Aurinko armas ja vihreä nurmikenttä

// Lumene feat Lizbeth (:
Tiedän, ootte kaikki kateellisii mun otsikolle <3

Vaaleahiuksinen cheerleader astui aurinkoon varjoista tultuaan pukuhuoneista. Aurinko porotti kuumasti pilvettömällä taivaalla ja saisi varmasti kenet tahansa ennen aikojaan hikoilemaan.
Hikoilemiseen ja kuumuuteen oli kuitenkin varauduttu, sillä valkoista juomapulloa kannettaan mukana sekä pientä pyyhettä.

Mary-Ann McAllister sitoi hiuksensa nutturalle ja alkoi verytellä. Hän hyppi hetken aikaa tasajalkaa nurmella, veti pari volttia ja venytteli jalkojaan. Hän oli luvannut Lizin kanssa harjotella tänään yhtä uutta kuviota, sillä nämä neitokaiset halusivat näyttää muille osaavansa sen täydellisesti. Ja mikä olisikaan sopivampi harjoitteluaika kuin hyppytunti?

Siitä oli jo parisen viikkoa, kun tyttöä oli Liziä nähnyt. M.A oli ollut Pariisissa perheensä kanssa viimeiset kaksi viikkoa, joten se oli selitys siihen, miksi tyttö ei ollut ystäviäänsä nähnyt. Nyt blondi odotteli innoissaan tapaavansa Lizin, sillä hän halusi puhua pojista, pojista, vaatteista, cheerleadauksesta ja taas kerran pojista. Lizin kanssa pystyi keskustelemaan noista kaikista kyllästymiseen saakka, sillä brunetella oli samanlaiset kiinnostukset kuin Mary-Annella.

Mary-Ann henkäisi hetken hypeltyään kuumuudesta. Hän hörppäsi hieman juomapullostaan ja istuutui maahan venyttelemään etureisiään. Toivottavasti Liz tulisi pian, ettei tyttö joutuisi yksin pomppimaan tässä kuumuudessa! Tosin, olihan urheilukentällä pari hyvännäköistä urheilijapojua, jotka toivat silmäruokaa M.A nälkäisille silmille.

Brunette, tyylikkäästi lyhyeen kokomekkoon ja korkkareihin sonnustautunut tyttö ryysi heti ensimmäisenä ulos tunnilta, joka oli venähtänyt liian pitkäksi. Liz inhosi terveystiedon tunteja enemmän kuin mitään, varsinkin, kun opettaja piti heitä yliaikaa. Ei tainnut opettaja olla ajatellut, että joillain saattaisi olla kiire vaihtamaan vaatteet pukuhuoneeseen ja tapaamaan pitkästä aikaa hyvää ystäväänsä, jonka kanssa ei ollut tullut juteltua pariin tuskaiseen viikkoon.

Lizbeth vaihtoi nopeasti vaatteensa cheerleader pukuunsa ja käveli peilin eteen sitomaan hiuksiaan poninhännälle. Hän tarkisti, että poninhäntä meni suoraan ja katsoi sitten itseään peilistä parannellen hieman ripsiväriään ja puuteriaan. Tyttö laittoi vielä hieman huulirasvaa huulilleen ja jätti sitten tavaransa pukuhuoneeseen, mutta muisti vielä hakea juomapullonsa ja sievän pyyhkeensä laukustaan.

Liz oli innoissaan. Hän näkisi pitkästä aikaa M.A:n, jota oli kaivannut niin paljon viimeiset kaksi viikkoa. Hän oli ollut pakahtumaisillaan, kun ei ollut pystynyt puhumaan melkein kenenkään kanssa pojista, muodista, ongelmallisista vanhemmista ja juoruista. Lizin vanhemmat olivat olleet hyvin yllättyneitä, kun tytön viimeksi tullut puhelinlasku oli paljon pienempi kuin normaalisti.

Lizbeth kiirehti urheilukentälle, mutta kuitenkin tyylikkäästi kävellen. Hän huomasi heti ensimmäisenä pari hyvännäköistä urheilujätkää, jotka vetivät lenkkiä kentän ympäri. Liz kuitenkin jätti poikien perään kuolaamisen lyhyeen, sillä huomasi M.A:n istuskelemassa urheilukentän ruohikolla.
"M.A!" huudahti Liz innokkaasti ja hölkkäsi ystävänsä luokse.

Missähän se Liz oikein viipyi, oli hyvin epäkohteliasta olla myöhässä sovitusta tapaamisesta.
Kuitenkin nämä negatiiviset ajatukset heitettiin syrjään, kun tyttö kuuli nimensä huudettavan. Mary-Annen huulille kohosi iloinen hymy ja tyttö ponnahti seisomaan.
"Liz muru!" M.A huudahti ja halasi toista tiukasti, kun Liz oli saapunut lähemmäs.
"Voi mulla oli sua tosi ikävä! Gemman ehin jo näkee ja antaa sille mun tuliaislahjan sille. Sullekin mä ostin jotain. Sähän taisit himoita jotain sen Dolce & Gabbanan laukkua?" M.A vihjasi tuliaislahjastaan Lizille ja tirskahti hieman. Että blondi rakasti ystävinsä yllättämistä.

"Mitä sulle kuuluu? Onks uutta miesrintamalla?" neiti kysäisi, kun aloitti jälleen venyttelemisen.
"Mä tapasin yhden Andrén Pariisissa. Se oli tosi komee ja hyväkroppanen.. Hih, joo, taidat arvatakin, mistä heräsin seuraavana yönä. Hupsista vaan. Äiti sai pienet hepulit, mutta isi helli mut piloille koruillaan", tyttö puheli ja hymyili toiselle iloisesti.

"Mullakin on ollut kamala ikävä sua!" sanoi Liz onnessaan ja halasi ystäväänsä yhtä tiukasti. Vai oli hän jo Gemman ehtinyt tavata.
Hän irrottautui äkkiä M.A:sta ja katsoi tätä hieman hämmästyneenä, mutta samalla innoissaan.
"Älä sano, että ostit sen!!" huudahti Liz pakahtuessaan ilosta ja halasi tätä vielä uudestaan. Uskomatonta! M.A oli sitten aivan mahtava! Hän se osasi yllättää ystävänsä ja vielä kunnolla.
"Mut sehän on kauheen kallis! Lupaan kyllä ostaa sulle jotain kivaa, kunhan pääsen sinne Italiaan sukulaisten luokse." lupasi Liz innokkaana.

