White Flag For Peace k18

Tämä vaaleahiuksinen nuori neiti oli tunti sitten tullut balettiharjoituksistaan ja nyt tyttönen puuhaili keittiössä päivällistä häntä ja erästä miehenalkua varten. Aivan niin, tyttö oli pari päivää sitten muuttunut niin radikaalisesti, että hän oikeasti oli päättänyt alkaa päivittäin valmistaa heille päivällistä.

Hassua, miten pari sanaa voi muuttaa ihmistä näinkin voimakkaasti.

Mandyn Landon haeskeli keittiöstä nyt vuokaa, johon voisi alkaa valmistaa lasagnea. Vuoan löytymisen jälkeen kaapeista kaivettiin esille ainekset, jota lasagnen valmistaminen vaati. Pian, kun kaikki ainekset oli löydetty, alkoi pahis katsella valmistusohjeita.
Mandy oli muuttunut sekä käytökseltään että ulkonäöltään. Nyt parin päivän ajan hänen huulilla oli kiikkunut pienen pieni hymy, mikä oli hyvin tavanomaista ihastuneella ihmisellä. Hymyn lisäksi tyttö ei enää ollut niin kalpea kuin oli ennen ollut, nyt pieni puna kaunisteli hänen kasvoillaan. Mandy oli alkanut huolehtia itsensä lisäksi myös muiden hyvinvoinnista, mikä oli hänen balettituttujensa mielestä hyvin karmivaa.

Minne se rääväsuinen ja pahaluonteinen pahistyttö oli kadonnut? Kuka tämä uusi hymyilevä auringonpaiste oikein oli? Aivan sama, tämä nykyinen Mandy oli kuitenkin hyvin positiivinen yllätys.

Tyttö ei voinut kuin myöntää itselleen sen, että häntä jännitti. Häntä jännitti yhä Milon seurassa, vaikka outoahan se oli. Mandy ja Milo olivat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa, eikä tyttö vielä koskaan ollut tuntenut oloaan näin epävarmaksi. Hän mietti ruokaa valmistaessaan, että mitä tapahtuisi, kun Milo tulisi kotiin ja huomaisi Mandyn valmistaneen ruokaa. Suutelisiko Milo häntä, kehuisiko Milo hänet taivaisiin vai mitä tulisi tapahtumaan.

Viimein vuoka oli saatu täyteen ruoka-aineksilla, joita lasagnen valmistaminen vaati. Tyttö pisti sen uuniin ja pisti munakellon hälyttämään silloin, kun ruuan olisi tarkoitus olla valmis. Milon pitäisi saapua reilun tunnin päästä, joten tässä oli hyvä aika pistää itseään hieman kuntoon.

Mandy pinkaisi siis huoneeseensa ja riisuutui. Sen jälkeen hän sipsutteli suihkuun, jotta pääsisi pesemään balettiharjoituksissa tulleen hien pois iholtaan. Tyttö aikoi pestä myös hiuksensa.
Suihkussa käynti oli kyllä luksusta rankan treenin jälkeen.

//Aika töks töks, mutta alotus kumminkin :--)

Milon oli pitänyt ensiksi mennä tapaamaan tennistuttujaan, mutta juttu oli peruuntunut kun toisten treenit olivat venähtäneet ja Milohan ei pelannut vielä voinut. Eikä poika halunnut itseään kiduttaa katsomalla muiden iloista peliä, ei todellakaan, se teki kipeää kun joutui itse pysymään poissa kentiltä vielä hetken. Nuorukainen siis olisi tunnin etuajassa sovitusta kotiintulosta, mutta tuskinpa se ketään haittaisi.

Nuorukainen kaarsi parkkipaikalleen, hyppäsi ulos autosta ja lukitsi ovet yhdellä napin painallukselle. Miehenalku käveli kevein askelin kohti hissiä, kerrankin. Yleensä kotiinmeno oli tuntunut ahdistavalta ja pakolta, nykyään se tuntui mukavalta ja kotiin oli erittäin iloista palata. Sillä välit Mandyn kanssa olivat parantuneet ja Jasperkin oli erittäin helppo lapsi ollut heti kun vanhemmat eivät olleet kokoajan törmäyskurssilla.

Milo kaivoi avaimet taskustaan, työnsi ne lukkoon ja käänsi oven auki. Poika asteli sisään ja hengitti ruuantuoksuista ilmaa. Päivällistä! Hienoa, miehenalulla olikin jo nälkä. Suihkusta tosin kuului ääniä, joten Mandy varmaan oli siellä.
"Mandy, tulin vähän aikaseen", Milo huusi ovelta ja sulki sen sitten. Nuorukainen jätti kengät jalastaan ja käveli sitten olohuonee sohvalle istumaan.

Päällään nuorukaisella oli tänään valkoinen t-paita ja merkkifarkut. Tyyli oli melko tavallinen, mutta silti muodikas. Käsissään pojalla oli erinäisiä rannekoruja ja nauhoja. Kaulassa roikkui puukoru. Poika haroi ruskeita hiuksiaan ja avasi television. Milo aikoisi katsella urheilu-uutisia sillä aikaa kun Mandy saapuisi suihkusta.

Mandy oli alkanut hyräillä jotakin tuntematonta kappaletta päässään, minkä hän oli sattunut tänään koulussa kuulemaan jonkun huutavista kuulokkeista. Suihkun ja hyräilyn alta ei kuultu Milon huutoa, vaan blondi jatkoi hiustensa pesemistä.
Mutta sitten tyttö kuuli oudon pamahduksen kuuloisen äänen, mikä sai tytön hiljentymään täysin ja kuulostelemaan vainoharhaisesti kylpyhuoneen oven suuntaan.
Oliko joku juuri... Sulkenut ulko-oven? Ei se Milo voinut olla, miehenalunhan piti tulla vasta tunnin päästä? Ja kyllä Milo olisi ilmoittanut, jos saapuisi aikaisemmin, eikö niin?
Pahiksen valtasi epävarmuus ja pieni pelko. No hei, kuka ei olisi hieman vainoharhainen, jos kuulisi oven pamahtavan kiinni, kun ketään ei odotettu tulevan?

