white mice

// rige rin-tytön kanssa :)) //

"Biologiaa", poika mietti lähtiessään ranskan tunnilta. Tunti oli ollut täyttä kaaosta, kun opettajan sijainen ei ollut saapunut paikalle ja oppilaiden oli itse pitänyt pitää tunti. Oliver oli aluksi ollut mielissään, heidän tunnillaan oli vain ekaluokkalaisia, mutta poika oli melko pian todennut tunnin päätyvän katastrofiin.

Mutta onneksi tunti oli loppunut, ja poika pääsi pois tuon häirikköjoukn luota. Biologia kiinnosti poikaa, mutta tällä hetkellä hän ei ollut varma tulisiko pitämään seuraavasta tunnista, sillä opettaja oli ilmoittanut että he seuraavalla tunnilla tutkisivat albiinohiiriä! Luokan tytöt olivat tietysti luulleet, että hiirten kanssa saisi leikkiä, ne saisi kotiin ja vaikka mitä. Mutta Oliver oli varma, että jos niitä ei leikeltäisi palasiksi, oppilaiden tulisi tutkia niitä jotenkin muuten.

Kieliluokat sijaitsivat koulun ylimmässä kerroksessa, ja pojan piti laskeutua portaat päästäkseen biologian luokkaan. Koska ranskasta ei ollut tullut läksyä, poika päätti oikaista kaappinsa kautta seuraavalle tunnille. Pojan kaappi oli, onneksi, matkan varrella, lukko auki, kirjat kaappiin, ja matka kohti biologian luokkaa saattoi jatkua. Oliver tarkisti jokaisen vastaantulevan luokan numeron, sillä hän ei halunnut eksyä, kuten oli eilen eksynyt sekoittaessaan luokkien numerot keskenään. Mutta onneksi poika pääsi perille.

Luokan edessä istui muutama nörttipoika, he tekivät, tai oikeammin vertailivat, läksyjään ja kiistelivät kauheasti jostain Oliverin mielestä turhasta asiasta. Poika oli tehnyt läksyt kotona, eikä hänen siksi tarvinnut murehtia niistä. Muita oppilaita ei ollut vielä saapunut, joten Oliver päätti istuutua käytävällä sijaitsevalle penkille. Oliver vilkuili kelloa, ja odotti pelonsekaisissa tunnelmissa tunnin alkua.

// Ja Rige saapuuuu~

Miksi Rin ei ollut tänään näkymätön muille?
Tyttö kantoi painavia laukkuja käsillään ja käveli varovaisin askelin kohti biologian luokkaa. Pari pahista oli yhtäkkiä alkanut puhua pikkutytölle ja käskeneet tyttöä kantamaan laukkunsa jo valmiiksi biologian luokkaan, kun he kävisivät tupakalla. Ja jos Rin ei tottelisi heitä, he uhkasivat upottaa neidin pään vessanpönttöön. Sen uhkauksen jälkeen Rin oli kutsunut niitä tyttöjä melkeinpä jumaliksi, joita oli toteltava ja miellytettävä, jotta Rin ei päätyisi vessaan heidän kanssaan.
Ajatuskin moisesta sai Rinin hätkähtämään pelosta.

Hänellä oli neljä isokokoista laukkua käsissään ja ne tuntuivat painavan todella paljon! Rinin voimat alkoivat olla jo hyvää vauhtia hiipumaisillaan, kun tyttö oli hienosti selviytynyt portaikosta. Häneen kohdistettiin huvittuneita katseita ja aina, kun Rin kohtasi jonkun katseen, hän lehahti punaiseksi ja painoi päätään laukkujen suojaan.
Hän toivoi, että häntä ei nähtäisi. Hän halusi nyt olla se näkymätön tyttö!

Brunette ei huomannut erään pojan asettavan jalkaansa Rinin kulkureitille. Rin ehti juuri huokaista helpotuksesta, että siinähän se biologian luokka jo olikin, kun kompastui johonkin ja lensi rähmälleen lattialle. Laukut lensivät ja niin teki myös Rinin suuret pullonpohjalasit.
Kaikki, ketkä olivat sen käytävän varrella, suuntasivat huvittuneet katseensa Riniin ja osa alkoi jopa vielä nauraa. Rinin teki mieli vain upota syvälle maahan eikä hän halunnut tulla sieltä koskaan pois!

Oliver silmäili biologian kirjasta kohtaa, jonka avulla he varmaan tutkisivat hiiriä, ellei opettaja sitten ollut keksinyt muuta tutkimistapaa, tai parhaimmassa tapauksessa unohtanut koko juttua. Oliver koetti lukea kyseiseltä sivulta jotain, mutta ei onnistunut aikeissaan, sillä niiden nörttien seuraan, jotka Oliver oli aikaisemmin nähnyt, oli liittynyt lisää nörttejä. Ja kaikki kiistelivät nyt kotitehtävistä, korjailivat, lukivat, väittelivät ja korjailivat. Kokoajan sitä samaa.

Oliver sulki bilsan kirjan, ja laittoi sen laukkuunsa. Tunnin alkuun oli vielä tovi, mutta poika ei viitsinyt lähteä minnekään, joku saattaisi varastaan tuon hyvän penkin. Oliver katseli ihmisiä vaivihkaa, paikalla oli harvoja ylempiin klikkeihin kuuluvia, he tulisivat joko auttamattomasti myöhässä tai viime sekunneilla. Käytävässä istui nörttiringin lisäksi muutama poika, jotka näyttivät olevan tyytymättömiä valintaansa tulla ajoissa tunnille, Oliver päätteli heidän olevan jonkin sortin musiikkifaneja, sillä toinen oli kokonaan mustan nahan ja niittejen peittämä, ja toisella oli turhan suuri fanipaita, joskaan Oliver ei tiennyt paidassa esiintyvää bändiä, joten ihan sama.