"Noh, sitä samaa. Ei, en mä oikeen oo jaksanu katella ketään, kun vanhemmat painostaa panostamaan enemmän kouluun ja tiukentaa kotiintuloaikoja.." vastasi brunette hieman alakuloisena ja samalla ärsyyntyneenä. Hänkin aloitti venyttelemisen.
"Niin? Voi ei M.A!" voihkaisi Liz hieman toruvasti, mutta kuulosti enemmän iloiselta.
"No? Oliko se hyvä?" kysyi tyttö heti silmät mielenkiinnosta palaen.

Mary-Ann myhäili tyytyväisenä, kun Liz todella innostui tytön tuliaisesta.
"Hhe, niin mä ostin. Mut hei, mun ystävät ansaitsee vain parhainta. Ja se tuliainen on mulla vielä kotona, mutta saat sen huomenna, mä lupaan", M.A sanoi ja pudisti päätään Lizin lupaukselle.
"Äh, mitä turhia! En mä tartte lahjoja", väärin. M.A rakasti lahjoja ylikaiken. Enemmän lahjojen saamista kuin antamista. Mutta eihän niitä lahjoja saanut muuten kuin antamalla toisille lahjoja.

Blondi tirskahti kuullessaan sanan kotiintuloaika.
"Siis mitä hä? Ei oikeesti. Kotiintuloajat on niin out!" Mary-Ann huudahti ihmeissään venytellessään takareittäänsä vuorostaan.
"Mulla ei oo ollu kotiintuloaikoja enää... Kolmee vuoteen?" tyttö mietti itsekseen ja naurahti hiljaa.

Toisen toruessa blondia Mary-Ann ei voiut olla virnuilematta tyytyväisenä.
"Mutta kun asiat vain johtivat seuraaviin ja niin.." tyttö mutisi ja toisen udellessa sitten, oliko se nuorukainen ollut hyvä, nyrpisti blondi hieman nenäänsä.
"... Nääh, ei se kovin hyvä ollu... Hyvästä puheenollen.." Mary-Ann vaihtoi puheenaihetta ja tuli lähemmäs ystäväänsä.
"Mä tapasin eilen uima-altaalla yhen tosi hyvännäkösen jätkän! Voi elämä, multa oli mennä jalat alta", M.A kuiskasi ja ei voinut olla hymyilemättä iloisesti.
"Me vähän flirttailtiin aluks ja... No... Sä kai arvaat lopun", tyttö lopetti yhtäkkiä ja vetäytyi kauemmas ystävästään suuri hymy huulillaan.
"Ja mä oon menos sen luo taas lauantaina. Mä en tiiä, mitä pistäisin päälle!" Mary-Ann parahti surkeana ja seisoi nyt suorassa.
"Sun pitää lähtee mun kaa perjantaina shoppaamaan. Sun täytyy auttaa mua valitsemaa mulle uudet vaatteet, että kehtaan mennä sen luo", M.A pyysi ja näytti surkeaa naamaa.

"Vau. Joo ei mitään kiirettä sen kanssa. Tuot sitten kun tuot." sanoi Liz huolettomasti, vaikka todellisuudessa hänellä oli jo kova kiire päästä käsiksi uuteen laukkuunsa, mutta päätti malttaa mielensä.
Kun Mary-Ann sanoi, ettei tarvitse lahjoja, Liz tirskahti pienesti ja katsoi tyttöä leveästi hymyillen.
"M.A, mä tunnen sut aika hyvin ja tiiän, että sä tarvitset niitä ihan yhtä paljon kuin mäkin." muistutti brunette huvittuneesti ystävälleen, jonka ilme kertoi, että hän oli osunut naulankantaan.

"No sanos muuta! Ne on sitä mieltä, että vietän liikaa aikaa ulkona ja viivyn kuulemma liian kauan Rossin kanssa lenkeillä." tokaisi Lizbeth ja venytti myös takareittään.
"No sitähän minäkin. Sanoin niille, ettei tän ikänen tyttö enää tartte kotiintuloaikoja ja ne sano olevansa samaa mieltä sit kummiskin. Ja mua jäi vielä kaivertamaan se lenkkijuttu, niin hain yläkerrasta koirakirjan ja luin niille dobermannin rotukuvauksen kohdalta, että "Dobermannit tarvitsevat runsaasti liikuntaa, jotteivät kyllästyisi ja alkaisi hankaliksi.". Kyllä ne sitten uskoi mua, vihdoin ja viimein." kertoi tyttö hymyillen voitonriemuisena.

"Sääli. Eli ei kannata bongata ranskalaisia kundeja." totesi Liz ja kumartui hieman lähemmäs M.A:ta.
"Miten voi olla, että sun kundiasiat on noin hyvässä mallissa? Onko sun vanhemmat sitten niin kivoja, että ne ei puutu sun asioihis yhtä paljon kuin mun vanhemmat?" kysyi Lizbeth kateellisena kuultuaan, että M.A oli leikkinyt komean kundin kanssa. Hän suoristi jalkojaan ja istahti maahan tehden spakaatin.
"Siis hetkinen!" sanoi brunette kuullessaan tämän lauantain suunnitelmista ja nosti kätensä ylös rintakehänsä kohdalle, ja jatkoi, "Eiks toi ookaan yhden illan juttu?"
Liz naurahti pienesti ystävänsä surkealle naamataululle.
"Totta kai mä lähden sun mukaas! Munkin pitää ostaa vähän vaatteita, kun tapaan isän ystäviä siellä Italiassa." lupasi brunette ja loi hymyn huulilleen venytellen käsiään.
"Mun vai sun autolla?" hän kysyi.

"Ainiin, hups. Välillä mä tosiaan unohdan, että sä tunnet mut aika hyvin", M.A sanoi ja virnisti leikkisästi.
"Haha, aika hyvä toi koirajuttu! Onneks mun vanhemmat ei oo todellakaan samanlaisia kuin sun. Mun isi antaa mun tehdä mitä vaan", Mary-Ann puheli huvittuneena ja asetti kätensä lantiolleen. Että tytön oli niin helppoa puhua Lizin kanssa aivan kaikesta. Onneksi hänellä oli ystäviä, joille pystyi avautumaan ilman pelkoa siitä, että koko koulu kuulisi siitä seuraavana päivänä. Gemmaankin M.A luotti ja uskoutui monessakin asiassa toiselle, vaikka toinen tunnettiinkin kovana juoruilijana. Ei Gemma voisi koskaan pettää Mary-Annea, niin blondi ajatteli.
Liz taas oli hiukan turvallisempi kuin Gemma, siis juorujen suhteen. Yleensä se oli M.A, kuka kertoili Lizille kuulemiaan juoruja.

