Full plate or empty plate

Rin kurtisti hieman kulmiaan kuullessaan Demelzan puhuen jotain sotasuunnitelmasta. Tarvittiinko tähän todellakin jotain sellaista? Näköjään, jos tyttö halusi tanssiaisiin päästä.
Pieni hymy kohosi tytön huulille, kun kuuli toisen puhuvan kannustavasti pikkuneidille. Häntä harvoin kannustettiin ja kannustaminen tuntui todella mukavalta.
"Uskon minä", tyttö vastasi pirteästi ja hymyili iloisesti.

Brunette pudisteli hieman päätään, kun Demelza puhui vähäisestä ajankäytöstä.
"Hyvä, kun ehdin kirjastossa olemaan sen p-puoli tuntia.." tyttö kertoi ja näytti murheellista naamaa. Puolessa tunnissa ei oikein ehtinyt tekemään mitään, sillä kotimatkassa meni sitten 20 minuuttia.
"Viikonloppuisin vanhempani ovat k-kotona", tyttö kertoi hiljaa, mutta sitten hänen kasvoilleen muuttui uusi ilme, mikä kertoi tytöllä olevan hyviä uutisia.
"Mutta seuraavana viikonloppuna vanhempani lähtevät tapaamaan muita sisaruksiani!" tyttö henkäisi ja hymyili.
"Ehtisikö siinä ajassa saamaan k-kaiken kuntoon?" tyttö kysyi ja katsoi Demelzaa silmät säihkyen. Voi kunpa kaikki onnistuisi!

"Hyvä, kyllä se tästä!" sanoo iloisesti, tytön vakuuttaessa hänelle, että uskoisi kaiken toimivan.
Demelza kuunteli Rinin puheita tarkkaavaisena, ensin hieman suruissaan siitä, että aikaa eikä paikkaa millään olisi.
Sitten kuitenkin kasvoille ilmestyi hymy, ja silmät aukenivat entisestään suuremmiksi (ei kuitenkaan sillain hullusti x)).
"Hmm... Voisikohan viikonlopussa ehtiä.." mutisee tuumien ajatusta. Saattaisi ehtiä, ja koska toista tilaisuutta tuskin ilmenisi, olisi pakko tähän parin päivän pätkään saada asiat valmiiksi.
"Antavatko he siis sun jäädä yksin kotiin?" kysyy vielä varmistaen. Tai halusiko Rin lähteä kuitenkin heidän mukaansa katsomaan omia sisaruksiaan.

"Jos yritettäisiin saada edes osan asioista valmiiksi silloin? Tai niin paljon kuin pystytään" kysyy miettimisen jälkeen ja koputtaa kännykällä pöytään. Laukku lojui vieläkin hänen sylissään, eikä hänellä ollut aikomustakaan siirtää sitä vielä minnekkään.
"Missä sä muuten asut?" kysyy ja miettii, asuisiko tämä lähellä itseään. Demelzalla ja hänen isällään oli kaupungin laitamilla vanha paritalon asunto. Viihtyisä ja kodikas ainakin Demin mielestä, taisi isäkin siitä pitää, koska taloon liittyi hyviä muistoja.

Rin nyökkäsi Demelzalle, kun tyttö kysyi, antoivatko tytön vanhemmat jäädä Rinin yksin kotiin.
"K-kyllä. Sen verran he sentään l-luottavat minuun.." brunette mutisi ja puraisi huultaansa. Hienoa, että hänen vanhempansa luottivat tyttäreensä edes tuon vertaa, kun eivät edes antaneet Rinin ostaa omia vaatteitaan. Syy Rinin kotiinjäämiseksi oli se, että tyttö huolehtisi talosta.

Taas tyttö nyökkäsi toiselle.
"Se sopii", Rin vastasi toiselle, kun Demelza oli kysynyt, jos he yrittäisivät saada mahdollisimman paljon valmiiksi sinä viikonloppuna. Onneksi tytön vanhemma lähtivät koko viikonlopuksi pois, sillä muuten Rinin ja Demelzan olisi ollut todella vaikea saada jostain aikaa toteuttaakseen suunnitelmansa.
"Asun vanhan k-kirkon luona, tuolla etelässä päin", Rin ohjasti toista ja sipaisi etuhiuksensa korvansa taakse.

"P-paljonko luulet mekkojen maksavan?" brunette kysäisi sitten katsoen yhä Demelzaa. Toivottavasti tytöllä olisi tarpeeksi rahaa johonkin kauniiseen mekkoon. Julia kyllä voisi varmasti lähettää lisää, jos tyttö pyytäisi, mutta... Tyttö ei halunnut enää pyytää lisää rahaa siskoltaan, joka oli jo lahjoittanut siskolleen suuriakin summia rahaa.

"Sielläkö? Että se on kaunista seutua", ihastelee yllättyneenä. "Ja joka sunnuntai aamuna kirkkoon?" kysyy hymyillen, Dem ei kuulunut kirkkoon, kuten ei myöskään hänen vanhempansa. Jotain hän tiesi kuitenkin uskontotunneilla käydyistä asioista. Ja miten Rin ja hänen kestivät kauaskin kuuluvaa kellojen kuminaa.

