white mice

// hyvä, että pääsivät tunnilta. :DD olis opettaja pian tullut valittamaan liiasta innokkuudesta. :DD //

"Kiva", Oliver vastasi. Ei hänkään keksinyt mitään sanottavaa. Mutta onneksi painostavaa hiljaisuutta ei tullut, sillä kello soi. Ja se oli päivän pelastus, sillä opettajakin oli niin muissa maailmoissaan, että antoi taas läksyksi ne samat, mitkä oli antanut kahdesti aikaisemminkin. Se ei haitannut ketään, vaikka he ensi tunnilla siirtyisivät uuteen aiheeseen, ei opettaja näitä läksyjä muistaisi. Ja Oliver huomasi sivusilmällä muutaman koviksen kovistelevan luokan pahimmat nörtit ulos, ilman, että he saivat sanottua opettajalle, että nuo oli annettu aikaisemminkin läksyiksi.

Oliver nosti katseensa kirjasta, jota oli jo alkanut laittaa reppuun, mutta laski sen kuitenkin pöydälle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan, kun Rin jo jatkoi, ja Oliverin suureksi riemuksi, ilman, tai lähes ilman, änkytystä. "Huomenna käy hyvin", Oliver sanoi ja laittoi nopeasti kirjan reppuunsa. "Tota, haluisitko sä tulla meille, vai otanko mä kuvat kouluun?" poika kysyi, sillä saattoihan olla niin, että Rin halusi vain pikaisesti nähdä kuvat, mutta toisaalta Oliver epäili asiaa. Hän oli varma, että tyttö todella halusi nähdä kuvat. Mutta sitä poika ei tietäisi kuin vatsa Rinin sanottua sanansa. Poika nousi sillä välin, ja laittoi loput tavarat reppuunsa, joka alkoi tuntumaan turhan painavalta, mutta jonka kanssa olisi kestettävä koulupäivä loppuun asti.

//Jep XDD

Rin hymyili hieman enemmän, kun Oliverillekin kävi huominen. Toisen seuraava kysymys sai kuitenkin tytön tuntemaan olonsa hyvin vaivaantuneeksi. Eihän siinä ollut mitään, olisihan tyttö voinut toki mennä toisen luo, mutta... No, asiassa oli yksi pieni mutta. Rinin vanhemmat ja kotiintuloajat. Hän ei luultavasti ehtisi kuin Oliverin etupihalle, kun hänen pitäisi jo olla kotona, jolloin vanhemmat soittaisivat tyttärelleen, että hänen olisi saavuttava mahdollisimman kotiin, ja kotiin saavuttuaan häntä rangaistaisiin siivoamaan. Sellaista se oli, epäreilua.
Rin olisi halunnut vastata, että voisi tulla käymään Oliverilla, mutta ei voinut.
"Minulla on huomenna k-koulun jälkeen muuta menoa.. V-voisitko siis tuoda ne k-kouluun?" pikkuneiti kysyi nostaessaan laukkunsa olalleen ja katsahti poikaan varovaisesti.

Välillä Rin oli niin katkera vanhemmilleen, jotka eivät voineet antaa edes pari tuntia vapaa-aikaa ystävien kanssa olemiseen. Nörttityttö olisi halunnut viettää aikaa niiden kanssa, joihin Rin oli tutustunut. Oliveriinkin tyttö halusi tutustua enemmän, sillä toinen oli niin suloinen ja todella mukava persoona.

