White Flag For Peace k18

Milo antautui suutelemaan kunnolla tytön kaulan aluetta, kun tyttö kallisti päätään ja suorastaan anoi hellyyttä. Nuorukainen nautti Mandyn käsistä niskallaan ja hartioillaan. Milo suuteli vielä hetken toisen kaulaa jättämättä kuitenkaan mitään jälkiä. Sitten suudelmat alkoivat siirtyä ylemmäs, lopulta suudellen korvalehteä. Siitä miehenalku siirsi huulensä Mandyn pehmeille huulille, joita nuorukainen oli jo ehtinyt hetken kaivata.

Mandyn kiehnäävä vartalo sai pojan haluamaan lisää, miksi naiset aina kiusasivat näin? Toisaalta tällainen leikittely oli kivaa, mutta mieltä raastavaa. Milo painoi lantiotaan lähemmäksi tytön lantiota ja asetti toisen kätensä tytön hiuksiin, painaen tytön päätä lähemmäksi omaansa. Hetken aikaa huulet vielä ahnehtivat Mandyn huulia ja kieli ehti hetken leikitellä toisen huulilla.
"Jatketaanko tonne mun huoneeseen?", Milo sanoi käheästi irrottautuen vähän suudelmista, mutta sitten painaen ne vielä kerran toisen huulille.

Tämän jälkeen poika alkoi hiljakseen kävellä takaperin kohti huonettaan, vetäen Mandyä mukanaan ja samalla suudellen tytön korvalehteä ja niskaa. Milon käsi oli ehtinyt eksyä tytön paidan helmalle, valmiina riisumaan sen, jotta pääsisi jakamaan hellyyttä muuallekkin kuin kaulalle ja huulille.

Milon huulia rakastettiin, ne tuntuivat aivan liian ihanilta kaulalla sekä korvanlehdellä. Mandy ei osannut muuta kuin huokailla silkasta ihastuksesta.
Pojan huulet palasivat viimeinkin takaisin tytön huulille, jolloin pahis todellakin osoitti sen, että hän tahtoi tätä enemmän kuin koskaan. Mandyn suudelma muuttui koko ajan nälkäisemmäksi ja järkeä horjuttavemmaksi, kun hän antoi huuliensa suudella urheilijaa aivan estotta.

Tyttö nyökkäsi hajamielisesti Milon ehdotukselle, mikä tahansa kävi tytölle sillä hetkellä. Hänen mielensä ja ajatuksensa sekä vartalonsa vain himoitsivat ainoastaan Miloa sillä hetkellä. Kuin tyttö olisi hypnotisoitu himokkaaksi koneeksi, sellainen hän oikeasti kuvitteli nyt olevansa.
Pahis lähti jotenkin Milon mukaan, kun tämä alkoi peruuttaa kohti omaa huonettaan. Miehenalun huulet tunnettiin nyt niskalla, eikä Mandy osannut muuta kuin henkäistä silkasta nautinnosta ja hyvästä olosta. Heidän matkansa makuuhuoneeseen tulisi olemaan hyvin hidas ja vaikea, mutta kuitenkin hyvin miellyttävä ja täynnä hellyyden osoituksia.

Viimein he astuivat Milon huoneen kynnyksen yli ja pääsivät pojan huoneen puolelle. Mandylla alkoi olla jo sen verran kuuma, että hän tahtoi päästä paitamekostaan eroon mahdollisimman nopeasti. Joten kädet, jotka olivat hetki sitten hyväilleet Miloa kaikkialta ylävartalosta, otettiin irti pojan vartalosta. Tyttö alkoi kiireisesti riisumaan vaaleansinisen paitamekkonsa nappeja siinä pelossa, että tämä himo, mikä hänessä nyt vallitsi, voisi kadota minä hetkenä hyvänsä.
Hän tahtoi Miloa, nyt ja heti. Ei parin tunnin päästä, vaan nyt. Mandya hävetti omat siveettömät ajatuksensa, mutta minkä sille mahtoi, jos vartalo oikeasti toista näin paljon himoitsi. Siitä oli jo liian kauan aikaa, kun tyttö sai viimeksi olla Milon käsien ja huulien hyväiltävä.

Päästessään Milon huoneeseen Mandy alkoikin itse riisumaan paitaansa, joten Milo teki samoin ja alkoi riisua omaa t-paitaansa pois päältään. Yhdellä kädellä se kävi vähän hitaammin, mutta siihen oli totuttu ja asia saatiin hoidettua. Mandykin oli saanut paitamekkonsa pois päältään, joten Milo kävi kiihkeästi takaisin kiinni apajilleen. Nuorukainen painoi huulensa tytön solisluille ja rintavakoon. Sitten Mandy tönäistiin varovasti sängyn päälle makaamaan ja Milo kapusi tytön päälle.

"Helvetti et oo oottanu tätä", Milo mutisi äkkiä ja laskeutui suutelemaan nyt tytön vatsan seutua ja alavatsaa. Saatuaan tarpeeksi omasta mielestään jaettua suudelmia tytön vartalolle palasi Milo taas huulille, jotka maistuivat paljon paremmilta kuin mikään muu vartalon osa. Nuorukainen kiehnäsi itseään Mandyn vartaloa vasten samalla ja tunsi, kuinka farkut alkoivat jo tuntua hieman epämiellyttäviltä päällä.

Tuumasta toimeen poika kävikin riisumaan farkkujaan, avaten napit nopeasti ja potkien farkut kauas sängystä. Noin nyt oli paljon parempi. Pieni kiihko oli jo saanut kehon hieman kostumaan. Milo katsoi tietävästi nyt Mandyn silmiin ja virnisti. Niin nyt se olisi menoa.

Pian molemmat olivat päässeet eroon paidoistaan ja tytöllä oli yllään enää valkoiset, yksinkertaiset rintaliivit ja myös valkoiset alushousut, kun Milo jo painoikin huulensa tytön solisluille ja siitä sitten rintavakoa hyväilemään. Sitten Milo jo kaatoikin Mandyn makaamaan sängylleen ja asettui itse tytön ylle. Milon mutinalle naurahdettiin nopeasti, sillä Milon huulten koskiessa tytön vatsaa ei Mandy osannut muuta kuin huokaista jälleen silkasta nautinnosta.
Hänen alavatsaansa poltteli ja kutitti, sen sai aikaan Milon suudelmat. Mandy tahtoi päästä yhä vain lähemmäs Miloa, niin lähelle kuin vain oli ikinä mahdollista toista päästä. Milon vartalon kosketus tuntui vain kuumentavan enemmän tytön jo valmiiksi lämpöistä vartaloa. Posket sekä kaulan ja solisluiden seutu oli muuttunut astetta verran punaisemmaksi, mikä johtui vain ja ainoastaan mielihyvästä, jota tyttö sinä hetkenä tunsi.

