Girl rise up, throw your hands up

// Wrai ja Edwyn !
asukokonaisuus tässä, sieltä sivupalkista se missä näkyy takki ja kengät :--)

Torstai-ilta ja Mercedes Austin istui taksissa menossa yökerhoon. Toki hän oli alaikäinen, mutta muutamalla setelillä sai ihmeitä aikaan, varsinkin, kun portsarit alkoivat olla jo hyvänpäivän tuttuja. Ja toki oli torstai, ja huomenna olisi koulua, mutta se ei jaksanut juuri sillä hetkellä kiinnostaa blondia, joka oli jättänyt loiville kiharoille kääntyvät kullanvaaleat hiuksensa valumaan valtoimenaan olkapäille.
Tyttö istui jalat ristissä taksin takapenkillä ja pyöritteli hajamielisesti hiussuortuvaa sormensa ympärillä, suoristellen välillä harmaan, olkaimettoman mekkonsa helmaa. Hartioita peitti musta takki ja asukokonaisuus oli kruunattu Jimmy Choon kengillä ja clutchilla.

Miley oli tylysti päättänyt skipata huomisen koulupäivän ja lähteä sen sijaan tuulettamaan itseään vähän kaupungille cheerleaderjoukkueeseen kuuluvan pojan, Edwyn Gonzalezin kanssa. Sekin oli oikeastaan oli ollut pelkkä hetken mielijohde, mutta se oli ollut varsin hyvä mielijohde ja Miley odotti ja innolla, mitä illasta kehkeytyisi.
Ja tällä kertaa hän ei edes ajatellut sitä sillä tavalla, vaan siinä mielessä, mitä hän saisi nyhdettyä Edwynistä muutaman drinkin jälkeen irti. Miley oli nimittäin valmis pistämään päänsä pantiksi siitä, että jätkä veljeili kapinallisten kanssa, eikä se sopinut kermalaisten imagoon - olisi parempi, että hän ohjeistaisi Edwyniä suuntaan, siihen oikeaan suuntaan, mihin toisen piti mennä. Eli iskeä kauniita, kermaan kuuluvia naisia ja pitää hauskaa vain kermaan kuuluvien kanssa.

Taksi pysähtyi melko tuoreen, suositun yökerhon eteen, kun Miley nakkasi muutaman setelin kuskille ja jätti varsin anteliaasti myös tippiä nuorelle miehelle, väläyttäen tuolle täydellisen valkean hammasrivistönsä, ennen kuin astui autosta ulos San Diegon kadulle.
Nopea vilkaisu kelloon kertoi, että hän oli täydellisen ajoissa, muutaman minuutin jopa etuajassa, mutta Edwyniä ei silti näkynyt vielä missään. Vaaleansiniset silmät katselivat ympärilleen ja yrittivät tavoittaa jostakin tutunnäköisen pojan, tuloksetta.
Mileyn otsa kurtistui hienoisesti, toivottavasti jätkä ei antaisi hänen odottaa kovin kauaa.

// Edwynin tyyli =) (Se on se oikee reunanen) Ja sori kun on kestänyt =) Jostain syystä tämä ei anna laittaa tätä peliä tonne muistiin mulle o_O)

Yhtenä päivänä oli tapahtunut enemmän kuin paljon. Ensin hän oli luullut särkeneen sydämmensä Destinyn takia, mutta kellonhaku reissu olikin paljastanut monia muita asioita. Oikeastaan nyt Edwyn ei ollut varma seurustelivatko he pojan kanssa. Pää oli kieltämättä hyvin pahasti sekaisin. Eikä siinä mielentilassa olisi kannattanut lähteä kenenkään cheerleaderpimun matkaan. Ei todellakaan. Alkoholi ja liiat ajatukset eivät koskaan olleet hyvä asia. Ei ikinä. No, kuitenkin Edwyn oli joutunut lähtemään Destinyn luota, koska oli muitakin menoja. Oli hän kertonut ,että yliopiston paperit piti viedä ja sitten lähteä baariin Mileyn kanssa. Nihkeää kieltämättä. Kotiin päästyään into oli entistä enemmän hiipunut ja pelontapainen tunne hiipinyt kehoon. Ei pitäisi juoda liikaa, ettei mitään paljastuisi.

