Be my boytoy, pretty (♂+♂=K18)

- Jill & Andrew, heitin varotukset otsikkoon <,x -

Romeo kuljetti kainalossaan tuota ruipeloa, johon oli tutustunut vessassa. Niin, tietenkin pojan oli pakko viedä toinen kotiinsa. Katsomaan piirrettyjä... Niin, paskat siitä, olipa ainakin tekosyy raahata poika himaan. Isäkään ei ollut kotona, joten ei huolta siitä.
Tienoo oli epämääräistä, rappeutuvien kerrostalo asuntojen seiniä koristivat grafitit ja porukka oli hyvinpaljon samannäköistä kuin skeittari itse. Erona tietenkin se, ettei ketään voinut verrata Romeoon. Tuon karisma nosti tuon valtaistuimelle. Jos porukasta joku huomattiin se yleensä sattui olemaan Romeo.

"Tolla on skeittipuisto, ihan viihtyisä. Ja tossa talossa mä asun", Romeo osoitteli. "Siinä on ihan paska hissi, eikä valotkaan toimi. Mennään portaita", Romeo puheli ja avasi ulko-oven tökäten pienemmän pojan edeltään sisälle napaten taas kainaloonsa portaissa. Pian Romeo pysähtyikin oven eteen, jonka posti luukussa luki normaalisti ja tylsästi "Ewans".
"Yo", Romeo huhuili sisälle pimeään asuntoon ja kun ei saanut vastausta totesi reitin todellakin selväksi. "Ei ketään, tsetse nättipoju", Romeo hymähti potkien kenkänsä nurkkaan ja repäisten spontaanisti hupparin päältään. "Piirrettyjä", poika päsähti hieman ivallisella äänellä. "Joo, löytyy muutama hyllyllinen olkkarista."

Niin, löytyi kyllä. Poika hymähti jotatain nojautuen seinään kädet taskuihin työnnettynä. Ruskeat silmät seurailivat Andrewta, kiusallaankaan poika ei tehnyt aloitetta. Hän tahtoi reaktioita jonhonkin, sekin joku sairas pakkomielle. Tiedä sitä.

Andrew seurasi kiltisti rastapäätä, seuraamatta ollenkaan minne päin oli menossa. Hän oli niin keskittynyt toisen seuraan ja siihen, että sai oleskelle toisen kainalossa ja muutenkin lähettyvillä. Pieni jännitys taas oli sulkeutunut poikaan, joten tuo oli matkan aikana melko hiljainen, mutta eiköhän sisällä sitten puhe lähtisi käyntiin uudelleen.
Vasta sitten kun Romeo alkoi kertomaan että mitä oli missäkin, havahtui Andrewin katselemaan ympärilleen. Silloin hänet jo tökkäistiin sisälle rappukäytävään. Toinen mainitsi hissin olevan rikki, joka ei lainkaan haitannut ruipeloa. Tämä nimittäin muutenkin olisi mennyt rappusia pitkin. Hän ei pitänyt kovinkaan paljon hisseistä ja vaikka pitäisikin, kävelisi silti mielummin rappuset ylös kuin liukuisi jotakin hissiä pitkin.
Andrew nakkasi kengät pois jalasta ja tutki kämppää paikoillaan, sen verran mitä näki. Hän kääntyi katsomaan hämmästyneenä Romeota, joka puhui taas piirretyistä. Nopeasti hän palautti normaalin katseen kasvoilleen, koska hämmennys oli selvästi näkynyt liiankin hyvin.

"No jospa mä menisin kattelemaan että mitä on tarjolla", Andrew hymähti nauravainen hymy huulillaan. Hän oli jo kääntyä, mutta pysähtyi. Miksei Romeo tarttunut häntä hihasta ja vetänyt luokseen? Hitto.
"Toisaalta, mä en osaa liikkua tässä kämpässä, joten en voi mennä yksin", totesi Andrew. Kyllä hän kuitenkin löytäisi olohuoneen helposti. "Eikä mua enää niinkään kiinnosta kattoa piirrettyjä..".
"Ehkä sä voisit näyttää mulle sun huoneen?". Ja muka niin viettomana oltiin.

Poika katseli naamallaan normaali hymy. Bingo, eihän tuon pojan likainen mieli oikeasti piirrettyjä kaivannut. ja sehän sopi Romeolle paremmin kuin vain hyvin.
"Että sä olet suloinen", rastapää huokaisi Andrewin todetessa menevänsä tutkailemaan valikoimaa. "Mut ainakaan sä et ujostele. Sä pyydät sitä mitä sä oikeasti tahdot, etkös?", poika hymisi. Eikä pienintäkään vihjailua siitä, että Romeo näki läpi. Tai heijasti omia tuntemuksiaan toiseen.

