Please don't stop the music

/vapaa liittyminen :)) /

Didille oli kerrottu musiikinluokan olevan tyhjillään tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin koulupäivän aikana. 'On hyvä, että luokka on tyhjillään useamminkin', Didi ajatteli kantaessaan suurta kontrabassoaan musiikinluokkaan, joka oli aivan päinvastaisessa suunnassa kuin edellinen tunti. Didi hengitti syvään ja avasi luokan oven, luokka oli suurempi kuin mitä hän oli kuvitellut ja jotenkin, herkempi. Didi jätti soittimensa nojaamaan seinää vasten ja sulki oven.

Musiikinluokka oli suuri ja siellä oli jos jonkin näköisiä soittimia, mutta Didi ei kiinnittänyt niihin juuri huomiota, vaan kaivoi repustaan CD:n, jonka laittoi luokassa olevaan mankkaan. Didi kantoi bassonsa mankan läheisyyteen, jottei musiikkia tarvinnut pitää kovalla, sillä viereisissä luokissa oli meneillään tunti. Didi kurotti mankkaa kohden varoen samalla kaatamasta bassoaan. 'Vielä vähän.....', Didi ajatteli, kunnes sai mankan päälle. Hän oli säätänyt äänenvoimakkuuden tavanomaista hiljemmalle, mutta kuuli silti ABBA:n Waterloon sävelet. Didi oli ihastunut ABBA:n kappaleisiin, kun tytön opettaja oli soittanut niitä, ja Didi oli ehdottomasti halunnut itsekin kokeilla. Didillä oli nuotit kaikkiin CD:n kappaleisiin, mutta osasi hyvin monia jo ulkoa. Mutta vaikka Didi soitti mielellään ABBAa, oli levyllä myös Rihannaa, sekä Elton Johnia.

Didi aloitti näppäilyn varovasti, kunnes pääsi mukaan kappaleeseen ja oli täysin mukana. Didi soitti, eikä huomannut soittavansa yhä kovempaa, mutta tyttö nautti soitostaan. Kun Waterloo oli loppunut, Didi laittoi sitten opettajansa määräämän Elton Johin Can You Feel the Love Tonight -kappaleen, joka oli hieman herkempi ja hitaampi kuin edellinen, mutta silti Didistä aivan ihana. Musiikki täytti luokan, kun Didi jatkoi soittoaan.

Sam oli kulkemassa musiikinluokan ohi, mutta lähestyessään luokkaa tämä kuuli kontrabasson soittoa. Tyttö kuunteli hetken oven takana soittoa ja tunnisti sen yhdeksi ABBA:n biisiksi. Sam kuunteli oven takana vielä hetken, mutta uteliaana tämän oli pakko kurkistaa kuka sitä soitti. Tyttö raotti ovea vähän ja huomasi soittajan olevan yksi suosituista. Sammy mietti hetken menisikö sisään ja lopulta tyttö astui ovesta.

"Soitat hienosti! Vitsit, tosi makeen kuuloista! Oletko pitkään soittanut?", tyttö kysyi innostuneena. Aina kun joku osasi soittaa jotakin erikoisempaa soitinta, sai se Sammyn iloiseksi. Sillä hän itse osasi soittaa vain suutaan ja kitaraa.
"Tykkäätkö muuten ABBA:sta? Sitähän sinä soittelit eikö vain?", Sam kysyi pirteästi ja asteli hieman lähemmäksi tyttöä. Sam kuitenkin pysytteli hieman kauempana, jos tyttö ei vaikka halunnutkaan olla tälläisen "rokkarin" seurassa.

//Vielä vähän lyhyttä, mutta eiköhän tää tästä :)\\

Didi oli ollut täysin soiton lumoissa, ettei ollut huomannut oven raottumista. Vasta kun tyttö oli kuullut puhetta, tämä oli lopettanut soiton. Didi tarkasteli tyttöä hieman, sillä hänen asemassaan omasta klikistään tuli pitää kiinni, mutta välillä se tuntui ikävältä. Toinen oli selkeästi jotain musiikkisuuntausta edustava, ehkä rokkia, sillä tytön punaiset, rikotusti leikatut hiukset antoivat sen vaikutelman. Toinen kuului siis selvästi alempaan klikkiin, kuin Didi.

