I'd stare a lifetime into your eyes

“Tottapa tuokin”, Des kuittasi nyökytellen päätään. Toinen oli kypsä ja näytti sinihiuksiselle kieltä peilailukommentin kuultuaan. Pahis vain nauroi. “Oon autolla, joo”, Destiny vastasi kysymykseen. Toisen kommentii siitä, että tuo oli rullaluistimilla sai kulman kohoamaan. “Mun kunto ei kestäis liikkua rullaluistimilla ja sitten vielä vetää jotain huutosakkitreenejä”, poika tokaisi. Hän olikin tupakoitsija, eikä suinkaan urheilija…
Destiny selvi itsensä pukuhuoneista ulos ja lähti kävelemään kohti parkkipaikkaa.
Matkalla poika heilautti kättään Acidille, joka oli jo varhain matkalla kenttää kohden. No, luoja ties minkä tähden. Kai tuo tahtoi lämmitellä jo hyvissä ajoin.
Sinihiuksinen avasi napista auton ovet ja istui kuskinpaikalle. Edwynin seurattua nuorukainen käänsi avainta virtalukossa ja lähti ajamaan tuttua reittiä kotiinsa.

Matka kului jutellessa niitä näitä ja pian Destiny saikin parkkeerata auton talliin. Kyydistä hypättiin pois ja jalat veivät sisään ja kotiovelle, rupattelu jatkui.
“Jep, tässä on meidän matala maja”, Destiny julisti virnuillen. Siistissä kunnossa oleva kämppä oli hieman levinnyt Loun ollessa poissa hetken aikaa. No, eipä se Destinyä haitannut.
Kengät potkittiin naulakon alle ja askeleet veivät keittiöön, jossa kahvinkeitin ladattiin.

“Mä käyn röökillä, tuutko seuraksi?”, poika uteli jo matkalla kohti parvekkeen ovea.

Edwyn seuraili toista tuon asunnon ovelle ja sitä Desin perässä sisään. Kengät poitkittiin jaloista ja asetettiin sitten nätisti vierekäin eteiseen. Vasta sitten katseen annettiin kiertää asunnossa. Poika piti siitä. Ei yltiösiisti, muttei sotkuinenkaan. Juuri täydellinen. Wynin ei tehnyt tiukkaa kuvitella Sugar leikkimässä lattialla. Toisen perässä käveltiin keittiöön ja kutsuun nyökättiin.
"Kunhan et kamalasti savuja päälleni puhaltele." Edwy naurahti ja asteli pojan perässä parvekkeelle. Tietenkin tähänkin oli syynä vanhemmat, mutta myös se, että poika oli juuri itse lopettanut tupakan polton. Eihän hän julkisesti ollut ikinä polttanut. Aina salaa baarista tullessaan tai mennessään. Yksinomaan vain sen takia, että tupakka oli aina hyvä tekosyy tutustua alemplaan klikkiin koulun ulkopuolella.

Parvekkeelta katseltiin alaspäin ja itsekseen cheerleaderpoika hymyili. Hän oli tainnut saada Destinystä ystävän. Olihan toinen käynyt jo hänen kotonaan ja nyt hän hengasi tuon luona.
"Onko sulla huomenna koulua? Aika moni opettaja taitaa olla koulutuksessa koko huomisenpäivän." Edwyn kysyi sitten kääntyen Destinyyn päin. Itse asiassa brunetella itsellään oli ollut suunnitelmissa lähteä tänään baariin. Hänellä kun ei ollut luvassa huomenna kuin biologiankokeiden jako ja sille tunnillehan ei ollut pakko mennä.
"Aattelin vaan, et jos kerta Sugarkin on muualla hoidossa ja sulkaan ei ois koulua, nii ois voitu vaikka pari olutta naukkailla tänään?"

Nuorempi lupautui mukaan, jos Des ei puhaltelisi savuja tuon päälle. Ainakaan kamalasti. No, eipä tuntunut mitenkään pakottavalta moista tehdä. Ovi avattiin ja parvekkeen pöydällä norkoilevasta askista napattiin rössi huulten väliin, sytkä kaivettiin taskusta ja savukkeeseen pistettiin tulta.
Olisihan hän Edwynillekin tarjonnut, mutta selväksi kävi jo, että tuo tuskin poltti.
Wyn kyseli Destinyn huomisesta koulusta, sinihiuksinen pudisti päätään. “Mulla on korvattuna ne, mitä huomenna olis.” Niin, kävihän hän nyt kuitenkin lukion kolmatta toiseen otteeseen.
“Ja ei mulla mitään kaljaa vastaan ole. Ja viinaakin kyllä löytyy, tänään syllekin kärsii antaa kun en oo töissä”, Destiny ilmoitti vinkaten silmäänsä. Tupakka vietiin huulille ja myrkkyä vedettiin keuhkoihin.

“Kaapissa pitäis ainakin muutama olut olla”, des mietiskeli ääneen poltellen tupakkansa loppuun. “Ja jos halutaan heti alottaa, niin mä voin kyllä tarjota kahvikonjakit”, sinihiuksinen naureskeli jälleen silmää vinkaten. Natsa päätyi tuhkikseen ja Destiny takaisin sisälle asuntoon.

