Kitukasvuinen ja herkkä, mutta paha suustaan - kova puolustautumaan

Ei Jupiter luvannut Zackille mitään, niinpä tietysti. Mutta toisen virne ja puheet olivat sellaisia, ettei Zack vain kyennyt olemaan vihainen.
”Joo enhän mä tiennytkään tietenkään. Mut jos jotakuta ärsytät niin paljon, että se ihan hyökkää, niin mä voin tulla valkoisella ratsulla ja miekan kanssa seivästämään sen”, hän vastasi. ”Pitäähän prinsessat pelastaa pulasta, vai mitä?” Jupiterin ulkonäkö olisi voinut sopia vaikka prinsessalle, se oli pakko myöntää. Mutta oli toinen kovin suloinen tuollaisenaan.
Lämpö tulvahti Zackin sisään, kun hän jostain syystä sai Jupiterin nauramaan. Lyhyemmän nauru oli omalaatuista, mutta hyvin suloista kuunneltavaa sekin. Vaikkei suloinen-sanaa olisi ehkä pitänyt käyttää siinä tilanteessa, mutta olihan se nyt silti suloista.
Zackista oli tavallaan kiinnostavaa, että siinä missä Jupiterin kaapin ovet olivat apposen auki, olivat hänen omansa vain pienesti raollaan. Ehkä ne tästä vielä avautuisivat.

Jupiterillakaan ei ilmeisesti ollut menoa, mistä Zack oli hyvillään. Sen sijaan toisen kysymys tuli aika yllättäen. Blondi tyytyi kohauttamaan olkiaan.
”No en mä harrasta mitään. En liiku, en lue, en pelaa mitään.. aika sisällötöntä, mitä nyt hakkaan ja juon ja niidenkin ajankohdat on aika vapaasti päätettävissä”, hän vastasi. Okei, hän otti valokuvia itsestään mutta sitäkin vain ajoittain, eikä hän nyt muutenkaan ollut aikeissa sitä tähän hätään kertoa.
Zack naurahti hieman Jupiterin kommentille koulun vessasta. Ehdotus toisen kotiin menemisestä taas tuli sekin aika yllättäen. Zackille sillä ei varsinaisesti ollut väliä minne he menisivät, vaikkakin Jupiterin kotiin pääseminen kuulostikin kiinnostavalta.
”Kyllä mä nyt aina muutaman kilometrin jaksan kävellä, mut ihan sama minne mennään”, hän siis vastasi kevyesti hymyillen, kun ei kehdannut sanoa suoraan tahtovansa toisen kotia tutkimaan. Jupiterin kanssa tuntui yllättävän luonnolliselta hymyillä, kun toinen teki sitä koko ajan.
"Silloin sulla säästyis rahaa, kun noin innokkaasti oot tarjoutumassa maksumieheks. Ainakin periaatteessa, jos mä en syö teitä vararikkoon", Zack jatkoi vielä virnistäen. Oikeastaan hänellä ei ollut mikään tarve syödä Jupiterin luona, vaan ihan hyvin sitä voisi odottaa kotiinkin asti.

"Aaw, olet kuinka prinssi ikinä vaan tahdot, mutta mua et saa mekkoon", Ter ilmoitti painokkaasti. Hän muisti sanoneensa saman asian monesti ennenkin. Sitä sai usein hokea, eikä moni tuntunut uskovan lainkaan. Mutta Teriä ei saatu mekkoon edes väkisin. Pikkupiru kun iski hampaansa kiinni ja vastusti, kerrankin oikeasti vastusti, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jupiterissa oli edes sen verran miehisyyttä, ettei tuo mekkoa päälleen suostuisi pukemaan. Toki hän voisi, jos ei menisi silloin täysin läpi tytöstä, mutta... Niin. Turha kai siitä oli jauhaa, mekkoa ei hänelle puettaisi ja se siitä sitten.
Zack kertoi, ettei harrastanut mitään. Paitsi juomista ja hakkaamista, sitäkin oman päänsä mukaan. "Munkin aikataulu on täysin omissa käsissä, silti mä harrastan paljon kaikkea", poika naureskeli. Niinpä niin... Ennen kaikkea hän piirsi ja maalasi. Josta tulikin sitten mieleen se, että erään tämän koulun pahispojan alaston kuva roikkui seinällä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista nähdä Zackin reaktio Jupiterin maalaamasta, alastomasta Mickey Barretin muotokuvasta. No, aikanaan kaikki. Oli sielä nyt muutakin epämääräistä pitkin seiniä. Taidetta taidetta, muttei se silti kovin siveellistä ollut. Vanhempien onni, etteivät mielellään Terin kerroksessa vierailleet. Oikeastaan viime kerrasta kuin Marisca sielä kävi oli kulunut jo useampikin vuosi.

