Feeling like a child and looking like a woman

Monelle oppilaalle astonissa vielä täysin tuntematon poika töytäisi oven auki jääden seisoskelemaan aulaan ei suinkaan orvon oloisena, kuten uudenpojan olisi varmaan kuulunut vain pikemminkin turhautuneena. Musta laukku roikkui jotenkuten olalla, mustat ei liian tiukat, mutta sitäkin revitymmät pillit eivät näyttäneet saati tuntuneet epämukavilta, mustan Marilyn Mansonin pitkähihaisen paidan päälle oli vedetty harmaa lyhyt hihainen kauluspaita. Ketjuja roikkui siellä täällä, kaulasta löytyi kaksikin niittipantaa, oikeasta ranteesta muutama. Vasempaan kyynärvarteen oli sidottu pääkallohuivi.
Tummat hiukset olivat huolettomalla syheröllä nislkassa, joskin etuhiukset roikkuivat vapaasti missä tykkäsivät. Turhautunut tumma katse seuraili aulassa häärääviä oppilaita, silmien paksut rajaukset saattoivat antaa jo nyt pojasta kapinallisen vaikutelman. Suoranaisesti klikkiähän tuolla ei vielä ollut, tämä oli eka koulupäivä San Diegossa, ensimmäinen päivä Aston highschoolissa.

Poika päsähti silmiään pyöräyttäen muutamalle kanalle, jotka ohi kulkiessaan vain nyrpistivät nenäänsä ja nostivat leukaansa. Mahtava kohtelu sai pienen huvittuneisuutta hehkuvat, ilkeämielisen virneen jämähtämään kasvolle. Purkan jauhaminen tuskin lisäsi sitä arvoa mitä tuo poika 'ylemmilleen' soi.
Niitein ja remmein koristeltuihin nahkasaappaisiin kiskotut jalat kuljettivat pojan limuautomaatille, johon taskusta kaivetut kolikot syydettiin. Kone ei kuitenkaan tuntunut tahtovan luovuttaa pulloa fantaa uudelle oppilaalle. Ruskeahiuksinen goottipunkkari ärähti sille, eikä suinkaan kovin mielissään.

"Vitun paska!"
Vivian River ilmaisi mielipiteensä koneelle vilauttaen keskisormea, jonka kynsi muiden tapaan oli maalattu ranskalaiseenmanikyyriin. Sitä koristava sormus oli kaunis, metallinen susi.
Poika jäi mulkoilemaan masiinaa pahasti tajuamatta potkaista sitä.

Phoenix Smith oli tänään aivan yhtä tyylikäs kuin aina ennenkin, tummanvioleteissa tiukoissa pillihousuissaan ja mustassa T-paita-mallisessa kauluspaidassaan. Tietysti musta kravattikin roikkui rennosti avonaiseksi jätetyn kauluspaidan päällä, mihinkä hän nyt kravattinsa jättäisi, saatika tennareita joista kuului hiljainen ääni pojan astellessa aulaan. Phoe asteli koulussa kuin omistaisi koko maailman, eikä lainkaan ujostellut tai arastellut ketään kuten olisi tavallaan kuulunutkin ainakin kermalaisten mielestä; olivat esimerkiksi urheilijat hakanneet hänet useampaankin otteeseen kun hän oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti "ylempiään" kohtaan.

X tutkaili aulan väkeä katseellaan, ja huomasi parin kerman kanan kävelevän nokka pystyssä hänen ohitseen. Sitten hänen katseensa kiinnittyi pitkätukkaiseen poikaan jonka lähistöltä kanat olivat kävelleet, ja tänään ruskeiden piilolinssien peittämät silmät jäivätkin seuraamaan tuota poikaa revityissä pillihousuissa. Phoenix lähti hitaasti astelemaan kohti punkahtavan näköistä goottia, ilkikurinen hymy huulillaan seuraten kun tuo tappeli limuautomaatin kanssa.
"Ongelmia, muru?" Feeniks kysyi silmät tuikkien, nojautuen kahviautomaattiin limsa-automaatin vierellä. Pojan kädet olivat rennosti taskuissa ja musta laukku riippui olalta kun tuo katseli toisen kasvoja lähempää. Sitten scene potkaisi konetta joka muutama sekunti sen jälkeen luovutti fantapullon.
"Näitä pitää aina vähän potkasta että ne saa toimimaan. Kaikkeen muuhun tässä koulussa kyllä tuhlataan rahaa mut kukaan ei voi koskaan uusia näitä romuja", Phoenix hymähti ja osti itselleen kahvin automaatista johon oli hetki sitten nojaillut.

