Haistakaa paska, me tehdään mitä huvittaa

- Mukaan vallan vapaasti, pituudesta ei tarvi ottaa paineita, mulla on sentäs kolme hahmoa 8DD -

Venynyt välitunti, oikeastaan hyvin reilusti venynyt. Sen huomasi siitä, kuinka vaaleahiuksinen poika vilkuili kelloa hivenen nyreisenä. Mihinkään tuo kaapinkokoinen korsto ei eväänsä liikauttanutkaan, mitä nyt vei tupakin huulilleen ja imi sitä sisäänsä.
Jamilah-Rosemarie Lee ja Hunter “Acid” Lyon jälleen vauhdissa. Sen saattoi huomata kaksikon valtaaman penkin ympäristöön kertyneistä tupakinnatsoista. Acid istui normaaliin äijätyyliinsä penkillä, punapäinen kissanainen vahvoissa mustissa silmämeikeissään ja farkkuminissään verkkosukkiksine ja piikkikorkosaappaine taas istui penkin selkänojan päällä. Yläosana tuolla paholaisnaisella toimi yksinkertainen, musta V-aukkoinen toppi, jonka selässä oli löyhä korsetti ilmat taustapalaa, jättäen selässä olevat tatuoidut siivet pilkottamaan hivenen eroottisestikin kaikille, joita kiinnosti katsoa. Pojan vaatetus taasen oli yksinkertaisesti valkoinen T-paita ja risaiset kivipessyt farkut, sekä kanootin kokoiset tennarit.

Kissanaisen kynsistä lennähti jälleen yksi natsa koristamaan maata, mutta piankos tyttö oli jo kaivamassa uuta tupakkia punattujen huultensa väliin.
“Ei jaksa matematiikan koetta”, tyttö urahti.
“Pakko päästä läpi matikan kokeesta”, poika urahti.
Jamie käänsi katseensa hyvään ystäväänsä ja virnisti. “Aina voi uusia, uusinnat on helpompia”, neito ilmoitti. Acid pyöräytti silmiään, eikä virkkonut enää mitään.
Kaksikolla oli aiemmin ollut valinnaisia. Acidin liikunnan syventävä oli loppunut puolisen tuntia normaalia aiemmin, Jamie taas oli ikkunasta ystävänsä nähdessään luistanut pitämään draamatunneilta ‘tupakin mittaista taukoa’ ja jäänyt sille tielleen. No, kyllähän Timothy ymmärsi, olihan Jamie sen verran lahjakas ja sievä XS kaunotar… Nojaa, ehkä asialla pikemminkin oli jotakin tekemistä miehen tavattoman kiltin luonteen kanssa…

Pian kaksikko tosin ei enää ollut kaksikko, vaan täydellinen kolmikko. Mustatukkaisen harjapään olalla keikkui laukku, jonka kylkeen oli ommeltu punainen, raivostunut härkä. Pojan pillit olivat laittoman tiukat ja mustat, korostivat tikkumaisia ja pitkiä jalkoja. Paitana toimi valkoinen mustalla loiskemaalattu tanktop ja sen päällä oli farkkuliivi, jonka selässä koreili tälläkertaa hakaneuloin kiinnitettynä Trivium.
Poika harppoi tutulle tupakkipaikalle, joka ei oikeastaan ollut luvallinen polttelupaikka, mutta kolmikon oma penkki. Useita jälki-istuntoja tältäkin paikalta oli jokaiselle kerätty.
“Sä olet myöhässä”, punapäinen tyttö huikkasi. Ox ohitti sen olankohautuksella. “Mulla ei oo tapana luistaa musiikista”, tuo kuittasi. Mila irvisti oikein somasti, Acid vain heilautti ystävälleen kättä tervehdyksenä.

“Seuraavaksi matematiikkaa?”, Ox varmisti. Mila nyökytteli päätään. “Joo, mut me ei -”
“Meillä on koe”, Hunter murahti saaden Oxin silmät laajenemaan. “..Vitut on”, poika tokaisi epäuskoisena.
“On on, nyt on koeviikko, pahvi”, Jamie tuhahti. “Mut me ei mennä.”
“Joopas, kun pitää päästä läpi”, Acid mutisi. Vastaväitteistään poika sai palkaksi nyrkiniskun selkäänsä. “Eipäs.”
Acid urahti, eikä jaksanut enää väittää vastaan. Ryhmäpainostusta tuon kokoiselle jätkälle ja vain yhden muijan voimin… Alentavaa, mutta siihen oli taivuttava.
“Joo ei mennä, hylätyn mä saisin kuitenkin”, Ox totesi ja istui penkille pistäen tupakiksi, samalla kuin ulos rupesi virtaamaan porukkaa. Tunnit olivat vasta nyt virallisesti ohi.