Kun toinen kehui Didin soittoa, hän hämmästyi hieman. "Tuota, kiitti", oli ainut mitä Didi sai sanotuksi: "joo, tää on mun 12 soittovuosi." Toinen vaikutti innostuneelta Didin soitosta. Didi jätti bassonsa nojaamaan tuolia vasten, tarkkaillen ettei sen vain kaatuisi, ja sammutti mankan. "No kyllä mä ABBA:sta pidän, ja sitä on ihana soittaa, kuten varmaan kuulitkin", Didi vastasi toisen kysymykseen ja hymyili.

"Mikä sun nimes on?" Didi kysyi, sillä hän halusi hieman tietää tuosta toisesta, joka niin vain oli astunut huoneeseen ja laittanut tulemaan kysymyksiä. "Mutta sä taidat myös olla musiikki-ihminen, kun ABBA:n tunnistit, sillä monikaan ei bändiä tunne", Didi jatkoi, vaikka tiesi että tälläinen kaveeraaminen voisi joskus kostautua, mutta Didiä se ei sillä hetkellä kiinnostanut.

Sam kuunteli innoissan, kun tyttö selitti kuinka kauan oli soitanut bassoa. Sammyn päivä oli muutenkin alkanut hyvin ja kun tyttö huomasi, että tämä suosittu ei ollut ainakaan heti kylmä rokkaria kohtaan, tuli Sam vieläkin iloisemmaksi.
"Vau, kakstoista vuotta. Siistiä.", Sam totesi iloisesti ja väläytti suuren hymyn tytölle.

"Öh niin tosiaan, olen Sammy. Ja sä taidat olla Didi? Ellen väärin ole kuullut.. Tosin en hirveästi perusta näistä klikeistä. En edes ymmärrä miksi hevarit ja rokkarit on samassa..", Sam sanoi mietteisään. Siitähän tulisi tappelu, jos tyttö olisi vaaran suositun nimen sanonut, joten parasta olisi, että Sam muisti oikein. Totta oli, ettei Sam itse luokitellut itseään oikeastaan mihinkään, mutta ilmeisesti hänet oli luokiteltu rokkareihin, tai näin tyttö oli ainakin kuullut.

"Joo no, mitä nyt soitan kitaraa ja laulan. Oma bändikin mulla oli, mutta kun muutettiin tänne niin se jäi sitten. Oikeastaan musiikki on elämäni.", Sam sanoi iloisesti ja hymyili vähän. Tyttöhän todella rakasti musiikkia ja erityisesti sen tekemistä.

"Mutta miten sinä voit jutella minulle? Eikös täällä ole nämä klikit aika tarkkoja.. Entäpä jos muut tytöt näkee sinut täällä minun kanssani? Voin kyllä toki lähteä, sinähän täällä harjoittelit.", Sam sanoi hieman ihmeissään, mutta edelleen hymyillen.

"Sammy", Didi toisti: "mutta kutsutaanko sua oikeesti Sammyksi? Tai siis onko sulla lempinimee tai näin?" Didi tiesi, että lähes kaikilla ihmisillä oli jonkinsortin lempinimi, vaikka omasta nimestään pitäisikin. "Joo, Didiksi mua on aina kutsuttu, vaikkei se oo lähelläkään oikeeta nimeäni. Itseasiassa oikee nimeni on aika lähellä sun nimeäs", Didi selitti rennosti. Kun Sam oli sanonut ihmettelevänsä sitä, että hevarit ja rokkarit oli tungettu samaan klikkiin Didi vastasi: "Niin, se on vähän outoa, sillä niiden musiikki saattaa poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Mutta varmaan luokitus on tehty sen perusteella, että molemmat musiikkilajit ovat klikkien "keksijöistä" olleeat täysin kamalat."

