Full plate or empty plate

// Rige & Rin ! Otsikointi ei ole mun vahvinta alaa : S

Jo kaukana, ennen ruokalaan johtavaa oviaukkoa Dem oli kuullut kovaa puheensorinaa, mikä lähti ruokailevista ihmisistä. Nyt tyttö sai todistaa sen myös silmillään. Ruokalinjastossa oli enää lyhyt jono, koska heillä oli mennyt jonkin verran salissa touhuillessa. Dem nosti laukkunsa (teko)nahkaista olkainta olalleen paremmin ja laittoi hiuksiaan korvan taakse. Suurinosa istui omilla tutuilla paikoillaan, klickien mukaan tietenkin. Kermat pitivät suurta showta siitä, mitkä olivat heidän pöytiään. Jossain pöydässä saattoi istua muutama kapinallinen sekä muutama luuseri, se ei jaksanut ihmetyttää Demelzaa sen enempää. He kaikki olivat ihmisiä, tyttö ymmärtäisi omat paikat ihmisten ja eläimien välillä, mutta ei näin. Tyttö muisti Rinin, uuden tuttuvuuden liikuntatunnilta, olevan hänen seurassaan ja käänsi katsettaa itseään lyhyempään tyttöseen.

"Mulla on omat eväät laukussa. Otatko sä linjastosta vai?" katsoo tyttöä hymyillen. Dem vilkaisi sivusilmällä pöytiä, josta yksi luuseripöytä näyttikin olevan juuri vapautuvassa. Samalla tyttö yritti vilkuilla ruokalistaa linjaston vieressä olevalla seinällä, muutama pitkä urheilijapoika oli edessä.

// Haha, tajusin vasta nyt, miten hyvin Rige ja Rin sopii yhteen XDD
Otsikko on ihan hyvä :,)

Rin ei oikein välittänyt ruokatunneista, sillä yleensä ne merkitsivät ihmismassoja ruokalassa ja klikkien kunnollista erottamista. Ja pikkuneiti päätyi yleensä aina yksin syömään eväitään jonnekin käytävälle, sillä ruokalassa häntä alkoi aina ahdistaa. Mutta nyt, kun hänellä oli Demelza seuranaan, tyttö ajatteli pärjäävänsä. Nyt hän ei olisi enää yksi ihminen ruokalassa.

He astuivat ruokalaan ja tyttö tarkkaili hetken aikaa pullonpohjalasiensa takaa ihmisiä siellä. Hän nielaisi hiljaa ja keräsi voimiaan tähän koetukseen, joka varmasti imisi tytön voimat.
Rin pudisti hivenen päätään Demelzalle ja kohotti sormellaan lasejaan nenällään.
"M-minullakin on jo eväät.." tyttö mutisi ja hymyili hieman. Hänen vanhempansa eivät antaneet ruokarahaa tytölle, sillä eihän sitä koskaan voinut tietää, mitä tyttö niillä rahoilla tekisi! Rinhän voisi mennä ostamaan jotain sopimattomia vaatteita, mikä ei käynyt päinsä. Joten bruneten oli valmistettava ruokansa itse tai olla nälissään.

"Mennäänkö t-tuonne?" Rin osoitti vapautuvaa pöytää ja sen enempää odottamatta tyttö jo asteli sen luokse, ennen kuin jotkut muut äkkäisivät sen pöydän.
Tyttö laski laukkunsa pöydälle ja otti esille eväslaukkunsa. Laukku laskettiin sitten lattialle ja eväslaatikko jäi pöydälle Rinin eteen. Tyttö tunsi ihmisten katseet niskassaan, vaikka ihmiset eivät edes tuijottaneet häntä, mutta siltä Rinistä tuntui! Hän oli yleensä se näkymätön tyttö, joka oli olemassa, mutta ei ihmisten silmien edessä.

Eväslaatikosta paljastui kaksi leipää, jotka oli asetettu päällekäin. Sen lisäksi tytöllä oli yksi banaanijogurtti ja omena, jotta tyttö jaksaisi rankan koulupäivän.

// Mäkin tajusin :--D

Demelza nyökkäsi toiselle, lähtien sitten tämän perässä vähän aikaa sitten vapautunutta pöytää kohti. Tyttö istuutui Riniä vastapäätä olevaan penkkiin, ja otti otti laukustaan ison rasian ja vesipullon. Laukun ja liikuntavaatteista täyden pussin hän laittoi jalkojensa juureen lattialle. Oli hyvä pitää omaisuutensa lähellä ruokalassa, ihmisiä kun oli paljon.

Dem avasi rasian, josta nosti toisessa muovirasiassa olevan salaatin. Tyttö oli tehnyt sen aamulla, mutta se näytti jo nyt menneen hieman huonoksi. Oli huonoa tai ei Dem oli päättänyt syödä sen kuitenkin. Hän nosti kannen ja otti käteensä muovihaarukan, sen jälkeen hän vilkaisi nopeasti Rinin eväitä ja haarukoi salaattia suuhunsa. Kurkkusalaatti oli hänen suosikkiaan.

Muutaman haarukallisen ja vesikulauksen jälkeen Dem katseli hieman ympärilleen, mutta ei liian näkyvästi. "Mitä valinnaisia sulla on?", sanoo sitten tutkien tytön kasvoja, tutulta nuo ehkä näyttivät. Lasit eivät imarrelleet Riniä kovin hyvin, tyttöhän oli nätin näköinen - Dem oli huomannut salissa - mutta lasit peittivät tärkeimmän eli silmät. Dem meinasi kaataa vesipullonsa käden heilautuksella, mutta sai sen onneksi estettyä. Mokaaminen täydessä ruokalassa, ei ollut välttämättä hetki, jota Dem halusi kokea. Kerran tytöltä oli särkynyt lasi, ja sen siivoaminen ei ollut mukavaa.