Oliver oli huomannut portaita alas tulevan tytön, jolla oli selvästi liikaa laukkuja, tai sitten tytöllä oli vain paljon kirjoja, ja tarvitsi siksi viittä laukkua. Poika huomasi erään jätkän laittavan jalat luokkaa kohti kävelevän tytön eteen, Oliver oli varma että poika teki niin tarkoituksella!, eikä laukkutyttö nähnyt jalkoja. Ja niin käytävällä kuului rysäys, ja kaikki tytön sylissä olleet laukut olivat pudonneet.

Eräs laukku oli lentänyt lähelle Oliveria, ja hyvän kasvatuksen saanut poika päätti olla herrasmies, ja auttaa tyttöä. Oliver nappasi laukun ja haki kaikki lentäneet laukut, ennen kuin lähestyi tyttöä. Oliver jätti laukut omalle paikalleen, omansa mukaanlukien, ja lähti sitten tytön luo. "Ootko sä okei?" Oliver kysyi hiljaa ja tarjosi kättään, jos toinen haluaisi tukea ylös noustessaan.

Rin nappasi melko nopeasti lasinsa edestään ja yritti kerätä itseään kasaan. Tyttö onnistui nousemaan polviensa varaan ja asetteli suuria pullonpohjalasejaan paremmin silmiensä eteen. Hänen kasvonsa olivat lehahtaneet tomaatinpunaisiksi ja sydän pamppaili nopeasti rinnassa. Tyttö hengitteli rauhassa ja ajatteli, että tästä selvittäisiin, tästä selvittäisiin, kunhan tyttö saisi itsensä ylös maasta.

Silloin kuului ystävällinen ääni tytön läheltä ja suklaasilmät nostettiin katsomaan hämmentyneinä hänen luokseen tullutta poikaa, joka tarjosi auttavaa kättään. Rin vilkaisi nopeasti käytälle, eikä enää nähnyt pahisten laukkuja missään. Pienen paniikkihetken jälkeen tyttö näki ne penkille nostettuna. Oliko tämä samainen poika kerännyt laukut tuolille?
Katse siirrettiin takaisin tuijottamaan poikaa ja tyttö nielaisi vaimeasti ennen kuin tarttui varovaisesti toisen käteen.
"K-k-kiitos.." Rin sai mumistua vaimeasti ja pääsi pojan avustuksella ylös maasta.

Oliver oli vasta tytön lähelle päästyään huomannut silmälasit, jotka olivat tytöltä tippuneet. Poika kiitti itseään siitä, ettei ollut astunut niiden päälle. Siitähän olisi noussut vielä suurempi ongelma. Maassa makaava tyttö näytti muutenkin todella heiveröiseltä, mutta kun toinen oli noussut polviensa varaan, vieläkään tytön kasvoja ei voinut erottaa, ne olivat hiusten alle kätketyt, mutta Oliver tunnisti tytön erääksi "tietohiireksi" heidän biologian ryhmästä.

Nauru oli onneksi loppunut, sillä paikallaolijat eivät löytäneet tilanteesta enää mitään hauskaa, vaan olivat keskittyneet omiin puuhiinsa. Oliver huomasi toisen etsivän katseen ja sanoi: "Ne on tuolla penkillä, pitävät seuraa mun laukulle." Poika väläytti toiselle hymyn, sillä kuka tahansa tarvitsi hymyä aina, ja se antoi, Oliverista ainakin, voimaa jaksaa loppuun asti. Oliver hämmästyi hieman tytön tarttuessa tämän käteen, hän säikähti tytön keveyttä! Vaikka hänen oma isosiskonsa oli kutakuinkin tytön kokoinen, oli tuo brunette keijukainen Aimeen rinnalla, vaikka Oliver oli aina pitänyt siskoaan hyvin hoikkana. "Eipä mitään", Oliver vastasi tytölle.

Rin hämmentyi yhä vain enemmän, kun poika hymyili hänelle. Mitä, oikeasti? Hymyilikö joku Rinille, näkymättömälle tytölle? Tämän täytyi olla unta, sillä tämä oli liian hyvää ollakseen totta.
Tyttö kohotti lasejaan nenällään ja sipaisi hiuksensa korvansa taakse. Rin nyökkäsi hitusen, kun poika oli maininnut laukkujen olevan pojan laukun vieressä. Rin varmisti taas, että ne laukut yhä olivat penkillä, sillä olisi hyvin huono juttu, jos joku varastaisi ne. Ja silloinpas Rin olisi vakavassa pulassa.

"N-ne eivät ole m-minun laukkuja, m-minä vain k-kannoin ne t-tänne valmiiksi.." Rin selitti vaimeasti mutisten ja risti sormiaan hermostuneena yhteen. Häntä jännitti kamalasti puhua tuntemattoman henkilön kanssa, varsinkin, kun toinen oli vieläpä miespuolinen. Se vain lisäsi hämmentyneisyyttä entisestään ja piti kasvot kuumina.
"O-olen R-Rin", tyttö päätti esittäytyä ja katsahti toista ujosti silmiin, ennen kuin laski katseensa tuijottamaan lattiaa. Hänen oli esittäydyttävä, kun toinen oli kerta auttanut häntä laukkujen kanssa ja tullut auttamaan tyttöä pystyyn.

