You never know what could be waiting outside

Rehellisesti sanottuna Katie ei ollut edes varma missä oli sillä hetkellä. Jonkun kapinallisenbileissä tietenkin, mutta kirjaimellista paikkaa ei muistettu. Ei hän ollut juurikaan humalassa. Tasan kaksi siideriä oli juotu, mutta hämärä oli ollut pitkällä kun hän oli veljensä kanssa paikalle tullut. Brunetteneito istui sohvalla jalka toisen jalan päällä. Katseella haravoitiin ympäristöä. Veljeään silmällä pitämäänhän hän oli tänne tullut. Ei hänellä itsellään juuri ollut bilefiilis, kun tuttuja kasvoja ei hirveästi näkynyt. Punaista takkia vedettiin hieman paremmin päälle ja olkapäille ylettyvät hiukset avattiin ponnarilta. Kello oli jo lähemmäs kaksi. Kauankohan hän oli tässäkin istunut? No, kauan, sillä neljä iskuyritystä oli saatu jo kestää. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa i-pod mukaan ja napit korviin. Se karkottaisi ehkä miehiä. Tai sitten se herättäisi vai lisä kiinnostusta.

Jalka nostettiin hitaasti toisen päältä ja farkkuja pyyhittiin hieman kapeiden reisien päältä. Todennäköisesti Alexei oli löytänyt jonkun tytön itselleen ja vaihtoi kovaa tahtia sylkeä tuon kanssa jossain kulman takana. Sitä näkyä Katie ei tahtonut nähdä. Ei nyt, eikä enää koskaan. Sitä oli ikävä tuijotella ja niin oltiin jouduttu usein tekemäänkin.

//Katien vaatetus//

// tadaa

Shawn Keyes oli hyvin tavanomaiseen tapaansa pyörimässä pitkin kyliä. Tai tässä tapauksessa, hän pyöri pitkin seiniä jossakin... no jaa, ei siitä paikastakaan niin ollut tietoa. Jotkut bileet ne olivat, ei Keyes ollut niin pitkälle perehtynyt, että olisi osoitetta ottanut selville. Hän vain oli ilmestynyt paikalle parin kaverinsa kanssa Eastonin kyydillä ja oli ottanut sen jälkeen muutaman. Siis muutaman pullon, sillä Shawn oli melkoisessa humalassa, ja kun otti huomioon, että jätkä kittasi viinaa melko runsaan kokemuksen voimalla, kesti hetki, ennen kuin hän edes oli pienessä sievässä. Ja nyt hän oli suuressa ja ei niin sievässä ja oli varmaan itsestään selvyys, että se oli vaatinut monen monituista hörppyä hyvin monesta erilaisesta pullosta.

Jätkä kaiveli hetken mustien löysien housujensa taskuja, ennen kuin kaivoi tupakat esiin ja pisti yhden savukkeen palamaan. Käsissä roikkui sillä hetkellä sitä sun tätä – tupakka-aski, tupakka, musta sytkäri ja yksi talosta pöllitty lamppu – hetkinen, mitä vittua? Mitä hän pöytälampun varrella oikein teki?
Shawn oli epähuomioissaan huitaissut lampun alas ja vielä enemmän epähuomioissaan ottanut lampun jalan mukaansa. Keyes tuijotti hetken lampun vartta, ennen kuin nakkasi sen olkansa yli. Kolahdus kertoi, että se oli osunut jonnekin, mutta Shawn ei vaivautunut katsomaan minne. Lampun jalka oli osunut seinään ja tipahtanut sitten erään seinän viereen sammuneen äijän päähän. Se ei tosin aiheuttanut tässä kolhun saajassa minkäänlaista reaktiota, ehkä entistä äänekkäämpää kuorsausta.