Rin päätti aluksi käydä leivän kimppuun. Hän irrotti leivät toisistaan, jolloin täytteeksi oli paljastunut juuston viipale, kurkkua ja tomaattia. Tyttö söi siitä aina kerralla hyvin pieniä paloja, jotta ei vain tukehtuisi yllättävästi (sillä niinkin oli melkein kerran käynyt ja se ei ollut kovin mukavaa).
Brunette oli hyvin tyytyväinen tähän 'pieni pala' -käytäntöönsä, sillä Demelzan puhuessa Rin hätkähti hivenen ja sai leivän helposti alas kurkusta. Jep, Rin säikähti, kun hänelle puhuttiin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"V-vain italia..." brunette vastasi ja hymyili pienesti.
"Olisin halunnut myös ottaa tietotekniikan, mutta... V-vanhempani eivät antaneet lupaa", Rin kertoi ja näytti pettyneeltä. Tietokoneet olivat jo pitkän aikaa kiinnostaneet tyttöä, mutta vanhemmat kielsivät koskemasta moisiin. Kuulemma aivosolut kuolisivat. Ja pah, jopa Rin tiesi sen olevan vain typerä tekosyy.

"Entä sinulla?" tyttö kysäisi ja katsahti hetkeksi aikaa Demelzaan, kunnes antoi katseensa taas kiertää hetken aikaa ruokalassa olevia muita ihmisiä. Tyttö haukkasi taas pienen palan leivästään, ennen kuin yritti tarttua mehupulloonsa.
Ja epäonnistui sen ottamisessa.
Rin oli hetki sitten avannut mehupullonsa, mutta nyt kaikki mehut kaatuivat pitkin Rinin puolelle pöydästä ja loruivat lattiallekin. Suklaasilmä hätääntyi ja näytti siltä kuin tyttö olisi voinut alkaa itkeä. Kovin moni ruokalassa oleva ei huomannut tätä tapahtumaa, mutta kuitenkin pari silmäpari tuijotti nörttityttöä huvittuneena.
Tyttö pinkaisi hätääntyneenä hakemaan paperia, naama tulessa. Hän palasi suuren paperinipun kanssa ja tytöstä huomasi, miten paljon hän kauhisteli tilannetta. Brunette onnistui vieläpä kompastumaan erään oppilaan tuoliin ja makasi nyt pitkin pituutta ruokalan lattialla. Silloin kaikki alkoivat tuijottaa tätä näkymätöntä tyttöä ja osa jopa alkoi nauraa.
Rin halusi itkeä ja kadota.

Demelza katsoi hämmästyneenä Riniä, miksiköhän vanhemmat eivät olleet antaneet lupaa? Tietotekniikka olisi vain hyväksi tänä tietokoneiden valta-aikana, ja valta vain lisääntyisi tulevina vuosina. Dem ei halunnut heti udella toiselta asiasta vaan jatkoi salaatin haarukoimista, kunnes kuuli tytön kymyksen. "Journalismi ja itseasiassa..", sanoo hymyillen: "Ho anche opzionale Italia!" Katsoo tytön ilmettä, ymmärsikö tämä lauseen.

Dem säikähti varmasti melkein yhtä paljon kun Rin pullon kaatuessa. Demilläkään ei ollut paperia juuri silloin mukana, ja meinasi nousta hakemaan sitä, Rin kuitenkin toimi nopeasti ja lähti pöydästä. Tyttö nosti mehupullon pystyyn, mutta siitä ei ollut apua, koska vahinko oli jo tapahtunut ja kaikki oli maassa. Ihankuin pullon kaatuminen ei olisi ollut tarpeeksi, Rinin kompastui ja Dem ummisti silmiään hetkiseksi. Demelza nousi kuitenkin penkiltään ja käveli rauhallisesti mehulätäkön yli, onneksi kaatumatta, kohti huono-onnista Riniä.

"Anna mä autan sut ylös, ei mitään", Dem kyykistyi lattianrajaa kohti ja tarttui Rinin käteen. Jostain kuului vielä naurua, mutta se oli vaihtunut jo puheensorinaan ja pois lähtevien askeleisiin. "Eikai suhun sattunut?" jatkaa purren huultansa. Tilanne huvitti häntä hieman, koska Rin oli jo aamulla meinannut kaatua. Dem ei kuitenkaan halunnut nauraa, koska hän tunsi myötätuntoa tyttöstä kohtaan. Ja olisi ollut erittäin epäkohteliasta nauraa nyt.

Rin olikin ollut varma siitä, että oli nähnyt Demelzan italian tunneilla kanssaan, mutta nyt vasta tajusi sen, kun toinen kertoi valinnaisaineistaan.

Brunette makasi maassa liikkumattomana, sillä hänestä tuntui, että hänen jokaikinen lihas oli jähmettynyt. Hän oli niin shokissa ja häpeissään, että voisi ihan hyvin tunnustaa syvän ihastuksensa Eric Dupontia kohtaan! Millään ei ollut enää mitään väliä!
Vedet olivat kohonneet tytön suklaasilmiin.
Vetiset silmät kohtasivat kuitenkin Demelzan kasvot, joka auttoi häntä ylös maasta. Rin katsoi toista ihmeissään sekä hyvin kiitollisena. Kukaan muu ei varmastikaan olisi tullut auttamaan tätä näkymätöntä tyttöä, joka ei kyllä tällä hetkellä kovin näkymätön ollut siinä ruokalan lattialla.