Oliver väisti hieman, sillä muutama nörtti meinasi törmätä poikaan, niin keskittyneitä he olivat. Oliver oli tytön korjatessa silmälasiensa asentoa varma siitä, että he olivat samalla biologian kurssilla. Muutama musiikkifriikki tuijotti heitä hieman kummallisesti, mutta Oliver ei antanut sen häiritä, kyseinen porukka katsoi aina kaikkia oudosti. Tuollaisia hassuja huomioita Oliver teki hiljaisuuden vallitessa tytön ja Oliverin välillä. Tyttö oli myös vaivaantuneen oloinen, kuten Oliverkin oli. Vaikka poika oli nähnyt tytön koulussa, ja noilla biologian tunneilla, ei hän ollut ollut missään tekemisissä toisen kanssa.

"Miksi sä kannat joidenkin muiden laukkuja?" Oliver kysyi, poika ei ollut vielä törmännyt koulun pahiksiin, joita kaikki tavikset ja nörtit tottelivat. Ja koko juttu oli pojalle uusi, tai siis klikit olivat, hänen entisessä koulussaan ei sellaisia ollut ollut, joten hän ei tiennyt miten pahasti häntä voitaisiin koulussa kohdella.
Rin, nyt poika hahmotti hieman missä tyttö istui biologian luokassa, ja muisti tytön joskus vastanneenkin, mutta tytön ääni ei ollut luokassa kuuluva, eikä se ollut täälläkään. "Oliver", poika esittäytyi ja kysyi: "Mehän ollaan samalla bilsan kurssilla, eikö?"

Rin ei mielellään olisi halunnut pojalle kertoa, miksi kantoi joidenkin muiden laukkuja, sillä se olisi paljastanut tytön olevan luuseri. Minkäs tyttö sille mahtoi, ei hänellä ollut kanttia vastustaa muita.
Brunette hetken aikaa puri huultaan, kunnes päätti vastata toiselle.
"N-no... K-kun.." tyttö aloitti vaikeasti ja yritti nopeasti päättää, mitä toiselle kertoisi.
"H-hyvää hyvyyttäni v-vain k-kannoin parin ihmisen laukut.." Rin vastasi ja oli hieman ylpeä omista sanoistaan. Hienoa Rin, viimein taisit sanoa jotain melko uskottavaa.

Tyttö nyökkäsi, kun poika oli esittäytynyt Oliveriksi. Ja tyttö nyökkäsi uudestaan, kun toinen kysyi, olivatko he samalla biologian tunnilla.
"L-luulen niin", Rin vastasi hieman epämääräisesti. Itse hän oli ainakin pojan nähnyt luokassa, mutta ei kehdannut kertoa sitä niin suoraan.

Mutta silloin neljä pahista, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, saapuivat metelöimään käytävälle ja Rin vilkaisi heitä kauhuissaan. Yksi tytöistä, musta rastapää, huomasi Rinin ja virnuili tälle ilkeästi. Muuten he vain kävelivät Rinin ja Oliverin ohi, nappasivat laukkunsa penkiltä ja marssivat luokkaan.
Niinpä, eivät edes kiittäneet tai voineet hymyillä ystävällisesti. Nyt Oliverille taisi selvitä asioiden oikea laita ja Rin alkoi taas purra huultaan.

Oliver nyökkäsi pienesti, kun toinen yritti aloittaa puhumisen. Kun toinen kertoi syyn miksi kantoi toisten laukkuja, ei Oliver epäillyt mitään muuta kuin pientä uhkailua, jota tuntui näin suuressa koulussa esiintyvän paljon. Mitään vakavampaa poika ei uskonut kyseessä olevan. "Selvä, sitten mä voin todeta, että sä oot aika avulias tyttö", Oliver totesi sen suuremmin kiertelemättä. Poika soi taas tytölle pienen hymynkareen, ei Oliver itsekään ollut varma miksi viljeli hymyään aina ja kaikkialla, mutta se nyt vain oli pinttynyt tapa.

Vain vaivoin Oliver huomasi tytön hyväksyvät nyökkäykset, ja niihinkin tarvittiin huomaamista, sillä Rinin kasvot olivat hiusten peittämät, eikä nyökkäyksiä niin vain erottanut. "Kiva, tota, mitä luulet, tutkitaanko me tänään niitä albiino hiiriä?" Oliver kysyi sitten, kun toinen oli epämääräisesti varmistanut heidän olevan samassa ryhmässä.

Sitten poika näki pahisten nelikon, saman joka oli valitettavasti heidän tunneillaan. Porukka oli niin olevinaan, etteivät tehneet tunneilla muuta kuin nukkuivat. Opettajakin oli jo menettänyt otteensa heihin. Oliver huomasi erään tytön virnistävän Rinille, mutta ei kysellyt mitään. Oliver kääntyi hieman huomatakseen porukan ottavan laukut, jotka hän oli penkille kasannut ja jotka Rin oli alas tuonut. "Noi niiden laukut näytti painavilta. Mitä ne oli täynnä, kun noi nyt ei varmaan paljon opiskele?" Oliver kysyi keventääkseen tunnelmaa.

Rin sai nyt pienen hymyn väkerrettyä huulilleen, kun Oliver totesi tytön olevan avulias.
"K-kiitos.." tyttö sopersi, vaikka ei ollut edes kovin varma, olisiko siihen kuulunut vastata kiitos. Mutta jotain tytön oli ollut sanottava. Toisen hymy sai tytön jotekin rauhoittumaan koko ajan enemmän ja enemmän. Miten tuo onnistui, siis tuo hymyileminen noin avoimesti ja noin rennosti? Rin ei omasta mielestä kykenisi moiseen.
Vai kykenisikö?