Tyttö sulki suihkun ja otti valkoisen pyyhkeen telineestä kietoen sen ympärilleen. Hiuksista valui yhä vettä, kun Mandy hiippaili kylpyhuoneen ovelle ja yritti kuulostella sen ulkopuolelta kuuluvia ääniä.
Joku käveli, sen kuuli selvästi! Voi ei, mitä jos siellä oli joku niistä saatanan urheilijapojista, jotka olivat hakanneet Milon ja tulivat vain kostamaan lisää, kun Mandy oli käyttäytynyt niin huonosti?
Mutta Jasper oli Mandyn huoneessa!
Mandy sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Hetken aikaa pahasti säikähtänyt tyttö keräili itseään kokoon, kunnes näytti jo paljon itsevarmemmalta. Silloin pahis tarttui ovenkahvaan ja avasi sen mahdollisimman hiljaisesti.

Ketään ei näkynyt eteisessä, joten seuraava tila, jonka Mandy tarkastaisi, olisi olohuone. Tyttö astui hiljaisia askeleita kohti olohuonetta ja kurkkasi nopeasti seinän takaa, näkyikö ketään.
"Voi saatanan helvetti", pääsi Mandyn suusta hengähdys, kun tuttu miehenalku bongattiin istumasta sohvalta. Mandy veti happea keuhkoihinsa asettaen toisen kätensä samalla sydämensä kohdalle.
"Mitä sä siinä teet? Sun piti tulla vasta tunnin päästä", tyttö pääsi säikähdykseltään sanomaan ja astuen paremmin esille seinän takaa, jonka takana oli piilotellut. Mandy alkoi hermostuksissaan sohia vaaleiden, sekaisin menneiden hiustensa kanssa.
Okei, ei ollut kovin mukavaa seistä Milon edessä pelkkä pyyhe päällä, VAIKKA he olivatkin toisensa jo alasti nähneetkin.

Pojan katse käännähti Mandyyn vasta tämän kiroillessa. Nuorukainen oli niin keskittynyt uutisiin, ettei ollut kuullut toisen hiipparointia talossa. Milo katsoi hetken Mandyä hamillään. Eikö hän olisi saanut tulla? Miksi? Milon käsi eksyi hämmentyneenä päälaelle haromaan hiuksia ja poika oli hetken vain hiljaa.
"Peruuntu se tapaaminen? Enkö olis saanu tulla?", Milo sanoi sitten toinen kulma epävarmasti koholla ja sitten nuorukainen käänsi hieman häpeillen katseensa pois pyyhkeisillään olevasta Mandystä. Jotenkin se vielä tuntui hieman... sopimattomalta? Eiväthän he olleet koskaan selvinpäin toisiaan alasti nähneet?

"Voin mä toki lähteä yhdelle, jos mun olemassa olo jotenkin häiritsee?", Milo kysyi sitten ja tuijotti televisioruutua. Ruoka tuoksui mukavasti jo nenässä ja maha murahti kerran. Poika otti hieman paremman asennon sohvalla ja käänsi kanavaa urheilukanavalle, sieltä tuli juuri koripallomatsi. Sitä olisi hienoa katsella ja syödä kotitekoista ruokaa, mutta ehkä sovun vuoksi pitäisi lähteä jos Mandy niin tahtoisi.

Ai Milon kaveritapaaminen peruuntui? Aaa, se selittääkin sen, miksi poika nyt istui olohuoneessa katsomassa uutisia.
Mandy vaihtoi painoaan toiselle jalalleen ja puraisi alahuultaan. Hänen 'yllätyksensä' oli mennyt hieman pilalle, mutta ei kai tässä ollut muuta tehtävissä kuin tyytyän tappioon.

"Ei, ei sun tartte lähtee! Tai siis.." Mandy parkaisi epämääräisesti, kun Milo ehdotti lähtemistä. Tyttö hieraisi hämmentyneenä hiuksiaan ja siirsi katseensa sitten Milosta lattiaan.
"Mä vaan tahdoin..." "yllättää sut"" tyttö aloitti selittämisen, mutta ajattelikin sen loppuun omassa mielessään. Ei Mandy kehdannut paljastaa aikomuksiaan, sillä olihan yllättäminen aika kulunut teko, eikä se lainkaan ollut hänen tapaistaan.
Seli seli.
"Ruoka on kohta valmista", Mandy totesi sitten, katsahti nopeasti Miloon, ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti suuntaamaan kohti huonettaan. Enää ei tyttö aikonut meikata, sillä myöhäistä se oli. Eikä hän pistäisi ylleen mitään hienompaa. Yllätys oli epäonnistunut, mutta sopia toivoi, että Milo pitäisi tytön tekemästä lasagnesta.

Milo käänsi katseensa hieman kummastellen kun Mandy parkaisi. No ei Milo sitten lähtisi. Nuorukainen nyökkäsi tytölle ja käänsi katseensa takaisin ruutuun, jossa oli menossa jännittävä matsi. Itseasiassa pojan korvien ohi meni kokoaan tytön selitysyritys, mutta ei kai siinä mitään tärkeää ollut. Oman lempijoukkueensa tehdessään korin Milo nousi seisomaan ja hurrasi hienolle korille.
"Näitkö?", Milo kysyi innostuneena, mutta Mandy oli jo ehtinyt pois olohuoneen suulta. Eipä tainnut nähdä, harmi, hieno kori nimittäin.

Sitten pelissä tulikin erätauko ja nuorukainen säntäsi keittiöön. Höh, ruoka oli vielä uunissa. Milo kurkisti sisälle lasista ja katseli vesikielellä ruokaa. Lasagnea. Pojan yhtä lempiruuista, mutta Mandyn syömää lasagnea nuorukainen ei ollutkaan ennen saanut. Odotellessaan ruuan valmistumista Milo kaivoi jääkaapista yhden oluen, kaatoi sen suureen lasiin ja hörppäsi. Poika istuutui sitten keittiön pöydän ääreen ja jäi selailemaan pöydällä löhönnyttä urheiluliitettä.

