I haven't other things to fill my time

// tänne päin Nova!

Belinda istui urheilukentän katsomossa, kolmannella rivillä. Jalkapalloharjoitukset olivat juuri loppuneet, ja kenttä lähiseutuja myöten oli hiljainen. Rankkoja treenejä oli seurattu ensin hieman kauempaa, mutta kun pojat olivat saaneet itsensä pukukoppiin, päätti tyttö tulla odottelemaan lähemmäs. Ryhti oli painunut kumaraan sitä mukaan kun aika oli kulunut. Tyttö ei voinut ymmärtää miten vaikeaa oli selviytyä suihkusta ja vaatteiden vaihdosta nopeasti. Hän tuntui jo istuneen jo ikuisuuden. Vaaleahiuksinen oli muistanut laukkuunsa jemmatun naistenlehden, joka oli viihdyttänyt sinä päivänä myös historian tunnilla. Taas oli kirjoitettu juttu vihreästä teestä ja sen terveellisyydestä. Belinda oli tiennyt sen jo pitkään, minkä saattoi huomata jo ulospäin. Sivua käännettiin pienesti tuhahtaen, lehtien pitäisi vihdoin alkaa kirjoittamaan uusista jutuista, eikä aina samoista.

Tyttö tiesi ainakin yhden erittäin hyvän aiheen. Listata ja samalla valokuvata maailman komeimpia jalkapallon pelaajia. Niistä olisi luettu mieluusti, minkä jälkeen olisi sakset käyneet leikkaamassa kuvat talteen. Rikas pentu terästi kuuloaan, jonkun kuultiin puhuvan. Esiin ilmestyi kaksi erittäin tutun näköistä poikaa kantaen isoja urheilukasseja olallaan. Nopeasti tyttö tunki lehtensä laukkuun ja lähti laskeutumaan. Mekkoa kitkutettiin alaspäin ja katsomon viereen jäätiin seisomaan. Muutama poika tuli taas pukuhuoneesta ohittaen hänet. Heitä tervehdittiin, mutta sen enempää ei alettu jutella. Sanoja hän halusi vaihtaa tietyn pelinrakentajan kanssa, ja Belinda toivoi että tämä tulisi nopeasti, odottaminen sai jo riittää!

Pogue Griffits oli juuri tullut suihkusta rankkojen treenien jälkeen ja kiskoi nyt vaatteita päälleen. Poikien pukukopissa sitä mölinää riitti, kun kaikki puhuivat toistensa päälle ja karjuivat toinen toistaan kovempaa saadakseen oman äänensä kuuluville. ''Nähään taas Po'' ennen häntä lähtevät läimäyttivät toinen toisensa perään häntä harteille ja tämä heilautti näillä kättään näkemisiksi. Viimein kengät kiskottiin jalkaan ja varusteet löysivät paikkansa treenikassista. ''Muistakaa rutiini; viimeinen laittaa valot pois ja oven lukkoon, mä en halua saada haukkuja koutsilta siitä.'' tämä osoitti merkitsevästi sormellaan paria matti myöhäistä, jotka eivät vielä olleet saaneet aikaiseksi lähteä pois. Pogue lähti menemään pukuhuoneesta, kohti kenttää ja sitä kautta välitunnille. Miehellä oli yllään tavallinen musta toppi ja hieman kuluneet farkut, mukana tietenkin killui suvun sormus, jota urheilija kantoi aina kaulassaan.

Kun Griffits pääsi vihdoin ulos, siellä olikin joku vastassa. Hän nosti kaarnanruskeiden silmiensä katseen vastaantulijaan ja saapuessaan neidon kohdalle, hän tervehti tätä ystävälliseen tapaansa, ''Terve Belinda'' muttei kuitenkaan pysähtynyt. Hän muisti aika hyvin niiden ihmisten nimet, joiden kanssa oli joskus jutellut vähän pidempään kuin pari sanaa, joten hän osasi kutsua tyttöä tämän nimellä. Vaikka hän Belinda Balen tiesikin, niin ei hän arvannut tämän kiharatukkaisen tytön odottaneen juurikin vain häntä. Hieman kosteiksi jääneitä hiuksia sliipattiin kämmenellä taaksepäin, roikkumasta kasvoilta.

