Pretty pretty pretty pretty pretty pretty pretty pettycoat

Hugo oli päättänyt raahata Abbyn seurakseen erään tunnetun bändin keikalle, joka sattui pitämään San Diegossa salakeikan. Keikan josta vain pieni osa ihmisiä tiesi. Mutta mistä Hugo oli saanut tämän keikan olemassa olon tietää? No kun oli suhteita muusikoihin ja journalisteihin, niin sai tietää kaiken kaikesta. Hugo vain harvemmin hyödynsi näitä suhteitaan, kun häntä ei voinut vähempää kiinnostaa pikkujuorut. Mutta tämä oli mehevä tieto, sillä Hugo itse piti kovasti kyseisestä bändistä ja tiesi, että keikasta tulisi mahtava. Vähän valikoitunutta porukkaa, bändi ja keikan jälkeiset menot. Täydellistä kerrassaan. No varmasti haluatte tietää mitä bändiä he pääsisivät VIP:nä kuuntelemaan? No tietenkin The Kooksia. Hugo oli monet heidän kappaleistaan opetellut soittamaankin ja osasi itsekin laulaa näitä kappaleita joten kuten.

Nuorukainen oli pukenut päällensä enemmän omaa tyyliään ja jopa miettinyt kerrankin vaatteitaan. Eihän tuollaiseen paikkaan aivan minkänäköisenä tahansa voinut mennä. Kenties siellä poikisi jotakin töitäkin tai vastaavaa, jos vain tarpeeksi vakuuttaisi muita tyyppejä. Päälle oli vedetty mustat suorat housut, valkoinen juuri oikeaa kokoa oleva kauluspaita ja sen päälle vielä musta, kirpputorilta löydetty täydellinen vanha liivi. Housuja piti hoikan lantion yllä myöskin kirpputorilta löydetty vanha ruskea nahkavyö. Kaulaan oli kiedottu vaalea huivi ja vielä kädessä kulki harmaa maiharityylinen takki. Jalassa oli mustat nahkasaappaat ja tyylin kruunasi kerrankin ajettu parransänki! Kyllä uskokaa pois. Hiuksetkin oli jopa harjattu ja niitä oli hieman sudittu siistimpään tyyliin, mutta niin, että ne näyttivät silti hieman sotkuisilta. kuva Kerrassaan jokaisen indietytön unelma, harmi vain, että tavallaan Hugo oli varattu. Ei siis omasta mielestään, mutta mitä Abbystä oli saanut kuvan, joten kerta Abby oli mukana, saisi naisetkin jäädä tältä illalta. No ehkä Abbykin tyrmäytyisi pojan kerrankin huolitellusta ulkonäöstä, olihan tyttö tottunut näkemään nuorukaisen melko rähjäisenä renttuna (etenkin kun he asuivat yhdessä)

Hugo oli sopinut tapaavansa Abbyn keskustassa erään melkein-pilvenpiirtäjän luona, jonka alakerrassa oli tunnelmallinen kahvila. Mutta se ei oikeasti ollut paikka missä he aikansa viettäisivät. Nimittäin sen talon katolla pidettiin se salakeikka. Se jota Hugo nyt odotti kuin kuuta nousevaa, olihan The Kooks pojan lemppareita (siis niistä monista bändeistä). Abbyn musiikkimieltymyksestä poika ei tiennyt, mutta kai nyt kuka tahansa rokkari arvostaisi tunnetun bändin salakeikkaa.

//Abbyn lookki

Vaikkei tällä punapäällä (jep, nykyisin tämä rokkarityttö nähtiin punapäänä) ollut mitään käsitystä, mitä eräällä miehenalulla oli mielessä tälle illalle, oli tyttö kuitenkin laittautunut pitkästä aikaa hienoksi. Hän oli oikein päättänyt värjätä hiuksensakin sen kunniaksi. Se oli ollut sitten hieman vaikeampi prosessi, sillä hänhän oli ollut tummahiuksinen, mutta halusi nyt punapääksi. Eli hänelle oli täytynyt tehdä värinpoisto, kahteen kertaan. Tähän prosessiin oli tosin kulunut pari päivää, mutta lopputulos näytti oikein hyvältä. Tummanpunaiset hiukset sopivat niin hyvin tytön kalpeisiin kasvoihin.

Abigail Bailey astui ulos linja-autosta ja sipaisi punaisia hiuksiaan selälleen. Häneen luotiin heti uteliaita silmäyksiä, eikä tyttö pistänyt näitä ollenkaan pahaksi. Hän tiesi olevansa hyvännäköinen mustien aurinkolasien kanssa! Abby nosti hieman aurinkolasejaan ja lähti kävelemään kohti paikkaa, jossa hänen oli määrä tavata Hugo. Tytöllä oli jaloissaan taspohjaiset mustat saapikkaat, joissa oli parin sentin pohja. Nyt tyttö oli siis jo 180 senttimetrin paremmalla puolella. Hänen hoikat säärensä vain korostuivat tytön lyhyiden shortsien kanssa, ja muutenkin hänen pituutensa näytti ylimaalliselta pukeutumistyylinsä takia. Shortsit olivat korkeat ja ylettyivät napaan asti, ja vaikka Abbylla olikin napapaidan kaltainen paita yllään, hänen pukeutumisensa ei näyttänyt halvalta. Ja kun tytöllä oli vielä vaalea, pitkä neule yllään, tyyli näytti tarkkaan suunnitellulta. Sitähän se oli suuremmaksi osaksi ollut, mutta onneksi tytöllä oli jo niin sanotusti lapsuudesta asti ollut valmiina tietty tyylitaju, johon hän osasi pukeutua tahtomattaankin.

Abby nosti lasinsa pois silmiltään ja silmäili kylttiä. Jep, tämän täytyi olla se kahvila, jota Hugo oli tarkoittanut ja jossa heidän pitäisi tavata. Tyttö vilkaisi oikeassa kädessä olevaa kelloa ja huomasi olevansa pari minuuttia ajoissa. Positiivista, sillä yleensä Abbylla oli tapana olla myöhässä.
Punapää sipaisi poskeaan ja astui sisälle kahvilaan. Hänen kauniisti ja korostetusti meikatut silmänsä katselivat ympärilleen arvioiden, kun hän oli päässyt kunnolla sisälle kahvilaan. Ihan mukavan näköinen kahvila, ei tosin ehkä aivan tytön tyylistä, mutta nääh. Mitäs sen oli väliä. Tosin jos he aikoisivat tänne jämähtää, niin sitten se olisi ongelman. Niin, nythän sitä oli hyvä alkaa miettiä myös sitä, miksi hän oli ylipäätään suostunut lähtemään Hugon seuraksi. Olivatko nämä treffit? Tosiasiassa tyttö kyllä jotenkin piti Hugon seurasta ja oli kai suostumishetkellä ajatellut voivansa viettää enemmänkin aikaa Hugon seurassa.

Saa tosiaan nähdä, mitä tämä ilta toisi tullessaan.

Hugo oli pummanut eräältä tutultaan kyydin kahvilalle, sillä olihan tuo ystävä kertonut koko keikasta. Kuitenkin tämä kaveri lähti etsimään autolleen parkkipaikkaa, mutta jätti Hugon jo talolle. Nuorukainen katseli ympäristöä, ei ainakaan Abbyä tässä näkynyt. Poika päätti mennä katsomaan sisälle olisiko tyttö kerrankin ollut ajoissa paikalla, varsinkin kun Hugo oli ollut niin salamyhkäinen. Astuttuaan sisälle poika huomasikin heti hemaisevan neidon istumassa erään pöydän ääressä. Sanomattakin selvää kuka tuo seksikäs ilmestys oli.
"Oho, sähän oot jo täällä", Hugo tervehti toista naurahtaen ja käänsi tuolin ympäri niin, että istui tuolille haara-asennossa ja nojasi kätensä selkänojaan. Virnistys heitettiin Abbylle ja poika vilkaisi olkansa yli muuten kahvilaa. Aika hiljaista.
"Sähä oot kuuma tänään", nuorukainen jatkoi sitten ja vinkkasi silmäänsä tytölle vastapäätään.