Mandy sulki huoneensa oven perässään ja päätyi nojaamaan siihen selällään. Tytön kasvoille oli syntynyt pettynyt ilme ja tyttö mutristikin huuliaan pettymyksen takia. Hänen täytyi vain lohdutella ajatuksella, että saisi tehdä yllätyksensä loppuun seuraavalla kerralla. Eikö se kuulunutkin seurustelevan parin elämään, toisen yllättäminen?
Mandylla olisi tosiaankin vielä opittavana se, mitä seurusteleminen tarkoitti.

Pahis huokaisi hiljaa ja käveli vaatekaapilleen alkaen kaivaa sieltä jotain päälle pantavaa. Haaleanvihreät silmät katselivat kaapin sisältöä hajamielisesti, ja lopulta tyttö otti käsiinsä yksinkertaisen vaaleansinisen paitamekon. Tyttö sujautti mekon päälleen, kun oli heittänyt päällä olevan pyyhkeen sängylleen. Mandy ajatteli, ettei hänen tarvitsisi laittaa mitään sukkahousuja, koska mekko oli ainakin hänen mielestään tarpeeksi pitkä ja lisäksi he olivat vain kahdestaan. Ei kukaan hänen pukeutumisestaan tulisi sanomaan mitään.
Tyttö solmi vielä hiuksensa ylös nutturalle, ennen kuin nappasi pyyhkeen sängyltä käsiinsä. Jasper oli herännyt, muttei itkenyt, vaan katseli äitinsä touhuja silmät suurina maatessaan pinnasängyssään. Mandy hymyili pojalleen ja otti tämän syliinsä. Tyttö suukotti Jasperia molemmille poskille ja lähti tämän kanssa ulos huoneestaan, pyyhe roikkuen toisessa käsivarressa.

"Jasperilla on varmaa nälkä", Mandy huikkasi saapuessaan Milon luokse ja ojensi poikaa miehenalun syliin.

Milo käänsi katseensa lehdestä Mandyyn, joka saapui keittiöön. Tyttö näytti yllättävän kauniilta ja ... seksikkäältä tuollaisessa lyhyessä paidassa? Tai miksi tunikoiksi naiset noita sattuivatkaan kutsumaan. Miksei Milo ollut aiemmin tajunnut, että Mandy on noin hyvännäköinen? Ehkä paita oli uusi? Tai sitten poika ei vain ollut ennen huomioinut neitoikaista tällä tavalla.
"Näytät hyvältä", Milo totesi pienen hymynkaarteen kera ja nappasi Jasperin sitten terveellä kädellään syliinsä istumaan. Kipsillä onneksi pystyi tukemaan pojan istumista, mutta vähän hankalaahan se oli vain yhdellä toimivalla kädellä mitään tehdä.

Milo katseli hetken Mandyn touhuja ja pörrötti Jasperin pieniä hiushaivenia.
"Öö.. annaks sieltä jotain mitä tolle voi nassuun tunkea?", Milo päätyi sitten kysymään, koska hänen itse olisi hankala pitää Jasperia sylissään ja etsiä ruokaa. Milo ei voinut edes kunnolla nostaa poikaa syöttötuoliin, koska lapsi painoi jo jonkin verran kuitenkin ja yhdellä kädellä se olisi melkoisen hankalaa.

Mandy katsahti Miloon hieman hämmentyneenä, kun poika totesi tytön näyttävän hyvältä. Tyttö räpäytti silmiään pariin otteeseen, kunnes siirsi katseensa sitten jääkaappiin. Jos Milon reaktio Mandyn pukeutumiseen oli tuollainen, niin mitenköhän miehenalku olisi reagoinut siihen, että tyttö olisi panostanut tähän paremmin.
Pahis muisteli jääkaapille kävellessään illan, jolloin he lähtivät Milon vanhempien kanssa yhdessä syömään. Milo kehui häntä silloin nätiksi, kun Mandy oli pistänyt parastaan. Nyt tuo muisto toi pikkuruisen hymyn huulille, kun tyttö avasi jääkaapin oven ja otti sieltä esiin pilttipurkin. Mandy avasi sen valmiiksi ja otti esille myös lusikan. Sen jälkeen tyttö asetti piltin ja lusikan pöydälle Milon taakse, jonka jälkeen blondi peruutti nojaamaan kaappeihin.

"Milloin sä saat ton kipsin pois?" tyttö kysyi sitten hetken päästä, kun katse oli laskenut Milon käteen. Olihan toisella ollut kipsi jo jonkin aikaa ja se vaikeutti huomattavasti elämää.

Milo katseli edelleen Mandyn tekemisiä ja Jasperin heilumisia. Poika yritti kovasti päästä pois sylistä jonnekkin, ja Milolla alkoi olla vaikeuksia pitää poikaansa sylissä yhden käden voimilla.
"Ööö.. jonku kuukauden vielä? Muistaakseni lääkäri puhu kuudesta viikosta", Milo vastasi Mandyn kysymykseen ja loi katseen riekkuvaan Jasperiin.
"Voitko ottaa tän ja laittaa tohon tuoliin?", Milo kysyi sitten uudestaan Mandyltä ja heitti pienen hymyn virneen tytölle. Tavallaan pojan teki mieli jakaa huomiota Mandylle. Halia ja suukotella, mutta taas tavallaan jokin käski vielä pitämään pientä väliä ja tutustumaan. Kumpaa ääntä pitäisi totella? Vai pitäiskö keksiä jokin kompromissi.

"Hei, mehän voitais käydä joku päivä niiku.. ensitreffeillä? Tai siis kun me ei olla oikeastaan treffeillä koskaan käyty. Olis aika siistiä", Milo sanoi naurahtaen. Hän haluaisi vielä Mandyn elokuviin, sillä poika ainakin itse rakasti käydä elokuvateattereissa. Kenties joku romanttinen komedia? Tai jotain vastaavaa.

Mandy nyökkäsi hitaasti, kun Milo kertoi kipsin pysyvän vielä ainakin kuukauden kädessä. Blondia harmitti Milon puolesta, sillä eihän miehenalku pystynyt tennistä pelaamaan. Ei ollut pystynyt pelaamaan tennistä viimeiseen kahteen viikkoon ja sitä samaa rääkkiä jatkuisi vielä jonkin aikaa kipsin pois saamisenkin jälkeen. Mandy ei tahtonut edes kuvitella kahta viikkoa ilman balettiharjoituksia, sillä baletista oli kuitenkin tullut jo osa elämää.
Tyttö havahtui ajatuksistaan, kun Milo esitti hänelle kysymyksen ja Mandy päätyi jälleen nyökkäämään. Pahis otti Jasperin syliinsä ja asetti pojan istumaan syöttötuoliin, nyt Milo pystyisi Jasperia syöttämään helpommin.