Neiti hymyili todella tyytyväisesti, kun brunette ihmetteli tytön kundiasioita.
"Täytyy olla avoin mielin, niin kundit oikee pomppii silmille! Mä en tosiaankaan oottanu, että sinne ois tullu ketään. Unohin lukita oven ja sitten... Hehe", tyttö kertoi ja kohautti olkiaan itsevarman näköisenä.
"Ei mun porukat halua puuttua mun elämään. Ne tietää, että nuorena täytyy elää vapaana, ainakin isi, mutta äiti taas joskus nipottaa, mutta siis todella harvoin", M.A sanoi ja kuullessaan Lizin henkäisevän yhden illan jutusta blondi meni hetkeksi aikaa hämilleen, mutta onnistui tekemään kasvoilleen iloisen virneen.
"Se halus nähä mut uudestaan katos ja... No, niin kai mäki sitte halusin sen. Se vaan oli niin hyvä, oikeasti, varmaan yksi parhaimmista, kenen kaa oon ollu", Mary-Ann kertoi hiljempaa ääneen, kun huomasi parin urheilijanuorukaisen juoksevan heidän lähettyvillään. Tyttö osoitti toista pojista.
"Esimerkiks toi punapaitanen, Jake, niin se ei pysy ollenkaan rytmissä. Kun taas Danny- oih", M.A vahingossa paljasti toisen nimen ja suli suunsa kädellään.
"Et sitten kerro tätä eteenpäin!" blondi henkäisi, mutta hymyili sitten iloisesti Lizille.
"Mennään sun autollas, niin ei tartte odotuttaa kuskiani. Saa sekin vähän lomaa musta", neiti sanoi ja virnisti.

"Aletaan hei vähän treenaa, nii ollaa huomenissa harkoissa hyvässä kunnossa! Näytetään muille, että me osataa tää kuvio täydellisesti", Mary-Ann sanoi ja otti hyvän seisoma-asennon maasta.
"Eli yks eteen kaks eteen kolme taakse neljä hyppy", neiti alkoi laskemaan ja liikkui mukana.

"Niin voi olla, mutta mä vaan luulen, että isi ei haluu päästää musta irti. Sen mukaan mä kasvan "liian nopeasti"..." totesi Liz katsoen siniselle, pilvettömälle taivaalle. Hän oli iloinen siitä, että M.A:lla meni hyvin, mutta samalla hyvin, hyvin kateellinen, sillä olisi itsekin halunnut kundiasiansa kuntoon. Mutta Liz tiesi, että M.A uskoutui hänelle usein ja oli siitä hyvin iloinen. Tämän avulla hän kuuli uunituoreet juorut yms. ja sai pitää hauskaa tämän kanssa. Niinhän ystävät tekivät? Jakoivat yhdessä niin ilot kuin surut ja tunsivat saavansa tukea toisiltaan. Lizbeth oli kuitenkin hyvin tyytyväinen elämäänsä vaikka hänen vanhempansa nyt olivat mitä olivat.

"Unohdit lukita oven?" toisti brunette huvittuneena, ja jatkoi, "M.A, mites nyt niin kävi?"
Tyttö ehti huomata ystävänsä hämmentyneen ilmeen, jonka tämä kuitenkin loihti äkkiä iloiseen virneeseen. Hän oli ilmeisesti osunut asian ytimeen.
"Ootko sä sen kanssa vaan seksin takia?" kysyi Lizbeth epäilevänä M.A:lta. Liz käänsi katseensa ystävänsä osoittamaan hyvännäköiseen herkkupeppu poikaan, joka hölkkäsi ystävänsä kanssa heidän ohitseen. Kyllä tuollainen poika hänelle kelpaisi.
Danny -nimen kuullessaan brunette käänsi salamana katseensa M.A:han.
"DANNY?!" karjaisi tyttö, mutta hiljeni äkkiä laittaen kätensä suunsa eteen. Hän tähyili ympärilleen, josko joku olisi kuullut hänen karjaisunsa, mutta hänen onnekseen urheilijapojat olivat jo ehtineet kentän toiseen päähän, muuten kentän ympäristö oli autio.
"En kerro. Lupaan." lupasi Lizbeth laittaen toisen kätensä rintakehälleen ja toisen nosti ylös.
"Selvä. Se pitääkin tankata." muisteli brunette ja pörrötti hieman hiuksiaan.

"Treenataan treenataan." toisteli tyttö sanaa pirteänä ja ponkaisi seisomaan.
Kun Mary-Ann alkoi laskea numeroita ja liikkua niiden tahdissa, yhtyi Lizkin mukaan.

Mary-Ann kivahti hillitysti, kun Liz epäili, oliko tyttö vain seksin takia pojan kanssa.
"No tottakai! Ei tässä oo mistään muusta kyse", tyttö sanoi hyvin varmasti ja siirsi katseensa Lizistä pois. Niinhän se oli, pelkän seksin takia. Pelkän seksin takia, Mary-Ann, muista se...

Tyttö sihahti ja nosti sormensa huuliensa eteen, kun brunette huudahti pojan nimen vähän liiankin kovaan ääneen.
"Hyss! Se on tästä lähin herra X!" M.A kiiruhti sanomaan ja vilkaisi ympärilleen epäluuloisena. Kukaan ei ainakaan ollut kääntyneenä heihin päin, joten kukaan ei tainnut kuulla. Mary-Ann huokaisi helpottuneena ja vilkaisi ystäväänsä tuimasti.
"Lupaat kans", tyttö supisi ja hymyili hieman, kun toinen puhui autonsa tankkaamisesta. Tuntuipa kivalta lähteä tänään shoppailemaan Lizin kanssa.

