I'd stare a lifetime into your eyes

Des totesi lyhyesti, että jotain tekemisvaihtoehtoja tuolla oli mielessä. Kuitenkaan mitään ei sanottu ääneen. Wyn kohotti hieman kulmaansa jälleen. Toisella oli selvästi ollut jotain mielessä, mutta miksi sitä ei ääneen sanottu? Sitten yllättäen Destiny ilmoittikin jo menevänsä tupakalle.
"Okei? Mä oottelen tässä." Poika vastasi toiselle ja katseli toisen persettä, kun tuo matkasi parvekkeelle. Wynin silmät suurenivat yllätyksestä pienesti, kun hän tajusi äskeisen katseensa suunnan. Nopeasti silmät vaihtoivat suunnaksi tismalleen toisen mitä parveke. Miksi hän oli katsellut toisen takapuolta. Olihan se hyvännäköinen. Tietenkin oli. Destiny oli ulkonäöllä siunattu, niin eihän takaosakaan voinut huonoa mallia olla.

Edwyn pyöritti hieman päätään ja nappasi sitten pullon maasta, mistä Destiny oli aiemmin juonut. Kai siitä yhden hörpyn saisi ottaa? Pullon korkki kierrettiin auki ja juomaa haistettiin. Ei mikään kutsuva tuoksu. Pullo vietiin kuitenkin huulille ja kulmiaan kurtistaen poika joi siitä kaksi kulausta tiiviiseen tahtiin. Brunette irvisti. Hänen olisi tehnyt samantien mennä huuhtelemaan suunsa. Korkki kuitenkin suljettiin ja pullo laskettiin maahan. Hitaasti hän nousi seisomaan ja asteli toisen luo parvekkeelle.
"Otin sulta tota sun litkua vähän. En varmaan pysty syömään tai juomaan mitään loppuviikolla enää, mutta elän sen kanssa. Poltti aika kamalasti."

Toinen jäi sohvalle. Des yritti kovasti selvittää, mikä häntä vaivasi. Röökiinkin saatiin pitkän kiven kulutuksen jälkeen tuli ja ensimmäisen savut vedettiin nautinnollisina. Ne myrkyllisimmät, mihin sytkän kaasukin sisältyi. Joku oli joskus kehottanut, ettei niitä saisi vetää keuhkoihin, mutta ei sitä kuunnetu. Ihan sama, kaikki kuitenkin kuolisivat vielä.
Des katseli taivasta, oli hukkua ajatus tulvaansa. Hän nojaili kaiteeseen ja sylkäisi alas asvalttiselle kävelytielle. Sinihiuksinen säpsähti kuullessaan Wynin äänen yllättäen takaansa. Sitä seurasi yskiminen.
“Helvetti mä säikähin. Ja toki sä saat juoda mitä löydät, jääkaapissa on vielä oluttakin, jos sitä mieluummin”, Des puheli välttäen cheer-poikaan katsomista parhaansa mukaan.

Des poltti tupakkia ja mietti kuumeisesti mitä ehdottaisi toiselle. He tosiaan voisivat katsoa leffan, he voisivat vain jutella tai jotain. Jutteleminen oli liian riskialtista ja leffan lisäksi muuta ei keksitty. Ja minkä ihmeen takia aivot eivät nyt voineet pelata kunnolla?

Edwyn naurahti kepeästi, kun toinen huomautti säikähtäneensä.
"Sori. Ei mun ollu tarkotus niin tehä." Toiselle todettiin sitten ja kyynerpäällä tökättiin pienesti toisen käsivartta. Poika katseli katua heidän alapuolellaan. Nopeasti äsken vedetyt huikat tuntuivat päässä... Edwyn vilkaisi toiseen ensin pienesti ja sitten uudelleen. Aivan kuin Destiny välttelisi häneen katsomista?
"Des?" Hän totesi sitten ja kääntyi kokonaan toisen puoleen. Kappas vain. Alkoholi oli tuonut hänelle itselleen hieman rohkeutta.

"Vaivaaks sua se...Pusu jotenkin?" Poika kysyi sitten toiselta hymyillen pienesti. Toisen vastausta ei kuitenkaan jääty odottamaan, vaan askeleet veivät takaisin ovelle.
"Jos mietit mun ajatuksia. Niin musta se oli ihan jees." Brunette huikkasi sitten vielä oven suusta ja asteli takaisin sohvalle. Jees?!? Hän oli myöntänyt sen suoraan toiselle?!? Voi hyvä luoja. Rohkeus ei koskaan ollut hyvä asia näköjään. Mitäköhän Destiny nyt hänestä ajattelisi!? Jos toinen oli vältellyt hänen katsettaan vaikka jostain ihan muusta syystä?

Wyn naurahti ja pahoitteli, Des vain huitaisi kädellään kertoakseen, ettei moisesta mitään suurta ongelmaa ollut. Toinen kutsui häntä, Destiny oli vaistomaisesti kääntää katseensa, mutta perui sen tyytyessään ynähtämään merkiksi siitä, että oli kuullut.
Toisen kysymys sai kasvot punehtumaan. Että vaivasiko? No todellakin! Toinen kertoi poistuessaan, että tuon mielestä se oli ollut ihan jees. Hämmentynyt poika kääntyi katsomaan taakseen, mutta Wyn oli jo kadonnut näkyvistä.
Natsa nakattiin mäkeen ja myös sinihiuksinen siirtyi sisälle. Des ei tiennyt miten päin olla. Olo oli… No, hyvin oudosti kohonnut toisen tunnustuksen myötä. Siltikään pahis ei tiennyt mitä tehdä.