Oliver istuutui odottamaan Riniä pulpetilleen, vaikka se oli ankarasti kielletty koulun järjestyssäännöissä, joita kukaan ei huomioinut. Poika oli ihmetellyt Astoniin saavuttuaan kuinka leväperäinen paikka on, sillä Kanadassa luokissa oli ollut hyvä kuri ja järjestys, mutta pianpa poikakin oli oppinut amerikkalaisille tavoille, isäänsä lainaten. Välillä poika oli iloinen, etteivät kaikki ottaneet opiskelua niin tosissaan ja että opettajatkin olivat lepsuja, mutta välillä se häiritsi. Ainakin kokeiden alla, jolloin olisi pitänyt kerrata, kun suurin osa opettajista ei edes muista koko koetta, ja siinä sitä sitten taas ollaan. Mutta sitten Rin vastasi Oliverille, ja poika käänsi päänsä tyttöön. Ja kieltävä vastaushan sieltä tuli, mutta ehkä Rin oli oikeasti kiinnostunut niistä kuvista, mutta tällä oli oikeesti joku este, tai vanhemmat kotiintuloaikoineen, kuten yllättävän monella Oliverin kaverilla. "Ai, no okei.. ei siinä mitään.... Mä tuon niitä sitten kouluun", poika sanoi ja pakotti kasvoilleen pienen hymyn sanomaan, että kiva kun kuitenkin saan näyttää niitä kuvia.

"Tota mitä aineita sulla on seuraavaksi?" Oliver kysyi nousten taas ylös pulpetin päältä. Hän otti muutaman askeleen kohti ovea, sillä opettaja näytti närkästyneeltä, hän olisi halunnut ulos, mutta näemmä paikalla oli muitakin kuin vain Rin ja Oliver, sillä muuten opettaja olisi ajanut heidät ulos luokasta aikoja sitten. "Ehkä meidän kannattaa liueta paikalta, sillä opettaja näyttää aika tuskastuneelta", poika kuiskasi sitten hiljaa niin, että vain Rin erotti sanat.

Rin puri hieman huultaan nähdessään Oliverin hymyilevän hivenen väkinäisesti. Harmitti se Riniäkin, että tyttö ei päässyt toisen kotiin asti katsomaan niitä kuvia, mutta... Niin, tilanne vain oli tämä. Vai voisiko pikkuneiti yrittää jotekin livahtaa vanhempiensa valvovien silmien alta edes pariksi tunniksi?
"T-tai ehkä minä voisin sittenkin tulla teille.." Rin mutisi hiljaa ja nosti katseensa pöydästä Oliveriin. Miltähän se nyt oikein kuulosti, tuo Rinin kysymys. Jotenkin siitä tuli hämmentynyt olo...

Rin ei ehtinyt vastata Oliverin kysymykseen, kun poika jo kuiskasi, että heidän olisi parasta lähteä. Tyttö vilkaisi nopeasti opettajan suuntaan, joka tapitti nuoria melko tiukasti. Rin nielaisi ja lähti seuraamaan poikaa kohti luokan ovia.
"Minulla on seuraavaksi... Hmm... Italiaa", tyttö vastasi pojan kysymykseen.
"Entä sinulla?" Rin esitti kysymyksen takaisin ja katseli poikaa suklaanruskeilla silmillään ystävällisesti.

Oliverin ilme kirkastui hetkeksi Rinin ehdottavan kuitenkin, että tyttö tulisi Morineille. "Jos vaan sulle käy... mutta voin mä ne kuvat tännekin tuoda, et ei siinä mitään", poika vastasi sitten hyvillään. Sitten Oliver älysi, että aikatauluista olisi hankala sopia, ja pitäisihän Rinin ilmoittaa, jos ei huomenna pääsisikään. Olisi vaikka kipeä, tai este olisi ylitsepääsemätön. "Tota, haluisitko sä mun kännykän numeron, niin voisit vaikka ilmoittaa, et tuonko mä kuvat tänne kouluun, vai pääsisitkö sä käymään?" Oliver kysyi hieman ujosti. Hän ei ollut koskaan kysynyt keneltäkään puhelinnumeroa, vaan hänelle oli aina automaattisesti ne annettu, siksi tilanne oli hieman outo Oliverille itselleenkin. Mutta mistä sitä tiesi, oliko se myös Rinille yhtä outo?