Vähän aikaa M.A pysyi hiljaa omista asioistaan, kun he Lizin kanssa yhdessä keskittyivät harjoittelemaan uutta cheereleadereiden kuviota. Mutta vain vähän aikaa.
Sitten tyttö pysähtyi ja asetti kätensä lanteilleen.
"Hei, mulla ois uus juoru", tyttö tokaisi ja katsahti Liziä, viitaten tätä sitten tulemaan hieman lähemmäs.
"Poikien pukuhuoneessa tapahtu kuulemma yks päivä homoilua. Gemma kerto! Mukana oli kuulemma Mischa Moon, Eric Dupont, Ivan Smith ja Gabriel Blade. Että jos nyt olit yhtee niistä ihastunu, voitkin unohtaa sen sileän tien", M.A kuiskasi toiselle ja virnuili katalasti. Aah, taas oli yksi ihana juoru pistetty liikenteeseen.

Liz katsoi M.A:ta hetken ja kosketti sitten tämän olkaa.
"M.A? Sähän tiedät, että voit kertoo mulle ihan mitä tahansa?" muistutti tyttö lempeällä, samettisella äänensävyllään yrittäen katsoa tätä silmiin.

Brunette otti kädet pois suunsa edestä ja loi katseensa blondiin.
"Selvä... Herra X..." maisteli Lizbeth kutsumanimeä huvittuneesti. Miksei vaikka herra D tai jokin vastaavaa? Mutta miksi Mary-Ann halusi pitää Dannyn niin visusti piilossa? Ei hän suhtautunut noin edellisiin kundeihin. Epäilykset heräsivät Lizissä ja hän alkoi miettiä asiaa tarkemmin, tarkemmin, mitä olisi ehkä kannattanut.
"Lupaan lupaan. Kunniasanalla." lupasi brunette uudestaan ystävälleen.

Harjoitukset sujuivat mukavasti. Liz oppi hallitsemaan liikkeitään paremmin ja hän sai enemmän itsevarmuutta siitä, että osasi koko homman alusta loppuun vaikka unissaan ja täydellisesti.
Tyttö huomasi blondin pysähtyvän kesken kaiken, kun he olivat juuri pääsemäisillään kuvion loppuun. Hänkin lopetti kesken ja loi katseensa tähän laskien kätensä rennosti sivuille.
"Juoru?" toisti Lizbeth ja tuli lähemmäs M.A:ta.
"Ihan tosi?" kysyi brunette räpytellen pitkiä, tummia ripsiään uskomatta korviaan.
"Vau. Ei olis niistä uskonu!" hän hihkaisi ilkeällä, pilkkaavalla äänensävyllä.
"No hyvä, etten ollu iskeny silmiäni niihin! Enpähän tee pahaa virhettä enää uudestaan." totesi Liz vielä ja virnuili yhtä katalasti, kuin blondi. Mahtavaa! Juorumylly pyörii taas. Ihan, niin kuin ennenkin.

Lizin mainitessa, että Mary-Ann voisi kertoa toiselle ihan mitä tahansa. Silloin blondin mieleen tuli eilisilta, jolloin oli tapahtunut vähän kaikenlaista. Kehtaisikohan tyttö kertoa sitä toiselle?
Brunette innostui sitten tytön kertomasta juorusta, jolloin Mary-Ann hymyili hieman. Hänen mielialansa oli muuttunut hieman, kun hänen ajatuksensa olivat eksyneet viime iltaan. Ehkä siitä olisi kerrottava toiselle, jotta päästäisiin tästä ahdistavasta tunteesta.
"Eric on ihan söpö, ja Ivan myös, mutta jos ne kerran on homoja, niin ne pitää käännyttää takasin heteroiks", Mary-Ann päätti kuitenkin ensiksi sanoa ja virnisti leikkisästi.

"Hei kuule.." M.A aloitti sitten hiljaisemmalla äänellä ja laski katseensa maahan. Näin epävarman näköisenä tyttöä ei usein nähnyt.
"Eilen illalla tapahtu jotain... Se ei liity nyt Herra X:ään siis mitenkään.." Mary-Ann kuiskasi ja istuutui nurmelle. Näin kertominen sujuisi ehkä paremmin. Katsekontaktia hän ei uskaltanut toiseen nyt ottaa, vaan katsoi vihreää nurmikkoa.
"Mä menin yhtee uuteen yökerhoon eilen illalla. Niin, taas vaihteeksi keskellä viikkoa. Mutta mua pyydettiin sinne mukaan.. Mä otin vähän liikaa ja heräsin sillee tajuihini, kun olin jonku jätkän kotona. Niin, taas vaihteeks. Mun ei kuitenkaan tehnyt mieli seksiä, mutta mun mielipiteillä ei tainnu pahemmin olla väliä. Taidat arvata, mitä tapahtu.." tyttö puhui jo kuiskaten ja antoi sormensa leikitellä nurmikon kanssa.
"Se löi mua selkään niin, että mä kaaduin sen sängylle. Se satutti mua ja mä taisin jossain vaiheessa sammua. Aamulla heräsin sen vierestä ja lähin sitten nopeasti kotiin. Ja sitten.." Mary-Annen ääni oli melkein kadonnut olemattomaksi.
"... Huomasin mun selässä tosi kivat, suuret mustelmat.." tyttö lopetti hiljaa ja nielaisi vaimeasti. Blondi piti katseensa tiukasti nurmikossa.
"Mut ei toi ollu mitään, mä oon ihan kunnossa", Mary-Ann sanoi sitten pirteämmällä äänellä ja katsahti toiseen hymyillen.
"Toivottavasti herra X:ää ei haittaa ne mustelmat", tyttö sanoi huolettomasti.

Oikeasti M.A oli edelleen hieman järkyttynyt tapahtuneesta. Oli tytölle käynyt jo pariin kertaakin noin, niin, että tyttö ei olisi halunnut seksiä kumppaninsa kanssa. Kuitenkin he olivat aina pakottaneet tytön siihen. Ei Mary-Ann kuvitellut sitä mitenkään raiskaukseksi, vaikka se jo siihen luokiteltaisiin. Ennen häntä ei kuitenkaan oltu satutettu niin paljoa, että hänelle olisi tullut niin paljon mustelmia. Onneksi paidat peittivät mustelmat.

