All she ever wanted was a fragment of his love

// tyylirikko änd blake, ainakin toivottavasti ? :3

Kelsey Moore hoiperteli enempi vähempi suoraa linjaa pitkin tien vasenta reunaa, pitäen oikean käden peukaloaan kohotettuna ylöspäin. Jos hänellä kävisi tuuri, joku poimisi hänet kyytiin – ja se ei olisi kukaan sekopää, vaan joku ihan normaali kansalainen. Jos taas hänellä kävisi huonompi tuuri, hänet ottaisi kyytiin joku hullu sarjamurhaaja, joka kiduttaisi häntä pimeässä varastossa kunnes hän kuolisi...
... Okei, ehkä Kelsey oli katsonut hieman liikaa jännäreitä.

Juhlimassa ollut neitokainen oli onnistuneesti kumonnut myös taksirahansa kurkustaan alas - paskempi homma, hän kun sattui vielä asumaan tuosta kyseisestä yökerhosta katsottuna ihan helvetin kaukana. Saappaailla, joissa sattui olemaan ihan tarpeeksi korkoa, oli hauska humalassa hyppelehtiä pitkin ojan pientareita, kun ei nyt sattunut juuri muistamaan mistä pääsi kätevästi kotiin pitkin kävelyteitä.

Neitokainen heilautti vapaana leijuvia hiuksiaan hidastaen askeliaan. Hän ei ainakaan itse yhtään ihmettelisi, jos sammuisi tähän paikkaan. Jos kohta joku ei tulisi ja poimisi häntä kyytiin, hän... No, sen mitä hän tekisi, voisi katsoa sitten myöhemmin.
Ruskea niskalenkkitoppi ja risaiset vaaleat farkut olivat kaikkea muuta kuin lämpimät ja kaikessa hyväuskoisuudessaan hän oli jättänyt hiekanvärisen nahkatakkinsa roikkumaan naulakkoon. Aina pitää varautua kaikkeen, niin oli äiti joskus sanonut, ja Brandon oli käskenyt ottaa takin mukaan – miksi helvetissä hän ei kerrankaan voinut uskoa?

"Voi helvetin helvetti!" tyttö mutisi potkiskellessaan pikkukiviä edellään. Tulisi nyt vain joku, käsikin alkoi jo puutua.

// Blake saapuu pelastamaan :'D Lyriikat kappaleesta Lost In Stereo by All Time Low. //

Keltainen Lamborghini Gallardo oli liikkeellä San Diegon yössä ja erottui ihan mukavasti niistä harvemmista autoista, joita sen lisäksi oli kyseisellä alueella liikkeellä. Urheiluauton ratissa istuva vaaleatukkainen nuorukainen oli ajamassa takaisin kotiin elokuvateatterista, jossa poika oli ollut katsomassa kauhuelokuvaa ystävänsä kanssa. Niin, tällä kertaa vain ystävän. Pitihän kavereitakin tyttöjen ohella nähdä. Blake kumartui hieman surffailemaan autoradion kanavilla ja jätti sitten auki jonkin satunnaisen musiikkikanavan, joka vaikutti hyvältä. Musiikki soi melko lujaa, koska autoilija ei pitänyt hiljaisuusta suuremmin.



Urheiluauto jatkoi kulkemistaan tiellä ja Blake katseli eteenpäin, huomaten jonkin matkan päässä jonkun heiluttelemassa kättään. Tai siltä se ainakin ratissa olijan mielestä näytti. Auton lähestyessä tiensivussa seisoskelevaa henkilöä, ajovalot osuivat tuohon ja pojalle muistui jotain mieleen. Jotain noin viikon takaa. Hymy kohosi vaaleatukkaisen huulille ja Blake hidasti auton vauhtia ensin hieman, pysäköiden tienreunaan lähelle tätä ruskeatukkaista ja kaunista ilmestystä. Turvavyön lukosta kuului kliksahdus kun nuorukainen nousi ulos autosta ja astui seisomaan kuljettajan oven lähelle, pidellen ovea myöskin auki.

