|
| ...But let's just take it slow | |
| | |
Kirjoittaja | Viesti |
---|
Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 06:36 | |
| // Zellie & Marjorie : ))Paul hyppäsi pois bussista ja ojensi kätensä auttaakseen Marjorienkin alas. "Tänne näin, me asutaan tuossa talossa", Paul vinkkasi ja osoitti taloa lähellä. Hän alkoi kaivella jo kotiavaimiaan repustaan, ja löytäessään ne hän käänsi katseensa Marjorieen. "Pitää antaa Bobille ruokaa", hän tokaisi. "Se tulee varmaan heti ovella vastaan." Paul jatkoi kävelyään, mutta ei kävellyt liian kovaa. Hän ei tahtonut, että Marjorie joutuisi kiirehtimään tai kipittelemään, vaan antoi toisen kävellä sellaista tahtia kuin halusi. Paul roikotti toista kättään sivullaan, ja onnistuikin pyrkimyksessään: nörttipariskunnan kädet hipaisivat toisiinsa aika-ajoin. Hetken päästä he saavuttivat Paulin kodin. Paul työnsi avaimen lukkoon, käänsi, ja ovi aukesi helposti. Eteinen oli melko pieni: siinä oli kenkähylly, hattuhylly ja naulakko. Paul avitti Marjorien takin jälleen pois, asetti sen varovasti naulakkoon, ja otti omankin takin nopeasti pois. Paul avasi välioven, ja oven raosta puskikin heti harmaa, raidallinen kissa. "Hei, Bob!" Paul naurahti ja nosti kissan syliinsä. "Laitetaan sinulle ruokaa ihan kohta. Tässä on Marjorie", hän leperteli kissalle ja käänsi sen Marjorieta kohti. "Mennään keittiöön, laitan Bobille ruokaa ja voidaan vaikka ottaa jotain juotavaa?" Paul ehdotti. Hän lähti kävelemään lyhyttä käytävää pitkin keittiöön, vilkaisten matkalla olohuoneeseen: hyvä, isä - tai Bob - ei ollut sotkenut. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 06:46 | |
| Marjorie käveli pojan vierellä ja suorastaan nautti jokaisesta hipaisusta kädellään. Hymy pysyi yhä tytön kasvoilla, ehidän pian astuessaan sisälle taloon. Paulin otettua tytöltä takin pois, otti tämä itse ruskeat saappaansa ja nosti ne kenkähyllylle, jossa oli sopivasti tilaa paria varten. Nopeasti tyttö sipaisi vielä kasvojaan ja hiussuortuvia, mutta ei jaksanut ryhtyä tappelemaan niiden kanssa, sillä ne todellakin elivät aivan omaa elämäänsä, eivätkä piitanneet ojentavista otteista tai hellistä sipaisuista; ne tekivät mitä halusivat ja milloin halusivat.
Kun Bobin pää ilmestyi ovenraosta esille, Marjorie hymyili kissalle lempeästi. '' Oletpa sinä komea kolli '', tyttö sanoi kissalle, joka selvästi oli Paulille tärkeä. Ja miksei olisi, jos näin päin mietitään. Neiti Carter nyökkäsi Paulille ja lähti kävelemään tämän perässä kohti keittiötä. Samalla hän vilkuili kiinnostuneena taloa; se oli soma ja todellakin jotain hänen mieleensä, mutta niin erilainen verrattuna hänen kotiinsa. Tällaisen talon Marjorie tosin olisi mieluummin halunnut, jos olisi itse saanut valita.
'' Teillä on kaunis talo '', Marjorie sanahti kun he olivat päässeet keittiöön asti. Jokainen sana oli totta, vaikka saattoikin tuntua hieman oudolta, että ylellisyyksien keskellä elävä tyttö saattoi sanoa jotain sellaista. '' Tällaisen talon minäkin varmasti joskus hankin... Sitten kun muutan pois.. '' tyttö sanahti vielä. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 06:58 | |
| Paul kumartui ottamaan kaapista kissanruokapussin, ja kaatoi siitä sopivasti ruokaa Bobin siniseen kuppiin. Paul laski kupin lattialle, ja kisu syöksyi heti syömään. "Heh, kiitos... Tämä on kyllä aika tavallinen, mutta kiva jos tykkäät. Ihan sopiva tämä meille on", Paul kertoi. "Ihan mukavaa täällä on ollut asua."
Paul kääntyi Marjorieta kohti ja punastui. Hän tajusi vasta nyt, että he todellakin olivat nyt kahden - Bobin läsnäolo ei tuntunut kummemmalta. Se kun oli kissa. "Tuota, haluatko mehua, tai jotain?" Paul kysäisi ja asteli jääkaapin luo - Paulin onneksi Marjorie oli juuri sen vieressä. Poika avasi jääkaapin oven ja tutki sen sisältöä hetkisen. "Meillä on ananasmehua. Se on isän lempparia, juo sitä aina aamuisin." Paul otti purkin pöydälle ja lasin itselleen, ja odotti sitten Marjorien vastausta. Hän seisoi vain askeleen päässä tytöstä, ja olisi niin kovasti halunnut kaapata hänet halaukseen - mutta ei hän viitsinyt. Ei varsinkaan mitenkään nopealiikkeisesti, hän kun itsekin saattaisi säikähtää sellaisesta. Sen sijaan hän tyytyi katselemaan Marjorieta, ja sipaisi jälleen varovasti yhden tytön karanneista hiussuortuvista tytön korvan taakse. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 10:38 | |
| Marjorie seurasi pojan liikkeitä sivusilmällä, katsellessaan kodikasta keittiötä tarkemmin. Pienesti hän hymyili ja käänsi sitten katseensa takaisin poikaan, kunnellen tämän sanoja tarkemmin. '' Voin ottaa. Ananasmehu käy hyvin, meilläkin on joskus sitä '', tyttö sanahti ja uppoutui katselemaan pojan kasvoja ja silmiä. Oli ihanaa, miten poika halusi kosketella hänen hiuksiaan ja yrittää auttaa hiusten tainnuttamisessa, kun tyttö ei siihen selvästikään itse pystynyt. Paul oli Marjorien mielestä niin uskomattoman luonnollinen ja aito ihminen, ettei hän uskontu miehissä edes olevan sellaisia persoonia kuin hän.
