I don't wanna lose control, but I'm falling

//Jill feat Danny tänneeee~ :'D//

Yksi lasillinen. Sitten toinen. Ja vielä kolmas kipattiin alas helpottamaan oloa San Diegon keskustan suosituimmassa yökerhossa.
Lizbeth istui baaritiskin ääressä ja siveli kolmannen, tyhjän drinkkilasin reunoja sormellaan, jonka kynsi oli lakattu huolellisesti hempeän vaaleanpunaisella kynsilakalla. Brunette ei ollut jaksanut laittautua mitenkään erikoisesti, vaikka olikin parin ystävänsä kanssa yökerhossa bilettämässä. Tai ainakin oli ollut. Hänet oli nimittäin hylätty parin komean kundin tähden, joka suututti häntä.
"On siinäkin mulla ystäviä" ajatteli Lizbeth ja tilasi neljännen drinkin, vaikka tiesi, että juomiskiintiö alkoi hipoa huippuaan. Häntä harmitti. Jos vain M.A olisi ollut täällä, kaikki olisi sujunut loistavasti; oltaisiin lirkuteltu parille, komealle kundille ja sitten päädytty jonnekin sivummalle näiden kanssa. Mutta ei. Se helvetin Danny oli heittäytynyt hankalaksi ja nyt M.A itki silmät päästään, eikä sen vuoksi ollut suostunut tulemaan mukaan yökerhoon Lizbethin ja kumppaneiden seuraksi.

Neiti otti kulauksen drinkistään. Jopa hänen lempialkoholijuomansa alkoi maistua aivan puulle ilman M.A:ta, joka suututti häntä entisestään. Kaikki oli Dannyn syytä. Jos hän sattuisi törmäämään kyseiseen kundiin, hän kyllä näyttäisi tälle taivaan merkit! Kukaan, ei kukaan saanut satuttaa M.A:ta ilman seurauksia, sillä tyttö oli Lizbethille hyvin rakas. Hän voisi jopa usuttaa Rossin Dannyn kimppuun, mutta hän ei halunnut lopettaa rakasta koiraansa tuollaisen vuoksi. Ei Ross ollut Dannyn arvoinen. Koira oli paljon, paljon arvokkaampi ja ennen kaikkea tärkeä, rakastettava perheenjäsen.
Alkoholi alkoi nousta pikkuhiljaa päähän, joka kohensi Lizbethin mielialaa. Tämä saa luvan olla viimeinen drinkki tältä illalta, brunette kun ei halunnut menettää kontrolliaan täysin.

Oli taas alkanut ilta hämärtyä kun Danny Wilfred kiskoi kengät jalkaan, nappasi takkinsa ja lähti liikkeelle ovet perässään pamahtaen. Hän olisi voinut pyytää kyydin autokuljettajalta, mutta lähti kävellen kohti keskustaa. Poika kaivoi takin taskusta tupakan ja sytytti sen. Kaikki asiat oli tällä hetkellä niin sekaisin, että kävely teki ihan hyvää. Edelliset illat olivat sujuneet samoin mitä kuului tämänkin illan suunnitelmiin; baariin, juotavaa ja naisia.
Liika on liikaa, mutta Danny ei jaksanut välittää. Mokomat naiset. Nuorukainen ei varmaan itsekään tajunnut miksi oli joka ilta naisten perässä kun he vain tuottivat turhaa draamaa ja muuta sotkua. Niin no ei kaikki.. ajatuksethan koskivat edelleen M.A:ta, joka oli saanut Dannyn raivosta sekaisin ja nyt tämä yritti unohtaa toisen tälläisellä käyttäytymisellä.

Poika pysähtyi baarin eteen ja tuijotti kuvajaistaan seinustan lasista. Tuo siisti vielä hieman käsin hyvin laitettuja hiuksiaan, suoristi paitaansa ja siirtyi sisälle.
Tietenkin heti ensimmäisenä baaritiskille. Danny nojautui tiskiä vasten ja kaivoi lompakon pillifarkkujensa takataskusta. Tuo tilasi ensimmäisen juomansa, ryhtyen juomaan sitä hyvään tahtiin ja alkoi katselemaan ympärilleen. Saisi nähdä keneen tänään törmäisi ja mitä tänään tapahtuisi.
Katseeseen kohdistui useampi kuin muutama kiinnostava neito, mutta sitten silmät löysivät jotain parempaa. Vain parin penkin päästä Dannyn paikasta istui eräs tyttö. Poika katseli toista hetken arvioivasti ja joi lasinsa tyhjäksi. Jotenkin tämä tilanne alkoi käydä jo niin tutuksi. Joka ilta sama juttu.
Tyttö vaikutti yksinäiseltä, joten pitihän toisen nyt mennä pitämään tuolle seuraa. Hmm..
Danny nousi paikaltaan ja käveli tytön luokse. "Saisko neidille tarjota jotain juotavaa?", hän kysyi pieni virne naamallaan.

Drinkistä otettiin kulaus ja lasi laskettiin varovaisesti takaisin tiskille. Vasta nyt asia, jota Lizbethin oli pitänyt pohtia kauan aikaa sitten, nousi jälleen pintaan. Miksi M.A itki Dannyn perään? Vaikka blondi oli väittänyt, että Danny oli yksi poika muiden joukossa, ei hän yleensä noin murtunut ollut, jos oli tullut kinaa PELKÄN seksikumppanin kanssa.
Pieni hymy kohosi bruneten huulille. Hän oli tiennyt jo kauan, ettei Danny ollut yhdentekevä asia M.A:lle. Sen huomasi jo tavasta, kuinka tyttö oli puhunut tästä hänelle, ja siitä, että asia olisi pidettävä mahdollisimman salassa muilta.

Kuullessaan Dannyn iskurepliikin, Lizbeth käänsi katseensa tähän. Hänen pieni hymynsä katosi kasvoilta ja silmät alkoivat kipunoida raivosta. Mitä hittoa tuo nyt halusi?! Eikö M.A:n satuttaminen ollut tarpeeksi herralle?! Hänen olisi tehnyt mieli nousta ja karjua kurkkusuorana tälle, mutta hän ei kehdannut, eikä varsinkaan ollut varma, pysyisikö edes vakaasti pystyssä "parin" lasillisen jälkeen.
Neiti käänsi rivakasti katseensa takaisin drinkkiinsä.
"Painu helvettiin, Danny." hän sanoi kylmästi ja huulille kohosi ilkeä hymy, kun hän alkoi taas hivellä drinkkilasin reunoaa.
"Mä en haluu olla sun kaa missään tekemisissä, varsinkaan, kun satutit M.A:ta, joka sattuu olee yks mun parhaista ystävistä", kertoi Liz ottaen kulauksen drinkistään. Ah, voi tätä jumalallista alkoholia.