Punaisen auki olevan hupparin taskusta pilkotti viinapullo, toisessa taskussa toinen samanlainen. Hupparin alta pilkotti tummanharmaa hihaton, joka oli jo aikojen saatossa nuhjaantunut, mutta Shawn nyt ei liiemmin koskaan välittänyt miltä hän näytti.
Räppäri käveli eteenpäin suuntanaan olohuone tai sen tapainen. Hänellä oli aikomus etsiä yksi kavereistaan. Käsi kaiveli pullon esiin, Shawnin ottaessa pitkän kulauksen sen suulta samalla kun tuo saapui olohuoneeseen.
Sen pidemmälle Keyes ei ehtinyt, koska pullo lipesi jätkän käsistä ja sisällä olleet juomat levisivät lähimmälle sohvalle ja sillä istuvan tummatukkaisen neitokaisen päälle, pullon tipahtaessa loppujen lopuksi helähdyksen saattelemana lattialle, lasin hajotessa pieniksi palasiksi.

Jokainen, joka omasi edes vähän käytöstapoja, olisi varmaan ensimmäisenä pyytänyt tytöltä anteeksi. Shawnin päässä sen sijaan liikkui hyvin yksinkertainen ajatus, joka kuului 'vittu, sinne meni hyvät juomat'.

Katie oli ollut uppoutuneena omiin ajatuksiinsa, kunnes tunsi viileää rinnuksillaan. Salamana tyttö pomppasi seisomaan ja kuuli yhden maailman inhottavimmista äänistä. Kun jotain lasista meni rikki. Hieman järkyttyneenä tyttö tuijotti maahan hajonnutta pulloa ja sitten syypäätä. Kulmia kurtistettiin ja vaikka kuinka söpöt tytön silmät olivatkin pitkine silmäripsineen, kyllä niistä näki, että häntä kismitti.
"Oisit ees jotain makeeta likööriä kaatanu." Hän tuhahti kuitenkin lopulta toiselle. Hänen t-paitansa oli kastunut aika pahasti. Mustat rintaliivit näkyivät hentoisesti läpi ja inhasti se liimautui ihoonkin. Punaisen hupparitakin toinen hihakin oli kastunut. Tyttö pyöritti hieman päätään ja nosti sitten hieman tpaitansa helmaa. Itse asiassa niin korkealle, että seuraavana näkyvyys asteella olisi ollut ne rintaliivit. Paitaa puristettiin sen verran mitä kangasta lähti ja hoikkaa vatsaa pyyhittiin hieman. Viina haisi pahalle.

Paita laskettiin alas ja jälleen toista katsottiin. Tuo taisi olla todellakin humalassa ja jos jotain niin sen Katie oli oppinut, että humalaiselle räyhääminen oli todellakin turhaa. Häntä kun ei muutenkaan jätkät yleensä ottaneet tosissaan. Eihän hän näyttänyt tappelija tyypiltä tai sellaiselta, joka osaisi puollustaa itseään, jos kaikki alkaisikin mennä rumaksi.
"Meinaatko siivota noi sirut, vai toimiiko sulla mikään enää?"

Shawnin jäänsiniset silmät tarkastelivat hitaasti tapahtunutta vahinkoa, ja vasta nyt nuori mies katsoi ensimmäisen kerran sitä tyttöä, jonka päälle hän oli viinansa kumonnut. Räppäri kohotti kulmiaan toisen sanoille, vaikka silmät valuivatkin melko liukkaasti kasvoilta kastuneelle paidalle ja sen alta paistaville rintaliiveille. No jaa, tahdikkuus ei koskaan ollut ollut Shawn Keyesin parhaita puolia.

Hupparin toisesta taskusta kaivettiin samanlainen viinapullo, jonka korkki kierrettiin auki. Shawn kohotti pulloa tytön suuntaan ja kiskaisi muutaman desin nestettä alas, ennen kuin kiersi hyvin hitaasti ja vaivalloisesti korkin takaisin kiinni. Samalla katse pysyi tiiviisti tytössä, joka nosti paitaansa ylöspäin. Keyesin katse mittasi joka ikisen sentin paljastuneesta ihokaistaleesta ja pieni pettymys käväisi jätkän päässä, kun tyttö ei kiskonutkaan paitaansa pois päältään. Se olisi ollut ihan kivaa.