Kevyestyi Marjorie kosketti hameensa helmaa, mutta luopui siitä ennen kuin ehti aloittaa mitään epämääräistä näpräämistä. Hän katseli poikaa vielä hetken ja vilkaisi sitten Bobia, joka söi Paulin antamaa ruokaa tyytyväisesti kehräten. '' Paul, olet todella mukava '', tyttö sanoi sitten ja käveli tämän luokse. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 10:58 | |
| Paul otti kaapista toisenkin lasin, ja kaatoi siihenkin mehua. Saatuaan tölkin takaisin jääkaappiin, hän sai häkeltyä Marjorien sanoista. "Tuota, kiitos..." hän sanoi pieni hymy kasvoillaan, katsoen varpaitaan. "Yritän vain olla oma itseni, tällaisen kasvatuksen olen saanut." "Sitä paitsi, itsekin olet. Ei minulle kukaan tyttö ole ollut noin mukava", hän lisäsi. Siinä vaiheessa Paul nosti taas katseensa, ja tyttö olikin ilmestynyt aivan hänen eteensä. Pieni puna nousi hänen kasvoilleen. Oli erilaista istua vierekkäin, kuin seistä kasvokkain. Nyt liikkumatilaa oli enemmän, ja nopeatkin liikkeet olivat helposti tehtävissä.
Paul laski jälleen hetkeksi katseensa, tällä kertaa paikantaakseen Marjorien kädet. Ne kun näyttivät olevan rentoina, Paul uskalsi ojentaa kätensä toista kättä kohti, ja nosti sitä itseään kohti. Paul piti tytön kädestä molemmin käsin hellästi, ja silitteli sitä peukalollaan. "Mukavaa että tulit tänne..." Paul kuiskasi. Hän katseli Marjorieta jälleen silmiin - se tuntui olevan nyt hänen lempipuuhaansa. Toisen silmiin oli vain niin helppo ja ihana katsoa. "Minä... minä haluaisin..." Paul takelteli ja nielaisi. "Tuota... Saisinko... Halata sinua?" | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 11:07 | |
| Lasiin kaadettiin ananasmehua. Tyttö katsoi miten. Hän katsoi myös miten toinen työnsi purkin takaisin jääkaappiin ja sai kohdata toisen kasvot, joihin hän turvautui. Niihin oli vain niin mukava takertua, takertua katseellaan. Aivan, eihän tyttö niitä suostuisi repimään, ei se tulisi kuulonkaan. Pienesti tyttö hymyili ja pian hänen käteensä tartuttiin. Jokainen kosketus kämmenselällä tuntui paremmalta kuin mikään pitkään aikaan. Yksikään äidin suukko tai halaus ei ollut ikinä tuntunut niin hyvältä, ne eivät yksinkertaisesti olleet mitään tähän verrattuna.
Pojan kysymys oli melko erikoinen, eikä Marjorie tiennyt miten hänen kuuluisi vastata. Miten vanhemmat mahtaisivat ajatella? Tyttö karisti päästään vanhempiensa mahdolliset ajatukset ja päätti tehdä niin kuin hänestä itsestään tuntui parhaalta. Hän katseli vielä hetken pojan kasvoja, silmiä. Hän unohtui katselemaan pojan huulien kaaria ja nyökkäsi sitten pojalle. '' Saat '', hän sanoi ja sulki silmänsä, miettien miltä se mahtaisikaan tuntua. Voisiko se voittaa kaiken tämän hetkisen hyvän, kaikki pojan jo antamat kosketukset? Ja mitä se todella merkitsisi, vai merkitsisikö mitään?
Tyttö seisoi pojan edessä silmät suljettuina, mutta ei kuitenkaan malttanut pitkään olla avaamatta silmiään vaan loi ne säkenöivinä poikaan ja hymyili lempeästi. Hänen teki mieli halata poikaa, mutta eihän hän voinut.. Tai siis, hän oli luvannut että poika saisi ensin halata häntä. Ei olisi reilua etuilla. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 25/10/2010, 11:21 | |
| Paul odotti Marjorien vastausta - tulisiko sitä? - hiljaa. Ja kun toisen yksinkertainen, mutta täysin toivottu vastaus lausuttiin, alkoi Paulia jännittää vielä enemmän. Miten hän sen tekisi? Nopeasti? Hitaasti? Eihän hän ollut pitkiin aikoihin halannut ketään, saati sitten tyttöä. Paulin onneksi Marjorie sulki silmänsä, ehkä niin olisi helpompi halata toista? Päättäväisenä Paul astui vielä lähemmäs. Mutta olisiko halauksen hyvä olla pitkä? Hellä, tietenkin, mutta mitä jos hän ei osaisikaan?
