I don't wanna lose control, but I'm falling

"No mut eikös tää ooki ihan kivaa? ei edes vaikeeta, vai mitä?", Danny nauroi hennosti ja haisteli samalla huomaamattomasti tytön hyväntuoksuisia hiuksia. Saisi sitten nähdä miten Lizbeth pärjäisi nopeamman biisin tahdissa. Danny kyllä oli täysin varma, että toinen oli loistava tanssija. Ei vain ollut uskaltanut tanssia ennen tai jotain. Mutta kyllä cheerleadereilta tanssi tuli luonnostaan, uskoivat ne sitä tai ei. Tanssi piti herättää vain eloon.

Dannyä ärsytti edelleen hieman se, että M.A oli jutellut ystävilleen hänestä. Sillä sanoisipa Lizbeth mitä tahansa, poika oli täysin varma, että hän epäili tätä koko ajan jostakin. Ehkä hän piti blondia nuorukaista jo mukavempana ja parempana ihmisenä mitä oli kuullut, mutta epäilys näkyi silti kaiken hymyn ja muun alta. Tai sitten Danny oli vain vainoharhainen. Mutta miten hän muka saattoi olla vainoharhainen? ei hän koskaan ollut.
Olihan tämä kaikki suurimmaksi osaksi pelkkää esitystä. Dannyhän oli kusipää ja kaikkea mahdollista, mutta oli hänessä niitä hyviäkin puolia. Ensinnäkin, ei hän tässä opettanut toista tanssimaan vain sen takia, että pääsisi kähmimään tyttöä tai muuta tälläistä, vaan tosissaan halusi myös osottaa olevansa hieman parempi tyyppi, mitä muut puhuivat.
"Sitäkin", rehellinen vastaus kuului Dannyn huulien välistä. "Mut totta kai mä hyödyn tästä muutenki - kuten esimerkiks saan mukavaa seuraa. Ja varsin kaunista sellaista", hän lisäsi virnistäen.
"Äläkä ota tota.. mitenkää.. väärin", poika sanoi nopeasti vielä. "Se oli puhdas kohteliaisuus".
Ystävälline hymy kaareili hänen huulilla.
Voi kuinpa hän pääsisi jo kähmimään toista........
"No mäpä en päästä sua lähtemää ennen ku myönnät että mä oon mukava", Danny naurahti.

"On, en sitä väitäkään. Ja vaikeusaste on aik alhanen", totesi Lizbeth ja sulki hetkeksi silmänsä. Rauhallinen tanssi oli hänelle jo liikaa, sillä tyttöä alkoi väsyttämään niin kamalasti, että silmät oli vähän väliä suljettava, jotta ne jaksaisivat taas pysytellä auki. Hän vilkaisi huomaamattomasti baaritiskille ja huomasi parin känniläisen tilaavan itselleen lisää juotavaa, vaikka nämä olivat jo aivan kanttuvei. Hänenkin teki mieli. Ehkä hän saisi enemmän puhtia parista huikasta? Eihän se pahaksi ollut, kunhan vain ei tulisi neljättä lasillista juotua. Ja samalla hän pääsisi karkaamaan tästä rauhallisen rentouttavasta musiikista.

Brunette odotti kärsivällisesti Dannyn vastausta, kunnes se sitten lopulta tuli.
"Mut miks just mä? Miksei joku muu tääl yökerhossa?" kysyttiin pontevasti ja pysähdyttiin niille sijoilleen. Ehkä tuo tiesi, että Lizbeth oli M.A:n ystävä ja vain siksi yritti nyt häntä?
"Puhdas kohteliaisuus", vakuutteli neiti itselleen sanoen sen ääneen. Kyllä se helpotti hieman, kun hän sitä vielä itselleen jauhoi hiljaa mielessään. Danny oli sellainen. Naistenmies. Näin M.A oli kertonut tästä ja Lizbeth oli täsmälleen samaa mieltä rakkaan ystävänsä kanssa siinä asiassa nyt ja aina.
"Ai et?" hihkaisi Lizbeth ja naurahti vielä heleästi päälle. Hän oli päättänyt, etteivät hänen typerät kysymyksensä saaneet pilata iltaa, joka oli vasta nuori. Tyttö antoi käsiensä laskeutua Dannyn harteita pitkin sivuilleen ja kosketti kämmenillään tämän kämmeniä.
"Mä taidan tarvita pienen huilaustauon", hän sanoi katsoen toista suoraan silmiin hymyillen. Hymy oli yllättävän paljon hänen huulillaan loistanut tänään, joka oli hyvä asia. Lizbeth hymyilee kuitenkin niin harvoin, että tämä ilta saisi roppakaupalla pisteitä, jos sellaisia jaettiin.

Jos Danny ei ollut ihan väärässä, Lizbeth oli jo kyllästynyt tanssimiseen tai sitten oli väsynyt. Ehkei poika sittenkään tarjoisi tuolle juotavaa kun toinen oli nyt jo sammumassa.
"Me voidaa kokeilla kohta jotain vähän vaativampaa", Danny hymisi. Silloin Lizbethkin saattoi pysyä hereillä. Musiikki oli jotenkin fiilistä laimentavaa, vaikka muuten olotila Dannyllä oli oikein loistava. Eikä hän nyt hirveästi musiikista jaksanut valittaa kun joka kerta sai pidellä tyttöä lähettyvillään.
Joidenkin humaltuneiden tanssi näytti aivan järkyttävältä. Ihan oikeasti eräs pari oli tyyliin nukahtanut seisaalteen toisiinsa kiinni. Sitlä se ainakin näytti. Hitaissa kuului kulkea hitaasti, mutta he eivät liikkuneet ollenkaan. Ja muutama tyyppi oli ryssinyt lattialle, vaikka hitaissa harvemmin sellaista tapahtui. Danny niin rakasti baareja.

Danny yllättyi Lizbethin kysymyksistä. Jaa, miksiköhän tuo? No 1. Hän oli kaunis ja vetävä. 2. Danny tahtoi naisseuraa ja Liz oli näyttänyt yksinäiseltä. 3. Hän oli M.A:n kaveri. 4. Danny tahtoi todistaa olevansa ihan mukava. Vaikka tälläinen Danny harvemmin oli. Naisten ja viinan perässä hän oikeasti oli. Mutta oli se myös kiva näyttää samalla, ettei hän oikeasti ihan niin kamala ollut mitä M.A puhui.
"Koska mä halusin seuraa, sä näytit yksinäiseltä ja sitte mä halusin näyttää ettei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee. Totta kai mä haluun korjata vääristetyt asiat", vastasi Danny hetken miettimisajan jälkeen.
"Nii ja oothan sä kauniski", hän lisäsi virne naamalla. "Mutta sen sä varmaa tiedät iteki", hän hymyili ja päästi toisen otteestaan, sillä Lizbeth oli kertonut tarvitsevansa taon.
"Jos niin tahot. Mitäs sitte? haluutko käydä ulkona tai hakemas lisää juotavaa?", Danny kyseli. "Mut mä tahdon kyl viel tänää tanssia sun kanssa. Ei olla keretty tanssii nopeissa".
Voi tuota pilkettä pojan silmäkulmassa, joka ei sitten millään tahtonut koskaan loppua.

Lizbeth nyökkäsi pienesti tälle ja loi katseensa ympärillään oleviin ihmisiin. Miten hänestä näytti, että ihmisten määrä oli lisääntynyt kaksin kerroin?
Kun hän sitten huomasi pari täyskännissä olevaa paria, alkoi häntä naurattaa aivan mahdottomasti. Kuitenkaan tyttö ei nauranut ääneen, vaan hän hymyili leveästi huulet yhteen puristettuina. Parit olivat todella säälittävän näköisiä. Olisivat vain tyytyneet painumaan koteihinsa nukkumaan humalaa pois. Siinä samalla olisikin muille jäänyt enemmän tilaa tanssilattialla tanssahteluun.
Neiti ei voinut enää hiljentää itseään, sillä parien katselu alkoi naurattaa vain enemmän, joka johti siihen, että hän hautasi kasvonsa Dannyn rintakehään ja yritti nauraa mahdollisimman hiljaa, jottei heihin kiinnitettäisi mitenkään erityistä huomiota. Yökerhoissa kun sattui toisinaan alkaa pieniä kahakoita aggressiivisten kännikalojen kesken, eikä turpiin saaminen kiehtonut Liziä.