"No mut ei me tänne tultu istumaan, vaan jatketaan matkaa tonne katolle. Kohta alkaa elämäs bileet", nuorukainen jatkoi salamyhkäisenä. Kahvilanomistaja ei pitänyt tästä, ettei nuoripari mitään tilannut. Mutta ilmaiset tarjonnat olivat kohta alkavissa bileissä. Poika nousi tuoliltaan ja nappasi Abbyä kädestä johdattaen tytön kahvilan aulasta lähtevään hissiin. Tuskipa omistajakaan tiesi kuka ylhäällä esiintyisi. Hissin nappia painettuaan Hugo pyöräytti Abbyn oman (Hugon) kätensä alta lähelleen. Nuorukainen suuteli kiusoittelevasti tytön kaulaa. Okei Hugo oli hieman innokas ja pirteä, mutta kukapa ei tässä tilanteessa olisi. Mutta Abbylle tämä iloisuus saattoi olla yllättävää.

Sitten hissi saapui alas ja Hugo päästi irti tytöstä. Nuorukainen asteli hissiin ja painoi nappia ylimpään kerrokseen, josta katolle pääsisi muutaman portaan ja oven jälkeen. Kenties The Kooks olisi jo virittämässä kitaroitaan. Hugo vain toivoi, että paikalla olisi kaikkea valikoitua kermaa, eli siis tuttuja ja tutun tuttuja ja tietenkin poika toivoi pääsenvänsä juttelemaan bändin jätkien kanssa keikan jälkeen. Olisihan se selvää, että he jäisivät juhlimaan. Paikalla kun ei ollut ketään häiriöitä tällä kertaa, siksi pienet keikat olivat parhaita. Poika pysyi hiljaa, mutta virnisteli itsekseen. Kerrankin Hugo oli hyvällä tuulella.

Abby oli ehtinyt istua pari minuuttia, kun hän sitten kuuli jonkun puhuvan hänelle. Smaragdinvihreät silmät käännettiin Hugoon, joka todellakin yllätti ulkonäöllään! Punapää tsekkasi toisen päästä varpaisiin päätänsä epäuskoisesti pudistellen.
"No oho oho", rokkarityttö totesi ja virnisti viehkeästi. "Miks mä en tiennyt, että sä osaat laittautua", Abby kiusoitteli tahallaan ja hänen hymynsä vain muuttui entistä ilkikurisemmaksi. Oli harvinaista nähdä Hugo noin hyvin pukeutuneena. Viimeksi tyttö oli nähnyt Hugon yhtä laittautuneena, kun Hugo oli kutsunut Abbyn mukaansa sukujuhliin (joissa Abby kohtasi hänet hyljänneen äitinsä...). Hugo näytti jotenkin niin erilaiselta. Kuin tytön edessä istuisi aivan erilainen mies, jota Abigail ei vielä niin hyvin tuntenut.

"Katolle? Mitä siellä muka on?" rokkari kyseli ihmeissään, kun Hugo jo veti häntä mukaansa. Abby ei kuitenkaan mahtanut olla virnuilematta, sillä Hugo vaikutti kuin innostuneelta pikkupojalta, jonka unelma kävisi pian toteen. Mitähän kohta oli tapahtumassa?
Hissiä odotellessaan Hugo vetäisi Abbyn kunnolla lähelleen ja alkoi suudella punapään kaulaa. Abigail helähti hiljaiseen nauruun nauttiessaan Hugon hellyydenosoituksista. Hetkinen, mitä Abby ajatteli? Hellyydenosoituksia? Ja pöh! Nämä mitään sellaisia olleet! Hugohan vain ilmaisi olevansa himokas, sitä tämä vain oli. Ei mitään muuta. He kaksi eivät olleet yhdessä niin kuin jokin muu tyttö ja poika. He vain... Tyydyttivät tarpeen tullet toistensa tarpeet. Tosin Hugo oli Abbylle yhä yksi niistä monista, jotka tyydyttivät tytön tarpeita, mutta sitähän Hugon ei tarvitsisi tietää.

He astuivat hissiin ja Abby katsoi, kun Hugo painoi ylimmän kerroksen nappia. Abbyn mielenkiinto oli alkanut kunnolla heräillä, sillä Hugon innostus oli jokseekin tarttuvaa.
"Anna ees vähän esimakua tulevasta, jooko?" punapää kokeili nyt viatonta ripsien räpsyttelyä saadakseen tietää, mitä Hugolla oli mielessä.

Hugo ei voinut olla naurahtamatta tytön lausahdukselle. Olihan Hugossa tyylikkäämpikin puoli, jos vain sitä jaksoi toteuttaa. Mutta usein laiskuus ja yksinkertaisuus voitti. Mutta oikeasti Hugo piti tästä vanhanaikaisesta tyylistä ja kyllä, poika kiersi aika ajoin kirpputoreja tehden vaatelöytöjä. Säästihän se rahaakin, kun ei ollut muodin peräsä.
"Mm.. sä et tiedäkkään musta ihan kaikkea", Hugo vastasi sitten vihjaillen ja lipaisi huultaan. Tätähän se oli heidän välillä, flirttailua ja kiusoittelua, sitten kun päästiin vaunulle niin luvassa oli tarpeiden tyydytystä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Eihän tässä mitään oikeasti ollut, eihän?

"Eiköhän se sulle kohta selviä", nuorukainen jatkoi sitten kertomatta mitään ja antoi sitten yhä huuliensa seikkailla toisen iholla ja käsien lipua tytön lanteita alas päin. Ainakin Abby vaikutti nauttivansa tästä, ja kukapa tyttö ei olisi? Eiköhän jokaisen unelma ollut tällainen hieman paha poika, joka osasi hoidella ja käsitellä naisia. Niin ja tietenkin eikös sekin ollut plussaa, että mies oli vähän vanhempi? Olihan Hugo Abbyä pari vuotta vanhempi, syistä jotka olivat ihan yksinkertaisia.

Hissiin päästyään Abby kysyi uudestaan tietoja. Mutta Hugo haluaisi yllättää tuon rokkarin. Siis ihan vain kaverina, ei minään muuna! Eihän Hugo mitään romanttisia yllätyksiä järjestäisi ikimaailmassa, hyi! Sellainen lällyily oli niin laimeaa nuorukaisen mielestä ja muutenkin romantiikka oli keksitty juttu. Ainakaan tähän päivään mennessä kukaan ei ollut vielä saanut Hugoa kunnolla rakastumaan saati sitoutumaan, ja tuskinpa saisikaan. Nyt Hugo kuitenkin painosti Abbyn hissin seinää vasten ja laittoi kätensä seinään Abbyn jääden niiden väliin. Pieni virnistys oli edelleen kasvoilla ja pojan silmät kiiluivat jännityksestä. Sitten miehen alku vain pudisti päätään.
"Ehei, malta nyt oottaa hetki hani", Hugo sanoi sitten matalasti ja kiusasi tyttöä asettamalla kasvonsa toisen lähelle, muttei nyt suudellut toista. Hetken siinä oltuaan nuorukainen siirtyi nojailemaan itsekin hissin seinään. Vielä pari kerrosta ja oltaisiin melkein jo katolla. KOHTA!

Hugon asettautuessa niin, ettei Abbylla ollut pakenemisen mahdollisuutta, tyttä katseli miehenalkua suoraan silmiin räpäyttämättä lainkaan omia silmiään. Hänen silmänsä olivat nauliintuneena Hugon silmiin kuin yrittäen sitä kautta saada selville tämän ajatukset. Rokkari oli niin varma, että Hugo paljastaisi hänelle suunnitelmansa, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Eikä Abby saanut edes tuntea Hugon huulia itsessään! Miten tämä nyt näin päin oli kääntynyt, Abbynhän tässä se härnäävä osapuoli piti olla!
Nuorukainen asettautui nojaamaan hissin seinää vasten tytön viereen, eikä Abby osannut hetkeen tehdä muuta kuin tuijottaa Hugoa vieressään. Pian hän kuitenkin tokeni tästä takaiskusta ja alkoi suoristella vaatteita yllään.