Paul hätkähti, miten kauan oli epäröinytkään, sillä Marjorie avasi jälleen silmänsä. Toisen lempeä hymy sulatti Paulin sydämen, ei halausta pitänyt pelätä. Heidän kasvonsa olivat nyt lähempänä kuin koskaan. Paulilla kävi mielessä, kuinka yhtäkkiä tällaisessa tilanteessa toista saattaisi jopa... suudella. Mutta ei, Paul ei voisi tehdä sellaista nyt, oli aivan liian aikaista. Paul hymyili hermostuneesti ja laski Marjorien käden käsistään. Hän sipaisi jälleen tytön hiuksia, sitten poskea, ja siirtyi silittämään toisen käsivartta. Tee se, sinä pystyt siihen kyllä, ihan helposti vain... Paul päätti kumartua hitaasti Marjorieta kohti, asetti kätensä varovasti hänen ympärilleen, painautui häntä vasten hellästi ja painoi päätään hieman tytön päätä vasten. Noin, nyt se oli tehty. Eikä Paulin tehnyt mieli irrottautua lainkaan. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 00:10 | |
| Hidas. Lämmin. Hellä. Miten ihanalta se tytöstä tuntuikaan. Tuo suloinen halaus oli paljon parempaa kuin mikään tytön elämässä ja kun poika nyt oli hänessä kiinni, ei hän haluaisi päästää tuosta enää irti. Tyttö mietti miten laittaisi kätensä, vai antaisiko niiden vain roikkua velttoina. Hetken mietittyään hän kuitenkin kiersi kätensä pojan ympärille takertuen tähän hieman enemmän, jos se siinä vaiheessa enää edes oli mahdollista.
Siinä Paulin otteessa Marjorie tunsi olevansa rakastetumpi kuin koskaan. Hän tunsi jotain aivan erilaista, sellaista mitä yksikään vanhempi tai isovanhempi ei voinut yhdessäkään lapsessa saada tuntemaan. Se oli jotain, joka valtasi paikkaansa tytön kehossa hetki hetkeltä enemmän ja jotain, mikä oli välillä saada tytön etenemään liiankin nopeasti.
Hiljaa ja rauhallisesti hengitellen tyttö pysyi Paulin lähellä. Siinä hän tunsi olonsa hetki hetkeltä paremmaksi ja turvallisemmaksi. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 00:27 | |
| Paul tunsi, kuinka Marjorienkin kädet kiertyivät hellästi hänen ympärilleen. Paul sulki silmänsä ja yritti olla hengittämättä liian kovaäänisesti - näin kävi silloin, kun hän keskittyi kovasti johonkin asiaan. Halaukseen tosin ei tarvinnut enää keskittyä, sillä siitä tilanteesta ei tarvinnut liikkua mihinkään suuntaan. Hitaasti Paul asetti toisen kätensä Marjorien niskan alapuolelle, ja veti sitä silitellen hieman alaspäin - vei käden taas niskalle, ja veti alaspäin. Varovasti hän tutki sormillaan Marjorien niskanikamia, sitten limitti sormensa hieman tytön hiuksiin. Ne todella olivat pehmeät. Paulin teki mieli kääntää päätään ja haistella toisen hiuksia, mutta ei kokenut sitä sopivaksi juuri nyt. Ehkä joskus toiste hän voisikin tehdä niin.
Käsi edelleen Marjorien niskahiuksissa Paul vetäytyi hiljaa silmät kiinni, mutta seisoi edelleen samassa kohdassa. Hän käänsi kasvonsa kohti lattiaa, ja hetkisen kuluttua silmänsä avaten nosti katseensa Marjorien kasvoihin. Ujo hymy levisi jälleen Paulin kasvoille. Teki niin hyvää nähdä jälleen nuo kauniit kasvot - johan siitä oli joitakin hetkiä, kun hän oli ne viimeksi nähnyt. "Sinä olet... niin kaunis", Paul kuiskasi ja nielaisi. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 00:53 | |
| Kevyt pettymyksen aalto kulki Marjorien selkäpiitä pitkin pojan irtautuessa hänestä. Poika seisoi kuitenkin hänen lähellään, joten mitään ei ollut menetetty. Eikä tyttö edes tiennyt halauksen voivan olla noinkin pitkä, joten hän oli siihen oikein tyytyväinen. Tuon hetken hän haluaisi muistaa koko elämänsä, vielä mummona keinutuolissa kiikkuessaan ja lapsenlapsiaan katsellen. Kenties hänen vierellään olisi Paul..
Tyttö keskeytti ajatuksensa ja katseli Paulin hymyileviä kasvoja ja uppoutui tämän lempeisiin nörtinsilmiinsä. Ei ehkä komein, mutta suloisin ja herttaisin poika jonka tyttö oli tavannut. Hellästi neitokainen hipaisi kädellään toisen omaa ja kallisti pienesti päätään. Hänen teki meili vetää poika lähelleen uudestaan, mutta ei hän sallinut itsensä tehdä sitä. Hänen teki mieli painautua vasten toista, mutta hän ei kehdannu tai uskaltanut. Hän olisi halunnut suudella poikaa, mutta se tuntui sopimattomalta.. Vaikka kai sekin olisi sallittua, tekiväthän muutkin.. niin. Ja muuthan tekivät paljon muutakin. Mutta eikö se kuulunut vasta avioliittoon? Vasta lastenhankkimiseen? Eihän nuori nainen vielä voinut heittäytyä miehen seuraan ja nauttia täysillä toisen kehosta? Vai voiko?