“Tota.. Katotaanko joku leffa? Sä saat ihan vapaasti päättää niistä mitä hyllystä löytyy. ja jos et osaa päättää, niin sano edes mitä genree”, Des ehdotti.

Destiny tuli perässä sisälle ja Wyn katsoi toiseen. Jotenkin hän oli odottanut toisen jatkavan aihetta, mutta niin ei käynyt. Ehkä hän tosissaan oli ollut väärässä?
"Mulle on oikeestaan ihan sama. Oon nähny kaikki maailman piirretyt ja rakkauskomediahömpät. Eli mitä tahansa muuta." Cheerleader naurahti ja nosti sitten jalat itseään vasten sohvalla. Tai no, lähinnä hän istui haara-asennossa.
"En mä siis ite tykkää hömppäkomedioista, mutta periaatteesta pitää sillon tällön tyttöjä viedä leffaan ja ne aina valitsee ne kamalimmat lässytykset." Brunette tarkensi vielä, ettei toinen alkaisi pitää häntä täysin nössönä. Eiköhän hän saanut nössöytensä vakuutettua ihan ilman elokuviakin.

Katse ajautui taas Destinyyn ja tuolle hymyiltiin hieman. Alkoholi tuntui veressä, mutta ei hän vieläkään voinut sanoa olevansa humalassa.
"Voinks ottaan viel hölät tost viinapullosta?" Wyn kysyi sitten noukkien jo pullon maasta. Olihan toinen jo parvekkeella luvannut että mitä tahansa saisi ottaa, mutta kohteliasta oli varmistaa.
"Ei mulle kyl leffan kahtominen mikään välttämättömyys oo. Nukahan kumminki taas vaan nolosti sun olalle." Cheerleader naurahti sitten ja vilkaisi hieman televisiota. Ei häntä kyllä nukuttanut, mutta jotenkin hän tahtoisi tehdä jotain muuta toisen kanssa. Jotain... missä piti olla lähemmässä kontaktissa. Hän voisi viattomasti ja muka vahingossa koskea toista.

“Eli ei katsota leffaa?”, Destiny virnisti. istuen hänkin sohvalle. Toinen kysyi lupaa ottaa pullosta, mihin Des antoi toki luvan. Olihan hän juuri luvan antanut ulkona.
“Tsk, siinä mitään noloa ole. Mä voin antaa sulle etukäteen luvan nukkua mun olkaa vasten”, sinihiuksinen julisti. Kaukosäätimestä televisio iskettiin päälle ja harjoitettiin kanavasurffausta. Perus iltapäivähömpät ja siihen malliin… Ei siis mitään mielenkiinnon herättävää.
Kumma, miten hän oli herännyt kuin horroksesta toisen ilmoittaessa, ettei pusu ollut tuntunut pahalta… Minkä ihmeen tähden hän leijui näin? Destiny fucking Beat on hetero. HETERO. Ja heteromiehet eivät innostuneet siitä, ettei jotain puolituttua kundia haitannut, jos se heteromies sattui pussaamaan sitä puolituttua.
Ja sitä heteromiestä vitutti, että tämä Edwyn sattui olemaan vain puolituttu. Toinen oli kuitenkin aivan liian monipuolinen ollakseen vain tuttu. Tuo voisi olla niin paljon muutakin… eli vain ystävä! tietenkin ystävä, ei mitään muuta… Ja miksi ihmeessä Destinyn aivojen piti sekoilla näin?

Kauriinsilmin katsottiin toista, varkain. Pian katse siirtyi taas katsomaan tyhjää, kohdistuen kuitenkin television ruutuun. Tylsiä, toisarvoisia kuvia. Niin paljon muuta olisi kiinnostanut nähdä. Pieniä viattomia kosketuksia vähemmän viattomin tarkoitusperin… Ja mitä hän taas oikein ajatteli?
“Joo, ota vapaasti”, sinihiuksinen vastasi myöhään hivenen hämmentyneellä äänellä. Nyt hän vielä jumittikin…
Toinen joi minkä joi, Destiny anasti pullon toisen käsistä koskettaen muka vahingossa toisen kämmenselkää. Ja se pieni kosketus tuntui kihelmöinniltä.

Edwyn oli juonut pullosta ja ojensi sen sitten Destinylle, tuon selvästi halutessa itsekin juoda. Juojan vaihdon aikana heidän kätensä koskivat hieman. Normaalisti se ei olisi ollut mitään. Ei sitä olisi edes huomannut, mutta nyt... Kättä oli jäänyt kihelmöimään ja keho oli jännittynyt. Vain sen takia että Edwyn oli vahingossa koskenut Destinyä. Kyllä hän itsekin jo tajusi, että siitä se johtui. Mutta... Hän oli hetero ja samoin oli Deskin. Molemmat heteroita. Miten tuollainen pikkuinen asia mukan pystyi mihinkään vaikuttamaan?!? Viinapullosta hörppinen alkoi tuntua silmissä, päässä ja hieman jaloissakin. Sinnehän se tietenkin ensimmäisenä menisi. Lagittavilla silmillä tuijotettin televisiota. Ei sieltä mitään tullut, niin kuin ei yleensäkään. Voisiko hän nyt siirtyä hieman lähemmäs Destinyä? Tuo oli antanut luvankin nukahtaa olalleen? Kai se oli ollut vitsi...