--täältä tultiin! :>

// unohtui tyttösen asu/look

Poguelta, herra huomaalaiselta saatiin myös samanlainen, lyhyt tervehdys, kun tämä oli vihdoin saapunut testosteronia tihkuvasta pukuhuoneesta. "No hei", sanottiin takaisin, hymyillen viimeistä päivää. Poika ei voinut jättää tyttöä kauaksi taakseen, koska Belinda oli valmiina astelemaan perässä. "Eikö mitään muuta kuin terve?" tyttö uteli ja naurahti kuin sanoessaan jotain todella hauskaa, matkaten samalla pelaajan vierellä. Hän saattoi odottaa hieman liikoja toisen suhteen, tai koko odottaminen saattoi olla liikaa. Mutta Bel ei voinut mitään sille että piti toisesta, ja ajatteli jotenkin tunteen olevan molemminpuolinen. Tuo tuntui olevan vain kaikille yhtä läheinen tai etäinen, joten ilmassa oli pientä vainoharhaisuutta. Se ei kuitenkaan ollut syy esiintyä epävarmasti, eikä toisen seurassa sitä paitsi olisi edes voinut.

"Mä en oo kuullu susta vähään aikaan", Belinda tuumasi. Äänestä saattoi päätellä ettei esille otettuun asiaan oltu tyytyväisiä. Siksi oli pitänyt tulla roikkumaan varmimpaan paikkaan, jossa hänet kohtaisi. Tyttö ei aikonut esittää että oli vahingossa tullut roikkumaan kentän laidalle juuri silloin kuin rääkki oli loppunut. Hän oli tullut tiedustelemaan miksi asia oli niin kuin oli. Ei se voinut pennusta johtua, hän yritti pitää silmänsä tarkasti auki. "Se teidän valmentaja taitaa omia sut kokonaan" tyttö laukoi villin veikkauksen. Olihan jotakuta syytettävä siitä että Griffits oli häviämässä maailman kartalta kokonaan. "Mut eihän se oo mikään ihme ole, mutta... saisi jättää susta meille muillekin. Vai mitä?"

Belindan kysyessä, etteikö muuta, niin Pogue käänsi kasvonsa tyttöä kohden ja tämä ilmeisesti odottti hänen jatkavan keskustelua. ''Mitäpä muuta sitten?'' naurahdeti hiukan, ''Noh, Miten on mennyt?'' Se oli peruskysymys. Urheilija hidasti askeleitaan Belindan tahdille sopivaksi, mutta katseli kuitenkin eteenpäin, lukuunottamatta muutamaa silmäilevää vilkausta tytön suuntaan.

Oli totta, että Pogueta ei oltu nähty niin usein vain hengailemassa, vaan hän oli lähes koko ajan menossa ''No joo, on ollut hiukan treenikiireitä. Meillä on pian tärkeä ottelu edessä, joten ollaan joukkueen kanssa valmistauduttu siihen.'' hän väläytti veikeän hymynsä Belille. Jep, hän oli täydellisen koukussa urheilemiseen, mikä kyllä näkyikin päältä päin. Urheilija naurahti hyväntahtoisesti tytön heittäessä oman arvauksensa, siihen miksi hän ei ollut kuullut Posta ja olihan se osittain totta. Koutsi oli kehittänyt koko joukkueelle oikein kunnon tehotreeni-ohjelman. ''Osittain, Pitts on laittanut meidät kyllä aika koville.'' hänen äänensävystään kyllä pystyi poimimaan sen, ettei Pogueta haitannut mokoma ollenkaan.

''Ehkäpä..'' vastattiin aavistuksen salaperäisesti. Urheilija nosti urheilukassin paremmin olalleen ja vilkaisi urheilukentän lähestyvää porttia, josta päästäisiin takaisin koululle. Griffits käänsi katseensa Belindaan, ''Onko sun koulupäivä loppunut jo, vai onko vielä jotain tunteja?'' kysyttiin ystävälliseen tapaansa.