Tyttö ei halunnut miettiä sellaista, hän halusi vain olla pojan lähellä. Kun Paul sanoi sanansa, tytön hymy leveni entisestään, mutta pysyi silti sievänä ja tytölle sopivana. '' Paul.. Kiitos '', tyttö sanoi hiljaa ja katsoi hetkeksi jalkoihinsa, nostaen katseensa sitten poikaan. '' Sinä olet todella kiltti ja... ihana '', tyttö kuiskasi pojalle ja uppoutui toisen silmiin. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 01:13 | |
| Paul tuijotteli unohtuneena Marjorien silmiin ties kuinka monetta kertaa. Saattoiko tuollaisia silmiä olla olemassakaan? Paul kuvitteli olevansa jonkinlainen ritari, joka oli juuri pelastanut kauniin prinsessan ilkeän lohikäärmeen luolasta - ja nyt hän saisi prinsessan omakseen. Elokuvissa tällaiseen kohtaukseen kuuluisi suudelma, mutta ei - ei. Tämä ei ollut elokuvaa, vaan täyttä totta. Siitä Paul olikin monin verroin onnellisempi, vaikka ei uskaltanutkaan suudella. Hän ei haluaisi loukata toisen fyysistä koskemattomuutta - halaukseenkin oli pyydetty lupa.
Paul oli kenties joskus kuullut häntä kutsuttavan kiltiksi, mutta ei koskaan ihanaksi. Marjorien sanat sulattivat nuoren nörttipojan sydäntä entisestään, jos vain mahdollista - kenties nyt Paulin sydämen paikalla olikin vain höyryävä lätäkkö. Paul naurahti ajatuksilleen. Eihän se olisi mahdollista, hänhän olisi silloin jo kuollut. Sitä paitsi, voiko sydän edes sulaa? Sulaako lihakset? Paulin katse eksyi hetkeksi Marjorien huulille. Ne olivat niin houkuttelevan pehmeän ja lämpimän näköiset. Nuo huulet yhdistettyinä noihin silmiin ja hiuksiin - kuinka ihmeessä Marjoriella ei ollut kokemusta tällaisesta sitten aiemmin?
Paul nosti kätensä ja silitteli jälleen Marjorien poskea. Sekin oli niin pehmeä. "Miten joku voi olla noin täydellinen?" Paul sanoi ajatuksensa ääneen. Se ei ollut hänen tarkoituksensa, mutta jotenkin se vain lipsahti. Silti Paul ei alkanut hätiköimään, ei edes säikähtänyt sanojaan, vaan jatkoi vaan silittelyä. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 01:27 | |
| Hetki hiljaa. Se tuntui paremmalta ja täydellisemmältä kuin mikään muu, eikä siitä haluttu selvästikään luopua heti. Neiti Carter oli jo unohtanut missä oli, mutta sillä ei kai olisi väliäkään.. Paulin seurassa aika kului kuin toisessa maailmassa. Ympärillä elämä jatkui, mutta he elivät jotain elokuvaa, niinhän sen täytyi olla? Marjorie katseli poikaa hiljaa ja hymyili yhä. Ei hän osannut olla hymyilemättä pojalle. He olivat vasta tavanneet, joten läheisyys tuntui liian luonteikkaalta.. Mutta ehkä heidät vain oli tarkoitettu toisilleen.. Niinhän sen oli oltava.
Paulin sanat olivat jotain satumaista. Mutta eikö ollut väärin olla täydellinen? Ei, Paulin oli täytynyt erehtyä. Ei hän ollut täydellinen.. Kukaan ei ollut. Pienesti huulet värähtivät, mutta tuskin huomattavasti. Tyttö katseli poikaa hiljaa ja kuiskasi; '' Paul, kukaan ei ole täydellinen.. Kai sinä sen tiedät? '' Pakkohan Paulin oli tietää, hän oli vain erehtynyt tai jotain muuta. Ainahan ihmiset snaoivat sellaisiakin asioita, joita ei olla tarkoitettu sanottaviksi. Tämä taisi olla yksi niistä.
Marjorie ei halunnut pilata hetkeä moisilla aatteilla. Hän hymyili pojalle, uppoutui toisen silmiin ja astui vielä hieman lähemmäs, painautuen yllättävän uskaliaasti poikaan kiinni. Oliko poika sekoittanut hänen hormoninsa täysin? '' Paul.. Mitä tekisimme? '' tyttö kysyi sitten.. Vaikka eihän heidän mitään erityistä tarvitsisi tehdä.. Mutta.. jotain kai. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 01:37 | |
| Paul pudisti päätään. Ei, Marjorie todella oli täydellisin tyttö jonka oli tavannut. Hän ei tehnyt mitään väärää, liian nopeasti, hän ei jättänyt tekemättä oikeita asioita. Tämä sai vahvistusta siitä, että Paul toivoi, että voisi olla taas lähempänä Marjorieta, kun Marjorie itse painautuikin kiinni häneen. Paul kietoi kätensä jälleen tytön ympärille.