Rin niiskautti kerran ja pyyhki silmistään vedet pois. Häntä nolotti yhä niin kamalasti ja kasvotkin olivat lehahtaneen punaisiksi.
"Kiitos.." pikkuneiti sopersi hiljaa Demelzalle.
"Muutun t-todella kömpelöksi, kun... K-kun hermostun.." Rin selitti häpeissään ja alkoi poimia kädestä pudonneita papereita käsiinsä. Sen tehtyään tyttö kiiruhti heidän pöytänsä luokse ja alkoi asetella papereita niin, että ne kuivaisivat pöydän mahdollisimman nopeasti. Lopputulos näytti edelleen kostealta, mutta eipä siinä oikein voinut muutakaan tehdä.
Rin oli nolannut itsensä totaalisesti, mutta tuskin tätä kukaan enää huomenna muistaisi. Niin, tuskin Demelzakaan häntä enää huomenna tuntisi...
Tyttö istahti tuolilleen ja alkoi taas mutustella leipäänsä murheellisena.

Dem kävi ennen paikalle palamistaan hakemassa vielä vähän papereita. Laittoi ne sitten Rinin asettelemien papereiden päälle, istuutui ja otti kulauksen vesipullosta, kunnes kiersi korkin kiinni tiukasti. Hän sorkki salaattia haarukallaan hieman, mutta hänen ruokahalunsa oli osaksi mennyttä. Demistä tuntui pahalta, kun juuri tuolle tytölle oli käynyt noin. Muutenkin hänestä tuntui, että Rinin itsetunto oli olematon ja tälläinen ei varmasti auttaisi siinä asiassa mitään. Dem mietti miten voisi piristää tytön oloa, joka oli mahdollisesti maassa.
"Noin olisi voinut käydä vaikka kenelle", mutisee jotain vilkuillen tyttöön, oikeita sanoja ei tuntunut löytyvän. "Mulla rikkoutui kerran lasi, just ton tietyn pöydän eessä vielä...", kertoo tarkoittaen kerman pöytää. "Mua nolotti ihan hirveesti, mut piti jäädä siivoomaan sitä. Se on ollu yks kamalimmista tilanteista täällä", yrittää omalla kertomuksellaan auttaa. "Ei tota kukaan ees muista ruokailun jälkeen", sanoo lopuksi hymyillen tyttöön päin. Demille tuli niin mieleen taas äitinsä, jolta oli varmasti saanutkin sympaattisen olemuksensa.

Dem otti muutaman haarukallisen vielä salaatistaan, kunnes jätti sen rauhaan. Hänen päässään muhi ajatus muffinssista, jonka hän voisi ostaa koulun kanttiinista. Hän oli hikoillut tarpeeksi liikuntatunnilla, että oli ansainnut sellaisen.
"Haluutko et ostan sulle muffinssin, sano vaan minkä makunen? Kävisin itellenikin ostaa..", kysyy vastapään tytöltä ja nostaa laukun syliinsä. Alkaa penkoa sieltä lompakkoaan.

Rin tunsi olonsa hieman helpottuvan, kun Demelza kertoi omasta kokemuksestaan. Mutta kuitenkin vain hieman. Tytön sydän jyskytti yhä nopeasti rinnassa ja brunetesta tuntui, että kaikki katsoivat yhä häneen (vaikka eivät katsoneetkaan). Hän ei ollut vielä kertaakaan nolannut itseään näin pahasti!
Pikkuneiti kuitenkin hymyili pienesti, kun Demelza oli sanonut, että ei kukaan muistaisi tuota ruokailun jälkeen. Mutta Rin kyllä muistaisi. Varmasti vielä pitkän aikaa..

Brunette katsahti toiseen silmät suurina, kun toinen sanoi käyvänsä ostamassa heille muffinsit. Voi kuinka herkulliselta muffinssi nyt kuulostikaan! Mutta Rin ei saisi syödä sellaista, hänen vanhempansa kielsivät.
Eikä, nyt tyttö ei halunnut miettiä vanhempiensa sanoja, vaan halusi päättää omista asioistaan, kuten siitä, mitä söi! Ja pikkuneiti tunsi tarvetta johonkin herkulliseen kohentamaan mieltään.
"Öm... Suklaamuffinssi?" Rin vastasi toiselle ja katsoi Demelzaa silmät säihkyen. Kuinka mukana toinen oli tyttöä kohtaan.

Rinin ilme oli kysymyksen arvoinen, tyttö näytti piristyvän. Dem oli siinä vaiheessa saanut rahansa etsittyä ja suuntasi kantiinia kohti, jättäen tytön yksin pöytään syömään. Rin ottaisi siis suklaamuffinssin, itse hän voisi ostaa sitruunan. Tytön ilme synkistyi kun hän huomasi hinnan hieman nousseen. Luvattu oli kuitenkin muffinssi ostaa, joten pennit piti tuhlata siihen.

Demelza palasi Rinin luo piakkoin, kantaen tarjottimella kahta muffinssia ja lompakkoaan. Hän laski tarjottimen varovaisesti pöydälle ja istuutui. "Tää on sulle", sanoo työntäen herkkua kohti tyttöä ja ottaen omaansa sitten lähemmäksi. "Mä valitsin sitruunan", tokaisee, vaikka Rin varmasti huomasi sen.
"Tää on sitten täysin ilmainen, sun ei tarvii maksaa takaisin", sanoo käärien reunuspaperia tieltään ja haukkaa suuren osan pienestä herkustaan. Maku oli juuri niin täyteläinen kun hän muisti. Pöydälle tippui samalla kasa murusia, joita tyttö yritti kerätä kasaan. Saatuaan ensimmäisen suupalansa syötyä, päätyy kyselemään Rinistä.
"Asut varmaan sun vanhempien luona vielä?" kysyy, ottaen uuden haukun.