"Mikähän mahtaa olla parempaa kuin mä.." punapää tajusi nurisevansa ja jos tyttö oikein kuuli, hänen sanoistaan oli erottanut mustasukkaisuuden säväyksen. Mitä, Abbykö muka mustasukkainen siitä, ettei Hugo käynyt heti ja nyt hänen kimppuunsa? Hahaha, ei edes Abigail ollut näin säälittävän huomionhakuinen!
... Vai oliko?

Hugo naurahti rentoutuneesti toisen sanoille ja nosti käsiään päänsä päälle. Tyttö selvästi oli jo ärsyyntymässä, kun ei saanut heti haluamaansa tietoa. No onneksi se asia korjaantuisi... nyt. Hissi nimittäin saapui ylimpään kerrokseen ja nuorukainen asteli ulos hissistä venytellen onnellisena. Enää muutama rappu ja ovi onneen. Oven takaa saattoi jo kuulla pientä harjoittelua virittelyn muodossa ja puheensorinakin kantautui korviin.
"No sanotaanko, et ainakin yhtä tärkeää kun seksi on musiikki", Hugo vastasi myöhässä tytön sanoihin ja käveli kevein askelin kohti rappusia ja loikki ne muutamalla harppauksella oven eteen. Abbylle saattoi olla yllättävää nähdä Hugo näin leppoisena, mutta minkäs sille mahtoi, että tällainen ainutlaatuinen tilaisuus sai muuten niin neutraalin ja ilottoman pojan pirteäksi.

Sitten Hugo avasi varovasti oven ja kurkisti katolle. Lopuksi ovi avattiin kunnolla auki ja nuorukainen katsahti olkansa yli Abbyä.
"Okei mä en malta enää, nimittäin tänään, täällä, vain valiojoukolle, esiintyy The Kooks", Hugo sanoi iloisesti ja hymyili oikeaa hymyä. Miehen alku astui katolle ja kaivoi taskustaan tupakka-askin ja sytkärin. Huulille asetettiin syöpäkääryle ja se sytytettiin palamaan. Sitten nuorukainen tervehti käden heilautuksella muutamia tuttujaan ja käveli automaattisesti jo lähemmäksi lavaa. Kuitenkin poika ajautui sen sivulle ja nojautui katon kaiteeseen katsoen Abbyyn rentona.
"Siis oikeesti, voitko kuvitella, yks mun lempibändeistä esiintyy täällä tänään!", Hugo jatkoi sitten ja katseli pienelle tunnelmalliselle lavalle, jossa bändin jätkät vähän jo asettelelivat soittimiaan kuntoon. Sitten katse hakeutui tutkailemaan katon ihmisiä ja siitä tarjoilupöytää, joka notkui lähinnä pientä naposteltavaa ja tölkkejä täynnä eri alkoholijuomia.

Hissi saapui määränpäähänsä ja he astuivat ulos hissistä. Abby katseli Hugoa kulmat koholla, kun tämä hyppeli portaat kevyesti. Kohta täytyisi tapahtua jotain todella erikoista, koska se sai Hugon tuollaiseksi. Eikä tyttö voinut olla miettimättä, olisiko Hugo samanlainen illalla sängyssä...
Hei, minkäs Abby luonnolleen mahtoi! Hän rakasti sänkypuuhia, joten eikö tämä ollut aivan ymmärrettävää ajatella Hugon pirteisyyttä myös sängyn puolella.

Hugo paljasti sitten varjellun salaisuutensa illasta, eikä se aivan heti mennyt Abbyn tajuntaan. Siis hetkinen, he olivat tulleet katsomaan tänne bändiä? Ja oliko Hugo juuri sanonut bändin nimeksi The Kooks? Saman The Kooksin, jota myös Abby sattui rankasti kuuntelemana silloin kuin kiireiltään ehti? Eeeei, Hugo varmasti vain vedätti Abbya.
Abby havahtui vasta, kun Hugo oli vienyt heidät lavan eteen ja maininnut bändin olevan hänen lempibändinsä. Silloin tytön huulien välistä kuului kirkas kiljaisu ja hän nosti kätensä nopeasti suunsa eteen katsoen Hugoa silmän suurina.
"The Kooks!" Abby huudahti sydämensä pohjasta ja onnistui herättämään katolla olevien ihmisten huomion kiljaisullaan. "The Kooks on mun lempibändi!" tyttö selitti hätäpäissään ja onnistui laskemaan tärisevät kätensä rintakehälleen.

Tämä oli uutta. Tämä oli todellakin uutta, myös tunneperäisesti. Abby ei koskaan ollut riemastunut näin paljon jonkun seurassa. Abbyn olisi tehnyt mieli tehdä jotain radikaalia - kuten esimerkiksi paljastaa rakkautensa Hugolle, mutta... Pyyyh, se oli vain tämä innostunut tunne, mikä sai hänet näin sekaisin.
"Siis esiintyykö The Kooks täällä? Kohta?" punapää kysyi ja haukkoi henkeään. Hän ei koskaan ennen ollut nähnyt lempibändiään livenä. Oikeastaan hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään bändin livekeikkaa. Olikohan Abby jäänyt jostain hyvästä paitsi?

Hugo sauhutteli onnellisena tupakkaansa ja harkitsi, että hakisi kohta käteensä vielä kylmän oluen, jotta elämä vain paranisi. Mutta Abby ehti kiljahtaa näiden ajatusten keskellä, tuo tyttömäinen kiljahdus oli aivan uutta tuon neidon suusta. Okei, eihän Hugo ollut tottunut kun lähinnä kuuntelemaan pientä voihkintaa tai muuta, koska harvemmin nämä muuten aikaansa kuluttivat yhdessä. Pojan katse hakeutui siis Abbyyn ja nyökkäsi tälle aluksi.
"Mitä? Säkin tykkään Kookseist?", Hugo kysyi sitten ihmetellen ja karisti tupakastaan tuhkaa katon kaiteelta alas. Miehen alku kiinnostui nyt todella Abbystä, ei tyttö voinut olla ihan tavallinen, sillä vain hyvät tyypit kuuntelivat The Kooksia.
"Outo yhteensattuma..", nuori herra Miller totesi sitten lähinnä itsekseen ääneen ja katsoi hetken taas lavalle, jossa näytti olevan valmista ja bändin jätkät katosivat lavan taakse.

Tytön innostus oli mukavaa katseltavaa, ilmeisesti Hugo oli yllättänyt toisen. Kerrankin. Siis niikuin näin ihan normaalisti. Samalla pojan katse hakeutui taas tarjoilupöydän ääreen, kohta olisi saatava olutta, ennen kuin keikka ehtisi alkaa. No onneksi menisi varmaan vielä pieni tovi. Väkeä alkoi kuitenkin jo tuppautua katolle vähitellen, nuorukainen moikkaili tuleville tutuilleen ja poltti tupakkaansa.
"Ainakin niiden pitäis esiintyä, kohta", Hugo vastasi riemastuneesti ja heitti sitten tupakan tumpin katolta alas. Sitten poika otti askeleen lähemmäksi Abbyä ja hymyili tälle kerrankin ihan oikeasti. Ei mitään 'hei, haluan panna sinua' tai muuta vastaavaa virnettä. Niin ja sanottakoon, että harvemmin Hugo hymyili näin, etenkään Abbylle.
"Otatsä jotain juotavaa, jos mä haen? Pidä meille näit paikkoi, eiköhä kohta ala show", Hugo totesi sitten naurahtaen.