"Tuota..." Paul lausahti. Niin, eihän hän ollut ajatellut yhtään, että mitä he nyt tekisivät. Nytkin oli hänen mielestään tarpeeksi tekemistä, olla vain tässä, lähellä. Mutta ehkä sitä voisi jotakin keksiä. "Tykkäätkö sinä katsoa telkkaria, tai jotain?" Paul kysäisi. "Tai voimme muutenkin mennä sohvalle... istumaan, siis", hän lisäsi nopeasti. "Tai ihan mitä vain mitä sinä haluat. Mitä teet yleensä kotona? Minulla kun ei yleensä käy vieraita..." Paul selitti. Olisihan hänellä joku pelikonsoli, mutta se tuskin olisi nyt sopiva ajanviete. Voisivathan he vain istua sohvalla ja nojailla. "Pitää muistaa juoda mehutkin", Paul sitten muistutti. Hän kurotti laseja kohti, ojensi toisen Marjorielle, ja otti sitten vielä oman. Mutta kaiken tämän hän teki niin, ettei heidän tarvinnut liikkua paikoiltaan mihinkään. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 01:49 | |
| Paulin lämpö oli Marjorielle voimanlähde. Siitä hän ammensi kaiken uskalluksensa, kaiken sen uskalluksen joka oli hänestä tullut päivän aikana esille.. Sen yhden ainoan päivän aikana. Tyttö nyökkäsi varoen pojalle ja otti sitten lasin vastaan. Hän ryhtyi pohtimaan mitä todella teki kotona ollessaan, mutta ei hän oikeastaan tehnyt juuri mitään. '' Luen aika paljon, sillä meilläkään ei juuri käy vieraita.. Ainakaan minun ystäviäni '', tyttö sanoi ja nosti lasin huulilleen. '' Tämä on hyvää '', tyttö sanoi sitten Paulille ja katsahti olohuoneen suuntaan. '' Istuminen käy hyvin '', tyttö sanoi hymyillen ja joi vielä kulauksen mehua. Suuta oli alkanut jo hieman kuivata, mutta ei tyttö ollut sitä huomannut ennen kuin ensimmäinen kualus mehua oli nielty. Silloin sen vasta huomaakin, useimmiten ainakin.
Tyttö kallisit hieman päätään ja vilkaisi sitten Bobia, joka oli kai juuri syönyt ruokansa loppuun. Hän siirsi katseensa jälleen poikaan, joi viimeisen kulauksen lasistaan ja laski sen varoen takaisin pöydälle, pysytellen yhä lähellä poikaa. Nyt voitaisiin siirtyä sohvan puolelle. Tai siis sitten kun poika olisi juonut lasinsa tyhjäksi. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 02:06 | |
| Marjorie oli jo juonut loppuu, ja Paulkin kulautti loput mehusta kurkkuunsa. Hän katsoi Marjorieta taas pieni hymy kasvoillaan. "Mennään", hän lausahti nopeasti, laittoi lasinsa pöydälle ja tarttui Marjorieta varovasti kädestä. Tyttö perässään hän lähti kulkemaan olohuonetta kohti, mutta pysähtyi vielä ovensuussa. Hän katsahti taakse päin, ja sanoi: "Bob, tule sinäkin!" Hetken päästä kissa lähtikin tassuttelemaan heidän perässään olohuonetta kohti.
"Istu vaan siihen" Paul sanoi osoittaen sohvaa. "Haluan näyttää jotain." Paul suuntasi askeleensa kohti kirjahyllyä ja nappasi sieltä pienen valokuva-albumin. Sen kannessa oli piirrettyjä leikkiviä kissanpentuja. Paul palasi Marjorien luokse ja istahti lähelle tyttöä. "Tässä on kuvia siitä, kun Bob oli pieni", hän tokaisi. Ensimmäisellä sivulla oli ala-asteikäinen poika - Paul itse - istumassa lattialla kissanpentu sylissään. "Bob oli todella rohkea pentu jo ensimmäisenä päivänään meillä", Paul kertoi. Hän selasi pari sivua eteenpäin, kuvissa oli Bob leikkimässä leluilla, yhdessä kuvassa oli tummahiuksinen nainen, joka hymyili kissa sylissään, silmät säteillen. Paul katsoi kuvaa silmiään räpytellen ja nielaisi. "Tämä albumi on jo täysi, ei tässä ole kuin Bobin pari ensimmäistä vuotta", hän sanoi sanoi siirtääkseen ajatuksensa jälleen Bobiin. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 02:20 | |
| Marjorie istahti Paulin kehotuksesta sohvalle. Pian Paul istahti hänen viereensä ja tytön kiinnostus heräsi valokuva-albumia kohtaan. Ensimmäinen kuva oli tytön mielestä herttainen. Kun esille tuli kuva tummahiuksisesta naisesta, huomasi tyttö pojan alkavan räpytellä silmiään. Tyttö katseli vielä hetken naisen kuvaa. Tummaverikkö oli kaunis ja hänessä oli joitakin Paulin piirteitä. Marjorie oli aiemmin päivällä kuullut pojan äidin kuolleen, joten hän ymmärsi hyvin miksi poika yhtäkkiä siirsi aiheen takaisin kissaan, yrittäen unohtaa äitinsä. Sanoistaan huolimatta poika ei ollut sittenkään tainnut päästä asiasta aivan yli.. Ja ihmekös tuo. Marjorie itse olisi varmasti aivan raunioina jos olisi menettänyt vanhemmistaan toisen. Koska asia kosketti paljolti Paulia, eli Marjorie viitsinyt sanoa mitään hänen äidistään.. Hänen teki kyllä mieli sanoa, että Paulin äiti oli todella kaunis nainen, mutta ei hän voinut sellaista sanoa.. Ei ainakaan tässä tilanteessa.