Juuri kun Edwyn oli ollut mahdollisimman salaa vilkaisemassa vieressä istuvaan poikaa, ovikello soi. Nyt katse siirtyi luvan kanssa Destinyyn ja kulmaa kohotettiin hieman.
"Mä voin avata sen samalla kun menen vessaan?" Cheerleader ehdotti sitten ja nousi seisomaan odotellen pahemmin vastausta. Eihän oven takana mitään pahaa voinut olla. Asuihan asunnossa normaalisti pieni lapsi. Tuskinpa sieltä kukaan korsto paljastuisi velkoja perimään. Askeleet veivät ovelle ja ovi napsautettiin auki. Edwyn ei kuitenkaan edes vilkaissut tulijaa, vaan paineli samantien vessaan tyhjentämään rakkonsa.

- venähti~ -

Pullon sisältöä kumottiin tehokkaasti alas. Pullo laskettiin lattialle, pää oli jo aika kivassa kunnossa. Aika tuntui taittuvan hitaasti, kaikki kului oman pään sisällä erilaisia taktiikoita luodessa. inihiuksinen sai kuitenkin pian sävähtää ovikellon soidessa.
Hän oli jo nousemassa sohvalta, kun toinen ilmoitti avaavansa samalla, kun kävisi vessassa. Pitkätukka nyökkäsi jääden sitten istumaan ja yrittäen rentoutua. Kuka helvetti häntä nyt kaipasi?

~

Yksi askel. Toinen. Kolmas. Ja vielä saatanan monta porrasta jäljellä. Ja mitä Snake ei ollut valmis tupakan tähden tekemään? No, siinäpä saatanan hyvä kysymys. Ne perkeleet kun olivat menneet loppumaan. Ja rahaa ei ollut, joten vitutus oli maksimoitu ja kerrottu kymmenellä.
Ovi. viimein se saatanan ovi. Onni, ettei matkaa tänne ollut ollut lähes lainkaan.
Ovikello. Saatanan monta turhaa sekuntia odottamisen parissa. Mitä vittua se velipuoli oikein teki? Kai se vittupää oli edes kotona? Ja ei hinannut mitään muijaa. Se tästä vielä puuttuisikin.
Avautui, helpotusta ei nimeksikään, saapas iskettiin ovenraosta sisään, loppu hintelä kroppa seurasi perässä.
“Saatana kesti ikuisuus”, käärmepoika ärähti. Ruskeat silmät kohdistuivat poikaan, joka ei ollut hänen veljensä. Kulma kohosi ärsyyntyneenä.
“Kyllä mä nyt saatana tiesin, et sulle cheer-meat kelpaa, mutta että lehmä on vaihdettu make-up-trans-catiin”, poika ärähti kovaäänisesti. Kenkiä ei potkittu jaloista, vaan tie vei suoraan parevekkeelle, tottuneesti. Tupakka-askin tuhoaminen sai alkaa tästä. Ja sitten vinkumaan rahaa.

Des juuri ja juuri rekisteröi mitä tapahtui. Kulmien kohottelu ei tässä enää riittänyt.
“Mitä?”, sinihiuksinen kysyi ärähtäen. Hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Paitsi sen, että Snake taisi ilkkua Edwyniä. Ja tiesi tuon cheerleaderiksi… Mitä täällä tapahtui? No, toinen taisi mennä tupakille. Eipä ihme, mutta ärsyttävää silti.
“Heti tänne, Snake Theodore Lee!”, Des huusi saaden pikkuveljensä pyörittelemään silmiään. Sen verran toinen onnistui kuulostamaan äidiltään. No, Snakehan tuli, mutta tupakan kanssa. Ja siitäkös perheriita repesi.
Des sai huutaa toista pihalle, Snake taas vastata korkeammalla voluumilla, että Des saisi jo päättää missä Snake tupakkansa polttaisi. Oli vain hetken kysymys, koska nuorempi rupeaisi vajaan sanavarastonsa tähden turvautumaan jälleen kerran nyrkkeihinsä.

Niin ei kuitenkaan käynyt, kun des töni nuoremman parvekkeelle seuraten itse perässä.
“Oliko sulla jotain asiaakin, vai tulitko vaan polttamaan mun tupakit?!”, ärähti veljeksistä vanhempi. Vaikka ovi oli suljettu, kuului kaikki ongelmitta sisälle.
“Mulla on aivan saatanalliset niksat. Vittu vähän pakko. ja tili on tyhjä, eikä käteistä ole vittu ollenkaan”, vastasi nuorempi nostaen voluumia entisestään.
“Ja se oikeuttaa sua tulemaan tänne ja… ja häiritsemään vittu mun koti-iltaa ja polttamaan mun nortit, hä?”
“Vittu anteeks, että mä keskeytin jonku vitun session! Mistä minä olisin voinu muka vittu tietää, et sä oot raahannu jonku saatanan hoitos sun perhees kotiin!”
“Edwyn ei ole mikään hoito!”, des ärähti jo tosisissaan suuttuneena. tai ainakin enemmän suutuksissaan kuin aiemmin, tosissaanhan hän oli kokoajan.
“Poikaystävä, ihan vitun sama, mulle! Pankaa aivan vitun rauhassa, anna mulle parikymppiä!”, Snake ärähti nakaten Destinyä tupakin tumpilla. Toisen askista kaivettiin jo uutta. Se tungettiin omaan taskuun, joskin pian se vietiin pois.
“Siinä on vittu viiskymppiä, painu helvettiin ja pysy siellä!”, Des tuhahti iskien Snaken käteen setelin avaten oven. Toista raahattiin paidan kauluksesta. Snake ei pitänyt siitä vaan riuhtaisi itsensä ulos sähisten kaikenlaista. Destiny auttoi pahispoikaa mieluusti eteiseen ja ovesta ulos.