Mutta sitten Milo erkani kauemmas ja syy siihen selvisi nopeasti, kun tyttö avasi suljetut silmänsä. Mandy nousi hieman pystyyn, jotta pystyi vetämään pojan heti takaisin lähelleen, kun tämä oli päässyt eroon housuistaan. Ja niin Mandy tekikin, kietoi kätensä heti pojan niskalle ja veti tämän ahnaaseen, himoa täynnä olevaan suudelmaan.
"... Ota mut jo..." tyttö mutisi Milon huulia vasten anovasti ja mahdollisimman vilpittömällä äänellä. Mandy ei tahtonut olla näin kärsimätön, mutta vartalo vaati jo Miloa itselleen.

Mandyn pyyntö sai Milon kiihottumaan entisestään, sillä sitähän poika halusi. Ottaa Mandyn ja antaa tälle mieltä järisyttävää tyydytystä. Niin ja ajatteli poika itseäänkin, viime kerrasta oli jo aikaa. Nyt ei jaksaisi edes mitään esileikkejä, suoraa toimintaa sen olla piti. Milo tunsi kuinka pojan miehisyys alkoi sykkiä enemmän, boksereistakin olisi kohta päästävä eroon. Kuitenkin ensiksi pitäisi saada Mandyn rintaliivit ja alushousut pois päältä.

Hikinen ylävartalo erkani hetkeksi taas suudelmista ja kipsaamaton käsi meni tytön selän alle, avaten rintaliivien hakaset. Sitten liivit otettiin pois tytön päältä ja huulet painettiin hyväilemään toisen rintoja hetkeksi. Kauaa poika ei kuitenkaan malttanut hyväillä näitä, kun jokin pakotti häntä jatkamaan alaspäin matkaan. Huulet ja kieli matkasivat tytön keholla yhä alemmas ja alemmas, päätyen pikkuhousujen rajalle. Milo käsi kosketti Mandyn pyhyyttä ensiksi hellästi housujen läpi ja sitten hitaasti valuttaen alushousuja pois toisen päältä. Sanoja ei enää voitu muodostaa, sillä kiihko oli vallannut kaiken aivotoiminnankin.

Juuri kun Milo oli saanut tytöltä pois alushousut soi ovikello. Poika ärähti itsekseen ja päätti ignoorata soiton. Kuitenkin ovikelloa painettiin toisen kerran ja kolmannen, jolloin Milon oli pakko nousta. Nuorukainen painoi huulensa vielä kerran tytön huulille ja katsoi tätä.
"Tuun kohta takas..", Milo mutisi hieman pettyneenä ja veti äkkiä lattialla lojuneet collagehousut jalkaansa, sillä eihän nyt tämä halunnut puolialasti olla. Sitä paitsi pieni seisokki olisi näkynyt alushousujen läpi.

Oven avatessaan Milo huomasi Mickeyn oven takana.
"Helvetin Mike!", Milo tervehti veljeään ja Mike näytti selvästi hämmentyneeltä.
"No jopas sitä toivotetaan velipoika hyvin tervetulleeksi..", Milo sanoi närkästyneenä ja änkeytyi sisälle taloon. Milo kuitenkin pysäytti toisen matkan.
"Mitä asiaa sulla tähän aikaan on? Mikset soittanu?", Milo kysyi sitten.
"Ajattelin yllättää sut ton pirttihirmun luota, lähe maistelee uusimpia drinkkejä! Voin kertoo Mandylle, jos meet vaihtaa vaatteet vähän siistimmiks", Mickey sanoi innostuneesti ja ei tajunnut pieniä vihjeitä Milolta.
"E-en mä nyt. Mulla kun oli tässä just jotain muuta.. tiedäthän?", Milo sanoi sitten hiljempaa ja antoi katseesa mennä huoneensa ovelle, joka oli kiinni.
"Mitä onks sulla joku nainen täällä? Missäs Mandy ja Jasper on? Mutta hei hyvä et oot löytäny jonkun! Ehkä sä et siis tuu?", Mickey totesi naurahtaen ja taputti Miloa selkään. Hyvä, Milo kaipasikin hellyyttä, kerta ei sitä saanut Mandyltä. Ainakin näin Mike luuli.

Onneksi Milo tajusi, että Mandy oli tosissaan; tyttö ei tahtonut enää odottaa kauempaa, vaan tuntea Milon sisässään mahdollisimman nopeasti. Mieleen ponnahti viime kertainen yritys, joka oli keskeytynyt Jasperin itkun takia. Aivan, silloin he olivat myöskin olleet selvinpäin, mutta vain tunteidensa vallassa. Okei, olivathan he nytkin tunteidensa vallassa, mutta tämä oli aivan erilainen tilanne kuin silloin.
Nyt Mandylla ja Milolla meni hyvin. Mikään ei voisi keskeyttää sitä, että he eivät muka voisi tätä vapaasta tahdostaan tehdä.

Urheilija sai riisuttua Mandyn rintaliivin ja poika toimi yllättävän nopeasti. Tyttö ei edes ehtinyt varautua tuntemaan Milon huulia omilla rinnoillaan niin nopeasti. Mandy ynähti hiljaa ja vartalo värähteli nautinnosta. Vaaleaverikkö alkoi tuntea vartalonsa hikoavan hiljalleen, mutta se oli ihan normaalia, kun tällaista ryhdyttiin harrastamaan. Hikoamisen lisäksi tyttö tiesi olevansa jo valmis tositoimiin, sillä hänen herkimpänsä suorastaan janosi jo Milon kosketusta.
Milon kieli tuntui uskomattoman kuumalta ja Mandy päätti sulkea silmänsä tunteakseen enemmän mielihyvää pojan tekemisistä. Mandy pelkäsi mielensä pian ylikuormittuvan Milon takia ja huulien välistä olisi tahtonut päästä ulos vaikka minkälaisia ääniä. Vielä Mandy osasi kuitenkin pitää ylimääräiset äänet sisällään.
Ainakin siihen asti, ennen kuin Milo kosketti hänen herkintään. Mandy parahti jo huomattavasti äänekkäämmin ja kurtisti kulmiaan. Jos hän jo nyt reagoi tuolla tavalla pelkkään kosketukseen, ties miten ihanaa akti tulisikaan olemaan.