Brunette rauhoittui kuullessaan Dannyn vastauksen ja vakavoitti itsensä.
"Kyllä mä tiedän, et oon kaunis. Miks muuten Ranskassa muotilehtien toimittajat iski kyntensä muhun äidin sijasta? Ja se sentää on huippumalli", kerrottiin ja astuttiin hieman kauemmas tästä.
"Mä ajattelin, et-" aloitti Lizbeth ja hiljeni sitten. Hänen ilmeensä muuttui siinä silmänräpäyksessä järkyttyneeksi, ja tyttö käänsi katseensa Dannyyn. "Paljonko kello oikein on???!"
Voi ei! Hän oli unohtanut kokonaan, että hänellä oli koirien vienti! Raukat varmaankin itkivät äitiään odotellessa, joka vain julmana ihmisenä biletti yökerhossa muistamatta heitä. Eiväthän tytön vanhemmatkaan olleet kotona, sillä äiti oli käymässä sukulaisten luona Italiassa, ja iskä oli Los Angelesissa elokuvan kuvauksissa, jotka tosin olivat jo loppuneet, mutta tämä oli sanonut jäävänsä sinne niin kauaksi aikaa, kunnes kohtaus olisi valmis.
Ei Lizbeth ollut ajatellut jäävänsä pitkäksi aikaa yökerhoon, vain ottamaan pari drinkkiä ja siinä se. Ei hän ollut voinut siinä vaiheessa vielä tietää, että törmäisi Dannyyn ja alkaisi kaveeraamaan tämän kanssa.

Oli kovin harmittavaa kun poika joutui päästämään Lizbethin kauemmaksi itsestään. Oli ollut niin mukavaa pidellä toista lähellä, mutta kai siitäkin on joskus luovuttava.
Ei ollut yhtään yllättävää, että tyttö oli valittu äitinsä sijasta mielenkiinnon kohteeksi. Eihän Danny ollut koskaan nähnyt toisen äitiä, mutta pystyi silti vannomaan henkensä edestä, että Lizbeth oli paljon, paljon kauniimpi.
Lizbeth oli aikeissaan sanoa jotain, mutta keskeytti lauseen äkkinäisesti ja kääntyi katsomaa poikaa jotenkin hätäisenä.
"Öö.. en mä tiedä", Danny vastasi hämmästyneenä. "Ootas", hän mutisi ja kaivoi kännykän taskustaan. "Se on jotain.. melkein yksitoista".
"Miten nii? ei kai sun pidä vielä lähteä?", poika kysyi harmillisen näköisenä.
Eikä. Hän ei tahtoisi toisen lähtevän vielä. Eihän he olleet päässeet vielä edes tutustumaan vielä toisiinsa kunnolla. Tutustumaan... se tarkoitti Dannyn kielessä jotain aivan muuta kuin esim tuntemaan toisen perheenjäsenien nimiä. Ei, ei. Kyse oli oppia tuntemaan toisessa jotain aaaaaaaivan muuta.

Danny ryhtyi katselemaan Lizbethin yli muita paikalla olevia. Jos toisen olisi pakko nyt jonnekin kerta lähteä, olisi pojan löydettävä joku toinen. Valitettavasti kukaan ei miellyttänyt pojan silmiä niin paljon kuin tämä neitokainen hänen seurassaan. Ei hän voisi päästää toista lähtemään. Hän ei ollut valmis hyvästelemään Lizbethiä. Ei vielä.
"Älä sano että sun pitää mennä. Ethän sä voi mua tänne yksin jättää tanssimaa, vai mitä?", hän naurahti heleästi pieni flirttaileva virne naamallaan.

Tyttö huomasi Dannyn tähyilevän ylitseen jotain, mutta ei viitsinyt vaivautua kääntymään ja katsomaan, mitä toinen oikein katseli. Hänellä oli parempaakin tekemistä, kuin selvittää toisen tähyilemisen kohde.
”Mutta mulla on yks vihanen dobermanni odottamassa ulospääsyä ja toinen, pieni pentu”, kertoi Lizbeth inttäen pienesti, ”Eikä vanhemmatkaan oo kotona…”
Mitä hän voisi tehdä? Hänen olisi joka tapauksessa vietävä koirat ulos piakoin, joten hän ei voisi jäädä kovinkaan kauaksi aikaa viettämään hauskaa Dannyn kanssa, joka harmitti häntä aivan valtavasti. Dannyn kanssa oli ollut niin mukavaa ja tuo oli saanut hyvin poistettua Lizbethin vihan tätä kohtaan, joka oli jo hatun nostamisen arvoinen suoritus.
Neiti laittoi kätensä rennosti puuskaan ja yritti kuumeisesti miettiä, mitä voisi tehdä asian kanssa. Mutta se näytti helpommalta, kuin todellisuudessa oli, sillä alkoholi oli sekoittanut tytön järjenjuoksua niin taidokkaasti, että jopa oman kotiosoitteen muistamisen kanssa oli hieman ongelmia. Hän silmäili Dannya samalla, kun mietiskeli – tai no ainakin yritti -. Kai hän nyt voisi vielä vähäksi aikaa jäädä, kun toinen niin kauniisti oli kysynyt, pitäisikö hänen jo lähteä?

Pieni huokaus karkasi Lizin huulilta, joka kertoi hänen tehneen päätöksensä.
”Okei, jään vielä vähäks aikaa. Mut syytän sit sua, jos iso, vihainen dobermanni uros syö mut”, heitettiin hieman pilailevaan äänensävyyn. Mutta toisaalta se oli tarkoitettu pieneksi uhkaukseksi. Ehkä Ross haluaisi syödä Dannyn hänen sijastaan?
”Katos, sait selville mun paheen, joka on koirat.” hän totesi huvittuneesti ja väläytti leveän hymyn, joka paljasti neidin valkoisen, virheettömän hammasrivistön. Luoja tietää, kuinka paljon rahaa niihinkin oli käytetty, sillä siihen aikaan Lizbeth oli ollut hyvin vaativa ja äkäinen lapsonen.

Siis mitä? oliko Lizbeth hylkäämässä Dannyn seuran koiran takia? oliko tuo aivan tosissaan? Danny oli oikeasti melko hämmästynyt. Ei koskaan ennen häntä meinattu jättää baariin yksin eläimen takia. No johan nyt.. Kaikkea sitä kokeekin.
Lizbeth kyllä näytti valtavan suloiselta pohtiessaan, jäisikö vai ei. Dannyn mielestä vastaus oli helppo; poika. Kuka nyt muka oikeasti jätti tälläisen komean nuorukaisen vihaisen, karvaisen kuolasuun takia? Jos koira kerta oli jo vihainen, niin eikös se sitten olisi ihan sama menisikö nyt asettamaan henkensä vaaraan vihaiselle koiralle vai vasta hetken päästä?
Danny tuijotti toista anovasti. Hän tahtoi toisen jäävän. Se olisi pettymys ja todellinen loukkauskin, jos kuolaava sottapytty valittaisiin hänen sijaan.
Ei yleensä pojan mielipide ollut näin jyrkkä koiria kohtaan. Nyt vain ne mokomat elukat ärsyttivät hänen mieltään. Luultavasti jos Lizbeth valitsisi koiransa Dannyn sijaan, saattaisi nuorukainen vihata koiria jonkin aikaa tämän jälkeen.

Lizbeth päästi huokaisun ja kertoi vielä jäävänsä. Mutta kuinka pitkäksi aikaa? Johan sitä oli ryhdyttävä jo toimeen jos toisen pitäisi pian lähteä. Hetkeäkään ei ollut hukattavana. Pulmana oli vain se, että miten Danny pääsisi toista lähemmäksi? Jos hän nyt vain menisi ja tunkisi kielensä toisen suuhun, saisi hän sellaisen pamauksen poskelleen, ettei olisi ihme jos hampaat tippuisivat. No ei Lizbethillä niin paljon voimaa olisi... mutta turpaa jätkä saisi aivan varmasti kaikilla niillä voimilla mitä toiselta löytyi.
"Eihän se sua syö. Se taatusti antaa sulle heti anteeks ku näkee ja muistaa miten ihana ja kaunis oot", Danny naurahti tekopyhämäisesti, taka-ajatukset pään takana kolkottaen.
"Toki voinhan mä tulla aina mukaa huolehtimaa, ettei se sulle mitää tee", hän lisäsi. Oooookei, tuota ei olisi kannattanut kuitenkaan mennä vielä sanomaan. Äkkiä jotain muuta...
"Mut nyt hei tanssitaa vielä. Enhän mä oo kerenny sulle nopeita vielä opettamaa, eikä aikaa oo enää yhtää hukattavana. Toimeen siis!", hän hymyili loistelijaana.