Abby ei ollut tuntenut itseään koskaan näin innostuneeksi jostakin asiasta. Tai sitten oli, mutta nyt hän ei pystynyt sitä tilannetta muistamaan. Jotenkin se, että lempibändi tulisi pian lavalle soittamaan, oli saada Abigailin tainnoksiin. Punapää kyllä tiesi The Kooksin kappaleita ja näin, mutta hän ei tosin omistanut yhtään heidän levyjään, sillä... No, Abby ei vain ollut tottunut käyttämään rahojaansa tuollaiseen. Hän oli kuunnellut bändiä koulun koneelta lähinnä youtubesta. Ei Abbya pystyisi kovaksi faniksi sanomaan, mutta hän piti The Kooksin tuotannosta hyvinkin paljon.

Rokkari ei voinut olla hymyilemättä yhtään sen leveämmin kuin nyt, kun Hugo sanoi The Kooksien esiintyvän kohta. Abbyn sydän läpätti ihastuneesti rinnassa, kun hän kääntyi katsomaan esiintymislavaa. Tämä ilta tulisi jäämään hyvin pitkäksi aikaa Abbyn mieleen, siitä tyttö oli ehdottoman varma. Kääntyessään taas katsomaan Hugoa pojan huulilla oli sangen tuntematon hymy. Hymy ei kuitenkaan ollut lainkaan mieltä alentava, vaan pikemminkin.. Lämmittävä. Outoa, Abbyn valtasi nyt kerrassaan ihmeellinen tunne. Kuin hänen sydämensä olisi jättänyt lyönnin välistä? Nääh, hän vain kuvitteli kaiken.
"Omenasiideri?" punapää pyysi ja virnisti. Kyllä, nyt tarvittaisiin yksi siideri tämän kunniaksi!

Abigail ei tosiaankaan luovuttaisi näitä paikkoja kenellekään, vaikka henki menisi. Hän varjelisi hänen ja Hugon paikkoja, sillä tästä näkisi lavalle täydellisesti ilman näköesteitä. Tosin Abbyn ja Hugon pituudella ei olisi mitään väliä, missä he seisoisivat - he näkisivät silti hyvin, koska molemmat olivat niin pitkiä.

Hugo nyökkäsi tytön toiveelle ja suunnisti nyt kohti tarjoilupöytää. Nuorukainen nappasi käteensä kulhosta, jossa oli paljon jäitä ja tölkkejä, yhden oluen ja yhden omenasiiderin. Pieni nauruntyrskähdys karkasi miehen huulilta. Jotenkin niin kliseistä, hakea tytölle siideriä juotavaksi. Huoh. Tähänkö sitä nyt oltiin menty, sitä voitiin vain miettiä. Juuri kun poika oli palaamassa juomat kädessään Abbyn luo hänet pysäytti tämän hyvä kaveri.
"Hugoo! Mitä mies, säki täällä!", Matt huusi ja tuli lähemmäksi Hugoa. Poika heilautti kättään ja pysähtyi siihen paikkaansa. Pitihän sitä nyt kavereita jututtaa.
"Jep, kuka hullu tätä juttua jättäis välistä.", Hugo naurahti sitten ja avasi oman juomansa.
"Sul on vissiin joku nainen messissä, sähän en tunnetusti siidereitä juo", Matt jatkoi ja virnisteli tietäväisesti Hugolle. Niin ja ainahan Hugo oli sanonut pysyvänsä villinä ja vapaana.
"Paskat on, kämppis ja otin messiin ihan vaan huvikseni, toi punapää tuolla", Hugo naurahti vähättelevästi ja uskotteli yhä itselleen, ettei Abby ja Hugo ollut muuta kuin sänkykavereita ja kämppiksiä. Ei mitään sen suurempaa. Koskaan.
"Sehä näyttää kuumalta, kerta se ei oo sun, niin sua ei sitten haittaa varmaan, jos koitan iskee sen? Sähän voi esitellä meidät hei!", nuorukaisen kaveri jatkoi kiusaten Hugoa. Nyt kuitenkin Hugon ilme meni peruslukemille, tietenkin tietämättä.
"He-hei, siihen tyttöön sä et tuu koskee, se on liian hyvä sulle, iske täältä joku muu yölliseks seurakseks. Mut Abbyyn et kajoakaan!", Hugo sanoi sitten murahtaen, mutta naurahti sitten perään. Kuitenkin Mattin oli paras pitää näppinsä erossa Abbystä. Muuten tulisi tappelu, kukaanhan ei koskisi hänen naiseensa. Siis hetkinen... eihän he edelleenkään olleet mitään, vai mitä? No hyvähän Hugon oli itselleen valehdella.

Sitten Hugo toivotti illanjatkot kaverilleen ja Mattkin jatkoi matkaasa omaan seuraansa. Hugo käveli Abbyn luo varovasti ja painoi sitten huulensa tytön hiuksille.
"Tässä", poika naurahti ja ojensi sitten siiderin tytölle. Samalla aikaa oli kulunut jo tovin, joten bändi saapui lavalle. Väki alkoi nyt ahtautua lähemmäksi lavaa ja Hugo asettui Abbyn vierelle. Okei, täällä oli kyllä aika paljon porukkaa, siihen nähden, että juttu oli salattu. No kyllähän sitä porukkaa toisaalta kertyi, kun jokaisella oli avecit messissä.
"Noni, nyt alkaa tapahtua", Hugo totesi ja katsoi hetken vieressä seisovaa tyttöä. Nuorukainen hörppäsi sitten kylmästä oluestaan ja huokasi syvään. Kaikki oli juuri nyt täydellistä.

Abby puri jännittyneenä alahuultaan ja katseli ympärilleen. Hän ei malttanut enää odottaa, kunpa jotain alkaisi pian tapahtua. Tyttö kun ei ollut tottunut odottamiseen, yleensä hän sai kaiken heti. Tähän asiaan hän ei kyllä voisi mitenkään vaikuttaa, harmi vain.
Sitten Abby tunsi huulet hiuksissaan ja päätä käännettiin sen verran, että hänen katseensa kohtasi Hugon. Olipa se ihmeellinen huomionosoitus...
"Kiitos", rokkarityttö otti juomansa Hugolta ja käätyi tapittamaan lavaa kuin kuuta odottaen. "Sais kohta tulla tai-" Abby ehti jo aloittaa, mutta lopetti kuin seinään nähdessään jäsenten tulevan lavalle. Taas sellainen innostunut kiljahdus pääsi salaperäisesti punapään huulien välistä ja hänen silmänsä nauliintuivat eteen.

Ahdasta alkoi olla, sitä Abby ei voinut olla huomaamatta. Pian hän olikin jo aivan kiinni Hugossa, mutta ei se tyttöä haitannut. Hän siemaisi kulauksen siideristään ja naputteli lasin pintaa kynsillään.
"Täällähän on porukkaa", rokkari joutui toteamaan hivenen kovempaan ääneen kuin tavallisesti, sillä hänen äänensä oli hukkua ihmismassan sekaan. Bändi aloitti sitten soittamaan ja Abby alkoi vaistomaisesti hyppiä innoissaan. Siideriä vahingossa läikkyi yli lasin, mutta mitäs sen oli väliä. Hänen lempibändinsä soitti nyt!

Hugo nyökkäsi tytön sanoille ja keskittyi jammailemaan musiikin tahtiin. Hugo ei kyllä sentään hyppinyt ja pomppinut, mutta hytkyi vähän rennon musiikin tahdissa. Välillä siemailtiin oluesta ja hetken päästä tölkki olikin tyhjä. Poika asetti tölkin maahan, jonne se sitten tallaantuisi tässä joukossa. Miehenalku nosti sitten kätensä ja taputti niitä musiikin mukana yhteen, välillä poika vislasi innostuessaan ja kun kappale vaihtui tunnetusti taputettiin niin kovaan kun käsistä lähti. The Kooksit soittelivat paljon tunnettuja hittejä, mutta myös ilmeisesti tulevaa ohjelmistoa, sillä jotkut biisit olivat tuntemattomia pojalle.