Edwyn naurahti hieman toiselle, kun Des rupesi sitten puhelemaan jo viinasta ja tarjosi jopa kahvikonjakkejakin. Harteita kohautettiin.
"Ei mulla ole mitään sitä vastaan. Jos vain kestät sen, että kaikki muu paitsi olut nousee minulle aika rivakasti päähän." Tuo huomautti ja katsoi sitten hetken tupakkaa toisen huulilla, kunnes käänsi katseensa taas eteepäin parvekkeella.
"Pitää vaan jossain vaihees Aaronille kipata rahaa. Se on menossa tänään jonkun kaverinsa luokse kattoon pokemon maratonia ja tarttee mässyrahaa ja porukathan ei sitä anna." Brunette hymyili. Kai olisi ollut hyvä samalla vahtia ettei nuorilapsonen ostaisi kokista tai energia juomia, mutta eipä Aaron tänään ollut hänen vastuullaan ja tuon kaverithan joutuivat sitä duraselpupua kestämään.

Destiny oli saanut tupakkansa poltettua ja tuon perässä Wyn talsi sisälle asuntoon. Kello näytti kolmea ja nytkö he todella naukkailisivat jo hieman alkoholia? Tällaista poika ei ikinä ollutkaan tehnyt. Aloittanut illanviettoa heti koulun jälkeen. Tosin, hän oli aina joutunut juhlimaan ja juomaan salaa kaukana kaikesta joten...Poika vei kädet taskuihinsa ja tajusi vasta nyt laskea laukkunsa sohvalle.
"Ootteks te kauankin asunu tässä?"

Toinen naureskeli ja kohautteli olkiaan, ilmaisi että humalatila saapuisi Wynille viinoilla liiankin helposti. Destiny nauroi.
“Jos sitten alkuun vaan juodaan kahvit ja käydään sitten kaupan kautta. ja samalla heittäsit sitä rahaa Aaronille?”, Dec ehdotti. Niin ei h’nen ainakaan tarvitsisi päissään nousta autonrattiin. Ja kaikki sujuisi muutenkin helpommin.
Sinihiuksinen käveli keittiöön ja napsautti kahvinkeittimen pois päältä noukkien astiakaapista kaksi kuppia.
“Käytätsä maitoa, sokeria?”, miehenalku uteli kaataen toisen kupin täyteen, itse kun tapasi juoda kahvinsa mustana.

Kauriinsilmät katseineen siirtyivät Wyniin tuon kysyessä, kauanko he olivat asuneet tässä. Des kohautti olkiaan.
“Olisko Lou ollu kolmannella tai neljännellä kuulla raskaana, kun muutettiin tähän…”, tuo vastasi hetken mietittyään.

Wyn nyökkäili toisen idealle ja kertoi perään että käytti vain sokeria kahvissaan. Hetken poika katseli taas ympärilleen, kunnes tajusi erään asian.
"Tai sitten jos sulla on kone, niin voin siirtää netin kautta rahaa Aaronille? Vai tarviiko sun käydä muutenkin kaupassa?" Cheerleader kysyi ja sipaisi edelleen hieman kosteita hiuksiaan sivuun. Kahvista hörpättiin todella varovasti. Olihan se helvetin kuumaa edelleen. Varsinkaan kun kylmää maitoa ei ollut viilentämässä sumppia. Mitäköähn hän Aaronille voisi selitellä sitten tästä tilanteesta. Tuo ei ollut pariin päivään muuta tehnyt, kuin yrittänyt vakuuttaa Edwyniä, ettei hän ollut hetero. Hän oli muka käyttäytynyt niin omituisesti Destinyn seurassa. Mitä se muka olevinaan tarkoitti?

Pienesti cheerleader joi taas kahviaan ja puhalsi sen pintaa sitten hieman. Vanhemmillekin pitäisi kai ilmoittaa jotain. Selitys siis pitäisi keksiä. Eivät nuo nimittäin uskoisi, jos hän kertoisi huvinvuoksi menneen jonkun kaverinsa luo iltaa istumaan.Todennäköisesti jälleen epäiltäisiin tyttöä ja ehkä olisi paras toisten antaa vaihteeksi ymmärtääkin niin.
"Muistuta sitten että soitan jossain vaiheessa myös porukoille ja selitän jotain. Tuskin menen tänään ajoissa kotiin kuitenkaan." Edwyn naurahti sitten ja jumittui hetkeksi vain tuijottamaan Destinyn silmiä. Ne olivat jotenkin erikoiset. Aivan niin kuin Sugarillakin. Ei ollut epäilystäkään mistä tuo oli kauniit silmänsä perinyt.

