These walls have eyes

// kuka vaan Taran seuraksi //

Puoli tuntia jälleen yhden hilpeän koulupäivän alkamisesta ja Tara oli jo tylsistynyt. Oikeastaan hänen ei edes tarvitsisi olla koulussa vielä tähän aikaan, sillä ensimmäisillä tunneilla Taralla oli hyppytunteja, mutta koska tytölle ei vieläkään luotettu autoa (eihän se hänen vikansa ollut jos autokoulun opettaja ei ollut suostunut päästämään tyttöä läpi), joten ainoa kyyti tähän aikaan oli järjestynyt vain isän kyydillä. Sellaiseen keltaiseen koulubussiin Tara ei ollut noussut kertaakaan kolmen high school vuoden aikana, eikä nousisi jatkossakaan. Ne olivat epäcooliuden ruumiillistumia, mutta eipä Tara muutenkaan kovin cool ollut koulun sisäisessä hierarkiassa. Joten kysymys oli pikemminkin itsekunnioituksesta kuin mistään muusta.

Tyttö painoi mp3-soittimensa nappia ja vaihtoi kappaletta toiseen. Kuulokkeista raikui vanhaa rokkia, sitä parasta. Tara hautasi kätensä nahkatakkinsa taskuihin ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. Melko autiolta näytti, mutta koskaan ei voinut tietää milloin joku rikas pentu ilmestyisi kulman takaa väittämään olevansa muita parempi ja tärkeilemään. Näin aikaisin aamusta se ärsytti enemmän kuin muulloin.

Tara pysähtyi kaappinsa kohdalle ja pyöritteli näppärästi numerosarjan lukkoon, joka napsahduksella ilmoitti olevansa auki. Tyttö keskittyi tunkemaan kirjojaan kaapin sisuksiin samalla kuitenkin aina välillä vilkaisten olkansa tuntiessaan sen kamalan ja ahdistavan tunteen kuin joku tarkkailisi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Tällaisessa hiljaisuudessa ja autiolla käytävällä alkoi tulla jo vainoharhaiseksi.

Venus asteli käytävällä verkalleen tuijotellen ympärilleen. Käytävät olivat tyhjillään lukuunottamatta paria tyyppiä. Kaapistorivit liukuivat ohi. 237. Venus pysähtyi ja pyöritti numerot. Katsoen peiliä jonka neiti oli asettanut oveen, totesi Venus näyttävänsä tyydyttävältä. Tyttö oli pukeutunut Fendin asukokonaisuuteen. Naama oli kalpea kuten tytön ihokin. Huulet olivaat haalealla punaertavan sävyisellä huulikiillolla sävytetyt ja silmissä erottuva rajaus, joka näytti vihertävät silmät. Tyttö heitti pari turhaa kirjaa kaappiin laukustaan ja sulki sitten oven.

Käytävällä kaapiston luonä näkyi musta hiuksinen henkilö. Venus ei tietenkään muistanut nimeä. Ei hänen tarvinnutkaan. Venuksen ei tarvinnut tietää ketään paitsi itsensä. Se jokin katseli selvästi ympärilleen ja Venus hymyili. Taisi olla sokea hänhän seisoi suoraan tytön takana. Jokin hauska repliikki voisi tehdä aamusta hauskan. Venus nosti leukaansa. "Anteeksi. Olet reitilläni." Olisi voinut kiertää, mutta Venus tykkäsi määräillä.

Tara otti vielä pari kirjaa liian täyteen pakatusta laukustaan ja asetti ne kaapin perälle muiden kirjojen joukkoon. Olisi ehkä hyvä oppia säilyttämään joitain kirjoja kotonakin, ettei kaappi pursuilisi niin, että aina avatessa sai pelätä ettei sieltä lentänyt jotain niskaan. Tyttö laski vielä katseensa koululaukkuunsa ja kaiveli sitä juuri keskittymättä mihinkään muuhun. Silti Taraa häiritsi edelleen se kauhea tunne, että joku katselisi ja hyvin läheltä.

Sydän jätti muutaman lyönnin säikähdyksestä väliin kun Tara kuuli takaansa jonkun puhuvan. Valitettavasti musiikki ei soinut niin kovalla, että se olisi säästänyt hänet säikähdykseltä. Taran kasvoilla häivähti vihainen ilme hänen kääntyessään ympäri ja nähdessään häntä jonkin verran pidemmän tytön, joka ei lyhyellä miettimisellä kuulunut ainakaan koulun kermaan, mikä olisi ärsyttänyt vieläkin enemmän.

"Tuskin. Vai oletko muka niin iso, että et mahdu kulkemaan?" Tara kysyi kohottaen kulmaansa ja asetti kätensä ristiin rinnalleen. Hän ei liikkuisi vain siksi, että joku toinen halusi. Tyttö seisoisi paikallaan ihan vain kiusatakseen tuota määräilijää.

Venusnyrpisti nenäänsä. Toinen oli samassa klikissä ja näki ettei Venus ollut kermassa. "Hmph." Toinen väitti että hän olisi lihava. Ei sinne päinkään. Venushan oli tikku malli. "samaa voisi sanoa sinusta." Päätti tämä sanoa hieman lapsellisesti, mutta ilkeästi "Kun seisot siinä viet koko käytävän tilan. Ja pelkäätkin julmetusti kaikkea mahdollista."