Kysymys sai tumman katseen kääntymään sen esittäneeseen poikaan. Viv kohotti hieman toista kulmaansa hymähtäen sitten. Vai että oikein muru? Tämä oli outo koulu, sen Vivian oli käsittänyt näinä ensimmäisinä minuutteinaan. Porukka kulki ryhmittyminä, joissa kaikki jäsenet etäisesti muistuttivat toisiaan. Niitä yhdisti kalliit vaatteet, lihakset tai erilaisuus.
Pitkätukkainen taiteilija katseli toista vielä mitään sanomatta. Rekisteröi vain ulkomuotoa saatanan lyhyeen muistiinsa.
Poika potkaisi konetta, jonka seurauksena masiina syölki ulos sen, mikä Vivianille kuuluikin. Goottipunkkari naurahti sipaisten ruskeita hiuksiaan korvan taa pullon kourusta noukkiessaan.
"Thank u, bro", poika lausui kuunnellen sitten tarinan limuautomaateista. Sen loppuun Viv nyökäytti.

"Kuulostaa friikiltä, mut kai se johtuu siitä, että automaatit tulee usein pahonpidellyiksi samantien. Olivat uusia tai eivät."

Vivianin tumma katse selasi aulan, eikä rekisteröinyt ainuttakaan vapaata penkkiä. Varatuissa istu nättejä tipuja vierellään laittoman kokoisia korstoja. Punkilla ei käynyt mielessäkään käydä valtaamassa itselleen istuin tilaa noilta tyypeiltä.
Katse ajautui taas mustatukkaiseen sceneen.

"Et viittin neuvoo mulle mistä löydän rehtorin kansliaan. Pitäs käydä ilmottautumassa tai jotain. Oon btw Vivian."

Tuntemattoman pojan tutkaillessa häntä katseellaan, Phoenix vain napitti toista suklaasilmillään ja suloinen hymy huulillaan. Kun tuo sitten viimein aukaisi suunsa, pojan hymy vain kasvoi.
"Eipä mitään", scene sanoi herttaisesti, naurahtaen sitten toiselle.
"Jep, etköhän sä ole ihan oikeassa", pörröpää hymähti ja katseli toista avoimesti. Eipä ollut lainkaan hassumman näköinen tapaus, oikeastaan helvetin hyvännäköinen. Nyt pitäisi vain tutustua tuohon ja flirttailla, jos hän vaikka pääsisi lähemminkin tutustumaan poikaan.

Phoen katsahti goottipunkkarin katsomaan suuntaan, seuraillen hetken aikaa koulun kanojen diivailua ja niiden kaapinkokoisia urheilijapoikaystäviä. Lähemmäs kaikki noista olivat pinnallisia, esittäviä ja ilkeitä narttuja, jotka kuvittelivat luulevansa omistaa kaiken ja tekevänsä mitä huvittaa. Mutta X oli varma että ainakin pieni osa koulun kermasta oli pelkkää esitystä, toisilla oli maski ja toisilla ei.

Phoenixin huomio kiinnittyi takaisin pitkätukkaiseen poikaan, ja hän hymyili toiselle taas valloittavasti.
"Mä vähän ajattelinkin että sä oot uusi", scene sanoi virnistäen, ja osoitti suuntaan jonne täytyisi mennä päästäkseen rehtorin kansliaan.
"Tosta nurkan taakse, raput ylös ja toinen ovi oikealla", pörröpää opasti, ja sitten kasvoille nousi hurmaava hymy.
"Sulla on nätti nimi, Viv. Niin ja mä olen Phoenix, lempinimiä saa vääntää sitten mielensä mukaan", Feeniks sanoi silmäänsä iskien, hörpäten kahviaan.