"Se huone on ahdas", Romeo tokaisi tekemättä mitään mennäkseen huoneeseensa. Ei Andrewin sitä tarvitsisi nähdä. Sitäpaitsi se oli sekaisin. Poika irtautui seinästä nypäten paidan päältään. Tumma, ruskettunut ja sopivat lihaksikas yläkroppa koreili alastomana löysin kivipestyin farkuin verhotun alavartalon jatkeena. "Kerro mulle, nätti. Näytä."
Katse, joka Andrewiin luotiin oli kaikkea muuta kuin viaton. Se oli tummunutta himoa, flirttiä. Romeo ei vahingossakaan koskenut nuorempaan poikaan, hän tahtoi tuon käyvän vähintään yhtä kiihkeänä kimppuunsa kuin hetkeä aiemmin koululla. Pienen yllytyksen avustamana tietenkin.

Mitäköhän kaikkea Andrew oli saanut tänään kuulla itsestään? Hän oli nättipoika, kaunotar, suloinen.. Unohtiko hän jotakin? Tässähän tuli ihan prinsessa fiilis, jolloin uljas prinssi oli pelastanut hänet... koulun vessan vedeltä? Aivan sama minkälainen fiilis ja mitä oli tapahtunut. Tilanne oli nyt se, että Andrew oli päässy rastapään kämpille, kuten oli toivonut.
"Mä...", Andrew aloitteli. Hö. Mitä tuollaiseen nyt voisi muka vastata?

Romeo oli kerennyt kiskaista päältään paitansa jossakin vaihteessa. Nyt Andrew tuijotti toisen paljasta yläkroppaa täysin jumiutuneena. Se taatusti näytti typerältä, mutta eihän sellaisesta voinut päästää katsettaan irti.
Takaisin maan päälle havahduttiin kun rastapää aukaisi suunsa. Nyt katse siirtyi tämän kasvoille. Sanat olivat menneet ihan ohi. Mitä toinen olikaan sanonut? Kehtaisiko Andrew pyytää toista toistamaan lausettaan?
Romeon kasvoille naamioitunut ilme sai ruipelon hullaantumaan. Varmasti toinen piti häntä nyt ihan vajaana kun taas pelkkää tuijotusta. Romeo oli niin kamalan kaukana..
Andrew kääntyi pois päin Romeosta. "Mä kyl haluisin nähä sun huoneen..", hän mutisi. Mitä hän nyt sitten oikein alkoi sekoilemaan? Vitut.
Kauempaa hän ei voinut olla toisesta erossa. Nopeasti hän kääntyi takaisin Romeota päin ja meni tämän luokse. Poika painoi huulensa pitkän ajan jälkeen toisen huulille. Ei siitä nyt niin kauaa ollut mennyt kun he viimeksi olivat suudelleet, mutta Andrewista se tuntui ikuisuudelta.
Hän asetti kätensä toisen rintakehälle, niin että sormenpäät pääsivät lepäämään solisluiden päälle.

Andrew aloitti taas sekoilun. Tai sekoilun ja sekoilun, jätkällä ainakin näytti lagaavan. Oliko paidaton Romeo nyt noin karu..? Tuskin sentään, poika virnuili huvittuneena.
Andrew kääntyi ja totesi tahtovansa nähdä huoneen. Voi jumalauta se osasi olla hankala ja ristiriitainen olento, eikä osannut edes päättää... Ja taas se kääntyi syöksyen Romeon huulille. Poika vastasi nälkäisesti toisen huuliin. Romeon kädet kiertyivät toisen ympärille, Romeo kiepautti Andrewin vasten seinää alleen.
Kädet liikkuivattoisen lantiolle ja huulet leikittelivät vasten toisia, kieli pyrki mukaan ihan vain tottumuksesta.

Montakohan kertaa Andrew kerkeäisi muuttaa mieltään tämän päivän aikana..? Oli siinäkin taa s mahtava aihe miettiä...

Andrew painettii seinää vasten ja toinen painautui häntä vasten. Suudelmaan oli saatu vastausta, hyvää ja himokasta sellaista. Romeon kädet karkasivat ruipelon lantiolle, jolloin Andrewin kädet lähtivät hivelöimään toisen paljasta ihanaa yläkroppaa. Tässä vaihteessa Andrew oli niin valmis antautumaan täysin toisen armoille. Enää ei olisi syytä ruveta miettimään oliko missä järkeä ja missä ei, sillä tilanne oli riistäytynyt käsistä jo siinä vaihteessa kun Andrew oli ensimmäisen kerran suudellut toista. Eikä siinä mitään pahaa ollut. Päinvastoin. Andrew oli tässä enemmän kuin mielellään. Hänellä oli tapana välillä, tai no useammankin kerran, perääntyä miettimään mitä tekisi, mutta niin ei tällä kertaa tulisi enää tapahtumaan. Luultavasti. Se nyt vähän riippui.

Kädet siirtyivät yläkropan hivelöimisen ja koskettelun jälkeen harteille. Poika veti Romeota lähemmäksi itseään, niillä voimilla mitä häneltä löytyi. Totta kai hänellä voimia oli, mutta Romeo oli selvästi paljon parempi kuntoisempi kuin hän. Romeosta Andrew ei tiennyt, mutta ainakin hänellä alkoi vähitellen tulla kuuma. Ja tällä kertaa se ei ainakaan johtunut darran tai heikotuksen takia.