Marjorie nyökkäsi Paulin viimeiselle kommentille ja sipaisi varoen hiuksiaan. Hänen sydämensä tykytti melko kiivaasti, jännittyneenä. Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Varovasti tyttö kosketti huuliaan, katsoi poikaa ja sitten lattialle olevaa Bobia. Marjorie siirsi katseensa takaisin poikaan ja pujotti kätensä tämän käteen, laskien toisen kätensä albumin päälle hellästi. Varoen hän siirtyi hieman lähemmäs poikaa, kallisti päätään ja painoi kasvonsa lähelle pojan omia. '' Paul.. '' tyttö kuiskasi tuskin kuuluvasti '', minä tahtoisin.. Tai siis.. haluaisitko sinä.. '' Tytön ääni värähti pienesti, hän ei tiennyt miten sanoisi asiansa pojalle. Hän mietti hetken ja uppoutui takaisin pojan silmiin. '' Haluaisitko sinä.. suudella minua? '' tyttö kysyi lopulta tuskin kuuluvasti ja katsoi poikaa. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 02:32 | |
| Kun Marjorie ujutti sormensa Paulin sormien lomaan, poika laittoi valokuva-albumin sohvan vieressä olevalle pöydälle. Paul katseli punastuneena, kun tyttö painautui vielä lähemmäs. Paulin sydän alkoi hakata hieman kovempaa. Paul kuunteli tarkoin Marjorien sanoja. Häntä jännitti, mitä sieltä tulisikaan. Jokaisen sanan myötä hänen sydämensä hakkasi lujempaa ja lujempaa. Hän katseli Marjorieta ja nielaisi jännittyneenä. Viimeiset sanat saivat Paulin sulkemaan silmänsä hetkeksi, ja hänen kätensä alkoi täristä hieman - tuskin huomattavasti, mutta pientä tärinää oli silti havaittavissa.
Paul mietti, mitä nyt sanoisi. Ei kai hän voisi noin vain painaa huuliaan toisen huulia vasten? Niin houkuttelevalta kuin ajatus tuntuikin... "Minä..." Nielaisu. Paul siirsi katseensa polviinsa. "Tahtoisin", hän sanoi ja nyökkäsi pienesti. Hän siirsi katseensa taas Marjorien silmiin. Toisen silmien katse suorastaan pakotti hänet jatkamaan puhettaan. "Mutta... En uskalla, tai siis, minua jännittää, mutta...." Paul yritti rauhoittua, jotta ei alkaisi taas änkyttää. "...jos sinä ehkä sulkisit silmäsi, niin..." ujo nörttipoika kuiskasi. Tilanne oli jännittävä, ja se oli tullut äkkiä. Mutta Paul ei voinut kieltää itseltään sitä, että hän halusi tehdä sen, ja ilmeisesti Marjoriekin sitä odotti. Toisen huulet näyttivät niin kutsuvilta... | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 02:39 | |
| Marjorie ymmärsi pojan jännityksen. Häntä itseäänkin jännitti hirveästi, mutta hän halusi silti kokea sen. Hän halusi kokea ensimmäisen suudelmansa, niin äkkiä kuin se olikin vastaan tullut. Tyttö katseli poikaa hiljaa ja nyökkäsi. Hän hengitti hiljalleen vastn pojan kasvoja, joiden lähellä hänen omansa olivat. Vain pieni horjahdus ja ne saattaisivat kohdata toisensa. Tyttö kallisti pienesti päätään. '' Minuakin jännittää '', hän kuiskasi pojalle ja ujutti toisen kätensä pojan toisen käden luo, painaen sormensa tämän sormien lomaan. Kevyesti tyttö puhalsi ilmaa vasten toisen kasvoja ja hymyili rohkaisevasti. '' Tämä on kuin satua '', tyttö kuiskasi pojalle, mutta sulki sitten silmänsä.
Tytön silmäluomissa oli häivähdys punertavaa sävyä, mutta se tuskin näkyi, sillä sitä oltiin laitettu vain hieman. Aivan vähän. Pitkät silmäripset lepäsivät rauhassa ja silmäluomet olivat rentoina kiinni. Tytön vatsanpohjaa kutitti hieman, jännitys alkoi vallata enemmän tilaa hennossa kehossa. Mutta hän olisi valmis, hän halusi olla valmis. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 02:55 | |
| "Todellakin", Paul sanoi hiljaa Marjorielle. Kuin satua. Paul nyökkäsi hiljaa, ja sitten Marjorien silmät painautuivatkin kiinni. Paul tutki tytön kasvoja - silmäripsien pituus erottui paremmin nyt, kun silmät olivat kiinni. Miten jollakin voikin olla noin pitkät silmäripset? Paul hengitteli rauhassa, ja lipaisi sitten huuliaan. Hän ei tahtonut huulien olevan aivan kuivat, kun hän suutelisi tyttöä ensi kertaa. Ajatus sai Paulin jännittymään taas. Suudella. Tyttöä. Ja se pitäisi tehdä nyt.
Paul nuolaisi huuliaan jälleen, ja puristi hellästi Marjorien käsiä sormiensa lomassa. Se vain pitäisi tehdä nyt, varovasti. Paul siristi silmiään ja katsoi Marjorien huulia. Ihan rohkeasti vain, hänen vain pitäisi nojautua ihan vähän lähemmäs. Nörttipoika piti suutaan hieman raollaan ja kallisti päätään pikkuisen. Hän nojasi kohti Marjorieta ja sulki silmänsä. Hän eteni vielä muutaman millin, ja hänen huulensa kohtasivat Marjorien huulet. Ne olivat niin pehmeät. Paul ei keksinyt, mitä hänen pitäisi tehdä, hän ei halunnut antaa tytölle huonoa ensimmäistä suudelmaa, joten hän päätti pitää sen yksinkertaisena. Hän painoi huuliaan Marjorien huulia vasten hetken vielä, liikautti niitä hieman, ja vetäytyi sitten vain pari senttiä poispäin, silmät edelleen suljettuina. Hänen poskensa punoittivat hieman, ja pieni hymy kareili pojan kasvoilla. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 03:02 | |
| Marjorie seisoi paikallaan hiljaa, kunnes tunsi pojan huulet omillaan. Ne olivat pehmeät ja hän nautti niistä. Niiden kosketus hänen huulillaan oli jotain erikoista, mutta samalla ihanaa. Se oli täydellinen suudelma. Vaikka täydellsiyyttähän ei ollut. Mutta se oli jotain unohtumatonta ja niin täydellistä kuin maailmassa ylipäänsä voi olla. Tyttö avasi silmänsä Paulin huulien irtauduttua hänen omistaan ja näki sen hellän hymyn Paulin huulilla. Se oli jotain näkemisen arvoista ja unohtumatonta.