"Juh, kiitti", Vivian totesi hymyillen pienesti. Tummat silmät jumittuivat hetkeksi pojan huuliin, ei mitenkään suuremman draaman takia, Viv vain tutkaili hetken lävistyksiä. Nuolaisi sitten omia huuliaan susimaiseen tyyliinsä kohottaen katseensa ruskeisiin silmiin.
"Nätti nimi. Auts, mun ego kärsii tosta. Mut kiitti vaan, jos oli kohteliaisuus. Ei Phoenixkaan paha ole", pitkätukkainen naurahti. Poika hieman vieroksui toisen alituista silmän iskemistä, muttei sinänsä paheksinut sitä. Ei Phoenix sinänsä pahan näköinen ollut, tai muutenkaan todellakaan vastenmielinen. Vivianilla vain sattui olemaan periaatteita. No, hän unohtaisi ne kyllä hyvässä seurassa tai muutaman tuopin kaadettuaan. Mielellään hyvässä seurassa muutaman tuopin jälkeen...

"Onko Aston kouluna minkälainen? Tai siis, vittuun opetussysteemi ja sellaset, lähinnä meinaan ilmapiiriä. Tähän astinen vaikutelma ei oo kovinkaan positiivinen." Vivian suki ruskeaa tukkaansa huolettoman oloisesti. San Diego noin yleisesti vaikutti... no, mielenkiintoiselta. Tosin, hän oli heti ensimmäisenä iltanaan onnistunut hankkiutumaan sisään johonkin paikalliseen homobaariin ja saanut peräänsä muutaman keski-ikäisen sadomasokistin. Olivat pitäneet lompakon ketjua jonakin merkkinä tai jotain... No, ei Viv tarkemmin siitäkään illasta muistanut, aamu oli kuitenkin ollut paha ja herättyään poika oli saanut kerätä vaatteensa ja häipyä hiljaa tuntemattomasta kämpästä. Ranteet ja takamushan siinä olivat olleet arkoina muutaman päivän. Vivian veikkasi jotain sitomisleikkejä ja gangbangia...
Poika pudisti hieman päätään palaten takaisin nykyhetkeen. hän oli hyvä vajoamaan ajatuksiinsa, omiin pilvilinnoihin ja hukkumaan niihin. Lyhyt muisti sai hänet unohtamaan todellisuuden kokonaan.

"Nurkan taakse, raput ylös, toinen ovi vasemmalta, right? Yritän muistaa ton, mikä on hyvin epätodennäköistä", poika naurahti raapien päätään.

- ja miks yritän kokoajan viitata pojan läväreihin ja vihreään, lyhyeen pystytukkaan? x__x -

+ "Poika hieman vieroksui toisen alituista silmän iskemistä" mitenniin alituista :''< +

Huomatessaan tuon Vivianiksi esittäytyneen pojan katseen kohdistuneen ilmeisesti hänen huuliensa alueelle, ei Phoenix voinut vastustaa kiusausta nuolaista huuliaan. Ele tehtiin hyvin viattomasti, aivan kuin se olisi ollut automaattinen refleksi ilman mitään taka-ajatuksia, kielen kostuttaessa huulia ja jättäessä ne aavistuksen raolleen. Ruskeiden piilareiden värittämä katse pysytteli kuitenkin toisen silmissä, viivähtäen hetken ajan toisenkin suun alueella. Suudeltavan näköiset huulet, eikä Phoe voinut olla ajattelemassa törkyisessä pikku mielessään mitä muuta hyötykäyttöä tuolle suulle saisi.

