It's not a question but a lesson learned in time

Ronny nauroi hieman Sugitan jutulle ja mutristi sitten huuliaan muka loukkaantuneena.
"Mutta kun minä oikeasti tahdoin sinut luokseni yöksi. Ei se ollut mikään vitsi." Hän tuhisi ja purskahti sitten uudelleen nauruun. Scene hänen edessään hymyili vain sievään tapaansa. He olivat jutelleet siitä, että Sugin pitäisi tulla viikonloppuna Ronnyn luo yöksi, mutta jostain syystä tuo ei ollutkaan nyt pääsemässä.
"Voisin keittää meille kaakaota ja valvottaisiin pitkään ja kaikkea. C'moooon, Sugar." Ronny maaniteli, mutta Sinihiuksinen poika näytti vain pienesti kieltä.
"Minä tahtoisin kovasti tulla, mutta en saanut lupaa." Sugi selitteli ja piteli paria koulukirjaa käsissään vatsaansa vasten.

"Nooooooh. Et sinä sitten kai tule." Ronny alkoi hiljalleen luovuttaa, mutta hymyili kuitenkin ystävälleen. Harmitti vain hirveästi, kun viikonloppu suunnitelmat pitikin purkaa. Varsinkinkin kun emo oli suunnitellut niin kamalasti kaikkea! Aika masentavaa.
"Etkö tosissaan pääse koko viikonloppuna?" Hän varmisti vielä, mutta Sugita nyökkäili pahoittelevana.

Gerard oli keskittynyt roikkumaan ylösalaisin aulan nojatuoleilla. Siis niin, että hänen jalkansa sojottivat selkänojalta kohti taivasta. Koulu näytti erittäin mielenkiintoiselta tästä kulmasta. Etenkin kaksi muuta, jotka hieman kauempana juttelivat kovin kiihkeästi keskenään.

G alkoi katsella jalkojaan, joita peittivät kulahtaneet mustat kengät, joita tytöt olisivat kutsuneet ballerinoiksi. Hieman erilaiset ne kuitenkin olivat. Pian hän kyllästyi, joten käänsi uteliaan katseensa takaisin noihin kahteen muuhun. Täältä hiukan kauempaa oli huulilta lukeminen hankalaa, ja nuo puhuivat sen verran hiljaa, ettei Gee oikein kuullut mitä he puhuivat. Siinä samassa poika tunsi itsensä kyyläksi.

Ronny pörrötti hieman taka hiuksiaan. Olivathan nekin sekaisin ja pystyssä, mutta niihin uskalsi koskea. Toisin kuin aivan päällyshiuksiin, jotka sojotti joka ilman suuntaan. Niihin ei uskaltanut koskea ettei vahingossakaan kampausta pilattaisi. Ronny ei ollut pystynyt tapaamaan Sugia eilen illalla, koska oli ollut jossain typerässä "Kun kodissa on epileptikko." jutussa. Siellä oli ollut useita perheitä joissa oli epileptikoita. Suurin osa sairastavista oli lapsia. Ronny ei ollut viihtynyt tapahtumassa ollenkaan. Hän yritti unohtaa koko läikän elämässään, mutta se oli vaikeaa, kun äiti raahasi häntä kaikkialle typeriin ryhmäkeskusteluihin. Oli hän tavannut siellä erään mukavan pojan. Tuon nimeä ei tosin millään voitu muistaa. No, tuskinpa hän toista enää tapaisi.

"Haittaako sinua hirveästi etten pääse?" Sugita kysyi sitten ja herätti Ronnyn ajatuksistaan.
"Täh? Sori, jäin ajatuksiin." Emo myönsi naurahtaen. Sugille ei oltu kerrottu mitään eilisestä tai edes epilepsiasta. Miten sellaisesta voisi kertoa? Ei mitenkään! Ronny ei ollut kenellekään kertonut sairaudestaan ja ei siitä tainneet tietääkään kuin perhe ja hänen henkilökohtaiset paperinsa koulussa lukeneet. Eli opettajat ja rehtori.

Viikonloppuna äiti oli pakottanut johonkin "Kun kodissa on epileptikko"- tilaisuuteen. G:llä oli ollut hyvin tylsää, etenkin, kun heidän oli ollut pakko mennä, vaikka hänen äitinsä tasan tarkkaan tiesi, miten kohtauksen sattuessa tuli toimia. Poika oli hyvin varma, että hänen äitinsä korviin oli mennyt ilkiökeijujen munia tämän tomuttaessa verhoja, koska tätä oli hävettänyt se, kun Gerard oli alkanut puhua siitä, miten typerää on kun delfiinit jäävät kiinni kalaverkkoihin. Ja miten typeriä kalaverkot yleensäkin ovat.

