A White Demon Love Song

Milo virnisti pienoisesti tytön ihmettelevälle kulmankohotukselle ja sille, ettei se ollut vielä imelää. Milo tuskin malttoi odottaa tytön ilmettä, kun poika antaisi toiselle sen korun jonka oli ostanut aiemmin päivällä. Mutta ei se haitannut, Mandy sai nyt totutella parisuhteeseen ja tässähän sitä harjoittelua oli. Vaikkei Milo mikään yltiöromantikko ollut, osasi hän sentään jotain romanttistakin. Pitäisiköhän ostaa pari ruusua matkan varrelta jos löytyisi.. Kenties, ihan vain kiusatakseen Mandyä.

Kauan siinä menikin, että Mandy otti kiinni pojan kädestä. Milo tarttui toisen käteen kiinni ja puristi sitä hellästi. Mandyllä oli niin siro käsi verrattuna Miloon, niin pieni ja pehmeä. Nuorukainen silitteli toisen kämmentä peukalollaan ja katseli trailereita keskittyneenä, kun elokuva alkoi herpaantui keskittyminen hetkeksi Mandyn sanoihin. Miehen alku naurahti ja nyökkäsi hiljaa tytön sanoille. Hetken elokuvaa tuijoteltuaan, käänsi Milo kuitenkin kasvonsa Mandyyn ja kurottautui hieman tytön penkin puolelle, jotta ylettyi antamaan pienen suukon toisen huulille.
"Ai tällastä vai?", kuiskasi Milo sitten huvittuneesti virnistäen ja nojautui taas omaan penkkiinsä napaten poppareita toisella kädellä suuhunsa ja katsellen elokuvaa, joka jo alun perusteella vaikutti erittäin kiinnostavalta ja mukaansa vetävältä. Kohta Milolta ei saisi mitään vastauksia, kun hän keskittyisi elokuvan maailmaan.

//Sori vähän tökkii nyt Milolla pelaaminen, mutta kyllä se tästä.

Mandy oli jo valmiiksi katsonut Miloa ja tarkkaillut tämän liikkeitä, joten suudelma ei sinänsä tullut yllätyksenä. Hän kuuli epätoivoisen huokauksen ylemmältä riviltä, eikä Mandy voinut olla riemuitsematta mielessään. Siitäs sait, senkin tyhmät ylärivin tytöt, jotka olivat himoinneet varattua urheilijaa. Milo oli vain ja ainoastaan Mandyn omaisuutta, eikä tyttö ollut päästämässä toisesta vielä irti.
"Joo, just tota", tyttö selvensi urheilijalle ja hymyili tälle näsäviisaasti. Sen jälkeen hän kääntyi katsomaan elokuvaa ja keskittyikin siihen joksikin aikaa.
Pahis nappasi vähän väliä poppareitaan suuhunsa, jotka Milo oli ostanut heille. Hänen toinen kätensä oli yhä Milon käden omana, joten tyttö käytti toista kättäänsä kaikkeen muuhun. Hienostihan se kokispullo avattiin yhdellä kädellä ja tyttö hörppäili juomastaan silloin, kun popcornit olivat saaneet hänet janoamaan. Karkkejakin syötiin silloin, kun suu ei ollut täynnä popcornia tai juotavaa.

Elokuvan ollessa puolivälissä tyttö painoi päänsä Milon olkaa vasten. Hänen silmänsä olivat kuitenkin yhä kiinni valkokankaassa. Mandy pystyi haistamaan Milon käyttämän hajusteen, ja tytön täytyi myöntää pitävänsä toisen tuoksusta. Pieni, rakastunut hymy kipusi sitten hetkeksi aikaa hänen huulilleen.
Milo oli niin lämmin, hyväntuoksuinen ja uskomattoman hyvä sängyssä. Hetkinen, mistäs tuo jälkimmäinen oli oikein tullut? Haha, hienoa Mandy. Tuota ei sitten tarvitsisi Milolle kertoa. Tai mistäs sitä koskaan tietäisi, mitä tyttö saattaisi päästää suustaan. Mandy oli suorasanainen ja suurimmaksi osaksi rehellinen mielipiteidensä kanssa, eikä hänen tapoihinsa kuulunut totuuden salailu. Milo oli ainakin tietoinen siitä, että Mandy ei juurikaan sanojaa säästellyt.

Elokuva sai sitten viimein päätöksensä. Saliin syttyi hitaasti valot, jolloin Mandy räpytteli silmiään hieman pökertyneenä. Aina, kun kävi elokuvateattereissa katsomassa elokuvaa pimeässä salissa ja kun elokuva sai päätöksensä, olo tuntui väsyneeltä ja sekaiselta.
Pahis nousi kohmeisesti ylös seisomaan ja venytti käsiään pitkälle eteensä. Kaksi tuntia he olivat salissa istuneet, ja sen myös takapuoli tunsi.
"Se oli ihan jees", Mandy totesi sitten ja kääntyi katsomaan Miloa. "Ne tekee ihan varmasti jatko-osan", tyttö sanoi itsevarmasti ja virnuili.

Milo virnisti toisen sanoille ja keskittyi sitten katsomaan elokuvaa. Ainakin se vaikutti hyvältä ja mielen kiintoiselta. Näyttelijät olivat hyviä, ehkä jopa perusnäyttelijäkastia parempia. Tai ehkä ei sittenkään. Toisaalta heitä huonompiakin näyttelijöitä oli. Sherlock Holmes oli tuotu ihan sopivalla tavalla esille. No jaa, turha tässä on analysoida, nuorukainen antoi aivojensa rattaiden rentoutua ja katseli elokuvaa mutustellen eväitään välillä. Kohta popparit olivatkin loppu, sillä Mandykin niitä näytti mielellään kuitenkin napsivan suuhunsa.

Pieni hymy nousi nuoren miehen huulille, kun Mandy laski päänsä tämän olkapäille. Pieni suukko painettiin toisen hiuksiin ja matala hellyyttävä naurahdus karkasi huulilta. Kuka olisi koskaan uskonut, että urheilijakomistus Milo ja pahisneito Mandy tekisivät tällaistä julkisilla paikoilla? Saati edes olisivat oikeasti yhdessä. No asiat muuttuivat ja kohtalo ei ollut sellainen, joka meni miten ihmismieli kuvitteli. Ihan hyvä vain, ainakin Milolle kelpasi.

Elokuva loppuikin yllättävän nopeasti ja se oli ihan kelpoisa elokuva. Milo tiesi millä elokuvalla hylly taas täyttyisi, kun tämä tulisi markkinoille.
"Mäkin tykkäsin, pitää ostaa sitten kun tää tulee", Milo totesi hymyillen ja nousi itsekin seisomaan ja nosti kädet kohti kattoa. Nuorukainen nappasi roskat mukaansa ja odotti, että Mandy pääsisi kulkemaan eteenpäin jonon mukana. Hetken odoteltuaan he pääsivätkin väljemmille vesille. Nuorukainen heitti roskat roskikseen ja nappasi sitten taas Mandyn kädestä kiinni.
"Toivottavasti se sun uumoilema jatko-osa olis sitten ees yhtä hyvä. Jatko-osat kun tuppaa välillä olemaan aika turhia", Milo totesi sitten toisen aikaisempiin sanoihin.
"Nyt sitten suunnataan ravintolaan. Tartteeko sun käydä vessassa, nimittäin mun ainakin tarttee", Milo naurahti sitten katsoen Mandyä ja jäi odottelemaan kuitenkin toisen vastausta, ennen kuin vessaan ryntäisi.

//Ja uusi yritys...

Mandy lähti etenemään, kun ihmismassa alkoi liikkua vihdoin ja viimein. Penkkirivistöjen välissä oli kyllä aika ahdasta kävellä ja koko ajan sai olla varovainen, ettei kompastunut mihinkään tuolin jalkaan tai astunut popcornien päälle. Tosin eihän jälkimmäisellä ollut paljoakaan väliä, koska kyllä siivoojat siivoaisivat salin aina esityksen jälkeen. "No, sen näkee sitten", tyttö totesi virnuillen Milon jatko-osa toteamukselle ja heitti roskikseen tyhjän kokispullonsa. Karkkeja oli jäänyt vielä yli puoli pussia, joten karkit pahis oli asettanut laukkuunsa niin, etteivät ne levähtäisi ympäri laukkua. Sepäs se vasta kivaa olisi, jos karkit olisivat täyttäneet tytön laukun pohjan. Sitäkin oli pariin otteeseen nimittäin käynyt, eikä karkkien heittäminen roskikseen ollut kovin kivaa.
Milon kättä puristettiin hellästi, kun tyttö jatkoi ihmismassan perässä matkaansa. Pian he pääsivät ulos salista, jolloin tyttö huohahti. Salissa oli ollut paljon tunkkaisempi ilma.
"Joo, mäkin käyn. Nähään kohta", Mandy vastasi ja suikautti nopeasti suukon Milon huulille kadoten sitten typerästi virnuillen naisten vessoihin.

Kun tyttö oli päässyt pesemään käsiään lavuaareille, vessatiloihin ilmesti kolmen hengen tyttöporukka. Luultavasti Mandyn ikäisiä tai vähän nuorempia, niin Mandy päätteli, kun oli tyttöjen suuntaan vilkaissut. Tytöt kikattivat hysteerisesti, eikä pahis voinut olla tuhahtamatta turhautuneena. Hienoa, kikattavaa teinijoukkoa tässä vielä kaivattiin.
Mandy kaivoi laukustaan meikkipussinsa ja sieltä hän kaivoi esille puuterinsa, jolla hän aikoi peittää kasvoiltaan kiiltävät kohdat. Mandy meikkasi harvoin, mutta silloin kun hän meikkasi, hän tahtoi meikata hyvin ja huolehtia meikin pysymisestä kasvoilla.
"Oh my good, eiks se olluki se?"
"Oli!"
"Onkohan se yksin?"
Tyttöjoukko oli kyllä varsinaisen kovaääninen, mutta Mandy yritti parhaansa olla kuulematta noiden bimbo blondien puhetta. Vaikka olihan Mandy vielä itsekin blondi, hän ei pitänyt itseään sellaisena. Hän kyllä värjäisi hiuksensa takaisin ruskeiksi.
"Mä meen juttelee sen kanssa!"
"Ootko sä ihan hullu? Milo Barrettin kanssa? Mitä jos sen muija näkee?"
"No ei se ehi näkee, ku mä nopeesti käyn vaihtaa pari sanaa Milon kanssa. Saapahan Milo vihdoinkin jotain muutakin silmäruokaa sen ruman Mandyn lisäksi."

Mandy oli pudottaa puuterinsa tajutessaan, kenestä tytöt puhuivat. Hänen päänsä kääntyi tyttökolmikon suuntaan ja Mandy tuijotti näitä murhaavasti. Tytöt eivät näköjään tunnistaneet Mandya meikeissä. Hyvä niin, sillä seuraava Mandyn liike olisi luultavasti arvattu ennalta.
Pahis harppoi tyttöporukan luo ja nappasi Milosta puhuneen tytön vaaleista hiuksista kiinni. Silloin tyttökolmikko vasta huomasi Mandyn olemassaolon ja heidän kasvonsa venähtivät hämmästyksestä. Ilmeistä huolimatta Mandy raahasi tytön, jota piti hiuksista, lavuaarin luo ja kasteli toisen meikatut kasvot hanaveden alla. Tyttö alkoi kiljua järkytyksestä ja hänen kaverinsakin näyttivät saavan melkoisen shokin. "Anna muuten olla vittu viiminen kerta, kun havittelet varattua miestä", Mandy nurisi vaarallisesti ja piti tytön kasvoja vielä hetken aikaa juoksevan veden alla. Viimein tyttö sitten päästettiin vapaasti ja kolmikko katsoi Mandya silmät suurina. Tyttö, kenen kasvot Mandy oli juuri kastellut, näytti siltä kuin alkaisi itkeä.
Mandy näytti hampaitaan ja ärähti, joka aiheutti tyttöjen hysteerisen kiljahduksen ja pian tytöt juoksivat hädissään pois vessatilasta.

Pahis astui sitten pois naisten vessatilasta tyytyväisesti virnuillen ja käveli Milon luokse. Mandy sai oudon päähänpiston, joka oli pakko toteuttaa; hän kietoi kätensä urheilijan niskan taakse ja painoi tämän huulille ahnaan suudelman.
Milo Barrett ei todellakaan kuuluisi kenellekään muulle kuin Mandylle.

Milolla ei ollut kestänyt asioillaan kauan, joten nuorukainen oli nopeasti palannut odottamaan Mandyä aulatilaan vessojen ulkopuolelle. Poika nojaili yhteen pöytään ja katseli väen häviämistä saleihin tai vastaavasi pois elokuvateatterista. Mandy varmaan oli jäänyt puuteroimaan nenäänsä, kuten naiset aina. Ainakin se siltä tuntui. Kuitenkin kiljaisu tyttöjen vessan puolelta sai nuorukaisen hätkähtämään. Pieni epäilys pääsi päähän, Mandy. Ei tuollaista voinut aiheuttaa kukaan muu, vai voiko? Seuraavaksi vessoista juoksi ulos joukko tyttöjä ja yhden pää oli märkänä. Nuo neitokset vilkaisivat Miloa hieman kauhuissaan ja nuorukainen mietti mitä ihmettä tuolla oli tapahtunut.

Seuraavaksi perästä tuli Mandy ovelasti virnuillen ja Milo ei voinut kuin naurahtaa hieman ihmetellen. Selvästi tuo nainen oli tehnyt jotakin tuolla vessatiloissa niille tytöille. Mutta miksi? Siihen kuitenkin ajatukset ehtivät jäämään, kun Mandy oli jo kätensä kietonut nuorukaisen ympärille ja antanut tälle ahnaan suudelman. Tietenkin sanomattakin on selvää, että Milo oli vastannut tuohon suudelmaan, ehkei yhtä ahnaasti, sillä nuorukainen oli vieläkin hämillään äsköisistä tapahtumista. Irrottauduttuaan tytön huulista, mutta pitäen kiinni toisen selästä, katsoi Milo kysyvästi Mandyyn.
"Voitko kertoa, mitä ihmettä tuolla vessatiloissa tapahtu? Miks sen yhden tytön kasvot oli ihan märät ja meikit levinny? Ja miks ne vilkas mua hieman kauhuissaan? Varmaan osaat selittää", Milo sanoi sitten virnistäen ja päästi irti Mandystä.
"Jos tarina on pitkä, niin voit kertoa matkalla, kun kävellään ravintolaan", Milo totesi sitten hymyillen ja nappasi kiinni tytön lantiolta toisella kädellään alkaen johdattaa paria kohti ulko-ovia.

Suudelman loputtua Milon suusta tuli vain liuta kysymyksiä. Mandy tosin alukni esitti, ettei kuunnellut, vaan naputteli pehmeästi urheilijan poskia ja nenänpäätä sormillaan hymyillen oudon maireasti. "Miks sä muka epäilet, että mä oisin tehnyt jotain?" Mandy kysyi sitten viattomalla äänensävyllä ja katsoi urheilijaa silmiin räpsytellen omia silmiään niin vilpittömän oloisena. Kuitenkin virne, mikä kipusi hänen huulilleen, kertoi aivan muuta.

He lähtivät kävelemään pois elokuvateatterilta, jolloin pahis ajatteli kertovansa jotain äskeisestä vessaepisodista. "Yks niistä tytöistä aiko tulla juttelee sulle. Ja se sama tyttö haukku mua rumaks. Se ansaitsi vesipesun, vitun pikkuhuora saatana..." Mandy nurisi vihaisena viimeiset sanansa ja nyrpisti nenäänsä. Hänen nenille ei hyppisi kukaan, ei varsinkaan joku muija, joka kuvitteli selvästi itsestään aivan liikoja. "Ehkä se osaa pitää turpansa vastedes kiinni."

He pääsivät pois elokuvateatterilta ja tuuli tempaisi heti tytön hiukset mukaansa. Pian hiuksia siirrettiin hiljaa tuhahdellen pois kasvojen edestä. "Niin, minne me nyt mennäänkään?"

Milo ei voinut olla hymyilemättä, kun Mandy esitti ettei kuullut toista. Sen sijaan tuo tyttö leikki nuorukaisen kasvoilla, joka ei tietenkään ollut haitaksi. Mandy ei onneksi ollut kovin hyvä esittämään tässä tilanteessa viatonta, jolloin Milo naurahti pienesti.
"Een mikskään, ajattelin et kun olit siellä, niin varmaan näit ton tilanteen..", Milo sanoi virnistäen takaisin ja naurahti uudestaan. Tuo tyttö oli kyllä sellainen pakkaus, että sai itsekin olla varuillaan joskus. Ainakin jännitystä elämään, kun seurusteli Mandyn kanssa.

Nuorukainen kuunteli sitten kävellessä Mandyn sepustusta ja oli hieman ihmeissään. Siis kyllähän Milo tiesi, että koulun kermalle oli isku, että Milo oli varattu ja vieläpä alemmalle klikkiläiselle, mutta että mennyt haukkumaan Mandyn kuullen rumaksi tuota? Mitä ihmettä. Milo ei kyllä ehtinyt tunnistaa tyttöjä aiemmasta episodista, mutta selkeästi he olivat Astonista.
"Haha, ihan oikein sit teit. Eihän nyt toisten miehiä tollein tula vokottelemaan, vaikka olisinhan mäkin tietty suorat sanat sanonut. Varmaan olis ollu vielä nolompaa, kun olis pakit saanut", Milo naurahti sitten huvittuneena. Mandy oli kyllä ihanan temperamenttinen. Yksi piirre jota nuorukainen sekä rakasti, että välillä vihasi.

Päästessään ulos Milo nappasi kiinni nyt Mandyn kädestä ja lähti johdattamaan paria kohti ravintolaa. Nuorukainen kääntyi elokuvateatterilta vasemmalle, jonka jälkeen melkein heti pienemmälle kujalle, josta tunnelmallinen ravintola löytyisi.
"Kohta näät, mutta syömään, mulla ainakin on kiljuva nälkä jo", Milo vastasi hymyillen ja silitteli peukalollaan Mandyn kättä. Päästessään ravintolan ovelle, miehen alku avasi oven Mandylle.
"Naiset ensin"

Milo taisi tuntea Mandyn aika hyvin, sillä urheilija koko ajan uskoi, että pahis oli ollut osallisena tuohon äskeiseen episodiin. Se, ette toinen tunsi tytön niin hyvin, ei ollut lainkaan ahdistavaa. Pikemminkin se tuntui aika hyvältä. "Jos joku tulee vokottelemaan mun miestä, niin turpaan tulee. Kyllä sä tiedät, mä en kestä niitä, jotka tulee hyppii mun nenille", pahis puheli ja hymyili sitten itsevarmasti.

Pahiksen vatsa tuntui myös aika tyhjältä, ja tyttö alkoikin miettiä, milloin hän oli viimeksi syönyt. Okei, siitä oli jo jonkin verran aikaa, joten tämä ravintolareissu tuli ihan hyvään saumaan. Mandy astui sisälle ravintolaan Milon pidellessä hänelle ovea auki. Tyttö tunsi nyt olonasa hyvin vieraaksi ja ulkopuoliseksi, sillä siitä oli tosiaan aikaa, kun tyttö oli viimeksi itsensä ravintolasta löytänyt. Kun hän kuului vielä Landonien perheeseen, heidän perheellään oli ollut tapana syödä ravintolassa kerran viikossa. Nyt siitä oli kulunut jo yli vuosi, kun tyttö oli viimeksi ravintolassa ollut.
Kylmät väreet kulkivat pakostakin selässä, mutta blondi yritti näyttää mahdollisimman rentoutuneelta ja rauhalliselta. Hän kyllä selviäisi tästä, eihän tässä olisi mitään pelättävää.

"Niin... Sulla oli varaus?" Mandy varmisti sitten, sillä ravintola oli yllättävän täynnä. Mandyn silmiin ihmiset, jotka ravintolassa ruokailivat, olivat melko rikasta sorttia. Niin, tämä ei tosiaankaan ollut ihan halvin ravintola, jota kaupungista löytyi.

Milo nyökkäsi Mandyn kysymykselle ja asteli tarjoilijan luokse. Nuorukainen totesi millä nimellä varaus oli ja tarjoilija alkoi johdattaa paria ruokasalin läpi pientä ja tunnelmallista pöytää kohden. Pöytä oli reunalla ja penkkeinä olivat hienosti verhoillut pienet sohvat. Pieni väliseinä oli sohvien selkänojien välissä, ja vastapäätä sitten taas seuraavat samanlaiset pöydät. Pöydällä oli valkoinen pitkä kynttilä, jota piti pystyssä vanha viinipullo. Tarjoilija sytytti kynttilän ja Milo kävi istumaan toiselle penkille. Tarjoilija ojensi molemmille ruokalistat ja kysyi mitä juotavaa parille saisi olla.
"Mä otan vaan yhden viinilasin", Milo sanoi hetken pohdittuaan. Eihän hän voisi enempää juoda, mutta yhden pienen viinilasin pystyi ottamaan. Mandy saisi ottaa tietenkin enemmän jos tahtoisi. Tämän jälkeen nuorukainen piiloutui sitten suuren menun taakse sitä tutkimaan.

"Ota sitten ihan mitä tahdot, mä tietty tarjoan", Milo totesi tutkien yhä listaa. Lopulta nuorukainen oli päättänyt ottaa härän sisäfilepihvin, lisukkeena vihanneksia ja lohkoperunoita. Ei kovin italiatyyppistä, mutta nyt kunnon pihvi olisi hyvää. Nuorukainen jäi sitten odottelemaan Mandyn päätöstä ja tarjoilijan tuloa. Kauaa ei tarjoilijalla mennytkään vaan sama tarjoilija pyyhälsi paikalle.
"Onkos nuori pari jo saanut päätettyä mitä ottaa?", tämä kysyi ja Milo loi pienen hymyn Mandylle.
"No mulle ainakin toi härän sisäfilepihvi eli numero 34. Mitäs sulle Mandy?", mienen alku kysyi sitten ja laittoi menun takaisin mistä oli sen ottanut.

Mandy kipitti aivan Milon kannoilla, sillä hän pelkäsi jäävänsä jälkeen, jolloin nuo hienostorouvat (jotka eivät oikeasti edes tuijottaneet tätä nuorta paria) hyökkäisivät hänen kimppuunsa. Haaleanvihreät silmät tuijottivat tiiviisti Milon selkää, joka tarjolilijan johdattama vei heitä pöytään.
Kun pahis näki heidän pöytänsä, tyttö meni sanattomaksi. Oikeastaan häneltä oli ilmat lähteneet pihalle. Valkoinen pöytäliina, kynttilä... Yyyyyy, miten imelää ja niin tunnelmallista, että Mandy pelkäsi oksentavansa pelkästä näystä.

Blondi istuutui sitten hatarasti tuolilleen ja hänen katseensa oli kiinnittyneenä edessä olevaan kynttilään. Se palaa lepatti ja valaisi ympäristöään. Tosin ei se paljoa valaissut, sillä olihan ravintolassa muitakin valonlähteitä.
"Kaksi", Mandy sanoi sitten suoraan, kun Milo oli sanonut haluavansa yhden viinilasin. Niin, nyt pitäisi turruttaa mieltä alkoholilla, jotta tyttö pysyisi hengissä tämän iltaa. Mitähän Milo oli vielä tämän kynttiläillallisen lisäksi oikein keksinyt...
Tyttö alkoi sitten tutustua menuun, jossa oli aivan liian paljon vaihtoehtoja.

Milo ilmoitti tarjoavansa, jolloin Mandy ei voinut olla kohauttamasta kulmiaan ja hymyilemättä huvittuneena. Tietenkin Milo tarjoaisi, sillä eihän tyttö ollut edes ottanut lompakkoaan mukaan. Treffeillä miespuolinen maksoi, niinhän se oli yleensä mennyt. Joten Mandylla ei ollut mitään sitä vastaan.
Urheilija lausui haluamansa ruuan tarjoilijalle, joka sitten kääntyi tyttöä päin. Mandy hymähti epätoivoisena ja katsoi menua hetken aikaa. "Mulle... Tavallinen lasagne annos", tyttö ilmoitti sitten ja hymyili epätoivoisesti tarjoilijalle. Tarjoilija kirjasi sen ylös, joten eiköhän Mandy ollut onnistunut tilaamaan jotain ruokaa.
Tarjoilija poistui sitten, kun oli viittonut Mandya ja Miloa hakemaan alkupalaa lähellä olevasta pöydästä.

//Joo, päätinkin, että sä saat heittää sitä aikaa menemään :--D Pistä Mandyki hakee jotain alkupalaa XDDD

Nuori pari lähti sitten tilattuaan hakemaan alkupalaa salaattipöydästä, ja Milo hymyili melko iloisena Mandylle. Oli hassua viettää aikaa näin yhdessä ja sovusoinnussa. Tähän todellakin voisi vaikka tottua. Saatuaan alkupalat napattua mukaansa pari palasi pöytään ja alkoivat napostella ruokiaan samalla jutellen niitä näitä. Syötyään alkupalat ehtivät he hetken istuskella, kun jo itse ruuat tarjoiltiin eteen. Milolle herahti vesi heti kielelle ja nuorukainen tarrasi kiinni ruokaansa.
"Ai, että oonkin kaivannut kunnon pihviä", Milo naurahti ja alkoi mutustamaan ruokaansa välillä katsellen Mandyn annosta, joka sekin näytti hyvältä. Salaa nuorukainen nappasikin haarukallisen toisen lautaselta.
"Mmm.. tääkin on aika täydellistä, oliskohan sittenkin pitänyt ottaa kans lasagnea..", Milo mutisi itsekseen ja jatkoi sitten oman annoksensa tuhoamista.

Kun molemmat olivat saaneet pääruokansa syötyä, rentoutui Milo hetkeksi tuolillaan ja taputteli täynnä olevaa mahaansa.
"Jaksaiskohan tässä vielä jälkiruokaa?", Milo kysyi sitten naurahtaen Mandyltä ja loi toiseen flirttailevan katseen.
"Vai pitäiskö jälkiruoka säästää kotiin..?", nuorukainen sanoi hieman lipevästi ja tyttöä kiusaten. Samalla miehen alku leikitteli jalallaan Mandyn jalkaa vasten. Täydellä mahalla tämä nuorukainen oli jo melkein meinannut unohtaa, että hänellähän oli pieni lahja Mandylle. Äkkiä sitä alettiinkin kaivamaan taskusta, josta pieni sievä paketti löytyikin.
"Mulla on muuten sulle pieni lahja, ole hyvä, kulta", Milo sanoi ja virnisti perään. Mandyhän ei tainnut hellittelysanoista vielä pitää, joten pitihän toista hieman kiusata ja härnätä.
"Muistelin et tykkäät tollasista", miehen alku jatkoi hymyillen ja ojensi paketin Mandylle-

Mandy palasi takaisin paikalleen Milo kannoillaan, kun alkuruokaa oli lapattu tarpeeksi lautaselle. Tyttö söi hitaasti ja maltillisesti salaattia, herneitä, maissia sun muuta. Lautaselle jäi lopuksi vain ananaksen palat, koska Mandy ei pitänyt ananaksesta ollenkaan. Miksi sitä piti nykyään joka paikkaan tunkea.
Pian he saivatkin niin sanotusti oikeat ruokansa eteensä ja Mandyn nenään tulvahti heti herkullinen tuoksu, mikä oli tietenkin hänen lasagnestaan peräisin. Ravintolaruokaa, sitä Mandy tajusi rakastavansa. Ruoka oli valmistettu alusta alkaen ravintolan keittiössä ja sen olivat tehneet ravintolakokit, joiden ruoka oli aina hyvää. Ainakin Mandyn mielestä.
Mmmm, tytön teki niin mieli vain tunkea lasagnea suu täyteen, mutta ei sitä näin hienossa ravintolassa sopinut tehdä.

Tyttö alkoi kärsivällisesti syödä kuumaa lasagneaan, tietenkin pienissä määrissä kerrallaan. Hän pureskeli ruuan hitaasti suussaan ja nautti sen tuomasta makuelämyksestä.
Kun Milo nappasi yllättäen haarukallisen Mandyn ruuasta, älähti blondi kiukkuisesti ja mulkaisi Miloa happamasti. "Pidä ne silmät vaa omassa ruuassas", Mandy tiukkasi ja vilautti nopeasti kieltään. Sen jälkeen hän syventyi syömään omaa annostaan antaumuksella.

Ruokaa valitettavasti jäi yhä lautaselle, kun tyttö viimein luovutti. Hänen vatsansa oli kirjaimellisesti aivan täynnä, eikä sinne mahtunut enää mitään. Tyttö huokaisi helpottuneena ja nojautui kyynärpäillään pöytää vasten. "Mä oon ainakin ihan täynnä", Mandy vastasi, kun Milo oli miettinyt jälkiruokaa. Silloin tyttö huomasi urheilijan flirttailevan katseen ja Mandyn kulma kohosi hitusen ylemmäs. Mandy naurahti ivallisesti Milon sanoille ja pudisteli epäuskoisena päätään. "Miten mä niin arvasin, että tässä on joku juttu. Sä haluut seksiä", pahis tuhahti ja kuiskasi viimeisen sanan, koska ohitse käveli juuri vanhempi pariskunta. Milon jalan kosketus tytön säärellä sai Mandyn huulille aikaiseksi leikkimielisen virneen. "Jos käyttäydyt kiltisti, niin saatat saada jälkiruokaa kotona", tyttö sanoi muina miehinä ja hymyili urheilijalle veikeästi.

Silloin Milo tosin ilmoitti, että pojalla olisi hänelle lahja. Lahja. Eikö Mandy ollut juuri sanonut, että jos Milo käyttäytyy kiltisti, hän saisi sitä hemmetin seksiä? Tämä ei tosiaan ollut kovin kilttiä käytöstä!
"Mitä vittua Milo", tytön suusta pääsi automaattisesti ja hänen silmänsä olivat kiinnittyneenä Miloon. Mitä helvettiä toinen oli oikein mennyt keksimään? Mandyn mielestä illassa oli ollut jo aivan liikaa romantiikkaa ja lässynlässytystä.
Urheilija ojensi Mandylle pienen paketin, jota tyttö katsoi kulmat kurtussa. Lahjoja. Mandy ei pitänyt yllätyksistä, joten paketissa oleva lahja ei ollut hänen mieleensä. Hän kuitenkin otti paketin käsiinsä ja laski sen syliinsä katsoen sitä epäilevästi. "... Lahja..." Mandy nurisi hiljaa ja alkoi avata sitä. Hän ei antaisi tätä Milolle anteeksi, ehei, ei antaisi.

Pian esille tuli musta korurasia, jonka Mandy avasi nyrpeä ilme kasvoillaan. Hänen ilmeensä kuitenkin leppyi heti, kun rasian sisältö nähtiin. Tyttö katsoi sangen häkeltyneenä yksinkertaista, hopeista perhosen muotoista kaulakorua. Tyttö otti sen käsiinsä ja tunnusteli sen pintaa sormenpäillään. Unohtuiko maininta siitä, että Mandy rakasti perhosia? No, nyt se tiedetään.
Mandyn silmät nousivat viimein korusta Miloon, jota tyttö tuijotti nyt melko liikuttuneen oloisena, ja se ei ollut todellakaan mandymäinen ilme. "Mistä sä.." tyttö aloitti, mutta lopettikin heti siihen. Hän oli aikonut kysyä, että mistä Milo tiesi Mandyn pitävän perhosista, mutta ei sitten kysynytkään.
"... Se on kaunis.." tyttö kuiskasi melkein äänettömästi, posket lehahtaen punaisiksi.

Milo naurahti huvittuneesti Mandyn älähtäessä, kun poika nappasi tyttönsä ruokaa. Mandy jätti kuitenkin lautaselleen lasagnea kun he olivat päättäneet syömisen, joten Milo virnisti ivallisesti.
"Et ees jaksanut koko annosta, turhaan älähdit kuules", Milo naurahti vielä uudestaan ja työnsi omaa lautastaan hieman kauemmaksi pöydällä, jotta sai ojennettua kätensä ottamaan kiinni Mandyn kädestä. Tytön seuraavatkin sanat saivat Milon virnuilemaan tietävästi, olihan tämä vain tavallinen nuorimies tavallisine haluineen.
"Sinähän sen nyt sanoit, mä ajattelin vaan kyllä sitä jäätelöä, joka meidän pakkasessa on", Milo sanoi hymyillen ja mutristi huuliaan sitten viattomasti. Mitä, eihän hän nyt seksiä ajatellut. Ja pah, kuka tuota uskoisi?