Hetken Shawn tuijotti ruskeatukkaista tyttöä kuin mielenvikaista, ennen kuin repesi halveksuvaan nauruun, joka kumpuili matalana jätkän kurkusta.
"Näytänkö mä joltain vitun siivoojalta?" Shawn tiedusteli viitaten toisella kädellään itseensä. Uusi nauru purkautui tuon suusta.
"Mä en siivoa", nuori mies valaisi sitten halveksunnan kuultaessa tuon äänestä selvästi.
"Se on naisten hommaa."
Sanoihin saattoi sisältyä pieni vihjaus siitä, että jos tyttö halusi jonkun siivoavan sirut, siinäpähän siivotkoon. Ne eivät olleet Shawnin ongelma.
"Ja kiitos kysymystä muru, mulla toimii kaikki oikein mainiosti", jatkettiin äänellä, joka oli tarkoitettu ylimaallisen niljakkaaksi ja limaiseksi, ja sellainen se todellakin oli.
Mutta siitä, että toimiko kaikki Keyesillä, saattoi olla hyvinkin montaa eri mieltä.

KAtie kurtisti hieman nenäänsä, viinapullon käydessä lähellä hänen kasvojaan. Hän ei juuri koskaan juonut viinaa ja jos sattuikin juomaan, se ei ollut raakaa. Tyttö oli enemmän drinkkityttöjä, vaikka se todella typerää olikin. Bruneten makuhermot eivät vain kestäneet mitään väkevämpää. Lasinsiru kysymykseen saatiin ensin selvä vastaus ja sitten sanat jotka jäivät kismittämään kovasti Katietä. Siivoaminen oli naisten hommaa.
"No en minä sinua kyllä kotiini siivoamaan ottaisi." Hän huomautti sitten ja painoi toisen kätensä pojan olkapäälle ottaen siitä tukea. Varovasti Katie astui pois lasinsirujen keskeltä toisen vierelle. Tennareita ravisteltiin hieman. Toivottavasi siruja ei mihinkään kenkien rakosiin ollut mennyt. Ei olisi kiva huomata yllätyksiä kun kengät seuraavalla kerralla jalkaan laittoi.

Kulmaa kohotettiin sitten toiselle, kun tuo kutsui häntä muruksi ja kertoi että kaikki toimi. Vasta nyt rokkari tajusi, miten pahasti kaksimielisesti hänen huomautuksensa oli pystynyt ottamaan, jos niin halusi. Asia ohitettiin kuitenkin. Lasinsirpaleita katsottiin. Tytön sisällä kävi kolmasmaailmansota, jonka aiheena oli lasinsirut. Enkeli naputti hänen ohimollaan ja käski siivoamaan ne ennen kuin joku satuttaisi itsensä, mutta pikkupiru muistutti, että kyseessä oli räkäbileet, joissa varmasti oli muuallakin sirpaleita.
"Tämä taisi kyllä olla viimeinen kerta kun minä olen missään bileissä selvinpäin..." Tyttö mumisi sitten ja tekei kompromissin. Tuo kyykistyi ja otti isoimmat sirpaleet käsiinsä ja kippasi ne lipaston päälle. Samalla peilistä vilkaistiin itseään.
"Hienoa. Olenkin aina halunnut osallistua miss märkäpaita kisaan. Voitto on kyllä nyt taattu. Kiitos herrasmies."

Shawn hymyili maireasti ruskeatukkaiselle tytölle.
"Älä huoli, minä kyllä ottaisin sinut." Ja ihme kyllä Shawn todella tarkoitti sanojaan: hän todellakin voisi ottaa nätin tytön kotiaan siivoamaan, sillä ei liene edes mikään yllätys, että Shawn Keyesin surkea kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa. Shawn ei ollut kovin innokas siivoaja, tiskaamisesta tai pyykkien pesemisestä puhumattakaan.
Hän ei myöskään nauttinut ruoan laitosta ja yleensä tuo käyttikin kylmästi hyväkseen kavereita, varsinkin Eastonia, ja meni tuon luokse syömään, tai poikkesi johonkin pitseriaan vetämään hieman täytettä sisäänsä. Huumeita kaupittelemalla kääri ihan sievoiset summat, ja kun mukaan lisättiin vielä Rosa-Lenan lähettämät setelitukut ja tanssikeikoista saatavat tienestit, hän tuli ihmeen hyvin toimeen, ottaen huomioon, että hän inhosi myös töiden tekemistä ylipäätään.
Itse asiassa Shawn voisi alkaa katsella hieman hienompaa kämppää, kun sellaiseenkin olisi varaa.