"Sä siis laulat?" Didi varmisteli: "Minkälaista musaa sun bändis soitti, ennen sun muuttoasi?" Didi tiesi itsekin miltä muutto toiseen kaupunkiin tuntui, hänen basson soittonsa oli tyssätä kun he muuttivat, mutta onneksi tyttö sai motivaation jatkaa soittoaan. "Mullekin musiikki on aika tärkeetä, sillä saa tosi hyvin ilmaistua itseään, varsinkin jos tekee itse kappaleet", Didi kertoi.

"Joo, kyllä klikit ovat täällä aika tarkoin varjeltuja, mutta vaikka mäkin pidän niistä tiukasti kiinni, niin musiikista voi aina jutella. Ja jos ne näkee mut täällä sun kanssa, niin mä voin aina sanoa, että musan maikka lähetti sut tänne häätämään mut toisten tieltä", Didi sanoi ja vinkkasi silmää. Valehtelu ei tytölle ollut ongelma, ja kun hänet tiedettiin luotettavaksi, ei opettajilta tarvinnut saada minkäänmoisia vahvistuksia. "Mutta ei sun tartte lähteä, mei vaan ei voida viettää koulussa aikaa keskenään, siitä tulis kyllä sanomista, mutta muuten kyllä", Didi sanoi.

Sam iloitsi, kun Didi ei ajanut tätä pois luokasta, vaan päinvastoin. Tyttö hymyili leveästi ja pörrötti samalla vähän hiuksiaan, jotka oli ehtineet jo vähän latistua päivän aikana.
"No Sammyks tai Samiks mua kutsutaan, että kumpi vain käy.", Sam vastasi pirteästi ja katseli tyttöä.

"Jaahas. Voiko joku musiikki olla kamalaa? En kyllä tajua. Sori, kun tällein arvostelen. En tietenkään saisi, mutta minusta vain tuntuu oudolta tällaiset jutut.", Sammy sanoi ja katsahti hetkeksi muualle. Tyttö vilkuili musiikkiluokan seiniä ja nuottiviivastotaulua, jossa oli jonkin biisin nuotit kirjoitettuna liidulla. Hetken Sam mietti mikä laulu siinä oli, muttei saanut sitä päähänsä, vaikka tutunkuuloinen olikin.

"Juu laulan. Bändini soitti lähinnä rockkia. Meitä oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa siinä. Harmi, että jouduin sitten muuttamaan.", Sam sanoi iloisesti ja jatkoi, "Mäkin teen kappaleeni ite. Bändissäkin mä tein laulun sanat ja sitten yhdessä tehtiin melodia ja muut siihen. On tosi rentouttavaa purkaa itseään paperille."

Kun tyttö kuuli, ettei tämän tarvitsisi häipyä vain sen takia, että kuului alempaan klikkiin, tytön kasvoille levisi suuri hymy.
"No joo ja harvoin tänne luokkaan tähän aikaan ketään tulisikaan. Ei ainakaan koskaan mun aikanani, kun olen joskus täällä käynyt soittelemassa.", Sam sanoi iloisesti.
"Oletko itse soittanut missään? Siis vaikka bändissä tai jossain sinfoniaorkesterissa?", Sam kysyi Didiltä.

Didi hymyili ja näpräsi hiuksiaan, mutta siirtyi pian takaisin mankan viereen ja otti CD:nsä pois sen sisältä, täytyihän hänen harjoitella sitten kotona. "Sam", Didi maiskutti sanaa suussaan. "Musta on vähän outoo kutsua tyttöä Samiks, kun mulla on muutama poikakaveri joita kutsutaan Samiksi, mutta mitäpä väliä sillä on?" Didi naurahti, ehkä omalle järkevyydelleen tai ihan muuten vain.

"Ei musiikki mustakaan kamalaa ole, mutta kantria tai heviä en voi sietää", tyttö sanoi ja oli yökkäävinään: "mutta musta kaikki elokuvamusiikki, rokki, jazz, blues ja jotkin popkappaleet ovat hyviä. Osalle joku musiikkityyli on varmaan vaan niin kamalaa, ehkä just hevi kun siitä laulusta ei kunnolla saa selvää ja sitten se on "sellasta helvetinmoista meteliä josta kukaan ei saa mitään selvää."" Didi tiesi itse hyvin, kun joku ei pitänyt musiikista, muutama vuosi sitten tämä oli tavannut tytön joka oli suunnilleen itsarin partaalla kun puhuttiin/kuunneltiin musiikkia! 'Hullu sekin oli', Didi muisteli tyttöä.

