Be my boytoy, pretty (♂+♂=K18)

Romeota ei lainkaan haitannut se, ettei Andrew päästänytkään hänestä irti samantien. Toinen jopa painoi päänsä vasten rastatukkaisen skeittarin rintaa, mihin Romeo ei osannut muuta kuin huokaista nautinnollisesti. pienetkin asiat seksin jälkeen saattoivat tuntua helvetin hyviltä. Toisten kanssa puettiin vain samantien päälle ja lähdettiin mitään puhumatta tiehensä. Joidenkin kanssa taas oltiin kuin ei mitään ja saatettiin vain alkaa pelaamaan vesimerkiksi pleikkaria. Toisten kanssa taas... Niin. Toisten kanssa saattoi olla herkempiä hetkiä, yleensä Romeolla oli niihin henkilöihin seurustelusuhde, mikä ei hänen tapauksessaan tarkoittanut uskollisuutta vaan tunteita. Andrewia hän ei kuitenkaan ollut kauaa edes tuntenut, joten tilanne oli outo. Romeo ei antanut sen sivuseikan häiritä itseään.

Toinen kieltäytyi kahvista ja Romeo nyökkäsi hyväksyvän muminan saattelemana. Viimein Adrew päästi irti, Romeokin antoi käsiensä vajota kyljilleen. Andrew katsoi häntä kasvoihin, Romeo pyrki metsästämään toisen silmät omiinsa. Kysymys kohotti flirtin hymyn kasvoille. "Eikö prinsessoilla ole aina kylvettäjät tai jotain?", Romeo kysäisi vääntäen hanaa isommalle tähdäten suihkua paremmin heidän päälleen. Kevyesti Romeon käsi ujutti sormet toisen hiusten läpi. Ne tuntuivat erilaisila kuin rastat. Romeo naurahti kurottautuen suutelemaan toisen huulia. Peseytymisessä tuskin kestäisi kauaa, hän saisi viedä Andrewin pian sänkyynsä ja peitellä viereensä... Pelottavan viaton ajatus ollakseen Romeon likaisessa mielessä. No, eiköhän se viattomuus ollut tarpeetonta, Romeo oli kuitenkin nainut Andrewia kahdesti ennen, ja varmasti myös tulisi naimaan jälkeen, sänkyyn peittelemistä.

Hana käännettiin kovemmalle ja vesi tähdättiin heitä päin paremmin. Onneksi vesi oli sopivan lämmintä. Andrew hymyili toiselle pienesti, jokseenkin väsyneen näköisenä. Romeo sujautti kätensä läpi hänen hiuksien. Tämä myös kurottautui naurun saattelemana suutelemaan ruipeloa, joka tietenkin onneissaan vastasi. Se oli paljon hellempi suudelma kuin mitkään hetken aikaisemmat. Ja se oli juuri sopiva tähän hetkeen. Vaipunut ja kovin uninen kun Andrew rupesi tosissaan olemaan.
Peseytyminen ei nyt hirveästi sen kauempaan kestänyt, luojan kiitos, sänkyyn ja peiton alle.

Andrew kohottautui suutelemaan toista vielä hetkeksi. Tai enemmänkin ne oli pieni, suloinen suukko toisen suunpielelle.
"Mennää nukkumaa", Andrew jatkoi hymyillä toiselle. Pian hänen ei tarvitsisi seistä omilla jaloillaan, pian hän pääsisi Romeon syleilyyn uudelleen. Tai ainakin ruipelo niin uskoi. Ja toivoi.
"Saat taas luvan kantaa mut koska muuten nukahdan tähän", hän virnisti pahoittelevasti, sillä ei tahtonut hirveästi toista laittaa kantelemaan itseään. Ei hän nyt kuitenkaan niin prinsessa ollut.

Romeo nauroi toiselle, Andrew oli kuin pieni lapsi. Ja silti tasan kaikkea muuta, ainakin Romeon omissa silmissä. Tuo pienikokoinen mustatukka oli peto, mitä rastapää ei pistänyt pahakseen. Andrew käskytti Romeota kantamaan itsensä, eikä rastapää kieltäytynyt vaan nosti toisen syliinsä suukottaen kevyesti kaulaa.

Sanomatta mitään poika kantoi toisen sylissään huoneensa ovelle avaten sen. Romeo ei tuntunut välittävän lainkaan vesivanasta joka heitä seurasi. Ennen sänkyyn asettelemista poika kuitenkin nappasi tuolinsa selkänojalta pyyhkeen jolla kuivasi toisen ja sitten itsensä. Andrew oli laskettu omille jaloilleen lattialle.
"Täällä on hieman sotkuista", romeo ilmoitti katsahtaen ympärilleen. Vaatteita tosiaan jonkinverran lattialla lainehti. Ja kaikkea mahdollista muutakin.

Romeo tönäisi Andrewin selälleen sängylle kavuten itse päälle tuon huulia suudellen. Näykäten ja suudellen uudestaan. Pidemmälle Romeo ei tilannetta päästänyt vaan kierähti pois toisen päältä nousten sängylleen polvilleen ja heitellen useita tyynyjään hieman paremmin parisänkynsä päätyyn. Se sänky valloittikin suurimman osan huoneen lattiatilasta.
"Peittoja on vain tää yks, sori. Joudut nyt nukkumaan kainalossa", Romeo hymähti karismaattiseen tapaansa livahtaen peittonsa alle vieden kädet päänsä taa. "Tules tänne, kaunispoika."