"Hyvä, eli sä uskalalt tulal mun asunnolle?", Jupiter kysyi virnistäen. Nimenomaan asunto, harvemmin koti. Poika kurottautui jälleen varpailleen ja suikkasi suukon toisen suupieneen. "Mennäänmennään, tuletuletule, tsetse", poika höpötti naurahti perään ja nappasi turhia mitään ajattelematta kiinni Zackin kädestä. Hetken, muutaman sekunnin, lagattuaan poika päästikin siitä irti ja hyperaktiivisena pomppi pitkin vessan lattiaa noukkien pokémonlaukkunsa lattialta. "Nytpäs", poika naurahti ja katsoi toista silmiin lapsekkaasti hymy kasvoillaan.
"Usko huviksesi, niin saat syödä paljon ennenkö saat Cristopherin vararikkoon", Ter huomautti. "Raha on vaan paperia, mut ei porukat sitäkään tunnu käsittävän. Mä olen vahinkolapsi", Jupiter virnisti ja heilutteli kättään kerjäten, että Zack ottaisi siitä kiinni. "Tuuule nyt ennekö mä lyön pääni kattoon!", poika huudahti huvittuneesti sipaisten kädellään hiuksiaan sivuun yhä toista malttamattomana nykien.

”Älä huoli, tuskin olisi mulla ekana tullut mieleen pakottaa sua mekkoon. Eiköhän sun prinsessamaisuutes erotu ihan ilman sitäkin”, Zack vastasi Jupiterin painokkaan puoleiseen kommenttiin siitä, ettei tahtonut pukeutua mekkoon. Toisen kommentti oli jollain tavalla aika suloinen. Vaikkakin mekko olisi ehkä pukenut Jupiteria – tai saanut tämän ainakin näyttämään tytöltä – ei Zack oikein nähnyt itseään tilanteessa, jossa hän pakottaisi toisen sellaisen pukemaan.
Niin mielellään kuin Zack olisi Jupiterin monista harrastuksista kuullut, hän päätti olla utelematta niitä. Eivätköhän ne joka tapauksessa jossain vaiheessa kävisi ilmi ihan ilman uteluitakin.

”Ilmeisesti mä sitten uskallan”, Zack sanoi. Ajatus Jupiterin asunnolle menemisestä oli tietysti hieman pelottava, kun ei hän ikinä käynyt kenenkään luona, mutta tuskin siellä nyt mitään oikeasti pelottavaa olisi. Sitä paitsi, Jupiter olisi mukana.
Zack hymyili, kun lyhyempi kohottautui ja soi hänelle suukon. Hymyn seuraksi tuli hymähdys, kun toinen oli jo ihan menossa ja tarttui hänen käteensä. Muutaman sekunnin Zack odotti, että he lähtisivät, mutta sitten Jupiter kipittikin vielä noutamaan laukkunsa ja palasi takaisin varsin hyperaktiivisen oloisena. Zack hymyili yhä typerästi toisen innokkuudelle, kunnes tämä avasi suunsa ja hymy hiipyi. Vahinkolapsi? Ja kuka oli Christopher? Isä kenties, ei Zack itsekään pahemmin kutsunut adoptiovanhempiaan ihan äiti ja isä –nimikkeillä.
Hoputukselle Zack naurahti tarttuen samalla kiinni toisen kädestä.
”Koita ny rauhottuu, kyllä mä tulen”, Zack sanoi hymyillen. ”Sun hyperaktiivinen liikkumises vaan ei oikein antanu kunnon merkkiä milloin me oikeesti päästään liikkeelle.” Jos Jupiter lähtisi liikkeelle, niin Zack kyllä seuraisi heti perässä. Sen nyt varmisti jo ote kädestäkin.