"M-mitkä hiiret?" Rin kysyi typeränä, mutta muisti juuri sanojensa jälkeen, että opettaja oli viime tunnilla maininnut jotain jostain hiiristä. Enempää Rin ei kyllä osannut sanoa, mitä niille hiirille oli sitten tehtävä.
"E-en osaa s-sanoa", tyttö sopersi pahoittelevasti ja imaisi alahuultaansa hermostuneena. Kunpa niitä hiiriraukkoja ei joutuisi leikkelemään, tyttö ei luultavasti kestäisi katsoa moista kidutusta.
Elleivät ne olleet jo valmiiksi kuolleita. Niihin Rin ei kyllä sitten koskisi silloinkaan!

Oliver ei onneksi alkanut epäillä (ainakaan Rinin mielestä) pahisten ilkeää virnuilua. Toinen kysäisi vain, mitähän niiden laukussa oli ollut.
"Ööö..." tyttö mietti, mutta ei saanut muuta päähänsä kuin...
"T-tiiliä?" Rin vastasi typeränä ja yritti hymyillä huvittuneena. Laukut olivat olleet tosi painavia, joten tiilet kuulostivat ihan mahdolliselta ajatukselta. Tosin myös hyvin typerältä ajatukselta.

"M-mennäänkö l-luokkaan?" Rin kysyi sitten, kun huomasi opettajan kävelevän kohti luokkaa. Tyttö otti jo itse pari askelta ovea kohden, mutta jäi kohteliaasti odottamaan toista.

Oliver astui askeleen takaisin, siihen mihin oli jäänyt ennen kuin oli joutunut väistämään nörttejä. Jotain hänen oli tehtävä, sillä hiljaa pysyminen oli hyvin tuskallista. Kun toinen sitten kiitti, Oliver vastasi kohteliaasti eipä kestä, mitäpä muuta siihen tilanteeseen olisi voinut keksiä?

"Ne hiiret joita meidän on tutkittava, ja mä en oo ihan varma, mutta tää saattaa kuulemma vaikuttaa arvosanoihin", Oliver sanoi hiljempaa, sillä ei halunnut koko ryhmän tietävän asiasta. "Mutta mä en tosiaankaan ole varma", poika selitti vielä. "Toivottavasti niitä ei jouduttais tappamaan, mä en pystyis kyllä", Oliver sanoi sitten hieman pahoinvoivan oloisena. Vaikka poika oli kotona yrittänyt varautua mahdolliseen leikkelyyn, ei hän silti pystyisi tekemään sitä muualla kuin teoriassa.

Oliver nauroi Rinin tiili-arvaukselle. "Saatat olla oikeessa, mutta saattoivathan ne olla kiviäkin. Tosin ne eivät olleet muhkuraisia, niin varmaan olivat sitten tiiliä", Oliver vastasi huvittuneena. Sitten poika kuitenkin palasi todellisuuteen, kun Rin puhui luokkaan menosta. "Selvä, mä haen vaan mun laukun", Oliver totesi. Poika huomasi tytön odottavan häntä, joten Oliver huikkasi: "Mee sä vaan, kyllä mä ehdin ajoissa!" Poika käänsi katseensa kohti laukkuaan, otti muutaman ripeän askeleen sitä kohti, ja nappasi laukun olalleen. Sitten vain takaisin luokkaa kohti, ja ajoissa sisään.

Rin oli alkanut hymyillä enemmän aidommin kuin äsken, kun poika oli ollut samaa mieltä tiilien kanssa. Rin kipitti sitten vaitonaisena luokkaan, kun Oliver oli sanonut tulevansa perässä. Brunette astui luokkaan ja etsi paikan reunapöydästä, johon mahtuisi istumaan toinen tytön lisäksi.
Pikkuneiti asettui aloilleen paripöydän luokse ja nosti laukkunsa pöydälle. Tyttö kaivoi sieltä biologian kirjansa sekä penaalinsa, ennen kuin laski laukun maahan jalkojensa juureen.

Opettaja pyysi, että oppilaat ottaisivat parin, jotta yksi hiiri riittäisi paria kohden. Hiiret olivat jo valmiiksi kuolleita ja opettaja näytti yhtä hiirtä kädessään. Rin nielaisi pahoinvoivasti ja katseli järkyttyneenä, kun opettaja tuosta noin vain avasi hiiren mahan ja otti sieltä ulos sisäelimiä, joita oppilaiden pitäisi tutkia.
Hehehehe...
Ja sen lisäksi opettaja sanoi, että tämä vaikuttaa arvosanoihin. Rin taisi olla pulassa.

Oliver oli jo melkein luokan sisällä, kun joku tönäisi poikaa siten, että Oliver horjahti. Poika tunnisti tönäisijän erääksi pahikseksi, jonka laukun Rin oli kantanut. Oliver ei kuitenkaan halunnut huonoihin väleihin kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tappeluita. Poika kokosi itsensä ja astui luokkaan juuri parahiksi nähdäkseen, että hänen paikkansa oli viety, eikä vapaita paikkoja juuri ollut.

Myös Oliver kuuli opettajan pari-kehoituksen, eli pakkohan Oliverinkin oli pari sitten löytää. Poika huomasi Rinin istuvan yksikseen, joten poika suuntasi askeleensa sinne. Onneksi luokka oli melkein ylösalaisin, monet tytöt olivat lähes kiljuneet opettajan kertoessa heidän tutkivan, eli tonkivan, kuolleita hiiriä. Mutta ajatus oli Oliveristakin ällöttävä.

Poika saapui Rinin luo ja kysyi sitten: "Onks sulla jo pari, vai voinko mä olla?"