Marjorie katseli poikaa yhä hiljaa, mutta hymy karehti hänen huulillaan. Hän ei osannut sanoa tai tehdä mitään, hän halusi vain katsoa poikaa ja olla siinä ikuisuuden. Hän ei halunnut liikahtaa, ei lähteä pois. Hän halusi vain olla, eikä missään nimessä unohtaa. '' Missä päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea? '' tyttö kuiskasi lopulta melkeinpä vain huuliaan liikuttelemalla ja painautui sitten hellästi poikaa vasten. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 03:19 | |
| Paul avasi hiljalleen silmänsä, eikä Marjorie ollut kadonnut mihinkään. Hän oli siinä Paulin edessä edelleen, tämä ei voinut olla unta, ja se oli jotenkin vaikeaa uskoa. Kuka olisi uskonut, että Paul saisi tänään ensimmäisen suudelmansa? Kun Marjorie painautui Paulia vasten, Paul kietoi jälleen kätensä tytön ympärille, ja halasi tällä kertaa oikein kunnolla. Hänen teki mieli nostaa Marjorie ilmaan, mutta jätti sen tekemättä, jos ei vaikka jaksaisikaan.
"En tiedä, mutta minä olen saanut sen ainakin", Paul kuiskasi. Paul painoi kasvonsa Marjorien hiuksia kohti, ja nuuhkaisi tämän hiuksia. Tuoksu oli ihana, juuri sellainen kuin Marjoriella kuvittelisikin olevan. Paul huokaisi. "Olet ihana." Hänestä ei tuntunut, että nyt tarvitsisi sanoa mitään. "Tykkäätkö sinä suklaasta? Meillä on tuolla yksi ylimääräinen rasia, jonka joku sukulainen on antanut. Haluaisitko sinäkin?" Paul keksi yhtäkkiä - hän tahtoi antaa jotakin mukavaa niinkin mukavalle tytölle. Paul lähti hakemaan olohuoneen kaapista suklaarasiaa, ja meni sitten istumaan sohvalle. "Ota vain mitä haluat", hän tokaisi ujosti hymyillen. | |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 05:31 | |
| Marjorie hymyili pojalle ja nyökkäsi kevyesti. '' Niin minäkin '', hän sanoi sitten ja tarkoitti sanomisellaan todellakin juuri sitä. Hiljaa hän tapitti poikaa, saaden tuon kädet jälleen ympärilleen. Siinä oli vain niin uskomattoman hyvä olla, ettei siitä helposti halunnut lähteä pois. Tyttö hengitteli rauhallisesti pojan lähellä ja kuuntelin miten tuon sydän rinnassa hakkasi. '' Sinäkin olet ihana '', hän sanoi ja päästi pojan sitten hakemaan suklaarasian kaapista.
Tyttö teki pojalle hieman tilaa ja naurahti heleästi. '' Ei sinun olisi tarvinnut.. '' hän sanoi, mutta kun poika niin kernaasti tarjosi suklaata, otti Marjorie yhden konvehdin rasiasta ja haukkasi sitä pienesti, syöden lopulta koko konvehdin. Amm, se maistui herkulliselta. Sitä tyttö ei kuitenkaan sanonut ääneen, tarvitsisiko turhia asioita mainitakaan? Tuollaisia itseselvyyksiä, jotka poikakin varmasti tiesi, ainakin Paul. Marjorie hengitteli rauhallisesti ja mietti päivää. Miten hän oli aamulla tullut kouluun, tavannut lopulta Paulin ja miten kaikki oli johtanut siihen, että hän lopulta oli saanut ihanan ensisuudelman ja tullut ylipäätänsä Paulin luokse. Se kaikki tuntui vain niin unelta, sadulta.. Joltain unelmalta, jota ei ole tarkoitettu toteutuvaksi. Mutta tämän oli pakko olla tarkoitettua, yksinkertaisesti pakko.
Marjorie havahtui ajatuksistaan ja katseli Paulia hymyillen. Hän pujottautui ottamaan toisen suklaan rasiasta, söi sen nautiskellen ja kallisti hieman päätään, painautuen jälleen Pauliin kiinni. Miten joku poika saattoi saada hänet näin sekaisin, ettei hän edes ujostellut? Tai miten hän oli onnistunut sanomaan kaikki päivän aikana sanomansa hellät ja rakastavtkin sanat, ja miten hän oli unohtanut ettei yleensä näyttänyt tunteitaan näin helposti.. Ainakaan tällaisia tunteita. Tai ehkä kyse olikin siitä, ettei hän ollut ennen kokenut tällaisia tunteita, tarvetta sanoa sellaisia sanoja ja tarvetta painautua vasten ihmistä, johon voi luottaa.. Poikaa, johon voi luottaa. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 06:44 | |
| Paul antoi Marjorien ottaa valitsemansa konvehdin, ja mutusteli sitten itsekin yhden. Se oli hyvää, mutta ei lainkaan niin hyvää, miltä Marjorien huulet olivat maistuneet. Paul ihmetteli itseään - miten hän olikin äitynyt niin rohkeasti, että oli uskaltanut suudella tyttöä. Eikä hän ollut edes pyörtynyt jännityksestä! Nörttipoika pohti, että iso syy oli Marjoriessa. Tytön lähellä ollessaan häntä ei hermostuttanut olla, ja puhekin sujui oikein helposti. Paul oli iloinen, että hän oli päässyt ainakin osittain naispelostaan, mutta eipä siinä kuitenkaan mitään, eihän hänen ehkä tarvitsisi enää tällä tavalla tutustua kehenkään muuhun tyttöön? Paul toivoi kovasti, että asia voisikin olla näin.