"Ollut vauhdikas ilta?" Blake esitti kysymyksen vino hymy huulillaan ja katseli Kelseytä päästä varpaisiin. Toinen näytti yhtä hyvältä kuin viime kerrallakin, nyt tosin vähän vähemmän selvältä. Jotain vahvempaa kuin maitokahvijuomia oli tainnut tulla vedeltyä alas.

// jei :----D hyvä biisi btw

Kelsey näki ajovalot jo kaukaa ja lopen uupuneena toivoi, että tuo hidastaisi ja ottaisi hänet kyytiin – vaikka se nyt sitten sattuisi olemaan se täyshullu sarjamurhaaja.
Keltainen urheiluauto pysähtyi ja ulos astui miespuolinen henkilö – vieläpä hyvin komea sellainen. Neitokainen siristeli hivenen silmiään, ihan kuin hän olisi nähnyt tuon joskus...
Kun paikalle saapunut puhui, Kelsey onnistui yhdistämään ulkonäön ja äänen - Blake Rhodeshan se siinä, miten mukava yhteensattuma.

"Näkyykö se päälle?" tyttö kysyi hivenen ivallisesti, kasvojen sulaessa kuitenkin hymyyn. Neitokainen astahti ojanpientareelta tielle, astahtaen kuitenkin liian pitkälle saappaillaan ja horjahtaen suoraan blondin rintaa vasten.
"Oh.. Sori", tyttö huoahti taiteillen itsensä varovasti takaisin omille jaloilleen, ottaen toisella kädellään tukea pojan autosta.
"... Vähän huimaa", toteaa sitten pehmeän naurahduksen kera, painaen hetkeksi silmänsä kiinni, ennen kuin avasi ne ja silmäili Blakea kiinnostuneesti.

"Mitä sinä täällä teet?"

Blake naurahti toisen kysymykselle, mutta ilme muuttui hetkessä hieman hämmentyneeksi, kun tyttö horjahti häntä vasten. Poika katseli Kelseytä ja seurasi katseellaan toisen vaikeanpuoleista liikkumista.
"Ei se mitään”, vaaleahiuksinen sanoi ja hymyili. Hän ei todellakaan voinut sanoa olleensa pahoillaan toisesta nojaamassa siinä vasten...Ei, ei ehkä ollut sopivaa ajatella niin humaltuneesta tytöstä. Tai pahistytöstä yleensä, hänhän voisi saada turpaansa jos Kelsey osaisi lukea ajatuksia. Vaikka tuossa olotilassa tuskin olisi siihen pystynyt. Toinen ilmoitti tuntevansa huimausta ja huolestunut katse silmäili neitoa uudemman kerran. Toinen oli todella tainut juoda vähän liikaa tänä iltana.

"Olin ajamassa elokuvateatterista, myöhäinen näytös", ilmoitettiin vastaukseksi Kelseyn tiedusteluun siitä, mitä poika teki täällä.
"Ja taisi olla ihan hyvä, että olin. Taidat nimittäin olla kyydin tarpeessa. Olisi ollut ikävää jos joku muu olisi sattunut pysähtymään tähän. Varsinkin joku vähemmän rehellinen kansalainen." Blaken kasvoilla oli ystävällinen hymynhäive ja poika oli tosissaan hieman huolissaan Kelseystä. Oli myöhä, yö oli kylmä...Niin tosiaan, oli kylmä. Ja tyttö vaappui tuossa topissa, takitta. Poika otti oman ohuemman puoleisen, mustan takkinsa päältään ja asetti sen varoen Kelseylle.
"Olisi ikävää jos jäätyisit siihen tienvarteen", poika sanoi virnistäen ja tunsi nopeasti kylmyyden seisoessaan itse siinä t-paidassa.