Romeo irrottautui huulilta, suuteli toisen suupieltä ja näykkäsi korvaa. Poika huokaisi kiusaten toisen korvaan lämmintä ilmaa ja puraisi kaulaa kevyesti. Tarkoitus ei ollut jättää jälkeä, se olisi ollut yksinomaan ilkeää. Hennomman kädet liikkuivat Romeon yläkropalla, toinen poika veti Romeota lähemmäs. Poika huokaisi painautuen ihan kiinni suorastaan ahdistaen Adrewn päälle. Kädet siirrettiin molemmin puolin toisen päätä. Ruskeat silmät katselivat toista himosta tummina. Huulet etsiytyivät uudemman kerran toisille, Romeo suuteli taidolla. Tekniikka oli sellainen, jonka hän oli oppinut yhdenltä hippipojalta jokunen vuosi sitten. Kiduttava ja niin helvetillisen nautinnollinen. Harmi sinänsä, että se hippi oli kuollut hippi tätä nykyä.

Romeon kädet liukuivat kiduttavan hitaasti takaisin Andrewn lanteille tarraten paidanhelmoihin. Poika veti paitaa hivenen jopa väkisin pois toisen yltä. Se heitettiin lattialle ja nuorempi poika nostettiin vasten seinää, Romeo suuteli kaulaa ja solisluun tienoota. Hymyillen vasten toisen ihoa poika palasi jälleen huulille ja näykkäsi.

Pientä kihelmöintiä alkoi tuntua vähitellen, kun Romeo rupesi näykkimään korvasta ja kaulasta. Andrew kietoi kätensä toisen kaulan ympärille, sulki silmänsä ja nautti toisen kosketuksista ja suudelmista. Vaikka poika rakasti sitä, että hänen kaulaansa suudeltiin, oli aina mukava palata maistelemaan toisen huulia, sillä se oli kaikkein parasta.
Paita vedettiin pois ruipelon päältä ja tätä suudeltiin solisluiden tiennoilta, Romeon palaten sitten huulien luokse takaisin. Andrew vastasi entistä ahnaampana, jolloin kädet lähtivät takaisin rastapään yläkropan luokse. Sieltä ne liukuivat toisen hyväkuntoisen vatsan päälle. Sormet rupesivat hivelöimään toisen vatsalihaksia, vuorottain jokaista. Kunpa hänelläkin joskus olisi niin ihana ja komea kroppa.

Andrew aukaisi silmänsä, jatkaen silti suudelmaa. Hän vilkaisi samalla ympärilleen. Aikoivatko he tähän jäädä? Ei sillä, että se jotenkin haittaisi, mutta olisi ehkä hieman.. mukavempaa siirtyä muualle jos he kerta aikoivat tässä muutakin tehdä. Katse kiersi edelleen huonetta. No ei kai sillä nyt niin väliä olisi...

Romeo panosti Andrewiin, se tuntui harvinaisen hyvältä. Rastapäinen poika ei ollut sitä tyyppiä, joka suudellessa vain ajatteli sitä kuinka hyvin kykenisi suutelemaan. Hän suuteli hyvin, yhtä kaikki. Yleensä mielessä pyöri vain se, missä tyyppi otettaisiin miten ja kuinka paljon siihen jaksoi panostaa. Useimmiten se meni niin, että Romeo tek iparhaansa omaan tyydytykseensä asti ja sen jälkeen tyydytti poissaolevana toisen osapuolen. Naisten kanssa ei aina vaivautunut siihenkään. Hän oli joskus pyrkinyt saattamaan jokaisen naisen loppuun... Hyi, nuoleminen nhyt ei ollut asia jota hän eniten tahtoi ajatella. Romeo ajatteli suutelemista, sitä kuinka hyvin kykeni tekemään sen. Ja hän ei ajatellut niin koskaan...

Poika huomasi poissaolevuutta Andrewissa ja avasi ruskeat silmänsä lopettaen suutelun kesken. Katse seurasi toisen katsetta. Romeo naurahti.
"Mitä nyt, prinsessa, onko jokin vinossa? Voidaan me mennä sohvallekin jos se on susta parempi. Mun huone on oikeesti ihan sekasin."

Niin ihanaa kuin olikaan suudella Romeon kanssa, oli hyvin epämukavaa ajatella, että hommat hoidettaisiin tässä. Ja vielä niin, että Andrew olisi seinää vasten. Sitä oli pariin otteeseen kokeiltu, seksin ihanuudesta huolimatta se oli aina ollut erittäin kamalaa. Andrew kuitenkin oli sellainen, ettei niinkään jaksanut välittää. Hän oli vain vähän huolissaan. Romeon seurassa hän voisi vaikka olla tulikuuman hellän päällä kuolemaisillaan. Niin paljon hän juuri tällä hetkellä nautti toisen seurasta.
Rastapää kuitenkin huomasi hänen mietteensä, varmaan oli ollut niin poissaoleva tai sitten toinen oli huomannut katseen kiertelyn ja epämukavuuden.
"Ei kun siis kaikki on ihan hyvin", hän virnisti. Romeo olisi se pomo, joka määräsi mitä tehtiin ja missä. Andrew suostui lähes kaikkeen. Hän ei koskaan ollut se määräilevä tai hallitseva osapuoli. Ehkä se oli jopa hieman sairasta, mutta Andrew tykkäsi siitä, että hänet alistettiin. Hän ei ollut yhtään sellainen ihminen, joka osaisi käskyttää muita. Ehkä asiaa oli vaikuttanut myös se, että hän oli asunut Dannyn kanssa koko elämänsä ja saanut tottua elämään tämän käskytyksen alaisena. Dannyn sanoja ei koskaan kannattanut olla kuuntelematta tai tottelematta. Veli kuitenkin aina korvasi kaiken puolustelemalla ruipeloa ja auttamalla, jos tällä oli ongelmia.
"Mut kyllä ehkä sohvalla ois vähän kivempaa", nuorukainen myönsi kuitenkin.