Tyttö huomasi Oliverin kävelevän luokseen ja tyttö nyökäytti hieman päätään toiselle vastaukseksi.
"J-joo, jos vain haluat olla p-parini", Rin vastasi ja siirsi enemmän kirjaansa ja penaaliaan omalle puolelle, jotta pojallekin jäisi itselleen tilaa pöydälle. Suklaasilmät tuijottivat yhä kauhuissaa kuolleita hiiriä, joita alettiin jakaa aina yksi paria kohden. Opettaja saapui sitten Rinin ja Oliverin pöytään ja laski heidän pöydälleen muoviastian, jossa kuollut hiiri makasi. Lisäksi opettaja antoi tarvittavat välineet sen tutkimista varten.
Brunette inahti hieman, kun katsoi hiirtä. Voi pientä reppanaa, kokea sellainen kohtalo, että oppilaat tutkivat sen sisäelimiä.

Opettaja antoi tarkat ohjeet ja heijasti ne vielä kalvon kautta seinälle. Aluksi hiiri pitäisi avata vatsasta ja alkaa sitten etsiä sisäelimiä, joita opettaja oli kalvolla luetellut.
Rin ei liikauttanutkaan kättäänsä hiirtä kohden, vaan toivoi, että Oliver voisi tehdä tuon vatsan avaamisen.
"V-voitko sinä t-tehdä sen...?" neiti kysyi hiljaa, kun sai viimein siirrettyä kauhistuneen katseensa hiiristä Oliveriin.

"Kiva, kiitti", Oliver sanoi tyytyväisenä. olisi ollut aivan kamalaa, jos ei olisi saanut paria ja olisi joutunut tekemään kaikki leikkelyt itse. Oliver laittoi laukkunsa tuolin selkänojalle, istuutui ja kaivoi laukustaan kirjat sekä penaalin. Oliver piti tavaransa tiukasti omalla puolellaan, aivan vasemmassa kulmassa. Sitten Oliver kohdisti katseensa hiiriin, joita opettaja jakoi jokaista paria kohden yhden.
Sitten opettaja laski sekä hiiren että tutkimisvälineet heidän pöydälleen. Oliver sääli tuota pikku otusta, joka joutui toimimaan villien high school -oppilaiden tutkimuseläimen. "Toi raukka on aivan hirveen avuton. Ja se sai lyhyelle elämälleen kamalan päätöksen", Oliver kuiskasi hiljaa.

Oliver käänsi katseensa kalvolle, jotta näki opettajan ohjeet siitä, kuinka hiirirukka pitäisi leikellä. Oli todella kiva, että piti etsiä jotain sisäelimiä! Eikö niitä olisi voinut käydä läpi taululla yhteisesti, ilman että tarvitsi leikellä mitään? Sitten Oliver kuuli Rinin puhuvan. Oliver oli itse yhtä kauhuissaan kuin Rin, mutta ei ollut varma toisen henkisestä vahvuudesta, eikä siksi halunnut aiheuttaa toiselle elinikäisiä traumoja. "Selvä, kyllä mä voin sen tehdä", Oliver sanoi ääni vapisten vain hieman.

Oliver nappasi opettajan pöydälle asettamat sakset, otti hiirtä tukevasti kiinni ja leikkasi eläimen vatsaan aukon, josta saisi kaivettua sisäelimiä. "Eikö tän pitäis riittää?" Oliver kysyi varovasti.

Rin oli hieman helpottunut siitä, että Oliver voisi tehdä tuon kauhean vatsa-auki leikkauksen kuolleelle hiiriparalle. Ei Oliverkaan innostuneelta vaikuttanut, mutta pojan kädet varmasti pysyivät vakaina toisin kuin Rinin kädet, jotka vapisivat tytön reisien päällä vimmatusti.
Pikkuneiti ei todellakaan pitänyt eläinten leikkelemisestä.

Brunette inahti aivan hiljaa, kun poika leikkasi viillon hiiren vatsaan, jolloin Rin sitten tajusi kääntää katseensa pois hiirestä. Voi miksi miksi, miksi heidän piti tehdä jotain tällaista biologian tunnilla
Opettaja kävi kiertämässä jokaisen pöydän ja neuvoi sitten kaapimaan sieltä hiiren keuhkot ja sydämen. Rin nielaisi taas hiljaa ja kääntyi katsomaan Oliveria kauhuissaan. Katse pojasta siirtyi sitten muihin oppilaisiin, jotka irvistivät tunkiessaan suojahanskassa olevan sormensa hiiren sisällä.
Tyttö nosti nopeasti kätensä suulleen, sillä hänestä tuntui, että voisi pian oksentaa. Sitä hän ei kyllä aikonut tehdä, ei todellakaan! Siitä kaikki muistaisivat Rinin jatkossa biologian tunnilla. Joten Rin hengitteli hetken aikaa rauhassa ja nosti katseensa pöydästä Oliveriin.
"O-onneksi en o-ole hiiri..." Rin yritti keventää tunnelmaa latistuneella kommentillaan.

Suojakäsineet hiostivat ärsyttävästi pojan käsiä, mutta onneksi se ei ollut haitannut hiiren vatsan leikkaamista. Oliver ei kuitenkaan voinut kutittaa nenäänsä, jota kutitti aina väärällä hetkellä. Poika päätti kestää kutinan tuli mitä tuli. Oliver siirsi sakset paperille, jonka opettaja oli varmaan tarkoittanut välineiden putsaamiseen, mutta Oliverista se kävi myös välineiden säilytyspaikaksi.