“Hyvähän se on vittu haukkua toisia homoksi, kun itellä on poikaystävä!”, Destiny sähähti vielä ovenläpi. Joskin varmaan kuuroille korville. Tulistunut Snake ei tälläkertaa yrittänyt ovenläpi vaan paineli jo kaukana kohti lähintä kioskia.

Edwyn oli päässyt jo vessan oven taa, mutta pysähtyi ovesta tulleen yksilön räyhätessä. Ei hän sanoja juurikaan ymmärtänyt, mutta selvästi tuo ilkkui häntä. Kyllä hän cheer-liha käsitteen tunsi...Päätä pyöritettiin hieman ja nopeasti asiat hoidettiin vessassa ja kädet pestiin. Omaa kuvaa tuijoteltiin hetki peilistä, kunnes hiuksia sipaistiin hieman. Vessasta oltiin astumassa ulos, mutta riitelynäänet saivat hänet pysähtymään. Ilmeisesti tulija tunsi Destinyn. Tuskin kukaan vieras kehtaisi noin huutaa ja räyhätä. Ilmeisesti pian kaksikko kuitenki siirtyi parvekkeelle ja Edwyn uskaltautui astua ulos vessasta. Sen ovi suljettiin, mutta sitä vasten jäätii nojailemaan. Ei hän kehdannut mennä toisten näköetäisyydelle ja näyttää suoraan kuuntelevansa riitaa. Wyn ei oikeastaan tiennyt edes mistä oli kyse. Asian mielenkiinto alkoi jopa kadota, kunnes hänet liitettiin aiheeseen. Vieras sanoi ensin häntä Destinyn hoidoksi. Oliko toisella sitten tapana tuoda poikia tänne ja...? No...Niin...Vai puhuiko tuo yleisesti hoidoista tuohon sävyyn? Destiny kuitenkin puolusti häntä ja kielsi hoito käsitteen. Vino hymy kohosi Edwynin kasvoille, mutta se katosi, kun vieras korjasi hänet sitten poikaystäväksi. Mitä ihmettä täällä nyt tapahtui?

Jos Edwyn ei olisi ollut humalassa aiempien juomiensa jälkeen, hän olisi voinut älytä koko jupakan lähteneen tupakasta. Pian äänet alkoivat kuitenkin lähestyä ja paniikissa cheerleaderpoika esitti juuri tulevansa vessasta, kun Destiny varmisteli vierailijan pois lähtemistä. Tuo kuitenkin huusi jotain mielenkiintoista vielä oven läpikin. Edwyn katsoi hetken hieman sekavana ovea ja sitten Destinyä. Hänellä itsellään oli nyt omituinen olo. Hän ei ollut juuri koskaan joutunut olemaan näin lähellä tällaista riitaa ja sen riidan seassa olleet asiat... Oliko Destiny nyt sitten homo vai ei?!?! Ja miksi häntä kaikki luulivat Destinyn poikaystäväksi?
"Oliko se joku sinun tuttusi?" Edwyn päätti sitten avata hieman varautuneesti sanaisen arkkunsa. Hänen kasvoistaan kyllä huomasi säikähtämisen ja hämillään olemisen.

Edwynin ääni sai Destinyn säikähtämään ja kääntämään katseensa toiseen. Kauriinsilmät olivat kuin peuralla ajovaloissa. Nolostuminen levisi kasvoille, kun mies tajusi toisen kuulleen aivan kaiken. Kasvot peitettiin käsiin ja hetken hän vain hengitti ajatuksiaan selvien, kunnes jälleen katsoi toista.
“Mä olen oikeasti tosipahoillani… Ja joo, se oli mun pikkuveli”, Des vastasi ensin kaikkea pahoiteltuaan. “Se on aina tollanen. Helvetin aggressiivinen ja rasittava… Mut sä et saa ottaa sitä ittees, mä olen oikeesti tosi pahoillani. Toivottavasti tää nyt ei pilannu koko saatanan iltaa”, sinihiuksinen jatkoi. Toisen säikähtäneet kasvot saivat aikaan reaktion, joka oli Destinylle hyvin yleinen.
“Älä nyt näytä jooko tolta, kultapieni”, Des mutisi ja veti toisen syliinsä. Tavallisen veljellisen halailun sijaan tämä oli jollain tapaa… hellempi. “Ja älä nyt ton idiootin takia luule, että mä yritän sua sänkyyn tai mitään.”