"Mitä", oli pahiksen ensimmäinen reaktio Milon treffiehdotukselle. Seuraavaksi Mandyn kulmat kohosivat ylemmäs ja tytön suu loksahti hivenen auki. Treffit? Mandy ja Milo... Treffeille? Mandy ei koskaan ollut ollut treffeille, ja nyt pitäisi sitten Milon kanssa treffeille lähteä? Hyvä, kun Mandy edes tiesi, mitkä treffit olivat.
Mandy tosiaankin oli jähmettynyt tästä treffiehdotuksesta täysin. Tyttö kirosi mielessään sitä, miksei hän osannut vieläkään käyttäytyä Milon kanssa normaalisti. Tämä alkoi olla naurettavaa, kun Milo sai hänen pulssinsa aina kiihtymään.

Blondi nyökkäsi sitten hajamielisesti, kun ei osannut vielä sanoa mitään. Vasta nyt Mandy itsekin tajusi, että hän oli todellakin suostumassa Milon treffiehdotukseen.
"K-kai se on ihan okei.." Mandy vastasi hämmentyneenä ja käänsi katseensa nopeasti sivummalle poskien alkaessa ikävästi kuumottaa. Perhana, miksi hänen olikaan niin vaikea hengittää.

Kannattaa kuunnella kirjoittaessa Putron biisiä Huono Sängyssä :'D Ehehehe

Milo naurahti aluksi epävarmasti tytön reaktiolle. Miksi Mandy nyt noin lukkoon meni? Eikai Milo sanonut mitään väärää? Ei ainakaan omasta mielestään. Milo raapi sitten niskaansa mietiskellen ja nyökkäsi Mandylle. Poika otti pilttipurkin ja avasi sen hieman hankalalla tavalla, mutta aukaisi kuitenkin. Sitten nuorukainen laittoi ensimmäisen lusikallisen Jasperin suuhun.
"Nam nam. Hyvää sosetta", miehenalku sössötti ja Jasper kikatti pojan äänensävylle. Jasperin nauru sai Milon hieman taas rentoutumaan, onneksi.

"Tai siis ei meidän pakko, jos koet yhdessä näyttäytymisen jotenki vaikeena..", Milo totesi sitten hiljaisemmalla äänensävyllä. Osasi hän jotenkin ihmisiä lukea, ja Mandyn vastaus ei ollut kovin varma. Milo oli ehkä hieman jopa pettynyt, mutta peitti parhaansa mukaan tämän tuntemuksen sisällään. Sitten nuorukainen laittoi Jasperin suuhun uuden lusikallisen ruokaa.
"Musta me voitais.. voitais niin sanotusti paljastaa meidän suhde", Milo totesi sitten uudestaan ja käänsi katseensa Jasperista nyt Mandyyn. Niin, mitäpä sitä enää peittelemään. Miloa ei klikkijako niinkään kiinnostanut ja pojalle olisi ihan sama vaikka tämän takia hänet 'alennettaisiin', olihan hän vain viimeistä vuotta koulussa. Toisaalta harvemmin urheilijoita tiputeltiin pois.

Mandyn oli vain vaikea sulatella tätä, ei tässä asiassa mitään muuta ylimääräistä ollut. Tyttö ei vain osannut vielä kuvitella sitä, että hänellä ja Milolla olisi oikeasti jonkinlainen suhde. Siis suhde, ihan tyttö- ja poikaystävä suhde. Suhde, joka tarkoitti siis läheisyyttä toisen ihmisen kanssa.
Mandyko antaisi läheisyyttä Milolle? Kyllä, maailmankirjat olivat viimein menneet sekaisin.

"Ei se siitä oo kii", blondi sanoi nopeasti miettimättä, kun Milo oli jo hieman perumassa ehdotustaan. Mandy ähkäisi hiljaa ja availi kurkkuaan. Katse kävi kaikkialla muualla paitsi Milossa. Paitsi sitten, kun Milo mainitsi suhteen paljastamista. Silloin katse siirrettiin Miloon, eikä sitä oltu siitä minnekään siirtämässä.
Nyt pahis katsoi toista 'et kai ole tosissasi' -katseella, mutta nähdessään urheilijan vakavan naaman tyttö räpäytti silmiään. Mandyn mieleen syttyi heti kuva tilanteessa, jossa hän käveli pitkin koulun käytävää ja kaikki tuijottaisivat häntä kuin friikkiä. Kaikki yrittäisivät katsoa, näkyisikö hänessä jotain sellaista, mikä viittaisi synnyttämiseen ynnä muuta samanlaista.

Pahis istuutui sitten tuolille Jasperin viereen ja tuijotti hetken aikaa pöytää mietteissään. Sitten hän nosti katseensa takaisin Miloon ja tavoitti tämän katseen.
"Se... Treffijuttu on ihan okei, mut... Mä en taida olla vielä valmis mihinkään muuhun... Kai sä ymmärrät?" tyttö puhui hitaasti ja katsoi Miloa edelleen silmiin.

Milo pettyi hieman sisimmässään tytön vastaukselle, mutta ei antanut nyt tunteidensa näkyä päällepäin. Sehän oli tuttua pojalle, siis tunteiden peittäminen. Harvemmin hän niitä muille näytti, muutamat viimeiset kerrat nyt olivat poikkeuksia säännöissä.
"Okei, tajuun", Milo vastasi sitten lyhyesti ja syötti loput purkista Jasperille. Sitten nuorukainen loi katseen Mandyyn, veti huulilleen pienen hymynkaaren ja käänsi sitten katseensa ulos keittiön ikkunasta. Samassa munakello alkoi soida, ilmeisesti ruoka olisi kohta valmista. Olihan tässä jo nälkä hetken aikaa mahassa kurissut.