Vahvat kädet nostivat hennomman syliinsä. Pienet, hennot suukot tuntuivat kaulan lähettyvillä, Andrew hymyili toiselle viettomana ja tyytyväisenä. Danny varmaan tappaisi hänet kun tämä menisi kotiin. Andrew osasi nyt jo mielessään arvata mistä kaikesta syystä toisella olisi mukamas oikeis niitata hänen pää seinään. Ensimmäisenä varmaan tulisi valitusta siitä, ettei Andrew ollut vastannut puhelimeen (joka oli ties missä), toisena tulisi varmasti se ettei Danny ollut voinut vahtia veljensä iltapalan syömistä, kolmantena tulisi syyttelyä ja kuulustelu että missä oltiin oltu ja kenen kanssa. Neljäntenä luultavasti tulisi hirveä raivonpuuska ja uhkailua siitä, että tuo menisi hirttämään sen jätkän, joka oli Andrewiin koskenut. Nyt piti siis vain toivoa, että Danny olisi itsekin yötä jossain muualla, eikä kerkeisi kotiin ennen Andrewia.

Nyt ruipelo pääsi vihdoin näkemään Romeon huoneen. Olihan se tosiaan hieman sotkussa, mutta ei Andrew sellaisesta välittänyt. Se ei haitannut yhtään. Pääasiana oli se, että he saisivat nukkua yhdessä tämän yön.
Romeo rupesi kuivailemaan heitä molempia, jossa ei kauaa kestänyt, samalla huomauttaen huoneensa siisteydestä.
"Ei se haittaa", Andrew sanoi laimeana, uupumuksen takia.
Pian hänet tönäistiin sängylle, jolloin Romeo oli jo kerennyt ilmestyä hänen päälleen, suudellen huulet vasten huulia.

Hetken kuluttua toinen kapusi pois ja ryhtyi säätämään tyynyjen kanssa. Andrew pisti kätensä suun eteen, haukotellen syvästi, jonka jälkeen asetti katseensa takaisin rastapäähän. "Ei se haittaa. Olisin joka tapauksessa tullu nukkumaa sun kanssa saman peiton alle", Andrew myönsi nolostelematta, joka oli melko ihmeellistä.
Hän livahti myös peiton alle, aivan toisen vierelle ja painoi päänsä toisen rintakehälle. Toinen käsi laskeutui toisen vatsalle.
"Mä luultavasti nukahdan aivan parin minuutin sisällä", toinen kuiskasi.

- Nyt minulla on jännä mielikuva Dannysta jahtaamassa Romeota lasson kanssa hirttämis tarkoituksessa... o.o -

Andrew oli niin täydellisen pikkupoikamainen, että romeolle olisi saattanut iskeä kamala pedofiliamorkkis. Ei iskenyt, toinen oli suloinen, eikä rastapäätä häirinnyt ajatus siitä, että tuota pientä, suorastaan anorektista pikkupoikaa hän oli vain hetki takaperin nainut. Ja tuo poika oli vielä nauttinut siitä toimenpiteestä suuresti.
Andrew ilmoitti, ettei sotku haitannut. Poika oli varmasti hyvin väsynyt ja vaikuttikin siltä, oli suorastaan tappavan suloinen.
Toisen haukotellessa Romeo hymyili, jumalauta hän taisi haluta toista jo nyt uudelleen... No, pitäisi kestää edes siihen kun herättäisiin. Olisi raiskaus ottaa puolikuollut poika..
Toinen kertoi olelleensa muutenki ntulossa saman peiton alle Romeon kanssa, mihin rastapää naurahti. Hyvä niin... Pian toinen olikin jo kainalossa haudaten päätään vasten Romeon ruskeaa rintaa. Rastapää suukotti toisen päätä.
"Ei se mitään, prinsessa. Nuku niin jaksat taas", poika supisi toisen korvaan näykäten sitä sitten kevyesti. Romeo ei kertonut mitä oletti Andrewin taas jaksavan, mutta eiköhän nuorempi ymmärtänyt itsekin.

Romeo sulki ruskeat silmänsä ja nukahti miltei samantien kiertäen kätensä omistavasti pienemmän ympärille.

Ei ollut kovinkaan vaikea arvata mitä Romeo oli tarkoittanut jaksamisella. Andrew hymähti, jättäen sen jälkeen sievän hymynsä kasvoille. Romeo taisi nukahtaa sittenkin hieman ennen häntä, joka ei kuitenkaan millään lailla haitannu. Eikä siinä edes mennyt sen jälkeen kuin muutama lyhyt minuutti kun jo Andrew oli myös vaipunut uneen.

Jostain kumman syystä ruipelo kuitenkin heräsi parin tunnin sisällä. Hän aukaisi silmänsä ja vilkuili ympärilleen. Hymy karkasi taas huulille kun hän nosti päänsä toisen rintakehältä. Jes, hän ei ollutkaan nähnyt unta. Kaikkein hassuinta oli, ettei tätä enää nukuttanut, vaikka yleensä nukkui hyvinkin joskus 15 tuntia putkeen (jos vain sai siihen mahdollisuuden).
Oikein varovaisesti Andrew kapusi toisen päälle hajareisin, yrittäen olla vielä herättämättä toista. Voi miten komealta Romeo näytti nukkuessaankin. Melkein ihan kateelliseksi tässä tultiin kun jotkut omistivat tuollaisen kropan ja uskomattoman luonteen.
Hetken tuijottelun jälkeen Andrew kaaristi selkäänsä, jotta pääsi satelemaan suudelmia toisen huulille. Yllätysherätys. Voi raukka, olisi varmaan pitänyt antaa vielä nukkua. Andrew ainakin itse oli aina kuolla uupumukseen jos oli saanut nukkua vain muutaman lyhyen tunnin. Mutta hänpä olikin tällä hetkellä oikein pirteä. Mistä sekin sitten johtui..
"Romeo kerro mulle jotain kivaa", sanoi ruipelo toisen huulille, toivoen että toinen oli jo hereillä ja kuullut hänen hiljaisen lauseensa.