Jäänsiniset silmät seurasivat tytön liikkeitä, kun tuo varsinaisena kilttinä enkelinä kumartui poimimaan lasinsirpaleita maasta. Shawn hymähti halveksuvasti toisen puuhille, hänellä ei koskaan kävisi mielessäkään jäädä siivoamaan jälkiään toisten taloissa. Ei hän kyllä niitä omassaankaan siivonnut, että ei sen puoleen.

Keyes kohotti kulmiaan, kun tyttö vilkaisi itseään peilistä ja totesi jotakin varmasta voitosta.
"Ei kestä kiittää", Shawn tokaisi, tai pikemminkin murahti.
"Sä näytät paljon paremmalta näin", jätkä jatkoi hetken kuluttua, vilkaisten tummaverikköä kulmiensa alta, luoden paljon puhuvan katseen toisen t-paidan alta paistaviin rintaliiveihin.

Katie käänsi katseensa kulma koholla mieheen ja huomasi kyllä samantien tuon katseen suunnan.
"Sinä et taida pahemmin kaunistella asioita...Tai katseitasi." Tyttö huomautti ja katsoi uudelleen ympärilleen. Missä hemmetissä se Alexei oli? Ei tuota näkynyt, joten huomio keskitettiin jälleen tähän samaiseen lökäpöksyyn. Katiestä oli edelleen outoa miten ihmiset joivat noin paljon. Tuskin toisella nimittäin huonoviinapää oli. Oma laukku nostettiin sohvalta olalle ja hupparia yritettiin hieman asetella niin, ettei rintaliivit aivan suoraan paistaisi kaikille.

Paino laskettiin toisen jalan varaan. Brunette oli huono keksimään puheenaiheita. Varsinkin jos toinen osapuoli sattui olemaan humalainen mieshenkilö. Yleensä kun nuo tuppasivat haluamaan hänestä vain yhtä asiaa. Ehkä hänen pitäisi pukeutua jatkossa yksinkertaisesti roskasäkkiin. Juomatkin valuisivat kätevästi liukkaalta pinnalta pois.

Shawn kohotti kulmiaan ja naurahti ominaiseen tapaansa matalasti, ei iloisesti, mutta ei tällä kertaa kyllä, ihme, halveksuvasti tai kylmästikään. Se oli vain naurahdus, kun jätkä antoi katseensa lipua tarkoituksella liioitellun hitaasti pitkin tummaverikön vartaloa, aina sääriä pitkin alas ja takaisin ylös saakka.
"Miksikäs sitä suotta vaivautua", jätkä totesi hymähtäen, kun kiersi samaan aikaan puhuessaan viinapullonsa korkkia auki, "rehellisyyshän on hyve." Pullosta otettiin pidemmän puoleinen huikka. Siitä rehellisyydestäkin voitiin olla montaa eri mieltä, sillä useimpien mielestä Shawn Keyesin rehellisyys otti aivan uusia ja ei-niin-hyviä ulottuvuuksia. Shawnin mielestä oli kuitenkin vain reilua kertoa mielipiteensä ääneen, niin, ettei vastapuoli vain jäisi paitsi yhdestäkään viasta, joka hänessä oli.

Paitsi ettei räppäri jaksanut edes luetella vikoja, joita edessä olevassa tytössä oli, sillä joko tyttö oli hänen naismakujensa mukaan ihan nätti, tai sitten alkoholin vaikutus oli niin voimakas, että ruminkin sorsa näytti hänen silmissään sillä hetkellä joutsenelta. Shawn ei tosin kertaakaan ollut vielä herännyt niin ruman naisen vierestä, että hän olisi heittäytynyt katolta alas, eikä uskonut, että hänen silmänsä pettivät tälläkään kertaa, ainakaan kovin pahasti.
"Mä oon Shawn", nuori mies esittäytyi hetken hiljaisuuden jälkeen antaen jääsinisten silmiensä tuijottaa jokseenkin intensiivisesti brunettea. Yleensä Shawn ei esittäytynyt vain etunimellään. Eikä hän varsinkaan esittäytynyt ensimmäisenä. Hän ei ylipäätään esittäytynyt yleensä ollenkaan, joten ainakin siinä mielessä tämä oli hyvin harvinainen tilanne. Ehkä Keyes oli sekaisempi, mitä hän edes itsekään oikeastaan kuvitteli.