Poika käveli luokasta Rin kannoillaan. "Italiaa, vau!" poika sanoi. "Mä osaan ainoastaan englantia ja ranskaa, muut on vähän vaikeempia kieliä mulle", Oliver selitti. Hän osasi molempia äidinkieliään lähes täydellisesti, tai niin täydellisesti kuin vain pystyi osaamaan. Mutta poika ei ollut koskaan ollut kovin innostunut muista kielistä, englannilla pärjäsi, ja Oliver oli ehdottoman varma, ettei tulisi muita kieliä tarvitsemaan lähitulevaisuudessa. Oliver vastasi Rinin katseeseen ja sanoi sitten: "Mulla on journalismin valinnainen nyt seuraavana."

Jälleen ties kuinka monnen kerran Rin punastui huomattavasti. Nyt hän oli punastunut Oliverin kysyessä, halusiko Rin hänen puhelinnumeronsa. Pikkuneiti ei koskaan ollut saanut kenenkään puhelinnumeroita saatika antanut omaansa kenellekään muulle paitsi koululappuihin.
"M-minä... T-tuota.." Rin aloitti änkyttäen ja yritti kiivaasti hakea oikeita sanoja suuhunsa.
"K-kyllä se käy", brunette vastasi viimeinkin selkeämmin ja laski katseensa tuijottamaan tiukasti lattiaa. Hänen sydämensä pamppaili rivakasti rinnassa ja hengityskin oli hieman kiihtynyt.

Tyttö hämmästyi Oliverin nopeasti vaihtunutta äänensävyä, kun Rin oli kertonut hänellä seuraavaksi olevan italiaa. Rin kuunteli Oliverin kertovan itse osaavan englannin lisäksi ranskaa, jollon oli Rinin vuoro innostua asiasta.
"Olisin itsekin halunnut lukea ranskaa, mutta lukujärjestykseni on niin täynnä, ettei se mahtunut", pikkuneiti totesi harmissaan. Niin, hänen lukujärjestyksensä oli aivan täynnä, kahdeksasta neljään. Ja viideltä piti olla aina joka päivä kotona. Nyt alkoi tosiaan tuntua mahdottomalta päästä huomenna Oliverin luokse kylään...
Hei hetkinen! Mitä äidinkielenopettaja olikaan sanonut viime tunnilla? Että ne, jotka saivat viime tunnilla kirjoitettua tekstitaidon vastaukset valmiiksi, olivat vapaat lähtemään kotiin. Ja se äidinkielen tunti olisi Rinin viimeinen tunti huomenna!
"Monelta pääset huomenna?" tyttö kysyi yhtäkkiä ja siirsi katseensa Oliveriin heidän kävellessä koulun käytävää pitkin rinnakkain.

Oliver hymyili kun Rin suostui ottamaan vastaan pojan numeron. "Oota, mä annan sen heti", poika sanoi sitten ja alkoi kaivamaan reppuaan. 'Missä se on....', Oliver ajatteli kuumeisesti kun ei löytänyt etsimäänsä. Repussa oli liikaa taskuja, mutta Oliver löysi etsimänsä eräästä ulkotaskusta. Oliver laski repun maahan, ja otti kynän ja paperin käsiinsä. Vasempaan käteen "nojaten" poika kirjoitti selvällä käsialallaan sekä nimensä että kännykkänumeronsa. Sitten poika otti paperin ja kääntyi Riniin. "Tässä, ole hyvä", Oliver sanoi ja ojensi paperin Rinille.