Lupaus oli lupaus ja siitä oli pidettävä kiinni. Kyllähän Ross ja Chad jaksaisivat vielä vähän aikaa äitiään odottaa kotiin. Ei heillä nyt niin kiire voinut olla, sillä päivällä hän oli tehnyt massiivisen uroksen kanssa tunnin lenkin, jonka jälkeen molemmat olivat olleet aivan puhki. Ja silti hän oli jaksanut lähteä yökerhoon hillumaan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.

Lizbethin kasvoilla pilkehti hymy, joka oli Dannyn imarteluyrityksen ansiota. Eivät koirat tajua mitään ihmiskauneudesta, joten niille olisi aivan sama, jos hän olis läski ja ruma. Ne rakastaisivat häntä siitä huolimatta. Jonka vuoksi Liz niitä niin rakastikin. Ne eivät tuominneet ja arvostelleet häntä ulkonäön takia, ja ymmärsivät häntä paremmin kuin muut. Eikö siksi koiraa sanotakin ihmisen parhaaksi ystäväksi?
”Sä voit tulla huolehtimaan, ettei se syö mua?” toisti tyttö uskomatta korviaan. Oliko Danny tosiaankin sanonut niin? Hänellä taisi olla taka-ajatuksia, aivan kuten hän oli yhdessä vaiheessa epäillyt. Mutta jostain syystä se ei tätä neitiä haitannut. Päinvastoin! Se oikeastaan kiehtoi häntä, jollain kierolla tavalla.
Kun toinen ehdotti tanssimista, naurahdettiin huvittuneesti.
”Jos sä haluut, ni voit tulla meille. Meillä ei oo ketään kotona, niin ku sanoin, joten kukaan ei häiritsis. Ei ees koirat”, hän sanoi. Voi ei! Tuosta Danny saisi aivan väärän kuvan! Mutta oliko hän sittenkin ajattelut samaa, kuin tämä? Kuka tietää? Alkoholi kun on ihana keksintö.
”Mutta jos haluut tanssia, niin kyllä se mulle passaa. Sä saat päättää, miten tässä nyt edetään.” lisättiin vielä, josta saisi jälleen väärän kuvan. Mistäs nuo sammakot nyt oikein hänen suuhunsa tupsahtivat?

Lizbeth tarttui juuri niistä sanoista, joilla poika oli ehdottanut, että lähtisi toisen matkaan ja varmistaisi tämän turvallisuuden. Hitaasti ja Dannyn mielestä varsin piinaavasti kaunotar toisti hänen sanansa. Danny jäi odottamaan tuomiotaan, oli valmiina saamaan uuden lätärin tai vaikka ehkä kunnon tumauksen nyrkillä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Luojalle kiitos siitä!
Sen sijaan Lizbeth sanoi jotain aivan päinvastaista mitä Danny oli pelännyt. Oli aivan uskomatonta kuulla jotain tälläistä tuon likan suusta. Oliko hän tosissaan? Pakko hänen oli olla. Ha. Nähtävästi Danny oli osannut sulattaa tämänkin neidon. Joko kiitos hänen taidoilleen tai kiitos alkoholille. Aivan sama kumpi sai nyt kiitokset, poika oli siitä huolimatta oikein tyytyväinen!

"Mä tuun oikein mielelläni", Danny hymähti, vino hymy paistaen huulillaan. Kiitos, kiitos, kiitos. Ei vaan.. hetkinen. Oliko hän sopinut jotain muuta baarin jälkeen? Jos oli, aivan sama. Hänellä oli nyt jotain tärkeämpää. Kunhan ei vain tapahtuisi mitään sellaista, mikä sattuisi sotkemaan heidän suunnitelmat. Sehän olisi harmi.
"No jos mä kerta tahdin saan päättää", Danny naurahti ja tarttui toista käsistä, ryhtyen raahaamaan tätä vielä keskemmälle lavaa. "Me jatketaan nopealla", hän sanoi päättäväisesti. Juuri sopivasti biisi oli vaihtunut nopeaksi ja oikein houkuttelevaksi. Tämä siis sopi oikein hyvin.
Blondi kietoi käsiää toisen ympärille flirttaileva katse naamioituneena kasvoilleen.

"Sanot nyt! Ross ei tykkää pojista, jotka tulee mun mukana", naurahdettiin huvittuneesti, mutta tyttö oli puhunut aivan totta. Viimeksi, kun hänen ex-poikaystävänsä oli tullut vierailulle, oli tuo joutunut juoksemaan henkensä edestä vihainen Ross perässään, joka myöhemmin oli purrut tätä takamukseen, sillä poika kun oli yrittänyt silittää tätä. Tätä muistellessaan Lizbethin kasvoille levisi jälleen hymy. Voi niitä ihania aikoja!
Danny raahasi tytön keskemmälle lavaa, jolle hän meinasi aluksi laittaa hanat tiskiin, mutta antoi sitten periksi. Ei hänellä ollut oikeutta pilata toisen ilon aihetta.
"Selvä sitten, herra kapteeni", huokaistiin ja katsottiin toista. Piristyhän Liz!
Neiti ei kiinnittänyt mitään huomiota, kun toinen kietoi kätensä hänen ympärilleen. Toisen läsnäolo ja läheisyys alkoi jo tuntua täysin arkipäiväiseltä asialta, joten mitä siihen enää puuttumaan. Tosin ahdistuksen tunne nousi jälleen pintaan, mutta pian se katosikin yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin.

"No niin. Mitä kapteeni käskee tehdä ensimmäiseksi?" kysyi brunette huvittuneesti ja tuli hieman lähemmäs tätä. Hän ei tiennyt, miksi teki niin. Vartalo vain liikkui kuin itsestään, ilman minkäänlaista käskynantoa aivoista käsin. Luojan kiitos Lizbeth pysyi vielä sentään pystyssä! Ei kai hän nyt niin paljoa ollut voinut juoda??

Vaikka toinen kertoi pelotellen koiransa vihaavan tämän seurassa tulevia jätkiä, ei Danny jaksanut sellaisesta välittää. Se hurtta ei olisi heidän esteenä. Danny vaikka pakottaisi sen hiljaiseksi ja tunkisi yksinään jonnekin huoneeseen lukkojen taakse.
"Hah, no ehkä mä saan sen jotenki tykkäämää musta", Danny naurahti pienesti. Kai hänen oli pakko jotenkin reagoida toisen lauseeseen. "Ja jos en, nii ehkä mun on sitte vaa herrasmiehenä annettava sun olla rauhassa koiras kanssa", hän hymyili perään salakalavasti. Niin ei ikinä tulisi tapahtumaan! Hän ei antaisi tytön koiran jättää häntä tulemasta ovesta sisään. Ei ikimaailmassa.
Lizbeth ei tainnut edes välittää huomioida Dannyn läheisyyttä ja musiikkia. Joko toinen ei vain välittänyt enää siitä mitä poika teki, tai sitten tuota vain jännitti tanssiminen. Sen kun saisi selvää. Tytöt olivat niin kamalan ailahtelevia mielipiteiden ja ajatuksiensa suhteen. Päätöksistä unohtamatta. Huoh.

Hetken päästä Lizbeth oli nähtävästi kuitenkin muuttanut mieltään - olipa yllätys -, sillä tämä oli siirtynyt poikaa lähemmäksi ja kysyi mitä seuraavaksi. Toisen kroppa lähti hiljalleen mukaan tanssiin. Danny hymyili toiselle vino hymy huulillaan ja katse porautuneena toisen silmiin.
"Seuraavaksi voisit vaikka tulla vielä lähemmäks nii tää sujuu paremmin", hän hymähti ja siirsi kätensä paremmin tuon lanteille, jonka jälkeen ryhtyi musiikin tahtiin omalla kropalla myötäilemään toisen liikkeitä.
Palavasti Danny tahtoi suudella toista, mutta ei ollut varma viitsisiko vielä tehdä sitä siirtoa. Hän oli päässyt jo tähän asti, joten ei kannattaisi ottaa riskejä pienien mielijohteiden takia. Eihän?