Vieras poika esittäytyi ja tuolle hymyiltiin pienesti. Kai se oli saavutus muistaa humalassa oma nimi. Hän ol itse ollut jo juuri lähdössä, mutta toisen esittäytyminen sai hänen mielensä muuttumaan. Ainahan sitä vähän aikaa pystyi hengaamaan jonkun kanssa.
"Minä olen Katie." Toiselle vastattiin reilusti takaisin. Hiuksia sipaistiin hieman korvan taa ja Shawnille hymyiltiin. Tuo vaikutti olevan niin rappiolla, että se miltei säälitti. Tosin sitä tuo ei varmasti tahtonut kuulla. Eikä rokkari ollut tyhmä. Tuollaisia ei kannattaisi kertoa kenellekään.
"Sinä taidat olla täällä ihan tenuttamassa, vai?" Katie heitti kysymyksen pojalle. Olihan se selvä. Saattoihan tuo olla vetänyt jotakin muutakin, mutta ainakin hän oli keksinyt jonkun kysymyksen, jolla kevyttä smalltalkia pystyisi jatkamaan.

Katse kiersi olohuonetta jälleen. Katietä ei huvittanut pahemmin enää norkoilla koko paikassa. Ehkä kannattaisi juoda, mutta sitten pyörä pitäisi jättää lähikaupan parkkipaikalle ja sitähän Katie ei tekisi. Nytkin häntä ahdisti se ettei kultamussukka ollut samalla säteellä hänen kanssaan. Tiedä mitä moottoripyörälle voisi käydä. Toivottavasti Alexei ei olisi ihan kamalassa humalassa. Muuten pyörällä kotiin meno olisi taas helvetin vaikeaa. Ei kiinni pitäminen voinut olla niin vaikeaa? Eihän?

"Mukava tutustua Katie."
Pirullisella äänensävyllä lausutut sanat kertoivat kaiken olennaisen: Shawnista oli ehkä jollain tavalla hauska tavata Katieksi itsensä esitellyt tyttö (ihme sinänsä, hän ei yleensä halunnut tavata ketään), mutta Keyes uskoi, ettei tummaveriköstä ollut hauska tutustua häneen, ainakaan niissä merkissä, missä he nyt olivat sattuneet tutustumaan. Jäänsiniset silmät mittailivat viileästi toista, pään kallistuessa ja koleaksi kutsuttavan hymyn kohotessa toiseen suupieleen. Viinapullon korkki kierrettiin auki ja se tipahtikin käsistä jonnekin lattialle ja vieri lähimmän sohvan alle. Shawn ei jaksanut välittää, vaan kiskaisi loput nesteet kurkkuunsa, irvisti ja laski sitten pullon lähimmälle hyllylle, välittämättä liiemmin siitä, mihin hän sen laski. Parempi vain, jos pääsisi kaikesta ylimääräisestä taakasta eroon.

"Voi kai sen asian noinkin ilmaista", Shawn murahti vastaukseksi tytön kysymykseen, kohauttaen olkapäitään. Hän ei ikipäivänä käyttäisi tuollaista termiä itsestään ja ryyppäämisestään, mutta... Kaipa se oli ainakin melkein sama asia. Eipä sillä mitään väliä joka tapauksessa ollut.
"Sinä näytät ainakin selvältä", Shawn totesi hetken hiljaisuuden kuluttua tarkkailtuaan Katieta ja tuon katsetta, joka harhaili pitkin olohuonetta. Tyttö ei ilmeisesti liiemmin viihtynyt täällä, ainakin siitä katse ja kehonkieli kertoivat.
"Joten mitä vittua sä teet täällä, kun sua ei selvästikään kiinnosta?"