Rinin ilme kohosi taas entistä enemmän iloisemmaksi, kun Demelza asetti suklaamuffinsin tytön eteen. Hän katseli hetken aikaa tuota herkullista leivosta, kunnes tarttui siihen hellävaraisesti ja nosti sen ylös pöydältä. Ennen kuin tyttö puraisi palasen, hän nosti kiitollisen ja iloisen katseen toiseen.
"... Kiitos!" Rin hihkaisi, hymyili ja puraisi palan. Oi, kuinka hyvältä se maistuisikaan! Miksi hänen vanhempansa olivat voineet kieltää tytöltä tämän herkun? Ei yhdestä olisi haittaa.

Brunette nyökkäsi vaisusti Demelzalle toisen kysymykseen.
"Kyllä... M-mutta parin vuoden päästä muutan omaan asuntoon", tyttö vastasi paljon vahvemmalla äänellä ja katsoi toista.
"Entä sinä?" tyttö kysyi ja puraisi taas pienen palan herkullista muffinsiaan.
"Tämä on niin hyvää.." Rin totesi ihastuneena itsekseen ja sulki hetkeksi aikaa silmänsä saadakseen muffinsin maistumaan yhä herkullisemmalta.

Muffinsseissa taisi olla piristävää vaikutusta, Dem haukkasi uudestaan, pyyhki sitten suutaan, jonka ympärille oli kerääntynyt murusia.
"Joo", sanoo nyökäten. "Iskän kanssa on sitäpaitsi mukava asua, enkä oo ajatellut vielä lähteä. Yliopistoonkin ajattelin hakea johonkin lähelle.." kertoilee ja laittaa viimeisen palan suuhunsa. Dem nyökkäili yhtyen Rinin lauseeseen, hyvää oli niin kauan kuin riitti.
"Onko teillä koskaan leivottu muffinsseja? Tai leivotaanko usein?" kysyy, vaikka kysymys tuntuikin itsestäänselvän tyhmältä.

" Entä onko sulla jotain alaa mihin haluaisit lähteä?" kysyy opiskelijoiden - ainakin joidenkin - polttavasta puheenaiheesta, tulevaisuuden suunnitelmista. Olivathan he Rinin kanssa vasta ensimmäisellä, joten vielä ei olisi aika päättää seuraavista opiskelupaikoista. Demistä oli kuitenkin järkevää miettiä ajoissa ja joillakinhan se oli jo valmiina. Dem otti lompakkonsa tarjottimelta ja sulloi sen takaisin laukkuun.
Vain yksi muffinssi saisi riittää palkaksi ponnisteluista, muuten tytön olisi pitänyt lähteä mahdollisesti lenkille koulun jälkeen.

Rin pudisti päätään, kun toinen kysyi, leivottiinki tytön perheessä.
"Ei oikeastaan... Tai siis, silloin, kun tulee naapureita kylään.." brunette vastasi ja antoi suklaamuffinsin palan sulaa suussaan.
"Äiti sanoo, että leivonnaiset lihottavat..." tyttö jatkoi ja nosti katseensa Demelzaan.
"Ei kovin vahva väite, mutta... Sitä sääntöä totellaan meillä.." Rin kertoi ja puri hieman huultaan. Tässä taas oli yksi syy siihen, miksi tyttö halusi sanoa vanhemmilleen suorat sanat heidän kasvatuksestaan. Vanhemmat loivat omat tiukat säännöt, joita oli noudatettava. Niistä ei saanut poiketa.
"S-sen takia en saa edes rahaa itselleni.." tyttö mutisi ja laski katseensa tytöstä pöytään.

Seuraava tytön kysymys sai pienen hymyn taas palailemaan tytön huulille.
"Olen aina pitänyt lapsista... Leikin aina siskojeni ja veljieni lasten kanssa. Lasten kanssa on niin kiva leikkiä, kun ne eivät tajua vielä mitään maailmankulusta. Silloin aika kuin pysähtyy", Rin puheli ja punastui, kun tajusi puhuneensa noinkin paljon omista asioistaan.
"H-haluaisin vain päiväkodinhoitajaksi tai j-jotain sen tyylistä.." brunette vastasi ja hymyili hieman toiselle.
"Entä sinulla? O-onko sinulla jo valmiit suunnitelmat?" tyttö kysyi hivenen uteliaisuutta äänessään.

"Niinhän ne taitavat hieman tehdä, jos syö tusinan kerralla!", sanoo naurahtaen lihomisväitteeseen. Tusina muffinsseja putkeen olisi ihanaa, mutta samaan aikaan aika kamalaa. "Mutta ei sen takia kannattaisi jättää näitä herkkuja syömättä", jatkaa ja rutistaa muffinssipaperin nyrkissään aivan pieneksi. Dem sai taas ihmetellä tytön sanomisia: "Siis miksi et saa rahaa itsellesi? Ettet osta muffinsseja?" Dem silmäiliä Riniä, joka tuijotti lähinnä pöytää edessään.
"Hiukkasen paha äitipuoli viboja... Ei millään pahalla, sun äiti on varmasti yhtä mukava kun sä", sanoo varovaisesti, ettei vain loukkaisi sanoillaan tyttöä. Jokaisessa perheessä oli omanlaiset säännöt, joita piti kunnioittaa.