Destiny iski sokeripalan astiasta toisen kuppiin ojentaen sen sitten Edwynille. Omassa kupissa sekoiteltiin lusikkaa hetken aikaa.
“Kone löytyy kyllä”, poika vastasi vielä nyökäten sanojensa vakuudeksi. “Ja ei mitään erityistä tarvetta”, virnistettiin vielä.
Kahvikupista hörpättiin, liemi oli jopa liiaksi kuumaa. Se laskettiin vielä hetkeksi pöydän kulmalle.
Wyniä pitäisi kuulemma muistuttaa vanhemmille soittamisesta, Des naurahti. “Mä en muista kuitenkaan, mutta..”, poika aloitti ja noukki kahvinkeittimen takaa muistilappinipun ja kuulakärkikynän kirjoittaen lapulle muistutuksen kyseisestä asiasta ja iskien lapun magneettejen ja pienentytön piirrosten, sekä valokuvien sekaan jääkaapin oveen.
“Nyt pitäisi muistaa”, Destiny virnisti toiselle leveästi. Pinkki lappu kun kyllä erottui jääkaapin ovesta, vaikkei se ovi niin kovin tyhjä ollutkaan.

Toinen katsoi Destinyä silmiin, tummasilmäinen vastasi katseeseen vino hymy huulillaan. Kuppi nostettiin niille lävistetyille huulille ja kahvia kaadettiin polttelemaan ruokatorvea.
Jostain käsittämättömästä syystä teki mieli upottaa sormet toisen hiuksiin ja kokeilla, oliko tuo pörrö yhtä pehmeä kuin miltä näytti.

Edwyn nyökkäsi ja alkoi nauraa, kun toinen kirjoitti muistilapun jääkaapin oveen.
"Ja sitten muistuttaisitko minua että muistan katsoa jääkaapin ovea?" Poika naurahti vielä hieman ja joi sitten kahviaan, joka oli onneksi jo hieman jäähtymään päässyt. Oli nerokasta kirjoittaa asioita muistiin jääkaapinoveen. Se voisi toimia heilläkin... Ellei se olisi liian sotkuista vanhempien mielestä. Cheerleader käänsi katseensa vasta nyt pois toisen silmistä hieman nolona. Oli omituista miten toisen katse sai hänet aina tuntemaan olonsa jotenkin vaivautuneeksi. Jotenkin pojansta tuntui, että Destiny pystyi näkemään suoraan hänen lävitseen. Hyvässä mielessä tosin.
"Eli käytännössähän sä voit meille sotkee sitä konjakkia näihin kahveihin, kun mihinkään ei ollakaan lähdössä." Edwyn heitti sitten vitsillä toiselle ja kaivoi sitten kännykän taskustaan. Tottuneesti poika painoi ykköstä.
"Soitan nyt Aaronille, että laitan kohta rahat tilille." Hän selvensi sitten Desille suunnitelmiaan ja virnisti itsekseen, kun pikkuveli vastasi.
"Wyn tässä. Laitan sulle rahaa tilille, kun tulin kaverin luokse heti harkoista, niin en raaskis lähtee tästä ihan heti mihinkään." Edwyn huomautti sitten puhelimeen sutkot kovaan ääneen. Jostain syystä Aaronin päässä oli kamala melu. Taustaäänistä päätellen toinen oli tivolissa.
"Ootko sä poikaystäväs luona?!! Voi kyllä te olette niin söpöjä. Tulisitte vain kaapista ulos!" Pikkuveli puheli kovaan ääneen langantoisesta päästä. Sen verran lujaa, että sanat varmasti kantautuivat lähellä olevan Destinynkin korviin. Edwynin poskia kuumotti.
"Usko jo, ettei hän ole poikaystäväni ja en ole mistään kaapista tulossa ulos. Jatka vaan riehumista. Laitan sulle 20 dollari tilille rahaa jossain vaiheessa. Okei?"
"Okei broidi. Okei. Moikka ja sano terveisiä Destinyllesi!"

Brunette sulki puhelimen ja naurahti nolostuneena pahkselle.
"Aaron on saanut jostain päähänsä että me seurustellaan sinun kanssa. Nyt se sitten jaksaa kuittailla asiasta aina kun saa tilaisuuden."

Destinyn lapulle naurettiin, mihin sinihiuksinen leikkisästi irvisti.piti kuulemma muistuttaa jääkaapinoven katsomisesta, nyt oli Desin vuoro nauraa.
“Yritän muistaa muistuttaa sua”, poika tokaisi. Hän oli juuri kerinnyt ajattelemaan niitä konjakkeja, kun Edwyn sanoi sen ääneen, toiselle vinistettiin ja kuppi laskettiin pöydänkulmalle Destinyn kadotessa hetkeksi väliseinän toiselle puolen, noukkimaan baarikaapista konjakkipullon ja palaamaan keittiön puolelle. Reippaalla kädellä konjakkia lurautettiin kumpaankin jo kivasti tyhjentyneeseen kuppiin.
Toinen soitti Aaronille ja poika oli tavanmukaisesti kovaääninen tapaus, jopa toisessa päässä luuria. Des kuuli kaiken selkeästi. Ja keskustelu sai toisen kulman kohoamaan, suupielet vinoon hymyyn. Des naureskeli hivenen vaivautuneen oloisena itsekseen.