"Mut kyllä tässäki on ihan.. mukavaa", hän totesi kertoen sillä, että hänelle kävisi kyllä ihan mikä vain. Lauseen jälkeen hän palasi suutelemaan Romeota. Nyt hän ei tahtonut olla kauaa erossa toisen huulista. Niin hyviltä ne tuntuivat omia vasten. Ja niin mukavasti se sai perhoset lentelemään ja liekit kasvamaan.

Andrew väitti, että kaikki oli hyvän Romeo vain pudisti päätään. Rastapää ei uskonut, että kaikki olisi ollut hyvin. Toisaalta, jos Andrew niin sanoi... No, Romeo ei ollut ylihuolehtivainen, hänelle sai ja itseasiassa pitikin sanoa suoraan. Eipä tuo muuten mitään tajunnut.

Toinen totesi vielä, että sohvalla olisi vähän kivempaa ja siihen perään vielä, että tässäkin oli mukavaa. Romeo huokaisi Andrewn epäselvyydelle. Tuo pyrki taas hänen huulilleen ja Romeo vastasi. Andrewn epäselvyys oli jotenkin ärsyttävää, kiusallaankin Romeo vei huulensa kauemmas painaen toista käsillään olkapäistä vasten seinää.
"Kaikki tietää miten epämukavaa on tulla pannuksi vasten seinää", Romeo huokaisi näykäten toisen alahuulta. "Jos vaihteeksi kertoisit mulle mielipiteitä. Komenna mua, käske mua kantamaan sut sohvalle. Käske mua ottamaan sut siinä, jooko?", Romeo hymisi ja näykkäsi taas toisen alahuulta jääden sitten katselemaan toista silmiin omillaan. Hän tahtoi, että Andrew keroi hänelle omat mielipiteensä. Ei se ollut kivaa, jos toinen vain myötäili hänen sanomisiaan ja tekemisiään. Sitäpaitsi ei hän itsekkään tahtonut Andrewia eteisen seinää vasten. Tyylitöntä ja epämukavaa. Toinen oli pieni peto ja ansaitsi jotain mukavampaa ja vapaampaa... Kuten nyt vaikka sen sohvan.

Romeo vastasi suudelmaan vain hetken ajan, kunnes jo vetääntyi pois. Voii eii, älä vie niitä huulia pois! Andrew kuunteli toisen sanoja tarkkana, vaikka olikin vaikea keskittyä sellaiseen tällä hetkellä. Selvästi Romeota alkoi kyllästyttämään tämä Andrewin epävarmuus, ujous ja jatkuva käytöksen, sekä mielipiteiden vaihtelu. No olihan se varmasti hyvin ärsyttävää, mutta minkäs ruipelo sille mahtoi? Sellainen hän nyt sattui olemaan välillä.
Andrew katsoi toisen silmiin. Romeon näykätessä hänen alahuulta, meinasi tämä jo hyökätä syömään toisen huulia, mutta ei sitä tehnyt. Rastapää nimittäin odotti vastauksia häneltä.
"Mennään sohvalle?", hän ehdotti. Se ei ehkä välttämättä kuitenkaan riittäisi Romeolle. Tuo ehkä halusi enemmän päättäväisyyttä. Andrew huokaisi kärsimättömästi. "Vie mut sohvalle", hän käski, katse edelleen toisen silmissä. Ääni tuli melko hiljaisena ja ujona, mutta kuitenkin rohkeampana ja suorastaan vaativana.

Jos Romeo kerta tahtoi kuulla vähän mitä Andrew tahtoi, niin ehkäpä tämä sitten voisi vielä vähän jotain pyytää. "Suutele mua", Andrew kuiskasi. Se ei tullut mitenkään käskyttävänä tai kovana, vaan enemmänkin se kuulosti pyytävältä ja jopa hieman ruikuttavalta. Siitä selvästi huomasi kuinka kärsimätön hän tällä hetkellä oli.

Romeo naurahti Andrewille. Ei kuulostanut kovinkaan varmalle, mutta yritystä sentään oli joten pisteet siitä. Kaksi sanaa korvattiin kolmella, nyt niissä oli enemmän sitä mitä Romeo oli tahtonutkin. Poika totteli ruipelon käskyä, jonka oli itse asettanut, nostaen tuon syliinsä ja kantaen sohvalle, tiputtaen toisen siihen selälleen valuen itse haja reisin päälle. Käsky, jota Romeo ei ollut antanut käskettäväksi, sai ruskeat silmät tuikkimaan.