Lizbeth naurahti huvittuneesti, oikeastaan aika rennosti. M.A oli oikeassa. Kundit olivat aivan sekaisin, kun kerta alkoivat jo hässiä toistensa kanssa. Tosi sisäsiittosta porukkaa ja säälittävää.
"Oot oikeessa. Ne herrat pitää saada takaisin oikealle tielle. Tie, joka vie heteroksi, eikä homoksi." vinkkasi brunette pirteästi silmää tälle.

"Hm?" hymähti Liz ja huomasi tämän epävarman ilmeen, jota näkee harvoin M.A:lla. Oliko jokin hullusti? Aivan varmasti, koska miksi blondi muuten olisi mennyt niin hiljaiseksi Dannysta ja seksistä puhuttaessa.
Brunette istahti nurmelle ystävänsä viereen, jotta kuulisi tämän puheesta enemmän, joka alkoi hiipua kuiskailun puolelle. Kun M.A jatkoi hiljaa puhumista, joutui Lizbeth kumartumaan enemmän tämän puoleen ja pinnistämään kuuloaan äärimmilleen.
".... M.A... Älä yritä. Kyllä mä nään, että suhun sattuu." sanoi brunette rauhallisesti blondille ja katsoi tätä vakavana silmiin.
"Suhun sattuu ja paljon." lisäsi Liz vielä ja otti M.A:n halaukseen. Hän varoi halaamasta tätä liian kovaa, sillä ei halunnut aiheuttaa tälle enempää tuskaa. Lizbeth silitti varovaisesti tytön hiuksia, jottei sekoittaisi niitä ja istui tämän kanssa hetken aikaa nurmella.
"Musta sun pitäs tehdä tosta rikosilmotus tai vastaavaa. Mutta jos sä et haluu niin ei sitten. Mä voin kyllä lainata Rossia puremaan perseeseen sitä kundia." vitsaili brunette yrittäen saada oikean hymyn paistamaan tämän kasvoilla.
"En mä usko, että sitä haittaa. Ei sitä pakosti ees kiinnosta..." totesi tyttö toiselle hieman mietteliäänä.

Mary-Ann hämmästyi hieman, kun Liz yhtäkkiä halasi blondia. M.A oli yrittänyt olla mahdollisimman varovainen tällaisten asioiden kanssa, eikä halunnut puhua näistä asioista kenenkään kanssa. Asiat olivat puhumattomuuden takia sitten keräytyneet ajatuksiaan ja nyt tuntui, että kaikki tulisi kerralla ulos.
M.A onnistui vielä pidättelemään tuskaansa, kun toinen puhui jotain rikosilmoituksesta. Blondi vain pudisteli päätään.
"Ei mitään rikosilmotusta. Se jätkä oli yhtä tiutau kuin mäkin, enkä mä halua kenenkään tietävän tästä.." tyttö puhui hiljaisella äänellä. Niin, tyttö ei vain kehdannut mennä poliisin puheille. Jokuhan voisi nähdä sen ja pistää liikkelle juorun.

Lizin sitten sanoessa, että tuskin herra X:ää kiinnostaisi M.A:n mustelmat, oli se viimeinen pisara blondille. Tyttö purskahti hillittömään itkuun ja rutisti toista halauksessa.
"Mutta kun... Mutta kun se kutsui mua täydelliseksi..!" tyttö itki hiljaa ja puri huultaansa kivuliaasti.
"Jos se näkee noi mun mustelmat... Mä en ookkaa enää niin täydellinen..." Mary-Ann sopersi itkuisesti ja haukkoi hieman henkeään nostaessaan katseensa siniselle taivaalle. Tyttö pyyhki kyyneleitään poskiltaan ja ihmetteli, miten kevyemmältä olo tuntuikaan pienen itkun jälkeen.

M.A itki usein, mutta muut eivät tienneet sitä. Hän itki todella harvoin muiden ihmisten näkiessä. Mary-Ann ajatteli kyyneleidensä olevan merkki siitä, että tyttö on heikko ja herkkä. Sitä kuvaa M.A ei halunnut itsestään antaa. Sen takia itkemiset sai jäädä silloin, kun tyttö tiesi olevansa täysin yksin.

Lizbeth ei tiennyt, mikä häneen oli mennyt. Hän ei yleensä halaillut ihmisiä näin. Johtuiko se kenties siitä, että hän halusi lohduttaa, olla tukena toiselle? Niin sen täytyi olla. Hän halusi tukea ystäväänsä ja auttaa tätä pääsemään asiasta yli, näkemään asioita hieman kirkkaampina.
"Mut eihän kukaan muu sais tietää tästä. Se jäis meidän ja poliisin väliseks asiaks. Tosin kyllä ne sun vanhemmille ilmottas..." totesi brunette hieman harmissaan. Helvetti kun ei oltu täysi-ikäisiä! Asiat eivät olisi niin monimutkaisia, jos vanhemmat eivät olisi huoltajina ja paapojina jokaisessa asiassa.

Liz yllättyi pienesti, kun tunsi paitansa kostuvan ja M.A:n itkevän hillittömästi. Oliko hän sanonut jotain väärää? Pitäisikö pyytää anteeksi? Vai pitäisikö lohduttaa ja rauhoitella tätä?
"Mary-Ann..." aloitti brunette -oli hyvin harvinaista, että Liz käytti M.A:n kokonimeä-, ja jatkoi, "Jos se tosiaan välittää susta, niin ei se sanois, ettet oo enää täydellinen. Musta sä oot täydellinen just tollasena, kun oot."
Tyttö kosketti ystävänsä poskea ja pyyhkäisi siitä pari kyyneltä. Hän loi kasvoilleen aurinkoisen hymyn.
"No niin, rauhoitutaas nyt sitten. Itkeminen on hyväks jokaselle." kertoi Lizbeth ja laski kätensä takaisin sivulleen.
"Tosin sun meikkis vaan pilaantuu ja mun paita. Mut eihän ne niin tärkeitä oo." naurahti brunette huolettomasti ja piti hymyn huulillaan.