Katie katsoi miten toisen pullonkorkki tippui maahan. Selvästikään toisen aikomus ei ollut nostaa sitä. Luojalle kiitos etteivät he olleet hänen kotonaan. Tyttö olisi varmasti nostanut kamalan halon tahtomattaan tuollaisesta asiasta. Hänen kotinsa kun oli viimeisen päälle siisti. Katie saattoi pyyhkiä pölytkin kerran päivässä. Ja Alexei väitti sitä siisteyspakkomielteeksi. hah. Hän piti vain puhtaudesta. Shawniksi esittäytynyt poika myönsi olevansa juomassa paikalla ja tajusi Katien itsensä olevan selvä. No, oli hän yhden kokonaisen siiderin juonut... Mutta käytännössä selvä. Lisäksi kysymys kuului ja katse kääntyi takaisin tuohon edessä olevaan poikaan.
"Oon veljen seurana täällä. Tai no, sillä varmasti on seuraa täällä ihan omasta takaakin. Olen vähän vahtimassa ja kuskina sitten kun se päättää kotia lähteä." Hän kertoi. Okei, kyllä hän aika tylsältä persoonalta tämän perusteella vaikutti, mutta hän ei nyt vain sattunut olemaan sellainen bilettäjä mitä hänen veljensä. Jonkunhan piti heidänkin perheessä ruotua pitää, kun isäkin asui nyt toisaalla.

"Et jos oot kyytiä vailla, niin nyi vaan hihasta mua. Tosin, en tiedä uskallanko minä sinua kyytiin ottaa. Tiput vielä ja minä saan tapposyytteen." Brunette huomautti sitten naurahtaen kevyesti. Eihän toisen tasapainosta voitu tietää. Jos tuolla oli se vaikka huonompi kuin hänen veljellään. Vaikka 20km tunnissa ei tuntuntukaan kovalta vauhdilta, kyllä siitä kyydistä lentäminen aiheutti jo pahojakin haavereita. Varsinkin jos vaatetus ei ollut moottoripyöräilyyn tarkoitettu. Katien omat farkut oli ostettu kunnonliikkeestä, joten niillä oli lupa ajaa, ja naulassa oleva takkikin (johon oli kokoajan suora näköyhteys) Oli sopivaa sorttia. Tosin, ei hän koskaan itsensä puolesta pelännytkään.

"Ai, onko teidän perheessä kääntyny roolit ylösalaisin?"
Shawn virnuili omahyväisesti, jäänsinisten silmien paistaessa huvittuneina, ehkä ripaus vittuilun makuakin mukana.
"Eikö se yleensä oo niin, että veljet vahtii siskoja eikä toisin päin?"
Totta puhuen räppäri ei tästä aiheesta tiennyt tuon taivaallista. Hänen pikkusiskonsa oli kuollut äidin kanssa jo aikapäiviä sitten, eikä Shawnilla ole näistä edes hämäriä muistikuvia, vain muutama valokuva, joita täti Rosa-Lena hänelle oli näyttänyt. Isä oli ollut vain yksi helvetin suuri paskiainen, hakkasi ja pieksi häntä aina kännipäissään, hyvä vain, että äijä istuu nykyisin vankilassa. Tosin Shawn ei ollut koskaan viihtynyt orpo- tai sijaiskodeissa: nuorisovankilassakin oli ollut miellyttävämpää. Siellä sentään oli ollut mukavia jätkiä, ja hän piti nykyisinkin yhteyttä pariin kaveriin, joiden kanssa hän oli tullut alusta asti hyvin juttuun. Sijaiskodeissa ne aina yrittivät saada hänestä kelvollista kansalaista, eivätkä olleet ymmärtäneet, ettei se tulisi onnistumaan Shawn Keyesin kohdalla. Kundi on niin sanotusti mahdoton tehtävä.

"Kyyti kyllä saattaa kelvata", nuorukainen tokaisi toisen suupielen piirtyessä lyhyeen virnistykseen.
"Ja älä huoli, mua ei kaipaa täällä kukaan."
Olisi voinut kuvitella, että sanat olisivat katkeria – eivät ne olleet, tasaisen viileitä ja tupakan käheyttämällä, miehekkäällä äänellä lausuttuja, kuten aina. Shawn Keyes ei kaivannutkaan elämäänsä muita kuin itsensä, joten hän ei ollut katkera tai surullinen siitä, ettei kukaan pitänyt hänestä ja rakastanut häntä. Hän ei tarvinnut ketään likkaa pyörimään jalkoihinsa, ollen vain turhaan tiellä. Kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä, eikä hän muutenkaan kaivannut muita. Eikä hän sen puoleen tarvinnut mitään yli-innokkaita mummoja hössöttämään ympärilleen. Shawn ei edes tiennyt, oliko hän koskaan tavannut isoäitejään, tuskinpa vain. Ehkä joskus hamassa nuoruudessa, vuoden iässä kenties?
Shawn ei kokenut tarvitsevansa yhtään ketään elämäänsä. Eikä hän ei kaivannut ketään haudalleen itkemään kuolemansa jälkeen.