"Jee, ruokaa vihdoin", Milo totesi sitten naurahtaen ja pyyhki samalla Jasperin kasvoista pois piltin jämiä. Lapsi nauroi ja Milo naurahti itsekin tuon söpölle kikatukselle. Sitten Milo katsoi taas Mandyä, nyt hieman pidempään ja mietiskeli, että miksihän Mandy ei halunnut paljastaa suhdetta. Tai siis eikö kuka vain olisi halunnut seurustella Milon kanssa? Ainakin cheerleaderit olivat ilmaisseet kiinnostuksensa tätä poikaa kohden. Mandyhän saisi vain pisteitä, kun oli kesyttänyt tämän uroksen.

Mandy tunsi olonsa jotenkin syylliseksi, vaikka Milon äänestä ei hehkunutkaan selvä pettymys. Tyttö puri alahuultaan miettien, mitä hän voisi kertoa urheilijalle syyksi siihen, miksi ei tahtonut heidän suhteen paljastuvan. Mandyhän pelkäsi enemmän enemmän sitä, että Jasperin olemassaolo paljastuisi muille. Hän ei tahtonut, että heitä pidettäisiin nuorena perheenä, sillä.. Niin, mitä?
Kun Mandy oli avaamaisillaan suunsa, munakello pirahti soimaan. Blondi nousi nopeasti ylös tuoliltaan kuin häneen olisi iskenyt salama. Tyttö otti lasagnen pois uunista ja asetti sen hellan päälle jäähtymään. Hetken aikaa pahis tuijotti alapuolella olevaa lasagnea, kunnes kääntyi jälleen Milon puoleen.

Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Mitään varoittamatta Mandy asteli Milon eteen, asetti kätensä Milon kasvojen molemmille puolille ja painoi huulensa tiiviisti urheilijan huulia vasten. Suudelma oli välittävä ja hellä, juuri sellainen, millaiseksi Mandy oli aikeissa muuttua.
"... Ihan sama.." tyttö mutisi vasten Milon huulia pitäessään silmiään yhä kiinni.
"Tehdään niin kuin sä haluat.." Mandy kuiskasi ja avasi haaleavihreät silmänsä pitäen kasvonsa yhä lähellä Milon kasvoja. Mandy oli valmis muuttamaan omia tekemisiään Milon takia. Se jos mikä oli suuri muutos.

Milo seurasi katseellaan Mandyn toimia keittiössä ja mietti mielessään, että tyttö oli muuttunut reilusti. Harvemmin ennen sitä oli saanut kunnon ruokaa. Usein poika oli syönyt joko ulkona tai sitten jotain mikroaterioita, harvemmin itsetehtyä. Lasagne tuoksui herkulliselta ja vesi herahti pojan kielelle. Tosin kauaa Milo ei ehtinyt ajatella ruokaa, kunnes Mandy oli tullut eteen. Suudelma oli yllättävä ja Milolla kesti pieni hetki edes tajuta, poika kuitenkin onnistui vastaamaan Mandyn suudelmaan ja samalla nuorukainen veti terveellä kädellään Mandyn istumaan syliinsä.

"Ei se oo ihan sama", Milo vastasi ja katseli tytön kasvoja nyt lähietäisyydeltä. Poika painoi huulensa tytön nenän päähän ja irrottautui hieman kauemmaksi.
"Edetään sun aikataululla, en haluu olla se paska painostava poikaystävä", Milo jatkoi ja hymyili pienesti Mandylle. Pojan terve käsi tuki Mandyn selkää ja kipsattu käsi kohottatui siirtämään hiussuortuvaa pois Mandyn kasvoilta. Sitte käsi laskeutui takas alas.
"Mut nyt mä haluan enemmän näitä", Milo sanoi ja painoi sitten uudestaan huulensä Mandyn huulille.

Mandy ei pistänyt pahakseen, kun Milo veti hänet syliinsä istumaan. Vaaleaverikön kädet laskeutuivat urheilijan kasvoilta pojan niskan taakse, jotta tytöllä oli parempi olla toisen lähellä. Mandyn kasvoilla oli rauhallinen ja levollinen ilme, kun tyttö katseli miehenalun kasvoja läheltä. Milo sanoi, ettei se olisi ihan sama, jolloin Mandyn kulmat kurtistuivat hetkeksi aikaa. Kun tyttö nyt olisi antanut heidän edetä Milon päätöksien kanssa, niin ei se nyt käynytkään.
"On se ihan sama, oikeesti.." tyttö mutisi vastaan ja näytti silloin hieman alistuneelta. Hän ei tahtonut enää käyttäytyä kuin kiukkuinen kakara, joten Mandy pyrki hillitsemään omia tunteitaan. Ja ainakin nyt se oli onnistunut hienosti.

Sittenkös Milo jo sanoi haluavansa enemmän ja painoi huulensa tytön huulille, joka vastasi oitis miehenalun suudelmaan. Mandy asettautui istumaan paremmin Milon syliin ja antoi käsiensä kietoutua tiukemmin pojan niskan taakse. Toisen kädet sormet hukkuivat Milon ruskeiden hiusten sekaan ja toinen käsi taas jäi nuorukaisen niskalle. Mandyn osalta suudelma muuttui ahnaammaksi, sillä eiväthän he pariin päivään olleet näin lähekkäin olleet. Mandysta olisi ollut kiusallista vain mennä Milon luokse ja suudella tätä, mutta nyt se oli tuntunut yllättävän luonnolliselta teolta.

Jasperin nauru kantautui sitten Mandyn korviin, jolloin pahis muisti heidän lapsensa olemassaolon. Tyttö irrottautui nolona suudelmasta ja siirsi katseensa syöttötuolissa istuvaan poikaansa, joka naureskeli oudon tyytyväisenä. Mandy ei mahtanut mitään hymylle, mikä kohosi hänen huulilleen silloin.
"Mä katan pöydän", blondi sanoi hiljaa ja nousi ylös Milon sylistä. Pitihän heidän nyt syödä, kun lämmintä ruokaa oli kerran tarjolla.