Nolotti aivan totaalisen paljon… Miksi helvetissä pitikin käydä näin…
Ja viimein poika tajusi yhä halaavansa toista ja tajusi päästää irti. Nyt saatiin jo purra huulta, ettei sitäkin pahoiteltu. Mikä muka olisi kuulostanut sen epäilyttävämmältä?

Edwyn naurahti hieman väkinäisesti, kun toinen kertoi henkilön olleen pikkuveli. Destiny tarkensikin hieman toisen olemusta ja toivoi ettei ilta olisi ihan pilalla. Heti toiselle ei mitään vastattu. Ilmeisesti cheerleaderpojan säikähdys näkyi hänen kasvoissaan, sillä Destiny tuli häntä halaamaan. Luontevasti poika halasi toista takaisin. Painoi päänsäkin olalle ja hengitti vain pojan tuoksua.
"Ei tässä mitään. Mä vaan vähän...No, en ees tiiä. Kai minä säikähdin kun en ole koskaan joutunut kuuntelemaan tuollaista huutamista." Wyn mutisi ja hiljeni sitten, kun Destiny huomautti sänkyyn saamisesta.
"Enkä mä pahakseni pistäs vaikka sä vähän y-En siis mitään luulekaan...Älä huoli." Edwyn korjasi rivakkaan lauseensa ja tunsi miten puna levisi hänen kasvoilleen. Sanoja ei pystytty kontrolloimaan niin vahvasti humalassa! Eihän hän ollut kerennyt edes mitään tuollaista ajatella?!..Vai oliko? Pistäisikö hän pahakseen, jos vaikka olisikin vain toisen hoito? Niinhän hän saisi olla lähellä Destinyä. Mutta sana hoito...Olisiko hän sellainen Destinylle? Jos...Jos he olisivat homoja? Eihän se kamala-asia olisi. Ainakaan Edwynistä. Tai siis se jos hän pitäisikin pojistakin itse. Se itse asiassa selittäisi kymmeniä asioita, mutta maahginen sana oli Destiny.

Tuo poika oli juuri irrottautunut jotenkin säikähtäneen oloisena halauksesta ja puri huultaan. Edwyn lähinnä vain tuijotti toista. Hän tiesi itsekin näyttävänsä nyt todella omituiselta. Edelleen hän oli säikähtänyt, mutta se sekavatunne hänen sisällään. Mitä hän halusi, mitä Destiny halusi, mitä muut halusivat hänestä. Ja edelleen Destinyn veljen ääni kaikui hänen päässään. Että hän oli toisen hoito.

Toinen ei kuulemma ollut koskaan joutunut kuuntelemaan tuollaista huutamista. se kuulosti Destinyn korvaan järjettömälle, hän itse kuin oli moisen kanssa asunut koko ikänsä. Sen siitä sai, kun oli niin saatanasti sisaruksia…
Halaus tuntui laittoman hyvälle, Wyn tuoksui laittoman hyvälle. Toisen sanat… Ne saivat Destinyn sävähtämään, miettimään oliko hän kuullut oikein.
Halaus oli nyt vain hetken takaperäinen muisto. Toisen kasvoja katsottiin ja Des tunsi itsensä typeräksi. Katse käännettiin pois, nolostumisen puna ei tehnyt mitään kadotakseen kasvoilta.
“Mutta se haittais sua huomenna. Ja mä en halua, että mä haittaan sua”, mies ajatteli ääneen alkuun edes tajuamatta, että oli tosiaan sanonut sen. Katse karkasi jälleen säikähtäneenä toiseen. Mihin tämä nyt oikein oli menossa?!

“Mä.. Mun.. Mä en tiedä”, des totesi ääneen tauamatta edes itse tarkoitustaan. “Mä en tiedä mikä mun ja... mitään…”

Hetken Edwyn vain tuijotti Destinyä tajuamatta tuon sanojen merkitystä, kunnes se sitten räjähti hänen tajuntaansa. Toinen oli siis tajunnut mitä hän oli meinannut aiemmin sanoa ajatuksissaan. Cheerleaderpoika tunsi sydämmen tykytyksen tihenevän rinnassaan. Pian se varmasti tulisi väkisin läpi.
"Mä-Mä en usko..." Poika totesi sitten hiljaa ja painoi katseensa maahan. Otsahiukset valahtivat osittain hänen silmilleen. Jotenkin hänen olisi tehnyt nyt mieli kertoa Destinylle ajatuksistaan, mutta miten sellaista pystyisi edes sanomaan? Toiseen katsominen tuntui jotenkin omituiselta ja kun ei Deskään tuntunut löytävän sanoja. Varovasti katse nostettiin toiseen.

"Sun sanoissa ei nyt ole paljoa pointtia." Edwyn huomautti sitten tavoitellen rentoa ääntä, vaikka onnistuikin kuulostamaan lähinnä väkinäiseltä. Katse kuitenkin nostettiin toiseen ja lähemmäs toista asteltiin. Hyvin lähelle. Etusormi painettiin kevyesti Destinyn huulten päälle.
"Tämä on nyt vähän omituista. Meidän pitäs rauhottua..."