Katie nauroi hieman toisen huomautukselle roolien väärinpäin olemisesta.
"Ei, kun meillä on sellainen merkittävä ero että...No, tuolla on veljeni." Brunette alkoi selittämään, kun Alexei juuri sopivasti astui huoneeseen. Leveä virne huulillaan, kitara olallaan ja selvästi vahvasti humalassa. Askeleet eivät olleet kovinkaan suoria. Silti tuolla oli kaksi tyttöä juttelemassa kanssaan.
"Hän on bilehirmu ja minä sitten siivoan jäljet. Ainakin yleensä." Rokkari lisäsi ja käänsi sitten katseensa tähän poikaan, joka oli niin erilainen kuin hän.

"Älä sano noin. Jokaista ihmistä jää joku aina kaipaamaan, vaikka se ei välttämättä siltä tuntuisikaan." Katie huomautti ja nappasi sitten veljeään olkapäästä, kun tuo oli kulkemassa ohi heistä.
"Monelta herra meinaa kotiin lähteä?" Sisko kysyi Alexeilta ja innoissaan toinen takertui halaamaan Katietä.
"Vitsi! Sä oot vielä täällä! Etkä vieläkään humalassa?" Poika puheli innoissaan ja irrottautui tytöstä. Veljen katse kääntyi Shawniin hyvin epäilevänä.
"Miks te juttelette keskenänne?" Alexei huomautti sitten ja katsoi tuimasti hopparia. Katie pyöräytti silmiään.
"Vastaa ensin minun kysymykseen. Vai onko sinulle jo toinen yöpaikka tiedossa?" Brunette huomautti kädet ynt sumpussa. Alexei naurahti.
"No yöpaikkojahan olisi, mutta enköhän minä rakkaan siskoni kanssa armaaseen kotiimme tule. Pitäs varmaa juomine lopettaa, niin kyydissä pysysin." Tuo naureksi ja lähtikin sitten jo jatkamaan matkaansa.

Shawn käänsi katsettaan hitaasti Katien näyttämään suuntaan. Keyes kutristi kulmiaan katseen osuessa johonkin jätkään, joka käveli totaalisen kieroon ja jolla oli kitara olallaan. Joku hullu rokkari taas...
"Kurja kohtalo", Shawn tokaisi kääntäessään jäänsiniset silmänsä takaisin bruneten suuntaan, virnistäen tuolle ivallisesti.
"Mua ainakin vituttaisi olla joku lapsenvahti, elämässä on paljon parempaakin tekemistä." Esimerkiksi ryyppääminen, polttelu ja seksi? No, Shawn Keyesin kiinnostuksen kohteet tietää.

Räppäri kohautti vain viileästi olkapäitään Katien sanoille siitä, että jokaisella ihmisellä on joku, joka jää kaipaamaan. Ja vitut Shawnin mielestä, häntä ei tasan kaipaisi kukaan. Mutta eipä se liikuttanutkaan hänen mieltään, joten se siitä.
Shawn naurahti tuttuun matalaan tapaansa halveksuvasti, kun Katie otti veljeään olkapäästä kiinni ja kuulosti aivan joltakin keski-ikäiseltä äidiltä, joka tivaa lapsensa tekemisistä kaiken selville.

Nuorukainen kohotti kulmaansa vittuilevasti Katien veljelle. Tämä holhous näköjään toimi myös toisinpäin...
Räppäri oli ristinyt kätensä rinnalleen ja katsoi nyt kylmästi sitä jätkää, tosin ilme oli rikkoutua, kun Shawnia alkoi naurattaa toisen typerä ilme, joka ilmeisesti yritti olla jotenkin vihainen tai jotain. Näytti lähinnä naurettavalta.