// köh, tulen mukaan //

Luokkahuoneen ovi aukesi ja ulos tulvi porukkaa. Eugene Lyon jäi luokasta tulvivasta massasta hivenen sivuun ja odotti kärsivällisesti viimeisten joukossa ulos pujahtavaa pientä tyttöä, joka oli jäädä kaapinkokoisten jätkien jalkoihin heti kun tuo astui syvemmälle käytävälle. Gene ojensikin auttavan kätensä ja veti uuden ystävänsä lempeästi sivummalle. He olivat tutustuneet toisiinsa vasta äskettäin erään parityön merkissä ja kundi oli kiintynyt korpintukkaiseen neitoon kovasti. Tuo muistutti häntä koko olemuksellaan Genen pikkusiskosta, tosin vain varttuneempana versiona. Ehkä hän siksi tunsi tuota kohtaan suojelunhalua (tosin kuka ei olisi sitä neitokaista kohtaan tuntenut, sillä tuon koko olemus tuntui kertovan viattomuudesta ja avuttomuudesta).

Tytön miltei mustat silmät nousivat ylöspäin, pojan sinisiin ja tuo virnisti.
”Tattista. Mä olisin liiskautunu. Inhottaa kun tyypit ei kato yhtään eteensä..”
Hachi mutisi saaden vaalean pojan huulille nousemaan pienen hymyn.
”Mennäänkö ulos, täällä on aika huono ilma..?”
”Joo, mennään vaan. Mä voisin kyllä lähtee jo kotiin, ku en jaksais enää koulua..”
Gene hymähti ja vilkaisi vierellään kulkevan, häntä paljon pienemmän tytön olemusta. Tuo oli pukenut tänään päälleen ne samat lököttövät housut jotka tuolla aina oli. Lisäksi Hachilla oli punainen, tytölle liian löysä huppari. Hachi ei ollut liian tyttömäinen ja skeittasikin, siksi Eugene tunsi olonsa luontevaksi tuo pienen, söpön tytön seurassa.

”…saanks mä tulla sen reppuselkään..? Ku täältä alhaalta ei nää yhtään mitään..”
Tyttö mutisi, siirtäen avonaisia hiuksiaan selkänsä taakse. Tuo oli jättänyt lippiksensä ja reppunsa Genen tavoin luokkaan, sillä heidän tuntinsa jatkuisi vielä siellä välitunnin jälkeen. Luojan kiitos heillä oli kaksoistuntien välissä välitunti, muuten poikakaan ei olisi jaksanut opiskella.
Hän myöntyi tytön pyyntöön ja nosti tuon selkäänsä. Heidän tullessaan ulos, Gene otti muutaman juoksuaskeleen, saaden selässään keikkuvan tytön huudahtamaan pelästyneenä ja tarraamaan hänen kaulaansa tiukemmin kiinni.
”Hei! Älä tee noin! Mä putoan!”
”Älä kurista!”
Vaalea poika ei laittanut merkille lähistöllä penkin valloittanutta kolmikkoa, joka oleskeli lähistöllä.

Meteliä. Ärsyttävää ehkä, mutta tutun äänen tähden se ei saanut Acidia liiskaamaan sätkää kovakouraisuuttaan. Poika katsoi vain sinisin silmin pikkuveljeään, jonka reppuselässä roikkui… tyttö. Siis mitä vittua?
“Genellä on muijaseuraa”, poika tokaisi neutraalilla sävyllä, vaikka päässä olikin kaiken laista… Myönnettäköön, että vanhempi Lyon paasasi juuri kuvitteellisesti pikkuveljelleen suojaseksistä. Myönnettäköön tosiaan, muttei ääneen.
“Kappas”, Ox tokaisi kulmaansa kohauttaen. “Hyvää päivää, Casanova!”, keesipää huikkasi virnuillen pienelle vaalealle pojalle. Voi näitä Lyonin veljeksiä…
“Moi Gene! Tuu tänne”, Mila huikkasi myös virnuillen. Eugene oli soma poika, pikkupoikamaisella tavalla.

Acid ei sanonut mitään, kunhan tuijotti. Siinä missä muut jättivät tytön huomiotta, pyöri isoveljen päässä sadoittain kysymyksiä. Hän ei ymmärtänyt. No, Gene oli hänen pikkuveljensä, olkoonkin jo kuusitoista! Ja Hunterin homma oli suojella pikkuveljeä pahalta maailmalta, vaikka sankari itse sen kieltäisikin.
“Mitä kuuluu?”, Jamie uteli Acidin pikkuveljeltä iloiseen sävyyn. Passiiviseen tupakointiinhan toinen olikin jo tottunut…

Kundin sanat saivat Hachin kikattamaan hivenen samalla kun tuo paransi asentoaan Genen selässä. Hän alkoi olla varma, ettei kundi enää yrittäisi äskeistä ja taputtikin tuota pienellä, sirolla kädellään häntä suurikokoisemman blondin olkapäähän sovittelevasti.
”Hei! Mä keksin! Haetaan laudat ja tehään jotain kivaa. Tääl on niin tylsää nykysin…”
”Ei me voida, ne on luokassa ja ovi kiinni..”
”No mut mennään vaikka ikkunasta, kyllä me joku saadaan se aukasemaan..?”
Korpintukkaisen tytön ehdotus sai Eugenen naurahtamaan, mutta ennen kuin tuo ehti vastata, kuuli hän kahden tutun äänet sivultaan. Sinisten silmien katse kääntyi vaistomaisesti äänen suuntaan, katseen tavoittaessa kolmikon. Huulille levisi ystävällinen hymy ja Gene heilautti noille kättään, ottaen ensimmäisen askeleen isoveljeään ja tuon ystäviä kohti. Toki hän laski Milan ja Oxin myös omiin ystäviinsä. Ehkä hän voisi kysyä mitä Applelle kuului, kai Mila siihen nyt osaisi vastata.