"Juuri noin, kisu. Sä alat oppia", Romeo huokaisi palkiten sitten pojan suudelmalla. Hitaalla, johon panosti kaikkensa. Tappavan hitaasti, varmasti ja taidolla edistäen sitä. Rääkkäsi ehkä jopa enemmän itseään kuin Andrewta. Tumma käsi valui ruipelon kroppaa alemmas. Romeo vain kosketteli, kevyesti. Pian rastatukka kuitenkin kyllästyi ja kierähti toisen päältä jaloilleen lattialle.
"Istu", brunette vuorostaan käski kuin koiraa huulillaan vino virne. Käskykin oli sama kuin koiralla.

Varmoin ottein Romeo alkoi availemaan toisen housuja kiusoittelevan virneen katoamatta mihinkään. Että oli mukava kiduttaa pienempää ja olla suutelematta. Sitähän petopoju nimenomaan näytti tahtovan.

Andrew nostettiin syliin ja kannettiin sohvalle. Onneksi sohva oli ihan tarpeeksi leveä, eikä liian pieni. Romeo valui hajareisin hänen päälleen, mutisten jotain siitä, että ruipelo alkoi oppia - tai jotain muuta vastaavaa. Pieni hymy virneen kera kaartui Andrewin huulille, juuri ennen kuin Romeo suuteli häntä. Suudelma oli hidas, joka tuntui todella kiduttavalta. Tahalleenko rastapää kiusasi häntä? Kohta sietäisi lopettaa, sillä Andrew ei ollut sillä tuulella, että jaksaisi kauaa odottaa. Ei hän kuitenkaan ryttyilemään rupeisi tai muutakaan, mutta toivoi nyt saavansa kuitenkin kunnon suudelmia, ilman tahallista hitautta ja kiusaamista.

Yhtäkkiä Romeo kierahti pois toisen päältä ja siirtyi lattialle. Andrew nousi istumaan toisen käskystä ja katsoi ihmeessään toista. Nyt toinen oli alkanut aukoilemaan tämän housuja. Romeo näytti olevan hyvällä ja varsin tyytyväisellä tuulella, sen näköinen virne tuon naamalla ainakin oli.
Tekisi nopeasti aikeensa, jotta Andrew saisi vielä edes hetkeksi toisen huulet omilleen. Aikeista nyt kun kerta puhuttiin, niin mitäköhän Romeolla oli mielessä? Rastapää saisi tehdä kyllä mitä haluaisi, mutta mieluiten tämä saisi luvan palata hoikemman päälle ja nopeasti.

Romeo päästi Andrewn nopeasti tuskistaan, normaali kielellä siis pojan housuista, ja tuputti ne nilkkoihin. Pojan kädet koskettelivat pinnallisella tavalla ruipelon sisäreisiä, poika vajosi polvilleen toisen jalkojen väliin ja virnisti.
"Tuo nyt ne huules tänne peto, näytä mulle kuinka kiihkeä sä olet", Romeo pyysi. Tälläkertaa todellakin pyytävällä eikä käskevällä äänellä. Kädte kiersivät toisen taakse. Hän vielä mietti mitä tahtoi ja miten, paikaksihan oli kuitenkin jo päätetty sohva. Ainakin alustavasti.

"Kerro mulle mitä sä haluat, kerro tarkkaan, kiltti", Romeo yllytti anova katse ruskeissa silmissään. Mikä hänessä oli? Kiima. Tai niin sitä eläinmaailmassa, jonne Romeo halujensa puolesta varmasti kuului, kutsuttiin.
Rastapää kohottautui suutelemaan Andrewn huulia ja hymähti. Hän todellakin tahtoi kuulla, mitä laiheliinilla oli mielessään.

Andrewin housut kiskottiin alas ja toinen vajosi hänen jalkojensa väliin, virne naamallaan. Kädet koskettelivat sisäreisiä, joka tuntui Andrewista vastustamattoman hyvältä. Hän tahtoi nopeasti vain tuntea Romeon huulet omillaan ja ruumiin painon oman kroppansa päällä.
Romeo pyynnöstä Andrew vei kasvonsa toisen kasvojen luokse ja suuteli ahnaana ja varsin seksin nälkäisenä seuralaistaan. Kädet aseteltiin toisen olkapäille. Hennot kädet ottivat tiukan otteeen toisesta.