Gerard ei lainkaan ymmärtänyt, miksi hänen ei olisi ollut lupa kertoa ihmisille julmuuksista, joita tapahtui koko ajan. Delfiineillä ja kaloillakin olisi ollut oikeus elää. Eilisestä tilaisuudesta oli jäänyt mieleen vain se, että silloin, kun vanhemmat olivat alkaneet kahvitella keskenään, hän oli keskutellut jonkun toisen pojan kanssa. Jonka nimeä hän ei enää muistanut. Se oli ollut mukava poika.

Hän lojui edelleen ylösalaisin nojatuolissa. Hetkinen hei, Gee pysähtyi, oliko tuo toinen noista kauempana olijoista ollut eilen siellä epilepsiatilaisuudessa. Hän nousi istumaan kunnon asentoon, rypisti kulmiaan ja tarkasteli toista tarkemmin.

//no mutta, Ronny voi viettää viikonloppua ah niin ihastuttavan Gerardin kanssa x3//

"Minä käyn tuossa vessassa. Ootteletko tässä?" Sugita kysyi sitten ja huitaisi kädellään pienesti vessojen suuntaan. Ronny vain nyökkäsi. Tietenkin hän toista odottaisi! Jos hän ei saanut tuijotella toista viikonloppuna, niin tuijottelu pitäisi hoitaa koulu ajalla. Niin Scene sitten lähtikin astelemaan vessoja kohti jättäen lyhyen emon norkoilemaan itsekseen.

Varovasti poika painoi vasenta posken päätän. Se oli kipeä. Mustelma oli saatu hyvin meikattua piiloon. Zack oli taas eilen suuttunut yöllä ihan älyttömästi. Ronnyltä oli hieman mennyt syy ohi, mutta tuskinpa sillä kamalasti oli ollut väliä. Pääasiahan oli, että turpaan oli taas saatu. Muu tuskin oli oleellista. Poika haukotteli hieman ja työnsi kätensä tiukkojen punaisten farkkujensa taskuihin. Tulisipa tylsä viikonloppu! Olihan Michi tietenkin varmasti kotona. Ellei tuolle olisi joku kaveri tulossa kylään. Ronny ei ymmärtänyt miten vaihto-oppilas sai niin helposti ystäviä! Kukaan ei tuntunut vihaavan toista.

Gerard saattoi nyt sanoa aika varmasti, että kyllä, tuo se oli, se poika, jonka kanssa hän eilen oli keskustellut. Nyt tämän ystävä lähti vessaan. Olisi poika saattanut hyvinkin mennä juttelemaan saman tien, mutta hän jostakin syystä jäi vielä paikalleen.

Pantiin merkille, kuinka toinen hieroi poskeaan. Gee ei kuitenkaan pitänyt tuota juuri minään. Hän pomppasi pystyyn ja hieman leijailevasti kipitti toisen luo.
"Hei", hän tervehti ja hymyili iloisesti, "mä en ollenkaan odottanut että sä olisit samassa koulussa!"

Ronny hätkähti rajusti kuullessaan tutun äänen. Katse käännettiin ja suu aukeni ja silmät suurenivat yllätyksestä. Hän oli varmasti huvittava näky, kun silmät olivat muutenkin suuret.
"Täh? Sä? Täällä?" Hän toisti ja vilkaisi hieman panikoivana ympärilleen. Ei hän ollut tienyt että epileptikko tyyppi oli samassa koulussa! Voi heeeelvetti! Vessoja katsottiin. Sugita ei ainakaan vielä ollut tullut ulos! Tilanteen voisi vielä pelastaa!. Ronny tarrasi toista poikaa ranteesta ja alkoi vetämään nurkan taakse.
"Mennään jonneki sivummalle jutteleen?" Hän ehdotti hymyillen, vaikka ei ehkä ollutkaan kovinkaan kohtelias.

Jos joku tietäisi tuon pojan sairaudesta, niin ei olisi vaikeaa yhdistää Ronnyä häneen!! Voi kamala mitä siitä seuraisi! Mitenköhän Sugitakin siihen reagoisi?! Sinne katoaisivat hänen mahkut sceneen.
"Oot sä kauanki ollu täs koulus? Mikä sun nimi on? Oot sä millä luokalla?" Emo vain kyseli, eikä pahemmin antanut edes toiselle tilaisuutta vastailla kysmyyksiinsä mitä kysyi.