Kun Paul oli syönyt suunsa hitaasti tyhjäksi, hän päätti olla rohkea. Hän lipoi huuliaan varovasti, varmisti, etteivät ne olleet likaiset, ja nojautui kohti Marjorieta. Hän antoi pienen poskisuukon tytölle, ja vetäytyi kauemmas ujosti hymyillen. Hänestä oli vain tuntunut siltä, että hän tahtoo antaa poskisuudelman. Sitäpaitsi, eihän Marjorie sellaisesta voinut säikähtää? Olivathan he suudelleet jo ihan oikeasti, suulle...
Paul otti rasiasta toisen suklaan, sydämenmuotoisen. Hän näytti sitä Marjorielle, asetti sen rintansa kohdalle, ja söi sen vasta sitten. Hän oli jotenkin hassulla ja veikeällä päällä. Marjorie aiheutti vasta senkin. Paul ei ollut koskaan tuntenut tällaista onnea, joten ilmankos hän meni vähän hassuksi.
| |
| | | Zellie
Viestien lukumäärä : 155 Join date : 16.06.2010 Paikkakunta : Säkylä
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 07:01 | |
| Marjorie hymyili pojalle ja nappasi rasiasta vielä kolmannen suklaan, enempää hän ei kehtaisikaan ottaa. Mutustettuaan suklaan hän katseli huvittuneena miten Paul leikki sydämen muotoisen suklaakonvehdin kanssa. Heleä naurahdun irtautui tytön huulien välistä ja samalla tuo pujotti etusormensa kohti poikaa ja näpäytti sillä pienesti toisen nenänpäätä. Herttaisesti hymyillen tyttö katseli poikaa, joka oli kuin aivan eri ihminen siihen aamuiseen Pauliin verrattuna. He olivat molemmat tainneet löytää itsestään hieman toisenlaisen puolen tutustuttuaan. Marjorieta se ei haitannut ollenkaan, hän ei katunut tästä päivästä mitään.
Nörttityttö kallisti pienesti päätään ja mumahti jotain, mikä ei todellisuudessa tarkoittanut mitään. Kevyesti hän sipaisi hiuksiaan ja pujotti sitten molemmat kätensä Paulin niskan taakse, missä hän liikutteli sormiaan kutittelevasti pitkin pojan niskaa. Heleä nauru kuului pari kertaa suloisen aitona ja hymy säilyi sitäkin pidempään. Se oli kuin liimattu tytön huulille, ei tuntunut häipyvän ollenkaan. Sanoja ei tarvittu, ei ollenkaan. Eleet ja katseet kertoivat enemmän.
Marjorie ei oikein tiennyt mihin pisteeseen he saisivat mennä, mutta halailu ja suukottelukin kai olivat ihan sallittuja. Ja vaikkeivat olisikaan, ei Marjorie katuisi peintä rikkomusta niissä asioissa, vaikka hän yleensä sääntöjä ja pykäliä tarkoin pyrkikin noudattamaan. Neitokainen hymyili yhä ja paianutui sitten varovasti vasten pojan rintaa. '' Paul.. Tiedätkö mitä kello on? '' tyttö kysäisi sitten, sillä hänen pitäisi olla kuuteen mennessä kotona, vaikka kai sitäkin pystyisi vielä venyttämään.. | |
| | | Mawwi
Viestien lukumäärä : 1568 Join date : 27.05.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Hml
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow 26/10/2010, 07:41 | |
| Paulia itseäänkin alkoi naurattaa, kun Marjorie nauroi niin ihanan heleästi. Paulkin päästi suustaan pari kunnon naurahdusta - hän ei nauranut näin kovin usein. Yleensä hän naureskeli isänsä vitseille, tai Bobin tempuille. Paulista tuntui ihanalta, kun tyttö kutitteli hänen niskaansa. Paul ei ollut mitenkään kovin herkkä kutiamaan, mutta jos niskasta kutitti oikealla tavalla, häntä kyllä alkoi naurattaa. Pari kertaa Marjorien sormet liikuskelivat niin, että Paulin suusta pääsi kunnon naurunpyrskähdys, mutta pyrki hillitsemään itsensä.
Paul tunsi itsensä jälleen ritariksi, kun Marjorie painautui hänen rintaansa vasten. "En minä tiedä..." Paul sanoi - olihan hänellä kello kädessään, mutta hän ei vain tahtonut ajatella aikaa. Hänellä oli hyvä olla juuri nyt. Olisiko Marjorien pakko lähteä? Todellisuus iski Paulin tajuntaan - kyllä, Marjorien olisi pakko lähteä jossakin vaiheessa. Eihän tytöllä ollut yökyläilyä varten tavaroita, sitä paitsi eiväthän he voisi näin nopeasti olla yötä toisen luona. Paulin isäkin oli tulossa kotiin.
Paul silitteli tyttönsä selkää. "Voisipa tämä ilta jatkua ikuisuuksiin", Paul kuiskasi. Hän ei ollut itsekään tiennyt, että osaisi puhua tuollaisia romanttisia asioita - hän uskoikin edelleen, että tämä kaikki oli Marjorien läsnäolosta johtuvaa. Paul nosti toista vasenta kättään Marjorien selän takana. "Se on puoli kuusi", hän lopulta sanoi. | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: ...But let's just take it slow | |
| |
| | | | ...But let's just take it slow | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |