Satellite Heart

Taylor naurahti astuessaan portaikon viimeiset askelmat cheerleader vanavedessään. "Yleensä ei, mutta tällä hetkellä kotona ei taida olla kuin äiti ja Maddison on joko huoneessaan tai ulkona", hän valaisi Morrisien perhe-elämän yksityiskohtia.
Askeleet veivät eräänlaisen oleskelutilan läpi, joka alkoi heti portaiden päädyttyä. Muutamaa nojatuolia ja suurta, mustaa nahkasohvaa ja valkeaa karvamattoa lukuunottamatta tilassa ei mitään muuta ollutkaan. Taylor avasi reunimmaisen oven vasemmalta ja viittoi Penelopea käymään ovesta sisään ennen häntä, "Oho, äiti onkin siivonnut", hän virnisti pikkupoikamaiseen tyyliinsä ja astui toisen jälkeen huoneensa puolelle. Se oli pelkistetty, kuten jokainen muukin huone ja nurkka tässä talossa. Verhot, petivaatteet ja jopa huonekalut sointuivat täysin huoneen seiniä koristavaan korostetapettiin ja tummanharmaaseen maaliin. Lattia oli tummaa parkettia, joka oli selvästi vahattu vähän aikaa sitten.
Taylor riisui hupparinsa, heitti sen eräänlaisessa nurkkauksessa olevalle tummalle kulmasohvalle ja rojahti itse sängyllensä tyytyväisenä myhäillen. Seinään kiinnitetyllä hyllyllä oli vino pino erilaisia dvd-leffoja, lähinnä kauhua ja toimintaa... Sekä tietenkin college-huumoria American Pie-elokuvien tyyliin.
"Me voitaisiin hakea alakerrasta jotain syötävää ja moikata mun äitiä samalla", urheilija ehdotti ja nousi sängynreunalle istumaan. Ruskeat silmät seurasivat tarkkaavaisesti punapäätä, "Mä voisin jopa esitellä sut mun rakkaalle", Taylor hymähti ja naksautteli sormiaan.

"Ole kuin kotonas, mutta älä riko mitään", tummatukkainen kiusoitteli naurahdellen ja nousi seisomaan.

//... Kolmas kerta toden sanoo -___-'

Penelope päästi hiljaisen 'aa' -henkäyksen huuliensa välistä, kun oli kuullut Taylorin vastauksen. Vai ei heillä yleensä olisi näin hiljaista? Minkäköhänlaisia ääniä talosta sitten kuuluisi, jos koko perhe olisi paikalla? Täytyi myöntää, että Pepe olisi halunnut kysyä, mutta viime hetkellä hän vain päätti olla hiljaa ja seurata Tayloria sen enempää utelematta.

Cheerleader seurasi Tayloria oleskeluhuoneen poikki ja silmäili uteliaana ympärilleen. Hän naurahti herttaisesti Taylorin toteamukselle siitä, että äiti oli siivonnut ja astui sitten nuorukaisen huoneeseen, kun poika oli viittonut tyttöä menemään ensin.
Vihertävänsiniset silmät tutkivat kiinnostuneena ympärilleen, kun hän tutkaili pojan huonetta. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö huone olisi kuulunut miespuoliselle ihmiselle. Ei sitä oikein osannut selittää, mikä huoneesta teki poikamaisen. Kaipa se oli ne värit ja kalusteet sun muut esineet huoneessa. Elokuviakin löytyi ihan kiva kasa. Penelope oli itsekin varsinainen elokuvahirmu, hän osteli mielellään elokuvia ja katseli niitä yksin. Romanttisia tai surullisia elokuvia katsoessaan hän aina toivoi jonkun vierelleen, jonka olkapäähän hän voisi painaa päänsä ja itkeä rauhassa elokuvan surullisuud-
Hetkinen. Penelope ei ollut pitkiin aikoihin katsonut yhtään romanttista elokuvaa, koska hän epäili rohkeuttaan. Hän ei kuitenkaan kykenisi katsomaan mitään romanttista elokuvaa, ainakaan loppuun, sillä ne vain muistuttivat Pepeä hänen seurustelusuhteesta, mikä oli valitettavasti epäonnistunut...

Penelope pudisti päätään herättääkseen itsensä oudosta koomastaan ja katsahti Tayloriin, joka oli luopunut hupparistaan ja loikoili nyt sängyllään. Pepekin riisui oman tummanruskean neulepaitansa, joka olikin jo pidemmän aikaa tuntunut kuumalta yllä. Tytölle jäi päälleen nyt musta yksinkertainen toppi ja tummansiniset farkut.
Tyttö kurtisti kulmiaan hivenen, kun Taylor mainitsi äitinsä. Taylor... Esittelisi Penelopen äidilleen? Ou. Sehän... Sehän kuulosti mukavalta. Mutta miksi sitten vatsanpohjassa tuntui oudolta? "Mikäs siinä", tyttö vastasi ja hymyili Taylorille pienesti. Hän tunki kätensä farkkujensa taskuun ja odotteli, että Taylor tekisi jonkinlaisen aloitteen.
"Rakkaalle?" Penelope kysyi kummastuneena ja naurahti huvittuneena. Kasvoille jäi huvittunut virne. "Ja minä kun luulin tietäväni sinusta jo kaiken! Mitähän muuta sinä oikein salaat minulta", punapää kiusoitteli ja hymyili valkoiset hampaat esillä.

Kun Taylor kiusasi vuorostaan Penelopea, tyttö katsahti ympärilleen ja nappasi eräältä hyllyltä jonkinlaisen lasikoristeen (... sovitaan, että sillä on sellainen XDDDD ) ja katseli sitä arvioiden. "Eli jos pudotan tämän vahingossa, suuttuisitko minulle ja heittäisitkö minut ulos?"
Hyvin hauskaa, Penelope. Hyvin hauskaa.

Taylor katsahti Penelopen puoleen ja kohotti kulmiaan, "Kyllä suuttuisin ja heittäisin sinut ulos... Ikkunasta", hän vastasi vakavalla äänensävyllä, mutta kasvoille levinnyt virnistys pilasi kaiken ja paljasti toiselle, että urheilija oli kaikkea muuta kuin tosissaan.
"Sä et tiedäkään, mitä kaikkea mä olen jättänyt kertomatta... Naiset ei kuulemma pidä siitä, jos niille puhuu muista naisista", Taylor kommentoi huvittuneena, napaten sitten äskettäin riisutun hupparinsa. "Mennään", hän käskytti ja avasi huoneensa oven askelten kuljettaessa nuorukaista rappusia kohti, samaan aikaan tuo kiskoi hupparia takaisin päällensä.
Taylor vilkaisi olkansa yli varmistaakseen, että Penelope todellakin tuli hänen perässään, eikä jäänyt pojan huoneeseen terrorisoimaan lasikoristeita sen enempää.
Rappuset oltiin laskeuduttu nopeasti ja tahtia hidastettiin hiukan, jottei Penelope joutuisi yksin haahuilemaan olohuoneeseen asti. "Äiti!", Taylor huudahti ja vilkaisi alakerrassa ensin keittiön puoleen, ennen kuin asteli ruokailutilana toimivan huoneen läpi olohuoneeseen.
Hänen äitinsä, Megan, oli varsin nuorekas. Ei naista oltu mitenkään leikelty tai pumpattu täyteen botoxia, joten tottakai ikä näkyi pieninä juonteina ihossa. Äiti oli hoikka, kuntoilufriikki - mutta ei kuitenkaan mikään bodari, jos joku sellaista kuvittelisi.

Nainen istui sohvalla rentoon huppariin ja collegehousuihin pukeutuneena, kasvot olivat tähän aikaan illasta meikittömät ja ilmassa tuoksui hentoisesti kasvorasva, jota hän laittoi aina iltaisin. Taylor seisahti äitinsä eteen, joka katsoi poikaansa kysyvästi, "Mitä?", Megan kysyi ja katseli poikansa kasvoja. Hän oli edelleen sitä mieltä, että tuo oli perinyt syvänruskeat silmänsä isältään, samoin jotkin kasvonpiirteet. "Mulla on sitten yövieras", Taylor virnisti ja sai äitinsä naurahtamaan, "No, ei kai se yövieras missään piilossa nuku?", nainen kysyi päivitellen mielessään poikansa veijarimaisuutta. "Ei nukukaan... Penelope, tuu sanoon moi", urheilija lausahti ja katsahti cheerleaderiin rohkaisevasti. "Ai sulla on joku tyttö täällä... Mä jo pelästyin että Kevin on taas päättänyt muuttaa meille", Megan naurahti jälleen ja vilkaisi sivusilmällä televisiossa pyörivää ohjelmaa. Hän oli totaalinen tosiTV-fani, hän seurasi kaikkea Jersey Shoresta New Jerseyn Täydellisiin Naisiin asti.
"Äiti, tässä on Penelope, samalla vuosiluokalla Maddisonin kanssa ja mun hyvä ystävä", Taylor harkitsi sanansa tällä kertaa tarkkaan, jottei äiti saisi vääristynyttä kuvaa hänen ja Pepen väleistä. Eihän cheerleader sentään hänen tyttöystävänsä ollut !

"Ikkunasta? Kiitti vaan", Penelope tokaisi nauraen ja huvittui enemmän nähdessään Taylorin leven virneen. Sitten punapää laski lasiesineen takaisin sinne, mistä oli sen käsiinsä ottanut, ettei vain vahingossakaan rikkoisi sitä.
Muut naiset, Penelope ei voinut olla hykertelemättä huvittuneisuudesta, kun Taylor puheli muista naisistaan. Ehkä joku olisi ollut siitä huolissaan, siis joku, joka olisi ihastunut Tayloriin. Tai siis, olihan Taylor Penelopen mielestä mukava, ystävällinen, hauska ja kaikkea sellaista, mistä Penelope piti, mutta ei hän ollut ihastunut Tayloriin. Eihän?
Voi tsiisus, miten ajatukset osaavatkin karata täysin omille teilleen?

Ja jälleen sitä mentiin. Taylor olikin jo suunnannut ulos huoneestaan, kun Penelope heräsi ajatuksistaan. Hän lähti seuraamaan Tayloria kohti alakertaa, jossa miehenalku huutelikin sitten jo äitinsä perään. "Minä niin arvasin, että puhut äidistäsi", Penelope kuittaili huvittuneena. Niin, ei Taylorilla tainnut sillä hetkellä olla muita naisia kuin pojan äiti ja sisko. Ja nyt Penelope. Tai siis sillä tavalla Taylorilla oli nyt Penelope, kun tyttö oli aikeissa jäädä yöksi.
Huh, miksi tyttöä alkoi kuumottaa näin yllättäen?

Punapää jäi sitten seisomaan hieman syrjemmälle, kun Taylor meni äitinsä luokse olohuoneeseen. Penelope näki Taylorin äidistä melko vähän siltä etäisyydeltä. Pepe kuunteli Taylorin ja tämän äidin keskustelua, kunnes tajusi, että Taylor aikoi tosiaan esitellä hänet äidilleen. Silloinkos tytön posket vasta punaisiksi muuttuivat, kun Taylor pyysi tyttöä tulemaan lähemmäs. Pepen jalat tuntuivat muuttuneen painavemmiksi ja hengitys tiheentyi. Mitä ihmeellistä tässä muka oli, ei mitään. Joten miksi Penelope tunsi itsensä oudon alastomaksi, kun hän käveli Taylorin rinnalle ja katsoi Taylorin äitiä. Ja tyttö yritti hymyillä kauniisti.
"Hei, hauska tutustua", Penelope sopersi sitten naama punaisena, kun Taylor oli esitellyt hänet äidilleen.

Megan silmäili tyttöä, jonka Taylor oli äidilleen äskettäin esitellyt. Tietenkin naisella heräili epäilyksiä 'hyvä ystävä' lausahduksesta, eihän hänen poikansa ollut juuri koskaan tuonut tyttöjä kotiin saakka. Lukuunottamatta tietysti niitä, jotka tulivat myöhään illalla ja lähtivät aamulla ennen kuin muu perhe oli herännyt.
Nainen hymyili ystävällisesti ja vilkaisi sivusilmällä Tayloriin, "Samoin, Penelope", hän lausahti. Taylor hieraisi niskaansa ja oli silminnähden hieman vaivaantunut tällaisesta tilanteesta, sillä hänestä tuntui pahasti siltä, että äiti olisi saattanut Maddisonin tavoin väännellä asioista jonkinlaisia johtopäätöksiä. "Niin ja Penelope, tässä on siis mun äiti...", urheilija mumisi ja koitti kehitellä kasvoilleen jotakin hymyn tapaista, "Mutta sen sä varmaan tajusitkin jo". Megan naurahti rennosti poikansa muminoille, hän tunsi tuon läpeensä niin hyvin, että osasi sanoa Taylorin olevan hermostunut. "Voitte ottaa jääkaapista limua ja karkkia taitaa olla viereisessä kaapissa", pojan äiti lausui katse kiinnittyneenä televisioon. Olipa suuri yllätys, että tosiTV tei jälleen naisen huomion. "Mennään", Taylor hengähti ja lähti suurin piirtein kiskomaan cheerleaderia kädestä pitäen keittiöön. Eiköhän siinä riittänyt esittelyitä ihan tarpeeksi tälle päivälle, ainakin hänen mielestään.
Ote Penelopesta päästettiin irti ja toisella kädellä vedettiin jääkaapin ovi auki, Pepsi ei ollut lainkaan huono valinta juomaksi, oikeastaan se lukeutui urheilijan lemppareihin. "Viittisitkö sä ottaa lasit tosta uunin viereisestä kaapista? Ne on siellä ylähyllyllä", Taylor kysyi, tai siis pyysi ja nappasi puolentoista litran limupullon käteensä, sulki jääkaapin ja asteli leipäkaapin luokse. Kaapinovi avattiin, keskimmäiseltä hyllyltä löytyi karkkipussi, tällä kertaa äiti oli selvästi ajatellut Tayloria kaupassa käydessään. Popcornit vain puuttuivat, mutta tuskin elokuvan katsominen siitä riippuisi, olisiko popcornia vaiko ei.

"Mun piti esitellä sut mun elämäni rakkaudelle, mutta mä voin tehdä sen huomenakin", Taylor naurahti ja katsahti Penelopeen. Virne oli varmasti korvissa asti ja ruskeat silmät tuikkivat veijarimaisuutta, kylläpä hän puhui autostaan kauniisti, vaikka olihan auto sen ansainnutkin. "Sä et vissiin vielä valinnut leffaa?", nuoriherra kysäisi ja lähti talsimaan takaisin rappusia kohden, tällä kertaa hän ei aikoisi pinkoa niitä ylös kuin mikäkin kenguru, sillä sen seurauksena limupulloa tuskin voisi avata seuraavaan kahteen tuntiin.
Rappuset käveltiin ylös rauhalliseen tahtiin, mahdollisimman tasaisesti, tottakai. Huoneeseen päästyään Taylor laski karkkipussin ja limupullon pöydälle, joka nökötti sängyn vieressä. "Katotaan joku kauhuleffa... Texasin moottorisahamurhat vois olla hyvä", Taylor ehdotti ja istahti sängylle, napaten selkänsä takaa tyynyn alla lojuneen kaukosäätimen ja painoi television päälle. "Siis se uusi versio, vanha on vähän turhan hämärä mun makuun", jatkettiin urheilijan käydessä sängylle pitkäkseen.

Penelope hymyili edelleen hivenen hermostuneena Taylorin äidille, joka vaikutti hyvin rennolta ja oikein mukavalta naiselta. Voi, kunpa hänenkin äitinsä olisi edes vähän Taylorin äidin kaltainen. Niin, Taylor varmaankin muisti, miten Penelopen äiti oli reagoinut siihen, kun Penelopen jalkopäästä oli löytynyt Taylor nukkumasta. Voi, sitä Penelope ei kyllä mielellään muistellut, sillä äidin rääkäisy oli ollut jotain niin korvia vihlovaa. Ja äiti suosi enemmän kuuluisia nuorukaisia.
Sitten hän tunsikin käden omassa kädessään ja Taylor lähti vetämään tätä kohti... Jonnekin. Oi, se jonnekin olikin keittiö.

Punapää oli jälleen punastunut. Nyt oli siis jälleen totuttava tähän jatkuvaan punastelemiseen. Tämän punastumisen syynä oli tällä kertaa Taylorin lämmin käsi, joka piti Penelopen kädestä kiinni. Cheerleader ei tajunnut, miksi hän oli tästä pienestä eleestä niinkin hermostunut. Eihän tässä ollut mitään, Taylor vain johdatti häntä näin.
Posket tuntuivat hyvin kuumottavilta ja tyttö toivoi, ettei hänen punaisuus näkyisi kovin selvästi.
Keittiöön päästessä Taylor irrotti lämpimän kätensä tytön kädestä ja Penelopen käsi jäi hetkeksi aikaa siihen asentoon, mihin se oli Taylorin irroittaessa otteensa jäänyt. Käsi vedettiin takaisin vartaloa vasten vasta, kun urheilija pyysi cheerleaderia ottamaan pari lasia kaapista. Penelope teki työtä käskettyä; hän asteli uunin vierelle ja avasi kaapin, jonka takana oli Taylorin mukaan ylähyllyllä laseja. Siellä niitä oli ja tyttö otti kaksi lasia käsiinsä.

Penelope ei vain voinut olla naurahtamatta, kun Taylor yhä hoki tuota 'elämäni rakkaus' -juttua. Jokin juju siinä oli, aivan varmasti. "Vooi, elämäsi rakkaus ei varmaan pidä siitä, kun olet toisen naisen kanssa", punapää piikitteli takaisin ja virnisti ovelasti. Hän pudisti päätään Taylorin kysyessä elokuvan valitsemisesta. Eihän Penelope ollut moista edes tajunnut tehdä, kun hän oli vain keskittynyt katsomaan Taylorin huonetta.
Cheerleaderin jalat lähtivät sitten seuraamaan Tayloria, joka tuntui saaneen kuin uutta energiaa. Pepe ei voinut olla virnuilematta huvittuneena, kun Taylorin askeleet olivat olleet niin kevyet ja toisen hymy niin suuri kuin vain ikinä hymy voisi olla. Vasta nyt Penelope tajusi, kuinka hurmaava Taylorin hymy oikeastaan oli.

He pääsivät takaisin huoneeseen asti ja Penelope sulki oven päästessään sisälle. Hän asetti lasit pöydälle limupullon ja karkkien vierelle. Oli Taylorin onni, että Pepe oli ehtinyt laskea lasit pöydälle, ennen kuin urheilija oli ehdottanut elokuvaa. Niin, Penelope todellakin hätkähti kuullessaan Taylorin ehdottaman elokuvan. Kauhuelokuva? ... Yhyy, Penelope tulisi niin kuolemaan sen elokuvan aikana. "J-joo, mikä ettei", punapää sai soperrettua melko tasaisella äänellä, kun hän istuutui Taylorin vierelle sängylle. Tässä vaiheessa olisi hyvä mainita se, että Penelope oli nähnyt painajaisia vain Kauna -elokuvan pidennetystä trailerista. Pepe ei todellakaan ollut kauhuelokuvia rakastava ihminen.

Taylor pisti merkille Penelopen suhtautumisen kauhuelokuvaehdotukseen ja kohotti kysyvänä hivenen kulmiaan, "No, ei meidän ole pakko katsoa kauhuelokuvaa, jos sä et pidä niistä", hän totesi ystävällisesti ja pörröitti tummanruskeaa hiuskuontaloaan.
Eihän sellainen sopisi, että cheerleader valvoisi koko yön pelosta täristen vain siksi, että Taylor halusi katsoa kauhuelokuvan. Kaikki eivät pitäneet niistä, eihän nuorukainen itsekään pitänyt mistään 'tyttöjen leffoista', kuten Titanicista tai muista tällaisista nyyhkyelokuvista. "Mulla ei valitettavasti taida olla mitään muuta kun kauhua, toimintaa ja college-huumorileffoja", urheilija lausahti harmistuneena ja kurtisti kulmiaan kohottautuessaan takaisin istumaan. Toinen kaukosäädin napattiin yö-ja sohvapöytänä toimivan arkkupöydän päältä ja kaukosäätimen virtanapista painettiin dvd-soitin päälle. "Ja jos osaan yhtään olettaa, sä et taida pitää American Pie-elokuvista?", Taylor naurahti ja kurottautui nappaamaan limupullon pöydältä. Sitten sattui käytännön tilanne, kun urheilija pääsi pullistelemaan lihaksillaan, nimittäin limupullon aukaiseminen. Korkki tuntui olevan todella tiukasti kiinni ja Taylor sai pullon avattua vasta pienen taistelun jälkeen. Limua kaadettiin molempiin laseihin, toinen napattiin omaan käteen ja toinen jätettiin pöydälle.


"Sä voit katsoa tuolta hyllystä jonkun leffan, jos se Texasin Moottorisahamurhat kuulostaa liian rajulta", Taylor virnisti ja tutkaili Penelopea suklaanruskeat silmät tuikkien. Limulasia kohotettiin huulille ja virvoketta hörpättiin kurkusta alas, sitten lasi laskettiin takaisin pöydälle.

"Ei, en minä sitä tarkoittanut, etten haluaisi katsoa sitä!" Penelope henkäisi sitten, kun Taylor oli sanonut ettei heidän olisi pakko katsoa Teksasin moottorisahamurhaajaa. "Siis kyllä minua kiinnostaa ja kyllä minä haluaisin sen katsoa, ihan oikeasti, mutta olen vain kamalan herkkä tuollaisten elokuvien suhteen. Tai siis että minua alkaa pelottaa jo ensimmäisillä sekunneilla ja sitten olen vain koko elokuvan ajan aivan kauhuissani. En ole koskaan uskaltanut katsoa mitään kauhuelokuvaa yksin, koska tiedän ettei siitä tulisi mitään. Tai siis minä..." punapää oli tajunnut selittävänsä jotain aivan ihmeellistä Taylorille ja häpesi hieman sanojaan. Niin, mitä Penelope olikaan ajanut takaa selityksellään?
".. Yritin vain sanoa, että sinun kanssasi minua ei ehkä pelota niin paljon katsoa sitä."
Noin, nyt se oli sanottu. Ja Pepe tunsi poskiensa kuumottavan sekä sydämensä hakkaavan rinnassa kovaäänisesti.

Punapää puraisi arasti alahuultaan ja vetäisi keuhkonsa täyteen happea. Sen jälkeen hän nousi sängyltä Taylorin viereltä ja suuntasi urheilijan dvd hyllylle. Sieltä hän etsi käsiinsä Teksasin moottorisahamurhaajan ja käveli sen jälkeen dvd laitteen luokse. Hän otti levyn sen kotelosta ja asetti sen dvd soittimeen.
Nyt tätä ei voitu enää perua. Penelope katsoisi elämänsä ensimmäisen kauhuelokuvan. Voi ei, mitä tästäkin tulisi.

Penelope istuutui takaisin sängylle ja vilkaisi Tayloriin surkeasti hymyillen. "Pahoittelen jo etukäteen äänistä, joita tulen luultavasti suustani elokuvan aikana päästämään", tyttö mutisi huvittuneena ja sipaisi otsahiuksensa taakse. Hän otti sitten Taylorin pöydältä lasin, joka oli hänelle tarkoitettu ja hörppäsi Pepsistään hiukan kostuketta suuhunsa.

Taylor hymyili Pepelle rohkaisevasti ja pörrötti sängylle istuneen cheerleaderin hiuksia, "No ei tänne mörköjä tule", hän lausahti hivenen kiusoitellen ja nappasi karkkipussin pöydältä. Pussi avattiin näppärästi ja karkkia tarjottiin vieressä istuvalle Pepelle, vaikka tosiasiassa urheilija itse kouraisi muutaman karkin pussista ennen toista.
"Sä voit mennä vaikka peiton alle piiloon", Taylor jatkoi kiusoitteluaan ja nauraa räkätti kuin pikkupoika, joka oli juuri ammuskellut ritsalla naapurin tyttöä pihapuskan suojasta. Jotkut karkeista olivat sen verran kirpeitä, että äskettäin nauranut nuorukainen näytti nyt kuin sitruunan syöneeltä. Pepsiä hörpättiin äkkiä perään tasoittamaan kirpeää makua suussa, "Kunhan kiusasin", Taylor lausahti sitten ja tyytyi taputtamaan Penelopen selkää omaan, rohkaisevaan tyyliinsä.
Urheilija vaihtoi kaukosäätimestä television kanavaa, koska dvd-soittimessa pyörivät elokuvat näkyivät vain jollakin A1-kanavalla. "Ei tämä ole edes pelottava", hän uskotteli, vaikka tiesi, ettei tytöt ja kauhuleffat sopineet toisilleen sitten ollenkaan. Elokuva lähti pyörimään ja esimäiseksi Taylor pisti volyymia hieman hiljaisemmalle, "Sä voit äännellä vaikka kuinka ja paljon, Taylor-setä suojelee!", nuorukainen julisti sankarillisesti ja hörppäsi limua uudestaan, laskien lasin sitten takaisin pöydälle.
Taylor kellahti takaisin sängylle makaamaan ja karkkipussi löysi paikkansa hänen vatsansa päältä. Toinen käsi ujuttautui niskan taakse ja suklaanruskeat silmät keskittyivät tutkiskelemaan televisiota, jossa elokuva para-aikaa pyöri.

"Tässä alussa ei ainakaan heti tapahdu mitään kummia... Tossa näytetään nytten oikeeta materiaalia", Taylor puheli ja katseli mustavalkoista, pätkivää kuvamateriaalia. Ainakin ne väittivät, että se oli aitoa dokumenttia moottorisahamurhista, tiedä sitten että oliko se vain myyntikikka vai mikä.

Hienoa, olo tuntui kuin joltain pikkulapselta, joka pelkäsi jotain isoa pelottavaa setää kaupassa, kun Taylor oli pörröttänyt hänen hiuksiaan ja taputtanut rohkaisevasti selkään. Penelopen huulilla oli koko ajan säälittävä hymy, kun hän yritti pitää itsensä kasassa. Ei kauhuelokuvan katsominen voinut nyt niiiin pelottava olla. Eikä tässä elokuvassa olisi edes mitään yliluonnollista, joten ei hätää. Tähän väliin voisi siis selventää, että Penelope pelotti enemmän ne kauhuelokuvat, joissa oli jotain yliluonnollista. Jotenkin sellaiset elokuvat ne vasta saivatkin punapään pelkäämään kahta kauheammin sitä, että joku tulisi hänen sänkynsä alta. Hyrrrrrr...
"Tunnut niin nauttivan minun kärsimyksestä", Penelope supisi katkerasti ja hänen vihertävänsiniset silmänsä kävivät nopeasti toruvasti Taylorissan, kunnes katse suunnattiin takaisin televisioruutuun. "Pelottavasta me voimme olla eri mieltä, kultaseni", Pepe tiukkasi takaisin ja naurahti hiljaa, kun Taylor julisti suojelevansa häntä. "Todella uskottavaa", Penelope nauraa hykersi ja raahautui itsekin hieman 'syvemmälle' sängylle, jotta sai nostettua jalkansa koukkuun ja kiedottua kätensä niiden ympärille.

... Oikeaa materiaalia.
Tytön kasvoille kohosi kituva ilme, kun hän katsoi televisiossa näkyvää kuvaa. Hienoa, jos hän oli jo tässä vaiheessa aivan peloissaan, mitäköhän tuleman oikein piti?
Punapää kietoi kätensä tiukemmin jalkojensa ympäri ja yritti jotenkin katsoa elokuvaa. Hän yritti samalla ajatella iloisia ajatuksia, jotta elokuva ei kävisi niin pelottavaksi.

Miten onneellinen Penelope olikaan, ettei ollut mennyt ikinä katsomaan kauhuelokuvia ihan elokuvateattereihin asti.
Leffa oli jo edennyt jonkin aikaa ja punapää oli siirtynyt makaamaan Taylorin vierelle sängylle. nyt Penelope päästi sitten ensimmäisen säikähtäneen inahduksen suustaan, kun hän oli säikähtänyt. Tytön kädet olivat asettuneet kasvoille ja nyt Pepe kurkisteli sormiensa välistä elokuvaa. Hän uskaltautui katsomaan vain television alareunaa, jottei säikähtäisi enempää.
Ja kun hän oli jo ehtinyt toivoa, että se pelottava kohtaus oli mennyt ohi ja kädet oli jo laskettu pois kasvoilta, uusi kohtaus oli saada Penelopen sydämeen hypähtämään ylös rinnasta. Penelope rutisti silmänsä tiukasti kiinni ja alkoi ulista hiljaa. "Hyi hyi hyi..." tyttö supisi hiljaa itsekseen ja katsahti Tayloria kauhuissaan. "Jos sanot nauttivasi tästä, niin... Niin olet kyllä yksi tapaus", Penelope ei keksinyt muuta haukuttavaa, sillä hän kuuli yhä korviinsa elokuvasta kantautuvaa kirkumista ja pelottavia ääniä. Tyttö katsoi Tayloria kiusoittelevasti hymyillen ja keskittyi elokuvan sijaan urheilijaan vieressään.

Taylor keskittyi elokuvaan ja suoran sanoen nautti siitä täysin rinnoin. Karkkia mässytettiin aina välillä ja sivusilmällä luotiin cheerleaderiin lyhyitä vilkaisuja, eikä hän välillä voinut olla naurahtamatta kiusoittelevaan sävyyn Pepen reaktioille.
"Sun pitäis oppia miettimään, että miten hauskaa ton leffan tekeminen on ollut", Taylor huomautti ja nappasi pussista jälleen yhden niistä tuskallisen kirpeistä karkeista, mutta kenenkään huomaamatta pudotti sen sängyn ja seinän väliin jäävästä rakosesta lattialle. Olkoot siellä, kyllä äiti sen siivoaisi pois.
Penelope ryhtyi erään kohtauksen aikana ulisemaan oikein kunnolla, eikä nuorukainen kyennyt olemaan naureskelematta vahingoniloiseen sävyynsä. Ei hän tahallaan sitä tehnyt, mutta olihan tuo nyt aika hauskan kuuloista ja näköistä. "Mieti sitä, kuin kamalaa tuolla moottorisahavesselillä on ollut, kun ne on joka aamu meikanneet sitä jonkun kahdeksan tuntia kuvauksia varten... Kyllä on mahtanut olla naisellinen olo", Taylor kommentoi ja kurottautui nappaamaan limulasinsa pöydältä. Pepsiä hörpättiin kadottamaan karkkien aiheuttama jano, ja hyvinhän limu sitten hoitikin hommansa. Elokuva alkoi olla siinä vaiheessa että rupesi tapahtumaan, vaikka alusta alkaen juoni olikin kulkenut hyvin eteenpäin, eikä tätä leffaa katsoessa kyennyt kyllästymään.
Penelope yritti selvästi keskittyä kaikkeen muuhun, kuin television katsomiseen. "No voi toista!", Taylor huudahti teatraalisesti ja taputteli cheerleaderia päälaelle, "Älä pelkää, minä oon tässä", hän jatkoi kiusaamistaan ja virnisti.

Ruskeat silmät tutkailivat tytön kasvoja hetkenaikaa, kunnes hiljalleen leffa kiinnitti nuorukaisen huomion. Yksi hänen lempikohtauksistaan oli se, kun elokuvan päähenkilö, Jessica Bielin esittämä Erica, pääsi asuntovaunuun piiloon perässään juoksevaa moottorisahamurhaajaa. Vaunussa asui ruipelomainen nainen, jolla oli lapsi ja valtavan kokoinen, lihava täti. Kummatkin tuputtivat naiselle teetä ja uskottelivat hänen olevan turvassa mutta teetä juotuaan Erica menettääkin tajuntansa ja naiset vievät hänet takaisin talolle, jossa vale-sheriffi ja muu mielenvikainen perhe asuu. Sympatiapisteet menivät Taylorin suunnalta sille 'vähän retarded'-pojalle, joka taitaa olla ainoa hyvis pahisten puolelta. Poika auttoi Erican ja Morganin - miespäähenkilön - pakoon talosta.
"Arvaa, kuinka moni jää henkiin?", Taylor kysäisi virnistäen, eikä siirtänyt katsettaan televisiosta, vaan seurasi elokuvaa keskittyneen näköisenä.

Taylorilla oli tosiaan hyvä pointti; aivan, eihän elokuva ollut totta ja kaikki veri sun muut epämuodostumat olivat vain maskeerajien töiden tulosta. Hetken aikaa Penelope jopa lakkasi pelkäämästä, kun hän kuvitteli kaiken olevan maskeerajien työtä. Mutta pian sekin lohtu katosi ja tyttö vilkuili taas elokuvaa sormiensa lävitse. Vaikka tyttö tiesi, ettei elokuva ollut totta ja näin, mutta silti häntä inhotti katsoa tuollaisia elokuvia.
Pepe nyrpisti happamesti nenäänsä, kun Taylor pilaili jälleen hänen kustannuksellaan. Minkä tyttö sille mahtoi, että häntä oikeasti pelotti kauhuelokuvat. "Nyt hiljaa siinä", punapää supisi nolona ja mutristi huuliaan suuresti. Hetken aikaa hän vain tuijotti Tayloria silmiin urheilijan vastatessa hänen katseeseen, mutta pian vihertävänsiniset silmät siirrettiin sitten televisioruutuun, kun Taylorinkin huomio kiinnittyi siihen.

Jälleen iho meni kananlihalle, kun Penelope seurasi elokuvaa. Hän niin tiesi, että elokuva ei tulisi loppumaan onnellisesti. Kauhuelokuvissa tyyliin aina yksi jäi henkiin ja lopulta sekoaisi. Jep, ei todellakaan cheerleaderin kaltaisia elokuvia. Tyttö katseli mielellään elokuvia, joissa rakastavaiset joko kuolivat yhdessä tai jäivät yhdessä henkiin. Jos toinen rakastavaisista kuoli, niin se tarkoitti sitten hervotonta itkemistä. Siis Penelopen osalta.
"Toivottavasti Erica ja Morgan, mutta epäilen vahvasti..." punapää mutisi hiljaa vastauksensa Taylorin kysymykseen ja katsoi elokuvaa jälleen kauhusta kankeana. "Ei tämä onnellisesti pääty, siitä olen varma."

Taylor ei enään kiusoitellut Penelopea, vaan tyytyi virnuilemaan kujeilevaan tyyliinsä katseen seuratessa tarkasti televisiota. Hän tiesi elokuvan lopun, mutta ei ryhtynyt paljastamaan sitä, vaan antoi toisen itse kokea sen ilon ja riemun, kun vain päähenkilö selvisi elossa. Sormet haroivat tummanruskeita hiuksia epämääräisesti urheilijan korjatessa hieman asentoaan, elokuva oli aivan loppumetreillä ja lopussa näytettiin jälleen pätkä 'oikeaa materiaalia', jonka oikeuden Taylor kyseenalaisti hiljaa mielessään.
Sitten lopputekstit pyörähtivät ruutuun ja Taylor huokaisi syvään, "No, se oli sellainen pätkä", hän kommentoi naurahtaen ja nousi istumaan. Kädet kurottivat pöydällä notkuvan limulasin otteeseensa ja Pepsiä hörpättiin helpottamaan janoa, joka viimeisten minuuttien aikana oli yllättänyt. "Sä et oikeasti taida saada nukuttua yönä", Taylor totesi kulmiaan kohottaen ja tyhjentäen lasin yhdellä pitkällä hörpyllä, laskien sen sitten pöydälle.
Suklaanruskeat silmät tutkivat vieressä oleskelevaa, punahiuksista tyttöä. Oliko Penelope Ravens oikeasti jäämässä heille yöksi? Asia kuulosti suoranaiselta mahdottomuudelta, eikä sille edes löytynyt hyvää syytä. Se oli vain yksi mahdottomuus, sitä ei tarvinnut perustella.

"Meidän pitäis ehkä ajatella niitä nukkumajärjestelyitäkin", urheilija huomautti ja hieraisi niskaansa. "Mutta jos sua pelottaa niin mun vieressä on aina tilaa", hän virnisti. Penelope saisi nukkua missä haluaisi, vaikka alakerran vierashuoneessa. Tiesiköhän cheerleader, että heillä oli vierashuonekin? Jos ei tiennyt, niin nyt olisi sopiva hetki informoida asiasta. "Meillä on kyllä vierashuone...", Taylor ilmoitti ja nousi sängyltä seisomaan, ottaen dvd-levyn ulos soittimesta ja asettaen sen takasin omiin koteloihinsa. Kotelo laitettiin hyllyyn omalle, valikoidulle paikalleen muiden kauhuelokuvien joukkoon ja dvd-soitin sammutettiin virtanappulasta.
"Olisitko sä halunnut katsoa vielä jonkun toisen leffan?".

Jaaha. Päähenkilö selviytyi kaikesta tuosta kauheudesta yksin. Aivan varmasti nainen ei selviytyisi tuosta koitoksesta selväjärkisenä. Ei kukaan voisi selviytyä moisesta kokemuksesta selväjärkisenä, koska silloin ei vain voinut olla normaali!
... Ehkä Penelope yrittäisi kuitenkin ajatella tätä vain elokuvana, niin hän ei menettäisi järkeään tämän elokuvan epärealistisuuden vuoksi.
"Ei katsota uudestaan", punapää hymisi huvittuneena sekä helpottuneena Taylorin kommentille ja venytti käsiään pitkälle taakseen. Elokuvien katseleminen sai aina olon ihmeellisen rentoutuneeksi ja uupuneeksi. "Jos en saa unta, niin voin tulla jahtaamaan sinua moottorisahan kanssa. Onhan teillä sellainen?" Pepe ivaili ja hymyili Taylorille liioitellun hullusti. Sitten hän naurahti omille sanomisilleen ja nousi istumaan. Penelope pöyhi hieman hiuksiaan, jotka tuntuivat olleen lätistyneet yli tunnin makoilemisen seuraksena.

Taylor otti puheeksi sitten nukkumisjärjestelyt ja nyt tyttö kuunteli toista tarkasti. Urheilijan sanoessa vieressään olevan aina tilaa, punapää puhkesi heleään nauruun. "Tämä on niin suunniteltu juttu. Ensiksi pakotat tytöt katsomaan jonkun hirveän kauhuelokuvan ja sitten he suorastaan rukoilevat saadakseen nukkua vieressäsi! Täytyy myöntää, että suunnitelmasi on ovela ja toimiva", tyttö hykersi huvittuneena ja pyyhkäisi naurunkyyneleitään silmäkulmastaan.
Mutta oikeasti, yöpyminen yksin vierashuoneessa kuulosti... No, eikö se kuulostaisi kenestä tahansa pelottavalta, jos kammoksui kauhuelokuvia yli kaiken? Ja jos oli samaisena iltana nähnyt kauhuelokuvan. Mmm, hienoa. Punapää ei luultavasti tulisi saamaa kovin hyvin unta tässä tuntemattomassa talossa tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. Paitsi ettei Taylor ollut tuntematon.
"Vierashuone sopii hyvin", Penelope vastasi sitten ja hymyili suloisesti urheilijalle. Eihän Penelope kehdannut myöntää pelkäävänsä yksinoloa tämän elokuvan jälkee, joten hän nyt pakottaisi itsensä nukkumaan vierashuoneessa. Ei tyttö tahtonut olla taakkana Morrisien perheelle.

"Ehkä tämä yksi elokuva oli aivan tarpeeksi tälle illalle", Penelope vastasi sitten Taylorin elokuvakysymykseen ja virnisti urheilijalle. "Ties minkä kammottavan elokuvan pistäisit minut seuraavaksi katsomaan," tyttö jatkoi huvittuneella äänellä ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. Sitten vihertävänsiniset silmät hakeutuivat taas Taylorin ruskeisiin silmiin ja niitä tyttö hetken aikaa tuijottikin. "Kiitos, kun annat minun olla täällä", Pepe sanoi hiljaisemmalla äänellä ja hymyili pienesti. "Täällä on tuhat kertaa parempi olla kuin kotona tällä hetkellä."
Aivan. Kotona häntä odottaisi vain Paul, jolla ei Penelopen suhteen ollut mitään puhtaita ajatuksia.

Taylor vilkuili Penelopea kulmat hivenen koholla. Kehtaisiko hän, vai eikö hän tosiaan kehtaisi? Ei se olisi edes paha kysyä mitään sellaista, olihan Taylor paljon pahempiakin kysymyksiä esittänyt. Urheilija rykäisi pariin kertaan ja pörrötti epämääräisesti hiuksiaan, antaen sitten tummanruskeiden silmiensä kiertää huoneensa seinillä. Huomio kiinnittyi collegehousuihin, joita Taylor yritti nyppiä lyhyillä kynsillään. "Tota... Voit sinä täälläkin nukkua", hän sai sanottua ja vaikutti tällä hetkellä jopa hermostuneelta, mikäköhän helvetti häntä vaivasi? Ehkä väsymys, sillä nuorukaisen silmät tuntuivat todella raskailta.
"Tai siis, jos vain haluat, en mä pahakseni pistäisi", Taylor jatkoi ja koitti kuulostaa omalta itsevarmalta itseltään. Hän ja Penelope olivat nukkkuneet aiemminkin samassa sängyssä, joten tuskin se nyt maailmanloppukaan olisi, jos tänä yönä kävisi taas niin.
Penelope kiitti Tayloria siitä, että tyttö sai olla täällä. Kevyt ja huvittunut naurahdus kimposi urheilijan huulten välistä, "Ilo on kokonaan mun puolella", hän totesi vakavoituen ja kurtisti kulmiaan. Kättä kurotettiin hieman cheerleaderin suuntaan sormenpäiden koskettaessa toisen punertavia hiuksia, "Miksi niin?", ruskeasilmäinen kysyi mietteliäänä ja pyöritteli tytön hiuksia sormensa ympärille. Tuskin toinen pitäisi elettä liian tungettelevana, sillä Taylor todella piti tuon hiuksista. Ne olivat jotenkin lumoavat, ehkäpä. Tai sitten hän ei edes tarvinnut syytä sille, miksi piti Pepen hiuksista niin paljon, hän vain piti. Nuorukainen mietti hiljaa päänsä sisällä, miksi Pepe ei viihtynyt kotonaan. Se johtui varmasti Paulista, joka ei ollut tehnyt Tayloriinkaan kovin positiivista vaikutusta. Päin vastoin, koko mies vaikutti lipevältä ja jotenkin siltä, että tuo salasi jotain. Asiasta kehkeytyisi hänelle varmasti pakkomielle, joka ei laantuisi ennen kuin urheilija olisi ottanut selvää, mikä Paul oli miehiään. Jotain tuo oli Penelopelle kuitenkin tehnyt, sillä tuskin toinen ihan syyttä suotta pelkäisi ja välttelisi miestä niin paljoa.


"Mä käyn hakemassa sulle petivaatteet, joko päätit että missä nukut?", Taylor tokaisi ja hymyili tytölle. Pepe saisi vapaasti päättää, missä aikoisi yönsä viettää, mutta salaa ruskeasilmäinen toivoi, että toinen jäisi hänen kanssaan nukkumaan. Mitään taka-ajatuksia urheilijalla ei ollut, ei etenkään Pepen kanssa. Tiedä sitten, mistä se johtui, mutta hänellä ei ollut pienintäkään halua tai kiinnostusta harrastaa mitään yhdenyön juttuja toisen kanssa. Enkä Taylor oli aiemmin kaatanut ties kuinka monta tyttöä koulustaan ja sen ulkopuoleltakin, mutta Pepelle hän ei halunnut tehdä sellaista. Ei siksi, etteikö toinen olisi viehättänyt häntä - tottakai viehätti, ja paljon - mutta cheerleaderissa oli jotain sellaista, mikä sai Taylorin tuntemaan olonsa hyvin suojattomaksi ja ujoksi.
Samaan aikaan hän halusi suojella Penelopea, lähes samalla tavalla kuin pikkusiskoaan. Ehkä nyt olisi parempi lopettaa ajattelu, sillä nuorukainen taisi olla todella, todella väsynyt.

Heidän välillään oli pienen pieni hiljaisuus, jonka aikana Penelope ei tuntenut oloaan missään kohtaa ahdistavaksi tai epämukavasti. Miten rauhallinen ja rento hän pystyikään olemaan siinä Taylorin vierellä. Mihinkään ei ollut kiire, eikä mitään tarvinnut pelätä. Ihmeellistä, kun Penelope ei osannut pelätä Tayloria ollenkaan.
Mutta se rauhallisuus katosi, kun tyttö kuuli Taylorin ehdotuksen. Vihertävänsiniset silmät suurenivat hiukan ihmetykstä ja Pepe siirsi katseensa urheilijan silmiin, joka tosin tuijotti omia housujaan. Hetken aikaa Penelope ei tiennyt mitä sanoisi, mutta nopeasti hänen huulilleen oli syntynyt huojentunut hymy. "Luulin jo, ettet koskaan kysyisi", punapää vastasi sitten ja naurahti hennosti. Olo rauhottui taas, kun Penelope tajusi ettei hänen tarvitsisi nukkua yötä yksin tuntemattomassa talossa.
"Jos siitä ei siis ole mitään vaivaa. E-en haluaisi olla vaivaksi.." tyttö mutisi sitten sanoja toistellen ja posket helahtivat sitten punaisiksi. Jopas, miten tyttöä nyt näin paljon alkoi jännittää? Eihän tässä ollut mitään ihmeellistä, hän nukkui Taylorin kanssa samassa sängyssä. Olihan tyttö eräänä sunnuntaina herännyt sängystään ja Taylor oli ollut hänen jalkopäässään. Niin, eihän tämä tuntuisi missään!
... Tosin nyt tyttö olisi tietoinen siitä, että hän nukkuisi samassa sängyssä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Eikä kyseessä ollut enää pelkkä vieras, vaan tärkeäksi kehkeytynyt henkilö.

Penelope hymyili hienoisesti, kun Taylor sanoi ilon olevan hänen puolellaan. Mutta sitten urheilijan kasvot vakavoituivat, jolloin myös hymy Pepen huulilta katosi hitaasti. Urheilijan käsi kosketti sitten tytön punaisia hiuksia, jolloin Penelope jähmettyi lumoutuneena paikoilleen. Hänen vartalonsa värisi ja se johtui vain ja ainoastaan Taylorin kosketuksesta.
Nuorukaisen kysymys sai tytön katseen muuttumaan surumielisemmäksi ja ahdistuneemmaksi. Pitäisikö Penelopen kertoa- tai siis yrittää kertoa Taylorille, miksi hän pelkäsi Paulia? Miten Taylor siihen suhtautuisi? No, toinen luultavasti pitäisi tyttöä sen jälkeen typeränä ja säälittävänä, kun Penelope ei ollut tehnyt mitään asian eteen. Suuttuisikohan Taylor myös? Voi ei, uskaltaisiko tyttö sittenkään kertoa totuutta Paulista?
Taylorin käsi pyöritteli yhä tytön punaisia hiuksia sormiensa ympärillä ja Pepen katse kohtasi jälleen Taylorin ruskeat silmät. Sillä hetkellä tyttö päätti, että hän kertoisi Taylorille Paulista.

Mutta tyttö oli ollut näköjään aika kauan hiljaa, sillä silloin Taylor jo varmisti, missä Penelope nukkuisi. Penelope havahtui hieman ahdistavista ajatuksistaan ja imaisi alahuultaan. "T-täällä, jos se vain sopii..?" tyttö kysyi tavallista aremmalla äänellä ja vilkaisi Tayloria epävarmasti.
"H-Hei.." Penelope henkäisi sitten ja vaihteeksi puraisi alahuultaan hermostuneesti. "Jos kerron sinulle jotain, niin... Lupaatko, ettet suutu..?"

Taylor huomasi Penelopen reagoinnin, kun hän kysyi tarkemmin Paulista. Ehkä kysymys oli ollut liian tungetteleva ja saanut cheerleaderin tuntemaan olonsa epämukavaksi, mutta sellaista Taylor ei todellakaan halunnut toiselle aiheuttaa.
Ruskeat silmät kääntyivät Penelopen kasvoilta takaisin sänkyyn, tai siis sitä peittävään päiväpeitteeseen. Sormet kuitenkin jatkoivat tytön punertavilla hiuksilla leikkimistä, "Mä haen ne petivaatteet", urheilija totesi lämpimästi ja ilahtuneena siitä, että toinen halusi nukkua hänen kanssaan. Taylor nousi kevyesti sängyltä ylös ja otti muutaman askeleen huoneensa ovea kohti, kunnes Pepe esitti kysymyksen, joka sai kysymysmerkin ilmestymään nuorukaisen pään päälle. Hän käännähti ympäri ja katsahti toiseen katseella, joka lähestulkoon vaati tarkennusta äskeiseen. Miksi hän suuttuisi jostakin, mitä Pepe haluaisi hänelle kertoa?
"Sun ei ole pakko kertoa, mutta mä takaan, että en suutu", Taylor lausahti jämerästi ja vakuuttavasti, sillä eihän hänellä olisi mitään hyvää syytä suuttua. Jos cheerleader haluaisi jakaa hänen kanssaan jotakin luottamuksellista, nuorukainen pitäisi sitä kunniana ja toimisi niin hyvänä kuuntelijana, kuin vain suinkin kykenisi. "Maltatko sä odottaa sen aikaa, että mä haen sulle pari tyynyä ja peiton?", Taylor kysyi kulmiaan kohottaen ja tarttui ovenkahvaan, painaen sitä kevyesti alemmas. "Mulla menee korkeintaan kaksi minuuttia", nuorukainen lupasi ja astui huoneestaan ulos, hymyillen Penelopelle vielä ovenraosta.
Askeleet veivät ruskeasilmäistä kohti alakertaa ja kodinhoitohuonetta, jossa ylimääräisiä petivaatteita ja tyynyjä säilytettiin. Kaappi avattiin ja mukaan tarttui kaksi tyynyä ja untuvatäytteinen peitto, joka oltiin käyttöä varten sullottu valmiiksi pussilakanaan. Taylorin äiti oli käytännöllistä tyyppiä, joka laittoi aina kaiken valmiiksi seuraavaa käyttökertaa varten. Eivätkä tyynyt ja peitot olleet poikkeuksia, sillä Morriseilla kävi yövieraita usein. Yleensä Maddisonin kavereita tai sukulaisia, jotka asuivat sen verran kaukana, että yömajoitus tuli aina ihan tarpeeseen.

Ripeästi Taylor lähti takaisin yläkertaa kohti ja toivotti äidillensä hyvät yöt, joka puolestaan kehotti jälkikasvuaan huolehtimaan vieraastaan hyvin. Eipä urheilija välttynyt äitinsä leikkimielisiltä piikittelyiltäkään, senpä vuoksi Taylorin posket taisivat punottaa pahemman kerran hänen astuessa takaisin huoneeseensa.
Katse kohdistettiin cheerleaderiin joka ei hänen poissaollessaan ollut - aiemmista uhkauksista huolimatta - rikkonut mitään. "Äiti käski, öhm, sanoa että hyvät yöt... Ja pyysi sua aamulla sanomaan, mitä haluaisit aamiaiseksi", Taylor mumisi hivenen nolostuneena ja laski peiton ja tyynyt sängylleen, istahtaen takaisin Penelopen viereen.
"Niin... Sä voit kertoa mulle ihan mitä vain mieleen juolahtaa", urheilija lausui vakavana ja katseli cheerleaderin kasvoja. "Mä pidän kaiken omana tietonani, siitä voit olla varma", jatkettiin rohkaisevaan sävyyn, sillä Taylor todella halusi olla toiselle avuksi ja muutenkin tukena. Koski asia sitten mitä tahansa, Penelopesta oli lyhyen ajan sisällä muodostunut hänelle läheinen ihminen - jos näin kykeni sanomaan.

Vaikka Taylor sanoin ettei suuttuisi, oli tytöllä kuitenkin pieni epäilys asiasta. Koska asia, jonka hän tulisi Taylorille kertomaan, ei olisi kovinkaan hauskimmasta päästä. Penelope alkoi pelätä kuitenkin yhä enemnmän sitä, että Taylor hylkäisi hänet tytön kertoman asian jälkeen. Ei punapää tiennyt miksi hän moista ajatusta ajatteli, mutta nyt hän ei ollutkaa niin varma siitä, tahtoiko hän sittenkään kertoa Taylorille mitään Paulista.
Taylor sitten poistui hakemaan petivaatteita ja nuorukaisen poistuminen antoi tytölle aikaa miettiä. Aikaa miettiä sitä, halusiko hän sittenkään paljastaa urheilijalle Paulin todelisen luonteen. Surullinen tosiasia oli kuitenkin se, että kukaan hänen sen hetkisesta lähipiiristä ei tiennyt totuutta Paulista. Kukaan ei kyennyt asettumaan Penelopen asemaan.
Ja tuon asian tajuaminen sai punapään murheelliseksi sekä samalla varmaksi. Hän aikoisi kyllä kertoa Taylorille tästä, koska... Koska hän halusi, että olisi olemassa edes yksi ihminen, joka oikeasti tiesi hänen asioistaan enemmän kuin muut.

Penelope nousi ylös sängyltä ja pörrötti hiuksiaan. Hän käveli huoneessa hetken aikaa edestakaisin, kunnes istuutui taas sängyn reunalle. Mutta hän ei kauaa ehtinyt siinä istua, kun tyttö jo ponnahti takaisin ylös ja hakeutui lähimmäisen pelin luokse. Hän katsoi itseän peilistä ja pyyhkäisi hiussortuvan pois kasvojen edestä. Pepen vihertävänsiniset silmät hehkuivat epävarmuutta ja ahdistusta, mutta asialla ei vain voitu mitään.
Punapää ehti juuri parahiksi istumaan takaisin sängyn reunalle, kun Taylor jo palasi huoneeseensa petivaatteiden kera. Tyttö nyökkäsi pari kertaa Taylorin sanoille ja hymyili hivenen. "'Äitisi on todella mukava.." cheerleader totesi hiljaisemmalla äänellä ja laski katseensa sitten Taylorista syliinsä. Sydän alkoi hakata kovemmin rinnassa, kun urheilija sitten rohkaisi häntä kertomaan asiasta joka tyttöä vaivasi. Penelope risti kätensä ja leikki peukaloidensa kanssa hermostuneeseen sävyyn. Hän mietti tarkkaan mielessään, miten kertoisi Taylorille Paulista.

Katse nostettiin kuitenkin takaisin Tayloriin, jonka kasvoja Pepe hetken aikaa tutki. "A-asia koskee.. Paulia.." tyttö aloitti sitten sopertaen, katsoi vielä pari sekuntia urheilijaa, kunnes hän ei vain enää kyennyt katsomaan tätä silmiin. Katse laskettiin maahan.
"K-kuten olet varmasti huomannut, minä en oikein.. Pidä hänestä..." Penelope jatkoi epävarmasti ja hänen olkapäänsä nousivat vaistomaisesti ylös kuin varuillaan olevan henkilön. Nyt tyttö piti kuitenkin pidemmän tauon ja päätti sulkea silmänsä, jotta hänen olisi helpompi paljastaa seuraava asia. "Hän on kosketellut minua useampaan kertaan. E-ei siis mitään muuta kuin vaatteiden läpi, m-mutta m-minä.." Penelope kuiskasi ja loppupuolella hänen äänensä särkyi. "... Pelkään, että hän menee jonain päivänä vielä pidemmälle.."

Taylor hiljentyi totaalisesti sen jälkeen, kun Penelope oli kutsunut hänen äitiään mukavaksi. Ehkä hänen vaistonsa sanoi, että kohta toinen kertoisi asiansa, jonka kertominen näytti nuorukaisen silmissä vaikealta ja haastavalta.
Ruskeat silmät tutkivat cheerleaderin eleitä ja käyttäytymistä, nyökkäsi vakavana Penelopen aloittaessa. Kuka Paulista olisi pitänyt? Miksi Taylor ei ollut yhtään yllättynyt siitä, että asia liittyi mieheen? Mutta silti... Urheilijan mielessä ei edes käynyt mitään sellaista, mitä Pepe seuraavaksi paljasti. Kosketellut tyttöä? Edelleen Taylor istui hiljaa katse lasittuneena, yrittäen sisäistää äskettäin kuulemaansa paljastusta, joka toden totta oli enemmän kuin järkyttävä. Tai ehkäpä urheilija yritti käsitellä sitä raivoa Paulia kohtaan, jonka tytön sanat olivat herättäneet. Hiljaisuutta pojan osalta oli kulunut varmasti parisen minuuttia, ennen kuin Taylor nousi sängyltä seisomaan ja hieraisi niskaansa. Jos joistakin ihmisistä kykeni aistimaan, kun he olivat raivoissaan, kuului Taylor tähän sakkiin. Hänen kasvoiltaan kykeni lukemaan helposti, milloin hän oli milläkin tuulella.
Oliko hän nyt pettänyt lupauksensa Pepelle? Hänhän oli sanonut ettei suuttuisi, mutta nyt hän oli raivoissaan. Mutta ei tytölle vaan Paulille, ja aivan helvetin hyvästä syystä. Kuka kykeni olemaan niin sairas, että kiinnostui teini-ikäisestä tytöstä ja yritti tehdä tälle asioita, jotka taisivat edelleen yhteiskunnassa olla jonkinlainen tabu. Asian ajatteleminen sai Taylorin suuttumaan vain enemmän, hänen itsehillintänsä oli toden totta koetuksella, ettei hän lähtenyt siltä seisomalta etsimään sitä miestä käsiinsä. Nuorukainen ei halunnut edes ääneen sanoa niitä asioita, joita hän olisi mielihyvin Paulille tehnyt.

Urheilija seisoi edelleen huoneessaan, seiniä katsellen ja edes takaisin hiljalleen kävellen. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa, sillä mitkään sanat eivät olisi riittäneet vakuuttamaan Pepeä siitä, että hänen ei tarvitsisi enään koskaan kokea mitään sellaista.
Saattaisi kuitenkin olla epäkohteliasta olla puhumatta, mutta tälläisessä mielentilassa Taylor olisi helposti vuodattanut kaiken raivonsa Paulia kohtaan ulos, eikä siitä olisi seurannut mitään hyvää. Ruskeat silmät hakeutuivat cheerleaderiin ja nuorukaisen kasvoille levisi äskeisestä raivostumisesta huolimatta surumielinen ja huolestunut ilme. Muutamalla askeleella Taylor astui Pepen luokse ja katseli tätä hetken aikaa, ennen kuin kietoi käsivartensa niin hennonoloisen tytön ympärille.
"Mä pidän huolen, ettei se mies tee sulle enään ikinä mitään sellaista", urheilija kuiskasi toisen korvaan ja päätti, että se olisi sellainen lupaus, jonka hän aikoisi pitää. Seurauksista viis. "Ja jos tekee, se jääköön sen viimeiseksi teoksi", Taylor lausui päästäessään tytön halauksestaan.

Kun Taylor nousi seisomaan ja hieraisi niskaansa, tyttö tiesi ettei se ollut hyvä merkki. Hänen olisi pitänyt vain pitää tämä asia omana tietonaan, koska... Koska nyt punapää vain pelkäsi, että Taylor tekisi jotain typerää ja harkitsematonta. Urheilija oli varmasti raivoissaan, kun toinen alkoi kävellä edestakaisin huoneessa. Pepe ei mahtanut mitään väpättäville huulilleen ja pian hän jo pyyhki silmistä tulevia kyyneleitä käsiinsä. Tyttö oli muuttunut nopeasti niin herkäksi, kun hän oli puhunut Paulista ja siitä, millainen mies oikeasti oli. Nyt Penelope ei tosiaankaan tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä.

Punapää oli juuri suunnitellut nousevansa ylös sängyltä ja suuntaavansa heti Morrisien kylpyhuoneeseen, jossa hän saisi tilaisuuden koota itseään. Taylor nimittäin ei ollut sanonut vielä sanaakaan Penelopen paljastuksen jälkeen, ja se oikeasti oli pelottavaa. Tyttö katui sitä, että oli kertonut Paulista Taylorille. Ei Taylor ollut vielä valmis sitä kuulemaan.
Mutta sitten miehenalku asteli takaisin Penelopen eteen ja halasi. Sitä punapää ei ollut odottanut, ei Taylorin äskeisen reaktion jälkeen. Joten ei kai ollut ihme, kun Penelope purskahti hysteeriseen itkuun ja pyyhki hullunlailla kyyneleitä poskiltaan. Taylorin sanat, ne... Ne olivat kuulostaneet niin uskottavilta ja horjumattomilta. Penelope alkoi melkein jo uskoa, että Taylor pystyisi todellakin pitämään Paulin erossa hänestä.

Oli harvinaista, että Penelope tällä tavalla itki toisten edessä. Yleensä hän saattoi tirauttaa kyyneleen tai pari, mutta tämä itkukohtaus oli todellakin harvinainen. Hän ei vain millään tuntunut saavan kyyneleitä loppumaan. Kaikki tuntui olevan sekaisin. Tai niin Penelopesta ainakin tuntui. Hän todellakin itkeä vollotti Taylorin edessä kuin toista ei olisi olemassakaan.
Pystyisikö Taylor oikeasti suojelemaan häntä Paulilta ja tämän ahdisteluilta?

Penelopen itkeminen tuli hieman yllätyksenä jopa Taylorille, vaikka mitä muuta toiselta olisi voinut odottaa niin henkilökohtaisen asian paljastamisen jälkeen. Urheilija ei kyennyt siinä tilanteessa tekemään mitään muuta, kuin sulkemaan cheerleaderin uuteen halaukseen, sormien silittäessä toisen punaisia hiuksia rauhoittavasti. Hän ei aikoisi sanoa yhtäkään lohduttavaa sanaa, parempi olisi antaa tytön itkeä itkunsa ja niin edes päin. Ainakin Taylor pitäisi itse enemmän siitä, ettei häntä lohduteltaisi turhaan ja hätisteltisi lopettamaan itkemistä. Joskus itkeminen teki ihan hyvää, eikä se Penelopen tilanteessa ollut varmaan yhtään ihmeellistä, olihan tuo joutunu kokemaan asioita joita kenenkään ei kuuluisi kokea.
"Sulla ei ole täällä mitään hätää", Taylor lausui rauhallisesti ja silitteli edelleen cheerleaderin hiuksia, päästämättä tätä kuitenkaan halauksestaan. Jonkinlaiset suojeluvaistot toista kohtaan olivat heränneet, mutta nuorukainen ei ollut tiedostanut niitä aikaisemmin. Nyt hänellä oli pakottava tarve pitää Pepestä huolta, ettei tuolle vain kävisi mitään sellaista, mikä vahingoittaisi tätä. "Mä lupaan tehdä mitä vain, että se mies pysyy kaukana susta", urheilija lupasi ja painoi lyhyen suukon Penelopen päälaelle.

Hetken aikaa tyttöä rauhoiteltuaan Taylor vilkaisi tuon kasvoja ja päästi tuon halauksestaan, tälläkertaa jokseenkin vastahakoisesti. Sitten urheilija nousi seisomaan ja kiskoi t-paidan päältänsä, "Mä olen varmaan tosi epäkohtelias kun teen näin", hän kommentoi lyhyesti ja viittoi kädellään cheerleaderia väistymään sängyn päältä. Päiväpeite kiskottiin sängyn jalkopäätyyn ja nuorukainen asetteli Penelopelle tarkoitetut vuodevaatteet seinänpuoleiselle reunalle, istahtaen sitten omalle puolelleen ja kiskoen peittoa hieman päälleen. "Tuu tänne viereen", Taylor kehotti ja taputti sängynpatjaa oikealla puolellaan. Itse hän asettui makaamaan sängylle ja taittoi kätensä niskansa taakse.

Taylor halasi itkevää punapäätä uudelleen ja sekös se vasta itkettikin. Taylor tuntui oikeasti välittävän tytöstä ja tämän murheista. Nyt tuntui vain, että kaikki se ikävä ja paha, mikä oli patoutunut aikojen saatossa tyttöön, purkautuisivat pois. Penelope pääsisi aloittamaan tämän itkukohtauksen jälkeen aivan puhtaalta pöydältä. Ja jatkossa Taylor kyllä varmasti osaisi lukea Penelopea kuin avointa kirjaa, koska punapäästä huomaisi nyt helpommin, milloin häntä jokin vaivasi. Nyt, kun häntä oli vaivannut melko moni asia samaan aikaan, ei yksittäistä asiaa voinut huomata.
Suukko, jonka Taylor antoi tytön otsalle, sai kyyneltulvan hiljalleen heltymään. Pepe oli ollut sen verran herkässä tilassa, ettei hän ollut tajunnutkaan Taylorin olleen näin lähellä häntä. Tyttö saattoi melkein kuulla urheilijan sydämenlyönnitkin. Mutta se suukko otsalle oli tosiaan ollut herättävä liike. Kukaan ei ollut suukotellut häntä noin pariin kuukauteen.
Se oli tuntunut hyvältä.

Tyttö pyyhki märkiä poskiaan jo valmiiksi kostuneisiin käsiinsä, kun Taylor oli päästänyt hänet otteestaan. Penelope niiskautti pari kertaa ja pyyhki silmänalusiaan. Hän ei halunnut nähdä itseään nyt peilistä, sillä hän tiesi näyttävänsä kammottavalta.
Pepe katsahti sitten hitusen kummastuneena Tayloriin, joka oli sanonut jotain epäkohteliaisuudesta. Silloin Penelope sattui parhaikseen näkemään, kun miehenalku riisui t-paitansa pois. Tytön silmät laajenivat ihmetyksestä ja hetken tyttö ei tajunnut tilanteesta mitään. Miksi Taylor oli riisunut paitansa? Mitä toinen oikein aikoi?
Mutta vastaus saatiin nopeammin kuin tyttö pystyi ajattelemaan; Taylor viittoi tyttöä nousemaan sängyltä. Penelope nousi hiukan ihmetellen ylös sängyltä ja pyyhkäisi jälleen kosteita poskiaan kädellään. Hän ymmärsi Taylorin sanat vasta silloin, kun nuorukainen poisti sängystään päiväpeiton ja asettui makaamaan sängylle. Ja taputti sitten viereensä.

Penelope meni hieman arkaillen sängylle ja kävi makaamaan Taylorin vierelle. Hän ei kuitenkaan uskaltanut koskettaa toista, vaikka olisi tahtonut. Tyttö oli todellakin mennyt aivan sekaisin. Hänelle oli tullut suunnaton läheisyydentarve ja sen pystyi täyttämään ainoastaan tämä nuorukainen tässä tytön vieressä. Ei Penelope tiennyt siihen syytä, mutta hän vain tiesi että Taylor oli ainoa, joka pystyisi lohduttamaan häntä sillä hetkellä.
Punapää makasi selällään sängyllä ja asetti molemmat kätensä silmilleen. "... Anteeksi.." tyttö mutisi sitten pahoittelevasti. "En tiedä, mikä minuun äsken meni.. Sinun ei olisi tarvinnut nähdä sitä.." Penelope pahoitteli äskeistä itkukohtaustaan ja huokaisi sitten raskaasti.

Taylor pani merkille Penelopen arkailun. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt pitää paitansa päällä ja olla hieman ajattelevampi, mutta uni alkoi kohtapuoliin tehdä tuloaan ja urheilija halusi tehdä oman olonsa mahdollisimman mukavaksi. Tietenkin siksi, että sitten hän voisi lohduttaa Penelopea.
Toinen pahoitteli äskeistä itkukohtausta, mikä sai nuorukaisen naurahtamaan lämpimästi. "Ei sun tarvitse anteeksi pyydellä", todettiin rohkaisevaan tyyliin, "Joskus itkeminen tekee ihan hyvää", Taylor jatkoi samaan sävyyn ja vilkaisi cheerleaderia vierellään. Käsi ujutettiin niin, että toinen oli nyt tavallaan urheilijan kainalossa. Se tuskin oli liian ahdistavaa, tai ainakaan mitenkään ahdistavassa mielessä elettä ei oltu tarkoitettu. "Mä lupaan pitää sen miehen kaukana susta", urheilija palasi äskettäiseen aiheeseen ja tutkaili suklaanruskeilla silmillään huoneensa kattoa, jota hän oli tänään aikaisemminkin päivällä tutkaillut ajatuksiinsa uppoutuneena, ennen kuin hän oli päättänyt lähteä Ravensien talolle Penelopea moikkaamaan. Samalla hetkellä Taylor muisti, miksi hän oli alunperin edes lähtenyt toisen luokse. Asiaa ei haluttu tälläisenä hetkenä puida ääneen, vaikka se saikin nuorukaisen sydämen sykkimään erilaisella tavalla kuin aikaisemmin.

Pepeä pitelevän käden sormet silittelivät ja leikittelivät hennosti tuon punaisilla kutreilla, katse tiiraili edelleen kattoa Taylorin huokaistessa syvään. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotakin, mutta mikä olisi ollut tarpeeksi sopivaa sanoa?
"Mä pidän susta", Taylor lausui ääneen, vaikka sanat oli alunperin tarkoitettu vain ajatuksissa lausuttaviksi. Ei hän niitä kuitenkaan katunut, mutta cheerleaderin reaktio pelotti sitäkin enemmän. Vaikka nuorukaisella saattoikin olla jonkinlainen playerin maine, ei hän ollut koskaan tunnustanut tunteitaan edes näin lievästi. Totta kai joskus humalapäissään oli sanottu sitä sun tätä, mutta selvinpäin ollessaan hänet tunnettiin lähinnä kivikasvoisena tuppisuuna, joka tuntui tahtomattaan aiheuttaa ihastusta ja hihitystä vastakkaisessa sukupuolessa.
"Tai siis... Sä olet hirveän mukava ja-", nuorukainen koitti tarkentaa sanojaan ja luovutti alkumetreillä, "Mä siis pidän susta... Paljon", hän myönsi lopulta, saatuaan rohkeutensa kasaan. Se oli sitten sanottu, vaikka tilanne oli ehkä epäsopivin ikinä.

Penelope hymähti hiljaa, kun Taylor oli sanonut ettei tytön tarvinnut pyydellä anteeksi. Hän oli eri mieltä asiasta. Penelope itki yleensä yksin, koska hän ei halunnut muiden ajattelevan hänen olevan sääliä hakeva tyttö. Pepe ei halunnut Taylorin ajattelevan tytön olevan säälittävä tapaus, jota piti koko ajan olla rohkaisemassa.
Punapää kääntyi vaistomaisesti kiinni urheilijaan, kun tämä oli asettanut kätensä tytön alle. Hän oli tehnyt näin koko ajan Chadin kanssa, joten tietenkin tämä oli vaikuttanut luontevalta. Hetken ajan tyttö kuitenkin pelkäsi, että oli tehnyt jotain vastuutonta, mutta sitten se pelko unohtui. Taylor oli niin mukavan lämmin.
Urheilija palasi takaisin Pauliin, jolloin tytön katse muuttui lohduttomaksi. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä miten Taylor aikoi pitää miehen kaukana hänestä. Eihän Taylor sentään voinut muuttaa heidän luokseensa asumaan. Mutta hän ei sanonut mitään vastaan, koska hän halusi uskoa Taylorin sanoihin. Ja tyttö halusi muutenkin päästä jo aiheen yli.

Pepe ei jostain kummasta syystä juuri hätkähtänyt Taylorin seuraavasta paljastuksesta. Tyttö vain tuijotti hetken aikaa tyhjyyteen, kunnes nosti katseensa sitten urheilijaan, joka alkoi tarkentaa vastaustaan. Vasta nyt Penelope alkoi tajuta itsekin, että eivät hänen tunteensakaan kovin pieniä toista kohtaan olleet. Hän voisi aivan hyvin vastata Taylorin tunteisiin, tässä ja nyt. Niin, ei siitä kai mitään haittaakaan olisi.
Yhtäkkiä tytön oli täyttänyt suunnaton ilo, joka näkyi hänen kasvoillaan lempeänä hymynä. Hänen vihertävänsiniset silmänsä katsoivat Tayloria lempeinä. Pepe kohottautui hivenen, jotta pystyi antamaan nuorukaiselle suukon poskelle. Hän pysytteli hetken aikaa Taylorin kasvojen lähellä ja katsoi urheilijaa silmiin, kunnes palasi pian takaisin äskeiseen asentoonsa. Pää painettiin vasten nuorukaisen rintakehää.
".. Ei sinussakaan moittimista ole.." Penelope vastasi viimein hiljaa ja sulki silmänsä. Hänen toinen kätensä kietoutui Taylorin kylkiluiden yli tämän toiselle puolelle. Hän mietti tarkoin seuraavaa puheenvuoroaan. "Sinä tiedät, että seurustelin vähän aikaa sitten ja että... Että se ero satutti minua.. En ole vielä kokonaan ehjä... Joten voisimmeko edetä... Hitaasti?" tyttö esitti hiljaa pyyntönsä, eikä uskaltanut ottaa katsekontaktia Tayloriin. Nyt Penelope vain pelkäsi sitä, että Taylorille ei sopisi tämä 'hitaasti eteneminen'. Mutta Penelope ei voinut itselleen mitään, hän ei vain ollut vielä valmis uuteen suhteeseen. Vaikka Tayloria kohtaan tytöllä olikin jo aika vahvoja tuntemuksia...

Hetken verran Taylor ehti jo katumaan paljastustaan, mutta Penelopen hymy sai kaikki epäilykset äskeisen puheenvuoron sopivuudesta katoamaan. Poskelle saatu suukko sai - näin imelästi ilmaistuna - sydämen lyömään yhden lyönnin nopeammin ja hetken aikaa urheilija tunsi olonsa aivan pikkupojaksi, joka oli juuri saanut ensisuudelmansa.
Taylorissa ei kuulemma ollut moitittavaa, mikä sai hänet naurahtamaan ääneen, "Olenko mä todella noin kamala?", todettiin huvittuneeseen sävyyn suupielien kohotessa lämpimään hymyyn. Hetken aikaa nuorukainen rutisti tyttöä lähemmäs itseään ja hellitti sitten otteensa cheerleaderin ryhtyessä puhumaan. Kyllä hän tiesi hyvin Penelopen ja Chadin surullisen kuuluisasta suhteesta, joka ei koettelemuksilta välttynyt. Lusikkansa soppaan taisi tunkea myös M.A. McAllister, johon Taylor ei surukseen - tai onnekseen - ollut sen kummemmin tutustunut. Ilmeisesti cheerleader oli vokotellut Chadia ja tieto oli levinnyt koko Astonin korviin, mutta koska Taylor ei kuulunut niihin joita muiden asiat kiinnostivat enemmän kuin omat, oli lopullisen eron syy jäänyt vähän niin kuin hämärään. Eikä sitä haluttu udellakkaan, joten asia oli hänen puolestaan loppuun käsitelty.
Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen Taylor mumisi täysin ymmärtämättömiä, kunnes huokaisi ääneen ja naurahti jälleen. "En mä sitä tarkoittanut...", hän lausui ja hieraisi vasemmalla kädellä unihiekan täyttämiä silmiään. "Tarkoitin siis, mutta me mennään totta kai siihen tahtiin kuin sinä haluat", todettiin varmemmin ja tyytyväisenä omaan vastaukseen.

Nukkuminen alkoi toden totta kuulostaa hyvälle idealle ja Taylor kiskoi peittoa paremmin ylleen, "Mä rupean varmaan nukkumaan", nuorukainen totesi pahoittelevasti ja käänsi kasvonsa Penelopen puoleen. Hän kohottautui hieman vapaan kätensä varaan ja painoi lyhyen ja nopean suudelman tytön suupielelle, silittäen sormellaan tuon poskea hetken aikaa. Ruskeat silmät tutkivat cheerleaderin omia ja suupielet kaartuivat väkisinkin hymyyn. "Kauniita unia", Taylor toivotti lämpimästi ja painoi vielä toisen suudelman Pepen otsalle, ennen kuin rojahti jälleen makaamaan sängylleen. Silmät suljettiin ja hengitys muuttui rauhallisemmaksi ja tasaiseksi, uni vei urheilijan nopeasti mennessään.