"Ei se tuu susta koskaan tykkäämään. Mä tiedän sen", sanoi Lizbeth varmuutta huokuvalla äänellään. Ross ei ollut koskaan hyväksynyt ketään, ei sitten ketään miespuolista henkilöä lähelleen. Jopa hänen isänsä tuntui olevan jonkinlainen kilpailija tuon rinnalla, joka oli johtanut siihen, ettei koira suostunut tottelemaan tätä alkuunkaan. Sen vuoksi ei Lizbethin isä suostunutkaan jäämään yksin koiran kanssa kuin päiväksi.
"Sitä sun nimenomaan ei pidä tehdä. Mutta jos haluut antaa sen pompotella sua, ni mikäs siinä sitten", brunette totesi hieman harmistuneesti. Ei kai Dannyn kaltainen, itsevarma poika, voinut Rossin antaa pompotella itseään? Sehän on niin epämiehekästä, ettei mitään rajaa! Mutta eihän se kertonut, etteikö tytön isä sitten ollut mies, vaikka koira olikin aivan niskan päällä heti, kun tuo astui ovesta sisään.

Vielä lähemmäksi? Eikö tämä ollut jo aivan tarpeeksi? Mutta ei tässä oikein ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa, joten turha alkaa marisemaan.
"Onks nyt hyvä?" kysyttiin kun tultiin vielä lähemmäs poikaa. Vasta nyt Lizbeth tajusi nuuhkaista Dannyn paitaa, jonka tuoksu toi mieleen hänen viimeisimmän poikaystävänsä partaveden. Tämä varmaankin käytti samaa tuoksua omanaan, tosin Danny vain ei tuoksunut niin voimakkaasti, kuin exä. Tuo tuoksui juuri sopivasti. Ja mitä ihmettä hän taas ajatteli?
Brunette antoi musiikin liikuttaa vartaloaan ja piti katseensa Dannyn kasvoissa, joita tarkasteli melkeinpä huomaamattomasti. Hän raotti pienesti charlotten (kirkkaanpunaisen korallin) värisiä huuliaan huokaistakseen, mutta ei saanut edes henkäistyä, niin lumoissaan hän loppujen lopuksi oli toisen huumaavasta tuoksusta ja komeasta ulkomuodosta.

Danny oli melko varma, että saisi koiran tykkäämään hänestä jotenkin. Olihan Lizbethkin aluksi huutanut pojalle ja lyönyt ja varmaan murhaa suunnitellut, mutta kappas - tällä hetkellä tyttö olikin jätkän käsien ympäröimänä ja kähminnän alaisena. Okei, alkoholilla oli varmasti ollut suuri vaikutus tytön päätökseen olla tässä Dannyn kanssa, mutta kyllähän yhden koirankin saisi jotenkin kesytettyä. Eihän sellainen voinut olla mahdotonta.
"En mä aio antaa sen mua pomputella. Mähän en jätä tulematta teille sen takia, että joku koira tahtoo viedä mun hengen", tokaisi Danny. "Sillä jos sä kerta annat mun tulla sun mukaas, en todellakaa hylkää sitä aikaa saada olla sun seurassas", hän virnisti perään pieni flirtti päällä, mutta oli edelleenkin sanoissaan ja eleistään varovainen.

Lizbeth tuli lähemmäksi ja kysyi oliko niin hyvä. Danny meinasi sanoa, että vieläkin lähemmäksi voisi tulla jos vain uskaltaisi, mutta lukitsi turpansa kiinni. Sitä paitsi tilaa heidän välillään ei enää ollut, olivathan he jo melko kiinnikkäin toisissaan.
Danny hymyili Lizbethille. "Näin on oikein hyvä".
Tyttö liikutteli vartaloaan musiikin tahdissa, ihan kuten poikakin edelleen. "Sähän oot hyvä tanssimaa. Liikutat kroppaas just hyvin. Mä ARVASIN että sä kusetat mua ku väitit ettet osaa tanssia", hän naurahti. Tai sitten toinen oli ihan oikeasti puhunut totta ja Danny oli yksinkertaisesti vain niin saatanan hyvä opettaja.
Kaunotar oli raottanut huuliaan, jolloin pojan katse valui niiden luokse. Hän tahtoi suudella tyttöä, mutta ei tahtonut riskeeraa.
"Sä oot... uskomattoman kaunis", Danny kertoi toiselle. Taas. "Anteeks että mä toistan sitä koko ajan, mut.. en voi olla vaa sanomatta sitä", tuo naurahti heleästi, palauttaen katseensa toisen silmien luokse.

Tyttö tarkkaili toisen eleitä ja oli suorastaan iloinen, että hän oli tullut tarpeeksi lähelle Dannyä. Tosin brunette aavisteli toisen pienestä hiljaisuudesta, että hänen olisi pitänyt tulla vielä hieman lähemmäs. Kai hän nyt voisi tehdä niin? Tanssimisestahan tässä vain oli kyse. Ei mistään muusta.
"Jos mä tuun vielä vähän lähemmäs, ni sit se on varmaan erinomaisen hyvä?" hän leikitteli pienesti sanoillaan tullen vieläkin lähemmäs tätä. Nyt Lizbeth oli ylittänyt rajansa, josta herjaisi itseään myöhemmin, mutta tällä hetkellä hän ei huomannut tekevänsä mitään väärää, joten ei myöskään enää välittänyt seurauksista, joita siitä saattaisi aiheutua. Hän halusi vain nauttia tästä hetkestä, eikä mistään muusta. Hittoon kaikki muu! Hän olisi nyt tässä ja sillä siisti.
"Ei kun ihan oikeasti en osaa tanssia...!" vängättiin takaisin pientä leikkimielisyyttä äänessä. Miksei toinen nyt voinut uskoa, ettei hän osannut tanssia?

Kun Danny jälleen kehui neidin ulkonäköä, Lizbeth meni hämilleen, jonka huomasi hänen ilmeestään. Täytyikö toisen koko ajan jauhaa sitä? Ei hän nyt niin erikoinen voinut olla, vaikka pitkin itseään sangen viehättävänä. Kukaan vain ei ollut saanut sanottua tuota kuin kerran hänen seurassaan, joka tuntui joskus hyvin epätyydyttävältä.
"Mmmh..." sai tyttö vastattua, mutta loihti sitten hymyn huulilleen ollakseen kohtelias.
"Mutta hei! Sä oot ainut, joka on voinu jättää mun huulet näinkin pitkäks aikaa rauhaan." hän hihkaisi ja näytti liioitellun hämmästyneeltä. Oliko se hänestä hyvä asia? Ainakin liioiteltu ele kertoi, että hän taisi olla siitä hieman harmissaan. Mutta nythän Danny oli vain saanut vielä enemmän vakuutettua hänet siitä, että oli oikeasti hyvä tyyppi.

Paremminkin voisi vielä mennä, mutta Danny oli entistäkin enemmän tyytyväinen kun Lizbeth kyseli pitikö tulla vielä lähemmäksi, kaunis hymy kasvoillaan. Tuo astui lähemmäksi ennen kuin poika kerkesi vastata yhtään mitään. No nyt he vasta lähekkäin olivatkin. Eli juuri sopivasti Dannyn mieleen.
"Kyllä vain, nyt on erittäin hyvä", blondi nuorukainen virnuili onnellisena, kietoen käsiään paremmin kaunottaren ympärille. Voi miten hyvältä tuntuikaan olla toisen lähellä. Ja voi että mitä ajatuksia Dannyn mieleen rupesi valumaan. Ai, ai..
"Sano mitä tahdot. Ehkä sä vaan luulit, ettet osaa tanssia.. sä nimittäin liikut just hyvin", hän totesi. Ehkä hän olisi voinut jättää tanssi aiheen sivuun ja jättää sanomatta sanaakaan siihen aiheeseen liittyen. Mutta ihan totta! Osasihan Lizbeth ihan hyvin tanssia. Tai sitten se johtui vain alkoholista, joka oli antanut toiselle lisää rohkeutta ja poistanut estoja, joita tuntui kertyvän aina ihmisten suojakerroksen alle.