Se ilme, joka tytön kasvoilla oli kääntyessään katsomaan Dannyä, oli jotain ihan muuta mitä poika oli odottanut. Toisen ilmeestä huomasi vihan ja suuttumuksen. Kylmä, läpitunkeva katse värähti nopeasti pojan silmiin, sitten toinen käänsikin kasvonsa takaisin lasiinsa.
Sanat olivat äskeistä suurempi yllätys. Heti ekana Dannyn mieleen pujahti kysymys, että miten helvetissä tyttö tiesi hänen nimensä? joten niimpä tuo aikoi kysyä sitä. Hän sai siihen kuitenkin vastauksen jo ennen kuin kerkesi aukaista suunsa.
No niimpä tietenkin. Tyttö oli Mary-Annen kaveri. Voi luoja. Mitä se ämmä oli mennyt selittämään ystävilleen? oliko hän todella vajonnut niin alas, että oli mennyt 'tuhoamaan Dannyn aseman', kuten oli uhkaillut? Säälittävää.
Ekana hyppii pojan kimpussa, sitten rupee sotkemaan Dannyn muita suhteita ja nyt vielä tämäkin? ei voi olla totta.

Nuorukainen huokaisi ja kääntyi katsomaan baaritiskin takana seisovaa miestä. Poika tilasi muutaman shotin ja veti ne nopeasti alas kurkustaan, kääntyen sitten taas katsomaan tätä kylmäsävyisesti puhumaa neitokaista.
"Aika ikävää käskeä mun painumaa helvettii ku et edes tunne mua", Danny tokaisi toiselle takaisin hieman viileästi, muttei liian julmaan sävyyn.
Hänelle oli turha ruveta aukomaan päätä siitä, että oli mukamas satuttanut M.A:ta. Itse se muija oli mennyt kaiken sotkemaan.
"Ja ensinnäkin, mä en oo satuttanu M.A:ta. Ikävää jos sun ystäväs on pahottanu mielensä, mut se ei kyllä voi syyttää siitä ketää muuta ku itteää", blondi totesi perään huokaisten.

Hetkinen. Jos tämä tyttö tiesi Dannyn ja M.A:n 'suhteesta' ja riidoista - sun muista asioista - se tarkoitti sitä, että Mary-Ann oli avautunut tälle pojasta. Joka tarkoitti sitä, että hän edelleen ajatteli ja parkui pojan perään. Niinkö? No ei kyllä. Ei M.A sellainen tyttö ole, ei tosiaankaan. Mutta kyllä Danny edelleen pohti sitä, että minkä takia toisella oli ollut sellainen pakkomielle puhua pojan muille naisille puuta heinää saadakseen heidän väliset suhteet poikki. Eikö se muka tarkoittanut sitä, että toinen oli ollut hänestä mustasukkainen?
Tai sitten yksinkertaisesti se oli vain todistus siitä, että Mary-Ann oli mielisairas sekopää, joka tahtoi vain sotkea muiden asioita ja pilata näiden elämät.
"Onhan tuo kaverin puolustaminen ystävällistä ja kiehtovaa, mut sulla ei oo mitää syytä käyttäytyä mua kohtaa noin. Mä en todellakaa oo syypää tähän tilanteesee tai siihen, että M.A on.. sellasessa mielentilassa missä sitten onkaan...", Danny sanoi, miettien samalla sanojaan.
"Enkä tiiä mitä se on sulle selittäny mut sun käyttäytyminen on ihan aiheetonta".

"Häivy, häivy, häivy!" huusi Lizbeth mielessään puristaen silmänsä kiinni. Hän ei haluaisi kuulla tuonkin selityksiä. M.A:n murtuminen oli ollut niin tuskallista katsottavaa, ettei Liz enää halunnut välittää koko asiasta. Se, mikä satutti hänen ystäväänsä, satutti myös häntä, joka oli yksi huono puoli ystävyydessä, mutta se vain oli kestettävä.
"Ehkä en, mut ei paljoa kiinnostakaan", tivaisi Lizbeth kylmästi ja avasi silmänsä. Hänen päässään heitti. Aivan kuin maailma olisi keikkunut eestaas. Maailma näytti värikkäämmältä ja iloisemmalta kuin ennen. Äänet alkoivat kaikua pienesti ja musiikki tuntui hiljenevän.
Kekitytäänpäs nyt asiaan Liz hyvä..! Tyttö pudisteli pienesti päätään.
Halusiko Danny kenties kerätä säälipisteitä itselleen? Niitä brunette ei ainakaan antaisi! Ei hän ansaitsisi niitä! Ei hän ansaitsisi ylipäätään mitään!
"Ai et? Tohon et usko kuule itekään. Kyllä mä sen tiedän, et M.A:n kanssa pitää käyttää omia aivojaan, et päätyy mahdollisimman tasapuoliseen ratkasuun. Ja mä oon ihan varma, et te molemmat satutitte toisianne", luennoitiin purevasti ja otettiin kulaus puolitäydestä drinkkilasista.

Ai että ei ole syytä puolustaa M.A:ta? Painukoon Danny sinne minne aurinko ei paista, näin kauniisti sanottuna.
"Sellasessa mielentilassa missä sitten onkaan", toisti Lizbeth ja kääntyi Dannyn puoleen drinkkilasi kädessään. Mitä M.A näki tuossa? Tuollainen rikaspenikka, joka vaihtelee naisia sen minkä kerkeää!
"Kerroppa mulle, että millasessa mielentilassa sen sun mielestäs on tällä hetkellä", sanoi brunette haastavasti ja puristi drinkkilasiaan raivokkaasti, mutta kuitenkin hallitusti, eihän hienon lasin rikkomisella olisi mitään itua?
"Se on voi voi. Jos et haluu, et saat vihat niskaas niin ehdottaisin, et lähtisit lätkimään ja äkkiä. Eipä tarttis kuunnella mun raivoamista!" huudahdettiin korkeammalla äänellä ja tehtiin jotain vain sekunninmurto-osan mielijohteesta. Lizbeth läppäisi tätä poskelle. Se ei ollut viisaasti tehty, mutta ei tyttö sitä enää tajunnut alkoholin hämärtäessä ajattelukyvyn.

No tämäpä neiti oli koppava ja kylmä. Hän mutisi jotain viileästi takaisin Dannyn puheille ja nautti drinkkiään. Tyttö selvästi halusi eroon Dannystä, mutta hän vähät välitti. Saamari jos kerta tuollalailla alkoi käyttäytymään tuntematonta kohtaan - olipa tämä tehnyt pahaa hänen ystävälleen tai ei - niin saisi itse vaihtaa maisemaa.
Olipas Dannyn ja M.A:n väliset asiat saaneet paljon aikaiseksi. Eikä mitään hyvää. Ainoastaan pelkkää paskaa. Uskomatonta miten yksi nainen sai sotkettua asioita näin. No niin, olihan nuorukainen itsekin ollut tavallaan yksi osasyyllinen kun oli alkanut räyhäämään, mutta Mary-Ann kaiken oli alottanut. Ja ihan syyttä.
"No itse asiassa mä oon täysin vahvasti - ja rehellisesti - sitä mieltä, että tää ei oo ollenkaa mun vika", Danny pysyi vahvasti sanojensa takana. "Ja sä et edes voi tietää ketä puolustaa ja ketä ei, koska et ollu paikalla. Onko tullu mielee, että Mary-Ann on voinu ihan hyvin selitellä omiaa? eikö teillä naisilla nyt muutenki oo tapana suurennella asioita.....", tuo huomautti silmiään vähän pyörittäen.