Romeon silmät liikahtivat luomien alla, tuon kroppa liikahti pienesti ennen kuin silmät räpsähtivät kertaalleen auki ja samantien kiinni. Poika räpsäytti muutaman kerran katsoen sitten suoraan päällään istuvat Andrewin kasvoihin pieni hymy huulillaan. Vaistomaisesti sormet pyöräyttivät lävistykorua huulessa.
Kädet siirtyivät silittelemään Andrewin selkää.
"Jotain kiva..?", poika toisti itsekseen unisen käheällä aamuäänellä. "Sä olet ihana ja mulla on aamustondis, vaikkei vielä ole edes likikään aamu", Romeo ilmoitti.

Saisi hänen puolestaan kelvata Andrewille jonain kivana... "Jatkanko vielä?", rastapää kysäisi, vaikkakin enemmän retoriseen tyyliin. "Mua haluttaa yks pieni petoeläin ihan niin paljon että sattuu, ja se pieni peto istuu mun päällä tajuamatta, että systeemi on nyt väärinpäin", Romeo puheli ja sanojensa vakuudeksi kaatoi Andrewn selälleen sängylle kiepahtaen itse kyljelleen tuon viereen silitellen toisen alastonta kylkeä.
"Niin, ja sit musta oli ihan kiva näin alkuun saada yks suukko."

Eikä! Miten ihana Romeo olikaan. Andrew hymyili tyytyväisenä, hyvinkin iloisena kun rastapää oli kehunut häntä ihanaksi. Muille sanoille Andrew ei voinut muuta kuin nauraa. Toisen kädet selän luona loivat lisää hyvää mieltä ruipelolle, joka ei tahtonut päästää irti katsettaan toisen silmistä tai komeilta kasvoilta.
Onneksi Romeo ei ollut ärtynyt äkkinäisestä herätyksestä. Ihan rehellisesti nimittäin ruipelo oli ollut melko varma, että asiasta tulisi jonkinlaista valitusta. Romeo vähän vaikutti nimittäin sellaiselta, joka tahtoi nukkua yönsä hyvin, ilman että häntä häirittäisiin. Noooh, onneksi mielessä näytti olevat muut asiat kuin unessa vaeltelu.

Andrew kaadettiin vierelle, Romeon siirtyessä kyljelleen aivan hänen vierelleen. Suukon pyytäessä toinenkin kääntyi kyljelleen ja kietoi toisen jalkansa rastapään ympärille, painaen huulensa toisen omille. Nyt alkoi tuntua siltä, että edellisestä suudelmasta oli ikuisuus.
"Voisinkohan mä auttaa sua jotenki sen aamustondiksen suhteen?", Andrew kehräsi. Kasvot olivat niin lähekkäin, että oli melkein ihme etteivät ripset koskettaneet toisiaan.
Toinen suudelma. Ja kolmaskin, myös neljäs. "Ja kerro vielä jotai lisää. Oon uteliaalla tuulella".

Andrew oli niin laittoman suloinen vain hymyillessään Romeolle. Raukka, saisi vielä kärsiä aiheuttaessaan rastapäässä tällaisia tunteita. Tosin tuskinpa Andrewia yksi pano häiritsisi... Romeo todellakin tarvitsisi tuon pikkupojan puhelinnumeron... Hän rakasti tätä tunnetta, Andrew osasi tyydyttää hänet ja sitten vielä saada haluamaan kokoajan lisää. Romeolla tosin oli sen verran kokemusta, että hän ei väittänyt tunnetta rakkaudeksi toista poikaa kohtaan. Romeo piti itseään liian itserakkaana ihmisenä sellaiseen.

Adrew kiersi jalkansa Romeon ympärille ja suukotti häntä. Toisen viaton kysymys sai Romeon naurahtamaan. "Siinäpä hyvä kysymys", rastapää tokaisi kevyen virneen saattelemana. Häntä suudeltiin toistamiseen ja vielä muutaman kerran senkin jälkeen. Halu Romeon haaroissa kasvoi entisestään. "Vielä? Tuhmapoika, ei saa udella...", Romeo mumisi toisen hiuksiin suudellen sitten Andrewn otsaa, nenänpäätä ja huulia. Alahuulta näykättiin.
"Mä haluan naida sua ja sä saat vikistä ja valittaa, koska se on niin laittoman kiihottavaa. Sä olet uskomaton, eikä kukaan ole saanut mua pitkiin aikoihin haluamaan itseään useampaan otteeseen puolenvuorokauden sisällä", poika jatkoi, koska toinen oli niin pyytänyt.

