Shopping for labels, shopping for love

// vapaa peli! kuka tahansa tytön seuraksi!
// Hollyn mekko & kengät.

Holly istahti kahvilan mukavalle, upottavalle tuolille ja laski laukkunsa sekä ostoksensa vierelleen. Tyttö piti tätä ostoskeskuksessa sijaitsevaa pientä kahvilaa yhtenä suosikeistaan, täällä oli loistavaa kahvia, mukavia tarjoilijoita ja ihanat tuolit. Jopa laukku ja ostokset mahtuivat samaan tuoliin tytön kanssa, eikä tullut edes ahdasta.
Holly oli juuri ollut ostoksilla ystäviensä kanssa, hän oli ostanut itselleen uuden, hienon hameen, rennon kotipusakan ja muutaman lehden. Tänään rahaa ei juurikaan tuhlaantunut, mutta eipä hän kauaa ehtinyt shoppailemassa ollakaan, sillä hänen ystäviensä piti rientää omiin menoihinsa ja reilun kahden tunnin shoppailun jälkeen. Hollya ärsytti hieman, että hän oli jäänyt juomaan iltapäiväkahvinsa yksin, mutta toisaalta yksin kahvin nauttiminen oli ihan rentouttava hetki.

Kunhan se kahvi vain saapuisi... Tyttö oli tilannut erikoislaten jonka valmistamiseen meni jonkin aikaa, mutta yleensä täällä oltiin nopeita. Holly vilkaisi kohti palvelutiskiä närkästyneenä, vain huomatakseen että parhaillaan eräs naistarjoilijoista oli lähestymässä hänen pöytäänsä kahvin kanssa.
"Ole hyvä", tummaihoinen nainen, jonka nimilapussa luki Keisha, laski kahvin kauniille, tummasta puusta tehdylle pöydälle. Holly hymyili ja kiitti, tarjoilijan poistuttua hän tarttui kahviinsa ja otti ensimmäisen kulauksen.

Kahvia juodessaan tyttö alkoi pohtia viikonloppuaan. Tänään oli lauantai, kello oli varttia vaille viisi, eikä hänellä ollut minkäänlaisia bileitä tiedossa illaksi! Mitenköhän mokoma oli edes mahdollista... Hän kuuli yleensä koululaisten järjestämistä bileistä ensimmäisten joukossa ja myös yleensä ilmaantui paikalle, kunhan pirskeiden pitäjä oli tarpeeksi miellyttävä. Tällä viikolla hän ei ollut kuullut muuta kuin erään kakkosluokkalaisen nörtin pitämistä synttäreistä, mutta niille hän ei todellakaan aikonut mennä.

Holly kaivoi ostoskassistaan yhden juuri ostamansa lehden ja läimäsi sen pöydälle. Kansi kirkui jotain turhaa julkkisten suhdesotkuista, mutta oli joukkoon näemmä päässyt kiinnostava artikkeli tytön suosikkinäyttelijästä. Holly avasi lehden aukeamalta, jolla hänen suosikkinsa haastattelu oli. Mies katseli häntä lehden sivuilta suloisilla nappisilmillään, Holly siemaisi kahviaan ja syventyi lukemaan.

[ Voisinkin tunkaista tänne Rebeccan, jos saisi tytölle jotain peliä aikaiseksi ]

Valkoiseen neuletunikaan ja tiukkoihin farkkuihin pukeutunut tummaverikkö laskeutui ostoskeskuksen liukuportaita ja mulkoili epämääräisesti muutamaa nuorempaa poikaa, jotka selvästi tarkkailivat häntä katseillaan. Espanjalaissyntyinen Rebecca ei moisesta jaksanut sen suuremmin innostua, vaan jätti moiset lapsukaiset ihan omaan arvoonsa. Tytön lantio keinui kevyesti askelten johdattaessa häntä kohti pientä kahvilaa. Sellaista, jossa usein sai olla rauhassa, vaikka paikka erittäin hyvä olikin. Suorastaan erinomainen. Tyttö hymähti epämääräisesti, tilasi itselleen espresson ja antoi katseensa sitten vaeltaa sopivaa paikkaa etsien. Mukana oleva ruskea laukku ja ostoskassit vaativat oman paikkansa, joten ne oli otettava huomioon.