"Vai oot sä rokkia soittanut, vau! oon joskus muutamia rokkikappaleita soittanut, mutta välillä se on aika hankalaa, tälläisellä akustisella soittimella, jossa ei äänenvahvistinta ole", Didi sanoi. Sam oli taas ottanut puheeksi San Diegoon muuton, ja Didi halusi tietää hieman lisää. "Saanks mä kysyy miks sä muutit tänne? Kun kuulostaa vähän siltä että sulla oli kuitenkin entisessä kotikaupungissas asiat ihan hyvin", Didi kysyi, ei hän tunkeileva halunnut olla, mutta uteliaisuus kuului tytön huonoihin puoliin. "Ootko sä paljon kappaleita tehnyt? Oon joskus opettajani kanssa muutamia kappaleita tehnyt, mutta ne ovat vain bassolle sopivat, eli laulua ei mukaan ole edes yritetty saada", Didi selosti. Didi oli hyvin samaa mieltä Samin kanssa siitä, että itseään sai purettua todella hyvin paperille, oli millainen päivä tahansa.

"Yleensä porukka karttaa tätä luokkaa, paitsi tietysti muusikot", Didi vastasi ja hymyili. "Täällä on koulupäivän aikana aina välillä tyhjää ja oon silloin käynyt välillä soittelemassa, ja vaan kerran tänne on tullut ihmisiä kun oon ollut paikalla", Didi jatkoi. Kun tyttö kuuli Samin kysymyksen tämän ilme kirkastui hieman. "Kyllä mä oon muutamissa konserteissa soitellut, sekä joissain tilaisuuksissakin. Ja olin myös muutaman vuoden paikallisessa orkesterissa, mutta se musiikki oli vähän liian klassista mun makuuni", Didi vastasi.

Sam naurahti Didin selityksille tämän nimestä. Olihan se totta, että Sam oli pojan nimi, mutta tyttö itse tykkäsi Samista enemmän kuin Sammystä. Jotekin mukavan lyhyt ja ytimekäs nimi.
"Juu, onhan se vähän poikamainen nimi.", Sam totesi Didin höpöttelyille.

"Jouduttiin koko perhe muuttamaan Floridasta tänne, kun isä sai niin mahtavan työtarjouksen, ettei voinut kieltäytyä. Florida oli kyllä ihana paikka asua, mutta menettelee tämä San Diegokin.", Sam vastasi tytön kysymykseen ja hymyili perään niin, että hammasrivistö hohti valkoisena.
"Onhan sitä aika monia kappaleita tullut rustailtua. Harva se päivä jonkun biisin sanat tulee kirjoitettua ylös paperille.", Sammy sanoi iloisesti ja alkoi kaivaa laukustaan vihkoaan, joihin oli laulujen sanoja kirjoittanut.
"Jos haluat, niin voit katsoa millaisia tekstejä minun kynästäni tulee.", Sam sanoi ja ojensi vihkoa Didille päin.

"Vautsi! Konsertit on kyllä tosi mahtavia ja etenkin orkkahommat kuullostaa niin mahtipontisilta ja makeilta, ettei mitään rajaa! Olis kyl siistiä joskus kuulla sinun soittoasi kunnon akustisessa salissa. Täälläkin se jo kuullosti niin hienolta.", Sam hihkui iloisena, kun kuuli tytön musioinnista. Sam rakasti kaikenlaista lahjakkuutta musiikinalalla ja kaikki erikoisuus sai tytön innostumaan vielä enemmän.

'Sam on kyllä tosi mukava, rokkariksi ainakin', Didi ajatteli: 'harvoin joku on noin kiinnostunut musiikista, tai ainakin mun soittamisestani.' Didistä toisteln kanssa juttelu oli tosi ihanaa, ja varsinkin jos aiheena oli musiikki, tai jokin muu hänen suosikkiaiheistaan.