Juuri, kun Mandy oli ehtinyt ajatella kaiken menevän täydellisesti, ovikello pirahti. Se häiritsi, mutta Milo ei ainakaan ollut lopettamassa toimintaa siihen. Mutta sitten, kun ovikello soi kolmannen kerran, lopetti Milo tekemisensä. Mandy huokaisi turhautuneesti, kun Milo siirtyi pois hänen päältään ja jätti tytön yksin sängylle. Tyttö nousi kyynärpäidensä varaan ja kuunteli, kuka helvetti siellä ovella kehtasi nyt olla.
Hahahaha. Miten ironista. Mickey, Milon ääliöveli tietenkin!
Mandyn suu loksahti turhautuneisuudesta auki, kun hän kuuli koko keskustelun Milon huoneeseen asti. Tyttö kietoi närkästyneenä Milon peiton ympärilleen ja nousi ylös sängyltä vihaisena. Vai että pirttihirmu! Nyt tuo helvetin Mickey saisi kyllä kuulla kunniansa ja oppia arvostamaan Mandya edes hiemankin!

Tyttö tuli esiin Milon huoneesta ja katsoi Mickeytä hyvin vihaisesti.
"Jos sä et viiden sekunnin aikana oo ulkona meijän kämpästä, niin mä lupaan, että sulla on kohta musta silmä", Mandy sanoi nyrkkiään heristäen.
Miten näin kävikään! Kaikki oli ollut niin täydellistä, ennen kuin Mickey oli päättänyt ilmestyä heidän oven taakse.

"Ei kuulu sulle, että ketä täällä on ja onko ketään", Milo totesi närkästyneesti. Hän ei nyt jaksanut yhtään Mickeyn kuittailua, vaikka kuinka veli olikin. Kauaa ei ehtinyt Milo ja Mickey eteisessä seistä, kunnes Mandy jo saapui riitaa haastamaan. Nuorukainen kääntyi Mandyyn päin ja loi katseen 'älä viitti'.
"Mandy, anna olla, mä hoidan tän", Milo totesi sitten väsyneesti. Jep, se siitä mukavasta illasta sitten. Into ehti mennä yhtä nopeasti kun se oli tullutkin. Milo kääntui sitten Mickeyn suuntaan.

"Vai että tällänen nainen sulla olikin tuolla, olisit heti kertonu. Vihaseksi onkin parasta", Mickey totesi irstaasti ja vähät välitti Mandyn uhkauksista. Sellainen Mickey oli.
"Mickey, vittu. Anna olla jo. Ei pahalla, mut lähe menee", Milo totesi yhä väsyneesti ja katsoi olkansa yli Mandyyn, ettei toinen tekisi mitään.
"Jaahas, että näin sitä kiitetään veljeä, joka a) majoitti sua kun TOI hoiti sut tähän jamaan, b) osti sulle moottoripyörän c) ajaa vaan sun parasta ja sillein. Että terve vaan", Mickey sanoi nyt vihaisemmin ja vilkaisi Mandyä halveksuen. Niin nuorukainen ei tullut toimeen veljensä siipan kanssa.
"Mickey, ei se siitä oo kiinni. Olisit säkin suuttunut, jos haukkuisin sun muijias tai tulisin häiritsee sun peuhailua", Milo sanoi ja käveli hieman eteenpäin, jotta Mickey lähtisi.
"Ehkä, mut sä oot vaan valittanut Mandystä, joten enks mäkin saa sit haukkua? Otan osaa et pilasin teidän seksileikit, mut arvaan ettei olis ees ollut oikeesti hyvää", Mike naurahti ja avasi sitten oven.
"Mickey, turpa kii!", Milo ärähti nyt kunnolla ja katsoi vihaisesti veljeään, joka teki lähtöään. Mickey ottikin vinkistä vaarin ja sulki oven paukauttamalla perässään. Tämä ei jäisi tähän, Milo saisi kuulla vielä kunniansa. Huomenna.

Sitten Milo kääntyi väsyneesti Mandyyn päin ja ohitti tämän. Nuorukainen käveli huoneeseensa ja kävi istumaan sänkynsä laidalle. Kyllä nyt ketutti kuin pientä oravaa ilman käpyä. Ei hän kaivannut veljensä moraalisaarnoja, saati muutakaan. Ja juuri kun Mandyn kanssa oli alkanut sujua. Mitähän tapahtuisi noista Mickeyn sanoista. Niin, ei varmasti hyvää. Milo huokasi väsyneesti ja kävi selälleen sängyn päälle.

Mandy ei voinut uskoa korviaan kuullessaan Mickeyn irstaat sanat. Vai että vihaseksi! Millaiseksi tuo helvetin jätkä Mandyn oikein kuvitteli?
Tyttö ei mahtanut mitään sille kiukulle, joka oli tekeillään nopeaa nousua. Mickey oli ehkä maailman ärsyttävin ihminen ikinä. Miten Milo olikaan... Tuollainen ja hänen veljensä sitten aivan täysi ääliö!
"Voi helvetti Mickey, nyt saat kyllä turpaas", Mandy uhosi, kun otti pari askelta poikiin päin. Milo tosin ehti ensiksi Mickeyn eteen ja ajoi veljeään ovelle.
"Haukkua!" Mandy parkaisi pöyristyneenä ja katse kävi molemmissa pojissa.
"Ootteks molemmat haukkunu mua? Milo, ooks sä oikeasti haukku mua Mickeylle?" tyttö kysyi astetta verran järkyttyneenä. Vai niin, tähän sitä sitten päädyttiin.
"Vittu mee sä vaa leikkii niit omii seksileikkejäs kätes kanssa, senki saatanan molopää!" pahis huusi hetki sitten sulkeutuneelle ovelle ja jäi seisomaan kiukkuisena eteiseen.