“öh.. selvä”, Destiny vastasi sipaisten hiuksiaan, hänkin oli hivenen punehtunut kasvoiltaan, joskin aivan vähäsen vain... kai.
Ja minkähän tähden ajatus ei tuntunut niin etovalta kun sen kaiketi olisi kuulunut tuntua? Toinen oli kuitenkin poika ja hän heteromies. Terästettyä kahvia kumottiin kurkkuun, mitä se poltteli nyt kahdella eri tavalla, vaikkakin ei musta liemi enää lainkaan kuumaa ollut…

Loputkin kahvikonjakista saatiin kumotuksi kurkusta ja oli pakko tehdä niinkin kusisesti, että Des kaatoi kuppiinsa pannun lopun, jota ei kamalasti ollut ja lirautti sekaan konjamiinia. Sekin kupillinen katosi kuin pesusieneen.

Edwyn hymyili lohduttavasti ja itsekin hieman nolostuneena toiselle. Olihan se hieman koomista että pikkuveli vihjaili sillä tavalla heidän homoudestaan. Tai siis eiväthän he olleet homoja, mutta siis uskoi heidän olevan. Hän ja Deshän olivat vasta tavanneet. Toinen poika olikin tosissaan juuri kaatanut kahvin sekaan konjakkia. Se kyllä viilentäisi kahvin juomakelpoiseksi. Edwyn hörppäsi mukista pienen hörpyn. Ei se pahalta maistunut. Toisin kuin poika oli odottanut. Eihän hän ollut kehdannut toiselle myöntää ettei ollut ikinä mitään kahviliköörejä juonut. Ei hän niin tottunut alkoholinkäyttäjä ollut. Olutta kun oli kamalalla vaivalla opeteltu juomaan ja viinashotitkin irvistyttivät edelleen kamalasti. Drinkit tosin upposivat hyvin, mutta nehän olivatkin ihan mehulitkuja. Ainakin suurin osa.

"Sinähän rupesit sitä litkimään." Edwyn naurahti sitten, kun Destiny teki itselleen toisen satsin perään. Olisikohan ollut sittenkin kohteliasta käydä hakemassa omaa olutta jostain? Nythän hän joisi tylysti toisen juomia. No, brunette voisi myöhemmin maksella toiselle kaiken vaikka takaisin. Ei hänen nyt kauppaan huvittanut enää lähteä. Oma kuppi juotiin parilla hörpyllä tyhjäksi ja kahvikuppi laskettiin maahan.
"Mä voisin nopeesti naputella sille lapselle nyt sitä rahaa, niin ei siitä tarvitse sitten enää huolehtia?"

- peppiä enää pari lausetta ulkonäköä >:3 -

Kuppi laskettiin pöydälle, vielä ei tuntunut missään, luonnollisesti. Edwyn nauroi hänelle, mihin virnuiltiin. “Eihän tollasta nyt kahvipannunpohjalle ois kuulunukkaan jättää”, Des ilmoitti varmalla äänellä. Toinen muistutti Aaronin rahoista ja Des nyökkäsi ottaen muutaman askelen, huomatessaan jo, että oli sitä jo vähän otettu. Toinen vinkattiin mukaan ja makuuhuoneen oven vastakkainen ovi tönäistiin auki. Huoneesta paljastui yksittäinen sänky, työpöytä ja rummut. Sekä muutama vaatekaappi. Destiny asteli työpöydälle ja avasi kannettavan tietokoneen läpän ja painaen virran päälle.

“Sillä nyt kestää hetki avautua”, poika ilmoitti jääden nojailemaan pöytään, vetäisten vihjaavasti tuolia kauemmas pöydästä. Siihen toisen sopisi istua, ellei tuo aivan välttämättä tahtoisi seistä.
“Mitä Aaronille muuten kuuluu?”, des kysäisi kevyeen sävyyn.

Edwyn asteli toisen perässä ilmeisesti makuuhuoneeseen. Katse kuitenkin pysähtyi rumpuihin. Toinen ilmeisesti soitti niitä. Tai ehkä Sugarin äiti? Asiasta ei kuitenkaan kehdattu vielä kysyä mitään. Poika istahti penkille, jonka oletti toisen vetäneen esille häntä varten. Destiny kysyikin sitten mitä Aaronille kuului.
"Se onnistu itse asiassa murtamaan pottuvarpaansa toissapäivänä. Leikki kotona parkouria. Jotenkin se sit kolautti sen hyllynkulmaan." Edwyn naurahti. Ei varvas kuitenkaan pikkuveljen vauhtia estänyt. Päin vastoin. Jotenkin hänestä tuntui, että Aaron oli vain vilkkaampi murtumansa kanssa.

Poika naputteli kynsillään tietokoneen hiirtä ja naurahti sitten itsekseen.
"Ja se sai päähänsä lähteä minun kanssa salille. Aikoo kuulemma hommata sixpackin. Sillä alkaa tytöt pyöriä turhankin paljon mielessä." Edwyn lisäsi vielä huvittavalle ajatukselle ja virnisti hieman Destinylle. Kone oli latautunut ja poika klikkasi netin kuvaketta.
"Millanen sinä olit lapsena?" Poika kysyi sitten ja räpytteli pari kertaa silmiään. tuntui kuin alkoholi olisi noussut päähän, vaikka eihän sitä mukissa ollut ollut kuin olematon määrä. Ehkä se oli vain mielikuvitusta.

