Ei mulla ole pisamia, Gemma ajatteli ohimennen, muttei viitsinyt kiljaista mitään lapsellista toiselle. Enkä mä ole näsäviisas!
Niin, kukapa olisi pitänyt taitojensa vähättelystä. Gemmahan oli fiksu, filmaattinen ja älykäs, eikä näsäviisas. Ihan kuin kutsuisi Einsteinia, joka tunnetusti oli vähintäänkin nero, nokkelaksi! Niinpä, kaikkea sitä kuulikin.
Itsekseen päätään pudistellen Gemma seurasi jätkän menoa, osaksi ärtyneenä, tyytyväisenä (tyytyväisenä itseensä, nimittäin) ja helpottuneena. No niin, ehkä tässä voisi lähteä kotia kohden nyt sitten, kun pääsi tuosta jätkästä eroon. Tosin olisikohan kotonakaan mitään tekemistä, Giselen kanssa ei jaksaisi riidellä eikä porukoille jaksaisi esittää kilttiä pikkutyttöä. Gemman pitäisi muutenkin etsiä niihin tanssiaisiin puku jostain, mutta olisikohan toisaalta puvun ostaminen ostarilta kovin viisasta? Jollain randomillahan saattaisi olla samanlainen.
Tyttö vilkaisi sen jätkän menosuuntaan vielä kerran, mutta keskitti sitten huomionsa käsillä olevaan ongelmaan...
... tanssiaismekkoon.
//oiskohan se siinä sitten..? kiitoksia pelistä, pitää ottaa uusiks joskus :3//