"Vai oot sä Floridasta! Mä oon asunu New Yorkissa ihan pienenä, ja Mariella on lomaosake Floridassa", Didi selitti, kun kuuli Samin olevan Floridasta. Didi oli Samin kanssa samaa mieltä Floridan ihanuudesta. "Sulla on muuten tosi nätit hampaat! Onks noi ihan luonnolliset?" Didi kysyi, aika idioottimainen kysymys se oli, mutta silti.
"Siis sulla on sanoituksias mukana, jee! Tietty mä haluun nähdä sun tekstejäs", Didi huudahti iloisesti. Didi selasi Samin vihkoa innoissaan, tekstit vaikuttivat hyviltä. "Nää on oikeesti hyviä, olis kiva kuulla sun bändis musaa. Onks teillä mitään demoa tai muuta äänitystä teidän musiikista?" Didi kysyi, tyttö oli todella innoissaan.

"Riippuu konsertista. Musta oli ihan kauheeta soittaa jotain omasta mielestäni kamalaa klassista kappaletta ja siksi osa konserteista oli täyttä tuskaa mulle, mutta ihanaa se silti oli! Ja mahtipontisuutta niistä löytyy vaikka muille jakaa", Didi selitti: "mun soitto ei oo mitenkään paremman kuuloista akustisesti soitettuna, se vaan on kovempaa, ehkä vähän suureellisempaa, mutta samaa tavaraa silti."

Sammy hymyili iloisesti kun tyttö otti tämän vihkon. Sam katseli hetken hiljakseen, kunnes tajusi, että toinen oli kysynyt jotakin.
"Kiitos. Ihan luonnolliset ne on. En ole koskaan valkaissut. Hyvät geenit tai jotain.", Sam vastasi hieman outoon kysymykseen, mutta koska tyttö välillä itsekin kyseli outoja, vähät välitti tämä hassusta kysymyksestä.

"Juu, netistä löytyy meidän myspace tunnukselta pari biisiä. Jätettiin sivut eloon, vaikkei bändiä enää olekaan. Jos vaikka joskus innostuttaisiin vielä, kun koulut loppuu ja sillein.", Sam vastasi iloisesti ja oli erittäin otettu, kun Didi oli kiinnostunut tämän bändistä. Harvemmin ketään kiinnosti vanhemmat projektit, joita ei enää ollut olemassa.

"Mutta siis olet asunut New Yorkissa? Muistatko mitään paikasta. Eikös siellä ole aina kiire ja ruuhkaa ja melua? Mutta varmasti tekemistäkin löytyy. Olisi joskus siistiä päästä lomailemaan sinne!", Sam jutteli ja katseli hetken aikaa jalkoihinsa.

"Okei. Voin kyllä uskoa, että joskus voi olla tuskallista soittaa jotakin mistä ei pidä. Itsekään en hirveästi perusta klassisesta, mutta joskus sitäkin kuuntelee, jotta saa inspistä omiin juttuihin.", Sam hymyili.
"Mutta hei, haluaisitko vielä soittaa jotakin? Voisin koittaa laulaa mukana, olisi hienoa laulaa basson tahdissa!", Sam keksi ja hihkui pirteänä. Tyttö rakasti laulamista, eikä ikinä ollut laulanut tälläisen soittimen säestämänä.

"Aika epäreilua, mulla oli pienenä raudat kun mun hampaat olivat ihan vinot. Ne mun silloiset luokkakuvat on ihan järkkyjä!" Didi protestoi ja naurahti. Mitään tuollaista hän ei vähään aikaan ollut muistanutkaan, kunnes nyt.

"Kun pääsen kotiin meen heti etsimään teidät sieltä ja voit olla varma, että kuuntelen kaikki sieltä löytyvät kappaleet!" Didi huudahti iloisena. "Olis tosi kiva, jos vielä soittaisitte, kun sun kertomanas teidän bändi kuulostaa tosi kivalta ja näin", Didi sanoi. Olisi tosiaan kiva, jos Samin bändi olisi yhtä hyvä kuin miltä se Samin kertoman mukaan vaikutti.