Tyttö tasasi kiivastunutta hengitystään hetken aikaa eteisessä, kunnes lähti edelleen kiukkuisena takaisin Milon huoneeseen. Peitto viskattiin turhautuneesti Milon päälle ja tyttö haeskeli vaatteitaan lattialta.
"Voi helvetin helvetin helvetti", Mandy vain kirosi, kun sai kerättyä vaatteensa käsiinsä.
"Kiitti vaa ihan vitusti", pahis tokaisi loukkaantuneena ja teki lähtöä Milon huoneesta.

Milo ei vielä vastannut tytön kysymykseen, vaan keräsi hetken karanneita ajatuksiaan. Mandyn tullessa Milon huoneeseen nosti poika katseensa Mandyyn.
"En mä sua oo haukkunu.. oon kyl valittanut sun tempuista Mikelle, mut en oo sillä tavalla haukkunu. Sitä en sano, etteikö Mike haukkuisi, kuten sen haukkuu muitakin", Milo vastasi alistuvasti. Nuorukainen nousi takaisin istumaan sängyn laidalle ja huokasi syvään.
"En mä tätä järjestäny, enkä olis ees halunnu et toi kusipää tänne tulee nyt", Milo jatkoi sitten ja yritti tavoittaa tytön katseen tämän kerätessä vaatteitaan.

"Mandy, älä välitä Mickeystä. Se ei tiedä, kuten ei muutkaan, meidän suhteesta. Tai siis se luulee et me vieläkin vaan riidellään ja sillein", Milo jatkoi yhä selittelyään ja haroi epätoivoisena hiuksiaan. Nuorukaisen olisi tehnyt mieli lähteä Mickeyn perään ja sanoa veljelleen suorat sanat, muttei viitsinyt. Huomenna hän kyllä sanoisi.
"Anteeks hei.."

Mandy vain pudisteli päätään Milon sanomisille. Eihän Miloa voinut uskoa ollenkaan enää tällaisen paljastuksen jälkeen.
"Jos sä et ois valittanu ja kertonu mun tempuista sille, niin se uskois meijän suhteen olevan ihan kunnossa. Niin kuin sun porukat on koko ajan uskonu", Mandy tokaisi edelleen loukkaantuneena ja pysähtyi sitten Milon oven selustalle. Tytön paitamekko, jota hän nyt käsissään piteli, peitti kriittiset alueet, kun Mandy kääntyi Milon suuntaan.
"No, mitä sä vielä siinä teet. Mee ettii ittelles joku muu muija, ku enhän mä kelpaa muuhun kuin vihaseksii, jota et tosiaankaan oo multa saamassa", Mandy sanoi ärsyttävästi ja poistui sitten Milon ovelta. Tyttö käveli kiukkuisesti omaan huoneeseen ja sulki oven perässään.

Vaaleaverikkö nojasi oveaan vasten ja hänen kasvonsa vääntyivät epäuskoiseen irvistykseen. Mickeyn käynti oli pilannut kaiken, aivan kaiken! Tyttö ei mahtanut mitään parille turhautuneelle kyyneleelle, jotka vierähtivät poskilta alas. Mandy oli samalla niin kiukkuinen ja surullinen, että himo, joka oli vielä hetki sitten vartalon vallannut, oli kadonnut kokonaan.

Milo kuunteli turhautuneena Mandyn raivoamista. Taisi olla pelkkää esitystä tosiaankin tuo kaikki. Sillä tässä taas nähtiin se oikea Mandy, jonka Milo tunsi.
"Mandy!", Milo parkaisi toisen sanoihin, "Ensiks, Mike on mun veli. Mun kaksoisveli. Me ollaan oltu helvetti samaan aikaa kohdussa, leikitty koko pieni ikämme yhdessä, käyty samoja kouluja jne. tottakai mä sille puhun!"
Sitten Milo nappasi paitansa lattialta ja puki sen päälleen. Nuorukainen loi nyrkkinsä sänkyään vasten ja puri ärtyneenä huultaan. Helvetin nainen. Sitten nuorukainen lähti Mandyn perässä tämän huoneen ovelle.
"Vittu jos oot tollanen, niin kohta lähdenki", Milo totesi sitten vihaisesti ja käveli keittiöön. Nuorukainen kaatoi lasin täyteen viiniä ja kulautti puolet lasista suorilla kurkkuunsa. Alkoholia tässä tarvittiin taas. Kun lasi oli saatu tyhjäksi nappasi Milo pullon käteensä, laittoi sandaalit jalkoihinsa ja lähti sitten ovesta ulos.

"Se on moro, mä sit meen kerta niin toivoit. Katotaan aamulla uudestaan", Milo sanoi sitten vihaisesti ja paiskasi oven kiinni. Nuorukainen ei kyllä lähtenyt minnekkään, vaan jäi kerrostalon portaikkoon istumaan hetkeksi ja purkamaan vihaansa viinipullon tyhjentämiseen.

Mandy tasasi hermojaan omassa huoneessaan. Vaikka Milo ja Mickey olivatkin veljeksiä, ei heidän yhteinen harrastuksensa saanut olla Mandyn haukkuminen. Se sattui oikeasti, kun tuollaista sai kuulla! Ties mitä kaikkea Milo olikaan Mickeylle kertonut, ei Mandy edes tahtonut tietää.
"Hyvä!" Mandy kivahti Milon sanoille siitä, että nuorukainen lähtisi kohta. Oli ihmeellistä, ettei Jasper ollut vielä herännyt heidän riitelyynsä, mikä oli ollut jo hieman kovaäänistä.

Sitten Milo jo ilmoittikin lähtevänsä ja Mandyn korviin kantautui oven paukahdus. Hetken aikaa Mandy nojasi oveensa liikkumattomana ja vaitonaisena, kunnes puki paitapuseronsa nopeasti ylleen.
Ei Milo oikeasti voinut minnekään lähteä! Eivät he näin voisi riitojansa enää sopia. He olivat muuttuneet, eikö niin? Joten riidatkin tulisi sopia, jotta suhde toimisi.