Belinda aukaisi hetkeksi suunsa miettiessään miten toinen olisi voinut jatkaa lausettaan. "No, oisithan sä voinut sanoa että: Belinda sä näytät tänään todella hyvältä, et kai sä mua varten oo laittautunu", tyttö yritti madaltaa ääntään ja kuulostaa pojalta, huonosti onnistuen. Lopulta tyttö nauroi yritykselleen, seuraavan kysymyksen vastaamiseen saakka. "Erittäin hyvin, kiitos kysymästä."

Aivan, Linda oli tainnutkin kuulla tästä maatajärisyttävän isosta ottelusta. Sehän oli merkitty jopa kalenteriin, mutta unohdettu se oli mielestä silti. Tyttö uskoi joka sanan siitä, että urheilun takia poika oli tietekin ollut häviksissä, eikä suinkaan kenenkään naispuolisen takia. Paitsi, poika oli käyttänyt sanaa osittain eli jotain muutakin saattoi olla kyseessä. "Aika koville? Ei kai liian koville?" rikas pentu kysyi mietteliäänä. Pienesti neito siristi silmiään ja melkein ponkaisi varpailleen tarkastellessaan, oliko Poguen silmien alle muodostunut kunnon silmäpussit? Mutta urheilija näytti hyvinvoivalta ja hyvältä.

Mikä vastaus 'ehkäpä' oli? Tykkäsikö Po viettää enemmän aikaa koutsin kanssa kuin muiden. Tai muiden pelaajien. Belinda olisi voinut kertoa asian jopa itse herra Pittsille, mutta hän kiersi jalkapallovalmentajan kaukaa, koska mies vaikutti aina erittäin äkäiseltä ja antaisi huudot vilpittömimmälle ihmiselle. Kuten vaikka hänelle. "Joo, loppuhan se" kerrottiin ja suunnattiin katse hetkeksi eteen. "Entä sulla sitten, joudutko vielä raatamaan pulpetissakin?" tyttö kysäisi hymyillen säteilevästi.

--anteeks tää jumalaton kesto! DD:

Pogue katsoi hetken aikaa Belindaa ja naurahti sitten tämän sanoille, sekä tavalle jolla tyttö sen sanoi, ''toi oli aika hyvä imitaatio.'' poika virnuili veikeästi.

Tulevaa koitosta varten koutsi pieksi heitä tavallista tuplaten tiukemmin, mikä tarkoitti myös kaksin verroin enemmän huutoa ja kuria, ärräpäillä höystettynä. Se kyllä pisti koko joukkueen liikkeelle, mutta aiheutti sen, että kaikki lähtivät ihan naatteina pois. Ainakin he olisivat valmiina jyräämään haastavan joukkueen maan rakoon.
Häntä huvitti jossain määrin Belindan kysymys siitä, oliko se liikaa hänelle. ''Ei tietenkään'' miehenalku röyhisti rintaansa. Liikaa se ei ollut, mutta kieltämättä väsytti häntäkin jossain määrin, siinä missä muitakin joukkueen jäseniä. Ei hän sentään supermies ollut, vaikka kovakuntoinen köriläs olikin. Po vilkaisi Beliä, joka katsoi tutkivasti hänen kasvojaan. ''mitä?'' kysyttiin hyväntuulisesti.

Eli kiharatukan päivä oli jo ohitse, mutta tämä oli silti tullut häntä katsomaan, se oli aika imartelevaa. Päätä pudisteltiin, katse oli kohdistettuna eteenpäin. He alkoivat jo olla porttien kohdalla, ''Ei sentään, mäkin pääsin juuri.'' Pogue päästi Belindan kulkemaan ensin ulos kentältä ja tuli sitten itse perässä. ''Ajattelin mennä Dusty'siin juomaan hiukan virkistystä'' vilkaisu tyttöön, hetken mietintä. ''Haluatko tulla mukaan?'' seura kelpaisi aina, ystävällinen hymy väläytettiin Belindalle.