Aika kului liiankin nopeasti ja keikka oli ekalta osaltaan ohi. Koskaanhan ei siis tiennyt innostuisivatko jätkät uudestaan tulemaan lavalle, jahka saisivat vähän itsekin nestetasapainoa kuntoon. Tällaisissä tapahtumissa kun yleensä bändi (ja joskus muutkin randommuusikot) kapusivat lavalle yhä uudestaan ja uudestaan, mutta nyt virallinen osuus kuitenkin oli jo ohi. Kun bändiläiset olivat kadonneet lavalta alkoi ihmisetkin levittäytyä suuremmalle alueelle ja ei ollut niin ahdasta.
"Vittu et oli hyvä setti, vai mitä?", Hugo kysyi sitten edelleen hieman huutaen, koska se oli jäänyt päälle. Sitten nuorukainen rykäisi ja nielaisi kunnolla. Ilta oli alkanut hieman jo viiletä, joten poika heitti takin kunnolla päälle.
"Eiks tossa ollutkin ihan uusiiki biisei, koska mä en ainakaan tunnistanut tota viimestäkään laulua?", Hugo jatkoi sitten kysyen ja katsoi Abbyyn hymyillen.

Pian Matt saapui kuitenkin Abbyn ja Hugon luokse, nuori mies toi yhden siiderin ja oluen kädessään ja tyrkkäsi oluen Hugolle. Siiderin tunnetusti Abbylle.
"Mitäs piditte keikasta?", Matt kysyi ja vinkkasi flirttaillen silmäänsä Abbylle. Hugo huomasi tämän ja vaivihkaa katsoi Mattia varoittavasti samalla avaten oluensa. Sitten poika kaivoi tupakkansa taskustaan ja tarjosi askista tupakan ystävälleenkin. Tupakat sytytettiin ja savu alkoi taas nousta ilmoihin.

Keikka oli ollut tähän mennessä aivan uskomaton, ja Abby oli hengästynyt. Hän oli huutanut äänensä melkein käheäksi ja laulanut tuntemiensa kappaleiden mukana. Ei punapää ollut tunnistanut kuin pari kappaletta, mutta se riitti saamaan hänet tyytyväiseksi. Vaikka musiikki oli jo lakannut, tytön korvat soivat yhä ja hänen päänsä liikkui sivulta sivulle.
Hugon ääni kantautui sitten tytön korviin ja smaragdinvihreät silmät kääntyivät pitkästä aikaa katsomaan vieressä olevaa Hugoa, joka joutui huutamaan saadakseen äänensä kuuluviin.
"Kai siinä oli", punapää vastasi Hugon biisilista-kysymykseen, sillä ei Abby kehdannut sanoa, ettei tunnistanut kuin vain pari kappaletta. "Mut ihan mieletöntä!" rokkari hihkaisi sitten malttamattomana ja hänestä suorastaan hehkui hyväntuulisuus, mikä oli melko harvinaista tälle rämäpäälle.

Joku liittyi heidän seuraansa ja Abby soi tälle paremman huomion. Varmaan joku Hugon kaveri, sillä nuo kaksi näyttivät tuntevan toisensa. Miehenalku yritti selvästi aloittaa jonkinsortin flirttailun tytön kanssa. Abigailin toinen kulma kohosi viekkaasti, kun hän otti miehen tarjoaman siiderin käsiinsä. Sitten katse siirrettiin Hugoon. Rokkari toi itseään lähemmäs Hugoa ja vei kasvonsa aivan Hugon korvan viereen.
"Saanko sulta tänään vai lähdenkö ton matkaan?" punapää kuiskasi karhealla, vihjailevalla äänensävyllä Hugolle ja erkani sen verran toisen korvan luota, jotta pystyi lukemaan toisen kasvoille tulevan reaktion.

Tiedä mistä se johtui, mutta Abby tahtoi jostain syystä nähdä Hugon mustasukkaisena hänestä. Hän halusi Hugon tekevän selväksi tälle ylimääräiselle miehelle, että Abigail ei ollut vietävissä. Vaikka aivan hyvinhän punapää olisi voinut toisen matkaan lähteä, eihän hän Hugon kanssa seurustellut tai ollut lupautunut vain tälle.
Mutta Abigailille ei kuitenkaan edes tullut mieleen lähteä Hugon seurasta tänä iltana.

Hugo kuunteli tytön vihjailevat sanat ja kun toinen erkani, virnisti Hugo ilkikurisesti. Pieni vilkaisu suotiin Mattiin ja nuorukainen otti nyt askeleen Abbyä päin ja painoi päätään lähemmäksi nyt tytön korvaa.
"Sä et haluu lähtee ton mukaan", Hugo kuiskasi matalasti ja pikaisesti lipaisi tytön korvanlehteä kielellään, ennen kuin erkani takasin 'omalle paikalleen'. Matt katsoi nyt Hugoa kysyvästi, mutta nuorukainen vain virnisti ystävälleen. Kyllä tuo tiesi mistä tässä puhuttiin, kyllä jätkä toisen jätkän tunsi. Sitten Hugo hörppäsi oluttaan ja poltti tupakkaansa hörpyn jälkeen. Tuhkia naputeltiin maahan ja Hugo katsahti uudemman kerran Mattiin. Nuorukaista ärsytti, että Matt oli pienestä uhkailusta huolimatta tullut flirttailemaan Abbylle. Tämä ei jäisi tähän.

Sitten Hugo meni hieman kauemmaksi Abbystä ja viittoi nyt ystäväänsä luokseen. Matt katoi kummastellen ja loi silmäniskun edelleen Abbylle. Ja Hugo murahti mielessään. Perkele tuolle jätkälle ei mennyt helpolla kaaliin kenen naisia Abby oli. Tai siis oli ja oli.
"Matt, mä sanon sulle enää kerran, jätät Abbyn rauhaan, tai sun nätti naamas saa muokkausta", Hugo kuikasi sitten hiljempaa Mattille ja vilkaisi toista vihaisesti.
"Ei millään pahalla, kavereita?", Hugo jatkoi sitten ja loi sarkastisen hymyn Mattille. Ja ennen kuin toinen ehtisi edes vastata, Hugo oli taputtamassa ystäväänsä selkään ja matkaamassa takaisin Abbyn luokse.

"Matt tosta jatkaakin kuulema matkaa", Hugo naurahti matalasti ja vilkaisi olkansa yli. Eiköhän Matt nyt tajuaisi jättää Hugo Millerin naiset rauhaan. Tupakka oltiin nyt poltettu loppuun ja se tumpattiin maahan. Poika katsahti Abbyyn nyt flittailevasti ja astui askeleen lähemmäksi toista.
"Jäi sanomatta, et saat taas tänään elämäs kyydin", Hugo kuiskasi toiselle, sillä eihän poika ollut vastannut oikeastaan aiemmin toisen kysymykseen.

Abigail katsoi Hugoa toinen kulma viekkaasti koholla ja yritti saada selkoa toisen ilmeistä. No, Hugo oli sen jo sanonut - Ei Abby tahtonut lähteä toisen kaverin matkaan, eikä Hugo näyttänyt haluavan Abbyn lähtevän. Eikä punapää edes olisi lähtenytkään. Jotenkin tämä ilta oli saanut aivan uuden käänteen, kiitos Hugon.
Rokkari jäi siemailemaan siideriään, kun Hugo otti kaverinsa puhutteluun. Tytön oli vaikea pitää kasvonsa pokkana, sillä kun hän katseli Hugon ja tuon kaverin suuntaan näytti siltä kuin kaveri olisi pian pulassa, jos tuo vielä jatkaisi flirttailua punapään kanssa. Ei Abbyllä olisi ollut mitään pientä flirttailua vastaan, mutta... Hän tunsi olonsa niin erityiseksi, kun Hugo yritti omistaa hänet.

"Ai saan", Abby hykersi tyytyväisesti ja hörppäsi taas juomaansa. "Kunhan oot noin innostunut sängyssä kuin nyt.." tyttö vihjasi ja taputti Hugoa kevyesti rintakehälle.
Yhtäkkiä ihmiset alkoivat huutaa ihastuksissaan ja Abby jäi hetkeksi ihmettelemään sitä, kunnes tajusi kääntää päätään lavan suuntaan. The Kooks näköjään palasi takaisin soittamaan! Abby kiljaisi riemuissaan ja hänen silmänsä alkoivat kimallella ihastuksesta. Lisää, lisää! Abby tahtoi lisää musiikkia!