Tuo kääntyi takaisin baaritiskin takana seisovaan miestä päin ja tilasi itselleen myös shottia isomman juoman. Tietenkin hän valitsi mahdollisimman alkoholipitoisen juoman. Hän kun ei selvinpäin ainakaan aikonut kuunnella tällästä sontaa.
"No mistä minä tiedän", Danny huokaisi. "Oletettavasti se on pitämässä hauskaa kavereiden kanssa tai kuolaamassa jonku jätkän kanssa. Eikös sellai kuulu sen perus päivään?".
Miksi edes brunette kyseli tälläistä? niin kuin Danny muka tietäisi mitä M.A ajatteli tai mitä tuo oli tekemässä. Se tyyppi oli täysin arvoitus tälle pojalle.
Kuka oikein osaisi edes tulkita naisia täydellisesti?
Uusi tuttavuus ehdotti Dannyä lähtemään, mutta poika pysyi paikoillaan. Häntä ei häädettäisi minnekään jonkun typerän naisen takia. Typerän ja typerän...... olihan M.A oikeasti vähän ylidramaattinen ja varmasti asioita suurenteleva, itsekäs ja kaikkea ärsyttävää.. mutta oli tuo myös ollut todella kivaa seuraa. Ja olihan Dannyn pakko hänestä vähän edes välittää, koska häntä todella oli suututtanut kun oli kuullut siitä, että se typerä juoppo ukko oli tehnyt kamaluuksia tytölle.

Nyt tämä neiti sitten veti lätärin Dannyn poskelle. Onneksi se ei sattunut paljoa, mutta se todella sai ärsyyntymisen nousemaan vähitellen lisää pojasta. Moneskohan kerta tämä mahtoi olla tällä viikolla kun tyttö oli läppäsyt häntä avokämmenellä suoraan poskelle?
Danny todella sai tehdä töitä pysyäkseen rauhallisena. Hän veti muutaman suuren kulauksen juomastaan.
"Sun käyttäytymisen takia mua todellaki alkaa kiinnostaa mitä M.A on oikein sulle selittäny..", hän naurahti jäykästi.
"Jos nyt sen verran ystävällinen pystyisit hetken olemaa, että kertoisit vaikka nimes? ottaisin paremmin vastaa ton sun väkivaltaski. On aina kivempi saada turpaa sellaselta kenen nimen tietää".
Blondin ja M.A:n väliset asiat ei tosiaankaan kuulunut tälle tytölle. Mitä jos purkaisi tuon vihansa jotakin muuta kohtaan, joka sen on ansainnut.

Puolet Dannyn sanomisista meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lizbeth ei yksinkertaisesti jaksanut kunnella enempää tämän selityksiä. Kyllä hän tiesi, että M.A suurenteli asioita, mutta oli aina osannut tehdä asiasta omat johtopäätöksensä, sillä hän oli oppinut lukemaan ystäväänsä kuin avointa kirjaa.
"Mmmmh..." hän vain mumisi vastaukseksi.

Kun Danny sitten sanoi, että naisilla oli tapana suurennella asioita, kilahti jokin Lizbethin päässä. Sen näki hänen ilmestään, liiankin selvästi. Mutta hänen oli hillittävä itsensä. Vaikka jokin valtava, käskevä ääni käski haukkumaan kundin ja tallomaan tämän maanrakoon, jaksoi kuitenkin pieni ääni piipittää, että itsehillintä olisi nyt paikallaan. Tällä kertaa pieni ääni sai voiton, mutta vain tämän kerran.
"Se itkee sun perääs! Miten voit olla noin helvetin tyhmä?!" ajatteli Lizbeth. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa se ääneen, mutta sanat eivät vain tulleet ulos hänen suustaan. Miksi? Estikö jokin, kenties järki, häntä paljastamasta M.A:n ja hänen välisiä asioita? Eihän se loppujen lopuksi Dannylle kuulunutkaan, bilettikö, vai itkikö M.A. Mitä se tuota kiinnostaisi? Kundi oli jo selvästi päässyt yli blondista, kun kerta yökerhossa ravasi bongaamassa tyttöjä, jotka varmaan myöhemmin kaatoi sänkyyn.
Mikä miehiä oikein vaivaa? Eivätkö he todellakaan osaa ajatella omilla aivoillaan, jotka heille on suotu?

"Sitä en kerro. Mut usko pois, oot onnekas. Se ei oo vielä tuhonnu sun mainettas täysin", sanoi Lizbeth puristaen kätensä nyrkkiin, jolla oli läimäyttänyt Dannya, sillä sitä kihelmöi. Kihelmöi ja paljon! Hänen olisi tehnyt mieli läimäyttää uudestaan, mutta ei se olisi mitään auttanut.
Brunette mietti hetken, kertoisiko nimensä tälle vaiko ei. Pieni ääni sanoi, että ei, älä tee sitä! Maskuliinisempi ääni sanoi, että kerro ihmeessä! Saapahan tuokin huomata, ettei Lizbeth Rodriguezin ystäviä satuteta!
"... Lizbeth", vastattiin. Heittäisikö Lizbeth vielä Dannya drinkillään? Ei, eiköhän tuo ole saanut jo tarpeeksi kärsiä?
Brunette laski drinkkilasinsa tiskille ja lähti hoiperrellen suunnistamaan ulos. Hän tunsi tarvitsevansa raitista ilmaa, sillä yökerho alkoi yhtäkkiä tuntua hyvin ahdistavalta ja tunkkaiselta. Lizbeth joutui vähän väliä ottamaan tukea seinästä kävellessään eteenpäin, sillä tasapainoaisti oli aivan sekaisin. Sen siitä saa, kun juo liikaa drinkkejä.

Mikään Dannyn sanoista ei näyttänyt kiinnostavan tyttöä. Hän ei tainnut välittää yhtään mistään mitään - paitsi tietenkin oli valmis puolustamaan ystäväänsä ja oli sopinut itsensä kanssa vihaavansa poikaa jo ennen tätä tavatessa. Naurettavaa. Mikä tyttöjä oikein vaivasi? kyllähän Dannykin ystäviään puolusti ja monesti joutunut semmoisen takia tappeluihin, mutta tytöt ne olivat jotenkin niin outoja.. juoruilivat keskenään, muuntelivat toisten sanoja, olivat niin saatanan ylidramaattisia ja asioita suurentelevia.

Hetken aikaa Danny rupesi miettimään, että miksi edes vaivautui selittelemään ja juttelemaan M.A:sta tämän neidin kanssa? eihän asia tuolle kuulunut, eikä se häntä edes näyttänyt kiinnostavan. Tuo oli päättänyt pysyä ystävänsä puolella, eikä edes aikonut kuunnella Dannyn puheita. Naiset....
Harmi, että tyttö oli Mary-Annen kaveri. Tuon ulkonäkö kiehtoi kovasti Dannyä, eikä tämä ollut suunnitellut tulevansa baariin juttelemaan jostain entisestä petikaverista, vaan hankkimaan uutta sellaista. Tai edes jotain pientä säätökaveria, niin kuin joka ilta. Ärsyttävää, että joku noin hyvännäköinen jäisi saamatta tälläisen asian takia. Huono tuuri..