Lizbeth ei niinkään vastannut mitään kehuihin, joita Danny oli tuolla lausunut. Se oli hieman ihmeellistä, sillä esim. M-A oli aina niin täpinöissään kun häntä kehuttiin. Niin kuin tytöt aina. Kohteliaisuuksia ja kehuja ei voinut koskaan sanoa naisille liikaa. He rakastivat kehuja! Mutta Lizbeth sen sijaan vain hymähti jotain ja loppuun vilautti hymyn. Kummallista. Olihan Dannystäkin hyvin rasittavaa kehua tuhatta kertaa tyttöjä, mutta se yleensä oli se yksi parhaimmista tavoista sulattaa toisen sydän.
Harmi, ettei tyttö tahtonut enempää kuulla kehuja. Danny ei tosiaankaan hirveästi pitänyt kehujen sanomisesta, mutta teki sitä usein ja tässä tapauksessa vielä hyvin mielellään.
Illan kaikkein suurin hämmennys oli se viimeisin lause, minkä Lizbeth oli päästänyt suustaan. Hetkinen. Halusiko tyttö, että Danny suutelisi toista? Siltä se vähän kuulosti. Se oli kuin vihjaus siitä, että Danny olikin toiminut liian hitaaseen tahtiin, vaikka olikin kuvitellut ottavansa koko ajan suuria riskejä ja yrittänyt olla varovainen, ettei menettäisi otettaan toisesta.
"Noh... pitää varmaa myöntää että niitten rauhaa jättäminen on vieny erittäi paljon voimia", Danny naurahti. "Oon käyny tässä pitkää jo melkoista sisäistä kamppailua...", hän virnisti vihjailevasti.
Ehkäpä jos hän..? Poika siirsi toisen käden tytön leualle ja vei kasvojaan lähemmäksi toisen omia. "Mut enää en oo varma kauan jaksan pitää itteni kurissa", tuo kuiskasi, tiivis katse toisen silmiä kohti.

"Hyvä", henkäisi Lizbeth hiljaa ja käänsi katseensa ympärilleen. Ihmisiä heidän ympäriltään oli kadonnut huomattavasti eli aikakin oli lentänyt mukavasti hauskanpidon ohella. Hänen täytyisi viedä koiransa ulos, mutta ehkä ei ihan vielä. Vielä olisi aikaa. Ja eiköhän Ross osaa avata itse takaoven hätätilanteessa ja auttaa Chadia pääsemään kirmaamaan aidatulle takapihalle.
"Kai mä sitten luulin..." hän totesi, "Mut en oo koskaan yrittäny tosissani. Mun tanssinopettajalla meni hermot, kun tein kaikkee muuta paitsi tanssin sillon pienempänä. Noh, se otti sitten hatkat ja lähti kävelemään. Vanhemmat oli vähän vihasia, varsinkin äiti, mut iskä suhtautu siihen lähinnä huumorilla. Sen jälkeen ei oo tanssinopettajia meillä näkyny. Ihan hyvä vaan oikeestaan."
Hänen olis tehnyt mieli sanoa jotain muutakin, mutta hiljensi itsensä. Eiköhän tarinointi ala taas riittää tältä illalta (tai no yöltä) Liz? Asian, jonka neiti meinasi sanoa, oli asia, jota hän ei aio koskaan paljastaa. Todennäköisesti hän ei muista koko asiaa enää aamulla hirveän krapulan saattelemana. Hän päätti, että makoilisi sängyssään koko huomisen päivän. Ei hänellä ollut parempaakaan tekemistä suunnitteilla.

Brunette hymyili huvittuneesti tämän toteamukselle sisäisestä kamppailusta.
"Voi voi teitä miehiä. On teilläkin ongelmat", todettiin kiusoittelevalla äänellä. Ei hän tarkoittanut sitä pahalla. Ei lainkaan. Oli vain mukavaa päästä sanomaan tuo lause, sillä hänen isänsä aina valitti, että "on teillä naisillakin ongelmat", joten hän sai nyt tavallaan kostettua sen. Tosin vain hieman väärälle henkilölle.
Tytön vartalo muuttui jäykemmäksi Dannyn koskettaessa leukaa. Se tuntui sangen erikoiselta. Ehkä kaikki kihelmöinti ja muu sellainen johtui vain ja ainoastaan alkoholista?
"Ei sulla taida sitten olla montaa vaihtoehtoa", sanoi neiti katsoen tätä takaisin silmiin. Pieni ääni alkoi huutaa vimmatusti hänen päänsä sisällä. Se kuulosti hyvin vihaiselta ja varoittavalta, kunnes se sitten hiljeni maskuliinisemman äänen huutaessa toista kannustavasti. Maskuliininen ääni käski käydä kiinni, kun taas heikompi ääni käski perääntyä. Lizbeth ei päättänyt tehdä kumpaakaan, vaan odottaa blondin siirtoa, josta puolestaan riippuisi hänen seuraava siirtonsa. Kuinka paljonkaan tämä homma alkoi tuntua shakkipeliltä, jota brunette vihasi yli kaiken. Hänen logiikkansa kun ei riittänyt moiseen.

"Vaikee uskoo, että jollaki menis suhun hermot", naurahti Danny, virnistäen perään söpösti. "Mä ainaki opettaisin sua mielelläni vaikka joka päivä", hän rupesi ihan pohtimaan asiaa. Lizbethistä saattaisi saada hyvänkin tanssian. Selvästi cheerleader asemasta oli ollut apua näiden vuosien aikana. Jos nimittäin oikeasti tuon tanssiopettaja oli heittänyt hanskat tiskiin toisen surkeiden taitojen takia, oli tyttö todella ollut huono. Ei sitä nyt ainakaan uskoisi.

Danny oli yrittänyt olla koko illan hyvin kärsivällinen Lizbethin seurassa, mutta nyt kun tyttö oli itse maininnut siitä, että poika oli kestänyt kauan hänen seurassaan suutelematta toista, vaikeutti asiaa paljon. Ensin häntä oli vaivannut se, että hän olisi kulkenut liian nopeaa tahtia polkuaan pitkin, mutta nyt hän totesi toimineen liian hitaasti. Tai sitten hän oli edennyt juuri oikein; ollut varovainen ja kärsivällinen, voittanut tytön 'luottamuksen' ja nyt Lizbeth oli valmis jatkamaan pidemmälle. Toivottavasti se meni niin. Olisi kamalaa jos Lizbeth oli tylsistyneenä kauankin odottanut, että Danny alkaisi toimimaan.
"No ei taida olla, ei..", Danny totesi ja kumartui vieläkin lähemmäksi toista. Poika kietoi hellästi paremmin käsiään toisen ympärille ja siveli sormillaan toisen alaselkää pienin liikkein.
Kiusallisen hitaasti hän painoi huulensa varovaisesti toisen omille. Danny suuteli Lizbethiä, odottaen vastausta; palkkiota tai tuomiota.

"Voi kyllä sillä meni", naurahti neiti huvittuneesti. Hän oli tosiaankin ollut aivan kamala opettajalleen. Hän jopa myönsi sen itselleen, joka oli jo suuri saavutus häneltä. Yleensä vika oli muissa, mutta tuolloin vika oli ollut aivan selvästi hänessä.
"Mä ilveilin sille, valitin ja haukuin. Se oli ilkeetä, mut tein sen kaiken vaan sen takii, koska jos mä astuin sentinkin liian pitkän askeleen ni se alko jäkättää aivan kamalasti. Siitä sain aina kauheen päänsäryn. En ollu koskaan sen mielestä onnistunu missään liikkeessä. Se jo herjas mun ryhtii." kerrottiin närkästyneesti muistellen kyseistä opettajaa, joka oli ollut nainen, jolla oli aivan selkeästi noussut raha ja taidokkuus päähän lievästi sanottuna. Naisen äänikin oli ollut hyvin koppava ja epäystävällinen. Ja voi luoja tämän nenä! Se oli ollut kuin lasten piirrettyjen pahan noita-akan tunnusmerkkinen nenä!

Danny kumartui lähemmäs ja alkoi sivellä pienesti Lizbethin alaselkää, joka sai hänen ihonsa menemään kananlihalle. Hän ei itse tiedostanut, menikö se hyvässä vai pahassa mielessä, mutta eipä sillä mitään väliä ole. Kihelmöinti ja kuumottelu alkoi vähitellen tuntua hänen alaselässään, joka oli suorastaan helpotus hänelle.
Brunette tunsi toisen huulet omillaan, epävarmoina. Danny varmaankin pelkäsi hänen reaktiotaan, joka olisi ratkaiseva tekijä tämän illan kannalta. Äänet hiljenivät tytön päässä, joka olisi huokaissut helpotuksesta, elleivät Dannyn pehmeät huulet olisivat olleet hänen omiaan vasten. Läimäyttäisikö hän toista vaiko vastaisi suudelmaan?
Lizbeth tarrasi hellästi kiinni toisen paitaan sulkien sitä nyrkkeihinsä samalla, kun hän painoi huuliaan toisen huulia vasten. Vastaus oli ilmiselvä. Tuomiota ei Danny saisi. Ei ainakaan tänään.