"Ööh hienon mekon saisi muutamalla sadalla dollarilla", sanoo ja yrittää muistella hintoja, joita oli sattumalta nähnyt jossain. "Sen molemmin puolin saa hyvin erilaisia mekkoja. Lähempänä neljää sataa olevat mekot ovat sitten todella hienoja yksityiskohtineen", puhuu välillä nyökkäillen, jatkaa: "Oletko varannut jo kuinka paljon rahaa?"

"Ainiin, olitko ajatellut lyhyttä vai pitkää mekkoa?" kysymys oli tärkeä hintojen kannalta. Pitkät mekot olivat varmasti kalliimpia kuin lyhyet. Onneksi pituus oli vapaa, koska se tiesi monelle hieman hengitystilaa raha-asioissa. Dem ei itse todellakaan tiennyt, päätyisikö pitempään malliin vai lyhyeen.

Rin pudisteli päätään huvittuneena päätään Demelzan kysymykselle.
"Vanhempani menevät k-kyllä, minä en k-kuin silloin, kun vanhempani p-pakottavat", brunette vastasi ja raapi poskeaan.
"En haluaisi mennä, kun en tunne kuuluvani sinne. Mutta.. Niin, m-minkäs teet.." Rin mutisi hieman murheissaan ja laski katseensa Demelzasta pöydän pintaan. Tyttö inhosi herätä kirkon kellon soittoihin sunnuntaiaamuna. Se oli ehkä kamalin herätyskeino ikinä.

Kuinkas paljon Julia olikaan lähettänyt Rinille rahaa?
"Hmm..." tyttö hymisi mietteissään ja yritti laskea rahojaan mielessään.
"Olen saanut kerättyä kasaan... Vain 150 dollaria.." Rin mutisi ja kurtisti pettyneenä kulmiaan. Nekin rahat olivat visusti piilossa vaatekaapin ylähyllyllä olevan vaatekasan alla kirjekuoressa.
"E-ehkä lyhyt mekko sopisi paremmin minulle", tyttö sopersi, kun oli yrittänyt nopeasti miettiä jonkinlaista mekkoa itselleen.
"Olen miettinyt väriksi sinistä... Mutta en ole v-varma, sopisiko se minulle.." Rin kertoi ja hämmentyi sanoistaan. Hän ei tosiaankaan tiennyt, kannattaisiko hänen hankkia sinistä ja lyhyttä mekkoa. Mistä sitä koskaan tietäisi, minkä värien kanssa sininen sopisi yhteen, ei Rinillä ollut mitään käsitystä moisista. Sopisiko sininen yhteen hänen ruskeiden hiusten ja silmien kanssa? Juuri sen takia Rin tosiaan tarvitsisi apua mekon valitsemisessa.
"Minkälaista mekkoa sitä olet s-suunnitellut itsellesi?" pikkuneiti kysyi sitten ja nosti katsensa pöydästä Demelzaan.

Demelza nyökkäsi Rinin sanoille kirkossa käynnistä. Olihan se hankala nauttia siellä olostaan, kun pakotettiin tulemaan mukaan. Dem oli ollut usein helpottunut omasta kirkottomuudestaa, vaikka monet eivät pitäneet siitä.
Rinin rahamäärä oli ihan hyvä, tosin muutama kymmenen dollaria enemmän ei olisi pahitteeksi.
"Lyhyt mekko on hyvä valinta", sanoo ja jää kuuntelemaan lisää.
"Sininenkin kuulostaa hyvältä, eri sävyjähän on mahdottomasti, joten kai niistä jokin sinulle kävisi", sanoo hymyillessään hieman. Dem ei edelleenkään ollut ammattilainen näissä asioissa, mutta Rin näytti kuuntelevan hänen mielipiteitään.

"En oo ajatellu tai miettyny kauheesti, mutta tykkään vihreestä. Pituutta en oo vielä päättänyt", kertoo omista suunnitelmistaan, joita ei edes ollut. Vihreä sopi mukavasti hänen tummalle iholleen, sekä silmiin ja hiuksiin. Rinin valinta sinisestä puvusta ei sekään ollut huono, tyttö näyttäisi taatusti prinsessalta.

Tyttö vilkaisi nopeasti kännykkää pöydällä, keskittyen kelloon. Pian ruokatunti olisi ohi. Dem vilkaisi pöydän alle, jonne katsoi, että kaikki tavarat olivat vielä tallessa. Olihan ne onneksi siellä.
"Meidän pitää varmaan sopia, nähdäänkö ostarilla sitten sinä viikonloppuna kun vanhempasi ovat poissa. Siellähän on varmaan parhaat pukukaupat" sanoo hieman kysyen, sopiko ostarille meno. Sitä ennen ainakin Demelzan piti katsella lehdistä unelmiensa mekkoa.