Vaaleaverikkö oli saanut puettua paitapuseronsa päälle ja napitettua pari nappia kiinni, kun avasi oven. Hän oli jo valmiina ryntäämään Milon perään, mutta sitä ei tarvinutkaan.
Milo istui portaikolla, ja pojan paikantaessaan tyttö pysähtyi kuin seinään. Mandy siirsi katseensa pois Milosta ja oli aivan hiljaa. Hetken aikaa.
"... Ei se oikeasti... Tuntunut kovin kivalta.." pahis sitten sopersi pyöritellessään silmiään estääkseen silmiensä kostumisen. Kyllä Milo tietäisi, mitä asiaa Mandy nyt tarkoitti. Sitä haukkumisasiaa tietenkin.

Kauaa Milo ei ehtinyt viettää kahden keskeistä nautintotuokiota viinipullon kanssa, kun Mandy oli jo sännännyt perässä portaikkoon. Milo käänsi katseensa pullosta nyt Mandyyn ja sitten takaisin viinipulloon.
"... hyvä vään, tiedät vähän miltä musta on tässä tuntunut aina", Milo totesi sitten enemminkin viinipullolle kuin Mandylle. Niin, Mandyhän lähinnä oli mukiloinut ja huutanut Milolle aina kun ehti. Siksi Milo olikin viettänyt aikaansa enemmän Mickeyn luona kuin Mandyn luona kotona, silloin myös ehti puhua velipojan kanssa asioista.

"... että niin, montakohan kertaa sä oot mulle tässä ajan kuluessa huutanut, raivonnut, hakannut jne? Sit voit miettiä että miltä musta on tuntunut ja miettiä, että miten pientä toi on verrattuna sun tekemisiin", Milo jatkoi sitten ja käänsi hetkeksi katseensa takana olevaan Mandyyn. Miehenalku vei pullon huulilleen ja kulautti pienen hörpyn viinista suuhunsa.

Mandy seisoi vaisuna auki jääneen etuoven välissä. Tyttö ei tahtonut myöntää itselleen olleensa niin kauhea kuin Milo nyt tyttöä kuvaili. Pahis tunsi itsensä rapistuvan koko ajan, koko ajan Milon vain puhuessa. Mandy tunsi suurta häpeää ja omantunnontuskaa, ja se kyllä tytöstä näkyi selvästi; Mandyn alahuuli värisi hienoisesti ja tytön katse harhaili ahdistuneena lattialla edestakaisin. Tytön sormet, pikkurilli, nimetön sekä peukalo, ristivät koko ajan nimetöntä ja pikkurilliä, missä peukalo auttoi ristimisessä (en tiiä tajusitko, mutta ei ressaa XD ). Mandy seisoi paikoillaan hyvin ahdistuneena. Hän ei ollut enää lapsi, joka voisi hiljaisuudella osoittaa sen, että oli tehnyt väärin. Mutta ei hän vielä ollut aikuinenkaan. Mitä aikuisuus edes oli, milloin sitä lueteltiin olevansa aikuinen?

Vaaleaverikkö veti syvään henkeä ja katse siirtyi lattiasta nyt seinään, edelleenkin katse pidettiin poissa Milosta. Mandyn maailma oli tosiaankin muuttumassa, aivan kokonaan.
"... M-mut kyllä sä.." ääni oli särkynyt ikävästi, joten Mandy lopetti lauseensa kesken. Tyttö nielaisi ja yritti uudemman kerran: "... Kyllä sä tiedät, m-millane mä oon.. Ei mun oo niin helppoa muuttua, vaikka mä k-kuinka sitä yritän.." Mandy sopersi itkuisesti ja puri alahuultaan, jottei vain murtuisi. Kädet asetettiin epävarmasti puuskaan ja tyttö hieroi käsillään käsivarsiaan vasten.
"... Mut mulla ei oo koskaan ollut ketään, kenen luokse mä voisin mennä... Sä oot... Sä oot vaan jotenkin k-kestänyt mua ja... Ollu siinä, kun mä avaudun..." tyttö kuiskasi viimeisen lauseen aivan hiljaa ja puristi silmänsä tiukasti yhteen. Niin, silloin kun Mandylla on ollut tilaisuutta purkaa omia tunteitaan, ne ovat ilmenneet vain kiroiluna, huutona ja hakkaamisena Miloa kohtaa.

Sitten Mandy hätkähti kuullessaan oven avautuvan samasta kerroksesta. Tyttö käytti sitä itselleen tekosyynä, jotta voisi pinkaista nopeasti sisälle turvaan. Vaaleaverikkö ei todellakaan tahtonut kohdata naapureitaan siinä tilassa ollessaan. Ja eihän hänellä ollut yllään muuta kuin paitapusero, jonka pari nappia oli hätäisesti napitettu.
Mandy käveli hitaasti olohuoneeseen ja jäi seisomaan ikkunan eteen, josta näki parvekkeelle ja ulos.

Milo katseli viinipullon etikettiä vähemmän kiinnostuneena ja pyöritteli pullon sisältöä pullossa. Nuorukainen kuunteli Mandyn puheita sanomatta sanaakaan. Vaikka Mandyllä ei ollut ketään, ei se ainakaan koskaan olisi oikeuttanut Milon hakkaamiseen, vaikkei tytön kädet nyt kovasti tässä kropassa tuntuneetkaan. Enemminkin tunne oli sisällä, mutteihan tämä nuorukainen koskaan tunteistaan puhunut. Ei edes Mickeylle. Kun ovi alkoi käydä samassa kerroksessa ja Mandy pinkaisi omaan kotiin, nousi Milo ylös portaikosta. Poika hörppäsi viinipullosta taas kulauksen ja mietiskeli äskeistä.

