I close my eyes and count to ten

//Vapaa peli//

Aurinko paistoi, ainakin sillä hetkellä. San Diegolaisten iloksi pilvenrepaleet peittivät valon ja kuumuuden lähteen silloin tällöin, mutta eivät ne onnistuneet laskemaan lämpötilaa. Ulkona oli suoraan sanottuna kuuma. Siitä huolimatta jotkut Aston Highn oppilaat olivat pukeutuneet huppareihin ja pitkiin housuihin. Eräs tyttö, joka loikoili tenniskentän katsomon ylimmällä penkkirivillä ei voinut käsittää, miten joku viitsi kiduttaa itseään sellaisella vaatekerroksella. Hänellä itsellään oli vähemmän vaatetta, kuin monen opettajan mielestä olisi ollut suotavaa, mutta siitä hän ei jaksanut välittää. Hän ei olisi pukeutunut sellaisena päivänä edes caprihousuihin, nekin olisivat olleet ihan liian hiostavat. Hiuksensa tyttö oli jättänyt auki, mutta nyt se kadutti. Olisi vain pitänyt jaksaa vääntää jokin hieno kampaus. Toisaalta, hän näytti mielestään paljon paremmalta hiukset auki, joten totta kai se oli sitten parempi vaihtoehto.

Nailah Winston kirjoitti siinä makoillessaan viestiä uudella, ihanan pinkillä iPhonellaan. Pakko kai hänen oli jotain vastata, kun äiti kyseli tulisiko hän illalla manikyyriin vai ei. Kieltävä vastaus lähti menemään. Nala tiesi, että Lorenzo halusi mennä illalla miesystävänsä kanssa syömään. He olivat keskustelleet asiasta pari päivää sitten, eikä tyttö voinut kieltää suosikiltaan sellaista hauskaa hetkeä. Kyllä hän ihan hyvin jaksoi odottaa huomiseen. Silloin Lorenzollakin olisi jotain hauskaa juteltavaa, joten manikyyrissä jaksoi istua tavallista paremmin. Jos nyt ihan rehellisiä oltiin, hänellä itsellään riitti aina jotain puhuttavaa. Vaikka Renzo oli jo kahdenkymmenen paremmalla puolella, tuo oli silti hyvin perillä kaikesta, mikä Nalan elämää kosketti. Miestä ei ehkä kiinnostanut kuulla koulun tapahtumista, mutta silti Nala jaksoi aina kauhistella kuulemiaan juoruja tämän seurassa. Jotkut asiat vain olivat sellaisia, ettei niistä voinut pysyä hiljaa, vaikka olisi kannattanut.

Hetken kuluttua äidiltä tuli vastaus. Luettuaan viestin, Nala oli vähällä paiskata puhelimen alas tenniskentälle. "Hyvä, saat sitten olla illan kotona, pidetään kunnon grillijuhlat. Tuo ihmeessä seuralainen mukanasi." Viestin lopussa oli vielä silmää iskevä hymiö, eikä tummatukalle jäänyt epäselväksi, millaista seuraa äiti tarkoitti. Miesseuraa tietenkin. Äiti oli sitten rasittava! Ihan varmasti tuo taas toivoi, että hän veisi näytille jonkun koulun urheilijoista, jotta voisi sitten itse tuon kanssa flirttailla pitkin iltaa. Latoya ei tainnut ymmärtää, että olisi fiksumpaa hankkia oman ikäistä herraseuraa, ei ryövätä tyttären miehiä. Äiti oli ikäisekseen hyvin nuoren näköinen, joten ei olisi mikään ihme, vaikka tuohon joku lukioikäinen ihastuisi.

Nala hillitsi itsensä ja laittoi puhelimen laukkuun. Hän ei viitsinyt vastata viestiin mitään. Hänelle oli yhdentekevää, vaikka grillijuhlat jäisivät väliin. Äiti kyllä suuttuisi ja häneltä saattaisi jäädä joku hauska tuttavuus tapaamatta. Niin. Äiti kyllä kutsuisi paikalla vain kaupungin parhaimmistoa. Sitä varten tuo grillijuhliaan piti, että sai esitellä taloaan ja menestystään. Ja uutta mekkoa, jonka oli ostanut Pariisin matkalta. Nalan mielestä mekko oli ihan hirveä. Se olisi sopinut paremmin hänelle kuin äidille, eihän Latoya ollut enää mikään nuori neiti niin kuin hän.