Romeon näykkiminen sai lämmön vatsanpohjalla kasvamaan. Andrew katsoi toista innokkaana, kerjäävänä ehkäpä. Toisen puheet yllyttivät ruipeloa suutelemaan taas useaan otteeseen seuralaistaan. Suudelmat olivat hieman normaalia ahnaampia. Andrew siirtyi vuoteella niin lähelle Romeota kuin vain pystyi. Tämä laski kätensä rastapään kaulan luokse, maistellen huulia. Poika näytti ihan pieneltä kehräävältä kisulta, joka tahtoi lisää paijausta.
"No eipä sitten tuhlata aikaa", Andrew virnisti toiselle. Tosiaan. Ajan tuhlaamisesta puheen ollen.. mitäpä jos Romeo oli sellainen, joka ei tahtoisi panna ketään kuin sen yhden kerran, eivätkä he enää tämän jälkeen näkisi (ellei törmäisi koulussa ohimennen)? Niin ja olivathan he jo tässä useamman kerran naineet yhdessä ja nähtävästi kohta oli tulossa lisää. Mutta kuitenkin. Jospa tämä olisi viimeinen kerta kun Andrew viettäisi aikaa Romeon kanssa. Ehkä se elokuva juttukin oli pelkkää puhetta. Sitä ei välttämättä tapahtuisikaan. Ja siinä se. Se kuulosti kamalalta. Suorastaan julmalta. Mutta oli pakko varautua pahimpaan. Eihän kaikkea voinut aina saada, niinhän se meni?

Hitaasti Andrewin jalka, joka oli kietoutunut toisen ympärille, lähti hivelöimään toisen omia jalkoja. Grr. Pikkuhiljaa se himo rupesi syttymään.

Andrew suuteli häntä taas useasti, eikä Romeo voinut oloaan todellakaan valittaa. Toinen tuli lähemmäs, Romeo kiersi käsiään toisen ympärille, Andrewin kädet olivat rastapään kaulalla. Pikkukisu sai Romeon naurahtamaan ja silittelemaan hiuksiaan. "Voi sua", Romeo tuhahti suukottaen toisen suupieltä, sitten huulia haluavasti.
Romeo hymähti toisen tokaisulle ajan tuhlaamisesta. Toisen jalka hiplasi hänen omaansa, Romeo murahti kierähtäen toisen päälle. Huulet suorastaan söivät toisia. Romeo ei mahtanut itselleen enää mitään, se oli menoa sitten.

"Kissapoika", Romeo naurahti vasten huulia näykäten jälleen. Kädet vaeltelivat toisen vartalolla, hampaat karkasivat näykkäämään kaulaa. Romeo edisti huuliaan ripotellen suudelmia solisluulle ja näykäten nänniä, jota nuolaisi hampaidensa hellän kosketuksen jälkeen.
Romeo kohottautui hieman katsoen toisen kasvoja sipaisten sitten poskea.

Romeo kierähti Andrewin päälle, suudellen halukkaana. Totta kai ruipelo vastasi samoin, ihan yhtä ahnaana ja kiihko sekaan sekoittuen. Toisen näykätessä kaulaa, Andrew sulki silmänsä. Suukot solisluulla ja sitten hampaat hellästi nännin luona, inahti hennompi hiljaa. Se tuntui yllättävän hyvältä. Oikein mukavalta.
Tuntiessaan toisen katseen omilla kasvoillaan, aukasi Andrew silmänsä ja virnisti villiintyneenä toiselle. Romeo osasi sitten hommansa hyvin. Yleensä Andrew ei ollut läheskään näin kiimainen, mutta kyllä vain Romeon seurassa halut kasvoivat koko ajan entistä enemmän. Mutta tätä menoa hänen perseesä tulisi olemaan erittäin herkässä tilanteessa.

Hämärässä huoneessa Andrew tutkaili toisen kasvoja. Käsi kohottautui tunnustelemaan tuon kasvoja. Niiden veistoksellista komeutta ei voinut tajuta. Sormi liukui poskelta rastapään huulille. Pian sitten kädet kiersivät takaisin niskan ympärille ja Andrew kohotti kasvojaan suudellakseen toista. Samantien hän livautti kielensä toisen huulien välistä. Pää painautui hitaasti takaisin sänkyä vasten, vetäen toisen kasvot mukanaan alas. Huulet eivät päästäneet irti toisen omista.
Pään sijasta alakroppa nosti itseään ylös päin ja sitten takaisin alas. Tässä vaihteessa Andrewin halut alkoivat todellakin näkyä.
"Haluutko sä naida mua nyt vai - nyt?", Andrew supitti toiselle perään naurahtaen heleästi ja jatkoi toisen suutelua.

Romeo naurahti andrewille jälleen kerran, toinen oli jotain niin uskomatonta Romeon sängyssä. Ja hän kun oli aiemmin kuvitellut pitävänsä eniten hieman erityyppisistä pojista kuin Andrew. Ja alkuun tuo oli vaikuttanut vieläpä ujolta. Siitä piirteestä oli onneksi aika hyvin päästy yli. Andrew ei enää arastellu Romeota, vaan leikki täysin mukana. Romeon pitäisi ehkä kuitenkin muutama viikko olla toiseen yhteyttä ottamatta, hän saisi huolestua itsestään jos seuraavan kuukauden aikana hän naisi ainoastaan yhtä ja samaa poikaa. Eihän se kävisi päinsä, hän pelkäsi ajatusta ehkä eniten itse.