Suudelma keskeytettiin Romeon lauseella. Andrew tuijotti toista, miettien mitä vastaisi. Vai että mitä hän tahtoi? Siihen olikin sitten vaikea vastata. Andrew kun oli... Andrew.
"Sä saat tehdä ihan mitä tahdot", hän kuiskasi toisen huulia vasten. Vastaus ei todellakaan ollut tarkka, mitä Romeo oli pyytänyt. Täytyi vain toivoa, että vastaus kelpaisi. Parempaakaan ruipelo ei välttis voisi antaa. Sitähän hän juuri tahtoi; että Romeo sai päättää.
Anderw yritti vihjailla toiselle, että nyt oli aika jo palata sohvalle hänen luokseen, vetämällä tätä taas itseään päin. Samalla hän jatkoi toisen suutelemista, suorastan ahmien toista kuin hyvää ruokapalaa.
Mitäköhän itse Romeolla mahtoi olla toiveissaan?

Andrew piti hänestä tiukasti kiinni ja kertoi, että Romeo saisi tehdä mitä tahtoi. Pirullien virne huulillaan poika keskittyi vain suudelmiin. Mitä tahtoi... Kun Romeolle mentiin sanomaan mitään tuollaista, niin sitten sopi sitä myös tarkoittaa, sillä pojalla ei ollut viettiä varmistella tekemisiään viittätoista kertaa. Hän oli pohjimmiltaan kovinkin itsekäs olento päämääränään oma tyydytys.
Andrew veti Romeota lähemmäs ja poika nousikin hajareisin toisen syliin nälkäisin huulin toisen ahneisiin suudelmiin vastaten.

Poika lukitsi toisen ranteet otteeseensa ja vei tuon sohvalle selälleen kaatuen itse perässä suudelmaa keskeyttämättä. Romeo tahtoi repiä kaiken ylimääräisen kankaan helvettiin heidän väliltään. Lähimmät kortsut luultavasti kuitenkin löytyivät hänen lompakostaan... Vieläkään suudelmaa ei lopetettu, vaikka toinen Andrewn käsistä vapautettiinkin, jotta Romeo kykeni kaivamaan lompakkonsa takataskustaan ja sieltä kumin viskaten lompakon itsensä sitten lattialle. Pieni paketti laskettiin sohvalle, kun Romeo nosti itseään Andrewn vartalosta riisuakseen omat housunsa. Kaikessa monimutkaisuudessaan huolimatta toimitus onnistui ihan kiitettävästi ja rastatukka sai potkia housunsa lattialle.
Romeo näykkäsi alahuulta ja huokaisi avaten sulkeutuneet silmänsä katsoakseen Andrewta.

Vihdoin ruipelo oli saanut Romeon takaisin sohvalle. Hän pysytteli niin lähellä toista kuin suinkin mahdollista. Kädet kietoutuivat toisen niskan taakse kun toinen oli selättänyt hänet sohvalle, samalla madellen itse Andrewin päälle. Suudelma jaksoi jatkui, eikä ollut vielä lähelläkään loppua. Eikä saisikaan olla. Jopa pojan kädet olivat toisen otteessa, joten hän ei voinut kunnolla liikkua. Mutta ei se haitannut, sillä asento oli hyvinkin tyydyttävä ja mukava. Eikä tässä mikään kiire minnekään ollut, joten toinen saisi pitää käsiä vankinaan vaikka aamuun asti.

Romeo rupesi kaivelemaan lompakkoa kesken suudelman. Andrew ei jaksanut seurata tapahtumaa, vaan jatkoi toisen suutelua. Kyllä hän tiesi mitä toinen oli ettinyt, joten sellaisen takia ei tarvitsisi luopua toisen ihanista, hyvänmakuisista huulista, jotka saivat Andrewin täysin hurmaantuneeksi.
Voi sitä kiihkoa mikä kupli sisällä. Ruipelon hengityskin alkoi jo vähitellen nopeentumaan, se muuttui raskaammaksi ja hitusen äänekkäämmäksi. Rastapää oli saanut omatkin housut pois. Hyvä, hyvä. Alahuulta näykkäistiin. Andrew aukaisi silmänsä ja vastasi toisen katseeseen.
Andrewin teki mieli ruveta ehdottelemaan kaikenlaista rivoa, ties mistäkin tälläinen piirre häneen oli iskenyt. Hän piti kuitenkin sanat suussaan. Eiköhän tässä tulisi tapahtumaan siitä huolimatta.
Kädet lähtivät hennosti raapimaan toisen kylkiä (niin hiljaa, että jälkiä olisi mahdoton jäädä), Andrew oli kuin kehräävä kissa.

Romeo tunsi kynnet kyljillään ja vetäytyi hivenen kauemmas Andrewsta silmissään yllyttävä katse. Ei hän muutamaan jälkeen kuolisi. Niitä ei tarvitsisi pelätä. Poika suuteeli vielä kerran väkivaltaisen syvään ja nousi enemmän istuvaan asentoon.
"Sä olet aika onnettoman pieni, kaunispoika", Romeo huokaisi katsellen ruipelon kroppaa näin ilman vaatteita. Alipainoiseksi Romeo toista vekkasikin. "Sietäisit joutua kuurille, tiesitkös", Romeo hymähti suukottaen vielä huulia riisuen omia boksereitaan. Niin Andrewkin saisi pian luopua omistaan...