Pukeutumiseen ei juurikaan oltu jaksettu panostaa. Tarkemmin sanottuna Aaron oli saanut päättää vaatteet. Ihan vain sen takia, että pää leijui jossain pilvien yläpuolella. Ehkä hän oli sitten mennyt rakastumaan? Oliko tämä tunne rakkautta? Ei hän ollut koskaan tuntenut mitään tämäntapaista ketään kohtaan. Ei ikinä. Edwyn oli käynyt kuntosalilla nopsaan, suihkussa ja sitten vetänyt vaatteet päälleen. Nyt vanhemmille oli jopa kerrottu rehellisesti mihin oli suunta. Nuo olivat iloisia ja kehuivat Austinin perhettä taivaisiin. Raha ratkaisi ja se että esikoinen oli lähdössä ulos kauniin tytön kanssa... Tästä saataisiin kuulla vielä.

Illan tullen Edwyn sitten nousi taksista erään baarin edessä. Hän oli itse suunnitellut kulkevansa bussilla, mutta vanhemmat olivat tilanneet taksin hänen ollessa vessassa. Ihmisiä katseltiin hieman. Perus kermalaisia. Muutamia tuttujakin kasvoja ja parit jo moikkasivatkin innoissaan. Viime aikoina Edwyniä ei tällaisissa paikoissa juuri ollut näkynyt. Rahat ojennettiin kuskille ja tuota kiitettiin ja ovi painettiin kevyesti kiinni. Kyllä hän suunnilleen ajoissa olisi. Kelloa oli vilkaistu pari kilometriä sitten ja silloin se oli näyttänyt tasaa. Korkeintaan pari minuuttia oli siitä hetkestä mennyt. Nuoria tiirailtiin lisää, kunnes Mercedes bongattiinkin. Tuo näytti sievältä tummassa mekossaan, mutta mitäpä muuta olisi voinut odottaa? Poika veti syvään henkeä ja asteli vaalean-neidin luo. Pienesti hän jopa hymyili. Hyvin epä Edwynmäiseen tapaan.
"Et kai joutunut kauaa odottelemaan?"

// joo eipä tuo mittään, kyllähän tuo mullakin vähän kesti:--D

Miley alkoi hermostua, kun kännykän kello siirtyi osoittamaan kahta minuuttia vaille tasaa, sen jälkeen yhtä, lopulta kello oli tasan sen verran, mitä he olivat sopineet tapaavansa, eikä Edwyniä vieläkään näkynyt missään. Blondi naputteli korkokenkänsä kannalla maata aavistuksen närkästyneenä, hän ei ollut tottunut odottelemaan ketään, eikä hänen pitäisikään odotella ketään – mieluummin muut saisivat odotella häntä. Mercedes maiskautti vaalealla huulikiillolla kuorrutettuja huuliaan ja naputteli puhelintaan odotellessaan Edwyniä, ehtien vielä tarkastella tänä päivänä tehdyn manikyyrin, ennen kuin herra oli suvainnut saapua – myöhässä. Pari minuuttia sinne tai tänne, joku olisi sanonut, mutta Mercedes Austin inhosi odottelua.

Siniset silmät kohosivat puhelimesta ja tyttö napsautti sen aavistuksen turhan kovaa kiinni, väläyttäen sitten hunajaisen hymyn.
"En toki", oli sama, kuin Miley olisi kertonut odottaneensa koko viime vuoden ja puolet tästäkin vuodesta. Tyttö vilkaisi poikaa päästä varpaisiin ennen kuin hymyili hyväksyvästi ja viittasi sitten yökerhon ovien suuntaan.
"Mennäänkö?"