"Tietysti se oli kohteliaisuus, muru. Ja kiitos vaan, jos oli kohteliaisuus", Phoenix sanoi ilkikurisesti, lainaten Vivianin omia sanoja. Pojan kysäistessä sitten minkälainen koulu Aston high school oli ilmapiiriltään, alkoi feenikspoika nauraa.
"No, on tässä hyvätkin puolensa. Ehkä. Mutta täällä on viidakon lait, vahvimmat selviää. Eli suoraan käännettynä rikkaat, kauniit ja pahat, kuten koulun johtavasta nelikosta näkeekin. Suosittelen varomaan niitä ämmiä, jos et suostu noudattamaan sääntöä "jos olet erilainen ja köyhä, sä olet pohjasakkaa". Joten, osaat varmaan itse päätellä minkälainen ilmapiiri täällä on", X sanoi naurahtaen, huvittuneella äänellä. Hän itse oli selviytynyt omasta mielestään vallan mainiosti, jos ei laskettu sitä että hänet hakattiin useasti ja sai kuulla "homo"-huuteluja sieltä sun täältä.

"No jos sä unohdat, mä voin näyttää ihan kädestä pitäen", Phoe sanoi pilke silmissään ja virne kasvoillaan, hän voisi näyttää kyllä ihan kädestä pitäen vaikka mitä muutakin. Scene yritti pitää naamansa peruslukemilla, vaikka ei voinutkaan lopettaa vilkkaan mielikuvituksensa keksintöjä ja mitä hävyttömimpiä ajatuksia. Ehkä hänellä oli hiukan likainen mieli, mutta kukapa sinne kurkistaisi. Tosin hänen ehkä kannattaisi hieman pitää sanojaan kurissa, tai ihmiset alkaisivat ajatella hänestä ties mitä kamaluuksia.

- eipä yhtään mitenkään ::'D törkyinen pikkumieli kuulostaa kivalta♥ <,x taidan omistaa sellaisen itsekin... -

Toisen huulten nuolaisu ei todellakaan jäänyt huomiotta. Vivian puraisi omaa alahuultaan kevyesti antaen sitten pienen leikkisän virneenpoikasen vallata ne. Vivian rakasti lävistyksiä, ja omisti paidan, jossa luki "I only fuck boys with big tattoos". Vivianilla oli omat pakkomielteensä, muilla omansa.
"Onko sulla tatuointejakin..?", Viv kysäisi viattomasti vilkaisten vielä lävistettyjä huulia.

"Toki se oli, jos tahdot niin", Viv naurahti ja sipaisi hiuksia silmiltään korvan taa. Tumma katse tarkkaili Phoenixia kääntymättä. Tällä kertaa poika unohtui vain tuijottamaan toista, kuten jo mainittu, Vivianille unohteleminen oli hyvinkin luontaista.
Viv kuitenkin keskittyi kuuntelemaan selitystä. 2No, mä olen kaunis ja paha, rikkaasta en sitten tiedä... Porukat on... no, mielenkiintoisia, mut sijoittaa rahansa aika erikoisesti", Vivian kohautti olkiaan hymähtäen. Niin, Jacob ja Tamara sijoittivat kauhukakaroihin. Kuten Terrelliin, Vivianiin ja Nikitaan. Sekopäiseen kaljupäiseen albiinoon, väkivaltaiseen 'ihmissusipoikaan', joka eli omissa maailmoissaan, sekä poikahuoraan.
Pojat olivat kasvaneet aika hyvin yhteen yhteisten vuosiensa aikana. Jokainen puolusti toinen toistaan, he olivat samaa laumaa. Villipetoja, joskin Nikita oli heikkolenkki. Pikkuveli tosin sai sitäkin enemmän suojelusta vanhemmilta.
"Aika raakaa, kai täällä on kunnon sotasuunnitelmat vallankaappaukseen?", Vivian kysäisi leikkisästi.

Se, että Phoenix kuljettaisi hänet rehtorin kansliaan kädestä pitäen ei todellakaan kuulostanut pahalta idealta... Pieni ääni päässä kapinoi periaatteiden puolesta, Viv hiljensi sen.
"Mikä ettei", goottipunkkari sanoi katse yhä tiiviisti Feeniksissä.