Kelsey hymyili, värähtäen vienon tuulenpuuskan kulkiessa tien poikki. Mielessään tyttö sätti itseään typeryydestään, hän oli oikeasti joku idioottimaisuuden multihuipentuma.
Neitokainen pyyhkäisi vapaalla kädellään pähkinänruskeita hiuksiaan taaksepäin, vetäen syvään viileää yöilmaa, pitäen katseensa kuitenkin vierellään seisovassa blondissa, joka totesi hänen olevan kyydin tarpeessa.
"Kyyti.... Niin, se kelpaisi kyllä", tyttö vastasi hiljaa, hymyillen sitten perään.
"Tosin sun pitää varmaan toivoa, etten oksenna sun hienon autos penkkejä pilalle", jatkaa vielä luoden silmäyksen Blaken urheiluautoon. Kadehdittavaa, kyllä hänellekin tuollainen kelpaisi...

Tyttö näytti hetken hämmentyneeltä ja eksyneeltä, kun poika totesi olevan sääli, jos hän jäätyisi tien varteen ja luovutti varsin ritarillisesti takkinsa hänelle. Kelsey loi ujon - hetkinen, ujon? Ei hän ollut ujo, ei koskaan eikä milloinkaan! - silmäyksen Blakeen kietoessaan tiukemmin takin ympärilleen. Se tuoksui... no, miehekkäältä? Hyvältä ainakin. Tyttö hautasi kasvonsa takin suojiin, kurkaten sitten kauluksen yli Blakeen.
"... Jos sä oot varma, että haluat uhrata itsesi taksikuskiksi, niin mitä jos lähdettäisiin...? Kohtahan sinä jäädyt itse..." sanoo hivenen vaimeasti katsellessaan jätkää, joka nyt siinä seisoi t-paitasillaan kuin paraskin pelastaja.... Jos hän muistaisi enää mistään mitään aamulla, hänen pitäisi varmaan joskus hyvittää tämä pojalle.

Poika naurahti Kelseyn heittäessä sanoja, joiden mukaan hänen pitäisi toivoa hienon autonsa siisteyden puolesta. Valitettavasti nuorukaisen Lambhorgini oli joutunut autopesulaan muutaman kerran aikaisemmin, sillä autolla oli kyyditty hyvin erilaisissa olotiloissa olleita ihmisiä.
"No ainakin tiedän kenelle lähettää pesulalaskun...", Blake vitsaili.

T-paidassa värjötellessään poika katsoi tyytyväisenä, kun tyttö ei näyttänyt enää niin jäätymäisillään olevalta. Itsestään hän ei voinut sanoa samaa, mutta Blaken onneksi Kelsey ehdotti, että he lähtisivät jo ajamaan. Poika nyökkäsi ja hieroi hieman käsivarsiaan lämmittääkseen niitä. Kylmä taisi tuntua aluksi kaikkein pahimmalta, muutenhan tyttö ei olisi kestänyt tienreunassa niin kauaa kuin mitä pojan oletuksien mukaan oli kestänyt.
"Jos sä...-", Blake aloitti, mutta alkoi sitten miettiä mitä olikaan sanomassa. Hänen oli ollut tarkoitus sanoa, että Kelsey kiertäisi matkustajan puoleiselle ovelle ja istuisi sisään, mutta ei ollut aivan varma pystyisikö tyttö sellaisenkaan lyhyen matkan kävelyyn. Toisen koordinaatiokykyyn ei nimittäin tainnut olla luottamista.

Blake oli hetken mietteliäänä hiljaa, ennen kuin päästi auki olevan autonoven sulkeutumaan ja kiersi toisen kätensä kevyesti Kelseyn vyötärölle. Tyttö saattaisi tarvita hieman tukea kävelymatkan ajaksi.
"Voit antaa myöhemmin turpaan tästä läheisyydestä, mutta ajattelin nyt kuitenkin saattaa sut tuonne ovelle", nuorukainen selitti tekosiaan hymyillen ja oli valmiina antamaan tytön nojautua itseensä, lähtien sitten kiertämään autoa etupuolelta matkustajan ovea kohti.