Milo olisi mielellään jättänyt vaikka ruuan väliin ja jatkanut pientä hauskanpitoa muualla, mutta Jasper ehti keskeyttää nuoren parin suutelut. Milo näytti leikillään Jasperille kieltä ja naurahti sitten itsekin. Ehkä myöhemmin, kun Jasper olisi nukkumassa voitaisiin jatkaa siitä mihin jäätiin? Ainakin Miloa kiinnosti ajatus, toivottavasti Mandyäkin. Ainakin tytön ahnas suudelma oli kertonut melko paljon jo äsken. Sitten Mandy nousi pojan sylistä ja Milo ehti hetken hengähtää.

Ei nyt Milo olisi herrasmies ja antaisi Mandyn istua rauhassa. Olihan tyttö nähnyt jo tarpeeksi vaivaa ruuanlaitossa. Milo nousi myös ylös, käveli Mandyn taaksen ja asetti kätensä blondin lantiolle, painaen päänsä tytön olkapään yli.
"Anna mä katan, sä oot tehny jo ihan tarpeeks tälle päivälle", Milo kuiskasi toisen korvaan ja otti pari askelta, jotta oli Mandyn edessä. Kädet pidettiin yhä toisen lantiolla.
"Käy istumaan", Milo käskytti rennosti ja työnsi hellästi Mandyä ruokapöydän suuntaan, jotta Milo itse saisi kaivettua lautasia sun muita kaapeista.

Sitten nuorukainen irrotti kätensä toisen lantiolta ja kääntyi kaapeille päin. Milo otti terveellä kädellään kaapista kaksi hieman hienompaa lautasta ja asetti ne keittiötasolle. Sitten toisesta kaapista kaivettiin viinilasit esiin. Niin Milollahan oli ainakin yksi viinipullo vielä jemmassa, joten se saisi sopia lasagnen kanssa. Nuorukainen otti vielä ruokailuvälineet ja laski ne lautasten päälle. Sitten Milo nappasi lautaset kipsikätensä päälle ja tuki vatsallaan, ettei ne tippuisi alas. Viinilasit otettiin toiseen käteen. Miehenalku käveli pöydän luo, asetteli tavarat hienosti pöydälle ja hymyili Mandylle.
"Käyn hakemassa yhden jutun", Milo totesi nopeasti ja käveli olohuoneeseen viinakaapin luokse. Poika tutkiskeli muutamaa viinipulloa (joita siis olikin yllätykseksi enemmän kuin sen yksi) ja otti parhaalta kuullostavan käteensä. Sitten Milo palasi takaisin keittiöön, asetti pullon pöydälle ja otti patalaput, jotta sai nostettua lasagnen myöskin ruokapöytään. Noin kaikki oli nyt katettu, vielä viinipullon avaus. Toisaalta Milon oli hankala avata se yhdellä kädellä, joten Mandy saisi hoitaa tämän homman.
"Avaa sä tää", Milo sanoi naurahtaen ja istuutui sitten katettuun pöytään.

// aaaw n_____n

Mandy ei ehtinyt oikeastaan tehdä juuri mitään, kun tunsikin jo kädet lantiollaan. Vaaleaverikkö henkäisi hiljaa, kun kuuli Milon äänen korvansa lähellä. Mandy tunsi sydämensä lyövän astetta verran tiuhemmin, mutta se ei ollut lainkaan paha asia. Lisäksi vatsassa tuntui lentävän perhosia, mikä oli vielä varsin uusi tuntemus tälle tytölle.
Milo siirtyi sitten aina pahiksen eteen, eikä tyttö voinut kuin hymyillä ujosti. Hän oli yhä sekaisin omista tunteistaan, mutta se oli kuitenkin varmaa, että Milosta tuntui koko ajan löytyvän sellaisia puolia, joista Mandy piti. Piti suunnattomasti.

Tyttö istuutui kiltisti pöytään, kun Milo alkoi kattaa pöytää. Mandy kutitteli syöttötuolissa istuvaa Jasperia ja kuunteli ihastuneena tämän naurua. Jasper oli suloinen nauraessaan ja hymyillessään. Poika oli todellakin kuin päivänpaiste synkkään päivään.
Blondi suukotteli Jasperia ympäri kasvoja ja otti pojan hetkeksi aikaa syliinsä. Silloin Milo sanoi käyvänsä hakemassa yhden jutun, jolloin Mandy kiinnitti huomionsa pöydällä oleviin viinilaseihin. Pahis ei osannut muuta kuin tuijottaa niitä häkeltyneenä. Mihin he nyt viinilaseja tarvitsisivat?
Ja sitten Milo palasi takaisin viinipullon kanssa, johon Mandy reagoi puremalla alahuultaan hymyillen samalla hieman. Jasper asetettiin takaisin syöttötuoliin ja tyttö otti viinipullon Milolta. Tyttö etsi käsiinsä pullonavaajan ja pian pullo olikin avattu. Mandy asetti viinipullon pöytään ja istuutui pöytään hienoisesti hymyillen.
"Ei sun ois tarvinnu", Mandy sanoi, mutta äänestä huokui selvä ilo.

//Vittu kirjotin pitkästi ja sit painoin vahingossa sivun pois! Aaaaa. Ärsyttää

Milo hymyili kuullessaan Jasperin naurun, poika oli varsin rakastettava pakkaus, vaikka mies näin itse ajattelikin. Niin, kuka olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut Milon tähän tilanteeseen? Isäksi? Oman kodin omistajaksi? Poikaystäväksi vakituiseen suhteeseen? Ei varmasti kukaan, ei edes nuori Milo itse. Vaikka ei tässä tilanteessa mitään huonoa ollutkaan, päin vastoin. Onneksi asiat oli saatu sovittua, sillä muutenhan nuorukainen olisi tehnyt elämänsä isoimman virheen ehkä.
"Kyllä mun tarvitsi", Milo vastasi sitten Mandylle hymyn kera ja kaatoi laseihin viiniä.

Sitten miehen alku nappasi Mandyn lautasen, laittoi siihen sopivasti lasagnea ja asetti lautasen tytön eteen. Nuorukainen laittoi omalle lautaselleen suurinpiirtein saman verran ja ajatteli, että santsaisi sitten jos vielä jaksaisi. Ainakin ruoka tuoksui herkulliselta.
"Hyvää ruokahalua, ... rakas", Milo sanoi hymyillen, tosin rakas -sanan kanssa kesti sekunnin murto-osa, ennenkuin se saatiin sanottua. Iso sana, mutta sydämestä sanottu.