Vanhempi herrasmies meni hissiin ja Milo tervehti häntä pienen hymynkaareen kera. Herrasmies vain naurahti pojan viinipullolle ja ehkä hieman.. sotkuiselle tyylille, sillä eihän poika ollut kuin vain pukenut päälle sen äsköisen kiihkeän hetken jälkeen. Joten mahtoi tukka olla sekaisin. Milo käveli sitten myöskin kotiinsa, riisui kenkänsä eteiseen ja huokaisi syvään. Poika seurasi Mandyä olohuoneeseen. Vieläkään sanomatta mitään nuorukainen vain katseli välillä murtunutta tyttöä.
"... valitettavasti mä tiedän millanen sä oot, mutta tää uus Mandy on paljon mukavampi kuin se entinen...", Milo totesi sitten hiljaa ja laski viinipullon lattialle.
"... mut sun täytyy ymmärtää, et kauheesti et voi jatkaa tollasta avautumista.. koska mullakin täyttyy joskus se mitta. Tai sehän meinas jo täyttyä, mutta jotenkin siitä päästiin.. ihan vaan sun kannalta, että jos haluut mua katella, niin...", Milo jatkoi sitten yhtä hiljaisella ja rauhallisella äänensävyllä. Ehkä pieni hiprakka oli jo pojalle melkein kokonaisen viinipullon juomisesta tullut, muttei mitään radikaalimpaa. Sillä olihan Milo syönyt hyvin aikaisemmin.

//Ahh, kuuntelen vaa tota disneyn soundtrackia ja sitä paluu mikä mikä maahan kappaletta *_____________*

I am not a child now
I can take care of myself
I mustn't let them down now
Mustn't let them see me cry
I'm fine, I'm fine

Kyllä Mandy ymmärsi sen, että hänen täytyisi muuttua. Muuttaa tapaansa, jolla hän avautui omista, piilotetuista tunteistaan Milolle, ainoalle henkilölle, kenelle Mandy pystyi edes jotenkin puhumaan. Milon sanoista tosin alkoi saada enemmän sellaisen kuvan, ettei miehenalku ollut alusta alkaenkaan yrittämässä tosissaan tämän suhteen eteen.
"ihan vaan sun kannalta, että jos haluut mua katella, niin..."
Totta kai se satutti ja riipaisi sydämestä. Mandy puri alahuultaan pidätelläkseen kyyneleitään, joita hän kuitenkin hyvin harvoin kenenkään edessä vuodatti.
"Ihan kuin sä... Ihan kuin sulle ois ihan sama, miten meille käy.." Mandy henkäisi hiljaa ja kulmat kurtussa tyttö niiskautti vaimeasti.
"Mut sunki täytyy muuttua.." tyttö sanoi sitten, eikä edelleenkään kääntynyt poikaan päin. "Sun täytyy oppii puhuu mulle, jotta mä tiedän, mitä voin milloinkin tehdä. En mä osaa lukea ajatuksia, ja sä oot mulle edelleenkin iso kysymysmerkki, vaikka ollaankin jo jonkun aikaa yhdessä asuttu.." pahis puhui ja pysyi yhä paikoillaan, selkä Miloon päin.

My whole world is changing
I don't know where to turn
I can't leave you waiting
But I can't stay and watch
The city burn, watch it burn

Nyt Mandy viimein uskalsi kääntyä Miloon päin. Tytön silmät olivat vetistyneet, mutta kyyneleitä ei vielä oltu vuodatettu. Tyttö katsoi Miloa murtuneena ja eksyneenä, tietämättömänä.
"Mä en haluu päästää sua käsistäni.." tyttö kuiskasi hiljaa ja haaleanvihreät silmät katsoivat Miloa lohduttomina silmiin.
"Mut jos sä et... Anna mulle aikaa, aikaa muuttua, niin me molemmat vaan... Ollaan lohduttomia meijän typerien riitojen takia.."

I try and try to understand
The distance in between
The love I feel, the things I fear
And every single dream

//Mäpä en kuuntele mitään muuta kun kellon tikitystä, lalalalaa

Milo istui vaiin kuuntelemassa Mandyn sanoja. Miten toinen pystyi väittämään tuollaista? Eikö Milo olisi lähtenyt jo aika päiviä sitten, jos se olisi ihan sama. Naiset. Aina vain syyttelemässä ja vääntämässä sanoja väärinpäin, miksi ihmeessä he halusivat tehdä niin? Milo ei ymmärtänyt naisten ajatusmaailmaa, eikä ehkä haluaisikaan ymmärtää.
"Ai mulle ihan sama? Luuletko, että mä täällä olisin kauaa ollut, jos mulle olis ihan sama mitä mielle käy?", Milo totesi sitten hieman kärkkäämmin, ei hänen tarvitsisi tuollaisia sanoja kestää. Milohan oli siksi yrittänyt jaksaa Mandyä, koska piti tytöstä jossain sisimmässään. Ainakin hän uskoi pitävänsä. Ja viime päivät olivat todistaneet nämä todeksi.

"... mitä mun pitäis puhua? Kerro mulle. Koska mäkään en osaa lukea sun ajatuksia. Enkä mäkään tiedä susta juuri mitään...", Milo jatkoi sitten, mutta hieman rauhallisemmalla äänensävyllä taas. Mistä pojan olisi pitänyt muka avautua? Eikö hän puhunut ihan tarpeeksi asioista, jos niitä oli? Voisiko joku selventää asioita Milolle? Sitten Mandy kääntyi Miloa päin, pojan siniset silmät kohtasivat tytön lohduttomat silmät, ja katsoivat niitä rauhallisena.
"... enkä mä halua päästää teitä..", Milo sanoi sitten hiljaa Mandyn perään. Niin, ei nuorukainen halunnut Mandyä saati Jasperia hylätä, ei ainakaan näiden muutaman päivän jälkeen enää.
"... eikä sun tai mun tartte kokonaan muuttua, mut täytyy ymmärtää et paljon toista jotkut sanat voi satuttaa.. tai siis.. kyl mua on satuttanu, kun sä oot mua haukkunu kusipääks ja kaikki sen variaatiot", Milo sanoi sitten vielä hiljaa. Mitä Miloko puhui jotain tunteistaan? Rasti seinään ja äkkiä.

// >:
Nyt kuuntelen Paramoren Ignorancea XD

Mandy kuunteli hiljaa Milon sanoja, ja joissain välissä tytön olisi tehnyt mieli sanoa pari sanaa väliin, mutta jätti ne sanomatta. Nyt oli parasta miettiä mielessä tarkasti, mitä aikoisi sanoa ääneen. Sillä yksikin väärä sana voisi olla kohtalokas. Milo tosin sanoi, ettei tahtonut jättää tyttöä taikka Jasperia, ja tuon tieto vähensi sitä pelkoa, jota Mandy sillä hetkellä tunsi.
Milo alkoi kertoa, mikä häntä oli satuttanut. Kyllä, Mandy tiesi tiettyjen sanojensa kyllä tuovan mielipahaa, mutta nyt tyttö ei mahtanut mitään sille pienelle virneelle, joka kohosi toiselle huulenpielelle.
"... Ai ihan kaikki variaatiot?" tyttö kysyi arasti, mutta selvästi hieman huvittuneena. Ei hän enää muistanut, miksi oli Miloa mennyt haukkumaan. Haukkumalla Miloa tytön oma mielipaha hälveni jonkin verran, muta näemmä se oli sitten siirtynyt Miloon.