Siihen Edwyn istui, mihin Des vinkkasikin. Hänen kätensä olisi ylettynyt kevyestikin pörröttämään toisen hiuksia, jos hän olisi niin uskaltanut tehdä. Mikä hänen oikein oli?
Aaron oli kuulemma murtanut varpaansa Des irvisti myötätuntoisesti. Aaron raasu… No, surku varastettiin kasvoilta toisen jatkaessa kuina pikkuveli oli tahtonut lähteä Edwynin kanssa salille sixpackin toivossa. Voi pientä…

“Minä lapsena? Enkeli pikkusiskoon ja isoveljeen verrattuna. Jude oli aina pahanteossa ja Orange oli jo sillon oikee prinsessa. Tai paljonko varaa sanoa, kun ite teki aina perässä sen mitä Jude edellä. Ei me olla koskaan helppoja oltu, ottaen huomioon vielä sen, että meitä tosiaan on kahdeksan”, Des puheli. “Lapsena mä olin vielä helppo, mutta teininä tuli kokeiltua kaikki lain molemmin puolin…” Des virnuili itsekseen muistoille. Katse kuitenki käännettiin seiniltä Edwyniin ja kaikki kaikkosi.
“Sä olit varmaan oikeasti enkelilapsi?”, sinihiuksinen rumpali uteli.

Edwyn kuunteli oikeasti kiinnostuneena toisen tarinointia siitä millainen tuo oli ollut lapsena. Tosin sitten Des heittikin epäilyksen millainen Wyn oli ollut lapsena.
"No. Aika oikeaan meni. Vaikka se kuulostaa aika itserakkaalta, mutta minä olin aika täydellinen. En inttänyt vastaan ja tein kaiken mitä vanhemmat pyysivät. Ainoastaan silloin olin häpeäksi, kun puolustin Aaronia." Edwyn selitti ja näpytteli sitten verkkopankkinsa sivun valmiiksi ja laittoi sen latautumaan.
"Niin kuin aiemmin mainitsinkin Aaron on meillä se riiviö. Hän on oikeastaan todella samanlainen muuten kuin minä lapsena. Hän vain uskaltaa tehdä sen kaiken mihin minä en pystynyt."

Lisää naputeltiin ja ulkomuistista poika naputteli kasan numeroita ja pääsi omille tunnuksilleen.
"Minä en varmaan pääse kotoa muuttamaan mihinkään ennen Aaronia. ei sitä voi jättää yksin sinne." Edwyn puheli itsekseen tuhisten ja parilla klikkauksella ja nappauksella siirsi veljelleen 40dollaria. 20 hän oli luvannut, mutta olisipa yllätys, kun rahaa oli enemmän. Edwyn tiesi ettei pikkuveli ollut säästeliäin ihminen.
"Noniin. Nyt ei ole muuta velvollisuutta kuin vanhemmille soitto ja sen kerkeää myöhemmin. Mitäs sitten?"

Napiin. Kuten Destiny oli arvellutkin, oli Edwyn ollut pentuna enkeli. ja oli tuo sitä kai vieläkin. Oikeastaan Wyn oli aika raasu, tuolla vain ei riittäneet rahkeet vanhempien uhkaamiseen.
“Voi olla”, Des tokaisi toisen ilmoittaessa, ettei oletettavasti pääsisi kotoaan ennen veljeään. No, hyvä Aaronin kannalta ja sitähän toinen nimenomaan taisi ajatellakin. Destiny mietti väkisinkin, osasiko edwyn koskaan olla itsekeskeinen.

“Yritetään muistaa se velvollisuus”, virnuiltiin. “Olisko se kaljan paikka? Jaksatko kattoa leffaa tai jotain?”, Des uteli toiselta. Poika jumittui taas katsomaan toista. Jokin napsahti päässä, des ei edes tuntunut tajuavan mitään, kun oli jo kumartunut ja painanut hellästi huulensa Edwynin suulle.

"Kalja vois olla aika jees." Edwyn vastasi sitten hymyillen. Olut kyllä tosissaan maistuisi. Toisaalta, humalaankin olisi kiva päästä. Seuraavaankin kysymykseen oltiin vastaamassa, mutta bruneten sanat takertuivat kurkkuun. Destinyn liike yllätti hänet täysin. Tuo oli painanut huulensa hänen huulilleen. Jotenkin vaistomaisesti poika sulki silmänsä ja liikautti hieman huuliaan. Se tuntui hyvältä...Se sadasosasekunnin. Sitten Edwyn nimittäin vei päätään hieman taaksepäin ja avasi silmänsä. Hieman vaivautuneena ja ujona brunette katsoi nyt Destinyä.
"Tota...Laitanko koneen kokonaan kiinni?" Poika kysyi sitten hiljaa. Eihän asia liittynyt mitenkään mihinkään! Mutta pakko jotain sanottavaa oli keksiä.

