seurasi poikaa ovelle, jonka hän aukaisi ja kaksi ehkä ensiluokkalaista tyttöä astui sisään. Hihittävät kiitokset ärsyttivät Sarahia, niinkuin kaikki hihittäjät poikien seurassa. "Täällähän nousee tukka pystyyn." Sarah sanoi astuessaan ulos. Ilma oli selvästi sähköstynyt. "No se lässähtää sateessa. Ei sen sitten väliä." Hän seisoi vähän aikaa katoksen alla ja sanoi sitten pojalle. "Missä autosi on? Näyttäisitkö tietä?" Oli Sarahkin oppinut puhumaan kohteliaasti. Usein hän olisi sanonut "Näytä tietä." Nyt se kuulosti epäkohteliaalta. Sarah katsoi poikaan ja hymyili leveästi. Tästä hän piti. Olla pojan kanssa hetki kahdestaan, no ei nyt mitään semmoista, ja vielä erään jonka nimi oli Yoshi. Kaatosateesta hän ei kyllä pitänyt. Sitten vain päin tuulta ja vettä!

//Jep, sopii, että sä alotat ^^ Eli seuraavaksi Yoshin kämpille :> //

Yoshinori naurahti Sarahin sanoille. Ilma todellakin tuntui hieman sähköiseltä, mutta nuorukainen jaksoi kipeästi uskoa siihen, että he pääsisivät kämpille ennen sadetta, vaikka ei sitä koskaan tiennyt.
”Totta kai!” Poika vastasi hymyillen vaaleahiuksiselle ja otti jo yhden askeleen autonsa suuntaan odottaen sitten tytön pääsevän hänen rinnalleen. Toisen korkokengät varmasti vaikeuttivat etenemistä, vaikka toinen kävelikin niillä kuin matalapohjaisilla. Mustahiuksinen hiljensi kohteliaasti askeliaan, vaikka sadepisarat tuntuivat koko ajan paksunevan ja tihenevän. Ehkä hänen ennustuksensa olikin väärässä.

”Tuolla.” Yoshi osoitti mustaa urheiluautoa, jonka kustomoidut punaiset ehosteet loistivat sateen läpi, joka oli yllättänyt heidät. Farkkujen taskuista nuori mies poimi nopeaan autonsa avaimen ja muutamien metrien päästä hän avasi autonsa lukot. Nyt hän vain odotti kotiin pääsyä, jotta hän saisi vaihtaa vaatteet.

// Elikkä kiitos tästä pelistä ;> //