Voi että mikä helpotus ja onni oli kun Lizbeth vastasi suudelmaan. Se ei voinut tarkoittaa sitä, että Danny saisi tuomion ja pari uutta lätäriä naamalleen. Kiitos, kiitos, kiitos!
Danny pisti vähän lisää peliin ja jatkoi suudelmaa vahvempana, varmempana. Hän maisteli kiinnostuneena toisen huulia ja veti toisen hyvää tuoksua keuhkoihinsa.
Pieni, ihan huomaamaton hyvi kieri pojan huulille kesken suudelmien. Hetkeen ei Lizbeth pääsisi eroon Dannystä ja tämän innokkaista huulista, jotka olivat nyt suorastaan vanginneet tytön huulet omikseen.

Danny hivelöi hetken toisen alaselkää vielä, sillä uskoi Lizbethin pitävän siitä. Eipä tuo ainakaan ollut työntänyt pojan käsiä pois. Pienen hetken kuluttua kädet liukuivat hiljalleen hieman alemmaksi. Ei nyt ihan perseeseen kiinni, mutta aikalailla ne jo takamuksen lähettyvillä pyörivät.

/anteeks kamalasti lyhyt ja kökkö teksti=(/

//... MÄ YRITIN HILLITÄ ITSEÄNI, MUTTA EN ENÄÄ VOINU!
M.A SAAPUU<3

Se oli tavallinen perjantai-ilta tälle vaaleaverikölle, joka astui sisään suosittuun yökerhoon. Hänen hyväkuntoiset ja säihkyvät sääret herättivät heti kiinnostusta miespuolisissa paikallaolijoissa, jotka tsekkasivat tämän neitokaisen heti päästä varpaisiin. Hopeinen minimekko peitti juuri ja juuri takapuolen, mutta se ei tätä neitokaista haitannut pätkääkään. Päinvastoin, blondi tiesi olevansa mitä mahtavimmassa kunnossa ja oli mielellään näyttämässä vartaloansa ahnailla vastakkaisen sukupuolen edustajille, sillä olihan vaaleaveriköllä haku päällä.

Taas vaihteeksi.

Mary-Ann McAllister oli ottanut jo pari drinkkiä ennen tänne tuloaan. Kyllä, hän oli aloittanut jo hyvissä ajoin kotonaan juomisen, sillä tästä illasta tulisi jotain hauska, siitä M.A oli pitämässä huolen. Hän oli päättänyt lähteä yksin liikenteeseen (harvoin hän teki niin, että hylkäsi ystävänsä), mutta hän kaipasi nyt niin sanotusti omaa aikaansa. Ja paskat, Mary-Ann halusi vain kaikki hyvännäköiset miehet itselleen. Se oli raaka tosiasia se.

Neitokaisen kiharaiset hiukset hulmuhtelivat kuin suoraan shampoomainoksesta tytön kävellessä sisemmälle yökerhoon. Hänen huulillaan kaareili itsevarma hymy, kun hän silmäili nopeasti lähettyvillä olevat miehet. Loistavaa, täällähän oli tarjolla oikein mukiin meneviä nuoria miehiä! Se kuka olisi eka jonossa, saisi heti ensimmäisen tanssin Mary-Annelta!
Blondi istuutui baaritiskin luo ja risti jalkansa. Hän vinkkasi nopeasti silmää parin tuolin päässä istuvalle nuorelle miehelle, joka virnuili itsevarmasti M.A:lle. Sen jälkeen tyttö kääntyi baarimikon puoleen ja hymyili tälle enkelimäisesti.
”Anna vahvinta, mitä löytyy”, kuului siirappinen pyyntö vaaleanpunaisiksi maalatuilta huulilta ja ujutettiin viidenkympin seteli baarimikon povitaskuun. Mies naurahti kevyesti ja aikoi toteuttaa tämän kauniin neidon pyynnön välittömästi. Oli ihanaa olla rikas ja vaikutusvaltainen. Sekä jumalattoman seksikäs.

Mary-Ann antoi katseensa vaellella hetken aikaa yökerhossa olevissa ihmisissä. Hän bongasi joukosta pari tuttua koulusta, entisiä petikumppaneita sekä katkeria tyttöjä, jotka soivat Mary-Annelle tuimat katseet. No, mitäs eivät pitäneet poikaystäviään tiukemmassa remmissä. Hänen mieleensä pongahti väkisinkin Danny, vaikka blondi olikin yrittänyt pitää toisen pois mielestään. Oli totta, että M.A oli hetken aikaa pojan perään surkutellut ja näin. Hänen ystävänsä eivät juuri nähneet tytön itkevän heidän seurassa, sillä eihän se kuulunut tämän vaaleaverikön tapoihin sitten ollenkaan! Hän piti omat tunteet ominaan, kiitos vain. Pari kertaa Lizbeth oli tosin yllättänyt tytön nyyhkimästä, mutta se oli nyt asia erikseen. Ei hän nyt halunnut paljastua herkäksi ja heikoksi ystäviensä silmissä! Hän oli vahva, hän oli kestävä. Hän osasi pitää huolen omasta itsestään.

Tyttö ehti juomaansa pari kulausta alas kittaamaan, kun hän huomasi jonkun sivusilmällään. Mary-Ann oli jo valmis lähtemään tanssimaan ja kääntyi hymyillen viereen tulleeseen henkilöön, mutta joutuikin pettymään. Hänen vierelleen oli tullut tyttö, joka kuului M.A:n kanssa samaan cheerleaderporukkaan.
”Heippa M.A!” tyttö tervehti aurinkoisesti ja vilautti hammasrivistönsä hymyillessä. Mary-Ann mulkoili tyttöä kulmiensa alta ja hörppäsi välinpitämättömästi juomaansa. Mitäs menit kutsumaan lempinimellä, pikku hupakko.
”Miks sä ja Liz ette oo yhes?” saapunut tyttö kysyi ja Mary-Ann kohautti olkiaan hivenen närkästyneenä. Häivy jo.
”No, sillä menee kyl aika kovaa tuol yhen jätkän kaa..” tyttö supatti hiljaa. Se oli kuin taikasana Mary-Annelle, sillä tyttö kääntyi rivakasti toisen puoleen.
”Mitä”, M.A puhui viimein ja katsoi tyttöä silmät kiiluen. Tyttö hätkähti Mary-Annen katseesta.
”N-niin! Liz muhinoi tuolla jonkun jätkän kaa..” tyttö selvensi, osoitti sormellaan oikealle ja katosi takavasemmalle. Mary-Annen katse siirtyi tytön osoittaman sormen suuntaan, mutta ei nähnyt Liziä missään. Mitä ihmettä, oliko Liz oikeasti täällä myös? Ja jonkun jätkän kanssa? Siitä pitäisi ottaa heti selvää.

Neitokainen kittasi juomansa nopeasti alas ja pamautti sen melko kovaäänisesti baaritiskille. Sen jälkeen tyttö lähti raivaamaan tietään tytön osoittamaan suuntaan.

Se oli oikeasti melkoinen näky, sekä shokki. Mary-Annen silmät revähtivät suuriksi, kun hän katsoi Dannyn ja Lizin vehtaamista keskenään.
”Mitä vittua Liz?!” M.A parahti loukkaantuneena ja tyttö nappasi jonkun tuntemattoman miespuolisen kädestä drinkin, jonka sitten viskasi kuumana käyvän parivaljakon päälle.
”Mitä helvettiä?!” huudettiin vihaisena niin kovaan ääneen, että ihmiset kääntyivät katsomaan tätä tapahtumaa uteliaina. Mary-Annen silmät kiiluivat vihasta ja hän puri hampaitaan tiukasti yhteen hillitäkseen edes hieman suurta raivoaan, joka vain kasvoi kasvamistaan tytön sisällä. Danny ja Liz? Liz ja Danny? Mary-Annen ystävä sekä Mary-Annen entinen petikumppani (josta tyttö yhä halusi pitää kiinni). Tämä ei käynyt yhtään, ei sitten yhtään! Kukaan ei saisi viedä Mary-Annen omaisuutta, ei edes hyvät ystävät!