// autohittiä muokkaan jos neiti Moore ei kestä ajatusta Blaken kädestä ympärillään :----D //

// eiköhän sen nyt tämän kerran voi katsoa sormien läpi.. :-----D

Kelsey kohotti kulmaansa, tokaisten sitten:
"Just joo, kuinka kivaa", kasvoille kohonneen irvistyksen sulaessa kuitenkin nopeasti virnistykseen. Pitäisi siis varmaan pitää mömmöt mahassaan, vaikka kuinka oksettaisi. Tai ainakin pyytää Blakea ajamaan tien sivuun ja yrjöä ojaan, sillä häntä ei kiinnostanut alkaa kuurata pojan autoa... Ja pesulaskuun ei näillä liksoilla ollut varaa. Tyttö nauroi ajatellessaankin itseään kuuramassa toisen autoa, vaikka tajusihan hän pojan vain vitsailevan... Tai toivottavasti toinen vain vitsaili.

Blaken hivenen yllättävä kosketus sai Kelseyn hätkähtämään, tytön kuitenkin kääntäessä kasvonsa pojan puoleen, suoden tuolle pienen hymyn. Neitokainen antoi jokseenkin raskaalta tuntuvan päänsä laskeutua vasten nuorukaisen olkapäätä, vartalon painautuessa tiivisti vasten toisen omaa.
Kelsey asteli hitaasti, pienin askelin auton toiselle puolelle, avaten oven toisella kädellään. Hivenen vastahakoisesti tuo sujahti Blaken kyljestä auton etupenkille, vetäen oven perässään kiinni.

Neitokainen nojasi kyynärpäällään ikkunalasiin, tuijotellen hivenen samein silmin lasin läpi, kuunnellen puolella korvalla autossa jytisevää musiikkia.

// haha :---D //

Blaken huulille nousi hymy kun poika tunsi Kelseyn vartalon omaansa vasten ja tytön pään nojaamassa olkapäällään. Tytöllä ei tainnut sitten olla voimia vetäistä häntä turpaan siitä, että hän oli varoittamatta kietaissut kätensä toisen ympärille. Vaikka eipä poika ollut sitä toivonutkaan, ei – näin oli paljon parempi. Nuorukainen sovitti omat askeleensa toisen hitaisiin ja lyhyisiin askeliin, luoden välissä katseen tytön ruskeisiin hiuksiin. Niin lähellä ne olivat kiusaavat, hänen olisi tehnyt vain mieli koskettaa niitä ja siirtää itsepäisiä suortuvia pois toisen kasvoilta.

Toisen kuitenkin siirtyessä keltaisen auton sisälle, kiusaus katosi ja Blake käveli ripeästi takaisin kuljettajan puoleiselle ovelle. Nuorukainen istui ratin taakse, sulki oven perässään ja kiinnitti turvavyön takaisin. Poika katsahti tyttöön ja hymähti hiljaa toisen väsyneelle olemukselle.
"Vyötä en taida tohtia kiinnittää puolestasi", Blake sanoi ja viittasi sanoilla siihen, että Kelsey kiinnittäisi turvavyönsä. Oli kuinka myöhä ja pimeä tahansa, nuorukainen ei halunnut törmätä kehenkään – kirjaimellisesti tai ei – matkustaja turvavöittä. Blake väänsi radion volyymia hieman pienemmälle, kun lämmitys taas sai mennä päälle. Hieman epätavallista San Diegossa ajaessa.

"Joten, minne ajetaaan?"

Kelsey havahtui ajatuksistaan - tai pikemminkin horroksestaan – ja vilkaisi Blakeen, sitten turvavyöhön, tytön suun kääntyessä epämääräiseen virnistyksen ja irvistyksen välimaastoon. Turvavyö napsahti kiltisti paikalleen ja Kelsey hymyili itsekseen tuntiessaan veren alkavan kiertää jälleen jäsenissään. Pojan takki sai hivenen löystyä eikä tyttö enää kierittänyt sitä niin tiukasti ympärilleen.