Jupiter näytti Zackille kieltä, muttei voinut estää kasvojaan karkaamasta suloiseen virneeseen. "Luotetaan siihen. Harhaa, yhtäkaikki, mä en ole prinsessa, enkä edes neiti tai mitään", poika julisti painokkaalla äänellä tarkkaillen toisen kasvoja nähdäkseen niistä, että tuo varmasti uskoisi joka ikisen sanan jota mustatukkainen friikkipoika huuliltaan tipautteli.
Pahis myöntyi uskaltamaan Jupiterin asunnolle ja sai pojan hymyilemään entistä leveämmin. Zack tuntui hyväntuuliselta, mikä oli sinänsä outoa, koska Jupiter oli aiemmin saanut nähdä pojasta vain ne puolet, joilla ei todellakaan luotu sitä hehkutettua hyvää ensivaikutelmaa. Pikemminkin karkotettiin kaikki pois.. Niin, olisihan Ter itsekkin pysytellyt kaukana Zackistä, mutta sitä vaihtoehtoa ei oltu hänelle suotu. Ja nyt hän jostain selittämättömästä syystä ei edes tahtonut pois toisen läheltä, hän tahtoi nähdä lisää puolia siinä toivossa että ne korjaisivat Jupiterin käsitystä toisesta pojasta.

Zackin ilme muuttui vahinkolapsen kohdalla ja se sai Terin irvistämään. Ei häntä haitannut, eikä saanut haitata muitakaan.
"Mä olen ihan rauhallinen", poika tuhahti puristaen sormiaan hieman tiukemmin toisen otteeseen. "Mennään vaikka nyt", Ter ilmoitti ja nykäisi kädestä lähtien itse edellä miltei pomppien ulos vessoista.
"Millaisesta musiikista sä muuten pidät?", poika kysäisi ihan silkasta mielenkiinnosta sipaisten hiuksiaan ja vilkaisten Zackiin keskittyen sitten kävelyyn.

- Jos vastaat viä kerran tähän ja mä luon uuden töpsyn Terin kotiin~ skipataan varmaan matka, vai? (; -

Ja taaaaas näin XD Vaan sopii kyllä, tietenkin, plus matkan voi hyvin skippailla o/

Jupiterin kielen esitteleminen oli suloista, mutta vielä suloisempi oli tämän virne. Suloinen-adjektiivin käyttö näin isoissa määrin sen sijaan oli ahdistavaa, mutta Zack yritti olla miettimättä sitä. Suloinen mikä suloinen.
”Okei, sovitaan sitte niin”, Zack vastasi olkiaan hieman kohauttaen toisen painokkaaseen selitykseen siitä ettei ollut prinsessa eikä neiti. Pieni hymy roikkui kuitenkin blondin huulilla. Ilmeisesti Jupiter ei tahtonut missään tapauksessa olla tytöksi luokiteltuna. Eipä Zack siihen erityisesti pyrkinytkään, ainakaan tavallaan. Vaikka ajatus Jupiterista tyttönä tekisi hänestä periaatteessa heteron, eikös? Ehkä sitä juttua ei kannattanut mainita friikille.

Irvistys oli vilahtanut Jupiterin kasvoilla, mutta Zack ei jaksanut miettiä miksi. Sen sijaan hän tyytyi hymähtämään toisen vakuutteluille siitä, että tämä oli rauhallinen.
”Niin niin”, Zack mumisi vastaukseksi, mutta lähti toisen perässä kulkemaan, käsi yhä toisen kädessä. Hän kyllä tiesi ettei pystyisi kulkemaan käsi kädessä koko matkaa – ei todellakaan – se olisi niin… ilmiselvää? Typerää? Outoa? Mutta ehkä tästä pienen matkan voisi.
Musiikkikysymys sai blondin kohauttamaan olkiaan niin hyvin kuin kävellessä kykeni.
”En mä tiedä, kuuntelen mitä sattuu kuulumaan. Enimmäkseen varmaan jotain rockia sitten”, Zack vastasi toisen perässä kävellessään. Tuntuipas oudolta tällä lailla kysymyksiin vastailla ja oikeasti puhua itsestään. Kai tähän pitäisi tottua, jos meno jatkuisi samanlaisena. Ja jos vielä tietäisi millainen se meno nyt oli.