"Tykkäät lapsista, sehän on hienoa. Pikkuiset ovat kyllä ihanan viattomia", sanoo hymyillen. Miettii hetken omaa vastaustaan.
"Ei, en ole suunnitellut vielä. Journalismi kiinnostaa, siksi otinkin sen valinnaiseksi, mutta ei sitä tiedä mihin maailma vie.." sanoo miettelijäänä ja hymyilee. "Uskon, että kohtalo on ajatellu mun varalle jotain miellyttävää..", toteaa hymyillen, ainakin niin Dem oli uskotellut itselleen.

Rin hymähti huvittuneena, kun Demelza alkoi puhua jotain tusinan muffinssi syömisestä. Voi kuinka ihanalta se kuulostaisikaan. Joskin sen jälkeen tyttö tuntisi olonsa syylliseksi ja sen jälkeen olisi tehtävä jotain liikkunallista, jotta painoa ei kertyisi ikävästi lisää.
Demelzan kysyttyä, miksi tyttö ei saanut rahaa itselleen, Rin vaivaantui.
"No... K-kun..." brunette alkoi sepittää ja puri huultaan. Mutta Demelzan äitipuoli vibo -huomatus sai tytön naurahtamaan hiljaa. Sitten Rin taas synkkeni.
"V-vanhempani pelkäävät, että ylimääräisillä r-rahoilla ostan itselleni j-jotain sopimatonta... Kuten l-liian paljastavia vaatteita tai jotain t-turhaa elektroniikkaa.." Rin selitti ja häpesi. Voi hyvä elämä, miksi hänellä olikaan tuollaisen vanhemmat?

Rin päätyi nyökkäilemään Demelzan puhuessa. Pikkuneiti oli masentunut siitä, kun hänen vanhempansa päättivät niin paljon tytön elämästä. Demelzan elämä vaikutti ainakin päällisin puolin hyvin iloiselta ja vapaalta. Toisin kuin Rinin.
Onneksi tytöllä sentään oli isosisko, joka lähetti tytölle aina vähän väliä salaa rahoja. Nyt tyttö säästi rahaa mekkoa varten, jonka voisi pistää tanssiaisiin.

"O-oletko tulossa tanssiaisiin? K-kuulin, että sellaiset aiotaan järjestää.." Rin puhui sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja katseli Demelzaa lasiensa takaa ja söi viimeisenkin palan muffinsistaan.

"Pelkäävät? He taitavat olla tarkkoja raha-asioissa", toteaa ja huomaa, että aihe vaivaa Riniä. He eivät isänsä kanssa ollet kovinkaan rikkaita, joten Demin piti osata ostaa vain välttämättömät asiat. Dem yritti etsiä jostain myös töitä rahaa ansaitakseen. Hän ehkä tajusi nyt tytön pitkähihaisen paidan tarkoituksen, varmaan vanhempien käskystä.
"Eivätkö vanhempasi tykkää paljastavista vaatteista?" kysyy, purren hieman huultansa, mitkäköhän olivat paljastavia heidän mielestään. Ja mitäköhän Rinin vanhemmat piti hänen pukeutumisestaan. Ihoa paljastavia vaatteita pystyi käyttämään hillitysti ilman, että näyttäisi totaalisesti seksipalvelujen myyjältä.

Demalzan hymy nousi korviin kun Rin mainitsi tanssiaiset. "Joo, ootko säkin?" ainakin niin Dem oli ymmärtänyt tytön kysymyksestä.
"Mä en tiedä tosin vielä mitä laitan päälle", sanoo hiukan harmissaan, tyttö oli kuitenkin innoissaan tapahtumasta.
"Joko sulla on puku? Entäs meetköjonkun kanssa?" kyselee hymyillen. Demelza näki Rinin hienossa puvussa, hiukset hienosti laitettuna, ilman rillejä, säkenöivänä tapauksena.

"No... Kyllä he taitavat olla..." Rin mutisi toiselle vastaukseksi raha-asiassa ja risti sormiaan.
"He eivät halua, että k-käytän rahoja turhiin asioihin..." tyttö puhui ja pyöräytti nopeasti silmiään, kun toinen kysyi, että eivätkö tytön vanhemmat tykänneet paljastavista vaatteista.
"E-eivät he taida... Äitini ostaa m-minulle v-vaatteeni.." Rin myönsi nolona ja hänen ryhtinsä huononi, jolloin tytön olemus muuttui pienemmäksi.
Että tyttöä nolotti. Miksi hän olikaan mennyt paljastamaan Demenzalle jotain sellaista, mitä tyttö häpesi ylikaiken?

Nyt Rinillä vasta välähti, kun Demelza kysyi Riniltä, oli tyttökin menossa tanssiaisiin. Hän ei todellakaan ollut kertomassa tanssiaisista vanyhemmilleen, sillä Rin tiesi, että sen tiedon jälkeen vanhemmat ottaisivat selville tanssiaisten ajankohdan ja eväisivät tyttärensä tulemisen sinne. Rin halusi tanssiaisiin, palavasti halusikin, mutta siihen valmistautuminen vaati hyvin huolellista suunnittelua. Kuten tanssiaismekon piilottamista sekä tekosyytä lähteä ulos tanssiaisiltana.
"H-haluaisin ainakin mennä", Rin vastasi ja hymyili hieman tytölle.
"Minullakaan ei ole vielä aavistusta, mitä pukisin... E-en oikein tiedä, minkä värinen mekko minun k-kannattaisi ostaa tai m-miten laitan hiukseni.." yhtäkkiä kaikki alkoi kuulostaa niin vaikealta, että pikkuneiti alkoi jo pelätä, että häneen kuitenkin iskisi jokin viimehetken paniikki ja tyttö ei lähtisikään tanssiaisiin.
"E-en m-mene kenenkään kanssa.." Rin mutisi, mutta hänen poskensa lehahtivat punasiksi. Ainoa, kenen kanssa Rin voisi mennä tanssiaisiin, olisi Eric Dupont. Ja tuon pojan ajattelu sai tytön pasmat aivan sekaisin.
"E-entä sinä? O-poko sinulla jo p-paria?" tyttö kysyi ja yritti pitää ajatuksensa kasassa.