Kysymys lipui tytön toisesta korvasta sisään ja tuo pysähtyi tuijottamaan auton etulasin läpi eteenpäin. Hetken tyttö näytti mietteliäältä, sitten epäuskoiselta ja lopuksi turhautuneelta.
"... Missä me edes ollaan?" tuo lopulta kysyi kääntäessään vihertävät silmänsä Blakeen. Ennen kuin poika ehti vastata mitään, Kelsey tokaisi:
"Ei sattuis löytymään puhelinluetteloa? Ehtisin sieltä mun kotiosotteen..." Tyttö virnuili toispuoleisesti, kasvojen muuttuessa hetken kuluttua kuitenkin vakavammiksi.
"... En mä edes muista mistä meille pääsee", tuo lopulta mutisi hieroen ohimoaan kurtistaen hivenen kulmiaan.

Kyllä hän nyt tähän asti oli vielä kotiosoitteensa muistanut... Tai ainakin osannut selittää taksikuskille joitakin epämääräisiä reittejä ja tuntomerkkejä talosta tai jotain vastaavaa ja loppujen lopuksi päätynyt oikealle talolle, mutta nyt hän ei edes tiennyt missä oli.
Oikein hienoa.

Blake katsoi Kelseytä rauhallisen odottavaisena, kun oli esittänyt kysymyksen siitä, minne lähdettäisiin ajamaan. Tyynen odottava ilme säröili hieman, kun tytön miettivä ilme muuttui ja tuo käänsi katseensa vaaleatukkaiseen. Missäkö he olivat? Poika oli aikeissa vastata sijainnista ja heittää ehkä pienen kiusoittelevan toteamuksen siitä, että eikö Kelsey tiennyt minne oli lähtenyt juhlimaan.

Nuorukaisen suu ei kuitenkaan ehtinyt käymään, kun tyttö jo kyseli puhelinluettelon perään. Puhelinluettelon! Aivan loistavaa, Blake ajatteli ensin turhautuneena, mutta sitten turhautuneisuus muuttui huvittuneisuudeksi, kun poika alkoi ajatella tilannetta koomisena. Kelsey ei ilmeisesti muistanut tällä hetkellä ollenkaan, missä asui tai miten tuon kotiin pääsisi.
"Puhelinluettelo ei kyllä tainnut kuulua auton varusteluun", Blake vastasi hymyillen.
"Meillä ei siis taida olla tietoa reitistä tai päämäärästä." Kommentti sanottiin ystävällisesti, poika ei ollut herkkä tulistumaan pienistä. Jotkut taas olisivat voineet olla vähemmän iloisia tälläisessä tilanteessa...Tarjoutuessaan kyyditsemään hieman päissään olevia naispuolisia ihmisiä, jotka eivät muistaneet missä asuivat.

Vaaleahiuksinen naputteli sormillaan auton rattia ja mietti, mitä tässä tilanteessa nyt sitten tekisi. Blake ei kuitenkaan voinut viedä Kelseytä minne tahansa, jättää yksin vain jonnekin. Ei niin, että hän olisi halunnutkaan. Ja koska tyttö ei näyttänyt muistavan omaakaan asuinpaikkaansa, ei tuolla olisi todennäköisesti tietoa ystäviensäkään asunnoista.
"Hmmm...", nuorukainen äännähti hiljaa ja sanoi sitten; "tiedän yhden paikan, jonne voidaan mennä." Poika loi neitokaisen suuntaan pienen virneen, tarkasti hiljaisen liikenteen tilanteen ja käänsi autonsa sitten takaisin tielle. Keltainen urheiluauto alkoi jatkaa matkaansa samaan suuntaan, kuin mihin se oli ollut menossa ennen Kelseyn ilmestymistä.

Kelsey mutristi huuliaan alaspäin näyttäen muka hapanta naamaa Blakelle.
"Oikein hienoa, kyllähän nyt joka autosta puhelinluettelo pitäisi löytyä..." tuo totesi pitäen ilmeensä hetken, ennen kuin nauroi kepeästi. Ilme kuitenkin muuttui hetken viiveellä takaisin totisesti, ajatuksen juoksu kun ei ollut mitään nopeinta tällaisessa olotilassa ja Kelseytä nauratti, vaikka hän ei saisi nauraa - hän liftasi ties missä ja vain onnen kantamoisella hänet oli kyytiin poiminut edes puoliksi tuttu ihminen, jos Blakea nyt puolitutuksi saattoi kutsua.
"No ei taida olla joo", toteaa lopulta kääntäen ulkona leijailevan katseensa takaisin vieressään istuvan poikaan päin.