Myös tytön miltei mustat silmät olivat kääntyneet kolmikkoa kohti. Hän muisti nähneensä nuo koulun käytävillä, mutta tunnisti harjaspäisen kundin, joka oli sattunut silloin paikalle kun se friikki oli ahdistellut häntä ruokalassa. Silloin Tarzan mies oli ollut hänen kanssaan ja se friikki oli purrut tuota käteen. Kundin kohtaaminen vähän jännitti ja pelotti. Huomatessaan, että blondi poika käveli varsin tottuneesti kolmikkoa kohti ja tajutessaan, ettei hän pääsisi nopeasti Genen reppuselästä pois pakoon, tyytyi Hachi kohtaloonsa, yrittäen miltei vaistomaisesti piiloutua Genen hartian taakse. Eugenen sen sijaan pysähtyi luontevasti kolmikon eteen, välittämättä sen suuremmin tupakansavusta, hän oli tottunut siihen. Sinisilmäinen poika kuitenkin vilkaisi olkansa ylitse uutta ystäväänsä. Hän ei tiennyt oliko tyttö tottunut tupakansavuun.
”Moi!”
Blondi kysyi reippaasti, antaen katseensa käydä ensin Oxissa, sitten Acidissa ja viimeisenä Milassa. Isoveli ei ollut vielä sanonut mitään, mutta kai se oli ihan normaalia.
”Ihan hyvää. Meillä on kaksoistunnit. Onneksi on välitunti niin jaksaa taas opiskella ainakin vähän. Mitäs teille?”
Sanottiin rauhallisesti.

Hachi oli tapittanut kolmikkoa kutakin vuorollaan ja tullut kaiketi siihen tulokseen etteivät nuo häntä söisi kun kerta Gene tunsi nuo. Korpintukkainen tyttö pyrki alas kundin reppuselästä . Saadessaan maan taas tukevasti jalkojensa alle tyttö siirsi mustia hiuksiaan pois kasvoiltaan. Olisi pitänyt ottaa lippis mukaan, se olisi pitänyt hiukset edes jotenkin ruodussa. Hänen ja Eugenen pituusero tuli nyt selkeämmin ilmi ja Hachi alkoi tulla tuskallisen tietoiseksi siitä, että hän oli porukan lyhyin (se tosin ei ollut yhtään yllätys).
”Niin joo. Tässä on Hachi Ikumo. Hän on samalla luokalla.”
Aasialaispiirteinen tyttö moikkasi kolmikkoa rennosti, hymyillen pirteästi.

Gene tuli heidän luokseen, tuon seurana ollut tyttö luonnollisesti mukanaan. Isoveljen valvova silmä tarkkaili tyttöä, luonnollisesti. Ox taas totesi tuon näyttävän jokseenkin tutulta, tietenkään saamatta päähänsä mistä hitosta olisi saattanut toisen tietää.
Milan kysymykseen nuorin Lyonin veljeksistä vastasi, kuten oletettua olikin. Kukapa nyt olisi uskaltanut jättää vastaamatta Milan kysymyksiin. Kyseessä oli kuitenkin hyvin peljättävä narttu. Vaikka tuskinpa sentään Eugene Lyon niinkään häntä pelkäsi. Eikä tuolla syytäkään ollut.
Pienikokoinen tyttö laskeutui pois Acidin pikkuveljen harteilta, urheilijapoika saattoi nyt katsella tyttöä tarkemmin. Jessus se oli pienikokoinen… Aasialainen, ainakin kasvoista ja sirosta koosta päätellen. Tarkemmin poika ei osannut sanoa, kun ei liioin ollut perehtynyt. Hän kuitenkin piti blondeista, joita ei itämaista pahemmin löytänyt.

Tyttö oli kuulemma samalla luokalla hänen veljensä kanssa, Hachi Ikumo. Pirteä tyttö ainakin oli, aivan Genen tyylinen. Joskin… Mihin se selkeä pieni ihastuksen poikanen Apple Leetä kohtaan oli kadonnut? Tuskin ihan kovin helposti mihinkään.
Mila virnisti pirteälle tytölle ja vastasi tuon tervehdykseen, Acidkin tajusi mumista jotain moin tyylistä.
Maddox taasen vain tuijotteli tyttöä hetken, suutaan avaamatta, kunnes meni ja teki senkin.
“Oletko sä Yasun sisko?”, poika kysäisi. Siksikö toinen oli niin tutun näköinen? Ei, härkäpoika ei muistanut sitä erästä välikohtausta, jossa oli mennyt ojentamaan serkkupoikaansa. Se kuin ei ollut ollut aivan ainutkertaista.