Rin ei näköjään halunnut puhua asiasta, mutta vastasi kysymyksiin.
"Mun mielestä niitten pitäis luottaa sun rahankäyttöön.." toteaa vakavasti. Rin ei näyttänyt eikä tuntunut henkilöltä, joka tuhlasi heti saamansa rahat turhanpäiväiseen. Sellaista olisi voinut odottaa rikkailta pennuilta. Oudon mutristuksen Demin kasvoille sai se, että tytön äiti osti tämän vaatteet. "Äitisi? Tuo on kyllä hieman... outoa, mutta hänellä on varmasti hyvä syy siihen?" toteaa ja hymyilee hieman. Kuusitoista-seitseämäntoista vuotiaat ostivat omat vaatteensa itse, he eivät olleet enää viisivuotiaita, jotka eivät ymmärrä miten pukeutua.

"Sitten tietysti tulet, eikö niin!" Dem sanoi hymyillen, kuullen tytön halusta tanssiaisten suhteen. "Lehdistä saa hyviä neuvoja mekkojen, hiusten ja meikkien suhteen", sanoo seuraaviin sanoihin, jatkaen: "Ja jos sulla on joku kaveri joka on hyvä tälläisissä jutuissa, kannattaa käyttää sitäkin hyvänään." Vilkaisee udestaan ympärilleen ja rutistetee paperia kädessään.
"Oletko jo siis päättänyt mennä yksin?" kysyy kunnes huomaa Rinin punoittuvan. "Jaa, vai onko sulla joku sittenkin mielessä?" sanoo kiusoittelevalla äänellä mutta kuitenkin ystävällisesti. Dem nojasi käsillään pöytään, tullen näin lähemmäksi Riniä.
"Meen sinne erään Caseyn kanssa, ystävinä vain", sanoo hymyillen. Rinkin voisi harkita jotain ystävää mukaansa.

"Niin..." Rin mutisi toiselle, kun Demelza oli sanonut, että Rinin vanhempien pitäisi luottaa tyttöön. Pikkuneiti päätti olla hiljaa, sillä ei halunnut tämän aiheen enää jatkuvan; hän oli jo muutenkin saanut tarpeekseen vanhempiensa säädöksistä eikä halunnut puhua niistä muille.
"Äitini on vain ennakkoluuloinen.." tyttö mutisi vielä ja päätti, että nyt hän ei enää haluaisi jatkaa keskuteluaan vanhemmistaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, kuka voisi laverrella tytön vanhemmille, jolloin hänen vanhempansa suuttuisivat ja-
Rin pudisti hivenen päätään ja päätti nyt vain unohtaa tuon puheenaiheen.

Suklaasilmät suurenivat, kun Demelza vaikutti hyvin iloiselta puhuessaan tanssiaisista. Toisen iloisuus tarttui hieman Riniinkin, sillä nyt pieni hymy kaareili tytön huulilla.
"E-en osaa kunnolla m-meikata tai tehdä kampausta.." tyttö mutisi ja puri hieman huultaan. Hän halusi näyttää tanssiaisissa upealta, mutta... Jotenkin se kuvitelma tuntui olevan hyvin kaukana.
Rin lehahti taas punaiseksi kuin tomaatti, kun Demelza uteli, oliko tytöllä joku mielessään. Brunette pudisteli rivakasti päätään ja aukoi suutaan hätääntyneenä.
"E-ei minulle ole ketään mielessä!" tyttö parkaisi hivenen kovaan ääneen ja nosti kätensä nopeasti suunsa eteen. Se oli hyvin selvää, että tyttö valehteli, mutta ei halunnut myöntää totuutta.
Suklaasilmä oli yhä hyvin paniikivallassa, mutta sai nyökättyä jotenkin Demelzalle, kun tyttö kertoi parinsa.
"S-sinä olet onnekas, k-kun sinulla on p-pari", Rin sanoi ja katseli Demelzaa suurin silmin. Voi, kun tyttö voisi olla samanlainen kuin Demelza. Nätti, vapaa sielu, sosiaalinen ja todella mukava.

"Vaikka mä voisin autta, jos vaan otat apua vastaan?" hymy oli edelleenkin Demin kasvoilla, kun hän puhui Rinille. Dem ei ollut kuitenkaan mikään ekspertti tällaisen suhteen. Demin piti käydä läpi sama rumpa kaunistautumisessa kuin tuon toisen, joten miksipä ei voisi auttaa. Dem huomasi, että seuraavan kysymyksen vastaus ei ollut ehkä totta.
"No ei sun mulle tarvii kertoa, jos et tahdo", sanoo sitten lempeästi. Ei kaikkia kerrottu heti toiselle, se vaati luottamusta, mitä tyttö itsekkin arvosti. Ja luottamuksen syntyminen toiseen ei käynyt kaikilta helposti.
"Mutta mikään, mitä oot nyt sanonut mulle, ei lähde eteenpäin", varmistaa, ettei tytön tarvinnut alkaa hätäilemään. Demelza ei ollut kamala juorujen levittelijä.

"Niin, taidan todellakin olla onnekas...", sanoo ja miettii Caseytä, jota ei edes tuntenut kunnolla. Kuitenkin ensivaikutelma oli pojasta luotettava, että Dem lupautui lähtemään hänen kanssaan. Ystävinä kuitenkin, mikä sai Demin rentoutumaan tanssiaisten suhteen.
"Ja susta voi tulla yhtä onnekas vielä", nyökkäilee tytön suuntaan, kohdaten taas kerran ruskeat silmät.
"Onko sulla muuten sisaruksia?" kysyy yllättäen.