//eij se mitään ja tervetuloa rige~ :'D

Lizbeth suorastaan nautti siitä, että toinen kosketteli hänen alaselkäänsä, joka sai hänet painautumaan aivan kiinni Dannyyn. Hän tiedosti itsekin, että oli jäänyt Dannyn huulien vangiksi, mutta ei siinä ollut valittamista. Tyttö oli suorastaan iloinen siitä. Kai hänkin nyt sai pitää vähän hauskaa ilman ystäviään?

Brunette kuuli rakkaan ystävänsä parkaisun ja käänsi välittömästi katseensa tähän, jonka tuloksena sai kylmän drinkin päälleen.
"Hyi hitto M.A!" hän karjaisi blondille ja irrottautui Dannysta kääntäen kokonaan huomionsa toiseen. Miksi M.A oli täällä? Eikö tämän pitänyt olla itkemässä ja uikuttamassa Dannyn perään? Ja jos M.A oli ollut sittenkin tulossa, niin miksei tämä ollut ilmoittanut siitä hänelle? Ja kaikista tärkein kysymys: Mikä oikeutti tuon tekemään noin hänelle?!
"No miltäs näyttää?!" huudahti neito takaisin M.A:lle surkutellen samalla pienesti kastuneita hiuksiaan. Mekosta hän ei niin välittänyt. Mekkoja sai aina uusia, mutta hiukset olivatkin sitten aivan eri juttu.
Lizbethin olisi pitänyt tuntea katumusta teostaan, mutta oli aivan liian päissään katuakseen. Ja juuri silloin hänellä kiehahti helposti. Aivan sama, mikä asia oli kyseessä. Neiti huomasi vieressään olevan tytön juovan juuri drinkkiään ja nappasi sen tältä kädestä viskaisten sen puolestaan M.A:n päälle kostoksi. Hah! Nyt he olivat tasoissa!

Kyllä Dannykin taisi hieman säikähtää kun joku oli tullut huutamaan hänen seuralaiselleen ja heittänyt heidän molempien päälle juotavaa. Järkyttyneenä Danny katsoi paitaansa, jolle juomaa oli roiskinut. Hiuksille ei ollut onneksi mennyt, mutta kasvoille kyllä, ei omneksi kuitenkaan kovinkaa paljoa. Suurin osa juomista oli tainnut mennä Lizbethin päälle.
Viha heräsi heti pojassa, joka kääntyi katsomaan huutajaa. No kuka muukaan se saattoi olla kuin M.A? Se vasta suurempi järkytys oli. Blondi näki Mary-Annen pitkästä aikaa. Kamala tunnekuohu kolhi pojan vartaloa. Voi että mitä tuskaa se oli. Ensinnäkin hän oli järisyttävän vihoissaan, toiseksi hän oli valtavan helpottunut nähdessään M.A:n, joka oli elossa ja kunnossa.
Lizbeth huusi blondille tytölle jotkain takaisin ja heitti tämän päälle kostoksi juomat päälle. Dannyn teki mieli huutaa jotain myös, mutta oli täysin jumittunut katsomaan M.A:ta. Hän oli niin ärsyyntynyt, ettei saanut sanaa suustaan. Taasko tuo sekopää oli tullut pilaamaan hänen iltaansa?
Mutta totta kai se oli myös kiva, että kaksi tyttöä ryhtyi riitelemään hänen takiaan. Sehän saattaisi olla jopa kiihottavaa, jos he olisivat nyt kolmisteen jossain metässä ja tytöt kiertelisivät päällekkäin maassa, repien toistensa hiuksia. Täällä niin ei voinut ajatella, sillä heitä oli tullut tuijottamaan lähes kaikki paikalla olevat ihmiset. Voi luoja M.A. Miksi hänen piti tälläinen kohtaus taas järjestää?

"Mikä vittu sua vaivaa?", kysyi Dannykin, heti kun oli vähän palautunut maan pinnalle ja saanut vihan hallintaan. Vihdoinkin kun hän oli päässyt hieman pidemmälle Lizbethin kanssa ja jopa sopinut ehkä menevänsä käymään tytön luona illemmalla, saapui M.A itsekkyytensä ja typeräisyytensä kanssa. Ja muija raivosi ihan kuin Danny olisi jotenkin tämän omaisuutta. Menkööt tyttö jatkamaan itsensä jakelua muualle niin Danny pystyisi viettämään hauskaa Lizbethin kanssa. Mutta yhtä hyvältä Mary-Ann edelleen näytti.. oikein vetävältä.
"Ootko miettiny koskaa, että saatat tarvita jotain hoitoa?", Danny ärähti tuolle, märkää paitaansa suoristaen. "Vittuako sä tuut Lizbethille tai mulle mitää huutamaa. Sulle ei kuulu ollenkaa mitä me täällä tehää. Eikä sun pitäis edes välittää", tämä jatkoi raivoamista ja kääntyi katsomaan Lizbethiä pahoittelevasti. Hitto! Nyt hän ei ainakaan saisi tänä iltana kaadettua toista alleen. Sehän hänen tavoitteensa oli koko illan aikana ollut.
Kaikki muukin oli nyt ihan pilalla. M.A:n näkeminen sekoitti taas kaikki ajatukset. Mitä hän nyt tekisi?

Mary-Ann mulkoili ystäväänsä nenänvarttaan pitkin. Jotenkin Liziä katsominen sai oksennusrefleksin päälle, joten nyt tyttö vaihtoi vuorostaan vaarallisen katseen katsomaan Dannya. M.A:n silmissä välähti katkeruutta, vihaa, kaipuuta, vihaa, vihaa ja vihaa. Hän oli itsekin niin kovassa tunnekuohussa, kiitos alkoholin, joka vain vahvisti noita tuntemuksia.
"Tosi ystävät ei tee näin toisilleen!" cheerleader kivahti siirtäessään katseensa Liziin, mutta järkytyksekseen saikin päälle jonkun juomat. Mary-Ann alkoi kiljua hysteerisesti ja hänen kätensä heiluivat sekavana edestakaisin.
"EI VITTU! LIZ!" M.A kiljui järkyttyneenä ja katsoi 'ystäväänsä' niin vihaisesti kuin osasi.
"En ois kyllä susta uskonu. Mä vittu kerroin sulle kaiken ja nyt... JA NYT SÄ TEET MULLE NÄIN?!" blondi kiljui ääni särkyneenä ja siirsi drinkistä kostuneita hiuksiaan pois kasvojensa edestä.

"Ja sinä.." Mary-Ann aloitti vaarallisella äänensävyllä siirtäessään katseensa Dannyyn.
"Ai mikä vittua mua vaivaa? Mikä vittu sua vaivaa! VITTU SÄ VEHTAAT MUN YSTÄVÄN KANSSA!" vaaleaverikkö kiljui vuorostaan Dannylle ottaen askeleen toista päin.
"Mä en ois... ""Uskonu sulla olevan tähän pokkaa", Mary-Ann lopetti lauseensa mielessään. Kyllä hän hyvin uskoi, että toisella olisi pokkaa vaikka mihin, mutta... Niin, M.A oli kai luullut heidän välisen suhteensa olevan jotenkin erilainen. Ja vitut se mitään erilainen oli. Tämä oli ollut vain peliä Dannylle, joten Mary-Ann uskotteli tämän myös olleen peliä hänelle. Ehkä se lievittäisi hänen kärsimystäänsä.

Mary-Ann perääntyi pari askelta Dannysta ja Lizistä, mutta ei ollut aikeissakaan poistua paikalta. Hän antoi musertuneen katseensa kohdata heidän molempien silmät, kunnes blondin katse muuttui täysin. Mary-Annen silmiin syttyi raivo, mikä hänen pitäisi purkaa ulos.
Tyttö pudotti lähellä olevalta pöydältä alas kaikki drinkit, jotka särkyivät pudottuaan lattialle. Sen jälkeen hän vielä kaatoi yhden pöydänkin kumoon.
"Siis miten vitussa te kehtasitte?!" Mary-Ann kiljui ääni särkyneenä haukkoen henkeään äänekkäästi. Hänellä oli yhä voimia tehdä vaikka mitä, mutta tähän väliin hänen oli pakko purkaa raivoaan Dannyyn ja Liziin. Ihmiset, jotka olivat olleet hetki sitten tämän kolmikon ympärillä, olivat kaikkoontuneet salaperäisesti kauemmas.
"TE OOTTE IHAN HIRVEITÄ!" M.A kivahti ja pari kyyneltä valahti poskille. Tyttö veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Kädet eksyivät haromaan hiuksia ja tyttö pyörähti pari kertaa ympäri.

