// täällähän minä tulen. Ai niin, oletin nyt, että tuo tummatukkainen tyttö oli Cassidy. :---D
Huutosakkilaiset lopettivat varsin onnistuneet treeninsä, tyttöjen lähtiessä kukin omalle taholleen. Cassidy suoristi cheerleader-puvun hameen helmaa, nakaten kentän laidalla olleen koululaukkunsa olalleen. Hän ei jaksanut lähteä vaihtamaan sitä, kun kerta heillä oli oikeus kävellä puvussaan vaikka pitkin koulupäivää, mitä suotta raahaamaan vaihtovaatteita mukanaan? Asu oli oikeastaan ihan mukavakin. Mieli tytöllä sen sijaan oli hitusen vihainen, hän oli kerta kaikkiaan kyllästynyt iänikuisiin "juhliin", joissa hän joutui istumaan koko illan kuuntelemassa kaikkea turhauttavaa, kuten sitä, miten hän oli tullut isäänsä.. Hohhoi. Ja sitten se episodi illemmalla Daniellen kanssa.. Oi voi, miksei sisko ikinä ymmärtänyt yhtään mistään mitään?
Neitokainen havahtui ajatuksistaan jätkän tuppautuessa seuraan ja latoen jokseenkin kliseiseltä kuulostavan kohteliaisuuden.
"Jaa, kiitti", vastaa siihen kohentaen laukun asentoa olallaan, katsoen sitten kulma koholla jätkään.
"Just. Ihme, ettet murtanu luitas, kun et keskittyny peliin", kuittaa tuhahduksen kera. Tuo oli nyt vähän liian yliampuvaa. Hän vilkuili tuota? Just joo, ihan kuin sitä ehtisi vilkuilla ketään, kun yritti hypätä ihmispyramidin huipulta onnistuneesti kaksoisvoltilla alas murtamatta jalkojaan... Jaloista puheen ollen, Cassidy hoksasi, ettei niitä ollut särkenyt hetkeen - mikä taas tiesi sitä, että ne olivat jo luultavasti parantuneet viime kertaisesta rasituksesta ! Hienoa, hienoa ja hienoa, ajattelee mielessään naurahtaen pehmeästi.