Biologian opettaja tuli sitten kertomaan, että heidän olisi etsittävä hiiren vastasta keuhkot sekä sydän. Oliver ei aluksi ollut varma, pitikö sisäelimet vain etsiä, vai pitikö ne kaapia, ja jos ne piti kaapia niin minne? Tarkkaileva katse huomasi sitten muiden oppilaiden irvistellen tonkivan hiiren vatsaa, jo joku pari oli jo löytänyt jotakin ja laittanut pieneen läpinäkyvään rasiaan. Sitten Oliver huomasi heidänkin pöydälleen ilmestyneen rasian.
Oliver kääntyi katsomaan Riniä ja poika sitten kysyi: "Haluatko sä tehdä jotain, vai tuntuuko liian pahalta?" Oliver oli aika varma, ettei tyttö pystyisi tekemään mitään, jos Oliver olisi saanut valita, ei hänkään olisi tehnyt mitään ja mieluiten pitänyt katseensa poissa koko hiirenraadosta. Oliver huomasi Rinin rauhattoman hengityksen. Jos tyttö saisi jonkun paniikkikohtauksen tai oksentaisi, se ei olisi kivaa. "Ootko sä ihan kunnossa?" Oliver kysyi hätääntyneenä: "Sun ei oo pakko tehdä mitään, jos sulla on jo nyt noin huono olo."

"Niin, hiirenä olo ei olis kovin rattoisaa", Oliver vastasi sitten ja soi toiselle pienen hymyn, toivoen tytön saavan pientä rohkeutta siitä.

// Haha, nää molemmat on tosi avuttomia ton hiiren suhteen XDDD Mut onneks Oliver on mies ja miehet aina hoitaa <3 XD

Rin pudisti rivakasti päätään, kun Oliveri kysyi, halusiko tyttö tehdä tuon keuhkojen ja sydämen etsinnän hiirestä.
"J-jos siitä e-ei ole mitään h-haittaa, niin... V-voisitko sinä t-tehdä sen..?" tyttö kuiskasi ja toivoi sydämestäänsä, että Oliver voisi tehdä tuon tehtävän tytön puolesta. Tottakai tyttöä harmitti toimettomuutensa ja se, että Oliver joutui tekemään tuon karmivan työn, mutta brunette ei oikeasti tuntenut pystyvänsä moiseen. Rin rakasti eläimiä, eikä siis voinut tehdä niille mitään pahaa. Ei edes kuolleille eläimille.

Tyttö vain nielaisi, kun poika seuraavaksi kysyi, oliko Rin kunnossa. Tyttö kutenkin nyökkäsi.
"Olen k-kunnossa..." Rin mutisi ja siirsi katseensa leikattuun hiireen, jolloin neidin kulmat kurtistuivat. Oliverin pieni hymy sai tytönkin hieman hymyilemään ja tuntemaan olonsa HIEMAN vahvemmaksi.
"O-olen pahoillanu, k-kun en... En t-tee mitään..." tyttö sopersi pahoittelevasti ja lehahti punaiseksi.

// toivottavasti selviävät tunnista kunnialla :DD ja mä en tosiaan tiedä millanen hiiren anatomia on, ni tää voi olla täynnä virheitä, mutta ei varmaan haittaa :)) //

Oliver oli varautunut kieltävään vastaukseen. "Ei haittaa, kyl mä voin sen tehdä", Oliver vastasi urheana, vaikka olisi mieluusti lähtenyt luokasta, hypännyt vaikka ikkunasta ulos, jos olisi voinut siten paeta hiiren sisälmyksien kaivelua. Oliver otti pienen koukun, hän ei halunnut työntää sormiaan hiiren vatsaan, ja rupesi kaivelemaan hiiren vatsaa. Keuhkot löytyivät aika nopeaan, ja Oliver oli iloinen että enää keuhkot olivat löytämättä. Mutta valitettavasti hiiren sydän piti laittaa rasiaan, kuten Lumikissa, Oliver ajatteli surullisena, joten poika vaihtoi koukun pinsetteihin ja otti hiiren sydämen pikku eläimen vatsasta. "Tuota antaisitko sen rasian?" Oliver kysyi, poika piteli pinseteissä hiiren pikkuruista sydäntä. Se ei ollut mukavaa katsottavaa.

Poika nyökkäsi toisen vastaukselle, mutta ei joutanut ajattelemaan sitä kummemmin. "Hyvä, että oot kunnossa", Oliver vastasi katsoeen pariinsa. Sitten toinen alkoi sopertamaan jotain tekemättömyydestään, mutta Oliver sanoi: "Ei se mitään, mä ymmärrän sua hyvin. Mä itse en myöskään tykkää tästä ja hyppäisin vaikka ikkunsasta ulos, jottei mun tarttis tehdä tätä tälle hiiriparalle, olkoot kuinka kuollut tahansa."

// Joo, ei sillee, että mullakaa ois jotain hajua hiiren anatomiasta XDDD

Oli todella hyvä, että Oliver suostui tekemään tuon karmean asian. Rin olisi halunnut olla jotenkin hyödyksi, mutta ei oikein voinut tehdä mitään, sillä jos hän olisi tehnyt jotain, se koskisi luultavasti hiirtä ja sen koskettamista.
Kylmät väreet kiipesivät taas tytön selkää pitkin, kun Oliver ryhtyi kaivamaan hiiren keuhkoja. Tytön kasvoille oli syntynyt tuskainen ilme, kun suklaasilmä seurasi tuota tilannetta suurten pullopohjalasiensa takaa.
Rin etsi pöydältä nopeasti pienen rasian ja avasi sen valmiiksi, jotta poika voisi pistää siihen hiiren pienen sydämen. Tyttö tunsi myötätuntoa hiiriparkaa kohtaan, olisi ikävää joutua kokemaan tällaista kuolleen.