Mary-Ann ei menisi ikimaailmassa poliisin puheille, ei ainakaan tällaisissa merkeissä. Sen tyttö oli päättänyt jo aikoja sitten ja ajatteli pysyä tiukasti omian päätöstensä takana.
M.A naurahti tunteettomasti Lizin kommentille 'Jos se tosiaan susta välittää, niin ei se sanois, ettet oo enää täydellinen'.
"Ei se välitä musta, me vaa harrastettii seksiä ja oon menossa sen luo vaan sen takia. En mä siitä välitä niinkuin tyttö pojasta ihastuksen merkeissä", Mary-Ann tiukkasi ja veti syvään henkeä. Blondi ei uskonut olevansa kiinnostunut Dannysta sen enempää kuin pojan kuolattavan vartalon merkeissä. Tai niin tyttö ei ainakaan myöntänyt itselleen olevansa kiinnostunut toisesta jotenkin erilailla kuin muista pojista.
Ei, kaikki oli niin kuin toisten jätkien kanssa. Jotkut pysyivät yhden illan juttuina, jotkut ehkä kahden, mutta ei enää sen enempää. Eihän?

"... Tottakai mä oon täydellinen", tyttö mutisi hieman huvittuneemmalla äänellä ja niiskautti hiljaa. Hän erkani toisen halauksesta ja pyyhki sormiinsa kyyneleitään.
"Mä oon ihan kunnossa, ainakin nyt", M.A sanoi ja hymyili jo paljon iloisemmin toiselle. Blondi ähkäisi hieman toisen mainitessa tytön meikin menneen piloille.
"Voi hitto! Ja just silloin, ku mä en oo laittanu vedenkestävää meikkiä", tyttö parkaisi ja mutristi huuliaan.
"No mä voin tänää ostaa sulle uuden paidan, isi antaa rahaa", Mary-Ann sanoi ja naurahti hiljaa.
"Jatketaan hei harjoittelua", tyttö sanoi sitten ja nousi ylös seisomaan.

Lizbeth rypisti otsaansa M.A:n kommentille. Hän ei uskonut. Jokin pieni ääni tytön päässä sanoi, että Mary-Ann valehteli. Kun Liz sitten alkoi miettiä perustetta epäilylleen, niin ensimmäisenä nousi esille se, ettei blondi halunnut puhutella poikaa Danny -nimellä vaan herra X:nä. Toinen oli se, että M.A näytti pohtivalta ja tuntui puhuvan Dannysta eri tavalla, kuin muista seksikumppaneistaan. Mutta olivatko ne päteviä perusteita epäilyyn?
"Okei." sai brunette vastattua ja loihti pienen hymyn huulilleen tarkoittaakseen, että uskoi ystäväänsä. Hän kuitenkin totesi, että voisi pohtia asiaa yksikseen kotonaan kaikessa rauhassa.
"Ross on muutes kaivannut sua." aloitti Liz, ja jatkoi hymyillen, "Se tajusi pari päivää sitten, että sä et oo käyny meillä pitkään aikaan, joten se on nyt viimeset kaks päivää maannu oven edessä ja odottanu, että astuisit sisään. Kyllä se siis mua tervehtii innoissaan, mut aina kun on tervehdykset hoidettu, se palaa takasin ulko-oven eteen."

Blondin vastaus sai Lizbethin huokaisemaan huomaamattomasti helpotuksesta. Juuri tuollainen vastaus oli niin tyypillistä M.A:lle! Sille M.A:lle, jonka hän tunsi.
"Hyvä", sanoi Liz ja venytti hieman ripsivärissä olevaa paitaansa yrittäen putsailla sitä, mutta turhaan.
"Ens kerralla muistat sit laittaa, vai mitä?" nauroi tyttö pyyhkien ilonkyyneleitä silmistään ja nyökkäsi sitten blondin kommentille.
"Joo, mut vaan yks kerta. Pitää ehtii vaihtaa vaatteet ja valmistautuu ranskan tunnille. Meillä on kuulemma pistarikin." huomautti Lizbeth nousten laiskasti seisomaan.

"Ai sun koiras?" M.A varmisti, mutta oli tarkoittanut sen vain vitsiksi.
"Aaaw! Oon siis jo tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sun koiraaski! Aika söpöö", Mary-Ann nauroi ja sipaisi etuhiuksensa sivuun silmien edestä.
"Täytyy siis tulla teille vierailulle. Jo tänään?" tyttö uteli ja soi toiselle hurmaavan hymyn. Lizin koira oli suloinen, vaikka se aluksi olikin näyttänyt hyvin pelottavalta ja uhkaavalta. Ulkokuoren alta paljastui kuitenkin melko hellyyttävä yksilö, jota M.A aina rapsutteli korvan takaa ollessaan Lizin luona.

"Pistari? Iy", Mary-Ann totesi inhoavaan sävyyn ja mutristi huuliaan.
"Onneks mulla ei oo ranskaa", tyttö osasi vain todeta ja naurahti helpottuneena. Hän ei olisi kuitenkaan lukenut, vaikka tytöllä olisikin ollut ranskaa. Hän ei jaksanut panostaa sellaisiin aineisiin, joilla ei olisi tulevaisuudessa mitään väliä hänelle ja tytön uralle.
"Mulla on enää vaa... Mitähän mulla ees on.." Mary-Ann sanoi pohtivalla äänensävyllä ja kurtisti kulmiaan mietteliäänä.
"Varmaan matikkaa. Hyi", M.A vastasi omaan pohdintaansa ja kohautti kevyesti olkiaan.
"No, onneks mulla on mun iPodi pelastamassa", tyttö totesi ja virnisti toiselle.

"Ja lähtee, yy, kaa, koo ja nee", Mary-Ann aloitti ja alkoi liikkumaan koreografin mukaan.

"Joo se iso dobermanni, joka puree pihan aitaa ja murisee ohikulkijoille, mut sitten kun tuut sisään porteista, niin se tulee heti tervehtimään iloisesti", vastasi Lizbeth huvittuneesti. Hän tiesi, että M.A oli tarkoittanut kysymyksen vitsiksi tai ainakin niin oletti.
Brunette nauroi hieman M.A:n kommentille, sillä tämä oli aivan oikeassa.
"Ross on ihan lääpällään suhun heti mun jälkeen. Susta on tullut sille laumanjäsen, kun vierailet meillä niin usein", kertoi Liz avaten hiuksensa poninhännältä ja pörrötti niitä, jotta ne näyttäisivät paksummilta. Tosin ihan turhaanhan hän niin teki, sillä hänellähän oli jo luonnostaan paksut hiukset.
"Käy hyvin. Voidaan käydä koulun jälkeen meillä ja sitten lähteä shoppaamaan sulle vaatteita herra X:n tapaamista varten." sanoi tyttö virnistäen pienesti. Mutta häntä vaivasi edelleen pari asiaa, jotka halusi selvittää tänään, tosin se oli mahdotonta, koska hän olisi blondin kanssa. Eihän se Lizbethiä vaivannut, ei lainkaan. M.A:n kanssa oli mukavaa viettää aikaa, sillä Liz piti menevistä ihmisistä, varsinkin vaatekaupoissa.