Tympeät ajatukset huuhdottiin mielestä Adrewin koskettaessa hänen kasvojaan. Toisen pienetkin liikkeet saivat ruskeat silmät vain tuijottamanaan toisen silmiä. Pian poika olikin jo hänen kimpussaan. Kieli ujutettiin suuhun, eikä Romeata erikseen tarvinnut kehottaa sitä hyväkseen käyttämään. Toinen veti hänet vaaka asentoon ja kysyi halusiko Romeo naida nyt vai kenties nyt. Romeo tuhahti toisen naureskeluille huvittuneesti näykäten huulta.
"Kenties sitten, kun saan kaivettua liukkaria ja kortsun jostain?", poika kysäisi suudellen huulia. Mitään suuremmin odottelematta poika kurotti toisen päältä yöpöydälleen vetäen laatikon auki. Niin, niitä kumeja kyllä löytyi ja liukuvoidettakin kolmea eri sorttia.

Tykötarpeilla aikansa sählättyään Romeo näykkäsi toisen huulta levittäen tuon jalkoja ujuttautuen itse niiden väliin polvillaan työntyen hitaasti sen suurempia venyttämättä tai valmistelematta. Romeo antoi yläkroppansa valua hivenen toisen päälle ottaen käsillään tukea sängystä molemmin puolin Andrewia työntöjään keskeyttämättä.

Huomasi kyllä, että tälläinen kuului Romeon jokapäiväiseen arkeen. Sen huomasi lähes kaikesta; pojan luonne ja muu käyttäytyminen, kaikki eleet ja tekemiset, yöpöydän laatikko.. Niin julmaa ja törkeää kuin se olikaan, että Andrew oli vain yhden illan (/yön) pano, ei tahtonut ruipelo sitä miettiä juuri nyt liikaa. Tähän oltiin kuitenkin tultu, joten olisi parasta vain kestää loppuun ja sitten vasta antaa mielen murtua. Mutta miten hän osaisi tehdä sen Dannyn huomaamatta? Voi jestas mikä mekkala siitä silloin tuleekaan. Taas pohtiessaan veljeään, Andrew sai kamalan huomion päähänsä. Romeohan saattoi olla nimenomaan juuri samanlainen kuin Danny.
Andrew tiesi ilmeensa muuttuneet, paljastaen epäilyksen ja ehkä lievän ahdistuksen. Hyi. Nyt kamalat ajatukset pois ja nautitaan loput ajasta. Sopivasti Romeokin oli saanut sählättyä työtarpeilla ja palannut Andrewin kimppuun.

Haarat levitettiin auki ja Romeo painautui häntä vasten, sisään työntyen. Se normaali voihkaisu, joka oli varmasti käynyt rastapäälle jo tutuksi, lähti taas huulien lomasta karkuteille. Andrew puristi silmänsä kiinni. Tällä kertaa kipu tuntui kestävän hetken pidempään, sillä paikat olivat käyneet jo hieman helläksi edellisten panohetkien ansiosta. Se kuitenkin lieventyi ja muuttui yhä suuremmaksi nautinnoksi, joka rupesi kulkemaan ympäri kroppaa.
Pienet inahtelut, voihkaisut ja muut nautinnon ja kivun sekoittamat äänähdykst pakottautuivat ulos. Tässä vaihteessa niitä pystyi kuitenkin jotenkin hallita. Andrew puri huultaan, ihan hetken jos yrittäisi olla hiljaa. Lopussa se olisi kuitenkin niin vaikeaa.

Andrewin ilme onnistui säikyttämään rastapään, hetken tuo vain katsoi toista kummeksuen ruskeilla silmillään. Ahdistuneeksi, jopa jollain tapaa särkyneeksi. Sattuiko tuota, mikä toisen oli? Romeo ei kerennyt kysyä ennen kuin toinen näytti jo normaalilta voihkaisten tapaan, josta Romeo oli jo oppinut pitämään. Se oli Andrewille luontainen äännähdys Romeon, tai varmasti kenen tahansa muunkin, työntyessä toiseen. Toinen oli sulkenut silmänsä ja äänteli kiihottavasti. Romeo suuteli toisen vatsaa. Andrew yritti vaientaa itsensä puremalla huultaan, Romeo murahti tyytymättömänä ja veti itsensä kokonaan toisesta vain työntyäkseen nopeasti vartensa täydellä mitalla takaisin.
"Andrew", poika huokaisi yrittäen saada huomion edes jotenkuten pojalta. "Valita, ole kiltti."

Romeo tihensi tahtia ja hiljensi sen sitten hitaaksi kiusaava hymy huulillaan. Hitaat työnnöt olivat mahdollisimmat kiusoittelevia ja kiduttavia, hymyä ne eivät saaneet pojan huulilta katoamaan.
"Valita, prinsessa", rastapäinen skeittaripoika kehotti seksikkään käheällä äänellä. Että hän osasikin olla julma... Andrewille, kun tuota kidutti ja itselleenkin, kun osasi kiduttaa samalla myös itseään. Kuinka hän pitäisi näppinsä erossa tästä petopojasta edes hetken... Andrew olisi kuitenkin helmi hänen poikakokoelmaansa...

Ensimmäisestä pyynnöstä huolimatta, jatkoi Andrew ääntensä pidättämistä sisällään. Voi miten vaikeaa se olikaan kun Romeo vetäytyi pois ja tunkeutui sisälle takaisin samantien. Siinä vaihteessa äänen pidättely oli hankalempaa kuin mikään. Toinen jatkoi kiusoittelevia ja ihania liikkeitään, jotka kertakaikkiaan oli viedä melkein hengen ruipelolta, joka yritti kaiken voimin pitää suunsa kiinni. Kädet ottivat Romeon kyljistä kiinni, hennoin ottein. Andrew ei taatusti suostuisi antaa toisen lähteä pakoon. Ei vielä. Ehkei ikinä? Voi herran jestas! Turhia unelmia. Ja sellaisia ei toiveita ei kannata elätellä mielessään. Sehän särkisi hänet vielä useampaan osaan, miltä nyt jo tulevaisuudessa näytti.