"Liukkari on mun huoneessa", poika mainitsi nousten kiusallaankin sitä hakeemaan jättäen Andrewn liki alasti sohvalle. Kauaa Romeo ei kuitenkaan viipynyt vaan palasi suhteellisen pian purkin kanssa. "Noniin, prinsessa", poika hymähti huulillaan kieroutunut virneen poikanen.

Romeo totesi ruipeloa onnettoman laihaksi, tai ainakin jotain sinne päin. Andrew laittoi automaattisesti, yrittäen tehdä sen huomaamattomasti, kätensä yläkropan päälle kuin peittääkseen laihuuttaan. Hän ei hirveästi pitänyt painonsa tai laihuudensa puhumisesta. Siitä hän sai lörpöttää enemmän kuin tarpeeksi syömisterapeutilleen ja kaksoisveljelleen, joka vahti kuin mikökin mielipuoli Andrewin syömistä. Ruipelon mielestä hän oli lihonut hyvinkin paljon vuoden sisällä. Joskus hän oli ollut paljon laihempi ja joutunut jopa useampaan otteeseen sairaalaan sen takia. Nyt hän oli saanut jotain luittensa ja nahkan väliin. Jopa käsiään hieman treenannut, ettei ne ihan ruohonkorrelta näyttäisi.
"En mä mitää kuuria tarvii", Andrew naurahti hieman ahdistuneena, mutta osasi peittää sen hyvin.
Romeon painaessa taas huulensa pojan omille ja ruvetessaan riisumaan boksereitaan, sai anoreksiat ja muut laihuudet kyytiä ajatuksista. Nyt ei ollut sopiva aika sellaisia miettiä.

Romeo katosi hakemaan tarvittavaa, jolloin Andrew jäi yksin makoilemaan sohvalle. Hän laski katseensa ja vilkaisi kroppaansa. No olihan hän melkein jo.. normaalin näköinen. Eikä hän enempää tahtoisikaan lihoa. Nyt hän oli juuri sopiva.
Rastapää palasi tuossa tokiossa takaisin ja Andrew palautti ajatuksensa ja katseensa tuohon. Hän virnisti tuolle viettelevästi. Hennot kädet laskeutuivat omien boksereiden luokse, jotka hissukseen lähtivät kuljettamaan näitä kohti varpaita.

"Jos olet sitä mieltä", poika kohautti olkiaan. Hänelle riitti se, että itsetunto oli edes jonkinlainen. Jokainen sai näyttää siltä kuin itse tykkäsi.Andrew oli vain normaalia pienikokoisempi ja se siitä.
Palattuaan Romeo sai katsella nättiä virnettä toisen huulilla, joka kertoi enemmän kuin sanat. Poika veti bokserinsa pois hitaasti, tuon olisi pitänyt olla laitonta kiusaa... Toisaalta, mitäpäRomeo sitten yleensä teki itse, jos ei muka kiusannut..? Jaa a.

Poika hakeutui lähemmäs Andrewia ja auttoi itse tuolta bokserit jalasta nostaen pojan syliinsä. Toinen oli pienikokoinen ja vähintään myös niin kevyt kuin miltä näyttikin. Veri oli jo kiitettävästi alkanut pakkautua Romeon haaroihin.
Poika painoi toisen sylissään vasten sohvan selkänojaa suudellen tuon huulia viestien sen kaiken mahdollisen tunteen mitä juuri sillä hetkellä omasi. Toisaalta hän olisi tahtonut Andrewin takaa päin, mutta silloin pikkupedon huulet olisivat olleet saavuttamattomissa. No, jos ruipelo vain jaksaisi niin Romeo saisi ne molemmat...

Andrew vastasi toisen suudelmaan kiihkeänä ja halukkaana. Hän kietoi käsiään toisen ympärille niin paljon kuin vain pystyi siinä toisen sylissä. Himo se tuntui edelleen jaksavan kasvaa ja halut ne nousivat pintaan niin vahvana kuin vain pystyi. Andrew oli valmis. Ihan mihin vain mitä Romeo tahtoi. Hän tahtoi toisen olevan tyytyväinen. Silloin hänkin olisi tyytyväinen. Ja oikeastaan ihan sama mitä Romeo tekisi. Andrew oli ehkä hieman omituinen, mutta häntä ei tarvinnut niinkään hoidella erikseen, sillä hän saattoi parhaiten tulla vain silloin kun häntä pantiin. Jotkut eivät edes nauttineet siitä, että heitä otettiin takaa päin, mutta kyllä tämä ruipelo siitä tykkäsi. Ja ehkä ihan hyvä niin kun kerta miehistä oltiin kiinnostuneita. Romeo sen sijaan vaikutti sellaiselta, joka hoitelisi ketä vain, miehiä, naisia - kunhan siis vain saisi itse nautintoa.

Kuumotus tuntui jo joka puolella ja saatiin olla onnekkaita siitä, että Andrew oli päässyt aikoja sitten pois housuistaan, sillä muuten nyt olisi saattanut puristaa aika ilkeästi.
Romeon kroppa oli lämmin - no olipa yllätys - ja se tuntui aivan mahtavalta siinä ruipelon kroppaa vasten.
"Pane mua", Andrew kuiskasi lumoutuneena, pieni ujo virne naamallaan. Se saattoi jopa kuulostaa sairaalta, sillä harvemmin Andrew sellaisia saneli. Ties minkälaisia vaikutuksia hän Romeolta tulisi saamaan.