+ Phoella on likainen mielikuvitus :''DD +

Phoenix hymyili nähdessään Vivianin virnistyksen, joko tuo ei ollut tajunnut hänen pientä vihjailuaan huultennuolaisulla tai sitten tuo ei ainakaan ajatellut hänestä inhoavasti. Ah, aina vain paranee jos toinenkin tunsi vetoa samaan sukupuoleen, eikä vastakkaiseen. Tai kunhan tässä tilanteessa toinen tuntisi vetoa samaan sukupuoleen, ei muulla olisi niinkään väliä. Phoe haluaisi mieluusti Vivianin kotiinsa, tai vaikka toisen kotiin, tai oikeastaan mihin vain suhteellisen rauhalliseen paikkaan kahden kesken...

Vivianin kysyessä omistiko hän tatuointeja, X virnisti. Toinen taisikin pitää lävistyksistä ja tatuoinneista, jos hän oikein ymmärsi.
"Onhan mulla, mä voin joskus näyttää sulle", scene sanoi iskien silmää, jos he päätyisivät kahden kesken jonnekin, vaikka koulun siivouskomeroon, hän esittelisi tatuointinsa Viville oikein mielellään.
"Mähän tahdon vaikka mitä, hani", Feeniks sanoi virnistäen, ja kun Vivian jäi tuijottamaan häntä, poika käytti mieluusti tilanteen hyväkseen ja tutki goottipunkkarin tarkasti läpi katseellaan.

"No toki, vallankaappausta suunnitellaan koko ajan", Phoe sanoi virnistäen, siemaisten kahviaan joka oli jo hieman jäähtynyt.
"Onkos sulla tatuointeja tai lävistyksiä, paikoissa joista mä vaan unelmoin?" scene sanoi virnistellen ilkikurisena, antaen katseensa laskeutua Vivianin keholle mietiskellen mieluusti niitä paikkoja joista unelmoi, vaikka lävistyksiä ja tatuointeja ei olisikaan. Sitten feenikspoika nosti katseensa takaisin pitkätukan silmiin.

- yhyy mun on pakko keksiä poitsulle jotain läväreitä, ei voi olla Viviania kokonaan ilman lävistyksiä ja tatuointeja, joita se alkuperäsenä oli täynnä D': pakko sillä on jo teininä olla muutama genitaali ja korvakoruja... <,x -

Vivian hymyili villisti, tervemenoa periaatteet. "Siistiä", poika totesi hieman käheäksi karanneella äänellä. Ja missähän Phoenixin tatuointi mahtoi sijaita..? Sitten X kertoi tahtovansa vaikka mitä, kiero hymy valloitti goottipunkkarin huulet. "Mä en epäile..."

"Hyvä, en mä ainakaan aatellut alistua minkään kanalauman ylivallalle", Viv totesi hymähtäen. Poika itse piti fantaansa vain kädessä, oikeastaan hän voisi tunkea sen laukkuunsa. Ei poika sitä vielä joisi.
Idea oli oikeastaan loistava, ja Vivian availikin laukkunsa sujauttaen pullon sinne. Phoenixin kysymys käänsi tumman katseen poikaan, hymy syveni hieman.
"Sanotaanko, että kortsu on aika vaikee pukee päälle repimättä", Viv totesi vinkäten nyt vuorostaan silmää. Jaa, unelmoi tuo poitsu hänen genitaaleistaan? No, ihan vaasti, lyhyt muistinen poika kun oli jo unohtanut periaatteensa. Katse, jonka toinen oli suunnannut Vivianin haaroihin, nostatti hymyyn ilkeää sävyä. Vivianissa asui pieni sadomasokistinen paskapää. Katse kohtasi toisen Phoen nostaessa omansa Vivin silmiin poika naurahti.

"Mitä mietit?", Viv kysäisi. "Ei kun älä kerro. Sano pikemminkin miten sä aijoit juonia mut ja mihin."