Tosi asia nyt kuitenkin ol se, että hän oli vastannut Destinyn suudelmaan. Tai ainakin sellaiselta se oli vaikuttanut. Eihän kukaan muute huulia niin lähelle tuonut? Ta siis kiinni toisen omiin? Edwynin vatsanpohjassa muljahteli, mutta katsetta ei toisesta pojasta käännetty pois. Ehkä hän näytti hieman siltä että vaati selitystä äskeiselle. Tosin, ei Edwyn vihaiselta näyttänyt. Enemmänkin uteliaalle.

Kiinteän ruuan puutteella taisi olla jotain tekemistä sen kanssa, että alkoholi oli kilahtanut päähän. Ja humalalla taas jotain tekemistä hänen outojen toimintojensa kanssa. Tai niin Destiny kovasti itselleen uskotteli tajutessaan mitä oikein oli tekemässä. Ei, hän ei todellakaan ollut vielä missään kunnossa. Vaikkakin… no, ei hän aivan selväkään ollut.
Suudelma oli ollut ohi muutamassa sekunnissa, ja kumpa olisi ollut se katumuskin. Mitä hän oikein teki?! Kasvot punersivat Ja Des puri kieltään. Edwyn oli kuitenkin vastannut siihen… Ja silti se oli Destiny , joka ei kyennyt katsomaan Wyniä silmiin. Jostakin kummasta, tai vähemmän kummasta, syystä.
“Joo, laita”, Des vastasi vaisusti toisen kysymykseen. Vittu. Vittujen vittu! Miksi hän oli tyhmä ja minne hänen itsehillintänsä oikein oli karannut tuoksi kohtalolliseksi hetkeksi?

Salakavala, tahaton vilkaisu Edwyniin kertoi tuon odottavan selitystä. Ja saman tien kauriinsilmäisen oli katsottava lattiaa.
“Niin, sitä olusta..” Juurikin näin, todella näppärä aiheenvaihdos, idiootti…

Kone napsautettiin kiinni ja penkiltä nousiin seisomaan. Destiny ei selvästikään näyttänyt keksivän selitystä. Ja vaikka tällaisessa tilanteessa ei pitäisi ajatella mitään vääränlaista, silti Edwyn ei voinut olla mielessään toteamatta, että toinen näytti söpöltä nolostuessaan. Kerrankin tuo oli punastunut! Destinyä taisi todella nolottaa tilanne. Tuokaan ei nimittäin tuntunut viisasta sanottavaa keksivän. Brunette sipaisi hieman omia hiuksiaan ja lähti sitten kävelemään takaisin olohuonetta kohti pysähtyen kuitenkaan oven suuhun. Ei hän unohtaisi tuota nyt. Henkeä vedettiin hieman ja ympäri käännyttiin. Poika nojasi ovenkarmiin.
"Des? Minä kyllä haluaisin jonkinlaisen selityksen?"

Edwyn sipaisi taas otsahiuksiaan. Se oli hänelle paha tapa hermostuessaan. ei hän tahtonut asettaa Destinyä epämukavaan tilanteeseen, mutta niin monesti aiemmin Edwyn oli antanut asioiden elämässään olla. Ja tällaisessa tilanteessa oli hyvä aloittaa edes jokin uusi piirre elämässä. Ei Destiny kuitenkaan missään humalassakaan ollut. Ehkä hiprakassa korkeintaan. Ja... Ei se pahalta ollut tuntunut.

Toinen sulki koneen, des ei saanut itseään liikkelle, vaikka Edwyn oli jo matkalla ulos huoneesta. Toinen kääntyi ovella, Des erehtyi katsomaan tuota ja tälläkertaa jääden kiinni toisen silmiin. Wyn tahtoi selityksen, Destiny vei katseensa jälleen pois.
“Mä... Tota... Mä... Perkele, en mä tiedä”, Des ärähti kiukkuisena itselleen siitä, ettei osannut enää edes puhua. “Kai se… Muta… vaan tuntu siltä”, Des soperteli vaikeana. Teki mieli hakata päätä seinään. “Sori, unohda koko välikohtaus”, sinihiuksinen kehotti. niin olisi kuitenkin parasta kaikkien kannalta. Tai ainakin niin hän tosissaan uskoi.

Jalat saatiin liikkeelle ja tuo asteli ovensuulle ohittaen Wynin melko läheltä. Nyt hän todellakin halusi lisää alkomaholia. Joskin vähän vahvempaa pohjalle, pelkällä kaljalla hän ei pitkälle pääsisi.

Edwyn kohotti kysyvänä toista kulmaansa. Ei toinen tuntunut oikein mitään selvää vastaavan. Pyysi anteeksikin ja unohtamaan koko kohtauksen. Cheerleader virnisti pienesti ja antoi toisen kulkea ohitseen olohuoneeseen. Pieni värähdys oli tuntunut pojan kehossa, kun ohittavan Destinyn olkapää oli koskenut hänen omaansa.
"Rehellisesti sanottuna tuo oli aika paska selitys. Mutta voin antaa asian olla." Poika naurahti sitten ja asteli myös olohuoneeseen istahtaen sohvalle. Kännykkä kaivettiin taskusta ja viestiä alettiin naputella.
"Laitan isälle viestin, niin voit ottaa sen lapun jääkaapin ovesta pois." Tuo huomautti sitten mahdollisimman neutraalilla äänellä.