"Ja reitti tarkoittaa sitä että minä en sinun päältäsi kävele ellet itse sitä halua." Venus sanoi näpsäten laukkuaan. "Ja voisit edes vähän miettiä mitä päällesi puet. Eikö rahat muka riitä?"

- lyhyt... -

Tara tuhahti osoittaen olevansa täysin eri mieltä toisen tytön kanssa. Neitokaisella taisivat olla ties mitkä nesteet nousseet päähän, sillä toinen vaikutti erittäin ylimieliseltä. Eli siis juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa Tara ei vapaaehtoisesti haluaisi olla missään tekemisessä kuuluipa toinen samaan kastiin kuin hän tai ei.

Toinenhan oli nyt puhunut itsensä pussiin kun sanoi, että ei Tara ollutkaan toisen reitillä. Typerä tyyppi.
"Ai nytkö minä en ole sinun reitilläsi? Älä sitten valita," tyttö kommentoi jo hiukan kyllästyneenä tähän sananvaihtoon.

Ei tyypin olisi tarvinnut riitaa ruveta haastamaan, mutta sellaisena Tara otti tytön sanat.
"On, mutta ainakaan minä en tarvitse piilotella olematonta itsetuntoani kalliiden merkkivaatteiden taakse," Tara näpäytti takaisin luoden hitaan, erittäin arvostelevan katseen toista päästä varpaisiin.
"Minulla sentään on aitoa persoonallisuutta toisin kuin niillä, jotka pukeutuvat viimeisimmän muodin mukaan," tyttö totesi happamasti. Kaikki, jotka seurasivat vain muotia ja yrittivät olla muodikkaita, eivät olleet aidosti persoonallisia, sillä samalla tavalla pukeutui varmaankin puolet kansasta, joten mitä persoonallista siinä olisi.

"Jaa." Venus pudosti päätään "En minä sitä tarkoittanut. Ei pidä ostaa merkkivaatteita, mutta joillain tyypeillä vain on sellaisia ryysyjä että." Se ei ollut vinkki. Venus vaan katsoi pää kallellaan toista. Kieltämättä: sillä jollain oli kauniit kasvot, mutta Venus ei maininnut mitään. Hymyili vain keijukaismaisesti. Toinen oli varmaan mukavakin ja Venushan kaipasi ystävää totta tosiaan. Miksi pitikin olla ilkeä. Mutta maineensa veroisena Venus ei pyytänyt anteeksi mitään. Yksi lukko napsahti taas sydämmessä kiinni. ja siellä oli jo monia.

Venus kohotti kulmiaan "Ai persoonallisuutta." Tyttö piti tauon ja kohotti sitten kulmiaan. "Voi anteeksi. Unohdin että sähän olet lesbo. Se jos mikä erottaa." Venus hymyili ilkeästi. MIksi piti olla? MIksi? Voi miksi? Tytön teki mieli juosta pois. Voi apua. Hänhän oli itsekin tuntenut vegasissa monia lesboja ja ollut hyvä ystävä. Homoja myös. Teki mieli kirjoittaa koulun seinälle 'gay'. Ei hän niitä vastaan ollut. Puolusti mielummin.

"Mikä muuten nimesi on?" Venus kysyi ystävällisemin hymyillen anteeksipyytävästi. Toivottavasti toinen ymmärsi. "Olen muuten Venus." Hän päätti vielä lisätä.

"Se on varmaan ihan makuasia mitä pitää ryysyinä," tummatukkainen tyttö huomautti miettien olivatkohan hänen sen hetkiset vaatteensa toisen tytön mielestä ryysyjä. Sama se, ei Taraa kiinnostanut mitä toinen hänestä ajatteli.

Tara oli saanut kuulla vaikka millaista kuraa seksuaalisesta suuntautumisestaan, joten toisen sanat eivät olleet mitään uutta, mutta kyllähän ne kirpaisivat. Varsinkin Astonin kaltaisessa koulussa jos oli avoimesti jotain erilaista sai siitä varmasti kuulla ainakin kerran päivässä.
"Häiritseekö mun lesbouteni sua jotenkin? Älä pelkää. En mä sua rupea iskemään. Et ole mun tyyppiä," Tara totesi vilkaisten toista vielä arvioivasti. Ei hän oikeastaan tiennyt mikä hänen tyyppiään oli, eikä niin kannattanutkaan ajatella, sillä ei tytöllä nyt niin paljon kokemusta ollut, että olisi joku tietty tyyppi jo muodostunut.

Tyttö yllättyi lievästi toisen ryhtyessä aavistuksen ystävällisemmäksi. Hän katsoi Venukseksi itsensä esitellyttä tyttöä hiukan hämmästyneenä kunnes onnistui muotoilemaan huulilleen pienen hymyn, joka oli, yllättävää kyllä, melko ystävällinen.
"Tara," tyttö kertoi nimensä mahdollisimman lyhyesti.

"Mikset muuten ole tunnilla?" Tara nöyrtyi kysymään ihan aidosti ystävällisen kysymyksen ja otti vihdoinkin kuulokkeet korvistaan.