Romeo sitten julmana yritti kaikin keinon kiduttaa häntä. Uudet pyynnöt valituksille, mutta kovasti hennompi yritti pitää voimansa kasassa. Vähitellen ote kuitenkin lipsui ja ensimmäiset äänähdykset karkasivat pitkänä, hiljaisena voihkaisuna. Ote rastapään kyljillä tiukentui hieman. Sydän jyskytti rinnassa ja kiihko poltti koko vartaloa.
Andrew ei edes yrittänyt enää olla hiljaa. Siihen hän ei enää pystyisi. Tuo kehräsi ja kiehnäsi toisen alla, voihki ja huohki. Kunpa Romeo ei lopettaisi ikinä.

Andrew ei tuntunut enää tottelevan Romeon käskytystä, mistä rastapää oli näennäisen harmistunut. Hänestä toisen vikinä ja valitus kun nyt vain sattuivat miellyttämään häntä, kiihottamaan. Romeota tyydytti kuitenkin nähdä, miten Andrew suorastaan kärsi pidätellyistä äänistään. Pian tuo sortuisi, jos vielä vähän kiusaisi... No, kai hän oli ilkeä, suorastaan julma, toista kohtaan. Sellainen Romeo nyt vain oli, eikä siitä mihinkään päässyt.

Romeo naurahti voitonriemuisesti kuullessaan ääntä Andrewissa, Romeo vetäytyi kokonaan pois toisesta.
"Käänny", tuo pyysi tehden sormellaan ympyrän ilmassa tehostaakseen pyyntöään. Romeo tahtoi Andrewin nyt takaa, koska pieni pirullinen mieli tahtoi kaiken mahdollisen. Romeolla oli tapana tahtoa paljon ja mököttää jos ei saanut tahtomaansa. Kohtuullisen välinpitämätönhän hän oli, mutta rajansa silläkin.
"Mä haalun, et sä oot kontillas niin mä saan naida kunnolla", poika tokaisi hipaisten sormillaan toisen kylkiä kevyesti pieni anova hymy vastustamattomilla kasvoillaan. Andrew ei yksinkertaisesti voisi kieltää mitään Romeon karisman edessä, rastatukka oli siitä ihan varma. Niin täynnä itseään tuo mukava poika oli.

Tällä kertaa Romeon vetäytyessä pois, ei Andrew säikähtänyt jutun jääneen siihen. Hän oli nimittäin huomannut kahden edellisen panon aikana, että rastapää oli kovin innokas vaihtelemaan asentoja vähän väliä. Eikä se Andrewia haitannut. Hän voisi vaihtaa tämänkin nainnin aikana vaikka kuudesti asentoa. Hänestä oli parasta niin, mikä miellytti kumppania eniten. Ja paremmaltahan se itsestäkin tuntui mitä paremmin toinen pääsi vauhtiin.
Käskynä tuli kääntyä. Andrew kohottautui aluksi istumaan, jotta pääsi antamaan pienen suukon toiselle, jonka jälkeen toteutti pyynnön. Turhaan Romeo oli laskenut ylleensä anovan ilmeen, koska kyllähän Andrew tottelisi tuota joka tapauksessa. Ja se oli varmasti tullut paremmin kuin hyvin selväksi.

Ruipelo kävi kontilleen toisen eteen ja odotti jo toisen jatkavan hommia. Ainoa huono puoli asentojen vaihtelussa oli se, että piti odottaa hetkisen aikaa. Kiihkon vallassa oli niin kamalan vaikeaa olla kärsivällinen. Andrew oli varautunut siihen, että pian hänen perseensä olisi kipeänä, joten Romeon oli parasta olla tuottamatta pettymystä. Vaikka olihan se jo tässä vaihteessa aivan selvää, ettei mitään pettymystä ollut tullut tai ole tulemassa.

Kuten arvattavissa, ei Andrew kapinoinut vastaan vain totteli kuuliaisesti. Suukotti kuitenkin Romeon huulia, mihin poika itse tuskin kerkesi reagoida huulet painettiin kuitenkin toisen niskaan ja sitten yläselälle, jälleen hitaasti poika työntyi toisen sisään päästäen toisen kätensä Andrewin miehuudelle laiskaan edestakaiseen liikkeeseen.
poika jatkoi työntöjään tasaiseen tahtiin. Hiljalleen se kiihdytettiin taas hivenen nopeammaksi, hiljalleen aina vain nopeammaksi liikkeeksi. Ja pian taas kiduttavan hitaaksi, romeo oli hyvä vaihtamaan mielipidettään hetkessä. Tiedä mistä sellaisen luonteenpiirteen itselleen saanut.

Muutaman nopeamman työnnön jälkeen Romeo oli jo lähellä tulla, mutta kuten jo varmasti huomattu tuo tapansa mukaan keskeytti liikkeen keskittyen hetkeksi hengittämään ennen jatkamista. Pitkittäminen oli kiduttavaa, mutta mitä tahansa sen nautinnollisuuden tähden. Andrew oli jotain niin... Ei, Romeon ei pitäisi päästää mitään pelottavia ajatuksia mieleen. Andrew oli siis normaali, rivipano, samanlainen kuin kaikki muutkin pojat. Mutta tottahan Romeo tiesi, ettei kahta samanlaista ollut, ei vain ollut. Eikä saanutkaan olla.