Tämä ei ollut totta. Näin ei voinut käydä hänelle. Näin kävi vain muille. Mary-Ann vehtasi muiden poikaystävien kanssa ja hän aiheutti toisille mielipahaa. Hän ei koskaan ollut ajatellut, että hänelle voisi koskaan käydä näin, se oli tuntunut aivan mahdottomalta. Hänellä oli ollut parhaimmat ystävät, jotka eivät uskaltaisi koskaan tehdä hänelle mitään tällaista. Mary-Ann oli ollut väärässä. Hänet oli petetty. Hänet oli heitetty syrjään.

Mary-Annen puheet menivät täysin kuuloille korville. Lizbeth oli niin ärsyyntynyt ja poissa tolaltaan, ettei halunnut kuunnella tämän saarnoja, joita lennähteli jatkuvaan syöttöön toisen suusta.
Voi anteeksi! Oliko Danny ollut M.A:n omaisuutta ilman, että tuo itsekään tiedosti sitä? Enpä usko. M.A oli liian omistukshaluinen ja tällä hetkellä tämän korkeaa sävelkorkeutta hipova äänensä suorastaan aiheutti brunetelle päänsärkyä. Hänen teki niin mieli ottaa kiinni toisesta, läppäistä poskelle ja sanoa "Turpa kiinni". Mutta vaikka neiti olikin kännissä, oli hänellä edes sen verran järkeä jäljellä, ettei hän tehnyt niin. M.A käyttäytyi kuin mikäkin päätön kana ilman aihetta. Tai no.. Ilman ja ilman.

Cheerleader suuntasi sitten vihaisen katseensa Dannyyn ja alkoi saarnata tälle. Lizbeth käänsi myös katseensa Dannyyn ja tarkkaili tämän elekieltä ja ilmeitä. Miten hänestä tuntui, että siinä oli jotain pahasti pielessä? Miksei blondi kiehahtanut sen erikoisemmin M.A:lle vaikka tämä oli mennyt pilaamaan koko illan ja kiinnittänyt kaikkien huomion heihin? Se vasta tuntuikin ahdistavalta. Kaikki katselivat heitä silmät suurina vain sen takia, että M.A oli heittänyt koko homman läskiksi. Sellaista huomiota ei edes Lizbeth ollut koskaan halunnut. Tällainen huomio ei tuonut mitään muuta, kuin harmeja mukanaan, eikä tyttö halunnut joutua hankaluuksiin, sillä hän oli vasten vanhempiensa määräyksiä lähtenyt koko yökerhoon, joka alkoi samassa kaduttaa häntä. Hänen olisi ehkä sittenkin vain kannattanut jäädä kotiin koiriensa kanssa katsomaan popcornien kera Titanic- elokuvaa, jonka lopussa hän aina itki silmät päästään. Tällä hetkellä se vaihtoehto tuntui hyvin, hyvin houkuttelevalta.

Kun M.A sitten alkoi viskellä drinkkejä alas pöydältä ja kaatoi vielä kaiken kukkuraksi sen, alkoi bruneten omatunto kolkuttaa. Se hetkellinen, pieni ääni, joka oli hiljennetty, kiljui korvia raastavasti ja haukkui häntä niin paljon ja nopeasti, ettei tyttö pysynyt sen sanojen perässä. Maskuliininen ääni oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ja parasta olisikin, ettei koskaan enää palaisi takaisin.
"M.A... Rauhotu nyt vähäsen..." aneli Lizbeth lopulta katsoen ystäväänsä huolestuneesti, joka oli täysin pois tolaltaan. Toinen jo vuodatti kyyneleitä, jotka tuntuivat olevan kuin miekan isku sydämeen. Tyttö ahdistui nyt vain entistä enemmän. Hänestä jopa tuntui, että se oli hän, joka kärsi kaikista eniten koko tilanteesta.
Mahtavaa! Nytkö vasta se omatunto heräsi kokonaan? Ja alkoholin vaikutukset alkoivat muuttua väsymykseksi, joka ajoi sekaisuutta pois.

Sitten hän oivalsi jotain. Danny oli vain käyttänyt häntä hyväkseen! Kaikki se ystävällisyys ja lirkuttelu olivat siis olleet valetta! Tätä hän ei voisi ikinä antaa anteeksi!
Lizbeth perääntyi Dannyn luota ja katsoi tätä vihaisesti kulmiensa alta.
"Sä siis vaan halusit kostaa... SÄ VAAN KÄYTIT MUA HYVÄKSES, ET PÄÄSET KOSTAMAAN M.A:LLE!!" karjui nyt brunette cheerleader puolestaan blondille kundille. Hän ei enää haluaisi nähdä toista! Ei! Hän ei enää haluaisi nähdä kumpaakaan heistä! Ei M.A:ta EIKÄ Dannyä! Hän ei olisi koskaan halunnut sekaantua heidän suhdesotkuihinsa, mutta toisin kävi.

Mary-Ann ryhtyi syyttelemään Dannyä ystävän kanssa vehtaamisesta. Poika ei ollut uskoa korviaan. Miten se, että kenen kanssa Danny vehtasi, kuului M.A:lle? Ystäviä tytöt keskenään olivat, mutta turhaan blondi neito suuttui brunetelle. Ehkä tytöillä oli aina se sääntö, ettei toisen entisiin kosketa tai jotain tälläistä, mutta sehän oli ihan järjetöntä. Ja ties ketä kaikkia M.A hoiteli ympäri keskustaa. Ja Dannyä se ei liikuttanut, eikä kiinnostanut yhtään! Tehkööt mitä tekee! No okei, kyllä se hieman poikaa kiinnosti.. Senhän takia tämä oli rupenut pyörimään baarissa joka ilta ja etsimään uusia 'tuttavuuksia', jotta unohtaisi blondin kaunottaren. Olihan Dannylle ja Mary-Annelle kehittynyt kuitenkin aika läheinen suhde.. ainakin noin vain petikavereiksi.
"Ihan ku se sulle kuuluis kenen kanssa mä vehtaan ja kenen kanssa en", Danny huokaisi, silmiään pyörittäen. Ja vittuako kaikki kyyläsivät heitä? "Meillähän ei oo enää mitää, eikä sun nimeä oo merkattu muhun - ainakaan mun tietääkseni -, joten turhaa alat mesomaan".

Sitten M.A sai hirveän kohtauksen, rupesi viskomaan laseja lattialle ja haukkumaan heitä, Dannyä ja Lizbethiä. Kyyneleet rupesivat vuotamaan neidon silmistä. Voi miten pahalta se tuntuikaan. Dannyä rupesi ihan melkein ahdistamaan. Kamalaa tuskaa, sitä hän tunsi jokaisella ruumiinosallaan. Mutta eihän poika sitä voinut näyttää. Luojalle kiitos siitä, että viha oli edelleen sisäistynyt hänen ajatuksiin, sillä muuten hän olisi varmaan itsekin ruvennut rauhoittelemaan neitoa, mitä parhaillaan Lizbeth teki.

Hetken kuluttua myös Lizbeth rupesi raivoamaan pojalle. Nähtävästi neito oli parhaillaan tehnyt muutamia pohdintoja päässään ja saanut tuloksia Dannyn käyttäytymiselle. Itse asiassa väärin toisen sanoissa meni ne, että Danny oli yrittänyt koskaa M.A:lle. Se ei pitänyt paikkaa. Hyväksi hän käytti toista niin, että sai unohdettua M.A:n. Sitä varten hän muidenkin tyttöjen perässä oli ollut. Mutta ei todellakaan kostaakseen.
"No voi herran jestas!", Danny parahti hermoissaan. "Mä en tahdo koskaa M.A:lle mitään! Mua ei kiinnosta yhtää mitä se tekee ja missä on ja kenen kanssa. Jos mä tahtoisin kostaa sille näin, nii oon tehny sen siinä tapauksessa aika useaan kertaa", Huokaus. "Joten nyt taidat luulla ihan vääriä", hän lisäsi Lizbethille.
Katse kääntyi takasin Mary-Anneen. Voi miten raukalta ja yksinäiseltä toinen näytti. Vitut! Danny ei alentuisi enää toisen säälimiseen ja huolehtimiseen. Hän saisi kuitenkin palkkioksi vain paskaa toiselta.
"M.A, lopeta toi riehuminen. Jos tahdot huomiota lisää nii mee pöydälle strippaamaa", nuorukainen huokaisi.