Miten he tästä jatkaisivat nyt? herranjumala he olivat suudelleet! Tai no, enemmänkin ehkä pussanneet. He olivat heteroita molemmat ja- Vai oliko Destiny hetero? Eivätpä he olleet asiasta niinkään puhuneet...Katse ajautui takaisin Destinyyn.
"Osaatko sä soittaa rumpuja?" Edwyn keksi sitten aiheen puhua, mitä oli jo aiemmin miettinyt. Nyt pitäisi pitää pää hieman kylmänä. Ajatuksissaan brunette kuitenkin katsoi Destinyä päästä varpaisiin. Jos hän olisi tyttö tuntisiko hän nyt vetoa toiseen? Hemmetti kun tuo oli saanut nyt pään sekaisin.

Selitys oli kuulemma paska, mihin Destiny vastasi vilkaisemalla toiseen ja hymyilemällä vinosti. Jep, sitä se nimenomaan oli. Hän vain ei tuntunut pystyvän parempaan. Wyn istui sohvalle ja kehotti poistamaan lapun jääkaapinovesta, sillä tuo laittaisi isälleen nyt viestin. Totta puhuttaen, Des oli unohtanut jo koko lapun. No, se napattiin kuitenkin irti ja heitettiin roskikseen. Kaapista otettiin kaksi olutta
Destinykin meni olohuoneeseen, tyrkkäsi toisen tölkin brunetelle ja laski omansa lattialle istuen sille samaiselle sohvalle. Turvaväli kuitenkin muistettiin pitää.

Tölkki avattiin ja vedettiin ykkösellä puolilleen. Puhekyky tuntui kadonneen. Mieli teki jotakin sanoa, mutta mitään ei keksitty. Ahdistavaa. Edwyn kuitenkin pelasti tilanteen ja uteli rummuista.
“Joo, oon mä niitä jo reilumman aikaa hakannu. Hyvä keino stressinpurkuun”, vastattiin. “Mutta se sitten taas on suhteellista, että osaanko mä.” Joopa joo, ihan kuin destiny muka olisi voinut olla kovinkaan paska, kun oli useamman vuoden harrastanut soittamista suht aktiivisesti.
Jälleen, kun erehdyttiin kääntämään katse Wyniin, kaikkosi päästä kaikki muu. Toinen täytti mielen itsellään ja… Perkele. Des ei voisi keskittyä mihinkään, ellei repisi katsettaan toisesta irti. Ja niin oli tehtävä.

Edwyn hymyili toiselle, vaikka tapittikin katsoa edelleen kännykän ruutua.
"Sä taisit nyt olla aika kulkakimpale tapaus mulle ja Aaronille. Voit opettaa riiviötä soittamaan." cheerleader selitti ja lähetti sitten viestin. Olut otettiin vastaan toiselta ja kännykkä tungettiin taskuun. Juuri kun hän käänsi katseensa toiseen, Destiny vaihtoi katseensa muualle.
"Sillä on sähkörummut kotona, kun ostin ne sille joululahjaks joskus kolme vuotta sitten. Se ei vaan saa soittaa niitä ku kuulokkeet korvillaan." Hän selitti ja hörppäsi sitten pari kulausta oluesta.

Jotenkin pojasta alkoi tuntua, että kännipitäisi nyt saada päälle. Vaivautuneisuuden pystyi aistimaan ilmasta. Sitä olisi varmasti pystynyt leikkaamaan veitsellä. Olutta juotiin taas usea hörppy.
"Mä soitin joskus pari kuukautta kitaraa, mutta sitten porukat keksi ettei se ole sovelias harrastus. Siihen se sitten jäikin." Edwyn naurahti hieman kuivasti perään. Hän oli pitänyt soittamisesta ja oli ollut sutkot hyväkin siinä. No, ehkä Aaronista voisi tulla se heidän perheen muusikko. Tuolla oli kyllä asennekin kohdallaan koko hommaan.
"Nii haluisitko sä sit katsoa jotain elokuvaa? Vai jotain muuta? Kun aiemmin tuolla kyselit?"

Destiny tuli kehutuksi kultakimpaleena, Edwyn aikoi ylipuhua hänet opettamaan rumpujen soittoa Aaronille. Des nauroi. “Mä olen huono opettamaan mitään, mutta voinhan mä aina kokeilla.” kun sä kerta pyydät…
Sinihiuksinen kuunteli toisen selitystä vaitonaisena tuijottaen seinää.
“Sä voit tuoda joskus Aaronin tänne, niin saa soittaa kunnolla ja kunnon rummuilla”. Destiny virnisti. No, sähkörummut kun olivat… sähkörummut. Destiny itse ei uskonut sellaisiin tottuvansa. Alkuun kuin oli tarkoitus ostaa sähkörummut kämpälle juuri kuulokemahdollisuuden tähden, mutta poika oli päätynyt tuomaan omansa tänne.