Jonoa ei ollut pitkästi, joten pian kaksikko pääsi astelemaan sisään. Miley nyrpisti nenäänsä käteen isketylle leimalle ja vannoi, ettei tulisi toista kertaa tänne, tai ainakin vaatisi rannekkeen tai jonkun. Rumat leimat eivät liiemmin täydentäneet hänen asukokonaisuuttaan, puhumattakaan siitä, millaisia myrkkyjä niistä varmaan imeytyi ihon läpi verenkiertoon. Inhottavaa.
"Käydäänkö eka hakemassa drinkit?" Miley kysyi, vaikkei Edwynin vastausta odottanutkaan, vaan tarttui poikaa kädestä ja johdatti toisen ihmismassan läpi baaritiskille. Tytöllä oli selvä suunnitelma siitä, että hän antaisi Edwynin juoda drinkin (tai pari) ja esittäisi sitten muutaman hyvin tiukan kysymyksen. Tietysti niin, ettei Edwynillä olisi aavistustakaan Mileyn varsinaisista tarkoitusperistä. Hän paloi halusta saada kuulla uusia juoruja, niitä ei ollut aikoihin ollut liikkeellä – ja mikään ei ollut parempaa kuin olla itse se, johon kaikkien cheerleadereiden huomio kiinnittyi ruokalan pöydässä, kun tuoreimmat uutiset oli jaettavana.

Baarimikolta ei kestänyt kuin muutama hetki pyörittää Mileyn pyytämät drinkit, ja kun ne ilmestyivät pöydälle, blondi ojensi toisen lasin Edwynille hymyillen iloisesti.
"Maista, toi on uus sekotus. Aivan sairaan hyvää!" Miley kehoitti ja kuin vakuudeksi omille sanoilleen laski huulensa oman lasinsa reunalle ja siemaisi juomaansa.

Kuulemma Miley ei ollut odotellut häntä kauaa, mikä oli hyvä. Vähiten hän juuri nyt tahtoi kuunnella äkäistä cheerleaderiä. Tytöt osasivat olla oikeita nirppanokkia välillä. Kuitenkin nyt näin ei ollut, vaan vaaleaverikön kanssa asteltiin yhdessä clubille sisään. Leima saatiin käteen ja samantien tyttö ehdotti, että juomista haettaisiin. Ei Edwyn vastaan sanonut, muttei innolla juossut tiskillekään Milen perässä. Oli kai epäkohteliasta antaa tuon tehdä tilaus, mutta eipä poika tiennytkään mitään drinkeistä. Niitähän täällä yleensä juotiin. Edwyn rakasti olutta. Hän oikeasti piti siitä ja harvojen tyttöjen oli sitä vaikea kai ymmärtää. Kyllähän pojat joivat olutta, mutta kai se oli vain vaikea tajuta, että jopa cheerleaderpoika pystyi juomaan olutta. Hän ei ollut tyttö…

Miley olikin saanut juomat nopeasti ja pian lasi komeili hänen omassakin kädessä. Kuulemma sekoitus oli uusi ja hyvä. Tytölle hymyiltiin hieman ja kehotuksesta siitä juotiin hieman. Makeaahan se oli, mutta ei ihan kamalaa. Toi mieleen mehun tai limpparin. Niin kuin yleensäkin drinkeissä, ei alkoholi kamalasti edes maistunut läpi. Saattoihan se tosin petollistakin olla, mutta ehkä se tekisi vain hyvää. Hän oli päivällä kuitenkin saanut asioitaan järjestykseen! Voi Destiny… Hän oli ollut niin väärässä tuon suhteen. Tuntui hyvältä, ettei poikaa tarvinnut enää vältellä. Ajatukset tietenkin piti edelleen pitää salassa. Aivan kaikki piti pitää salassa, mutta Des…