Rin nyökytteli, kun Demelza näytti olevan samaa mieltä lyhyestä ja sinisestä mekosta. Hienoa! Eli Rin ei ollutkaan ollut niin kujalla kuin oli luullut.
"Vihreä näyttää varmasti hyvältä päälläsi", tyttö sanoi iloisena ja hymyili. Jeii, tyttö ei ollut änkyttänyt! Se tarkoitti sitä, että pikkuneiti alkoi jo hiljalleen tottua Demelzan läsnäoloon. Eikä tyttö tuntenut oloaan enää niin ahdistuneeksikaan kuin aikaisemmin. Hän oli jo ehtinyt unohtaa kompastumisensa ruokalan lattialle ja kaikki muut epäonniset tilanteet siltä päivältä.

"Vanhempani lähtevät jo perjantai-iltana. K-kävisikö sinulle se, että näkisimme lauantaiaamuna, siinä 11 aikoihin?" Rin kysyi epävarmasti ja katseli Demelzaa suklaasilmin kohottaen lasejaan ylemmäs sormellaan.
"T-tiedätkö sinä, mistä mekkoja saa ostettua?" Rin kysyi vielä nopeasti perään. Pikkuneidillä ei itsellään ollut ollenkaan hajua, missä päin keskustaa sijaitsivat mekkoliikkeet.

"Lauantaiaamu kuulostaa hyvältä ja yhdeltätoista sopii oikein hyvin", nyökkäilee ja alkaa naputtelemaan kännykkänsä kalenteriin tietoja lauantain kohdalle. Näe Rin klo 11... Mutta missä?
"Tiedän, ostoskeskuksessa on ihania mekkokauppoja, juuri tanssiaisia varten. En muista erään kaupan nimeä, jonne ainakin meidän täytyy mennä katselemaan, mutta kyllä se sieltä löytyy", puhelee puhelin kädessään, yrittäen pinnistää mielestään liikkeen nimen, mutta turhaan. Demelzalla oli hieman hajamielinen olo, ruoka ei ollut auttanut asiaa.

"Niin ja tiedät varmaan suuren ostoskeskuksen keskustassa? Jos nähtäis siinä ovilla silloin klo 11?" Dem oli alkanut naputella jo jatkoa muistutukseen ..ostarilla. Nostaa katseen taas Riniin.
"Ja niin, sitten voimme jossain välissä käydä syömässä yhdessä hyvässä kahvilassa!" sanoo intona, samalla kun hänen mieleensä muistui tuoksu, joka tuli uunituoreista patongeista, joita siellä tarjottiin. Kerrassaan maittavia.

Rinin huulille oli ilmestynyt suunnattoman iloinen hymy, kun Demelzalle sopi tapaaminen lauantai-aamuna ja tyttö alkoi jo miettiä kohtaamispaikkaa.
"Okei, sopii hyvin", brunette hihkaisi innoissaan ja katseli hymyillen Demelzaa, joka vaikutti myös innostuneen tästä tapaamisesta. Onneksi, sillä sehän olisi ollut kamalaa, jos Demelza olisi suostunut lähtemään mukaan vastentahtoaan. Uunituoreiden patonkien mainitseminen sai Rininkin jo haaveilemaan niiden syömisestä. Hän tuskin malttoi odottaa lauantaiaamua!

Kello pirahti sen merkiksi, että nyt oli aika lähteä seuraavalle tunnilla. Rin pakkasi nopeasti tavaransa laukkuunsa ja hymyili toiselle iloisesti.
"Eikö sinullakin ollut nyt maantietoa?" tyttö kysyi ja hymyili edelleen.
"Mennäänkö samaa matkaa?" Rin kysyi rohkeasti. Nyt hän ei enää ollut änkyttänyt kertaakaan lauseissaan. Tuntui niin hyvältä puhua niin vapaasti ja esteettä. Aivan kuin hän olisi tuntenut Demelzan jo iät ja ajat, sillä toiselle vaikutti olevan niin helppo puhua omista asioistaan. Toivottavasti tunne olisi kaksipuolinen.

//Tää alkaa olee tässä? 8-)

Demelza kun oli pakannut aiemmin tavaransa, kellon soidessa hän kummartui vain ottamaan urheilukassinsa lattialta ja ponkaisi seisomaan. Tyttö seisoi ja mietti hetken, mitä ainetta seuraavaksi oliskaan. Rin kysyi samaan aikaan, joilloin hän naurahti.
"Joo on mulla", vastaa hymyillen, miten hän muisti sen.
"Tottakai mennään, jos samassa suunnassa kerran on!" huudahtaa hymyillen, eihän sitä olisi tarvinnut kysyä. Mutta Rin tahtoi varmaankin olla vain kohtelias. Dem huomasi miten tyttösen kasvot säteileilivät onnellisuutta. Mitäköhän tuo ajatteli.

Kävellessään ulos ruokalasta, tyttö katsahti Riniin päin ja hymyili. Onneksi he olivat sattumalta tavanneet, koska Demistä tuntui, että luvassa oli jotain mukavaa. Ainakin sitten lauantaina heillä olisi mukavaa, patonkien ja pukujen merkeissä. Demelza hartaasti toivoi, että kumpikin vain löytäisi sopivan puvun. He näyttäisivät yhdessä kermalle ja muille, etteivät olleet pelkkiä näkömättömiä luusereita.

//Onko tää viimenen?