This time he must be sweet

Cassidy ihme kyllä siirtyi hieman poikaa lähemmäs, se lämmitti mieltä vaikkei muuttanut surumielistä ilmettä. Tyttö kysyi mitä hän tahtoi. Poika pudisti päätään laskien katseensa nurmelle. "Mä..", tuo aloitti taas purren sitten huultaan. helvetti! Miksi piti olla näin vaikea ihminen! Ivan keräsi rohkeutta sanoakseen mitä tahtoi, mutta saikin sitä hetkellisesti liikaa kasaan. Tuntui, kun joku muu olisi ottanut vallan pojassa. Koripalloilija kohotti nopeasti kauniit silmänsä tyttöön ja siirsi kätensä tuon poskelle. Pian huulet olivatkin löytäneet toisille. Tuntui kun koko piha olisi hiljentynyt ja että kaikki olisivat tuijottaneet. Päässä kieppasi. Typerä olo.

Muutaman katseen Ivan oli onnistunu tkääntämään ja kuulikin vislailua ja huutoja korvissaan. Niin, eiväthän he olleet pari, joten julkisesti ei sopinut pussailla tulematta leimatuksi pariksi. Pian poika kavahti kauemmas kasvot punehtuneina. "Helvetti. Anteeks, oikeesti", poika mutisi katsellen maahan, eikä vahingossakaan Cassidyyn.

Cassidy tuijotti edelleen kiinteästi Ivania, odotti tuon selitystä, saamatta kuitenkaan koskaan sitä. Vain toisen huulet laskeutuivat tytön omille, silmät suurenivat lautasen kokoisiksi. Tuo ei kyllä auttanut yhtään selvittämään ajatuksia, sekoitti niitä vain pahemmin.
Jostakin päin pihaa kuuluvat vislailut kantautuivat brunetenkin korviin, ja Ivan kavahti kauemmas. Cassidy jäi toljottamaan hämmentyneenä eteensä, sormi kohosi koskettamaan nopeasti huulia. Niitä tuntui kuumottavan suudelman jälkeen erikoisella tavalla.

"Ei... Ei se mitään... " mumistiin vastaukseksi tytön laskiessa katseensa ruohikkoon. Ei se ollut muuttunut miksikään, yhtä vihreää ja kynittyä se oli kuin äskenkin, vaikka joku muu tuntuikin muuttuneen.
"... Mutta toi ei kyllä yhtään selkeyttänyt... mitään..." jatkettiin sitten hiljaisella äänellä tytön kohottaessa käden haromaan hiuksia. Kerta kaikkiaan, ei selkeyttänyt yhtään mitään.

Ivan tiesi, tai ainakin uskoi, järkyttäneensä Cassidya tekemisillään. Tuo kuitenkin sanoi, ettei haitannut. Ivan vilkaisi tyttöön varovasti, mutta tuo oli kerennyt laskea katseensa nurmikkoon. Ivan katsoi myös ja puri huultaan. tyttö sanoi, että ei ollut selkeyttänyt yhtään, Ivan pudisti hieman päätään. Miksi hän todellakin oli niin monimutkainen tyyppi..? Ärsyttävää. Ivan katsoi nurmea, nyppi sitä sormiinsa ja päästi putoamaan maahan. Puri huultaan, vilkaisi Cassidyyn ja takaisin maahan purren huultaan. Helvetti, mitä menetettävää hänellä enää muka oli?

"Sut", poika lausui niin hiljaa, että se tuskin kuului. Ivan sulki silmänsä ja huokaisi hiljaa. Pudisti taas päätään ja teki kaikkea muuta kuin katsoi Cassidyyn.

Ruskeat silmät olivat kiinnittyneet ruohikkoon, eivätkä ne edes yrittäneet nousta sieltä. Cassidy tunsi hennon punan kuumottavan poskiaan, ajatukset lentelivät harhateillä, vaikka hän kuinka yritti keskittää ne yhteen asiaan. Hän tiedosti liiankin hyvin Ivanin läsnäolon, hemmetti soikoon, olisi voinut vähän sentään varoittaa! Ja nyt kyllä saisi valottaa tilannettakin, eikä vain istua tuppisuuna ja tuijottaa ruohoa.
... Ja mitä hän itse taas tekikään?

Hiljaa lausutut sanat kantautuivat vain epäselvänä muminana tytön korviin, nyt brunette kohotti katseensa ja tuijotti vieressään istuvaa urheilijajätkää.
"Mitä sä sanoit?" kysyttiin hetken hiljaisuuden jälkeen Cassidyn edelleen tuijottaessa toista. Häntä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää, hän varmaan pimahtaisi kohta, tai vähintäänkin hakisi megafonin Ivanille, jotta kuulisi mitä tuo oikein mutisi niin ettei selvää saanut. Vasta nyt tyttö rekisteröi purevansa alahuultaan, piankos hän maistoikin veren karvaan maun suussaan. Miten hän inhosikaan sitä makua...

// molemmat hahmot heivattu pois, niin eiköhän tää ollu tässä :----D