Pahis astui lähemmäs Miloa ja painoi otsansa pojan rintakehää vasten.
"... Anteeks, jos oon satuttanu sua mun sanomisilla.." Mandy sanoi selvästi katuvalla äänellä. Anteeksipyyntäminen oli vielä vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tyttö tekisi parhaansa, jotta osaisi pyytää anteeksi silloin, kun sitä oikeasti tarvittaisi.
"Mä lupaan haukkua sua lievemmillä sanoilla..?" tyttö kysyi hiljaa ja toivoi, ettei hänen huvitettavaksi tarkoitetut sanansa aiheuttaisi väärää kuvaa Milolle. Kasvot pidettiin yhä piilossa Milon rintakehällä käsien samalla roikkuessa velttoina omia kylkiä vasten.

//Milo kyllä istu, mutta laitan sen sit seisomaan xD Tai siis vois Mandyllä olla hankaa painaa päätä Milon rintakehään, ku se istuu ja Mandy seisoo(?)

Nuorukainen oli noussut seisomaan, sillä oli aikeissa viedä viinipullon keittiöön. Tuskin sitä enää tarvittaisiin, jäljellähän oli vain pohjasakka, joka ei todellakaan ollut hyvää. Samassa Mandy olikin taas avannut suunsa, tosin nyt virnistellen. Milo katsoi hetken kummissaan kulmat koholla ja virnisti sitten itsekin.
"Hmm.. no sanooko esim. molopää mitään neidille?", Milo totesi sitten ja hymähti.

Seuraavaksi poika huomasi Mandyn pään omalla rintakehällään. Poika asetti sen käden, jossa pullokin oli tytön selälle. Pieni hymynvirne nousi pojan kasvoille, mutta onneksi Mandy ei sitä nähnyt. Sillä Miloa huvitti ajatus Mandystä pyytämässä anteeksi, eihän se saisi olla hauskaa, mutta syytetään nyt alkoholia.
".. hmm... ehkä sä saat anteeks", Milo hymähti ja taputti Mandyä selkään varovasti. Pullo kädessä se oli tosin taitolaji.
".. vai lievemmillä sanoilla? Mitä ne sellaiset on? Onks olemassa jotain lieviä haukkumasanoja?", Milo kysyi sitten virnistellen ja katseli tyttöä alaviistoon.

//EIKÄ ISTUNU !!!!!!!!!!!! O_____________O EN LUKENU MISTÄÄN! Luin vaa, että se laski sen viinipullon lattialle!
... No ihan sama XD

"... No mä voin vaikka yrittää keksii sellasia?" Mandy ehdotti, kun Milo oli ääneen ihmetellyt, oliko lievempiäkin haukkumasanoja olemassa. Mandy piti kasvojaan vielä hetken aikaa piilotettuna pojan rintakehään, mutta nosti sitten viimein kasvojaan. Mandy nosti kasvonsa hitaasti ja pian tyttö näki silmissään Milon kasvot.
"Eiks idiootti oo aika lievä?" tyttö kysyi sitten ja vakaville kasvoille syntyi sitten pieni hymynpoikanen.

Jotenkin nyt tuntui, että ensimmäinen muuri heidän välillä olisi murrettu. Mandy ei enää kokenut oloaan niin ahdistavaksi tai hämmentyneeksi Milon lähellä kuin vielä hetki sitten. Ehkä tämä olikin ollut ihan hyvä asia, tämä heidän pienen riitansa. Siis ei sillä tavalla hyvä asia, mutta sitten taas toisella tavalla hyvä asia.

//Tuolla lukee (äskeistä edellinen ja eka lause) "Milo istui vaiin kuuntelemassa Mandyn sanoja" ihan kirjoitusvirheellä vaiin xD Että äläpäs siinä nyt

Milo hymähti jotakin Mandylle ja nosti kulmiaan koholle, vaikkei Mandy sitä ollut näkemässäkään. Ilmeisesti pojan rintakehä oli mielenkiintoisempi alue kuin kasvot.
"... hmm ... no ehkä mä sen hyväksyn", Milo naurahti pienesti ja irrottautui Mandyn läheisyydestä. Hän oli aikionut viedä pullon keittiöön ja tekisi sen ennen kuin unohtaisi. Sitä paitsi pullo kädessä ei pystynyt tekemään mitään järkevää.

"Vien tän", Milo totesi ja lähti kävelemään kohti keittiötä. Poika kaati viinipullon pohjat lavuaariin ja huuhteli sitten pullon vedellä, laskien sen lopulta tiskipöydälle odottamaan palautusta lasinkeräykseen. Aika hyvin Milo oli saanut kyllä viinin juotua, eikä missään tuntunut? Vai tuntuiko sittenkin? No ainakaan Milo itse ei huomannut eroa entiseen, ehkä sen saattoi ulkopuolinen huomata, että poika ei ollut enää niin terävä tekemisissään. Milo jäi keittiöön seisoskelemaan hetkeksi ja tuijottelemaan ikkunasta ulos.

//... Ai tossa! Missä se muka istu, lattialla vain sohvalla?? XDDD Et kirjottanu sitä niin tarkasti, niin mä vaa ignoorasin sen, höhöh.
Päätin sitten pistää ikärajan *u*

Mandy jäi paikoilleen tuijottamaan Milon perään, joka vei keittiöön tyhjää viinipulloa. Vaaleaverikkö mietti, mitä hän voisi tehdä saadakseen Milon iloisemmalle tuulelle. No hyvä on, ei sitä kauaa tarvinnut miettiä, mistä Milo saataisiin tyytyväiseksi. Mandy sätti itseään olemalla taas irstas, mutta täytyi myöntää, että hänestäkin suunnitelma kuulosti ihan... Mielenkiintoiselta.