The Kooks päätti aloittaa encoren hitaalla ja tunnelmallisella kappaleella. Abby kuunteli hetken aikaa kappaletta, kunnes kääntyi vaistomaisesti Hugon puoleen. Hän kietoi kätensä Hugon niskan taakse ja tuijotti hetken aikaa miehenalkua suoraan silmiin. Sitten hän toi kasvojaan lähemmäs ja painoi huulensa Hugon huulille. Suudelma oli erilainen, uusi. Se oli hellä, välittävä ja... Hidas. Abbylla ei ollut mihinkään kiire, hän oli vain jostain syystä tahtonut palkita Hugon. Mutta tämä suudelma tuli myös hänelle itse yllätyksenä.

Hugo naurahti uudemman kerran matalasti ja hymyili toisella suupielellä Abigailille. Sanomattakin lie selvää oli, että tämä viriili nuori mies olisi yhtä innostunut sängyn puolella, ellei innostuneempikin. Olihan se niin mieltä räjäyttävää puuhaa, ainakin tuon kissan kanssa.
"Se ei oo mikään ongelma, hani", Hugo sanoi köhäisten ja hörppäsi oluestaan taas kulauksen. Seuraavaksi väki rupesikin kiljumaan ja ensimmäisena miehenalku katsoikin lavalle. Ja sinnehan se bändi taas kapusi, tosin kaljatölkkien kera. Sillä kuka ei ilmaisesta juomasta nauttisi, etenkin kun ei olisi pelkoa paparatseista. Hugokin taputti muiden mukana ja hetken taputettuaan laski kätensä sivuilleen, pitäen tölkkiä siis edelleen toisessa kädessä.

Encoret alkoivat hitaalla biisillä ja nuorukainen seisoi vain paikallaan kuunnellen ja hörpäten aina pienen kulauksen oluestaan. Onneksi tämäkin tuijottelu jätettiin, kun Abby tarrasi pojasta kiinni. Hetken hämmentyneenä ja kysymysmerkkinä oltuaan Hugo kietoi omat kätensä tytön selälle. Tytön katse oli erilainen kuin ennen ja se sai Hugon hieman säikähtäneeksi. Kuitenkin ajatukset karkasivat toisen suudellessa nuorukaista hitaasti ja rauhallisesti. Hugo vastasi suudelmaan, mutta ihmetteli mielessään, että jotakin tässä suudelmassa oli erilaista. No ehkä se oli vain se, että kappale oli hidas, niin automaattisesti sitä suutelikin rauhassa. Niin, niin sen täytyi olla.. Vaikka toisaalta pojan olotila lämpeni huomattavasi, no siihenhän olisi selitys alkoholi, ei tämä suudelma. Vai mitä?

Jotenkin suutelemiseen kuluikin tuon biisin aika ja vasta kun porukka huusi ja taputti, heräsi Hugo tuosta omasta maailmastaan. Nuorukainen irrottautui hieman tytöstä, katsoi tätä kysyvästi ja ihmetellen, ja irroitti sitten kätensä toisesta. Jokin asia sai nyt kuitenkin Hugon perääntymään ja ottamaan askeleen taaksepäin. Hämmentyneenä äskeisestä poika pörrötti laitettuja hiuksiaan ja joi yhdellä kulauksessa oluensa loppuun. Hitto, mitä äsken juuri tapahtui?

Kuin olisi joutunut hypnoosiin. Kaikki tuntui utuiselta, hyvältä ja.. Täydelliseltä. Abby ei edes tajunnut joutuneensa mitenkään erikoiseen tilaan, hän vain nautti hetkestä täysin rinnoin. Huulet jatkoivat omaa elämäänsä ja tyttö ei voinut mitenkään itseään vastustella. Hän oli joutunut tuntemattoman virran vietäväksi - ja hän piti siitä.
Kunnes kappale loppui ja Hugo irrottautui suudelmasta.

Punapää vetäisi keuhkonsa täyteen henkeä ja asetti jopa kätensäkin rintakehälleen. Abby tuijotti hetken aikaa typertyneenä lattiaa, kunnes vilkaisi nopeasti Hugoa kuin tarkastaen, millaiseksi toinen tunsi olonsa sillä hetkellä. Hugo vaikutti myös itse melko hämmentyneeltä, ja sekös vasta sai rokkaritytön pasmat sekaisin.
Mitä äsken oli tapahtunut? Johtuiko tämä ihmeellinen, lämpöinen tunne muka siitä suudelmasta? Ei.. Tai siis. Sen täytyi kyllä johtua suudelmasta, koska se oli ollut täysin erilainen kuin ennen. Mutta se ei ollut muuta kuin pelkkä suudelma. Ei, vaikka sydän rinnassa väittikin muuta.
Abby ei ollut kiinnostunut Hugosta sillä lailla. Eihän tyttö voinut rakastua.

"Mä.." punapää sai aloitettua ja henkäisi ilmat ulos keuhkoistaan. ".. Käyn vessassa", hän sai lopetettua ja viiletti sitten jo kohti vessoja. Kyllä tämä hämmentynyt olo menisi varmasti ohi. Sen olisi pakko mennä ohi. Tai niin Abby ainakin toivoi...

Kun rokkarityttö oli poistunut vessoihin, eräs mustahiuksinen tyttö lähestyi Hugoa pilke silmäkulmassa.
"Hei", tyttö tervehti heleällä äänellä ja vinkkasi Hugolle silmää. "Sä näytit pitävän The Kooksista", tyttö jatkoi small talkia ja hänen vartalonsa eleistä pystyi päättelemään tytön haluavan jatkaa Hugon kanssa iltaa vielä pitkälle iltaa.

Hugo ei ehtinyt sanoa kissaakaan, kun Abby oli viilettänyt tuon oudon hetken jälkeen vessaan. Nyökännyt nuorukainen oli hämmentyneenä ja nyt Hugo vain katseli tyhjästi eteenpäin. Mikä ihme häneen oli mennyt, tai Abbyyn? Mitä äsken oli juuri tapahtunut ja miksi? Kaikki oudot kysymykset pyörivät pojan päässä, ei hänelle ennen näin ollut sattunut. Koskaan. Tai siis sattunut mitä? Sitäkin voitiin pohtia.

Pian joku toinen tyttö oli saapunut Hugon luokse Abbyn poissaollessa. Hugo ei ensiksi ollut huomannut toista, mutta kun tyttö oli todennut pojan pitävän Kookseista kääntyi nuorukainen paremmin neitoa päin. Hetkessä kaikki äskeiset pohdinnat unohtuivat, sillä tuo tyttö oli ihan hyvännäkoinen pakkaus. Virne kohosi tutusti Hugon kasvoille ja poika nyökkäsi.
"Of course, tää tilaisuushan onkin vaan harvoille ja valituille faneille tmv", Hugo naurahti ja kaivoi taskustaan taas tupakka-askinsa.
"Otatsä?", Hugo kysyi tarjoten askia naiselle ja nainen nappasi tupakan huulilleen. Hugo otti itselleenkin tupakan ja tarjosi ensin tulta naiselle sytyttäen vasta sitten omansa. Hugon oli pakko myöntää, että tupakkaa polttava nainen oli kyllä seksikästä. Jos siis osasi sen homman hoitaa oikein.
"Mitäs kautta tommonen tyttö reittinsä tänne löys?", Hugo jatkoi small talkkia ja oli jo unohtanut, että oli Abbyn seurassa tänään. Mutta minkäs nuori mies haluilleen mahtoi. Kuka tahansa olisi tässä tilanteessa unohtanut, vai mitä? Tai sitten Hugo oli vain Hugo. Mustatukka lähestyi Hugoa askeleella ja oli nyt aivan Hugon edessä. Tämähän alkoi vaikuttaa lupaavalta, ainakin Hugon mielestä.