+ no sitähän miekin ;;-----DD +

Vivianin käheä ääni ja villiksi muuttunut ilme sai väkisinkin mielenkiintoisen tunteen liikahtamaan pienesti Phoenixin vatsassa, ja hän nuolaisi huuliaan ja katseeseen tuli aavistus alkukantaisen vaiston pilkahduksesta joka myös paritteluhaluna tunnetaan. No mitäpä muuta Phoe voisi kierossa pienessä mielessään ajatella kuin seksiä?
"No mites sä muuten pidät alistumisesta?" poika sanoi kaksimielisesti virnistäen, sipaisten hiuksiaan ja juoden kahvinsa loppuun. Sitten hän heitti rytätyn mukin roskakoriin onnistuneella heitolla, kyllä se Ivanin ja muiden serkkupoikien ja siskon kanssa koriksen pelaaminen oli tuottanut jotakin tuloksia.

X seurasi kun Viv laittoi Fantapullon laukkuunsa ja kuullessaan tuon sanat kortsun laittamisesta, scenen silmiin syttyi sama aiemmin mainittu pilkahdus tosin paljon voimakkaampana ja huulet raottuivat hivenen. Hän ei voinut estää katseensa valumista Vivianin housujen etumukselle mutta nosti sen kuitenkin pian takaisin toisen vartaloa pitkin silmiin. Goottipunkkarin kysymyksen kuullessaan Phoenix naurahti suloisella äänellään mutta kasvoilla pysyi sama flirttaileva, hivenen perverssi ilme.

"No mä ajattelin että tossa lähellä on oikein viihtyisä siivouskomero jossa mä voisin esitellä tatuointini ja sä sen sijaan voisit antaa mun tutustua sun lävistyksiin vähän lähemmin. Tai voidaan me mennä muuallekin jos sä haluat, mä tutustutan sut erinäisiin paikkoihin henkilökohtaisesti oikein mieluusti", Feeniks sanoi virnistäen ja silmäänsä iskien. Nyt piti vain nähdä toisen reaktio, ja jos se olisi positiivinen niin scene kyllä veisi tuon namupalan saman tien ihan minne rauhalliseen paikkaan vain esittelemään tatuointiaan.
"Tosin, meillä ei tällä hetkellä oo ketään kotona ja mä asun lähellä..." Phoe sanoi viattomaan sävyyn, katsoen toista tiiviisti.

- niin, pääsin asiaan, laitoin sille peräti 5 genitaalia ja 16/18 korvista <; ja tietty muutaman lävärin suuhun, halkasin kielen ja viilasin hampaat <,x nyt siinä on jo enemmän sitä susimaisuutta♥ tatuointeja sillä ei viä oo >: -

Phoenixin kysymys herätti pienen kieron hymyn huulille. Viv pudisti pienesti päätään.
"Siihen tarvitaan hieman pakottamista, viinaa, enemmän ikää ja kokoa", poika totesi mitaten Phoen taas läpi kuin viestittäen, ettei sitä kaikkea suinkaan toisesta löytynyt.

Viv hymähti tyytyväisenä Phoenixin reaktiolle hänen lävistyksistään. Jos poika oli alkujaan ollut kiinnostunut hänestä, mitä oli kyllä melko selvästi, oli se mielenkiinto varmasti nyt kaksinkertaistunut.
Flirttailevaan, pervoon, virneeseen Vivian vastasi omalla leveällä hammashymyllään, mikä ei toki aina aiheuttanut vastausta hymyyn. Hampaat kuitenkin oli viilattu teräviksi piikeiksi. Tai siltä ne näyttivät, eivät ne oikeasti kovin teräviä olleet, Vivhän olisi vain onnistunut repimään poskensa ja ikenensä sellaisilla. Kulmahampaat kuitenkin pistivät hieman paremmin.