Toinen ei kuulemma uskonut, sinihiuksinen pudisti päätään. Haittaisipas, miksei muka haittaisi? Ainakin häntä haittaisi, kun toista haittaisi. Jokin haittasi! Ja tässä ei tosiaan tuntunut olevan mitään järkeä…
Toinen totesikin hänen sanansa järjettömiksi, Des käänsi katseensa pois. Huulille asetettu sormi poltti. Poltti niin saatanasti. Se oli niillä lävistetyillä huulilla, joiden olisi kuulunut olla toisen huulilla… Ja taas hän ajatteli liikaa.
“Omituista tässä on se, että mä haluan aivan saatanasti suudella sua”, Destiny tokaisi tylysti, mitä katui heti. Katse luotiin taa säikähtäneenä toiseen. Hän tosiaan halusi suudella toista. Ja ties mitä muuta. Mutta ei, hän ei kokenut olevansa valmis antautumaan kännissä kaikille mielijohteilleen. Hän tahtoi järjen mukaan peliin.
“Mutta ehkä meidän tosiaan pitäis rauhottua”, Des totesi lannistuneena. “Mä olen vittu hetero ja mulla on tenava… En mä tosissani voi haluta jätkää näin kovaa…”, hän ajatteli taas ääneen. “Vittu, miks mä en osaa edes ajatella mun pään sisällä”, ärähdettiin.

“Mä rauhotun ihan kohta, mutten aivan vielä”, Destiny totesi nopealla puheella, eikä enää voinut vastustaa järjettömiä halujaan, vaan repäisi toisen sormen huuliltaan. “Ja sä melkein lupasit jo, ettei haittaa”, Des muistutti suudellen tuota suoraan suulle.
Ei, hän ei aikonut viedä toista sänkyynsä, ei ylipäänsä naida toista. Hän tahtoi vain suudella toista nyt, eikä kyennyt kieltämään itseään.

Destiny puhui, vaikka sormi olikin edelleen toisen huulten päällä. Edwynin kasvoja kuumotti entisestään, mutta silti katsetta ei saatu käännettyä pois. Ei hän kuitenkaan saanut edes sanottua mitään. Hän ei ottanut Desin ensimmäsestä lauseesta ihan selvää. Tuo oli sanonut sen jotenkin tylyyn sävyyn, vaikka asi ei ollutkaan ollut tyly. Sitten tuo puhui tosi asioita. Myönsi olevansa hetero ja olihan tuolla Sugarkin, mutta...Toisen puheille Edwyn naurahti ensin kevyesti, kunnes vakavoitui. Ei hän tiennyt oliko Des nyt hänelle vihainen jostakin. Ei cheerpoika ollut tottunut tällaisiinkaan puheisiin, saati sitten äänensävyihin. Jälleen hänen kasvoilleen ilmestyi hieman säikähtäneen pikkupojan ilme. Oliko hän nyt tehnyt jotain pahasti väärin?

Toinen puhui nopeasti. Mutta juuri kun Edwyn oli irroittamassa sormea tuon huulilta, Destiny jatkoi puheitaan ja repäisi hänen sormensa pois. Cheerpoika kerkesi kohottaa pienesti kulmaansa, mutta sulki sitten silmänsä, kun tunsi pojan huulet huulillaan. Toisin kuin viimeksi, tähän suudelmaan Edwyn vastasi samantien ja kunnolla. Tai no, niin kunnolla miten suudelmaan yleensä vastattiin. Se tuntui pelottavan hyvälle. Pienesti brunette liikautti huuliaan. Kysyvään sävyyn. Hän voisi kyllä jatkaa suutelemista, jos vain Destiny tahtoisi. Ei hän kuitenkaan käsiään osannut viedä minnekään. Se olisi noloa jos toinen sitte irtanisikin ja hän olisi itse käpertyneenä toiseen.

Suudelma tuntui niin pirun hyvältä, joskin ahdisti suunnattomasti. mitä toinen ajattelisikaan hänestä huomenna? Hän oli käynyt samantien päälle ilmoittaessaan olevansa hetero ja vieläpä isä. ja silti hän suuteli tässä poikaa, josta ei osannut pitää näppejään erossa. Mikä ihme häntä oikein mättäsi?
Toisen vastaus oli varovainen, mutta vastaus kuitenkin. Helvetti. Des suuteli yhä, hivenen rajummin. Hänen silmänsä olivat painuneet kiinni, käsi etsi suudelmaan vastaamisesta rohkaistuneena paikkaansa toisen lantiolta. Helvetin hyvä olla…

Kun tämä voisikin jatkua ikuisesti. Niin, ettei tarvitsisi miettiä seurauksia. Ei tarvitsisi välittää, saisi vain olla ja pitää kiinni siitä mitä annettiin. Hän saattoi viimein myöntää itselleen, että tätä hän oli koko illan tahtonut. hän ei koskaan aiemmin ollut tuntenut mitään tämänkaltaista. Ei mitään. Hän tunsi kyllä paljon samankaltaista naisia kohtaan, mutta eivät tunteet jokaista henkilöä kohtaan tuntuneet samoilta. Aina oli jotain henkilökohtaisempaakin… Ja vaikka tulevaa saatiinkin pelätä, ei hän enää katunut lainkaan.