"Joo.. mullehan onki niin kamalan tärkeetä mitä muut musta ajattelee. Tiiätkö ku mulle on aivan sama miten muut mua kattoo tai mitä ne musta puhuu. Mulla on tarpeeks frendejä. Mä en oo mikää huomionkipeä tai pakkomielteinen olemaa joku koulun suosituimmista", töksäytti Danny tympääntyneeseen sävyyn. Huoh. Kaikki ne sitten jaksoivat vatvota maineesta ja aseman pilaamisesta koulussa. Ihan kuin joku 'huono asema' pilaisi pojan elämän. Hänellä oli kaikki hyvin - oikein hyvin - jos löytyi naisia ja frendejä. Hän oli oikein tyytyväinen elämäänsä.
Hetken aikaa Danny luuli, ettei tyttö aikonut puhua hänelle enää mitään, mutta suostuutui sitten kertomaan nimensä tuolle. Lizbeth. Kaunis nimi, kauniille tytölle. Normaalisti Danny olisi sanonut sen ääneen ja rupenut lirkuttelemaa, mutta valitettavasti tässä tapauksessa hän saisi varmasti vain lätärin poskelle. Olipas tytöt kovia huiskimaan käsillään..
Lizbeth nousi ylös ja lähti kävelemään pois päin. Danny huokaisi, katsoessaan tuon perään. Pian hänkin sitten nousi ja lähti tuon mukaan.
"Sori nyt ku sua niin kamalasti häiriköin, mut etkö sä nyt vois vähän hillitä tota sun vihaamistas mua kohtaa ja antaa mun tarjota sulle juotavaa?", Danny ehdotti niin ystävälliseen sävyyn kuin pystyi. Juotavan tarjoaminen sattui kyllä olemaan typerää, sillä toinen oli selvästi juonut jo tarpeeksi. "En mä oo oikeesti niin kusipää ku luulet. Kannattaa tutustua ensin ku tuomitsee, vai mitä?".
Kai toinen nyt sen verran löysäisi, että suostuisi tulla hetkeksi pojan seuraan. Siinäpä saisi sitten todisteita olevansa väärässä - tai oikeassa - siitä, että Danny oli kusipää jne.
"Jos ei muuta nii tuu vaikka lyömää mua lisää ja kinastelemaa". Olisi sekin ihan mukavaa, jos kinastelun aiheena ei olisi Mary-Ann.

"Vihjaatko, et mä oon sellanen, vai tarkotatko M.A:ta?" kysyi brunette ärtyneesti pojalta. Hän nyt ei ainakaan ollut sellainen. Ei todellakaan! Lizbeth oli täysin tyytyväinen nykyiseen asemaansa, eikä ollut koskaan haaveillut suosittujen joukossa olemisesta. Ei hän siitä mitään hyötyisi. Cheerleaderina sai jo aivan tarpeeksi paistatella muiden katseiden alla ja pompotella muita. Mitä muuta hän muka enää tarvitsi? Sitä paitsi, hän halusi säilyttää nykyisen ystäväporukkansa, sillä mitä sitten, jos hän yhtäkkiä pääsisikin suosittujen poppooseen? Kuinka hänen ystäviensä kävisi, jotka olivat tapansa mukaan hyvin kateellisia jo pikku asioista, joten kuinka he muka sen kestäisivät?

Tyttö raivasi tietään ulos raivokkaasti, sillä häntä raivostutti Danny ja muut ihmiset, jotka eivät voineet edes väistää, kun joku oli yrittänyt kauniisti päästä heidän ohitseen. Toivottavasti Danny ei lähtisi seuraamaan häntä, sillä silloin hänellä kilahtaisi ja kunnolla!
Lizbeth pysähtyi kuullessaan Dannyn äänen takanaan ja käännähti sitten tämän puoleen. Nyt hän kyllä antaisi tälle niin kovan selkäsaunan, et-
Mitä? Yrittikö tuo lepytellä häntä?
"Ei kiitti, mä oon juonu jo ihan tarpeeks", vastattiin lempeämmällä äänensävyllä ja hymyiltiin ihan pienesti.
"Ehkä", totesi neiti tämän ehdotukselle. Hän saisi nyt luvan leppyä. Ehkä hänen kannattaisi tutustua Dannyyn paremmin, ennen kuin tuomistee tätä, aivan niin kuin tämä oli itse sanonut hänelle? Ehkä Danny ansaitsee mahdollisuuden, jolla voi osoittaa, ettei ole niin kamala, kuin M.A on antanut ymmärtää.
Lizbeth naurahti pienesti pojan ehdotukselle, joka kertoi hänen leppyneen. Liikaa alkoholia Liz hyvä!
"Mua ei taida enää huvittaa sun kiduttamises. Saat yhden mahdollisuuden osottaa, et oot hyvä tyyppi, etkä sellanen, jollaseks M.A sut mustamaalaa muiden silmissä." sanottiin hieman varoittavalla äänensävyllä. Hän ei kuitenkaan haluaisi jäädä sisälle, vaikka ahdistus olikin kadonnut. Ilma oli vielä tunkkainen, joka aiheuttaisi neidille myöhemmin kovan päänsäryn, joka laulaisi hoosiannaa aamulla krapulan aiheuttaman päänsäryn kanssa.

"Mä en tarkota sua. Mä en voi väittää mitää sellasta, koska en tunne sua", tuhahti Danny tympääntyneenä tälläiseen kinasteluun tuntemattoman kanssa. No siis joo, normaalistihan Danny itsekin tuomitsi tuntemattomia ja teki vaikka mitä, mutta hänestä tälläinen oli jo niin turhaa. Ja eihän se ollut mukavaa, että hyvännäköiset leidit alkoivat etääntyä hänestä huhujen ja luulojen takia. Ainut asia mitä hänestä pitäisi puhua, olisi jotain hyvää ja kehuttavaa.

Danny luuli, että saisi toisen lätärin Lizbethiltä, mutta tuo alkoi kuin alkoi vähitellen leppymään. Ainakin hän vastasi jo vähän ystävällisempään ja lempeämpään sävyyn. Hyvä juttu. Danny siis taisi osata edelleen lepytellä näitä vainoharhaisia ja lyhytpinnaisia naisiakin.
"No kiitos", Danny hymähti ja vilkaisi ympärilleen.
"Jos sä et tahdo juotavaa - ainakaan vielä - niin mitäs sitten?", hän kysyi. "Pyytäisin sua tanssimaa jos tilanne olis toinen. Tällä hetkellä en taida uskaltaa, koska luultavasti se sais sut lyömää mua toisen kerran".
Takin taskussa oleva tupakka-aski houkutteli kovasti poikaa. Hänen teki kovasti mieli mennä tupakalle.
"Jos käytäis vaikka nopeesti tossa ulkopuolella ja sit jos sallit mulle sillon vielä toisen mahdollisuuden näyttää kuka ja minkälainen oon, niin palataan sisälle. Vai onko sulla jotain vastaväitteitä?". Pieni, hento hymy oli kaareillut pojan huulille. Hän yritti olla ystävällinen ja jopa hieman normaalia vakavempi, ettei toinen pitäisi häntä täysin pellenä. Pitihän Danny asiaa tärkeänä ja kaikkea, mutta ei hän voinut kokonaan pitää vitsailuaan ja flirttailuaan poissa. Aika hyvin hän ne nyt kuitenkin osasi piilottaa.