"Joo, mä olen täällä koulussa."
Gerard ihmetteli kovasti emopojan panikointia. Olikohan tällä joku hätänä? Ainakin toinen vaikutti olevan ihan kunnossa (paino sanalla vaikutti). Eipä aikaakaan, kun Geetä jo oltiin vetämässä nurkan taakse. No, kovinhan hippipoika oli tuostakin ihmeissään, mutta väliäkös tuolla olisi, missä he juttelisivat.
"Mutta eikö sun kaveri ihmettele, jos sä vain katoat?" kysyi G emolta kulmat koholla.

Seurasi kysymystulva. Tavallaan poika ilahtui, että toinen oli kiinnostunut, mutta tämä oli kovin kummallinen.
"No, olen ekalla ja no joo olen käynyt koko peruskoulun täällä San Diegossa, mutta enhän mä täällä lukiossa kovin kauaa ole ollut. Ja mun nimi on Gerard. Entä sun?"
Hän hypisteli epilepsialaattaa, joka roikkui ketjussa hänen ranteensa ympärillä. Samalla hän mietti kovasti, olikohan Kaliforniassa hapsiaisia. Ei hän ikinä ollut nähnyt, mutta ne elivät hiekassa, joten ehkä rannalta voisi katsoa. Ja että ilkiökeijujen munia oli varmasti leijaillut eilen emopojan korviin hänen äidistään, kun tuo käyttäytyi niin oudosti. Ilkiökeijut olivat sellaisia.

Ronny naurahti hieman nolona ja vilkaisi kulman taakse, joko Sugitaa näkyi.
"Ei se ihmettele. Se oottelee mua sit ku tulee." Hän selitti ja tajusi vasta nyt irrottaa toisen ranteesta. Pian hän kuitenkin rauhottui hieman, kun uusi tuttavuus kertoi itsestään asioita. Vai että Gerard. Hauska nimi toisella ainakin oli. Tosin, toinen oli muutenkin hieman persoonallinen tapaus.
"Ronny, mut sano Monkeyks. Niin useimmat tekee." Hän esitteli sitten vastalahjaksi itsensä ja nappasi toisen kädestä kiinni ja kätteli. Samalla hän huomasi toisen epilepsialaatan. Voi saakeli... Ronny ei koskaan ollut suostunut käyttämään sitä. Hänestä se todisteli vain koko ajan sitä ettei hän ollut normaali.

Emo tapitti katsoa Gerardia hieman nolona.
"Sori toi äskeinen käytös. Kukaan vaan ei..No siis...Kukaan ei tiiä...Tota..." Poika yritti löytää sanoja ja osoitti lopulta toisen korua.
"Mun tosta jutusta." Hän selvensi ja naurahti perään. Nyt jos toinen olisi niitä jotka eivät hävenneet epilepsiaa, tlanne olisi huono. Sellaisilla oli tapana painostaa kertomaan asioista ja loppupeleissä nuo möläyttäisivät jotain itse. Ei hyvä.
"Nii! Säki olit ekalla? Me ei kyl samalla luokalla taideta olla. Kai mä oisin sut jo nähnyt..."

"On se silti aika outoa vaan häipyä äkkiä", totesi Gerard silmät kirkkaina, "mut jos sä niin sanot ni okei, mä luotan suhun. Ehkä sä kuitenkin paremmin oman kaverisi tunnet." Niin, tämän jopa Gee kaikessa epäloogisuudessaankin ymmärsi.

Poika kuunteli Ronnyn puhetta mielenkiinnolla.
"Niin, ei varmaankaan. Sillonhan varmaan oltaisiin tunnettu jo nimeltäkin ja kaikkea", hän vastasi toiselle hyvin toteavaan sävyyn ja hymyili leveästi.
"Mutta kiva että nähtiin taas, ajattelin eilisillan jälkeen että en näkis sua enää koskaan. Niin tuppaa usein käymään tollasissa tapauksissa, oisithan sä voinu olla kokonaan eri kaupungistakin."

"Noooh...Kyl se löytää tänne. Älä sugarist huolehi." Ronny vakuutteli parhaansa mukaan. Tietenkin tuo ihmettelisi emon katoamista, mutta parempi kadonnut emo kuin kyselevä scene. Gerard puheli ja sai Monkeyn vilkuilemaan jälleen huolestunenea ympärilleen, kun otti puheeksi eilisen.
"Ei puhuta hei eilisest, ok? En oikein...Totaaa... Oo sujut sen kaa, okei?" Poika puheli nopeasti ja etsien oikeita sanoja. Ei hänen äänenpainonsa ilkeä ollut ollut. Lähinnä panikoiva ja huolestunut.

