Meidän koulussa ei kiusata (sovittu)

Yasuo "Jazz" Atkins

"Hei, äiti! Minä tulen tänään vähän myöhemmin kotiin kun meillä on sen näytelmän harjoitukset. Joo, soitan sitten. Kerro siskolle terveisiä. Moi!" Yasuon suljettua vaaleansinisen ja erilaisia söpöjä eläinhahmoja esittäviä kännykkäkoruja vilisevän puhelimensa vaaleanvihreän hupparinsa vetoketjulliseen taskuun. Koulupäivän varsinaiset tunnit olivat jo hänen osaltaan lähes päättyneet, sillä hänen päivänsä päättyisi sinä päivänä poikkeuksellisesti jo paria tuntia aikaisemmin, vaikka toisaalta sillä ei juurikaan ollut vaikutusta kun ilmaisutaidon näytelmän harjoitukset tulisivat paikkaamaan tyhjäksi jääneen tauon ja sen jälkeiset pari tuntia. Yasuo ei kuitenkaan jaksanut olla pahoillaan, sillä hän rakasti näyttelemistä ja kaikenlaista esiintymistä ja kaiken lisäksi hän saisi olla tekemisissä mukavien ihmisten kanssa. Ennen viimeistä tuntia olisi kuitenkin vielä ruokatunti, jonka aikana Yasuo aikoi harjoitella vuorosanojaan ja käydä läpi muita tärkeitä asioita.

Yasuo istuskeli käytävällä yhdellä niistä lukuisista penkeistä, joilla oppilaat tapasivat kuluttaa aikaansa tuntien välillä. Syliin asetellut vuorosanapaperit olivat siisteissä nipuissa ja Yasuo käänteli niitä sitä mukaa, kun hänen roolihahmonsa vuorosanoja tuli näkyviin. Papereiden ohella pojan sylissä istui myös valkoinen, pehmeäturkkinen nallepehmo, jonka hän oli tuonut kouluun oman roolihahmonsa rekvisiitaksi, yhdessä parin muun pehmolelun kanssa, mutta ne Yasuo oli päätynyt pitämään vielä toistaiseksi laukussaan. Poika tapaili vuorosanojaan, peitti välillä osan niistä ja yritti muistaa sanoja ulkoa ilman, että joutui vilkaisemaan paperia. Leveä hymy kasvoillaan Yasuo huomasi osaavansa oman osansa jo melko hyvin eikä hänen varmaan tarvitsisi enää kovin paljon kertailla niitä ennen kuin hän jo osaisi ne kaikki ulkoa. Luettuaan omasta mielestään tarpeeksi Yasuo alkoi asetella papereita takaisin siistiin pinoon ja asetti ne paksuun kansioon, jotteivat ne rypistyisi repussa.

Tavaroita järjestellessään Yasuo tuli vahingossa pudottaneeksi sylissään olleen nallen ja kun hän kumartui nostaakseen sen takaisin ylös, joku toinen ehtikin ensin. Huomattavasti Yasuota isokokoisempi poika tuijotti suoraan nuoremman pojan silmiin ja virnuili pirullisesti vilkaistessaan käsissään pitämäänsä pehmolelua. "Mitäs vauva? Oletko vähän eksyny paikasta kun on tällainen pitänyt raahata tänne?" Sanojensa jälkeen paria luokkaa ylempänä oleva poika remahti äänekkääseen nauruun ja sai mukanaan olleet kaverinsakin yhtymään siihen. Yasuo kohottautui jaloilleen ja ojensi kätensä nallea pitelevää poikaa kohti. "Anna se takaisin, minä tarvitsen sitä meidän näytelmässä." Poika yritti mutta sanat onnistuivat vain naurattamaan poikia entisestään. "Vai oikein näytelmässä? Taidatkin olla oikein luonneroolissa, "äiti, mun nallekalhu on kadonnu"." Poika kiusasi ja heitti pehmolelun toiselle kavereistaan, Yasuon kääntyessä avuttomana katsomaan tämän suuntaan. "Hei, antakaa se nyt.." Yasuo yritti uudestaan ja teki parhaansa ollakseen näyttämättä pelkoaan ja epävarmuuttaan. Pojat nauroivat taas ja yksi heistä asetti jalkansa Yasuon tielle pojan yrittäessä kurkottaa nallea toisen pojan käsistä. Yasuo kompastui ja kaatui, mikä vain voimisti isompien poikien huvia ja sai heidät entistä innokkaammin nauramaan ja heittelemään nallea toisilleen.