Lizbeth repesi railakkaaseen nauruun. Hän ei ollut pitkään aikaan nauranut niin, joten miksi nyt? Ehkä se johtui niistä neljästä drinkistä, jotka hän oli kipannut rivakkaan tahtiin alas.
"Etkö sä kuunnellut mua? Sanoin, et sun kiduttamises ei enää huvita", kysyi brunette ja heilautti hiuksensa selkäänsä, sillä hän ei pitänyt niiden aiheuttamasta kutituksesta paljaalla iholla. Ehkä tyttö voisi kerrankin haudata kaikki ennakkoluulot M.A:n kanssa olleista pojista ja ottaa kerrankin rauhallisemmin? M.A kun ei pitänyt siitä, että joku hänen ystävistään oli missään tekemisissä hänen ex-poikaystäviensä - tai no tässä tapauksessa ex-sänkykavereiden - kanssa.
"... Enkä mä edes osaa tanssia", myönnettiin sitten nolona ja katsottiin hieman pahoittelevasti poikaa. Hän ei ollut koskaan tanssinut. Ei edes isänsä ystävien juhlissa, joissa oli tavannut jokaisen ex-poikaystävänsä. Ei hän heitä viihdyttänyt tanssilla vaan lirkuttelulla. Jos joskus olikin tanssituokio, hän oli aina paennut paikalta muiden huomaamatta. Se vasta olisikin ollut noloa, jos jokin komistus olisi tullut pyytämään tanssiin ja hänen olisi pitänyt kieltäytyä houkuttelevasta tarjouksesta vain sen takia, ettei hän osannut tanssia!
"Ei vastaväitteitä", vastasi neiti. Hän oli mielissään, että Danny halusi myös mennä ulos, ainakin hetkeksi aikaa.

Ah, ulkoilma! Voiko ihanampaa asiaa olla? Lizbeth suoristi ryhtiään ja hengitti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, joka selvitti mukavasti hänen ajatuksiaan ja puhdisti keuhkot tunkkaisesta ilmasta, johon hän oli pari kertaa tukehtua. Ilta oli mukavan viileä, muttei kuitenkaan kylmä, sillä brunette pärjäsi aivan hyvin pelkällä mekollaan palelematta lainkaan.
Hän käänsi katseensa Dannyyn pieni hymy huulillaan. Varmaankin toinen kerta koko neidin elämän aikana, kun hän ei yrittänyt flirttailla hymynsä avulla.

Lizbethin alkaessa nauramaan, hymyili Dannykin leveämmin, vaikkei tiennytkään olisiko pitänyt olla iloinen vai loukkaantunut. Vähät hän jaksoi välittää. Hän ei tänään aikoisi enää kiistellä. Jos heidän välilleen jotain riitaa tässä vielä syttyisi, lähtisi Danny muualle. Ei hän jaksaisi nyt vaivautua pilaamaan iltaansa kinastelulla - ainakaan yhtää enempään.
Tyttö kertoi, ettei osannut tanssia. Danny ei tiennyt uskoisiko. Ehkä toinen väitti niin vain sen takia, ettei joutuisi tanssimaan pojan kanssa. Aivan varmasti tyttö osaisi tanssia. Niin hyvä kroppakin..
Danny ei kerennyt sanoa mitään siihen asiaan, kun Lizbeth oli jo vastannut toiseen kysymykseen ja he siirtyivät pihalle.

"Toivottavasti ei haittaa jos poltan tupakan..", Danny mutisi ja tahtomattaan kaivoi heti askistaan yhden tupakan, sytyttäen sen samantien. Yleensä ei-polttavat naiset vihasivat tupakoivia jätkiä, joten toivottavasti tämä neitokainen ei silti rupeaisi äksyilemään. Tai toivottavasti se ei ällöttänyt tätä.
"Hetkinen.. miten sä et muka osais tanssia? sä varmaan kusetit", naurahti Danny. Kaikkihan cheerleaderit osasivat tanssia. Oliko Lizbeth edes cheerleader? no taatusti oli. Ja todistuksen siitä sai pelkästään siitä, että M.A oli hänen ystävänsä. Eikö cheer-tytöt aina hengailleet yhdessä? Näin Danny oli ainakin olettanut.
"Mut jos sä puhuit totta - nii mä voin opettaa sua", tuo hymähti hetken päästä.

"Ei haittaa. Mun iskä polttaa usein, joten oon ihan tottunu siihen", kertoi brunette nyrpistäen pienesti nenäänsä. Kaikesta huolimatta hän vihasi tupakanpolttajia, jotka halusivat pilata keuhkonsa ja nopeuttaa kuolemaansa. Mutta kyllä sekin asia annettiin anteeksi, jos poika yli hyvän näköinen ja näin.
Lizbeth käänsi katseensa tähän ja katsoi tätä hievenen loukkaantuneesti.
"Etkö sä usko mua?" kysyttiin mutristaen suloisesti suuta ja hymyiltiin sitten pienesti.
"En mä ihan oikeasti osaa tanssia. Cheerleading on ainut, jota osaan. Enkä mä laske sitä oikein tanssiks..." selitti Lizbeth ja pörrötti pienesti paksuja hiuksiaan. Sitä oli hyvin vaikea kertoa. Kukaan ei uskonut, ettei hän osaisi tanssia, joten Dannyn reaktio oli odotettavissa.
"Sä voit opettaa mua", toisti neiti epäileväisellä äänensävyllä ja nosti kulmaansa. Siitä nyt ei ainakaan tulisi mitään! Viimeisin tanssiopettaja oli menettänyt hermonsa tytön räväköihin liikkeisiin, joiden oli tarkoitus olla herkkiä ja sulavia. Ei Lizbeth nyt sellaista osannut! Sehän oli typerää tanssia hitaasti. Eihän siinä saisi edes purettua energiaansa tarpeeksi! Mutta kyllä hän oli vähän pilaillut opettajan kustannuksella ja viihdyttänyt itseään matkimalla tämän puhetapaa. Olihan se lapsellista, mutta ainakaan hänellä ei ollut tylsää!

Mutta eikö olisi korkea aika alkaa opetella tanssimaan kunnolla? Ehkä Dannyn kanssa siitä voisi tulla hauskaa?
"Vaaditko sä jotain vastineeks siitä, jos opetat mua?" möläytettiin vahingossa. Helkkari! Hän oli kysynyt sen ääneen, vaikka tarkoitus oli pitää se ajatuksena! Hyvä Liz, näin sitä mennään. Kohta pamautat koko historiasi ja muiden ystäviesi asioita pojalle, josta ei seuraisi mitään muuta kuin harmia.