"Sulla on sitten tosi paljon tunteja", poika vastasi yllättyneenä. Hän ei olisi jaksanut, jos lukujärjestys olisi aivan täynnä kaikkea. "Onko sulla sitten paljon kieliä, kun lukujärjestyksesi on ihan täynnä?" poika kysyi hämmästyneenä. Oliver oli aina ihaillut ihmisiä, jotka jaksoivat puurtaa koulun eteen, poika ei tosin itse ollut sellainen, mutta soiritti kuitenkin koulun niin hyvin kuin oli tarpeen. Mutta Oliverin ei onneksi paljoa tarvinnut tehdä saadakseen hyviä numeroita. Mutta joidenkin täytyi, ja suurin osa oli varmasti hyviä kaikissa aineissa.
Huomenna, moneltako Oliver tosiaan pääsi. Hetken mietittyään poika älysi, että draaman tunti oli peruttu, sillä joku vandalisti oli tehnyt tuhojaan luokassa, ja uusien laitteiden tulo kestäisi ainakin viikon. Oliverista oli todella ikävää, että tunnit oli peruttu, mutta toisaalta se ei hirvittävästi haitannut. "Mä pääsen yhdeltä, kun draaman luokkaa oli pikkasen tuhottu", poika selitti virnistäen. "Entä sä?" Poika hidasti askeleensa Rinin tahtiin sopiviksi heidän kävellessään käytävällä.

Rin pysähtyi Oliverin rinnalle ja odotteli kärsivällisesti toisen kaivaessa esille kynää ja paperia. Pian poia jo ojensikin lappusen pikkuneidille, joka otti sen vastaan ilomielin.
"Kiitos", tyttö kiitti ja nosti iloiseksi muuttuneet kasvonsa katsomaan Oliveria. Rin taittoi paperin housujensa taskuun ja lähti taas astelemaan hidasta vauhtia eteenpäin Oliverin rinnalla.

"Minulla on aika paljon matikkaa ja fysiikkaa.." tyttö kertoi ja yritti muistella, mistä muista aineista hänen lukujärjestyksensä oli täytetty.
"Italiaa minulla on.. Kolme kertaa viikossa", Rin muisteli, mutta luovutti sitten. Ei, hänelle ei ollut vieläkään mennyt päähän lukujärjestys. Nytkin se oli mukana, tosin varmaan laukun pohjalla..

"Minä pääsen puoli kolme", Rin kertoi ja hymyili suloisesti. Hän ehtisi vallan mainiosti vierailemaan Oliverin luona, eikä sitä tarvitsisi edes kertoa vanhemmille. Hänen vanhempansa eivät taatusti hyväksyisi sitä, että Rin vierailisi pojan luona. Niin, vanhoillisia kun he olivat...

"Eipä mitään", poika sanoi, ja hymyili toiselle, kun tyttö nosti kasvonsa. "Mä en oo ikinä ollu hyvä matemaattisissa aineissa", Oliver sanoi sitten, kun Rin kertoi lukujärjestyksestään. Hän oli aina inhonnut niitä aineita, tosin kemia oli ihan siedettävää, sillä se helpotti kovasti filmien kehitystä, ei sillä, etteikö Oliver olisi digikuvia ottanut, hän vain tykkäsi kuvata ukkinsa "antiikkisella" filmikameralla, jossa kuvat piti kehittää. Siksi poika tiesi jonkin verran kemiallisista aineista ja yhdisteistä, eikä kemia siksi ollut niin kamalaa kuin fysiikka ja matematiikka.

"Mulla on ranskaa kolmesti ja englantia neljästi viikossa", poika muisteli. "Mä oon aina pitäny enemmän ranskan kielestä, ja siksi mä luenkin sitä englantia enemmän," tämä jatkoi. Oliver puhui hyvin mielellään ranskaa, ja pojasta oli ihana jutella isovanhempiensa kanssa ranskaksi, sillä kotona oltiin jo niin "yhdysvaltaistu", että ranskaa puhuttiin vain harvoin, tai sekaisin englannin kanssa. Ja ystäviensä kanssa, siis Kanadassa asuvien, hän puhui ja kirjoitti ranskaksi.