// samoin!! :---D


Kiharahiuksinen kohautti olkiaan, saatuaan tunnustusta toiselta juuri tuon matkimisessa, ihan hyvä se kai sitten oli ollut. Belindan mielestä vastaus oli loistavan ihmeellinen, ei muka ollut liikaa. "Mahtavaa", vaaleahiuksinen huomasi juttelevansa kuin cheerleader. Ei sentään, hän oli joukkueen vannoutunut fani, syytä ei tarvinnut edes sanoa. "Haluan samanlaiset voittojuhlat kuin viimeksi", kenen tahansa huulilla sana juhlat yhdistettynä voittoon herätti suuria tunteita. "Ja sun on saavan parhaan pelaajan titteli", Bel julisti ja vahvisti tätä tarttumalla kyseisen käsivarteen hetkeksi. Vaikka se tuntui varmalta, hän ei pistänyt rahojaan vedonlyöntiin tästä asiasta. Uhkapeli oli liian arvaamatonta kuitenkin. "Katselin vain..." tyttö vastasi kun toinen oli näköjään huomannut hänen keskittyneen tuijottelunsa. Liika oli liikaa jopa huolenpidosta, joten Belinda piti silmäpussimietteensä ominaan. "Oletko sä leikannut hiuksia viime aikoina?" hän keksi sitten kysyä.

Belinda asteli pois kentältä. Hän oli iloinen ettei toisen tarvinnut enää avata kirjoja, fyysistä rehkimistä oli varmasti tarpeeksi takana. "Kuulostaa hyvältä." Hän sai kutsun ja otti se tietenkin vastaan. "Kerta mä oon tässä sopivasti ilman mitään tekemistä, se olisi hauskaa." Miksiköhän neiti Balella ei ollut mitään tekemistä loppupäiväksi? Jotain ennakointia... Mutta jos mitään ei olisi tapahtunut, olisi muutamalla tekstiviestillä tavoittanut seuraa. Ei kyllä yhtä hyvää ja haluttua. "Me varmaan mennään sun kyydillä?" arveltiin, laukun heiluessa kävelyn tahdissa.

--kesto ja laatuuuuuuhhh

Pogue hymyili Belindalle tyytyväisesti ja virnisti tälle, ''ehdottomasti, voitonjuhlat paranee vain.'' heillä oli niin hyvä joukkue ja pelasivat loistavasti yhdessä, että Pogue oli varma siitä, että he voittaisivat. Itseluottamusta piti olla ja hänellä sitä riitti. Puhumattakaan, että Pitts oli hiillostanut heitä niin paljon, että huolestuttavaa olisi mikäli tulosta ei syntyisi. Parhaan pelaajan? Noh, ei sitä ikinä voinut ennalta sanoa kuka oli ottelun paras pelaaja, mutta hän olisi kyllä otettu mikäki sen tittelin saisi. Belinda tarrasi hänen käteensä, vaikkakin vain hetkeks. ''Sen näkee sitten, yritän parhaani'' Pogue vinkkasi tälle leikkisästi silmäänsä. Vaikka ainahan hän teki parhaansa ja ajoittain koitti tehdä vielä enemmän kuin parhaansa. Urheilija oli todella omistautunut jalkapallolle (kuten myös jääkiekolle) joten oli aina mukavaa saada tunnustusta siitä mitä teki parhaiten.
Että oliko hän leikannut hiuksiaan?
Pogue haroi hiuksiaan ja mietti samalla ääneen ''Rehottavatko ne niin pahasti, että pitäisi leikata?'' mutta vastasi kuitenkin kysymykseen pudistamalla päätään, ''En mä niitä ole hetkeen käyny leikkauttamassa, ottelun jälkeen tosin voisin käydä.''

Neitokaiselle kelpasi kutsu kahvilaan ja Pogue lähtikin ohjaamaan tätä autoaan kohden. ''Joo, mun auto odottaa parkissa niin mennään sillä, kun kerran ehdotinkin'' urheilija virkkoi ja lähti harppomaan parkkipaikkaa päin.
Kun he saapuivat auton kohdalle, Pogue herrasmiehenä avasi Belindalle oven, ennen kuin astui itse ajajan penkille. Hän heitti treenikassinsa takapenkille ja käynnisti auton.