"Kyllä Nyki on aika vilkas paikka. Mä en silleen muista paljoa, mutta aina välillä käydään siellä moikkaamassa Marien työkavereita tai muita tuttuja", Didi sanoi: "mutta kun oot kerran päässyt käymään Nykissä, on sieltä hankala lähteä!" Tyttö tiesi mistä puhui, sillä Nykistä lähtö oli ollut pienelle tytölle kova paikka, kun kaverit jäivät sinne.

"Varsinkin kun kaikki odottaa sun soittavan sitä sulle annettua kappaletta, ja vielä kun kontrabassoa pidetään klassisen musiikin soittimena!" Didi huudahti: "Mutta kuten oon sanonut, niin soitan mielelläni mitä tahansa muuta kuin klassista, riippuen kappaleesta tietty." Didi väläytti Samille hymyn, sellaisen jota ei kaikille anneta. "Mitä sä haluaisit laulaa? Mulla on ABBA:a, Rihannaa, Elton Johnia, mut taitaa mulla Green Daytäkin olla, kun välillä tuollaisia vaikeempia kappaleita yritän soittaa", Didi vastasi toisen kysymykseen.

"Voi. Vanhat luokkakuvat on kyllä aina epäonnistuneita! Mullakin on joko silmät kiinni tai muuten ihan tyhmä ilme. Lapsena kai ei vaan osaa olla kuvattavana ja paikoillaan.", Sam vastasi iloisesti toisen proteistointiin ja naurahti myös.

"Ehkä me vielä joskus soitetaan, sen saa nähdä. Voisin kysyä, että suostuisko ne mun frendit tulemaan kylään. Onhan ne täällä joskus käyneet ja silloin tällöin ollaan vähän soiteltu. Ei kyl hirveesti.", Sammy sanoi hymyillen ja mietti, kutsuisiko ystävänsä käymään. Tosiaan, tyttö ei ollut hetkeen nähnytkään näitä Floridan ystäviään. Pieni ikävä iski tyttöön ja hetkeksi hymy laantui pois huulilta. Kuitenkin tyttö oli niin iloinen uudesta "ystävästään", että päätti ikävöidä vasta kotona.

"No hei, saat harjoitella sitten Green Daytä! Osaan melkein kaikki niiden biisit ulkoa, mahtavaa musiikkia sanon minä. Minkä biisin haluat soittaa?", Tyttö kysyi iloisesti ja oli todella innoissaan, että sai laulaa kontrabasson säestämänä. Sitä hän ei ollutkaan ennen kokenut.

"Miks ne valokuvaajat ei ikinä osaa valitä hyviä kuvia, tai sitten ne pakottaa hymyilemään silleen jäykästi, niin kuin Barbie. Mullakin ne hammasraudat on ihan yököttävät niissä kuvissa, kun en ikinä saanut niitä puhtaaksi kuvauksiin mennessä", Didi jatkoi protestiaan. Hän muisti hyvin ne kuvaajat, jotka olivat väen vängällä yrittäneet saada hampaallista hymyä joka lapsen kasvoille, ja kuvista oli siten tullut ihan piinaavia! Didi hymyili muistolleen.

"Vanhoihin kavereihin on hankalaa pitää yhteyttä, varsinkin jos asuu eri osavaltiossa. New Yorkissa asuviin sukulaisiin on jo hankala pitää yhteyttä, mutta kaverit sitten, ne ei oo ikinä samaan aikaa facebookissa tai missään, ja niillä on siellä ihan oma elämä", Didi kertoi omakohtaisia kokemuksiaan. Ja tottahan se oli, Nykissä asuvat "kaverit" yrittivät muka pitää yhteyttä, mutta aikaa myöten se oli hiipunut hyvin hyvin paljon. Mutta tytöllä ei Nykin aikaisista kavereista ollut suuriakaan muistikuvia, sillä hän oli ollut hieman alle seitsemän heidän muuttaessaan länsirannikolle.

"Okei, Green Daytä sitten. Käykö American Idiot? Mulla on siihen nuotit ja sitä oon harjoitellut eniten", Didi sanoi, sillä hän tarvitsi itsekin vielä hieman herjoitusta Green Day'n kappaleille.