Keyes hymähti halveksien, kun Katien veli lähti jatkamaan matkaansa. Toinen vaikutti jo nyt Shawnin silmissä idiootilta, eikä hän todellakaan ymmärtänyt, miksi Katie edes jaksoi katsoa tuon perään. Shawn olisi korkeintaan jättänyt kengän kuvan perseeseen ja käskenyt hoitaa omat asiansa. Sen jätkä myös sanoi ääneen.
"Mä en käsitä, miten sä kestät tota", Shawn tokaisi kääntäessään katseensa takaisin tytön veljen selästä itse Katieen, "enkä mä käsitä, miksi sä vaivaudut leikkimään lapsenlikkaa. Eikö sun veljes oo jo niin iso poika, että sen pitäis osata pitää huoli ihan ite itestään?"

Katie naurahti pienesti Shawnille.
"Hyvä siis etten ole lapsenvahti, vaan kaksois-sisko, eikö?" Hän huomautti. Ei hän pitänyt itseään lapsenlikkana. Veljen vahtiminen tuli enemmänkin luonnostaan. Sama asia kuin itseään suojelisi.
"Ja se on nyt vähä hassahtanut kun humalassa on. Eikä sitä vahtia tarviis. Me vaan yleensäkin hengataan vähän samoissa porukoissa." Tyttö jatkoi vakuutteluaan. He tosiaan hengasivat samoissa porukoissa, mutta Alexei oli heistä se ylisosiaalinen. Hän ei.

Brunette ei voinut olla pistämättä huomiolle Shawnin negatiivista asennetta vähän kaikkeen. Ehkä toiselle oli elämä potkinut päähän. Ainakin siltä tuo näytti. Jos viina maistui tuohon tahtiin...? Katse käännettiin takaisin Shawniin.
"Sä itse taidat useinkin hengata bileissä?" Tuolle todettiin, jotta puheenaihe saataisiin pois hänen veljestään. Ei Katie kuuntelisi toisesta loukkauksia pitkään. Hän kuitenkin rakasti veljeään enemmän kuin ketään muuta.

Nuorukainen kohotti toista kulmaansa ilmeen saadessa sävyn, joka kertoi, että Shawn todellakaan ollut samaa mieltä Katien kanssa. Että ihan kaksoissisko? Mielenkiintoista. Lapsenlikkana räppäri edelleen silti piti tyttöä enemmän kuin sisaruksena lainkaan. Ja vähän hassahtanut? Jätkähän oli päästään aivan sekaisin, puhumattakaan siitä, etteikö tuo huolenpitoa olisi tarvinnut. Toisaalta Keyes ei ollut mikään puhumaan tästä, hän ei pitänyt kenestäkään muusta kuin itsestään niin paljon, että olisi huolehtinut tuosta. Hänen mielestään oli vain oikeutettua, että jokainen pitää huolen itsestään ja omista asioistaan, mutta Katie ei selvästikään ollut samaa mieltä, ainakaan, kun puhuttiin tuon veljestä.

Shawn ei halunnut jäädä jauhamaan enää Katien kaksoisveljestä, eikä sen puoleen siitä huolehtimisestakaan, koska se ei kuulunut jätkän luonteenpiirteisiin. Hänellä ei ollut minkään sortin hoivavaistoa, eikä hän edes uskonut sellaiseen, joten puheenaiheen vaihdos ei haitannut räppäriä millään tasolla.
"Voi kai sitä niinkin sanoa", Keyes vastasi Katien kysymykseen, tai ehkä pikemminkin toteamukseen. Se oli ehkä ympäripyöreä vastaus, josta ei ottanut oikein mitään selvää, mutta jokainen varmasti tiesi sen todellisen vastauksen paremmin kuin hyvin. Bileethän olivat käytännössä sama asia kuin Shawn Keyesin elämä, jätkä ei liiemmin ollut kiinnostunut mistään muusta, kuin juhlimisesta, tanssimisesta, naisista ja autoista, ja ne kaikki liittyivät jollain olennaisella tavalla yhteen.

"Sinä luultavasti et", jätkä heitti sitten veikkauksen ja suuntasi jäiset silmänsä takaisin tyttöön katseen harhailtua äsken jossakin seinillä.
"Et oikein vaikuta viihtyvän."