--me voidaan varmaan jatkaa toi kahvilareissu tähän samaan topaan, eiks je? vai oliks tää täsä, mulle käy kummin vain :-----D

// tehdään niin! (---:

"Toivotaan vain että ne cheerleaderit hoitavat ne sitten hyvin", Belinda tokaisi arvostelevasti. "Viime vuonna kaikki ei mennyt ihan putkeen", muisteltiin päänpuistelun kera. Juomat olivat loppuneet kesken. Jos hän olisi ollut mukana järjestämässä olisi sellainenkin otettu huomioon. Tyttö mietti aikaisempia sanojaan, oi­­keastaan ei haluttu samanlaisia juhlia kuin viimeksi. Vaikka koko koulu niihin oli kutsuttu, oli Linda ollut skenekavereidensa kanssa. Hän oli kauempaa katsellut pelaajien ja muiden kermalaisten ilottelua, jotka olivat pitäneet sitä omana juhlana enemmänkin. Nyt hän saisi olla oikeiden ihmisten kanssa, tapahtumien keskipisteessä.

"No eivät ne rehota", Belinda hymähti toiselle. "Ja ehdottomasti ei!" huudahdettiin, kun Pogue uhkasi leikkauttaa hiuksensa. Hetken tyttönen näytti järkyttyneeltä. "Tai siis..." hän naurahti, "musta ne on just hyvät noin." Hänen mielipiteensä oli, että poika pitäisi nuo pitemmät versiot. Ja jos poika oli järkevä, hän noudattaisi hänen neuvoaan eikä tekisi niille mitään. Ja mitäs jos Poguen 'voimat' olivat hiuksissa, niinkuin sillä hepulla Raamatussa. "Hmm", kuului mietiskelystä kertova ääni, "pitäisiköhän munkin tehdä hiuksilleni sit jotain, vaikka voiton kunniaksi!" Bel tiputti laukkunsa olalta, ja kantoi sitä välillä kädessä. Nyt se heilui vapaasti kävelyn tahdissa. Hän vilkaisi poikaa, oliko hän ihan sekaisin kysyessään vinkkiä tuolta?

Rikas pentu seurasi toisen perässä autolle. Belinda tiesi hyvin mikä oli juuri Poguen auto, vaikkei ollutkaan koskaan päässyt sen kyytiin. Se näytti kalliilta ja nopealta. Mihin tahansa sillä saapuikin, sai varmasti katseita. Vaikka sitten Dusty'siin... "Muut saisivat ottaa oppia susta, sähän oot herrasmies", tyttö hehkutti toisen tullessa sisälle.

Pogue nyökkäili toisen vastaukselle ja vilkaisi taivaalle, ennen kuin vastasi Belindalle, ''No sepä hyvä kuulla'' urheilija naurahti ja kuullessaan toisen huudahduksen hämmästyi ensin, mutta pian hänen huulilleen nousi leveä virnistys. Nuorukainen oli pienen hetken ajan hiljaa, sillä hän leikki miettivänsä tytön sanomisia, ''Noh, ehkä mä uskon sun mielipidettäs ja pidän nämä tälläisinä.'' tämä tokaisi hyväntuuliseen tapaansa. Juuri kun Pogue ajatteli, että ehkäpä hiuksista keskusteleminen saisi jäädä tähän, mutta sitten Belinda mainitsi harkitsevansa hiustenleikkuuta vaikka voiton kunniaksi. Po käänsi katseensa itseään lyhyempään tyttöseen ja katseli hänen hiuksiaan hetken, ihan kivathan nuo olivat noinkin. Tosin mikäs siinä jos toinen halusi muutosta tukkatyyliinsä. Pogue rykäisi hieman selvittääkseen kuivaavaa kurkkuaan ja oikaisi jälleen treenikassiaan hiukan parempaan asentoon.

''Kiitän.'' hän hymähti, ''Kas niin, lähdetäämpäs sitten.'' kaappimainen köriläs hymöhti ja lähti ajamaan kohti Dusty'siä.


Päästyään perille auto ajettiin parkkipaikalle ja hän astui ulos bugatti veyronistaan läimäyttäen oven kiinni, kun Belinda Bale pääsi myös pois hän lukitsi oven ja lähti kävelemään kohti Dusty'sin ovea.
Hän istuutui lähimpään pöytään, ''tiedätkö jo mitä tilaat?'' Pogue uteli toiselta, hän ainakin tiesi jo minkä ottaisi, kunhan tarjoilija tulisi ottamaan tilauksia.