Pahis hiippaili hiiren hiljaa Milon taakse ja toivoi, ettei miehenalku ollut hänen tulemistaan kuullut. Sitten Mandyn kädet asettautuivat Milon lantiolle, josta ne jatkoivat yhä matkaansa kohti alavatsaa ja siitä alemmas. Tyttö painautui aivan kiinni Milon selkään, kun hänen kätensä löysivät Milon miehisyyden housujen päältä.
Mandyn huulet painautuivat Milon niskalle ja tyttö suukotti toisen niskaa samalla, kun antoi käsiensä hyväillä urheilijan miehisyyttä hellästi.

Vaikka heidät olikin äsken keskeytetty, ja Mandy oli jo ehtinyt olla sitä mieltä, että himo oli kadonnut kokonaan, sai sen himon kuitenkin tulemaan takaisin todella helposti.

//Soffallahan se istuskeli. Mut ihan sama xD Se on hyvin selvitetty silti. Ja OOOK.

Milo ei huomannut ajatuksiltaan Mandyn tuloa keittiöön ja poika säpsähti hieman, kun tunsi tytön kädet lantiollaan. Milon katse kääntyi olan yli Mandyyn ja ilme muuttui tietäväksi. Kohta blondin kädet olivat Milon miehisyydellä, ja sekös vasta poikaa miellytti. Nuorukainen antoi Mandyn aluksi rauhassa hyväillä itseään ja kääntyi sitten tyttöä päin.
"Vai että tällaistä sittenkin?", Milo sanoi hiljempaa ja painoi huulensa Mandyn huulille.
"... luulin, ettet enää halunnut", Milo jatkoi käheästi ja suuteli tytön kaulaa hetken. Sitten nuorukainen alkoi liikkua tyttö mukanaan kohti huonetta, jossa äskeisiä hetkiä voitiin jatkaa, siihen mihin aiemmin oli jääty. Päästessään huoneeseensa Milo ei aikaillut enempää, vaan riisui paitansa ja avasi Mandyn paidasta ne muutamat napit jotka olivat vielä kiinni.

"Jatketaanko siitä mihin jäätiin?", Milo kuiskasi sitten Mandyn korvaan ja kaatoi tytön allensa sängyn päälle. Milo hymyili ilkikurisesti Mandylle. Poika oli erittäin tyytyväinen, että ilta kuitenkin päätyi tähän. Erittäin erittäin tyytyväinen. Ja tuskinpa se Mandyäkään haittasi. Olihan molemmat varmaankin kovassa puutteessa.

Mandy nosti päätään, kun Milo kääntyi ympäri. Tyttö nyökkäsi pienesti kysymykselle, ennen kuin miehenalku painoi huulensa tytön huulia vasten. Vaaleaverikkö henkäisi ihastuneena ja asetti kätensä jälleen Milon niskalle. Okei, tämä oli paljon parempaa kuin riitely Milon kanssa.
Ei, vihaseksiä tyttö ei koskaan alentuisi harrastamaan. Heidän täytyisi aina sopia, ennen kuin matka sänkyyn tai minne tahansa olisi sovittu.
"... Puhu vaan omasta puolestasi", Mandy mutisi nautinnosta henkäillen, kun Milon huulet alkoivat suudella hänen kaulaansa. He alkoivat sitten siirtyä kohti huonetta, jossa ehdittiin äskettäin jo pääsemään melko pitkälle. Ja mikä valitettavasti keskeytyi Milon ääliöveljen takia. Mutta ehkä nyt tämä ei keskeytyisi. Toivottavasti ei.

Mandy mumisi jotain myöntävän kuuloista, kun urheilija kysyi, jatkaisivatko he siitä, mihin he jäivät. Sopi se Mandylle, paremmin kuin hyvin.
Tyttö painettiin vasten sänkyä ja blondi hyökkäsi välittömästi Milon huulten kimppuun samalla, kun riisui paitansa kokonaan pois päältään. Mandy heitti paitansa jonnekin sivummalle ja nyt hänen kätensä olivat myös mukana toiminnassa. Kädet asettautuivat Milon kasvojen molemmille puolille ja vetivät poikaa vain entistä ahnaampaan suudelmaan.

Miehenalku vastasi tytön ahnaisiin suudelmiin yhtä ahnaasti ja nälkäisesti, himo oli astetta verran vielä kovempi kuin aiemmin, sillä nyt sitä oli joutunut pakosti odottelemaan. Nälkähän kasvaa syödessä, vai miten se meni? Kuitenkin Milo oli nyt erittäin nälkäinen ja suorastaan söi tytön huulia. Kieli tungettiin mukaan ja se alkoi tanssia Mandyn kielen kanssa. Milon terve käsi hivelöi aluksi toisen kaulaa, liikkuen siitä alemmas rinnoille asti. Ei, nyt ei todellakaan pojalla ollut malttia mihinkään leikkimiseen, itse aktiin pitäisi kohta päästä tai pää räjähtäisi. Ainakin siltä se nyt tuntui.

Milo irrottautui suudelmista ja haukkoi happea keuhkoihinsa. Nuorukainen riisui kollarit jalastaan ja kävi sitten uudestaan kiinni Mandyyn, tosin nyt huulet kulkivat solisluilta rinnoille, rinnoilta vatsalle, vatsalta alavatsalle ja lopulta tytön alushousuille. (Oletan et Mandy on pukenut kuitenkin alushousut sen paitamekon alle...) Milo ei malttanut odotella pidempää, vaan riisui uudestaan tytön päältä nuo alushousut. Pojan käsi kävi sitten koskemassa varovasti toisen pyhintä ja sitten nuorukainen nousi hieman ylös päin toisen kehon päältä. Milo katsoi tyttöä silmiin ja hakeutui taas toisen huulille. Käsi seikkaili hyväilemässä yhä tytön rintoja ja kylkiä. Nuorukaisen hengitys oli jo kiihtynyt ja pienet hikikarpalot alkoivat jo ilmestyä vähitellen takaisin keholle. Miehenalku tunsi kuinka veri alkoi jo pakkautua miehisyyteen aivojen käytön sijaan. Bokserit alkaisivat kohta ahdistaa, jos niistä ei päästäisi vielä eroon.