Andrew ynähti tyytyväisenä toisen palatessa takaisin sisälle. Silmät sulkeutuivat ja toisen alkaessa tekemään työntöjä tasaiseen tahtiin, hengästyneet voihkaisut rupesivat jälleen karkuteille. Romeon käsi, joka oli eksynyt hoikemman miehuudelle, oli jotenkin yllättävää, mutta se toki lisäsi nautintoa.
Työntöjen ruvetessa nopeimmiksi, Andrew huohki kuin viimeistä päivää. Kuvitella että joku oikeasti nautti niin paljon siitä, että heidät otettiin takaapäin. Kädet ottivat tukea vahvasti patjasta ja pää valahti alaspäin. Hitaiden liikkeiden aikana hengitys pääsi taas hieman tasoittumaan ja äänet vaipuivat hiljemmaksi.

Onneksi Romeo suostui taas pitkittämään panoa. Olihan se varmasti kamalaa kidutusta heille molemmille, mutta samalla myös se paljon parempi vaihtoehto. Pian ehkä Andrew olisi myös lähellä purkautumista, mutta ei vielä.
"Et saa lopettaa vielä", Andrew henkäisi hiljaa, toivoen että Romeo kuuntelisi hänen pyyntöään.

Andrewille ei tuntunut olevan kovapaikka tulla naiduksi takaapäin. Useimmat eivät pitäneet siitä, vaan tahtoivat katsekontakstin tai muuta siirappista. Romeota ei useinmiten kuitenkaan inspannut kasvoja katsella. Niin julmalta kuin se kuulostikin, useimmat alkoivat kyllästyttää nopeasti ja toiset vain näyttivät takaa naituina paremmilta kuin edestä. tai sitten Romeo vain sattui olemaan kauhea sika ja ilkimys niin ajatellessaan.
Toinen huohotti niin saatanan kiihottavasti, ettei Romeo voinut itselleen mitään huohottaessaan itsekin, joskin raskaammin ja hitaasti. Jumalauta... Romeo puri kevyesti huultaan, mutta luopui siitä kohtuu nopeasti.

Andrew pyysi hiljaa, hädintuskin kuuluvasti. Jotain lopettamisesta? Mitä lienee, ei Romeolla ollut aikomusta vielä lopettaa, toinen saisi pyytää kovempaan ääneen jos se oli sanojen tarkoitus.
"En lopeta", poika huokaisi raskaasti hymähtäen kahden sanan lauseelleen. Hänen alkoi olla nälkä muutenkin kuin vain seksuaalisessa mielessä, eikä seksi tuntunut kovin mukavalta ruoka mielessä. Ja niin epäseksikkäältä kuin kuulostikin Romeo tahtoi pitää piakkoin ruokatauon. Että hän osasikaan olla sika...

Aika tuntui kuluvan hitaasti, johtuen ehkä siitä, että Andrew oli ehkä sittenkin vielä väsynyt tai hieman nälkäinenkin. Mutta eikös se edelleenkin ollut vain parempi mitä kauemmin kesti? eikä tämmöistä nautintoa tahtonut sulkea pois ihan hetkessä, ei ainakaan tämä jätkä.
Andrew nosti päätään ja kohotti katseensa suoraan eteensä, mutta sulki silmät kuitenkin lähes heti takaisin kiinni. Ei jumalauta kuinka täydellinen Romeo olikaan. Andrew ei voinut sanoa sanaakaan pahaa toisesta (jos oli välittämättä siitä kuinka paljon tkoinen muistutti hänen kaksoisveljeään). Ehkä myöhemmin kun kaikki tämä olisi ohi ja Andrew ei ikinä enää pääsisi esim vain juttelemaan toiselle, saattaisi muutama paha sana käydä mielessä, mutta ikinä ruipelo ei tahtonut sanoa sanaakaan ilkeyksiä toisista. Niin se meni, että jos jotain pahaa sanaa oli tulossa, Andrew automaattisesti repi sanat kappaleiksi ja alkoi ajatella niitä hyviä puolia toisesta.

Romeo lupasi olla vielä lopettamatta. Andrew hymähti iloisesti ja antoi nautinnon virrata. Loppu ei tällä olisi kaukana, ei todellakaan. Mutta ei hän pistäisi pahitteeksi jos Romeo ennen stä lopettaisi (vaikka tälläisen ei ikinä tahtonut loppuvan), sillä ruipelo ei edelleenkään välittänyt niinkään omasta laukeamisestaan. Ja myös varmaan rastapää oli sen huomannut.

/joo ihan surkeeta mut ei vaa ajatus kulje:( tälläst väkinäist tekstii/

- baab, ei se mitään <,x Anteeksi pienet hitit, ne ovat mukana vauhdittaakseen peliä ja muutenkin oletuksia. Saa heittää kivellä ja käskyllä jos häiritsee <,x -

Romeo jatkoi sen minkä pystyi, ei hän enää alkaisi pitkittämään, vaikka toinen oli tainnutkin anella, ettei vielä saanut lopettaa. Romeo jatkoi kunees tuli kierähtäen sitten selälleen sängylle hengittämään. Käytetty kumi heitettiin roskikseen, jonka saisi kohta käydä muutenkin tyhjäämässä. Romeo hengitti vain hetken tönäisten sitten Andrewia selälleen sängylle vieden kätensä tuon varrelle viimeistelläkseen panon. Niin ,olihan hän huomannut että toinen nautti enemmän muiden nautinnon tuottamisesta, mutta eihän poikaa voisi tuohonkaan tilaan jättää. Työnsä päätökseen saatuaan poika nousi istumaan painaen hellän ja kevyen suudelman toisen suulle.