Edwyn tunsi toisen käden lantiollaan ja suudelman rohkaistuvan. Silmät suljettuina poika vastasi selvästi halukkaana suudelmaan ja varovasti vei kätensä Destinyn niskan taa ja toisen hennosti lantiolle. Olihan hän suudellut muutami kertoja aiemmin tyttöjä, mutta tämä tuntui nyt ihan erilaiselta. Ensimmäisen kerran elämässään Edwynistä tuntui että suudelmassa oli oikeasti tunnetta ja että hän tahtoi jatkaa sitä muunkin kuin hyvänolon tunteen takia. Eikä hän uskonut että humalaa pystyisi syyttämään vain asiasta. Edwyn uskaltautui suutelemaan toista vieläkin rohkeammin mitä aiemmin. Nyt passasi toivoa ettei Destiny ihan säikähtäisi karkuun. Ainakin brunetella itsellään oli vatsassa se kutkuttava tunne. Hän tahtoi vain päästä mahdollisimman lähelle tätä suudeltavaa poikaa keinolla millä hyvänsä. He olivat nyt ihan liian kaukana. Hän tahtoi painautua toista vasten...

Ristiriitaista tosin oli, että juuri ennen suudelmaa Destiny oli vannottanut olevansa hetero ja ettei kaataisi häntä sänkyyn ja tässä he nyt suutelivat? Tilanne oli kyllä kieltämättä hyvin ristiriitainen.

Järjen lähtöön ei tarvittu enää kuin muutama sekunnin murto-osa lisää. Enää alkoholin sumentama mieli ei edes yrittänyt ajatella järjenmukaisesti. Nyt hän antoi sydämen viedä, luottaa siihen että epämieluisen tilanteen saisi ehkä tönityksi kännin piikkiin. Toinen asia sitten, tahtoiko Des niin tehdä. Hän tahtoi kantaa vastuun tästä, hän ei tahtonut tekosyitä. Tämä oli, mitä hän tahtoi ja se sai sinihiuksisen nuorukaisen kiskaisemaan toista paidasta lähemmäs itseään suudelmaa keskeyttämättä.
Toinenkin oli rohkaistunut, mikä kasvatti itsetuntoa myös vanhemmassa osapuolessa. Kädet tuntuivat mukavilta hänen ympärillään.

Des ei tahtonut lopettaa ollenkaan. Sen lisäksi, että nautintoa ei olisi annettu pysäytettäväksi, hän pelkäsi. Hän ei uskaltanut koettaa, mitä tapahtuisi, jos hän irrottaisi huulensa toisen huulista ja katsoisi tuon kasvoja.
Se ei auttanut, vaikka Des muistikin Wynin vihjaukset… Ei, hän ei saisi epäillä nyt, toinen kuitenkin vastasi hänen halukkaisiin huuliinsa. Kai se nyt edes jotain tarkoitti?
Pojan toinen käsi matkasi ajattelematta Edwynin alaselälle, kieli lipaisi kokeilevasti toisen huulia.

Cheerleaderpoika hengähti hieman ja painautui Destinyä vasten, kun tuo veti häntä lähemmäs. Wyn painautui kiinni toiseen ja laski hitaasti pojan nskassa olleen käden tuon selkää pitkin toisen käden seuraksi alaselälle. Hän nautti tilanteesta täysin. Toisen tuoksusta ja kosketuksesta. Ehkä se oli vain humalan syytä tai ehkä hänen vain kuului tehdä näin. Olihan hän tuntenut alusta asti omituista vetoa tuohon poikaan. Selittämätöntä vetoa. Oliko se siis tällaista?

Värähtäen Edwyn raotti hieman huuliaan, muttei keskeyttänyt suudelmaa, kun Destiny oli lipaissut pienesti hänen huuliaan. Pienesti poika tarjosi omaa kieltään toiselle pitäen tiukasti kiinni Destinyn alaselästä. Hän ei päästäisi toista lähtemään mihinkään, vaikka suudelma loppuisikin tähän. Ei, tuo poika ei pääsisi hänen otteesta enää pois. Sydän tykytti pelottavan nopeaa kyytiä. Saiko Destiny todella tämän kaiken hänessä aikaan? Näin vahvan reaktion?

//sori jos on sekava >< Äiti huudattaa mulle tos vieressä kaikkii maailman häävalsseja xDD Suunnittelee perkele minulle häitä >< xDD //

- XDDDDDD reilua! -

Toinen hivutti kielensä Destinyn suuhun, sinihiuksinen leikki sen kanssa hetken kunnes nappasi sen hampaidensa väliin, joskaan ei purren kovaa. Jokaisella outoutensa, mitä sitä muuta väittämään. Pian kieli oli jo hampaista päästetty ja Des jatkoi kielisuudelmaa omalta osaltaan.
Kun hän viimein irrotti huulensa toisen huulilta, avautuivat silmät ja miehenalku nojasi toisen otsaa vasten omallaan. Kädet tiukensivat otettaan toisen ympärillä.
“Ei paha…”, Des virnisti suukottaen vielä toisen huulia. Olisi niin hyvä, ettei toinen katuisi huomenna. Hän itse ei ainakaan juuri nyt tahtonut katua mitään. Hän helvetti taisi tosiaan olla ihastumassa liiaksikin… ja vieläpä poikaan. Sen kanssa olisi vain elettävä. Vaikka ajatus pojan kanssa nuolemisesta tuntuikin kaukaiselta, oli se käytännössä kaikkea muuta. Edwyn oli tässä, paikalla ja hänen sylissään.

Destinyn oli niin hyvä olla… Viina oli kaiketi tehtävänsä tehnyt.