// Päässä on jokin tukos, ei irtoo parempaa! Enkä jaksa oottaa ees inspiraatiota ): Mikä ois ehkä parempi...

//Mulla sama vika. Mutta mun ajatustukko johtuu siitä, kun mä nukuin vaan sen neljä tuntia ja olin melkee kahdeksan tuntia töissä 8-)
Hoho, Rin on niin koominen XD

Rinin silmät alkoivat jälleen säihkyä, kun Demelza tarjoutui auttamaan.
"O-o-oikeasti?" pikkuneiti kysyi varmistaen ja hänen huulilleen kohosi mitä kiitollisin hymy.
"Olet niin mukava!" brunette hihkaisi ja tarkoitti sanojaan täysin. Hän oli jo nyt Demelzalle suuressa kiitollisuuden velassa ja velkalista vain jatkui, jos toinen kerta tarjoutui auttamaan tyttöä tanssiaisiin valmistautumisessa.

Toisen sanoessa, että ei aikonut levittää Rinin sanomisia eteenpäin, saivat aikaiseksi nyt liikuttuneen katseen. Tytön alahuuli alkoi väpättää, kun Rin katseli Demelzaa suurin silmin. Tyttö tyytyi vain nyökkäämään toiselle, sillä jos hän olisi alkanut taas kiittää toista, olisi Rin mitä luultavammin purskahtanut ilonkyyneliin ja nolannut itsensä taas vaihteeksi.
Ihanaa, kun Demelza ymmärsi, että tyttö ei halunnut kertoa, jos ei tahtonut. Tuota piirrettä tyttö arvosti suunnattomasti. Ehkä hän vielä jonain päivänä, kun tuntisi toisen paremmin, voisi avautua sydämensä asioissa toiselle. Ehkä se helpottaisi sitä ahdistuksen tunnetta rinnassa, joka tuntui aina silloin, kun tyttö vain ajattelikin Eric Dupontia.

Rin nyökkäsi taas, kun Demelza totesi, että tytöstä voisi tulla vielä onnekas. Toivottavasti...
"Minulla on seitsemän sisarusta. Kolme siskoa ja neljä veljeä", Rin vastasi nopeasti ja hymyili hieman toiselle.
"Mutta pidän vain ainoastaan jatkuvaa yhteyttä vanhimpaan siskooni, Juliaan, joka asuu nyt Englannissa", Rin kertoi ja raapi hieman poskeaan kynnellään.
"Entä sinulla?" tyttö kysyi uteliaana.

Rinin ilmeestä näki kuinka tämä ilostui valtavasti hänen avuntarjouksestaan.
"Kyllä, olen ihan tosissani ja sinäkin olet mukava", sanoo naurahtaen innokkaasti. Ehkä valmistautuminen kävisi nyt helpommin? Dem ei aikonut tuhlata suuria summia, mutta jotain kuitenkin. Hän halusi olla yhtä hyvännäköinen kun kerman tyypit, jotka laittaisivat kuitenkin palamaan suuren osan isältä tai äidiltä saaduista rahoista. Demille muistui mieleen se, ettei Rin saanut rahaa vanhemmiltaan.
"Mitä mahdat arvella sun vanhempien ajattelevan tanssiaisista? Sun kuitenkin tarviis saada jostain rahaa", kysyy varovasti, homma saattoi stopata äkkiä. Omalta puoleltaan näytettiin varmaan peukkua ja hän tajusikin miten vapaa on saanut olla.

"Sullahan on kauhean paljon sisaruksia!" huudahtaa
"Hekö eivät asu kotona enää?" kysyy, koska Rin piti yhteyttä vain yhteen siskoonsa. Olisi luullut noin monen henkilön ympäröimä kasvavan todella sosiaaliseksi.
"Mulla ei oo valitettavasti yhtään", sanoo hieman surullisen oloisena. Hän oli toivonut joskus pikkusiskoa tai veljeä, mutta ei ollut sellaista saanut. Dem ei tiennyt oliko hänen vanhemmansa edes yrittääneet, mutta siitä hän ei alkaisi utelemaan.
"Arvaa mitä? Tunnut mun kauan toivomalta pikkusiskolta", kertoo ja naurahtaa omalle ajatukselleen, vaikka he olivatkin samanikäiset.

Demelzan tarttuessa tytön rahakysymykseen, pienoinen ylpeä hymy kohosi Rinin huulille.
"Julia on ollut todella avokätinen ja antanut minulle rahaa.. Ja nyt hän aikoo lähettää minulle enemmän rahaa, jotta saan kauniin puvun tanssiaisiin", Rin vastasi ja oli todella ylpeä omasta itsestään, sillä oli jo pitemmän aikaa onnistunut salailemaan Julian antamia rahoja vanhemmiltaan.
"Jos vanhempani kuulisivat edes sanan tanssiaiset, he luultavasti eivät päästäisi minua koko päivänä edes kouluun... Tanssiminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on kuulemma hyvin säädytöntä, jos ei tunne toista.." Rin mutisi ja halusi taas vaihteeksi huutaa vanhemmilleen päin naamaa. Miksi he olivat niin... Niin suunnattoman määräileviä!