Hetken hiljaisuuden, jota kuitenkin rikkoi autoradiosta kantautuva musiikkia ja Blaken sormien napsahtelu auton rattiin, jälkeen poika avasi suunsa ja kertoi, että tuo tiesi yhden paikan, jonne he voisivat mennä. Kelsey seurasi hiljaa nuorukaisen kääntäessä auton takaisin tielle ja lähtiessä ajelemaan kohti... niin mitä?
"... Jos mä saan kysyä, niin minne sä oot oikein kuskaamassa mua?" kysyttiin lopulta silmien kääntyessä käymään pikaisesti Blakessa, ennen kuin kasvot kääntyivät takaisin tien suuntaan, silmien tuijotellessa ajovalojen halkomaa tietä.

Sinisilmäinen katseli tietä, jonka ainoana valaistuksena toimivat auton valot, kun Kelsey tiedusteli minne Blake suunnitteli tuon vievänsä.
"Ajattelin, että bordellissa voisi olla kysyntää", poika vastasi vakavana ja vilkaisi tyttöön samanlaisella ilmeellä. Todellisuudessa hän ei ollut edes varma, oliko San Diegossa bordelleja. Ja jos oli, niin ne eivät varmaan olisi niillä alueilla, joilla Blake liikkui. Tai ylipäänsä hirveän julkisilla paikoilla...Miksi ihmeessä hän pohti San Diegon ilotalotilannetta?

Nuorukainen ajoi jonkin aikaa normaalisti eteenpäin, kuin olisi äskettäin sanonut vievänsä tytön jonnekin ihan normaaliin ja jokapäiväiseen paikkaan. Risteyksen tullessa vastaan Blake jäi odottamaan liikennevaloihin – sillä yllättäen risteyksessä oli muitakin autoja – ja kääntyi sitten oikealle.
"Ei vaan...Me ollaan menossa jonnekin muualle kuin bordelliin. Näet sitten", Blake sanoi ja kääntyi katsomaan Kelseytä hymyillen. Jostain syystä hän ei ollut päättänyt sanoa, että he olivat ajamassa hänen kotiinsa. Poika ei osannut sanoa, miten tyttö tulisi reagoimaan, kun he olisivat perillä, mutta ei odottanut tilannetta suurella kauhulla.
"Mutta ei syytä pelätä", hän päätti vielä lisätä naurahtaen.

// aloitanko peliä Kodit-alueen puolelle? :---) //

// alottele vaan, pistän lopetusvuoron tähän. :----D

Hetkeksi Kelseyn silmät laajenivat, tuon kääntäessä katseensa Blakeen. Poika kuitenkin vain ajeli eteenpäin sanaakaan sanomatta, tuijottaen eteensä. Neitokainen räpäytti pari kertaa silmiään – ei kai se nyt tosissaan voinut olla, siis ihan oikeasti tosissaan?

Blaken myönnettyä, etteivät he oikeasti olleet menossa bordelliin, vaan jonnekin muualle, Kelsey tyrskähti ja virnisti vinosti. ’Näet sitten’ sai sen sijaan hänen silmänsä siristymään, tytön kohottaessa toista kulmaansa odottavasti, mutta ilmeisesti toinen ei aikonut paljastaa, minne he olivat menossa.
"Ollaanpa sitä salamyhkäisiä", Kelsey lopulta puuskahti, tällä kertaa oikeasti hivenen happamasti. Tytön kädet asettuivat ristiin rinnalle, saappaan kopauttaessa pari kertaa urheiluauton lattiaa.

"Lohduttavaa kuulla", tyttö tokaisi, suoden pojalle pikaisen hymyn, ennen kuin keskitti katseensa takaisin tielle ja antaen jalkansa levätä rennosti vastan lattiaa. Kyllä hän ehkä jaksaisi odottaa sen hetken, että he olisivat perillä... Mutta vain ehkä.