"Mut kiva tosissaan nähä. Voitas joskus vaik kahville mennä, tai jotain?" Poika yritti paikkailla omaa käytöstään. Ei hän yleensä ollut näin... No, omituinen ja epäkohtelias. Hän vain pelkäsi epilepsiansa paljastumista aivan liikaa.

"Öö, joo, ei puhuta siitä", myönsi Gerard, "eipä siitä oikeen puhuttavaa ookkaan. Ja mennään toki kahville joskus, se ois kiva. Ois kiva tutustua paremmin suhun."
Poika hymyili Ronnylle pirteästi ja avoimesti, hän myös nyökkäsi kuin tehostaakseen sanojaan.

Toinen kyllä käyttäytyi omituisesti, G mietti, hyvin omituisesti. Nyt hän oli varma, että toisen korvissa oli ilkiökeijujen munia ja että tämä varmasti oli tomuttanut lähiaikoina verhot. Onneksi munat usein karisivat pois korvista päivän parin sisällä, sitten toinen olisi varmasti paljon hauskempaa seuraa.
"Koska sulle kävisi?" kysyi G kumminkin halutessaan puhua jostakin.

Ronny mietti hieman sopivaa ajankohtaa kahvitteluun.
"Oikeastaan...Hmmm...Kävisikö sinulle huomenna?" emo kysyi ja hymyili kunnolla. Kyllä hän tahtoi Gerardin kanssa mennä kahville. Toinen oli kuitenkin vaikuttanut mukavalta eilen ja vaikutti kyllä nytkin. Heistähän voisi tulla vaikka kavereita. Kotiin toista ei kuitenkaan passaisi viedä. Äiti olisi aivan liian yli pirteä ja huolehtiva, jos samassa tilassa olisi kaksi epileptikkoa. Varmasti keksisi pitää harjoitukset ja kaikkea.

"Hengaan tänään nimittäin varmaan Jaken kanssa. Hän on yksi parhaista ystävistäni...En tiedä tunnetko...Mutta jos sinulle siis vain huomenna käy. Ihan mihin aikaan tahansa?" Monkey kyseli ja kurkasi sitten kulman taa. Sugita palloili siellä hieman ihmeissään. silmät ainakin antoivat ymmärtää, että tuo etsi Ronnyä.
"Sugar ehtii mua tuol..."

"Joo, mulle käy huomenna", G myöntyi toisen ehdotukseen ja hymyili leveästi. Olisi mukava jutella Ronnyn kanssa enemmänkin ja käydä kahvilla et cetera et cetera. Kaverit olisivat ihan mukava juttu, niitä kun ei hippipojalla liiemmälti ollut.
"No, en varmaan kyllä tiedä tätä tyyppiä josta puhuit mutta pidä hauskaa. Ja jos sun kaveri etsii niin mene ihmeessä sinne, mullakin alkaa kohta tunti."

Ehkä Gerard oli pettynyt, ei hän tiennyt. Mutta hän saisi jutella Ronnyn kanssa huomenna lisää, ja tosiaan, tunti oli alkamassa kohta.
"Nyt mun pitää mennä, heihei", sanoi sotkutukkainen poika hymyillen, halasi nopeasti ja kevyesti. Hyppivin ja leijailevin askelin hän lähti käytävää pitkin etsimään seuraavaa luokkaa.

Ronny nyökkäili hieman ja kaivoi sitten vihkon laukustaan kynän kera.
"Mä annan sulle mun puhelinnumeron." Hän ilmoitti sitten ja raapusti sen vihkoon ja repäisi sitten palan irti.
"Tossa." Emo naurahti ja ojensi sen Gerardille. Heille voisi tulla ihan hauskaa huomenna. Toinen vaikutti hieman... No, omituisen hauskalta persoonalta.

Monkey vaihtoi painoa jalalta toiselle.
"Joo ja mun pitää mennä Sugarin luo. Mut soittele mulle illal?" Hän kysyi vielä, ennen kuin astui kulman taa, jotta scene ystävä huomaisi hänet. Nopeasti Sugita astelikin hänen vierelleen. Hieman uteliaana tuo katsoi Gerardia, muttei kehdannut kysyä mitään. Sinipään suu varmasti aukenisi heti kun vieras poika olisi vain poissa näköpiiristä.