Tämän sanottuaan Milo nappasi haarukkansa ja veitsensä ja otti haarukallisen kuumaa lasagnea eteensä. Vähän puhallettiin, että se jäähtyisi ja sitten ruoka suuhun. Herkullista kerrassaan, milloin Mandystä oli tullut näin hyvä kokki? Erittäin maittavaa.
"Nam, täähän on helvetin hyvää", Milo totesi naurahtaen ja peitti sitten suunsa. Hups, Jasperhan istui vieressä. No toivottavasti poika ei tajunnut vielä kirosanojen merkitystä. Tämän jälkeen Milo otti kulauksen viiniä ja katseli sinisillä silmillään hetken Mandyn kauniita kasvoja.
"Mitähän meillä olis jälkiruuaks?", Milo totesi sitten hieman vihjaillen ja siirsi jalkaansa pöydän alla Mandyn jalan vierelle. Poika silitteli jalallaan tytön jalkaterää.

Mandy laski katseensa hetkeksi aikaa pöytään, sillä vatsanpohjassa lentelevät perhoset saivat aikaan vain suuren hämmentyneisyyden aallon. Ai kyllä Milon tarvitsi ottaa viini esille? No, ehkä se oli rauhan julistus niin kuin näin virallisesti sitten.
Haaleanvihreät silmät tarkkailivat Milon tekemisiä, kun poika nappasi tytön lautasen ja alkoi laittaa siihen lasagnea. Sitten lautanen asetettiin takaisin paikalle, jossa se oli hetki sitten ollut.

Onneksi Mandy ei ehtinyt pistää ruokaa suuhunsa, kun kuuli Milon toivottavan hyvää ruokahalua. Plus yksi sana. Blondi olisi nimittäin melko varmasti alkanut köhiä ruokaa suussaan, jos olisi ehtinyt asettaa haarukallisen lasagnea suuhunsa. Mandy punastui, ja punastuikin huomattavasti. Aluksi tyttö ei uskaltanut edes vilkaistakaan Miloon, mutta lopulta hän sen kuitenkin teki.
Milo vielä aiheuttaisi hänelle sydänkohtauksen jonain päivänä.

"Hyvä, että maistuu", vaaleaverikkö totesi sitten tyytyväisesti, vaikka oli aluksi luonutkin murhaavan katseen Miloon tämän kiroillessa Jasperin kuullen. Mandy itsekin söi tekemäänsä lasagnea mielessään, sillä se oli onnistunut yllättävän hyvin.
Pahis hörppäsi myöskin viinistään, sillä täytyihän siitäkin päästä joskus eroon. Onneksi viini sopi jotenkin ruuan kanssa ja se tultaisiin saamaan alas asti.
Milon vihjailu ja jalkapeli eivät voineet merkitä kuin vain yhtä asiaa. Mandy vilkaisi Miloon toinen kulma koholla ja tuhahtaen käänsi katseensa takaisin ruokaansa.
"... Senkin vanha pervo", tyttö torui kuiskaten, mutta hymyili huvittuneena sanojensa jälkeen.
"Jos eka nukutat Jasperin, niin katotaan sitten, mitä on jälkiruuaksi", Mandy sanoi pokkana ja katsahti Miloon 'oletko valmis ottamaan tämän haastavan tehtävän vastaan' -ilmeellä.

Milo hymyili rennosti tytön punastuessa, oli itseasiassa melko viehättävää, että Mandy punasteli vieläkin. Milo ei itse juuri koskaan punastellut, mutta tytöillä punastelu oli tavallaan söpöä. Viatonta ja aitoa, mikä ainakin Miloon iski hyvin. Nuorukainen söi vähän lisää ruokaa ja katsoi Mandyn murhakatsetta naureskellen itsekseen, vanha kunnon Mandy oli aina välillä olemassa.

".. kiitti vaan, en oo vanha", Milo sanoi naurahtaen ja hörppäsi ruuan päälle taas viiniä. Viini lämmitti mukavasti poskia ja muutenkin, oli se jännä juttu se alkoholi. Nuorukainen oli juonut jo oman lasinsa tyhjäksi, joten kaatoi vähän siihen vielä viiniä lisää. Ei kuitenkaan liikaa.
"Onnistuu, kyllä mä ton pikku rääpäleen saan nukkumaan, vai mitä Jasper?", Milo sanoi ja katsoi sitten Jasperiin joka katseli vanhempiaan hykerrellen. Nuorukainen pörrötti pojan hiushaivenia ja jatkoi sitten syömistä. Syötyään lasagnen loppuun oli Milo ihan täynnä.
"Kiitti, oli kerrassaan herkullista", tämä totesi sitten ja joi kulauksen vielä viiniä.
"Ehkä mä meen nyt nukuttaa Jasperia..", Milo sanoi sitten vielä vihjaillen ja nosti Jasperin terveellä kädellään ja vähän kipsikädellä vielä avustaen niin, että Jasperin kasvot olivat nuorukaisen olkapäällä ja terveellä kädellä Milo sai tuettua pojan pysymään siinä.

Sitten Milo käveli Mandyn huoneeseen ja laski varovasti Jasperin pinnasänkyynsä. Poika etsi jostain Jasperille yöpuvun ja alkoi vaihtamaan toisen vaatteita. Asia sujuikin yllättävän helposti ja Jasper sai vielä peittoa päälleen. Kuitekin lapsi vain tuijotteli silmät auki isäänsä. Hmm..

Mandy hymähti Milon sanoille siitä, ettei miehenalku muka vanha ollut. Milo suostui nukuttaa Jasperin, jonka jälkeen molemmat hiljentyivät syömään lasagnea lautaseltaan. Mandy ei mahtanut mitään sille tunteelle, mikä kutkutti jännittävästi vatsanpohjassa. Tyttö ei voinut olla ajattelematta sitä, mitä ilta toisi tullessaan. Okei, he mitä luultavemmin päätyisivät harrastamaan seksiä, se nyt oli sanomattakin selvää. Ja seksi se tässä eniten Mandya jännittikin, sillä he eivät olleet sitä vielä koskaan selvin päin tehneet.
Ajatteleminen hidasti hieman Mandyn syömistä, ja tyttö havahtuikin ajatuksistaan, kun Milo kiitti ruuasta ja sanoi menevänsä nukuttamaan Jasperia. Mandy päätyi nyökkäämään hajamielisesti ja katsoi Milon ja Jasperin poistumista. Kun pojat olivat poistuneet, päätti Mandy, ettei hän voisi enää syödä. Jännitys oli vienyt voiton.

