Kiva nähdä taas, vai onko sittenkään?

- jeespoks (; -

Oli outoa tiedostaa Stefanin olevan yhä läsnä, kun hänen vaatteensa vähenivät. Pieni vilkaisu kertoi tuon jopa tuijottavan häneen, eikä suinkaan kiinnostuneena kaikkia mahdollisia seiniä, lattiaa ja varpaitaan. Pienesti ja toivottavasti huomaamattomana poika puraisi huultaan ja käänsi katseensa pois… Okei, erittäin outoa… Tuskin toinen edes tajusi tekevänsä niin, saati että se häiritsi hänen oloaan. Eihän se olisi kuulunut häiritä, jos hän olisi ollut hetero ja kaikkea muuta kuin kiinnostunut Stefanista, mutta… No, hän ei halunnut miettiä, koska se ahdisti.
Toinen ilmoitti menevänsä nyt, mihin nyökättiin toista katsomatta. Menisi nyt, ennen kuin tuon tuijotus saisi hänessä aikaan yhtään mitään. Tai mistä hän edes tiesi tuijottiko tuo enää. Hän ei halunnut vilkaista. Toinen toivotti hyvää yötä, mikä hämmästytti ja sai pojan katsomaan ovelle, jonka toinen oli kuitenkin jo sulkenut mennessään.
“Hyvää yötä”, poika mutisi hiljaa sille suljetulle ovelle. Stefanin korviin se toivotus tuskin koskaan päätyi. Poika sai housut mytyksi lattialle ja istui sängynlaidalle haudaten pään käsiinsä. Huulille muodostui liuta äänettömiä kirosanoja. Mitä vittua tästäkin oikeasti tulisi? Kauanko hän edes tulisi kestämään tätä kaikkea?

Poika pakottautui nousemaan ylös ja kävelemään sammuttaakseen valot. Laukkujen purkaminen saisi jäädä, hän tekisi sen sitten vaikka huomenna…