Abby piiloutui vessakoppiin ja istuutui vessanpöntön kannen päälle. Hänen toinen kätensä nousi punaisten hiusten sekaan, kun samalla hänen silmänsä olivat porautuneet ruskeaan oveen.
Mikä helvetti tyttöön oli mennyt? Oli tietenkin olemassa se vaihtoehto, että Abby oli tehnyt kärpäsestä härkäsen. Ehkä hän oli oikeasti vain mennyt liioittelemaan ajatuksiensa kanssa, ehkä tämä kaikki oli vain karannut käsistä. Mitä sitten, vaikka rokkari sattuikin nyt suutelemaan Hugoa eri tavalla kuin ennen? Se oli vain pelkkä suudelma, pelkkä suudelma, ei muuta. Abby tykkäsi suudella ja seksistä, niitä hän ei voinut kiistää. Eikä hän voinut kiistää sitäkään, että Hugo sai hänen vartalonsa tyydyttyneeksi, kuten samalla myös hänen mielensä.
Shit.

Rokkari ärähti itsekseen ja potkaisi kiukuspäissään ovea kengällään. Hän oli mennyt ylireagoimaan ja paennut vessaan! Tämä ei todellakaan ollut Abbyn tapaista. Hänen kuuluisi vain ajatella seuraavaa panoa. Seuraava pano olisi Hugo, kunhan he pääsisivät ensiksi toisen luokse.
Vaikka Hugo olikin tuonut Abbyn katsomaan The Kooksia, se ei tarkoittanut mitään missään mielessä. Eihän Hugo edes tiennyt Abbyn pitävän The Kookseista. Tietenkin Hugo oli vain mennyt ajattelemaan omaa etuaansa, ja voisi samalla näytellä tutuilleen kuumaa panokaveriaansa.

Punapää sai itsensä koottua ja hymyili vielä tyytyväisesti. Selvisiväthän ne ajatukset, kun niitä alkoi tällä tavoin miettiä. Nyt tyttö voisi palata takaisin Hugon luo ja olla taas oma itsensä. The Kookskaan ei enää voinut häntä hypnotisoida, sillä nämä olivat hetki sitten lopettaneet keikkansa.
Abby palasi takaisin katolle ja haeskeli hymyillen Hugoa silmiinsä. Kun jätkä paikannettiin, hymy hyytyi. Eikä mennyt aikaakaan, kun tyttö jo tiesi, mitä hänen oli tehtävä.
Vai ajatteli Hugo noin vain hylätä Abbyn tuollaisten mustatukkaisen tyrkyn takia? Sehän nähtäisiin! Hugo saisi tuntea Abbyn koston luissaan.

"Hei", Abby henkäisi, kun tavoitti tämän. Hän oli etsinyt käsiinsä Hugon tuttavan, joka oli keikan aikana Abbya sillä silmällä katsonut. Rokkarityttö hymyili flirttailevasti ja valutti kaula-aukkoaan vihjailevasti alemmas. "... Haluuks panna mua vessassa?"
Niin, eihän tätä kysymystä voinut sen erikoisemmin esittääkään.

Hugo flirttaili viattomasti mustatukan kanssa ja ei ollut huomannut Abbyn saapumista takaisin katolle. Mutta poltettuaan tupakkansa ja hieman ehkä lähenneltyään tuota tyttöä, kiinnitti nuorukainen silmänsä punatukkaan. Abby oli mennyt juttelemaan Hugon kaverille ja ilmeisesti yritti jotenkin kostaa Hugolle. Mutta eihän Hugo edes mitenkään oikeasti tuon mustatukan kanssa ollut? Tai tosissaan, kunhan leikki omaksi huvikseen. Hugo ei nyt kuunnellut tuon toisen tytön selityksiä, vaan tuijotti Abbyä ja tämän seuraa. Perkele tuo jätkä ei koskisikaan Abbyyn ilman Hugon lupaa! Vaikka kuinka oltiinkin kavereita, niin ei ikinä. Eikö Hugo ollut tehnyt asian jo tarpeeksi selväksi, no ei näköjään.

Hetken Hugo vielä katseli noiden kahden juttuja, mutta kun kaveri lähti Abbyn perässä kävelemään kohti vessoja, leimahti Hugon silmissä oikeasti se mustasukkaisuus ja omistavaisuus, mikä hänessä aina oli. Hugo jätti sanomatta sanaakaan äskeisen naisen seisomaan yksin siihen ja itse otti vihaisia askelia kohti Mattia ja Abbyä.

Hugo nappasi tarpeeksi lähelle päästyään Mattia olkapäästä ja käänsi kaverinsa ympäri. "Vai että tämmöstä mun selän takana, eikö aiemmat viestit menny perille asti?", Hugo kysyi vihaisesti ja samassa hetkessä vetäisi kaveriaan turpaan. Hänen naisiinsahan ei kaverit etenkään koskisi. Varsinkaan jos Hugo olisi jo varottanut aiemmin asiasta. Ihmiset kääntyivät katsomaan Hugoa ja Mattia, joka oli nyt maassa ja piteli nenäänsä, joka vuosi verta.
"Älä kanna kaunaa", Hugo murahti ja nappasi Abbyä kädestä, alkaen johdattaa paria äkkiä pois katolta ja hissiin.

Hissiin päästyään Hugo naurahti kylmästi itsekseen ja katsahti Abbyyn, muttei sanonut sanaakaan. Ehkä Abby tajusi, ettei Hugo hyväksynyt sitä, että tyttö harrastaisi seksiä tai mitään muutakaan hänen kavereidensa kanssa. Tai edes tuttujen.

Abby oli toki miettinyt, mitä siitä seuraisi, jos Hugo huomaisi tytön aikeet. Olisiko punapää sitten välittänyt Hugon mielipiteestä lainkaan - hän halusi olla välittämättä, mutta ei voinutkaan itselleen mitään. Abigail tahtoi Hugon suuttuvan ja tajuavan, ettei Hugo voisi noin vain mennä punapäätä unohtamaan jonkun toisen takia. Rokkarityttö olisi valmis menemään vaikka kuinka pitkälle, kunhan Hugolle tulisi selväksi Abbyn ainutlaatuisuus.
Mutta kun punapää oli matkalla kohti vessaan Hugon kaverin kanssa, luuli Abby, että Hugo ei huomaisi mitään. Hän oli jo ehtinyt suutahtaa ja ajatella nussivansa Mattia oikein olan takaa päästäkseen tätä negatiivista energiaa ulos itsestään.

Yhtäkkiä tuttu ääni kuitenkin havahdutti Abigailin ja viimeistään epämääräisen muksahduksen kuultuaan punapää käänsi katseensa taakseen vain nähdäkseen, kuinka Matt piteli verta vuotavaa nenäänsä. Abbyn kulmat kohosivat hienoisesti ja sittenkös häntä jo vietiin. Hugo kiskoi häntä mukaansa kohti hissejä ja Abby ei kyennyt pidättelemään pientä tyytyväistä virnettään. Ihmiset katselivat kummissaan heidän peräänsä, mutta tyttö ei välittänyt tippaakaan.

He seisoivat nyt kahdestaan hississä ja Hugo naurahti kylmästi. Abby puraisi huultansa yrittääkseen pidätellä virnettään, mutta ei kyennyt siihen. Hän katseli viattomasti hissin kattoon ja hykersi itsekseen.
“… Nyt me ollaan taas tasoissa”, rokkari totesi sitten ja vilkaisi Hugoon ylimielisesti. “Jos sä oot mun kanssa, niin sä myös oot mun kanssa, etkä kenenkään muun. Älä kuitenkaan kuvittele mitään muuta, kyllä sä tajuat aivan hyvin, mitä mä tarkotin” Abby jatkoi ja lauseensa lopussa tunsi sydämensä alkavan hakata tiheämmin rinnassa. Mikä olikaan syynä, sitä Abby ei tiennyt. Eikä halunnutkaan tietää. Hyrr…

Hugo katseli kulma hieman kohokka tytön hykertelyä ja virnistelyä, jota kyllä yritettiin peitellä. Selkeästi tyttö nautti tästä tilanteesta. Mutta Hugo ei, koska nuorukaista ärsytti, että oli mennyt käyttäytymään kuin mikäkin seurusteleva pelle poikaystävä. Ei Hugo seurustellut Abbyn kanssa, eikä hänellä siis pitäisi olla mitään syytä olla mustasukkainen saati omistavainen Abigailia kohtaan. Mutta sitten jokin taas oli naksahtanut päässä, perkele. Hugoa ärsytti ja vitutti niin suunattomasti, että nämä tunteet olisi pakko päästä purkamaan asuntovaunulla kunnon panon merkeissä. Se olisi selvä.