Suudelma vaihtui kielisuudelmaksi ja sitäkn jatkui jonkin aikaa. Viimein Destiny kuitenkin irroitti huulet, muttei vetäytynyt kaummas. Tuo nojasi otsallaan cheerleaderpojan otsaan. Edwyn ei liikkunut, mutta antoi keuhkojensa tyhjentyä kokonaan ja veti happea lisää. Desin toteamukselle naurahdettiin pienesti ja silmät avattiin. Suukkoon vastattiin pienesti ja Destinyn silmiä tuijotettiin. Käsiä ei kuitenkaan vedetty pois. sormet tosin takertuivat pojan vyönlenkkeihin. Omia huulia kostutettiin hieman ja vino hymy nousi Edwynin kasvoille.
"Tämä oli aika...omituista hyvällä tavalla." Toiselle todettiin ja kevyesti naurahdettiin.

Mitäköhän Destiny ajatteli hänestä? Mitä hän itse ajatteli toisesta? Toinen käsi irroitettiin vyönsolesta ja sormilla sipaistiin pienesti pojan poskea. Mitä tämä oli. Kyllä Edwyn oli tajunnut jo ihastuneensa korviaan myöten, mutta todella poikaan?
"Des? Mitä mieltä sinä olet tästä?"

//Joo, arvaa vaa mikä huuto tuli ku kerroin, etten aijo naimisiin vielä seuraavaan viiteen vuoteen, saati ottaa koko valkosta pukua sitten XDD //

- pelottavaa! XD on ne äidit vaan… pimeitä välillä >D -

Hetket kuluivat tuijottaessa, vanhempi ei kokenut tarvetta sanoa mitään. Hän vain katseli toista, yritti pitää päänsä selkeänä, eikä edes feilannut tyystin. Hymy vain tuntui valloittavan kasvoja tahallisesti, mutta silti tarkoituksetta.
“Helvetin outoa, oikeastaan”, Destiny vastasi toisen toteamukseen, mutta kuitenkin hymyillen. “Muttei ollenkaan paha…”
Toisen käsi karkasi hänen selältään koskettamaan kasvoja, Des hymyili, kallisti hieman päätään.

“Mitä mieltä? Mä en tiedä, en mä kai osaa olla mitään mieltä nyt, mullon vaan vitun hyvä olla”, vastattiin rehellisesti. Sen näkisi sitten, jos tämä mielipide kehittyisi tästä suuntaan tai toiseen, jahka kuitenkin selkeämmäksi.

Wyn hymyili lämpimästi Destinylle. Suudelma ei siis toisenkaan mielestä paha asia. Käsi vietiin toisen poskelta takaisin vyönlenkille.
"Ja yleensä jos on hyvä olla, ei ole kyseessä paha asia." Edwyn totesi sitten purren huultaan miettiväisenä. No, paha ja paha. Eihän hänen mielestään homoudessa loppupeleissä mitään pahaa ollut. Ainakaan nyt kun hän itse oli vähän siinä suunnassa liikenteessä. Hetken cheerleaderpoika katsoi miettiväisenä ohi toisen, kunnes katse käännettiin takaisin Destinyn silmiin.
"Mitäs me nyt?" Uusi kysymys heitettiin ilmaan.

He olivat edelleen kiinni toisissaan. Tai ainakin Edwyn oli kiinni Desissä. Niinhän hän oli alunperinkin tullut siihen. Se tuntui hyvältä. Vatsanpohjassa kutkutteli mukavasti. Hän nautt Destinyn kosketuksesta. Vaikka he eivät enää suudelleetkaan, ei brunette silti tahtonut lähteä mihinkään pojan viereltä.

Toinen oli suloinen, Destinyn kauriinsilmät tarkkailivat toisen kasvoja antamatta yhdenkään pienen ihohuokosen jäädä huomiotta. Ei, tämä ei voinut olla paha, jos he molemmat olivat tyytyväisiä. Hymy karkasi lävistetyillekin huulille.

Toinen uteli jatkosta, Des pudisti hieman päätään. “Se riippuu siitä, mitä sä ajat tuolla kysymyksellä takaa…” Käsi kosketti kevyesti toisen hiuksia ja Des hymyili. “Mä sanoin jo, etten mä aio kaataa sua mun sänkyyn. Jos niin käy, niin me ollaan molemmat selviä ja aivan varmoja siitä, ok?”
Ehkä joskus, mutta niin ei tulisi käymään tänään.

Edwyn oli selventämässä Desille mitä oli tarkoittanut aiemmalla lauseellaan, mutta toinen jatkoikin omaa lausettaan. Pieni virne nousi bruneten pojan huulille.
"En minä kyllä aivan sitä tarkoittanut. Vaan ihan yleensä. En taida osata selittää sitä itsekään..." Wyn yritti selittää ja pyöritti sitten huvittuneena päätään. Kai hän lähinnä tarkoitti miten he jatkaisivat tästä. Miten he olisivat koulussa? Entäs muualla? Jäisikö tämä näihin suudelmiin? Edwyn sulki hetkeksi silmänsä, kunnes avasi ne uudelleen ja katsoi toisen kauriinsilmiä.

"Että mitä häh..." Cheerpoika naurahti kevyesti ja haroi sitten pienesti hiuksiaan. Olipas päässä kaikki nyt sekavaa. Mikään muu ei ollut varma kuin se, että Destinyn vierellä tahdottiin nyt olla.