"On kyllä totta, että yhteydenpito on vaikeaa, kun asuu eripuolilla. Mutta onneksi meillä on niin hyvät välit, että vaihtelemme kuitenkin kuulumisia netissä sitten.", Sam sanoi iloisesti Didille, kun Didi puhui omista Nykin ystävistään. Sam mietti hetken aikaa, kunnes Didi jo vastasi laulukysymykseen.

"American Idiot käy vallanmainiosti, sen ainakin osaan ulkoa. Kun radiossakin biisi soi aika paljon ja soi vieläkin. Aloita soittamaan, niin tulen sitten mukaan.", Sam sanoi ja alkoi availla ääntään hieman. Sillä tyttö ei ollut laulanut hetkeen ja ääni oli siis avaamaton ja epävireinen.


((örör, niin sitä vaan, että milloin haluat lopettaa pelin? Kun lähden maanantaina reissuun ja olen reissussa keskiviikkoon ja sitten lähdenkin perjantaina jo viikon ulkomaanmatkalle. Niin peli jumiutuisi aikalailla..))

// joo voidaan piakkoin lopetella, kun mäkin lähden reissuun ja 8. päivä mulla alkaa ripari. //

Didi oli aluksi pitänyt paljon yhteyttä Nykissä asuviin kavereihinsa, mutta juttuaiheet olivat vähentyneet huomattavasti, kun he olivat siirtyneet ylemmille luokille. Välillä oli puhuttu kauankin, lähinnä pojista ja muidista, sellaisista turvallisista aiheista, mutta Didi oli pian huomannut jäävänsä keskustelujen ulkopuolelle, sillä hän ei ollut kovinkaan hyvin perillä Nykin kavereidensa poikakavereista, eikä sen paremmin heidän "muodistaan", johon kuuluivat liian pienet vaatteet ja älytön meikkaus. Siksi Didi oli myös itse vähentänyt yhteyksiään, mutta oli hän vielä muutamien kavereidensa kanssa tekemisissä aina kun Nykissä kävi.

"Selvä", Didi vastasi ja kaivoi esille American Idiotin nuotit. Didi ei ollut hetkeen soittanut samalla, kun joku toinen lauloin, joten tyttö oli hieman hermostunut, mutta kokosi itsensä ennen kuin aloitti soittamaan. Didi aloitti hieman verovaisesti kappaleen alun, jossa ei vielä ollut laulua. Didi soitti sekä kitaran osuuksia että basson, eri "tasoilla" vain. Tosin kitaran osuudet hän soitti vain silloin kun bassolla ei ollut "vuoroa", ja niitä oli onneksi harvoin. Pian Didi soitti täysin rinnoin American Idiotia, vilkuillen nuoteista, että pysyi mukana ja soitti oikein.

Sam kuunteli hetken tytön soittamista ja alkoi sitten laulaa. Tytön ääni helähti luokan akustiikassa ja se sopi hyvin yhteen kontrabasson kanssa.
Don't want to be an American idiot
Don't want a nation under the new media
And can you hear the sound of hysteria?
The subliminal mind fuck America
Tyttö lauloi ensimmäistä kappaletta. Aina kun Sam rupesi laulamaan oli hän tietynlaisessa hurmoksessa, eikä huomioinut enää muuta maailmaa ympärillään. Tyttö kuitenkin kuunteli, että pysyi tahdissa mukana. Samalla Sam fiilisteli sitä tunnelmaa, mikä bassosta lähti. Niin kaunista.

Welcome to a new kind of tension
All across the alien nation , Sam alkoi laumaan kertosäettä, kun Didi oli päässyt siihen kohtaan.

Didi soitti omasta mielestään kohtuu hyvin, ottaen huomioon kappaletta laulavan Samin, joka osittain loi hieman jännittyneen tunnelman, sekä sen, ettei kappale ollut mitenkään helppo soittaa, Didille ainakaan. Mutta urheasti Didi soitti ja kuunteli samalla toisen laulua, joka kuulosti todella kauniilta.