Romeo naurahti Andrewin lumoutuneelle kuiskaukselle. Mikäs siinä, Romeo tekisi sen oikein mielellään. "Kuten sä haluat, prinsessa", Romeo virnisti kääntäen Adrewin niin päin, että tuo oli vatsallaan sohvan selkänojaa vasten. Poika levitti toisen jalkoja ja veti kumin päälleen. "Ihan niin kuin sä haluat", poika mutisi uudemman kerran suudellen Andrewn niskaa näykäten siitä. Hetken Romeo sähläsi liukuvoiteen kanssa kunnes työntyi suuremmin valmistelematta toisen sisään ynähtäen.

Oli ehkä hieman ilkeää olla venyttämättä noin pientä poikaa lainkaan, mutta minkäs Romeo sille mahtoi, että mitä tiukempi perse sen parempi pano. Hänen kannaltaan ainakin ja oma etu sattu olemaan se paras. Sitäpaitsi toinen ei määritellyt sitä panemista tarkemmin. Niin ja oli käskenyt tekemään mitä Romeo vain tahtoi.
Kädet liukuivat toisen kylkiä pitkin tuon ulkoreisille, hampaat näykkäsivät kevyesti niskaa tarkoittamatta tehdä mitään merkkejä. Romeo ripotteli suudelmiaan toisen yläselälle ja niskaan.

Nyt poika käännettiin niin, että vatsa painautui sohvan selkänojaa vasten. Andrew otti tukea käsillään selkänojan yläreunasta ja antoi Romeon puuhastella rauhassa kortsun ja liukuvoiteen kanssa. Jostain kumman syystä ruipelo tunsi pientä jännitystä, mutta ei nyt jaksanut siitä huolehtia. Huuma oli korkeimmillaan, joten siihen hän mielummin takertui.
Jonkin sortin voihkaisu karkaisi Andrewin huulilta kun toinen oli työntynyt sisälle. Hän sulki silmänsä ja puristi selkänojaa luisevilla sormillaan. Tietenkin aluksi tuntui kipua, mutta ei todellakaan kauaa. Ne olivat aina ne ensimmäiset työnnyt, jonka jälkeen jo sitten alkoikin nautinto sekaantua kipuun, hävittäen hetken päästä kivun kokonaan pois.

Toisen suudelmat yläselällä ja niskan luona sai kylmiäväreitä kulkemaan ympäri kroppaa. Kroppa koki uskomatonta nautintoa, joka ei ollut vielä edes lähellekään parhaimmillaan.
Hennosti Andrew puri huultaan, jotta osaisi pysyä hiljaisena. Muuten voihkinnan sun muut ähkinnät karkailisivat koko ajan toisen suusta.
Miten hänellä sattuikaan olla tälläinen tuuri? Törmätä nyt koulun vessassa tuntemattomaan, jonka luokse lähteä heti kymmenen minuutin jutustelun jälkeen. Ja tässä sitä nyt sitten mentiin. Oi voi.

Romeo ynähti nautinnollisesti. Andrewin pienimuotoinen ähinä ja voihkinta kiihotti Romeoa. Ensimmäiset, hitaat työnnöt olivat varovaisia vain, jotta ne eivät satuttaisi pientä, tiukkaa ruipeloa. Sitä ei jatkunut kuitenkaan kauaa, poika nopeutti taidokkaasti tahtiaan. Hänen lantionsa oli suorastaan luotu tähän.
Romeon silmät olivat vain puoliksi ummessa, kädet siirtyivät hitaasti Adrewin vatsan seudulle piirtäen ympyräitä ja muita koukeroita. Kiusallaankaan Romeo ei kajonnut pyhimpään, ei ainakaan vielä tässä vaiheessa.
"Vihki, valita, kiltti", Romeo pyysi katkonaisesti, hengästyneenä. Hänelle tapahtui useinkin tällaista, muutaman minuutin tutustuminen ja samantien naimaan. Normaalia Romeoa. Ensin muutama sana, suudelma ja sitten hommiin. Jälkeenpäin saattoi, ja yleensä kyllä, pyytää numeron ja tutustua hieman rauhallisemmin. Romeo kuitenkin tuppasi uusiokäyttämään panojaan, jos hänelle annettiin minkäänmoista lupaa siihen. Ja yleensä karismaa ei vastustettu.

Poika näykkäsi uudemman kerran niskasta pyrkimättä jättämään jälkiä, suuteli seuraten selkärangan selvää kaarta toisen ruipelossa kehossa. Niin pitkälle kuin kykeni, suunnilleen vähän vajaaseen puoliselkään.
Yhtäkkisesti Romeo vetäytyi kauemmas, irti Andrewista ja lähes kokonaan ulos. Kädet laskeutuivat toisen lantiolle ja Romeo työntyi takaisin jatkaen hieman rauhallisemmin, joskin yhä nopeaan tahtiin työntöjään.