"Se on vaan pistari. Ei kuulemma vaikuta loppuarvioinnissa", kohtautti brunette olkiaan huolettomasti.
"Niin no, eihän kaikki voi ranskasta tykätä", totesi tyttö ja hymyili ystävällisesti blondille, ja jatkoi "Mutta on se ainakin kivempaa kuin italia. Joudun sukujuhlissa aina puhumaan italiaa ja päivän päätteeksi tuntuu, että muut kielet on unohtunu täysin."
"Hyi. Noh, kyllä sä pärjäät, ei matikka niin kamalaa oo, vaikka en loistakaan siinä..." sanoi Lizbeth huokaisten, sillä oli itse täysi fiasko matematiikassa. Sen vuoksi hän olikin lyhyen matematiikan ryhmässä, mutta ei tuntunut aina tajuavan edes siellä käsiteltäviä asioita.
"Eiks se maikka huomaa, kun kuuntelet musiikkia?" kysyi Liz ihmeissään M.A:lta, sillä oli ainakin itse jäänyt pari kertaa kiinni kuuntelemasta iPodia saman opettajan tunneilla, eikä siitä seurannut mitään hyvää.

Brunette alkoi liikkua ystävänsä tahtiin ja hoki itselleen, että tämä olisi viimeinen kerta tältä päivältä.

"Noni! Hienoo!" M.A hihkaisi, kun Liz suostui lähtemään makutuomariksi.
"Ihanaa, että mulla on sun kaltasia ystäviä. Mä en oikeesti kestäis, jos mulla ei ois ketää, kenen kanssa jakaisin ilot ja surut", blondi sanoi ja hymyili kauniisti ystävälleen.

"No ei se maikka mitään huomaa. Ja vaikka huomaiski, ei se mulle siitä huomauttais. Se ei uskalla, tiiätkös. Mun isihän saattais soittaa sille hyvin vihasena, jos se antais mulle jotain huomautuksii musiikin kuuntelemisesta. Vapaa maa", Mary-Ann puheli kuin olisi tiennyt tämän asian. Ja niin hän tiesikin. Kerran, kun matematiikan opettaja oli huomauttanut musiikin kuuntelemisesta tunnilla, oli sinä samana iltana samainen opettaja saanut vihaisen puhelun blondin isältä, joka alkoi valittaa tyttärensä mielenterveydestä.
Haha.

Neidot harjoittelivat kerran koreografin läpi, ja kun se oli tehty, huokaisi M.A suuresti ja venytti käsiään korkealle taivaalle.
"Eiköhän se ollut siinä", blondi sanoi pirteästi ja hymyili iloisesti.
"Ja sama uudestaan huomenna", M.A sanoi vaativalla äänensävyllä, jonka jälkeen naurahti tyytyväisesti.

Liz ei tiennyt, mitä vastaisi, joten päätyi hymyilemään ystävällisen huolettomasti. Oli hienoa, että M.A luotti häneen. Se jos mikä kertoi, ettei heidän ystävyytensä ollut aivan tuosta noin vain tekaistu, niin kuin joillain.
"Kannattaa hankkia koira. Mä yleensä itken Rossia vasten ja se lohduttaa mua. Se ei tuomitse mua mistään", sanoi brunette vitsikkäästi, mutta tottahan se oli. Lizbeth ei koskaan kertonut muille huolistaan, vaikka vaati muiden kertovan niistä hänelle. Hän ei ollut niin avautuva ihminen kuin olettaisi. Liz mielummin suri yksin, kuin muiden kanssa. Tosin kyllähän hän joskus muille kertoi huolistaan, mutta hän koki parhaimmaksi keinoksi olla yksin ymmärtääväisen Rossin kanssa.

"Reilua!" tuhahti tyttö ystävälleen, "Jos mulle annettas huomautus, joutusin kärsimään siitä ihan yksin. Ei mun vanhemmat mitään tekis. Ne sanoo, että mun pitää ottaa vastuu omista teoistani."
Niinhän se meni. Itsenäistyminen kuului aikuistumiseen, joka oli hyvä oppia jo ennen täysi-ikäisyyttä. Vaikka Lizbeth ei ymmärtänytkään sitä ja se tuntui hyvin epäreilulta, etteivät tämän vanhemmat enää niin puuttuneet tiettyihin asioihin tämän elämässä, oli se kuulemma kaikki tarpeellista. Hänen vanhempansa olivat sanoneet, että hän vielä kiittäisi heitä siitä.

"Huomenna? Eikö me osata jo ihan tarpeeksi hyvin se?" kysyi Liz hieman vaivaantuneena, sillä koko koreografia pursui jo ulos hänen korvistaan. Mutta jos M.A niin sanoi, niin eiköhän mennä sen mukaan, vai kuinka?

"En mä halua koiraa. Ne vaa kuolaa", Mary-Ann vastasi nopeasti ja yksinkertaisesti Lizin ehdotukselle ja hymähti hivenen turhautuneena.
"Mä en koskaa päästäis eläintä mun huoneeseen. Sehä vaa pilais kaikki mut vaatteet ja hyppis seinillä. Joten ei kiitos", blondi tarkensi edellisiä sanojaan ja hymyili ystävälleen sitten hiukan pahoittelevasti.
"Siis ei sun koiras oo mitään vikaa. Se on ihan kiva", tyttö lisäsi nopeasti ja alkoi nauraa hiljaa.

"Meijän täytyy harjotella vielä pari kertaa. Kato, sitten me opitaan käyttämään vartaloitamme yhä paremmin ja kaikki kiinnittää huominsa vaa meihin", Mary-Ann kertoi syyn lisäharjoitusta varten ja vinkkasi nopeasti silmää Lizille.
"Vaikka me ollaankin jo kaikista parhaita cheerleadereita", tyttö sitten totesi ja kohautti tyytyväisesti hymyillen olkiaan.