Lizbeth oli sanonut, ettei tupakka haittaisi häntä, mutta nyrpisteli silti pienesti nenäänsä. Danny ei olisi tahtonut polttaa tuon edessä, koska jos toinen ei pitänyt tupakasta, niin se laski hänen tilaansa lisää. Mutta tupakka nyt oli suuri himonaihe, josta Danny ei helpolla luopuisi. Sitä ei yksikään tyttö saisi lopetettua.
"Siis en mä millää pahalla oo uskomatta.... sä vaa näytät siltä, että osaisit tanssia..", tarkensi Danny sanojaan. "Eikös kauniit tytöt aina osaa tanssia?", hän naurahti perään ja tukki sitten hetkeksi turpansa. Ei jumalauta. Sitä ei olisi kannattanut sanoa. Se vain tuli yksinkertaisesti automaattisesti. Typerä jätkä. Mutta minkä hän luonteelleensa mahtaisi? Eiköhän Lizbethkin ymmärtäisi suuttumatta, että Danny nyt oli vain sellainen kuin oli.
"Miksei? kyllä mä voin sua opettaa", poika sanoi hymysuin ja merensiniset silmät tutkivat kiinnostuneina toista.
Danny osasi tanssia, sillä olihan hän pienenä harrastanut jonkin aikaa tanssia (vanhempien pakotettua). Lopulta tuo oli polttanut opettajansa vaatteet ja päässyt eroon tanssista niin. Kyky oli silti pysynyt hyvänä.

Hirveän epäilyttävästi tyttö katseli Dannyä. Miksi ihmeessä? eihän Danny nyt ollut tuota rupeamassa kähmimään tai muutakaan - vaikka mieli ehkä tekikin.
Danny rupesi nauramaan Lizin esitettyä kysymyksensä. "En tietenkää!", hän tuhahti naurunsa keskeltä ja ryhtyi hetken päästä rauhoittumaan.
"Täs yritän vaa ystävällisesti tarjota sulle mahdollisuutta oppia tanssimaa. Ja ehkä tahon myös todistaa että oon ihan jees jätkä eikä kaikki jutut oo totta".
Pieni, ystävällinen hymy kaartui tämän huulille. "Joten... miten ois?"

"Osaahan ne, mut mä taidan olla pieni poikkeus", vastasi Lizbeth. Ei hän jaksanut kiehahtaa tuolle pienelle flirtille, sillä eihän tytöllä edes olisi hyvää syytä siihen. Danny oli selvästi naistenmies. Pidä varasi Liz! huuteli pieni ääni hänen päänsä sisällä. Maskuliinisempi ääni yritti karjunnallaan hiljentää pienen äänen, joka aiheutti brunetelle pientä päänsärkyä.
Neiti piti pienen miettimistauon, jonka huomasi hänen laskelmoivasta ilmeestään, josta tuli mieleen nörtti joka ratkoi keskittyneesti matematiikan kokeen bonustehtävää.
Mitä hän voisi sanoa? Tarjous kiehtoi häntä kovin, mutta samalla omatunto alkoi kolkuttaa päätä ja sanoi, ettei se olisi reilua M.A:ta kohtaan. Mutta Lizbeth halusi! Ja sen kanssa ei edes omatunto pärjännyt. Ei M.A:n tarvitsisi tietää koko asiasta, ja mitä sitten jos hän saisikin sen tietoonsa? Eihän hän ole tehnyt mitään väärää, jos suostuisi Dannyn tarjoukseen.

"Okei, kyllä se mulle käy", suostui tyttö sitten, "Ja kuule mä en usko kaikkee, mitä M.A on susta puhunu. Mä en koskaan ota kaikkia sen kertomia juttuja tosissani. Esimerkiks se valittaa kaksoisveljestään, et se on tylsä ja hyödytön, mut mä oon eri mieltä."
Nyt vasta Lizbeth palautti mieleensä, mitä kaikkea M.A oli Dannysta puhunut. Silloin, kun blondi oli tullut Ranskasta, hän iloitsi ja ylisti suorastaan tuota poikaa. Ja nyt, kun heidän välillään tuli riitaa, M.A kumosi kaiken hyvän, jota oli joskus Dannyssa nähnyt. Tai niin ainakin Lizbeth oletti tämän puheiden perusteella.

Oli oikeasti todella vaikea kuvitella, ettei toinen osasi tanssia. Useimmiten tytöt saattoivat sanoa niin kännissä sitä varten, että saivat lirkuteltua niin pojille ja vihjailua samalla, että nyt olisi aika tarttua kiinni ja viedä lavalle tanssimaan. Tässä tapauksessa niin ei voinut olla, koska hetki sitten Lizbeth oli vielä tyyliin valmis tappamaan Dannyn.
Ihan rehellisesti Danny tahtoi antaa vain paremman kuvan itsestään M.A:n puheiden jälkeen ja olla ystävällinen, mutta kyllä hänellä oli taka-ajatuksiakin. Ei mitään suuria. Hän oli vain tyytyväinen siitä, että pääsisi hieman toista lähemmäksi tanssin vuoksi.

"Hyvä juttu", poika totesi kun Lizbeth suostui hetken epäröinnin jälkeen. Danny hymyili toiselle leveästi ja innokkaana, mutta sen peittäen.
"Ja kiva kuulla. Ja kiitti myös et saan opettaa sulle tanssia", hän naurahti. Sen enempää tuo ei vastannut mitään Mary-Ann lauseeseen, koska ei todellakaan tahtonut puhua siitä naisesta. Nimen mainittaessa tuntui kun rautanyrkki puristi ja repi sydäntä.
"Mä voisin vetästä vielä pari shottia ennen ku mennää tanssimaa. Sit jos oonki surkee nii voin pistää sen piikkii", hän vitsaili.
"Sisälle siis?"

Noloa! Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin koko asian myöntäminen on sitten niin saakelin noloa! Harvat tytöt eivät osaa tanssia. Ja mitä se kertoo tytöistä? Sitä, että he ovat sivistymättömiä ja surkeita. Hyvä on, rauhoituhan Liz. Ei tällainen pieni asia voi koko maailmaa kaataa, vaikka siltä se ehkä aluksi tuntuukin. Ja miksi hän ylipäätään kertoi Dannylle, ettei osaa tanssia? Hänhän olisi aivan hyvin voinut kieltäytyä tanssimisesta ja siinä se.
Ajatukset eivät nyt todellakaan rullanneet niin kuin niiden olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt juoda niin paljoa...

"Ei mitään, ilo on kokonaan mun puolella", vakuutteli Lizbeth hymy huulillaan. Hän vain nyökkäsi Dannylle vastaukseksi ja lähti suunnistamaan takaisin sisälle.
Ilma tuntui hieman raikkaammalta kuin aikaisemmin ja ihmismäärä näytti vetäytyneen hieman sivummalle, joten tytön ei ainakaan tarvinnut raivata tietään takaisin baaritiskin luokse. Hän olisi tietysti voinut ottaa vielä yhden juotavan, mutta tiesi, että jos sen tekisi, niin ylittäisi juomisrajansa ja alkaisi voida pahoin.

Tyytyväisyys kasvoi pojan kuultua tytön sanat. Hän hymyili tuolle entistä leveämmin ja ystävällisemmin takaisin kun toinen sitten kääntyi takasin sisälle. Danny heitti lähes loppuun palaneen tupakan maahan ja tumppasi sen astumalla toisella kengällä sen päälle.
Sen jälkeen nuorukainen kiiri Lizbethin perään. He pysähtyivät baaritiskin taakse. Danny tilasi ne muutamat shotit, joista oli puhunut. Hänen ei tarvinnut maksaa niitä tässä, sillä hän oli käynyt täällä niin usein - varsinkin tämän viikon aikana - että myyjät tunsivat hänet ja lähettivät laskun aina suoraan pojan isän yhteen firmaan.
Danny kiskaisi molemmat shotit peräjälkeen nopeasti alas kurkustaan ja virnisti tytölle innokkaana tanssituntien vuoksi.