Brunette nyökkäsi ensiksi tytön huudahdukselle ja nyökkäsi myös uudemman kerran, kun tyttö kysyi heidän asumisestaan.
"Olen ainoa lapsi, joka asuu vielä kotona", Rin vastasi vaimeammalla äänellä.
"Onhan se toki kivaa, kun on sisaruksia, mutta... Meillä on vain melko isot ikäerot", tyttö puheli ja alkoi pyörittää hiusta sormensa ympärille.

Demelzan seuraavien sanojen jälkeen tyttö lehahti taas punaiseksi. Pikkusisko? Rin sai huulilleen aikaiseksi pienen yllättyneen hymyn ja väkinäisen naurahduksen. Rin tiesi, että tuo ei tietenkään ollut pahalla tarkoitettu, mutta kyllähän se melko oudolta kuulosti. Mutta sai hetken kuluttua tytön rentoutumaan enemmän.
"Kiitos vain..." tyttö mutisi hieman häpeissään ja naurahti jo enemmän aidon kuuloisemmin toiselle.

"Onneksi sinulla on edes yksi liittolainen perheesäsi", sanoo helpottuneena, ettei tytön tanssiaishaaveet menisi pilalle. "Ajattelit siis salata koko asian vanhemmiltasi? Miten ajattelit pystyä siihen?" valehtelu ja salailu tarvitsivat tietynlaista ihmistä toimiakseen, eikä Rin tuntunut sellaiselta. Mutta jos tyttö kovasti tahtoi tätä, mikä olikin tullut selväksi, pystyisi hän siihen. Dem ei itse halunnut olla epärehellinen isäänsä kohtaa, koska tiesi miehen sitkeästä tempperamentista joiden asioiden suhteen.

"Toivon ettet vain loukkaantunut", sanoo sitten kun toinen kiitti häntä. Olihan se hieman outoa kun toinen tuntui jotenkin läheiseltä, pikkusiskolta. Demelza kumartui maahan ja otti laukun syliin, ottaen sieltä ensin kännykkänsä ja laittaen sen pöydälle. Samalla hän laittoi kesken jääneen salaatin sekä vesipullon takaisin laukkuun.

Dem katseli ympärilleen, pöyhien hieman hiuksiaan. "Millon me voitais aloittaa sittentanssiaisten suunnittelu? Operaatio Tanssiaiset?" kysyy hieroen käsiään yhteen. Dem ei vielä tiennyt miten ja mistä oman puvun saisi hankittua, mutta juteltuaan isänsä kanssa hän varmasti tietäisi enemmän.

Rin puristi suunsa tiukasti yhteen, kun Demelza uteli tytöltä, miten tyttö onnistuisi salaamaan sen vanhemiltaan.
"Hmmm..." tyttö mietti hiljaa ja puri nyt huultaan.
"E-en tiedä... M-mutta minun on pakko onnistua", tyttö sanoi murheellisena ja nosti katseensa pöydästä toiseen.
"Muuten en p-pääse tanssiaisiin.." Rin sopersi ja laski katseensa murheellisena pöytään. Rinin olisi pakko salata tämä aivan viimeiseen saakka. Mutta kotiin hän ei voisi tuoda mekkoaan, sillä sen vanhemmat löytäisivät. Missähän tyttö voisi sitten mekkoaan säilyttää, kun sen jonain päivänä saisi?

Rin hymähti hieman huvittuneena ja pudisti päätään.
"En p-pahastunut... Se oli k-kivasti sanottu", tyttö sanoi ja lehahti punaiseksi. Oli oikeastaan aika mukavaa, kun toinen oli sanonut Riniä pikkusiskokseen. Sehän tarkottaisi, että Demelza piti Rinistä, eikö niin?
Se ajatus toi pienen hymyn tytön huulille.

Brunette meni hetkeksi aikaa aivan hiljaiseksi, kun Demelza kysyi, milloin tanssiaisten suunnitelu voitaisiin aloittaa. Rin pyöräytti silmiään miettivästi.
"Öööm..." tyttö aloitti epämääräisesti ja raapi hieman poskeaan.
"M-minulle on ihan sama... T-täytyy vain olla joka p-päivä viidelta k-kotona..." tyttö sopersi häpeissään. Hänellä oli tiukat kotiintuloajat.

"Hankala tilanne todellakin..", sanoo samalla kun pyörittelee kännykkäänsä käsissään. Se oli hopeinen Samsung, simppeli ja ohut. Sitä tyttö tykkäsi näpräillä samalla lailla kun korujaan, joita ihme kyllä ei ollut.
"Täytyy tehdä täydellinen sotasuunnitelma! Tai ainakin jokin suunnitelma", puhuu ja meinaa seota sanoissaan, naurahtaa hieman.
"Mutta kyllä me sut sinne tanssiaisiin jotenkin saadaan, uskothan sä? Tärkeintä on uskoa, että onnistuu", puhelee tytölle kannustavaan sävyyn ja yrittää saada katsekontaktin vastapään ruskeisiin silmiin Tuntui ihan isosiskolta, vaikka Demelza ei tiennyt isosiskona olosta mitään, tuntuiko se tältä? Toki sanat olisivat sopineen hyvin täydellisen ystävän suuhun.

"Viideltä? No ainakaan sitten ei ole kovin paljon aikaa koulun jälkeen", tuumailee nojaten kannatellen päätä kädellä, käden nojatessa pöytään.
"Entä viikonloppuisin ja onko luvallista sun tuoda ystäviä kylään?" kyselee samalla miettien mites he voisivat toimia. Eräs ajatus tuli Demin mieleen.
"Entäs ovatko vanhempasi koskaan yötä poissa kotona tai tulevat myöhään kotiin?" ehkä he voisivat toimia vanhempien seläntakana epäonnistumatta, ehkä. Tyttö hieroi otsaansa kämmenselällään ja silmäili ympärilleen.