Puoli kolme, se kävi pojalle hyvin. "Tota, haluaisitko, että mä haen sut koululta huomenna? Vai annanko osoitteen, jotta saat itseksesi tulla?" poika kysyi.

Rin hymyili sievästi kuullessaan Oliverin pitävän ranskan kielestä. Pikkuneiti ei itse osannut ranskaa ollenkaan, mutta se kuulosti hyvin kauniilta, kun joku sitä puhui.
"Ranska on kaunis kieli", tyttö totesi toisen puheisiin ja sipaisi etuhiuksiaan korvansa taakse.

"Öö.." brunette mutisi mietteissään Oliverin kysymykselle. Ehkä molempien osapuolien parhaaksi Rinin olisi hyvä tulla Oliverin kanssa samaa matkaa toisen kotiin, jotta he ehtisivät ollakin siellä jonkin aikaa. Rin oli surkea suunnistaja, ja sen tiesi liikunnanopettajakin vallan hyvin.
"Ehkä.. Voisitko hakea minut täältä?" pikkuneiti kysyi varovaisesti.
"K-Koska minä eksyn aika helposti.." tyttö sopersi nolona. Tälle tytölle eksyminen oli todella helppoa, vaikka matka olisikin pelkkä suora.

//Tää peli voi kai kohta jo loppua? XD
Aloitetaan sitten joskus uusi peli (;

// joo voi, kiitti seurasta. :)) ja pistetään joskus peliä uudestaan pystyyn. :)) //

Oliver hymyili tytölle takaisin. 'Hitsi, poskilihakset puutuu', poika ajatteli, ja yritti laskea monesko hymy tämä oli, jonka hän soi Rinille. Mutta ei sillä suuremmin ollut merkitystä, hymyilihän hän muutenkin enemmän kuin pojat Astonissa yleensä, ainakin mitä oli sattunut huomaamaan. "Onhan se nätti kieli, mutta vaikee", Oliver myönsi. Hän ei itse pitänyt kieltä vaikeana, mutta välillä kielioppisäännöt tuntuivat täysin heprealta, mutta useiden muiden mielestä, ranska oli hyvin vaikea kieli, ja välillä Oliver ajatteli itse samoin. Mutta kyllä se englantia helpommalta tuntui, mutta johtui varmaan siitä, että poika oli aivan ensimmäiseksi oppinut puhumaan ranskaa eikä englantia?

"Kyllä mä voin sut hakee, ei mitään ongelmaa", poika sanoi. Oliver ei viitsinyt vastata tytön viimeiseen kommenttiin mitenkään, hymyili vain ja pörrötti hiuksiaan, kuten hän joskus teki. Oliver kuitenkin hymyili, taas, Rinille, mutta sattui huomaamaan seinällä olevan kellon. Kellon, joka tuntui kiitävän turhan nopeasti, ja jos poika ei pitäisi varaansa, hän myöhästyisi seuraavalta tunniltaan. "Tota mun pitää mennä, kun mulla on tunnit ihan toisella puolella koulua, ja ope on aika tiukka näistä myöhästymisistä", poika pahoitteli laskien katseensa kellosta tyttöön. "Mutta jos mä sitten haen sut huomenna puoli kolmelta, niin nähdään sitten viimestään silloin", Oliver selitti. Sitten uusi vilkaisu kelloon, joka ei tuntunut huomaavan Oliverin ahdinkoa, sillä poika olisi mieluusti jutellut Rinin kanssa kauemminkin, mutta kello kävi, ja journalismin opettaja oli oikea harppu, jos sille päälle sattui. "Mut mun on mentävä. Nähdään!" poika sanoi hymyillen ja halasi pikaisesti Riniä, ottaen sitten muutaman askeleen taaksepäin, kuitenkin kuuloetäisyydellä pysyen, jos tyttö vielä sanoisikin jotain.