"Eiköhän sit siirrytä tanssilattialle", hän hymähti hymy huulillaan, paljastaen valkoiset hampaansa. Vielä tuo ojensi kätensä kohti Lizbethiä, jonka toivoi tarttuvan häntä kädestä. Silloin he voisivat siirtyä tanssimaan.
Vooooi kuulkaa. Danny tosiaankin oli päättänyt opettaa toisen tanssimaan.

Brunette seurasi vierestä, kuinka Danny kippasi rivakkaan tahtiin kaksi shottia ja hymyili sitten hänelle. Vau, tuolle juominen oli selvästi täysin arkea, toisin kuin tytölle, joka sai varoa jo parin drinkin kanssa.

".... Toki..." vastasi Lizbeth hieman epävarmasti ja katsoi hetken Dannyn ojentamaa kättä, joka näytti hyvin kutsuvalta. Ehkei hänen kannattaisi? Mutta hän oli jo luvannut ja kaikkea...
Tyttö nielaisi pienesti ja ojensi varovaisesti kätensä Dannyn kättä kohti ja otti siitä hellästi kiinni. Danny oli M.A:n mukaan kylmä ihminen, mutta miksi sitten tämän käsi oli niin lämmin? Tuo miete huvitti Lizbethiä, jonka huulille kohosi pieni hymy, josta saattoi ymmärtää väärin. Joku saattoi luulla, että hän oli innoissaan tanssiopetuksesta ja toinen taas saattoi luulla, että hän hymyili jollekin typerälle ajatukselle.
Brunette nosti katseensa Dannyyn viestiäkseen, että oli valmis menemään tanssilattialle oppimaan tanssimista. Antaa mennä!

Lizbeth tarttui tarjottuun käteen, jolloin Danny hetken hymyilyn jälkeen lähti viemää tyttöä muiden ihmisten sekaan tassimaan.
Ympärillä tanssahtelevat tyypit horjuivat musiikin tahtiin. Jotkut erittäin humalaiset näyttivät todella typeriltä. He vain oikeastaan hytkyivät oudosti paikallaan, koska eivät voineet tehdä sitä enempää, sillä muuten saattaisi tasapaino pettää ja jalat lähteä alta.
Danny ei ollut vielä humalassa, mutta tyttö taisi olla. Kiitos alkoholin hän varmaan oli saanut toisen leppymään ja antamaan tilaisuuden tutustua ja vielä viedä tanssimaankin. Onneksi Lizbeth oli juonut. Ihanat ihmiset, jotka olivat päättäneet alkoholin tulevan ihmisten elämän rinnalle.

Melkeinpä Danny oli toivonut hidasta biisiä, jotta voisi vetää toisen käsiensä vangitsi ja kietoutua toista vasten. Biisi oli kuitenkin melko nopea, eikä siinä voisi tanssia hitaita - ei todellakaan.
"Kato ympärilles. Sä voit tyylii ottaa vaa mallia muista ihmisistä. Ei sun tarvi ku liikuttaa kroppaas musiikin tahtii ja pitää hauskaa", Danny virnisti. "Vaikka näin", ja sitten tuo vetäisi vierellä olevan humalaisen tytön vierelleen. Poika rupesi tanssimaan tytön kanssa, joka näytti hyvin innostuneelta. Liikkeet sujuivat Dannyltä kuin itsestään. Ei tarvinut edes tehdä niin suuria liikkeitä ja mitään ihmeellistä, tanssi näytti silti hyvältä.
Siinä vaihteessa kun tuntematon neiti yritti alkaa kähmimään Dannyä, tuo kiitti toista nopeasti ja palasi Lizbethin vierelle.
"Nyt sä saat luvan näyttää mitä osaat", poika hymyili tytölle. Hän voisi mielellään auttaa tyttöä.. ja niin kuin Lizbeth näki, tanssiin kuului toisissa roikkuminen ja muu tarkoitettu koskettelu.

Liiankin humalassa olevien tyyppien tanssimisen katsominen huvitti Lizbethiä, jolla oli kyllä pokassa pitämistä. Hänen käsityksensä mukaan tanssiminen ei näyttänyt noin oudolta ja pieniliikkeiseltä, mutta humalaisten tanssi taisi vain sen vuoksi olla ponnetonta, että oli otettu hieman liikaa drinkkejä.
Onneksi Lizbeth ei ollut kuitenkaan niin humalassa, ettei olisi voinut tanssia hieman railakkaammin kuin nuo tyypit. Tosin mitä turhia sitä tanssimaan railakkaammin, jos ei edes osaa tanssia? Mutta sitähän varten täällä tanssilattialla nyt oltiin Dannyn kanssa, jota tyttö oli vähän aikaa sitten pitänyt luuserina ja maailman kamalimpana ihmisenä. Se käsitys oli tainnut huuhtoutua kokonaan tytön mielestä.

Bruneten kirkkaan harmaat silmät seurasivat Dannyn tanssia toisen tytön kanssa, joka alkoi hieman ahdistaa neitiä. Ei se, että Danny tanssi toisen kanssa vaan se, että toista piti kähmiä, joka ei ollut Lizbethin tapaista. Pieni silmäpeli oli aina riittänyt hänelle kaikkien kundien kanssa ja nämä olivatkin sen jälkeen roikkuneet hänen perässään ja antaneet kaiken, mitä tyttö vain saattoi pyytää.
"Eiks hidas musiikki olis aluksi vähän parempaa? Pääsis vireeseen", ehdotettiin nopeasti ja kallistettiin hivenen päätä. Ainakin hänen käsityksensä mukaan oli hyvä aloittaa hitaista, mitä nyt hänen tanssinopettajansa oli silloin sanonut hänelle ennen kuin oli lähtenyt lätkimään. Lizbeth lähti raivaamaan tietään DJ:n luokse odottamatta Dannyn vastausta, äkkipikainen kun oli. Päästyään DJ:n paikkeille, tyttö alkoi lirkutella tälle kaunis, viehättävä hymy huulillaan, joka näytti tehoavan oletetusti. DJ suostui vaihtamaan hitaaseen musiikkiin, josta Lizbeth kiitti kauniisti ja tuli sitten takaisin Dannyn luokse hymy huulillaan.
"Se olikin yllättävän helppoo", hän totesi pientä huvittuneisuutta äänessään, "No? Näytähän nyt mulle, kuinka tätä sitten pitäis tanssia."

Hieman hämmissään Danny katsoi tyttöä, jonka hymy oli muuttunut jotenkin hämmentyneeksi ja epäluuloiseksi. Mitä hän nyt teki väärin? Hetken blondi nuorukainen pelkäsi, että nyt taas Lizbeth muuttaisi mielensä ja lähtisi lätkimään, antamatta enää uutta mahdollisuutta. Onneksi vika ei sitten tainnutkaan olla pojassa, vaan biisissä.
Danny hymyili toiselle herttaisesti. Voi miten söpöä. Jännittikö toista tanssiminen? ehkä. Tai sitten tuo huomasi pojan lävitse tämän taka-ajatukset, eikä tahtonut joutua tämän käsiin.
"Toki", Danny hymähti kun Lizbeth oli jo kadonnut DJ:n luokse.