Tyttö nousi ylös pöydästä ja alkoi siirtää astioita tiskialtaaseen. Viinin hän joi nopeasti loppuun ja asetti viinipullon sivummalle. Pian pöydästä oli saatu kaikki ylimääräinen pois ja Mandy siirsi astiat saman tien tiskikoneeseen. Sen tehtyään tyttö päätyi nojailemaan kaappeja vasten ja odotti jotain tapahtuvan.

Kuitenkaan kauaa paikoillaan pysymättä Mandy riensi sitten kylpyhuoneessa olevan peilin luokse ja tarkasteli itseään peilistä. Tyttö nipisteli poskiaansa saadakseen niihin sopivasti punaa ja sitoi hiuksensa uudestaan nutturalle.
Yhtäkkiä Mandy alkoi sitten pudistella päätään. Miksi hän teki jotain tällaista? Ei Milo välittänyt, millaiselta tyttö näytti! Äh, sitä tunsi olonsa nyt kuin joksikin tyhmäksi bimboksi!
Pahis siirtyi sitten takaisin keittiön puolelle ja kaatoi itselleen hieman lisää viiniä saadakseen itsensä jotenkin rauhoitettua.

Jasper ei meinannut millään sulkea silmiään, joten Milo nappasi lähettyvillä olleen satukirjan käteensä. Nuorukainen alkoi lukea satukirjasta satua kolmesta pienestä porsaasta ja pahasta susihukasta. Milo luki satua mahdollisimman rauhallisella ja tylsällä äänellä, jotta lapsi väsyisi ja nukahtaisi. Ilmeisesti tämä tepsi, sillä puolet sadusta luettuaan Milo huomasi Jasperin nukkuvan. Miehenalku peitteli lapsen vielä paremmin ja lähti sitten vähin äänin pois huoneesta, laittaen oven melkein kiinni, vain vähän raolleen, että kuulisi jos toisella olisi jotain hätää.

Milo käveli suoraa päätä takaisin keittiöön, jossa Mandy olikin viinilasi kädessä. Milo hymyili viekkaasti nyt tytölle ja käveli tämän eteen.
"Homma hoidettu", Milo totesi ja nappasi Mandyn kädestä tämän viinilasin, ottaen kuitenkin itse siitä hörpyn ja laskien lasin sitten pöydälle. Sitten Milo nappasi Mandyn lähemmäksi itseään ja suuteli tätä himokkaasti huulille. Niin, kaikillehan varmasti oli selvää mitä poika halusi jälkiruuaksi.
"Oliskohan nyt jälkiruuan aika, neiti kokki?", Milo kysyi sitten irrottautuen toisen huulilta ja asetti kätensä tytön lantiolle. Poika hivelsi peukalollaan toisen lantion seutua ja katseli intensiivisesti nyt Mandyä silmiin. Kauaa Milo ei jaksanut vastausta odottaa, vaan painoi huulensa hetkeksi tytön huulille, mutta siirtyi sitten hyväilemään neitokaisen kaulan seutua huulillaan.

Mandy odotteli sen viitisen minuuttia yksinään keittiössä, kunnes kuuli sitten askeleiden lähestyvän keittiötä. Tyttö ehti parahikseen suoristautua juuri ennen kuin miehenalku ilmestyi esiin.
"Sepäs kävi nopeesti. Mä hoitaisin nukuttamisen paljon nopeemmin ku sä", Mandy piikitteli leikillään katsoessaan, kun Milo tyhjensi tytön kädessä olevan viinilasin. Oli totta, että tyttö oli monet kerrat saanut nukuttaa Jasperin ja joka kerta tyttö oppi tekemään sen nopeammin. Sittenkös Milo jo vetikin tytön puoleensa ja suuteli, mikä sai Mandyn heti valppailleen. Tytön kädet kietoutuivat Milon niskalle ja Mandy vastasi suudelmaan oikein mielellään.

"Mmm, voipi olla", Mandy leikitteli siirappisella äänellä ja antoi käsiensä levätä Milon niskalla. He katsoivat toisiaan hetken aikaa hiljaisuuden vallitessa heidän ympärillään, kunnes Milo taas painoi huulensa tytön huulille. Mandyn päästi raskaamman huokauksen huuliltaan, kun urheilijan huulet siirtyivät hyväilemään tytön kaulaa. Vaaleaverikkö kallisti päätään hieman taaemmas antaakseen miehenalulle paremmat apajat. Mandyn toinen jalka kietoutui Milon toisen jalan taakse siltä varalta, että jos poika aikoisi karata, tytön jalka estäisi sen. Kädet, jotka olivat hetki sitten levänneet rauhallisina Milon niskalla, siirtyivät. Mandyn toinen käsi painoi Milon päätä entistä lähemmäs tytön kaulaa ja toinen käsi hyväili pojan olkapään seutua.

Voi miten Mandy olikaan tätä odottanut, nyt hän sen vasta itse tiedosti. Mandy tajusi jo pitkään olleensa haaveillut tästä; hän ja Milo täysin selvänä ja tekemässä sitä, mitä tyttö ei voinut tehdä kuin silloin, kun Milo oli juovuksissa. Jotenkin tämä tuntui uskomattomalta, eikä Mandy oikesti voinut uskoa tämän olevan totta. Ehkä hänen silmänsä vielä jonain päivänä avautuisivat ja hän tajuaisi, että hän olisi oikeasti rakastunut Miloon.

Nopeasti tytön valtasi suunnaton tunne, joka käski heittäytymään täysin tunteen vietäväksi. Mandyn vartalo kiehnäsi härnäävästi Milon vartaloa vasten ja tyttö tahtoi jo tuntea Milon huulet kaikkialla kuumottavassa, paljaassa vartalossaan.