Kahvilassa olisi ollut tyhjiäkin paikkoja, mutta huomatessaan Astonin huutosakin kapteenin Rebecca tiesi oitis minne istua. Tyttö pujottautui muutaman pöydän ohi kahvikuppinsa kanssa ja loi hyväntuulisen hymyn huulilleen. Rebecca ei ollut mikään nuoleskelija, mutta kapteenin kanssa ei olisi mitenkään huono olla väleissä. Ja mitä hän siinä menettäisi, jos nauttisi iltapäiväkahvinsa Hollyn seurassa - muutenhan hän joisi sen yksin ja lähtisi sitten jälleen metsästämään kauppojen kuumimpia uutuuksia.
" Hei Holly, miten sinä voit istua yksin lauantaina? Luulisi huutosakin kapteenilla olevan kiire valmistautua kaikenmaailman bileisiin ", cheerleader virnisti kevyen tuttavallisesti ja istahti sujuvasti vastapäätä toista. Samalla hän kohotti kahvikuppiaan ja toista kulmaansa: " Ei kaiketi haittaa, jos nautin tämän seurassasi? "

Vastausta sen kummemmin odottamatta tummaverikkö hymyili ja siemaisi kulauksen espressostaan. Miten herkulliselta se maistuikaan muutaman tunnin shoppailun jälkeen. Cheerleaderin laukku löysi paikkansa viereiseltä penkiltä, samoin ostokset. Tytön katse harhautui kiinnostuneena Hollyn lehteen, mutta toinen ei kuitenkaan ryhtynyt esittämään suurempia kysymyksiä vaan keskittyi rentoutumaan edes pieneksi hetkeksi.

Holly oli niin uppoutunut lehteensä, ettei havainnut lähestyvää cheerleaderjoukkueensa jäsentä ennen kuin tämä puhui hänelle.
"Olin kavereiden kanssa shoppailemassa, niille tuli omat menonsa ja mä jäin kahville", tyttö hymyili Rebeccalle. Holly ei kovin hyvin tuntenut tätä tummahiuksista tyttöstä, tottahan he olivat samassa cheerleaderjoukkueessa, mutta muuten heillä ei ollut yhteisiä tunteja eivätkä he oikeastaan olleet ystäviä. Hollylle oli kuitenkin jäänyt Rebeccasta harjoitusten aikana ihan mukava mielikuva, tyttö oli ainakin yritteliäs ja teki parhaansa.
"Onko sulla sitten tiedossa bileet illaksi?" Holly kysyi uteliaana. Jos tummaveriköllä olisi tiedossa jotkut kunnolliset bileet tälle illalle niin hän kyllä suuttuisi. Jos joku muu oli kuullut kelvollisista juhlista ja hän oli jäänyt pimentoon, se oli vakava virhe hänen ystäviltään.
Hollyn katse tarkasti Rebeccan vaatetuksen, hän ei kuitenkaan useimmiten kommentoinut muille näiden vaatteista, elleivät ne olleet ihan hirveät tai aivan upeat. Tarkistettava vaatetus oli kuitenkin aina!
"Mitä oot ostanut?" Hollyn tutkiskeleva katse osui Rebeccan ostoskasseihin joissa näytti olevan jonkun verran uutta tavaraa.

"Joo, juo ihan rauhassa kahvisi siinä, ihan kiva saada seuraakin", Holly väläytti pepsodent-hymynsä Rebeccalle ja joi kulauksen erikoislatestaan.
"Käytkö säkin täällä usein? Mun mielestä tää on ostarin paras kahvila", Holly jutteli vilkuillen samalla kesken jäänyttä artikkelia komeasta näyttelijästä. Häntä ärsytti, artikkelissa kerrottiin miten mies oli äskettäin alkanut seurustella erään hollywoodbimbon kanssa. Eihän Holly ollut koskaan uskonut että itse pystyisi saamaan suosikkinäyttelijänsä itselleen, mutta oli inhottavaa lukea miten mies seurusteli jonkun kanan kanssa. Ehkä tuskaa helpottaisi oma poikaystävä, sellaista kun ei ollut... Monilla oli luulo, että hän pyöritti useampaa poikaa samanaikaisesti, mutta eihän hänellä ollut yhtäkään. Ehkä nuorukaiset pelkäsivät lähestyä häntä, ken tietää.