Pian toinen oli tullut takaisin, näyttäen helpottuneelta ja tyytyväiseltä. Kaunottaren sanat saivat Dannyn pohtimaan, että mitä toinen oli oikein DJ:lle sanonut. Luultavasti flirttaillut tai jotain muuta vastaavaa. Tuskinpa Lizbethin näköisen tarvitsi hirveästi raadata saadakseen tahtonsa läpi. Danny ainakin voisi ostaisi tuolla vaikka huvipuiston tai lentokoneen jos niin tahtoisi.
"Nohh - ensinnäkin..", aloitti poika ja astui lähemmäksi neitokaista. Hän asetti kätensä tytön lanteille, pysytellen melko kaukana. "Sä pistät kädet mun harteille ja me voidaa olla näin.. mut tää näyttää aika typerältä, joten yleensä kaikki on.. näin", hän jatkoi, kietoen käsiään paremmin toisen ympärille ja painautui varovaisesti toisen kroppaa vasten, jolloin toinen joutuisi kietomaan kätensä pojan kaulan ympärille. Tai voisihan hän pitää kädet vasten rintakehääkin, mutta se ei miellyttänyt niin paljon Dannyä kuin ensimmäinen vaihtoehto. Silloin he voisivat olla enemmän kiinnikkäin toisissa.

Mikä mahtava tunne tytöllä olikaan, kun oli saanut DJ:n liiankin helposti myöntymään tahtoonsa. Olivatko hänen flirttailutaitonsa kehittyneet vai oliko tämä niin vähän ollut naisten kanssa, että pieni flirttailu tälle olisi jo merkki taivaista? Kuinka vain, Lizbeth rakasti sitä, kun sai tahtonsa läpi, oli kyseessä mikä tahansa asia. Jos hän vaikka alkaisi nahistelemaan äitinsä kanssa viimeisestä satsumasta, olisi lopputulos aina sama; 1-0 neidin hyväksi. Sen sijaan tytön isä ei ollut niin helppo tapaus. Jonkunhan se inhottava ja ei-niin-helposti-taipuva vanhempi oli perheessä oltava ja yleensä se oli isän heiniä. Mutta kun hän kauniisti pyysi ja pari kertaa räpytteli pitkiä ripsiään, myöntyi iskäkin hänen tahtoonsa. Ja koirakin totteli häntä, kuin vettä vaan.

Danny alkoi antaa ohjeita, miten tytön pitäisi laittaa kädet tämän hartioille. Kun Lizbeth sitten oli juuri toteuttamaisillaan ohjetta, Danny kumosikin sanansa ja painautui varovaisesti neitiä vasten. Minne hän nyt pistäisi kätensä, kun hartioilla pitäminen oli täysmahdottomuus?
Lizbeth epäröi hetken aikaa ja kietaisi sitten kätensä pojan niskan taa, sillä ei keksinyt niille parempaa paikkaa. Jos hän olisi laittanut ne toisen rintakehää vasten, olisi se tuntunut ja näyttänyt torjuvalta eleeltä, joka olisi ollut epäkohteliasta. Hänhän itse oli sanonut, ettei osaa tanssia ja Danny oli tarjoutunut opettamaan häntä. Mutta tuo tuntui kyllä olevan aika innoissaan saadessaan kätensä hänen lanteilleen ja päästessään lähemmäs.
"Onks näin hyvä?" kysyttiin sitten hiljaa toiselta, mutta sen verran kuuluvasti, että Danny kuuli sen.

Kuten oli toivottu, Lizbeth kietoi kätensä pojan kaulan ympärille. Danny hymyili itsekseen ja piteli toistaan käsiensä vangitsemana. Voi miten onnekas hän olikaan. Ehkä tätä menoa hän sittenkin unohtaisi M.A:n ja heidän typerän riidan.
"On, oikein hyvä", vastasi Danny toisen kysymykseen. "Ja sä varmaa tiedät miten tää hoituu", hän naurahti perään. Kaikki tiesivät miten hitaita tanssittiin. Ei sitä edes oikein tanssimiseksi voinut kutsua. Siinä roikuttiin toisissa ja pienen pienin liikkein hissuteltiin paikoillaan ympyrää - kutakuinkin noin. Sen osaisi surkeimmatkin tanssijat.

Kovasti Danny odotti näkevänsä nopeamman biisin tahdissa tanssivaa Lizbethiä, mutta kyllä hitaat olivat aina parhaita.
Pitäisiköhän pojan tarjota juotavaa tytölle, että tuo humaltuisi enemmän? ehkä hän saisi sitten muutakin kuin vain tanssimista.
Mutta ei ainakaan vielä siirryttäisiin minnekään. Tässä oli oikein hyvä. Jos Lizbeth vielä vaikka innostuisi tosissaan tanssimisesta, ehkäpä tästä tulisi entistä loistavempi ilta.
"Noooo, enkös mä ooki ihan mukava?", Danny nauroi hiljaa toisen korvan lähettyvillä.

Dannyn vastaukselle hymyiltiin pienesti. Se oli ilahduttanut tyttöä.
"Joo, mitä nyt oon sivusta katellu muiden tanssimista", sanottiin ja liikuttiin hitaasti pienin askelin. Ei tanssiminen ollutkaan niin kamalaa, kuin Lizbeth oli luullut. Ehkä aluksi häntä ahdisti toisen läheisyys, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti, joka alkoi hänen huomaamattaan tuntua oikeastaan mukavalta. Ei hän läheisyyttä arastellut, mutta Dannyn kanssa täytyi kuitenkin olla varovainen, sillä Lizbeth oli kuullut tästä kaikenlaisia huhuja, joista puolet oli osoittautunut todeksi. Ja olihan Danny ollut M.A:n kanssa, joka jo kertoi tarpeeksi brunetelle. Mutta kaikesta huolimatta, hän oli antanut tuolle mahdollisuuden. Varokoot vain, jos mokaisi tämän!

"Tuotako sä oot koko ajan halunnu kysyä?" esitti neiti vastakysymyksen hymy huulillaan. Sitäkö se vain oli? Danny halusi todistaa olevansa mukava ja sitten kun hän löisi tämän otsaan hyväksytty -merkin, tämä lähtisi tyytyväisenä pois ja jättäisi hänet kuin nallin kalliolle? Niinkö se meneekin? Eli hänen pitää ehdottomasti venyttää hyväksynnän antamista niin paljon kuin mahdollista. Hän ei haluaisi jäädä yksin. Juuri kun alkoi olla niin mukavaakin. Dannyn avulla brunette oli unohtanut ystävänsä, jotka olivat hylänneet hänet ja kadonneet kuin tuhka tuuleen kahden kundin kanssa, joka oli anteeksi antamatonta.
".... Ehkä", kuiskasi Lizbeth pienesti kehräten tämän kysymykseen, jonka vastausta oli venyttänyt esittämällä oman kysymyksensä.