"Paskat ollaan koskaan tasoissa, nainen", Hugo vastasi takaisin ja katsoi Abbyä naama peruslukemilla. Mitä tuokin luuli tarkoittavansa. Abbyhän sai panna ketä tahtoi, mutta muka Hugo ei. Se peli ei pitkään vetelisi, joko säännöt koskisivat molempia, tai Abby saisi lähteä ja etsiä oman asunnon itselleen. Hetkinen, mitä Hugo taas ajatteli?
"Haha, ai et mä olisin sulle kiltti poikaystävä ja sä kuitenkin saisit panna ketä huvittaa? Älä unta näe tyttöseni, musta sä et saa mitään unelmien kilttiä poikaystävää, joka odottaa vaan sua kotona kyrpä pystyssä, jotta voin tyydyttää tarpees", Hugo naurahti sitten huvittuneena Abbyn jakamille ehdotuksille.

Sanottuaan asiansa ja naurahdettuaan niille, Hugo astui lähemmäksi Abbyä, otti tytön leukaperistä kiinni hieman rajummin ja suuteli tyttöä voimakkaasti. Suudelma ei kuidenkaan ollut pitkä ja hissi oli pian alhaalla. Hugo irrottautui suudelmasta ja käveli kylmän viileästi ulos hissin ovista katsomattakaan enää Abbyä takanaan.
"Mitään ei olis tullut tapahtumaan sen mustatukan kanssa, ihan vaan sun tiedoks..", Hugo kuitenkin totesi hiljaa, ja ei ollut edes varma kuuliko Abby sitä. Ulos asti päästyään poika kaivoi tupakkansa ja sytytti yhden asettaen sen huulilleen. Nyt pitäisi miettiä, että maksaisiko kalliisti taksista vai menisikö bussilla halvalla.

Abby nipisti huulensa yhteen, kun Hugo mainitsi sanan poikaystävä. Hyi, hyi! Ällöttävä sana, Abby ei koskaan enää haluaisi kuulla sitä sanaa uudestaan. Mistä Hugo nyt sen oli keksinyt, eihän Abigail pitänyt toista millään lailla poikaystävänään!
"Sä et oo mun poikaystävä, etkä tuu koskaan olemaan", rokkarityttö sähähti tasaisella äänellä ja hänen smaragdinvihreät silmänsä olivat kiinnittyneet Hugoon saalistajan lailla. "Tarkotin vaan, että kun me hengataan yhdessä, sä et silloin saa kattella muita naisia kuin mua."

Rokkari oli hyvää vauhtia suuttumassa Hugolle, sillä tytön mielestä jätkä käyttäytyi lapsellisesti ja töykeästi punapäätä kohtaan. Ei Abby tällaista kohtelua ansainnut ja omasta mielestään hän oli tehnyt Hugolle täysin selväksi heidän tilanteensa. Vai oliko? Mitä tyttö olikaan mennyt Hugolle sanomaan, olihan Abby sanonut, ettei heidän välillään ollut mitään muuta kuin panosuhde? Hetkinen, miksi Abby olikaan viime aikoina vain tavannut Hugoa seksin merkeissä? Aivan kuin rokkarityttö olisi saanut muistinmenetyksen. Hänhän oli jämähtänyt Hugon luo! Asuminen toisen kanssa oli varmasti aivopessyt Abbyn elämään parisuhteessa. Hyi, siinä oli toinen ällöttävä sana.

Tytön ajatukset pysähtyivät kuitenkin kuin seinään, kun Hugon huulet painautuivat voimakkaasti hänen huuliaan vasten. Abby olisi tahtonut vain tyrkätä toisen pois luotaan, mutta ei kuitenkaan tehnyt niin. Hän seisoi paikallaan kuin mikäkin maksullinen ja antoi Hugon suudella häntä.
Abby olisi jatkanut 'koomaamistaan' vielä pidempääkin, mutta Hugon seuraavat sanat, jotka nuorukainen lausui todella hiljaa, olivat kuin taikasanat. Rokkari siirsi katseensa Hugon takaraivoon, joka kaikkoni koko ajan kauemmas.
'Mitään ei olis tullut tapahtumaan sen mustatukan kanssa, ihan vaan sun tiedoks..'.
Jokin muljahti Abbyn sisällä. Sydän alkoi hakata kummallisesti rinnassa ja iho meni kananlihalle. Se oli ihmeellinen tunne, jolle Abigail meinasi antautua, mutta pystyi viime hetkellä pistämään vastaan.

"Eiks tää ollu vähän niinku treffit, mut ei kuitenkaan? Sähän maksat siis paluun kämpille", Abby totesi jo yllättävän hyväntuulisesti, kun oli seurannut nuorta miestä ulos. "Koska sähän pyysit mua lähtemään mukaan, etkä sä voi olettaa, että mulla olis rahaa."
Punapää virnisti ilkikurisesti.

Hugo naurahti toisen reaktiolle sanasta poikaystävä ja myhäili itsekseen. Abbyä näköjään järkytti tuollaiset asiat. Tosin niin olisi Hugoakin järkyttäneet jos Abby olisi jotain puhunut tyttöystävästä tai vastaavasta. Hyi, kylmät väreet kipusivat pojan iholle.
"Hei, darling, se oli vitsi. Luuletko sä, että mä haluaisin myöskään mitään tyttöystävää. Haha", Hugo naurahti ja katsoi Abbyä hetken silmiin. Hugo ei saanut vastausta suudelmaansa, vaan se oli kylmä, sellainen mitä maksulliselta naiselta saattoi saada. Jokin ei tuntunut sillä hetkellä hyvältä ja Hugo oli sekaisin omista tunteistaan, eihän hän ennen tällaistäkään ollut tajunnut tuntea. Siis että jokin suudelma oli erilainen kuin edellinen. Hyrr, mitä ihmettä tässä oli tapahtumassa.

Abby saapuikin hetken perässä ulos ja Hugo sauhutteli tupakkaansa jo hieman enemmän omana itsenään. Ja ainakin Abby oli jo hyvin omaitsensä, äänensävy ja ilmeet sitä vanhaa Abbyä. Sitä tuttua ja turvallista. Ehkä nämä aiemmat ajatukset ja tunteet olivat vain jotakin alkoholin ja musiikkieurofian sekoitusta. Selvästikään Abbyn kanssa ei pitäisi enää lähteä livekeikoille.
"Joo, treffit muttei kuitenkaan treffit", Hugo vastasi ja katsoi virnuilevaan Abigailiin itsekin virnistäen.
"Tottakai mä maksan sun... bussilippus leirintäalueelle!", Hugo jatkoi ja painotti sanaa bussilippu. Sillä siihen vastaukseen hän oli päätynyt mietteissään. Toki bussilla vei yli puolet kauemmin mennä ja siellä liikkui ties mitä porukkaa, mutta ainakaan Hugolle se ei ollut ongelma.
"Tuolta pitäisikin kohta kai tulla Y345 dösä, jotenka eiköhän tallusteta pysäkille, darling", Hugo naurahti kiusaten vielä Abbyä ja poltti tupakkansa loppuun. Sitten nuorukainen nappasi tyttöä lanteilta kiinni ja lähti johdattamaan paria kohti bussipysäkkiä.