Hollyn puhelin piippasi ja tyttö kurotti ottamaan kaksi viikkoa sitten ostetun puhelimensa laukustaan. Viesti oli Hayleelta, tyttö pyysi isosiskoaan elokuviin tänä iltana. Holly ei vielä osannut sanoa haluaisiko lähteä, joten hän lykkäsi puhelimen takaisin laukkuunsa ja päätti vastata kohta. Ei Haylee hermostuisi vaikkei saisikaan vastausta välittömästi.

Tummaverikkö nyökkäsi toisella ja sohaisi jälleen valtoimenaan laskeutuvia hiuksiaan. Hiuksista oli usein vaivaa ja niiden eteen sia tehdä paljon, mutta Rebecca ei silti voisi kuvitella ikimaailmassa leikkaavansa niitä vaikkapa lyhyiksi. Mielummin hän kulutti niihin aikaa ja vaivaa kuin teki niistä pehkon, jollaista ei koskaan voisi katsoa peilistä. Toki tyttö hieman liioitteli asian vakavuutta aina siitä puhuessaan, mutta minkäpä tuo suhteellisen kiivaalle luonnollensa loppupeleissä mahtoi.
" Ei, mutta suhun verrattuna mä olen kuitenkin sitä alempaa kastia ", cheerleader virnisti kevyesti ", tarkoitan siis vain, että kuulet takuuvarmasti bileistä ennen mua. Kuka nyt muka ei kutsuisi huutosakinkapteenia bileisiinsä? " Rebeccan sanat olivat aina jossakin määrin tosia, ja hänen silmissään, ihme kyllä, Holly oli oikeasti ihminen, jonka puolesta voi olla onnellinen. Tyttö oli varmasti tehnyt töitä paikkansa eteen, siitä ei ollut epäilystäkään. Toki neito itse olisi ollut varsin tyytyväinen samaiseen asemaan, mutta ei sen takia kannattaisi kissatappelua synnyttää - varsinkin kun todennäköisintä olisi hänen itsensä lentäminen koko huutosakista.

Keskustelun kääntyessä cheerleaderin ostoksiin, tämä hymyili kevyesti toiselle ja koppasi yhden pusseista käsiinsä. " Jotain perusjuttuja, meikkejä ja koruja.. Ja farkut löysin. Yksin on vain niin typerää shoppailla, silloin koko touhusta tuntuu menevän se itu ", Rebecca mumahti kevyesti ja työnsi pussin takaisin muiden tavaroidensa joukkoon.

" Kyllä mä useimmiten pysähdyn tänne. Jotenkin tosi tunnelmallinen ja ihana paikka. Palvelu toimii ja tarjonta on hyvää. Muutamasti oon jopa erehtynyt maistamaan leivoksia, mitä kadun jälkeenpäin.. yhden jälkeen kun tekee aina mieli saada lisää ", espanjalaissyntyinen virnisti ja siirsi huomionsa hetkiseksi hiljalleen jäähtyvään kahviinsa. Samalla tytön ajatukset harhautuivat Anthonyyn. Hänen pitäisi kai soittaa pojalle ja sopia tapaaminen, hehän voisivat mennä vaikka elokuviin. Olisi korkea aika tehdä taas kahdessa jotain, edellisestä näkemisestäkin taisi olla jo.. päivä tai kaksi? Ei cheerleader toki mikään takiainen ollut, mutta läheisyys ja yhdessäolo kelpasivat sitoutumista ihannoivalle ja rakastavalle neidille oikein hyvin.