Onneksi Oliver ymmärsi Riniä siinä suhteessa, että tyttö ei halunnut koskea kuolleeseen hiireen. Muut tytöt tekivät myös niin, mutta heitä vain inhotti koskea siihen. Tyttöä ei kuitenkaan olisi inhottanut koskea hiireen, mutta hän ei olisi halunnut joutua tunkemaan sormia kuolleen hiiriparan vatsaan. Moinen oli tytön periaatteita vastaan ja suuresti.
"M-mutta sinä olet t-tosi urhea, k-kun teet sen s-silti", Rin puhui ja katsahti Oliveria nopeasti, laskien katseensa kuitenkin yhtä nopeasti pöydän pintaan. Taas tyttö lehahti punaiseksi sanoistaan.

Keuhkojen poisoton kanssa Oliverilla oli pieniä hankaluuksia. Sydän oli ollut helppo ottaa pois hiiren sisältä ja laittaa rasiaan, mutta keuhkot olivatkin sitten toinen juttu. Molemmat keuhkot piti saada ehjänä rasiaan, ja jos rasiassa oli vain toinen keuhko tai keuhkot olisivat "pilalla" niin se alentaisi arvostelunumeroa, jonka he saisivat kurssista. Oliver otti koukun ja kaivoi taas hiiren sisuksia, suolta oli vaikka millä mitalla ja keuhkotkin olivat selvästi näkyvissä. Mutta sitten Oliver huomasi hiiren kohdun, jossa oli puoli tusinaa kuolleita poikasia. "Hyi", Oliver kuiskasi: "se oli raskaana." Poika voi pahoin, hän ei ikinä ollut hyväksynyt aborttia ja olkoot hiiri kuinka eläin tahansa, se raukka oli joutunut tekemään "abortin", vaikka periaatteessa myös hiiri itse kuoli eivätkä vain poikaset.

Oliver yritti terästäytyä, hän halusi biologiasta hyvän numeron, eikä halunnut sen alenevan vain siksi ettei hän saanut suoritettua annettua tehtävää loppuun. Poika vaihtoi taas koukun pinsetteihin ja otti ensin oikean keuhkon irti hiirestä, se oli samaa kokoluokkaa sydämen kanssa. "Onko meillä toista rasiaa näille keuhkoille?" Oliver kysyi Riniltä. Ei olisi mitään järkeä laittaa eri elimiä samaan rasiaan, ne saisi tutkittua paremmin erikseen. Oliver piti pinseteistä kiinni hyvin varovasti, hän ei uskaltanut puristaa niitä liikaa, jotta keuhko ei rikkoutuisi liiasta puristuksesta.

"En mä nyt niin urhea ole", Oliver sanoi sitten, kun Rin oli sanonut häntä urheaksi. "Mä oon hirveä pelkuri, joka tekee tän työn vain jottei kukaan muu pääsisi sorkkimaan tuota hiiriparkaa", Oliver jatkoi: "me ei saada tuollaista kamalaa loppua joidenkin oppilaiden sörkittävänä, sillä me ollaan ihmisiä, eikä meitä saa käyttää koe-eläiminä. Kuten ei musta mitään elävää." Siinä Oliver oli jyrkkä ja jo tämä oli liian "koekaniinimaista" pojalle.

Rin inahti taas hiljaa, kun Oliver kuiskasi hiiren olleen raskaana. Siinä vaiheessa tytölle tuli hyvin paha olo ja piti visusti suklaasilmänsä pöydän pinnassa.
Toisen kysyessä keuhkoille toista rasiaa, tyttö katsahti nopeasti heille annettuja välineitä ja ojensi toiselle tyhjän rasian. Tytön silmät eksyivät kuitenkin hetkeksi tuijottamaan hiiren sydäntä, jolloin paha olo vain kasvoi.

Oliverin seuraavat sanat menivät kuuroille korville. Tyttö nousi nopeasti ylös ja pinkaisi ulos luokasta suutaan pidelle.
Sitä ei kai tarvinnut sanoa, mitä Rin meni tekemään?

Brunette palasi hetken kuluttua luokkaan ja näytti entistä kauheammalta. Opettaja kysyi, oliko tyttö kunnossa ja tyttö tyytyi vain nyökkäämään vaisusti opettajalle ja käveli heikosti omalle paikalleen. Tytön istahtaessa paikalleen Rin painoi poskensa vasten pöydän viileää pintaa ja sulki silmänsä.
"... Anteeksi.." tyttö sopersi ääni käheänä ja huokaisi syvään.
"T-taidankin ottaa t-tästä t-ehtävästi suoraan hylätyn..." Rin kuiskasi ja yritti tasata hengitystään normaaliksi.

Oliver laski hiiren toisen keuhkon Rinin ojentamaan rasiaan. Sitten poika aloitti vasemman keuhkon irroittamista. Poika keskittyi tehtävään niin hyvin kuin pystyi, mutta hiiren sisusta rupesi olemaan niin myllättyä, että poika itsekin oli ihmeissään miten sai keuhkon rasiaan ehjänä. Oliver irrotti keuhkon varovasti katkaisten keuhkoputken ja leikkaamalla hieman kalvoa, jotta keuhko itse pysyisi ehjänä.

Oliver ei ollut ehtinyt laittaa toista keuhkoa rasiaan, kun huomasi Rinin huonon olon, ja pian tyttö juoksikin ulos luokasta. Oliver oli tietysti tiennyt, ettei tyttö ollut kovin rohkea, mutta oli silti toivonut hänen kestävän. Mutta oli kai sanomattakin selvää, ettei Oliver itsekään olisi halunnut jäädä luokkaan, mutta pakko oli. Poika laski myös toisen keuhkon samaan rasiaan "parinsa" kanssa, Oliver yritti laittaa ne mahdollisimman siististi rasian pohjalle, jotteivät ne rikkoutuisi.