Sinihiuksinen pahis kumosi nopeasti loputkin oluesta alas kurkustaan. Ei, hän ei lähtenyt hakemaan toista purkkia, vaan baarikaapista pullon. Sitä ei tarvinnut juoda niin paljoa humalatilan saavuttamiseksi.
Toinen kertoi soittaneensa kitaraa joskus parin kuukauden ajan. Niinkö nopeaa Edwyn oli kerennyt kepakkoon kyllästymään? No, tuo selittikin kaiken vanhemmillaan. Kitarointi ei ollut soveliasta, mutta cheerleading oli? Joku viirasi ja pahasti. Olihan Wyn kuitenkin poika! Niin, niin oli. Pitikin muistaa siitä se perkeleen virhe. Destiny nosti polvet koukkuun sohvalle ja avasi hieman yli puolillaan olevan pullonsa kaataen polttelevaa nestettä kurkkuunsa.
“Sä kuuntelet liikaa muiden mielipiteitä”, Des totesi suorasukaiseen tyyliin.

Toinen uteli leffasta, Des katsahti toiseen. Se perkeleen tuijotus jäi taas päälle, meinasi saada huulilta lipeämään, että Des tekisi mieluusti jotain muuta. Ei, ei niin voinut sanoa. Nuorimies puri kieltään ja kohautti olkiaan ottaen vielä huikan ja laskien sitten pullon lattialle tyhjän tölkin rinnalle.

"Se tykkäis siitä." Wyn naurahti, kun toinen lupasi, että Aaronin voisi joskus tuoda heille. Tietenkin Edwyn tulisi mukana. Ei hän jättäisi käyttämättä yhtään tilaisuutta olla näkemättä Destinyä. Pian toinen huomautti asiasta jonka poika tiesi itsekin. Oluesta juotiin runsaasti. Vain hörpyllinen jäi pohjalle.
"Mä tiedän sen. En vaan taho tuottaa vanhemmille pettymystä, tiiätkö. Alunperin olin niiden ainoa mahdollinen kytkös niiden menetettyyn nuoruuteen. Cheerleader touhu katsos. Enkä ole koskaan osannut sanoa vastaan. Siitä jäi sitten oikeastaan tapa. En sano juuri kenellekään vastaan... Olen vähän hissukka." Edwyn tarinoi ja naurahti hieman päälle. Hissukka. Oli omituista dissata itseään, mutta tottahan se oli.

Tölkki juotiin tyhjäksi. Destiny oli hakenut aiemmin itsellensä uuden pullon, tosin kyseessä ei ollut enää olut. Hiljaisuus laskeutui jälleen ja poika sipaisi hiuksiaan. Katse ajautui vieressä istuvaan poikaan. Ilmeisesti tuo ei tiennyt elokuvan katsomisesta tai muustakaan sen enempää. Varovasti hetken Edwyn tuijotti toisen huulia, kunnes käänsi katseensa tyhjään tölkkiin kädessään. Se laskettiin maahan Destinyn tölkin viereen.
"Onks sul jotain muuta mieles mitä voitas tehä?" Cheerleader kysyi sitten ja uskaltautui uudelleen katsoa toista hymyillen.

Toinen kuulemma tiesi nöyristelevänsä vanhemmilleen. Toisen selitys sai Destinyn pitämään toista liiaksikin kilttinä. Mikä teki toisesta entistäkin suloisemman.. eikun mitä hän taas ajattelikaan? Katse oli taas harhaillut tutkimaan Edwynin kasvoja, painamaan mieleen piirteitä toisen kasvoista.
Hiljaisuutta Destiny tuskin huomasi, toinen sipaisi hiuksiaan ja pikkuhiljaa Destiny alkoi tuntea alkoholin vaikuttaneen.
Toinen katseli ja niin katseli Destinykin. Tuon kysyessä oliko sinihiuksisella mielessä mitään muuta tekemistä kuin elokuvan katselu.
“On.” Perkele, se lyhyt sana oli karannut itsekseen lävistettyjen huulten välistä. Poika oli kirota itsekseen, mutta sai itsensä pysymään kasassa. teki niin kovasti mieli koskettaa toista, suudella tuota nyt varmemmin ja ujuttaa kättä paidan alle… Ja mitä helvettiä hän oikein mietti? Edwyn oli poika. POIKA! Ja vaikka Destinyllä ei koskaan ollut mitään homoseksuaaleja vastaan ollut, hän ei ollut koskaan edes voinut kuvitella koskaan voivansa tuntea mitään tällaista poikaa kohtaan. Normaalia kaikki olisi ollut, jos Edwyn olisi ollut tyttö. Vaan eihän tuo ollut.

“Mä käyn tupakilla.” Ainut pakokeino, joka siihen hätiin keksittiin. Sinihiuksinen rumpali karkasi pystyyn ja suuntasi parvekkeelle, iski tupakan huuleen ja yritti hermostuksissaan saada sytkää toimimaan. Se vain sattui olemaan kovin vastahakoinen yhteistyöhön.