"Sä saat tehdä mun lävistyksiin niin läheistä tuttavuutta kun tahdot", Viv naurahti, eikä suinkaan viattomalla sävyllä, saati sitten ilmeellä. "Ja siivouskomero käy, mutta voin mä kyllä sun kotiiskin tulla", Vivian totesi hieman päätään kallistaen. Viv ei ollut mikään kilttipoika, jos sille päälle sattui. Hän oli oikeastaan aika peto, villieläin, susi.
Tummissa silmissä välkähti, kasvojen ilme oli tasaantunut. Huulilla kareili vinohko hymy.

+ Phoe likes ;---)) +

Vivianin sanat kuullessaan Phoenix virnisti. Hienoa, hän piti dominoivista miehistä tietyissä rajoissa.
"Loistavaa, tuota mä toivoinkin sun sanovan", poika sanoi iskien silmää. Hän itse piti alistumisesta, mutta kyllä hän osasi käyttäytyä hyvinkin dominoivasti jos toisesta ei ollut siihen. Pörröpää sipaisi hiuksiaan taas ja vilkaisi ympärilleen kun koulun kello soi tuntien alkamisen merkiksi. Helvettiäkö sitten että hänellä oli seuraavaksi joku tylsä, turhanpäiväinen biologiantunti kun vaihtoehtona olisi tuollaisen pojan vieminen kotiinsa tai vaihtoehtoisesti siivouskomeroon.

Feeniks nuolaisi huuliaan silmäten uteliaana Vivianin viilattuja hampaita, mitäköhän muuta kiinnostavaa friikkipunkkarista löytyisi? Ja ei scenepoika voinut estää itseään ajattelemasta, että nuo hampaat saattaisivat tehdä kipeää hänen... varustuksilleen.
Phoe hymyili hurmaavasti pojalle kun tuo antoi hänelle luvan tutustua lävistyksiinsä ja kertoi siivouskomeronkin käyvän, ja pilke silmäkulmassaan scene päätti että hän kyllä nauttisi lävistysten tutkiskelusta paljon mieluummin sängyssään.
"Meille siis, alahan tulla, muru. Mä koen erittäin suurta kiinnostusta sun lävistyksiin", hän sanoi iskien silmää jälleen ja sipaisi Vivianin poskea kevyesti ja lähti sitten suuntaamaan kotiinsa.

+ jos vastaat tähän niin alotan sitten töpön Phoen kotiin :''D +

- epäilemättä, tykkäisin minäkin <,x Taitaa mennä Vivianin eka koulupäivä sivusuun, mutta sekös jätkää haittais~ -

Pojan virnistys lupasi hyvää, toiselle hänen dominoiva käytöksensä ei siis olisi haitaksi..? Ei ollut, siihen Viv sai vahvistuksen sanallisesti phoelta itseltään. Vivian virnisti susimaisesti, hän missaisi nyt ensimmäisen koulupäivänsä astonissa, mutta ei se haitannut. Aina mieluummin hän nyt yhden pojan kodissa kyläilisi, eikä suinkaan niin viattomissa merkeissä... Tai sitten vaikka siivouskomeroon, keksien sille uusio käyttöä...

X näytti kiinnostuvan hampaista, mitä Vivian ei pistänyt pahakseen, sulki vain suunsa ja iski silmää. Viv osasi kyllä käyttää hampaitaan vaikka mihin...
Phoenix ilmoitti tahtovansa Vivianin kotiinsa, mitä poika ei pistänyt pahakseen. Enemmän tilaa ja vaihtoehtoja. Siivouskomerot olivat ahtaita ja usein tunkkaisia, pimeitäkin. Ja nyt puhui kokemuksen ääni sillä saralla.
"Sittenhän meillä on jotain yhteistä, tatuoinnit kiihottaa mua", poika lausui virnistäen ja tarttui toisen käteen poskellaan. Hetken Viv piti vain toisen kättä omassaan viruillen ja katsoi Phoenixia silmiin. Pian käsi kuitenkin tiputettiin ja Viv suunnisti ulos ovista toisen perässä. Tamara ei tulisi pitämään siitä, ettei Vivian ollut ollut koulussa, eikä suuremmin jacobkaan. Se ajan murhe, kun ne saisivat kuulla.