Rin tuli onneksi aika pian, ottaen huomioon tytön huonon olon. Ja vaikka opettaja oli kysynyt tytön vointia, Oliver halusi varmistua siitä itse. Mutta sitten Rin puhui, ja Oliver päätti sitten väittää vastaan. "Et sä saa tästä hylättyä, opettaja on ollut niin paljon muiden kimpussa, ettei se tiedä kumpi on tehnyt ja mitä. Ja mä en anna sun ottaa vapaaehtoisesti hylättyä", Oliver puhui hiljaa. Poika päätti sittenkin kysyä tytön vointia, joten Oliver avasi taas suusnsa: "Oothan sä ihan okei?"

Rin katsoi poikaa väsyneenä ja tähdet kimallellen silmissä, kun Oliver oli sanonut, ettei antaisi tytön ottaa vapaaehtoisesti hylättyä. Oliko Rin tosiaan kuullut aivan oikein, halusiko Oliver tosiaan auttaa häntä?
Brunette punastui, kun tajusi olleensa tuijottaneen poikaa suu auki jo hetken aikaa ja alkoi haroa hiuksiaan rivakasti.
"K-k-kiitos!" tyttö vain parkaisi hiljaa ja alkoi naksutella hampaitaan yhteen. Pikkuneiti oli aivan hämmentynyt ja hämmästynyt kuulemistaan sanoista, sillä kovinkaan usea ihminen ei ollut sanonut mitään tuollaista tytölle. Tytön piti aina hoitaa kaikki itse ja huolehtia itsestään. Kukaan ei koskaan huolehtinut hänestä tai antanut tytön tuosta noin vain luovuttaa.

Tyttö nyökkäsi kerran, kun Oliver kysyi hänen vointiaan.
"N-nyt voin jo p-paljon p-paremmin..." Rin änkytti hiljaa. Olihan tyttö edelleen hieman kalpeahko ja huonovointisen näköinen, mutta huono olo oli onneksi hieman laantunut.
"Ehkä minä nyt k-kestän loppuun asti", tyttö sopersi ja hymyili aivan pienesti pojalle.

Suklaasilmät laskeutuivat katsomaan rasiaa, mihin oli hiiren keuhkot pistetty. Rin pystyi hetken aikaa katsomaan sitä, kunnes nosti katseensa ylemmäs. Tyttö ei halunnut enää oksentaa.
"T-täytyyköhän tehdä enää mitään..?" Rin kysäisi kuin itsekseen ja katsahti heijastetulle kalvolle. Siellä ei ollut enää muita ohjeita kuin että kun hiiren sisäelimiä olisi tutkittu, voitaisiin heittää kaikki roskikseen, joka sijaitsi opettajan pöydän vierellä. Roskis ei siis ollut mikään energiajäte, vaan ihan sellainen, mihin voisi raadot heittää.

Oliver hymyili Rinin tuijottaessa häntä kuin mitäkin hyväntekijää. Ei Oliver omasta mielestään mitenkään erityisen jalo tai ritarillinen ollut, mutta eihän kukaan oikeasti haluaisi vapaaehtoisesti hylättyä jostain tehtävästä. Ja vaikka Oliver oli joutunut tekemään tässä projektissa kaiken työn, ei hän halunnut pitää numeroa itsellään, tehtävä oli ollut yököttävä, eikä ollut ihmekään, ettei Rin ollut voinut työskennellä. Mutta Oliverin mielestä Rinillä oli pätevä syy "lintsaamiseen", eikä siksi ansainnut hylättyä. "Ei se mitään", Oliver totesi hiljaa. "Täähän oli kuitenkin prityö, joten me molemmat tullaan saamaan tästä numero, enkä mä halua kuulla sulta vastaväitteitä", Oliver sanoi ja hymyili toiselle.

"Hyvä, että sä voit paremmin", Oliver sanoi aidosti helpottuneena. Hän ei halunnut viettää lopputuntia yksin, Rinin ollessa terkkarilla tai huonoimmassa tapauksessa kotona. Oliver yritti putsailla työvälineitä paperilla, joka onneksi ei ollut liian verinen putsaamiseen. Välineet puhdistuivat näennäisesti hyvin, mutta kalvon ohjeiden mukaisesti ne olisi vietävä, jokainen erikseen, likoamaan reunustalle johonkin lasipurkkiin, jonka saisi sitten tunnin jälkeen tiskikoneeseen. "Kyllä sä kestät, ei me varmaan mitään ihmeellistä enää tehdä", poika totesi Rinille hyväntuulisena.

Oliver huomasi Rinin nostavan käden suulleen, ja poika oli varma, ettei Rin voisi olla enää tunnilla, jos he tekisivät jotain muuta yhtä ällöttävää. Oliver kuuli Rinin sanat, olihan hän tytön työpari, mutta ei ollut varma vastaisiko sitten. Poika päätti kuitenkin vastava ja sanoi: "Ei varmaankaan." Oliver katsoi myös kalvolle, ja kun siellä sanottiin, että hiiri tulisi heittää roskikseen Oliver ehdotti: "Pystyisitkö sä viemään noi välineet likoomaan, niin mä voisin viedä ton hiiren roskikseen?" Oliver oli löytänyt jostain teippiä ja kirjoittanut pienellä käsialallaan kahteen palaan "Rin ja Oliver", ja liimasi palat rasioihin.