// pieni hitti, älä kuole. :DD//

// En kuollut (:

Rinin kasvoille kohosi helpottunut hymy, kun Oliver tarjoutui tulemaan hakemaan Rinin koulusta. Nyt tytön ei tarvitsisi hoiperrella pitkin katuja etsiessään pojan kotia. Tämä oli oikeasti kaikista parhain vaihtoehto.
"Hienoa", nörttityttö totesi iloisena ja katseli poikaa iloisena. Oliver puhui sitten jotain tunnille lähtemisestä ja tyttö nyökkäsi ymmärtäväisenä. Hänenkin pitäisi pian kiiruhtaa tunnille, jotta ei vain myöhästyisi. Oliverin kysyessä, että he näkisivät huomenna viimeistään puoli kolme, hämmentyi pikkuneiti jälleen kerran. Niin, hän oli siis tosiaankin huomenna menossa vierailemaan Oliverin kotiin. Pojan kotiin.
"Öh, j-joo!" pikkuneiti parkaisi hiljaa vastaukseksi ja nyökytteli päätään rivakasti. Hänen poskiaan kuumotti ties kuinka monennen kerran.

Ja Oliver sai kuumotuksen leviämään koko kehoon, kun poika halasi Riniä. Niin, halasi. Rinin silmät laajenivat suunnattomasta ihmetyksestä ja hänen sydämensä tuntui pysähtyvän. Häneen koskettiin. Poika kosketti.
Sitten toinen olikin jo ottanut pari eroaskelta Rinistä, jolloin tytön oli nopeasti sanottava hyvästit.
"N-nähdään", tyttö sopersi sekavana ja katseli Oliverin kävelyä hämmentyneenä. Hetken tyttö jäi tapittamaan paikoilleen silmät jähmettyneinä, mutta kuultuaan kellon soittavan seuraavan oppitunnin alkamisen merkiksi pinkaisi tyttö juoksuun. Hän ei halunnut myöhästyä seuraavalta tunnilta!

Poika nostatti hymyn kasvoilleen, vastaukseksi. Ei Oliver enempää viitsinyt puhella, sillä silmät eksyivät väkisinkin seinällä olevaan kelloon, joka vähät välitti Oliverista ja tämän ajatuksista. Kello vain liikkui eteenpäin pääsemättä koskaan perille. Poika oli joskus ajatellut, että mitä tapahtuisi jos kaikki maailman kellot pysähtyisivät, eikä aikaa enää olisi. Oliver oli esittänyt asian isälleen, mutta sitten isä oli vastannut, että jos aikaa ei olisi, ei olisi maanantaita, eikä myöskään siirappivohvelipäivää! Silloin Oliver oli luopunut ajattomuuden ajattelemisesta, suosiolla.
Oliver kuuli Rinin hiljaisen parkaisun, minkä seurauksena poika virnisti hassusti ystävälleen.

"Nähdään!" poika huikkasi, ja heilautti kättään ilmassa, ja taisipa siinä jonkun nörtin pää jäädä allekin, ja poika pahoitteli sitä virneen kanssa. "Huomiseen", Oliver huusi vielä, ennen kuin Rin katosi kokonaan valtaisan oppilasmassan alle. Sitten poika kääntyi, ja lähti juoksemaan pitkin käytäviä seuraavalle tunnilleen, joka toivottavasti alkaisi myöhässä, jottei Oliver saisi merkintää, joita journalismin opettaja rakasti. Eteensä katsomatta Oliver ajelehti, ajoissa!, tunnille, mutta ajatukset olivat koko matkan Rinissä, ja heidän huomisessa tapaamisessaan. Ja poika älysi, ettei ollut maininnut millainen auto hänellä oli, Oliverin täytyisi siis vartioida huomenna puoli kolme pääovia, jotta näkisi Rinin, ja he voisivat lähteä.


// kiitti pelistä. :DD sä voit toki vielä jonkin lopetusvuoron tekasta, mutta kuitenkin. kiitos ja mietitään näiden "jatkoja" joskus :)) //