Didi yritti pitää soittotahtinsa mahdollisimman samana, jotta Samin olisi helpompi laulaa, sillä Didi tiesi, että saattoi joskus nopeuttaa soittotahtiaan liiaksi. Mutta kun ensimmäinen kappale oli menty, kuulosti sekä basso että Samin laulu todella hyvältä. Didi seurasi hymyillen viivastolla hyppiviä nuotteja, näppäillen samalla bassoaan.

Kun Didi oli päässyt kertosäkeeseen, tuli myös Sam mukaan ja laulu jatkui taas. Sitä oli todella ihana kuunnella.

Tyttö lauloi mukana ja lopulta laulu loppui jo kappaleessa. Didi soitteli vielä loppusoinnut ja Sam kuunteli iloisena. Tyttö mietti mitä sitten keksisi, pitäiskö tämän lähteä. Ainakin tunnit alkaisivat kohta, eikä tyttö haluaisi kovasti lintsata.
"Soitat tosi hienosti kyllä, oli mahtava laulaa!", Sam sanoi hymyillen ja pirteällä äänellä. Tyttö sekoitti hieman tukkaansa ja katsoi kännykkänsä kelloa. Se alkoi olla jo sen verran, että pitäisi lähteä kävelemään luokkiin päin.

"Mutta oli tosi kiva jutella, nyt alkaa olla kiire jo viimeiselle tunnille. Bilsaa.", Sam puheli ja venytteli hieman. Tyttö laittoi lattialla olevan laukkunsa olalleen ja otti sanoitusvihkonsa lähettyviltä ja laittoi senkin laukkuun.
"Joskus pitää kyllä toistenkin ottaa tälläinen juttu, että sinä soitat ja minä laulan!", Sam sanoi vielä ja alkoi hiljakseltaan kävellä kohti ovea. Tyttö kuitenkin käveli takaperin, jotta kuulisi, jos Didillä olisi vielä jotain asiaa.

((Vähän hittasin tossa, että se soitteli loppuun. Sry. Ja eiköhän tää ollu tässä. Voitais joskus ropettaa vielä näillä, jos sulle sopii?))

// joo, kiitos pelistä. voidaan tosiaan ottaa näillä uusiksi. :)) //


Didi soitti kappaleen loppuun ja oli tyytyväinen soittonsa, sillä aina soitto ei sujunut täysin puhtaasti, mutta nyt se oli lähestulkoon täydellistä! Didi hymyili, sillä tyttö tiesi, mistä soiton puhtaus johtui, Samista ja toisen upeasta laulusta. "Kiitos sullekin, tää kappale ei oo koskaan aiemmin soinu mulla näin puhtaasti, varmaan siksi ettei mulla ole ollut laulajaa!" Didi vastasi iloisesti. Tyttö oli kuitenkin hieman harmissaan, kun kappale oli loppunut.

"Mullakin alkaa tunnit ihan pian, psykaa on lähdettävä lukemaan", Didi vastasi. Mutta sillä hetkellä Didi olisi vain halunnut jäädä soittamaan, psykologiassa he käsittelivät aihetta, josta Didi ei ollut päässyt kärryille, eivätkä tunnit siksi innostaneet sillä hetkellä, mutta sinnekin olisi pakko raahautua. "Vois kyllä, joo, ottaa uudestaan", Didi sanoi: "mutta jos sulla on jotain toivekappaleita, niin ilmota mulle hyvissä ajoin, niin tiedän hommata nuotit!" Didi hymyili. "Nähdään!" Didi huikkasi Samille, joka oli poistumassa luokasta. Didi nosti vielä kätensä pieneen vilkutukseen.

Kun Sam oli lähtenyt, Didi "pakkasi" kontrabassonsa, jotta saisi sen helpommin kuljetettua, nosti laukkunsa lattialta ja lähti kävelemään ulos luokasta. Didi sulki musiinkinluokan oven jäljessään ja varmisti sen menevän lukkoon. Kun ovi oli tarvistettu, Didi lähti kävelemään lähemmäs luokkaa, jossa psykan tunti olisi.


// mullakin pieni autohitti, mutta toivottavasti ei kauheesti haitannut. :)) //

((Juu kiitos pelistä, eikä tuollaiset minihitit mitään haittaa xD))