Milo oli hiljaa, vaikka Mandy kirosikin lahjaa. Se oli odotettavissa, sen sijaan seuraavat sanat olivat hieman hämmentyneen kuuloisia tytön suusta, mikä sai Milon hymyilemään hurmaavasti. Taisi tyttö pitää tuosta pienestä rakkauden osoituksesta, vaikka Mandy ei yllätyksistä pitänytkään.
".. Ajattelin et tykkäisit siitä .. ", Milo vastasi sitten hiljaa tytölle ja nousi tuoliltaan kävellen Mandyn taakse. Nuorukainen otti varovasti korun käteensä ja asetti sen pahiksen kaulalle laittaen lukon sitten kiinni. Urheilija käveli takaisin tuolilleen, mutta muiskautti pienen suukon tytön punaisille poskille äkkiä ennen lähtöään.
"Se näyttää hyvältä sun kaulalla", Milo sanoi sitten istuttuaan ja ihaili omaa valintaansa. Mandy oli erittäin kauniina siinä edessä nyt, kynttilän valossa. Kuitenkin tämän ihalun keskeytti tarjoilija, joka tuli hakemaan lautaset ja kysyi jälkiruuasta.
"Hmm.. eiköhän me oteta vaan lasku, vai mitä Mandy?", Milo loi sitten flirttailevan kysymyksen Mandylle varmistaen, että jälkiruoka tosiaan odotti nyt kotona, eikä ravintolassa.

//.. Me vaa ollaa pelattu tää peli Kodit- alueella :-----------D No jaa, eipä tää ainakaa mua haittaa XD

Mandy vain pyöräytti epäuskoisesti silmiään, kun Milo alkoi puhua jotain jäätelöstä. Niin varmaan, kuka muka tuota typerää selitystä uskoisi. Milo yritti olla muka niin hauska ja viaton. Ja paskat toinen mitään sellaista oli, Milon mieli oli likainen ja toisen vitsit olivat vain tuhmia. "Oho, jäin kiinni", blondi pyöristi suutaan ja näytti erittäin hölmistyneeltä. Tietenkin tämä oli vain näyttelemistä.

Pahis tuijotti edelleen perhoskorua häkeltyneenä ja hänen sormensa tunnustelivat hellästi korun pintaa. Milloin viimeksi Mandy olikaan saanut lahjoja? Hän vihasi lahjoja ja yllätyksiä, sehän oli jo todettu juttu, mutta... Tämä lahja oli kerrassaan kaunis, ja jopa Mandyn oli se itselleen myönnettävä.
Milo nousi paikaltaan, asteli häkeltyneen pahiksen luokse, otti tytön käsistä kaulakorun ja alkoi asettaa sitä Mandyn kaulalle. Mandy pysyi täysin liikkumattomana tämän toimituksen ajan, ja kun Milo sitten suikautti suukon tytön poskelle, Mandy tiesi tämän olevan jo aivan liikaa hänelle. Tyttö nimittäin alkoi heti kiemurrella paikoillaan, hänen poskensa lehahtivat tulipunaisiksi ja hän vajosi tuolillaan alemmaksi. Kädet nousivat kasvoja peittämään ja nyt tyttö piilotteli niiden takana. Hänen hellyyttelymittarinsa oli mennyt jo täyteen aikoja sitten, ja nyt kaikki, mikä liittyi vähäänkään romantiikkaan, saivat tytön voimaan pahoin.

Tarjoilija, joka oli saapunut heidän luokseen, katsoi tuolille lyyhistynyttä Mandya hiukan ihmetellen. Mandyn teki mieli potkaista Miloa nyt haaruksiin, kun tämä jaksoi yhä flirttailla tytölle. Mandy tosin kohotti silloin kulmaansa ja nosti viinilasiaan, jonka hän oli ehtinyt juoda alas. "... Mä haluan lisää.." tyttö nurisi ja tarjoilija pyyhälsi nopeasti hakemaan lisää viiniä. Tällä välin Mandy vain mulkoili Miloa kuin toinen olisi tehnyt suuremmankin rikoksen.
Tarjoilija palasi viinipullon kera ja kaatoi Mandyn lasin täyteen. Eikä kulunut kuin viisi sekuntia, kun Mandy oli kitannut senkin alas. Ahhhh, mikä autuuden tunne.
"Nyt voidaan lähteä", Mandy vastasi sitten ja teki nousua tuoliltaan.

//Hupsis, no ei voi mitään :'D

Milo naurahti hyväntahtoisesti Mandyn tilatessa lisää juotavaa ja juodessa sen hetkessä. Samalla poika maksoi laskun, jonka tarjoilija oli kiikuttanut luokse ja sitä rataa. Olihan hinta suolainen, mutta pitihän sitä välillä hemmotella sekä itseään että tietenkin tyttöystäväänsä. Mandyn todetessa, että he voisivat nyt lähteä, nousi Milokin tuoliltaan ja odotti, että Mandy pääsisi myös ylös. Nuorukainen heilautti kiitokset heidän tarjoilijalleen ja lähti kävelemään Mandy perässään ulko-ovelle. Tietenkin Mandy päästettiin ulos ovesta ensiksi, itse pitäen sitä auki.

Pari käveli autolleen ja Milo starttasi auton kohti kotia. Enempää tuskin tarvitseekaan kertoa, että mitä illasta tapahtui. Eiköhän jokainen arvaa itse, käyttäkää mielikuvitustanne

The Enddddd