Mary-Ann henkäisi sitten harjoituksen loputtua suuresti ja katsahti taivaalle.
"Pitäisiköhän tästä sitten lähteä pesulle ja yrittää raahautua sinne matikantunnille", M.A puheli itsekseen ja oli tarkoittanut sanansa myös Lizin kuultavaksi.

"Joo kyl mä ymmärsin yskän", sanoi Liz rauhoittelevasti kertoakseen, ettei pahastunut koko asiasta.
"Mä oon muuten hankkimassa toista karvapalloa. Pitäähän Rossille saada joku leikkikaveri", totesi tyttö huvittuneesti ystävälleen ja haveili pienestä, suloisesta pennusta, joka Ross oli aikoinaan ollut.

"Hih, sehän onkin tarkoitus, että ollaan parhaita. Yhdessä me häikäistään kaikki hyvännäköiset kundit, jotka alkaa palvoa maata meidän jalkojen alla." vitsaili brunette ja heilautti hiuksensa takaisin selkänsä taa.
"Tai no, jos sä haluut, niin sä voit pitää herra X:n niin mä voin ottaa muut jätkät", lisäsi vielä tyttö blondille kiusoittelevasti.

Liz venytteli hieman ja käänsi sitten katseensa M.A:han, jolloin hänen kasvoilleen kohosi hymy.
"Jaa-a... Ei kai se haittaisi, jos ranskasta tulisi yksi poissaolo? Eihän siihen nyt kuolisi?" kysyi brunette viattomasti ystävältään katsoen kenttää.

Mary-Ann naurahti yllättyneesti, kun Liz kertoi olevansa hankkimassa toista koiraa.
"Ai että toinen koira! Huhhuh... En osaa muuta ajatella kuin sitä karvan määrää.." blondi puhui itsekseen ja kauhistui ajatuksesta, että koiran karvoja olisi hänen vaatteissaan.
Iy.

M.A avasi vaaleat hiuksensa nutturalta ja antoi niiden hulmuta tuulen mukana, kun Liz sanoi heidän häikäisevän kaikki pojat.
"Tottakai! Kukaan ei voi meitä vastustaa!" Mary-Ann yhtyi heidän kahden ylistämiseen ja nauroi heleästi. Niinpä, he kaksi olivat varmasti koulun kauneimmat tytöt.
"No et takuulla vie!" blondi kivahti ja hänen poskenpäänsäkin punehtuivat vihasta (ja hieman hämmentyneisyydestä). Danny oli ainutlaatuinen ja siksi poikkeus! (Anteeksi mitä..?)
"Hhmp..." tyttö päätyi hymähtämään vastaukseksi ja tämä kertoi tämän asian olleen loppuun käsitelty.

Katala virne kohosi tyttösen huulille, kun Liz sanoi jotain, että ei yksi poissaolo haittaisi.
"Eipä haittaakaan", M.A sanoi ja hymyili.
"Lähdetäänkö shoppaamaan?" blondi kysäisi pirteästi ja väläytti valkoiset hampaansa hymyillessään.

Liz huvittui vain enemmän nähdessään ystävänsä ilmeen, kun tämä kuuli uutisen.
"Niin no... Ei niistä nyt niin paljoa karvaa lähde.. Tosin pentukarva siltä tulokkaalta lähtee ja vauhdilla, jolloin kaikki on sen karvoissa!" nauroi Lizbeth heleää nauruaan. Ei karvanlähtö häntä haittaisi. Hän ainakin saisi uuden ystävän ja luotettavan sellaisen.
".... Ei sun tartte meillä tulla käymään, jos se sua niin kauheesti huolettaa..." sanoi brunette synkästi ystävälleen, sillä tulkkasi tämän ilmeen aivan oikein.

"Ja jos joku voi, niin se on sitten ihan selkeä homo!" lisäsi Liz vielä ja yhtyi mukaan nauruun. Aivan varmasti he olivat koulun kauneimpien tyttöjen kärkipäässä, siitä hän oli varma. Senhän näki jo ruokalassa, kun he astuivat sisään, sillä melkein jokaisen kundin katseet kääntyivät heihin. Liz rakasti sitä. Hän rakasti saamaansa huomiota.
"Oi oi M.A, oikein punastuit!" virnuili tyttö kiusoittelevasti ystävälleen. M.A vain paljasti itseään vielä enemmän.
"Ootko löytänyt jo itelles tanssiparia? Herra X vois olla kenties sopiva?" kysyi vielä Lizbeth, sillä oli pohtinut asiaa jo jonkin aikaa. Hänellä itsellään kun ei ollut tanssiparia, kun ei ketään hyvännäköistä ole sattunut osumaan eteen.

"Pitää varmaan keksiä hyvä selitys vanhemmille poissaoloon, mutta sen nyt keksii helposti", sanoi Lizbeth hymyillen vinosti nostaen kulmaansa.
"Toki! Karataan äkkiä, ennen ku joku tajuaa! Voidaan vaihtaa vaatteet meillä, joten haetaan treenikassit vaan pukkarista ja ei kun menoksi!" tyttö hihkaisi intoa täynnä.

"Siis en mä nyt tarkottanu pahalla!" M.A parkaisi, kun huomasi Lizin pettyneen tuosta koirankarva jutusta.
"Tottakai mä tuun sun luona käymää, oli koiria tai ei", Mary-Ann tarkensi ja tarttui toisen kädestä kiinni.
"Okei?" tyttö kysyi sitten sellaisella äänensävyllä, että Liz tietäisi M.A:n puhuvan totta. Ja tosissaan tyttö olikin. Pah, muka koirako tulisi heidän väliinsä? Not!

"Enkä punastunut!" blondi parkaisi ja nipisti suunsa tiukasti yhteen. Nyt hän ei enää puhuisi tästä aiheesta, sillä tämä meni yli hilseen. Ja hilsettä Mary-Annella ei edes ollut!

M.A virnuili tyytyväisenä, kun Liz suostuisi lähtemään shoppaamaan. Mary-Ann nosti nurmelta juomapullonsa ja heilautti sitä innoissaan.
"Ei kun menoks sitten!" blondi huudahti, otti Lizbethin ranteesta kiinni ja lähti vetämään toista kohti pukuhuoneita.
"Mä haluan ostaa vaikka mitä! Kuten uudet bikinit, alusvaatteet, paitoja, housuja, hameita.." M.A luetteli ja nauroi heleästi.
"Mitäs sä oot vailla?" tyttö kysäisi ystävältään.