" Ei ilmeisesti mitään kovin tärkeää? " tyttö kohotti kulmaansa toisen työntäessä kännykkänsä pois. Lehtijuttuun hän ei jaksanut suuremmin kiinnittää huomiota, vaikka toki siitäkin olisi voinut saada juttua aikaiseksi.

Holly naurahti tyytyväisenä Rebeccan sanoille, hän oli iloinen että toinen oli esittänyt asian tuolla tavalla. Kyllähän tämän sanat olivat totta, mutta kaikki cheerleaderyhmän tytöt eivät sitä mitenkään ilolla myöntäneet.
"Niin kai se on, mutta en mä kyllä näe että te muut olisitte mitenkään erityisesti mua alempana", Holly hymyili jälleen niin että hänen valkoiset hampaansa näkyivät. Joku oli joskus kommentoinut, että kun Holly hymyili hampaat vilkkuen, tyttö näytti aivan sudelta joka halusi syödä saaliinsa. Tummaverikkö ei itse moisia juttuja uskonut, hänhän oli upea hymyillessään!

"Se on kyllä ihan totta", Holly sanoi viitaten Rebeccan sanoihin siitä, ettei yksin ollut mukavaa shoppailla. Ei hänkään halunnut yksinään kauppoja kierrellä ja harvoin niin tekikään, aina joku tarjoutui seuraksi.
"Mä ite sain ostettua aika vähän mitään tänään. Ei oikein ollut tarpeeksi aikaa tutkia kaikkea mielenkiintoista", Holly lisäsi pieni ärsyyntyneisyys äänessään. Tyttö rakasti shoppailua ja yleensä osti vähänkään hienon vaatteen tai muun tuotteen sekunnin murto-osan ajan harkittuaan. Tänään hän ei ollut sortunut suurempiin heräteostoksiin, eikä hän ollut aivan varma oliko asiasta tyytyväinen vai hermostuisiko. Enää hän ei ainakaan lähtisi kauppoja koluamaan, ehkä hän sitten menisi Hayleen kanssa sinne leffaan. Lauantai-ilta ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta.

"Mangounelma on aivan ihana", Holly huokaisi haaveillen kahvilan upeasta mangoleivoksesta. Mangounelmaksi kutsuttu herkku oli tytön suosikkihedelmää rahkamaisessa leivonnaisessa. Joskus sille päälle sattuessaan Holly tilasi sen ja nautiskeli jokaisesta lusikallisesta. Harvoin hän mokomaan sortui, mutta aina silloin kuin niin kävi, hän ei tuntenut huonoa omaatuntoa sen jälkeen, ainahan voi jumpata hieman ahkerammin!
"Ei siis sillä että söisin sitä täällä joka kerta", tyttö kiirehti lisäämään silmät hieman kaventuen. Rebeccalle ei saisi jäädä sellaista kuvaa, että hän ahnehti leivoksia aina kun jonkun muun silmä vältti.

"No, miten sen nyt ottaa. Mun pikkusisko haluaa että meen sen kanssa leffaan. Tiedän että tänään esitetään toista päivää Hayleen suosikkinäyttelijän tähdittämää elokuvaa, mutta en mä oikein tiedä... Ite en tykkää kyseisestä tyypistä juurikaan, mutta Hayleella ei oikeen oo ketään muutakaan joka sen kanssa lähtis", Holly irvisti ja mietti hetken mitä tekisi. Ei hän kotonakaan halunnut istua, eikä bileitä ollut tälle illalle tiedossa... Mikä ettei hän siis voisi lähteä. Haylee ilahtuisi, se tarkoitti myös sitä, ettei pikkusisko kehtaisi kinuta huomenna hänen lempivaatteitaan lainaksi.
"Taidan vastata sille että tuun sen seuraksi..." Holly mutisi ottaen kännykkänsä takaisin käteensä. Naputettuaan nopeasti vastauksen sisarelleen, tummahiuksinen neito otti pitkän kulauksen kahvistaan.
"Eikä, tää loppuu jo kohta. Mun tekee mieli vielä lisää", tyttö nurisi katsoen miten kupin pohjalla oli enää siemaisun verran juotavaa.