"Mulla on nälkä, pitäis jotain varmaan kaapeista löytyä. Haluutsä?", poika kysyi nousten seisomaan venyttäen hieman selkää napaten avoimesta kaapista itselleen bokserit, jotka veti jalkaansa. Kai se oli pieni vinkki, että naiminen ohi tältä kerralta. Paitojakin Romeo selasi valiten sitten monta kokoa liian ison mustan T-paidan printillä.
Romeo voisi pyytää toisen numeroa, mutta päätti sittenkin olla tekemättä sitä. Houkutus voisi käydä liian suureksi...
"Mikä sun sukunimi on?", tuo kysäisi varoittamatta katsahtaen ruskein silmin Andrewiin kasvot peruslukemilla. Ihan kuin se olisi ollut normaalikin kysymys hyvän seksin jälkeen.
No, ainakin Romeo saisi sen avulla numeropalvelusta toisen numeron. Hyvällä tuurilla, jos se ei ollut salattu.
Muussa tapauksessa rastapään tulisi etsiä toinen käsiinsä koulussa.

Romeo lopetti naimisen heti tultuaan, jonka jälkeen sitten tuli viimeistelemään Andrewin. Jonkin aikaa ruipelo kehräsi hyristen toisen hoitelussa, kunnes itsekin pääsi loppuun. Rastapää oli löytänyt itselleen bokserit kaapista ja puhunut jotain nälästä. Ai niin, tosiaan. Eihän Andrew ollutkaan syönyt moneen tuntiin. Iltapalakin oli jäänyt. Ei se niin vakavaa ollut, mutta jos kuukauden punnituksessa paino olisi vähentynyt, Andrew oikeasti menettäisi päänsä. No ei ehkä ihan kirjaimellisesti..
"Ei kiitos. Mulla ei oo nälkä'", Andrew vastasi ystävälliseen sävyyn. Ei hänen enää ollutkaan nälkä. Ja jos tulisi, hän näännyttäisi siihen asti itseään kunnes olisi veljensä seurassa. Silloin hän söisi toisen edessä niin paljon, että ehkä jopa saisi hymyn tuolta ja tämä lopettaisi jatkuvan vahtimisen.

Seuraavaksi kysyttiin sukunimeä. Andrew irvisti. Miksi Romeo sen tahtoi tietää? Ruipelo ei hirveästi pitänyt sukunimensä kertomisesta, koska oli ihan oikeasti meinannut pari kertaa saada turpaan kerrottuaan ihmisille sukunimensä. Ihan vain sen takia että Danny oli hänen veljensä. Eikö ollut uskomatonta miten toinen pystyi vaikuttamaan niin suuresti omaa elämään? Mutta kaikesta huolimatta Andrew oli onnekas. Kai hän voisi kertoa sukunimensä. Tuskinpa Romeo tiesi Dannystä mitään tai koko ihmisen olemassaoloa.
"Wilfred", Andrew vastasi hieman arkaan sävyyn ja hyppäsi itsekin pois vuoteelta. Hän kipitti olohuoneeseen hakemaan omat bokserinsa. Tuo kiskaisi ne jalkaan ja palasi Romeon luokse.
"Mä muuten voisin kyl ottaa vettä".

Romeo katsahti ruipeloon kummeksuen tuon ilmoittaessa ettei ollut nälkä. "Kuules nyt, laiheliini, pitääkö sua pakkosyöttää?", rastapää naurahti katsoen toisen kroppaa ilmpoittaen selvän mielipiteen siitä, että hänen mielestään toinen oli aivan liian olemattoman kokoinen ollakseen vain hoikka.
"Oma asias, eihän se mulle kuulu, mut mun mielestä sun pitäis silti syödä jotain."

Andrewn irvistys Romeon kysymykselle ingnoorattiin nätisti, kun sitä ei olisi ollutkaan. Toinen vastatsi, Wilfred. ei sanonut Romeolle mitään, mutta työ yrittäisi muistaa sen siihenasti että saisi kirjoitetuksi ylös. ja sitten hän piilottaisi lapun, johon oli toisen nimen kirjoittanut ettei varmasti pääsisi utelemaan numeroa ennen aikojaan. Niin, tai todennäköisemmin kiinnittäisi sen jääkaapin oveen ja soittaisi toiselle huomenna.
Ei, hän hankkisi itselleen uuden hoidon jo tänä iltana ja unohtaisi Amdrewin hetkeksi. Niin olisi parasta hänen oman mielenterveytensä kannalta. Kai niitä yhtälailla vilpittömästi alistuvia poikia muualtakin löysi.
Romeo harppoi keittiöön toisen hakiessa bokserit jalkaansa ja naurahti toisen lauseelle. "Saat", Romeo tokaisi kaksimielisesti ja nappasi kuivauskaapista lasin ojentaen sen Andrewille. Tuolla tuskin olisi mitään ongelmaa löytää lavuaaria Ewansien pienessä keittiössä. Itse Romeo noukki jääkaapista tykötarpeita, eli puolikkaan kurkun ja juustoa, purkin jugurttia. Muuta sielä ei sitten ollutkaan. Kaapit tosin olivat täynnä erimakuisia nuudeleja kuin parhaassakin opiskelija asunnossa.
Romeo repi muovit pois kurkun päältä ja alkoi rouskuttaa sitä nojaillen keittiötasoon katse toisen kasvoissa.