Ajatuksissaan poika huokaisi miltei rakastuneenoloisena lagaten tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Nykyhetkeen kuitenkin herättiin nopeasti ja hieman nolona juomaa hörpättiin reilusti.
"Joo. Tämä on hyvää. Mennäänkö istumaan jonnekin? Vai tahdotko seista?" Nappisilmä heitti pari kysymystä ilmaan oman häkeltymisesnä peittämiseksi. Pitäisi pitää ajatukset koossa. Mileylle ei todellakaan pitäisi antaa yhtään mitään syitä epäillä hänen vehtailevan kapinallisen kanssa.
"Ja minä muuten sitten tarjoan sinulle seuraavan."

Siniset silmät tarkkailivat Edwynin ilmettä, kun tuo käytti lasin reunaa huulillaan ja maistoi tytön tarjoamaa drinkkiä. Miley yritti erottaa jotain, joka kertoisi, mitä poika siitä oli pitänyt, mutta kasvot olivat sen verran ilmeettömät, ettei niistä saanut irti mitään. Edwyn tuntui muutenkin niin poissaolevalta, jäi vain tuijottelemaan jonnekin kaukaisuuteen. Ei ollut kaukana, että Mercedes ei napsauttanut sormiaan Gonzalezin nenän edessä ja tallonut sen jälkeen koroillaan tuon varpaille. Silloin, kun oli Miley Austinin kanssa ulkona, ei saanut vaikuttaa siltä, kuin olisi sillä hetkellä kolmen valovuoden päässä tästä yökerhosta! Miley tuijotti närkästyneenä Edwyniin, joka palasi muutaman sekunnin viiveellä takaisin todellisuuteen. Sentään toinen näytti edes hieman häpeävän tekoaan, aivan oikein.

"Mennään vaan istumaan", blondi vastasi Edwynin sanoihin kääntyen katselemaan vapaita paikkoja.
"Ja toki", Miley vielä lisäsi pojan toisiin sanoihin – no hitto, oliko Edwyn muka olettanut, että Miley tarjoaisi kaikki juomat? Phyh, tuskin. Cheerleaderpoju saattoikin olla typerämpi, mitä Miley oli edes alun perin ajatellut.
Yökerhossa oli sen verta täyttä, että tyttö joutui hetken tähyilemään ja kurottelemaan kaulaansa nähdäkseen vapaita pöytiä, mutta lopulta yksi bongattiin.
"Tuolla on vapaata", huutosakkilainen sanoi Edwynille ja viittoili tyhjän pöydän suuntaan.
"Otatko sä toiset juomat mukaan jo valmiiksi? Mä meen varamaan pöydän", Mercedes totesi eikä jäänyt taaskaan odottelemaan, että Gonzalez ehtisi vastata, vaan lähti jo purjehtimaan sitä vapaata pöytää kohti. Yksi jätkä ehti juuri istuttaa takamuksensa Mileyn silmissä siintäneelle tuolille, mutta kun tyttö varsin hunajaisesti pyysi tuota luovuttamaan paikkansa ja räpsäytti pari kertaa silmiään, mies keräsi luunsa aika nopeasti ja siirtyi muualle.

Mercedes istui pöydän ääreen nojaten kevyesti leukansa toiseen käteensä, pyöritellen drinkkiään vapaalla kädellään. Hän tarvitsi jonkunlaisen toimintasuunnitelman tämän homman edistämiseksi: ensin piti saada poika kiskomaan muutama drinkki lisää, todennäköisesti selvin päin Edwyn ei sanoisi sanaakaan. Tai sanoisi, mutta luultavasti valehtelisi, ja Miley tiesi paremmin (tai ainakin kuvitteli tietävänsä). Jotakin hämärää siinä kapinallisen ja Edwynin jutussa oli ja vaaleaverikkö aikoi selvittää, mitä.