Diamonds are girl's best friends

//Tick Brandinsa kanssa tänne kiitos :)//

Nailah ajoi tottuneesti autonsa ostoskeskuksen läheiselle parkkipaikalle. Hänen autonsa totisesti herätti huomiota värillään, ei kuka tahansa San Diegossa kuitenkaan pinkillä autolla huristellut. Tummaihoinen tyttö ei jaksanut välittää ohi kulkevien ihmisten katseista, joista osa oli kyllä ennemmin huvittuneita kuin ihailevia. No, sama se hänelle oli jos kaikki eivät ymmärtäneet upeiden värien päälle. Mieluummin hän ajoi näyttävän värisellä autolla, kuin jollain harmaalla tai mustalla autolla, joita tuli joka välissä vastaan. Nehän olivat niin tylsän värisiä, vaikka ihan kivan mallisia autot saattoivat joskus olla.
"Noin, perillä ollaan," Nala sanoi Brandille jonka ehdotuksesta hän oli koko ostosreissulle lähtenyt. Tosin Nailah olisi kai mennyt muutenkin ostoksille, vaikka toinen ei olisikaan häntä sinne pyytänyt. Ja kun Brandi nyt oli pyytänyt, niin eihän hän voinut kieltäytyäkään, varsinkin kun toisen kanssa oli ollut niin mukava rupatella koululla.
Kun molemmat tytöt olivat nousseet autosta, Nala lukitsi oven ja tarkisti, ettei mitään varastamisen arvoista jäänyt autoon. Se kun oli avoauto, niin sen kyydistä kyllä saattoi joku luupää helposti viedä jotain.
Nailah otti aurinkolasit pois silmiltään, ei hän niitä ollut ajaessaankaan oikeasti tarvinnut, aurinko kun sattui paistamaan sopivasta suunnasta. Hänelle vain oli tullut tapa pitää laseja aina ajaessaan, eikä se nyt kai mikään huono juttu edes ollut.
"Mennäänkö sitten?" tyttö sanoi ja katsahti kysyvästi Brandia. Nala ei kyllä edes jaksanut odottaa vastausta, vaan lähti jo astelemaan kohti ostarin sisäänkäyntiä, tyylikkäästi ja varmasti korkeissa koroissaan, valkoisissa shortseissa ja pinkissä topissa. Käsilaukku keikkui olalla ja kaikki oli kohdallaan. Nyt kyllä iltapäivä sujuisi mukavasti. Hän pääsisi ostamaan taas uusia vaatteita ja kenkiä, eivätkä uudet korvakorutkaan olisi pahitteeksi.
"Mennäänkö alkajaisiksi vaikka kenkäaupoille?" Nailah ehdotti vilkaisten Brandia, jota alkoi jo pitää uutena ystävänään.

Kieltämättä Nalan auto oli hieman mielipiteitä jakava. Itse asiassa oli Brandikin hetken katsonut autoa hieman kieroon ja epäluuloisesti, mutta pian tyttö oli kuitenkin todennut, että auto oli kerrassaan valloittava ja mieleenpainuva. Jos tyttö hallitsisi autoja yhtään paremmin, voisi hän hyvinkin kuvitella itsensäkin samantyyppisen auton ratin taakse. Ja sitten se pinkki avoauto jo parkkeerattiin. Brandi avasi turvavyönsä ja sieppasi laukkunsa avaten sitten vänkärin puolen oven.
"Sulla on kyllä kiva auto", hän kertoi toiselle samalla kun läimäisi oven kiinni.
Brunette silmäili vielä autoa ja katsahti sitten ostarille päin. Ostosreissu tuli kyllä hyvään saumaan, sillä viikon verranhan hän oli joutunut koulussa jälleen pinnistelemään. Vaikka omasta tahdostaanhan hän opiskeli, mutta välillä oli hyvä päästä tuulettamaan omia ajatuksiaan ja siihen shoppailu oli melkeinpä paras keino.

Sitten toinen ehdotteli jo kauppoihin menemistä, mikä sopikin Brandille vallan mainiosti.
"Senhän takia tänne tultiin", hän tokaisi.
Tyttö suoristi vielä sinisen paitansa helmaa. Ei ollut tyttö jaksanut sitä vaihtaa, mutta housujensa tilalle hän oli vetänyt mustat farkkusortsit. Sitten hän lähtikin Nalan perään ja olikin nopeasti tuon vierellä. Tummempi avasi keskustelun ehdottelemalla jo kauppaa, johon voisi ensimmäiseksi mennä.
"Joo sopii", Brandi vastasi ja pian hän astuikin jo suurelle käytävälle, jonka varrella oli ties minkälaisia kauppoja.
Joka kerta tyttö jaksoi hetken aikaa vain ihailla näkemäänsä. Käytävä oli valoisa monine penkkeineen ja heti kun oli astunut jalallaan ostarin sisäpuolelle, nenään kantautui pikaruuan haju. Mutta se kauppojen paljous oli juuri se asia, mitä tyttö rakasti. Hän huokaisi hiljaa ja tavoitti katseellaan sitten ensimmäisen kenkäkaupan.
"Mennäänkö tohon? Siellä ainakin ruukaa ihan kivoja kenkiä olla", hän ehdotti toiselle osoittaen kauppaansa.

Nailah oli suoraan sanottuna äärettömän tyytyväinen kuullessaan Brandin kehuvan autoaan. Se todellakin oli kiva auto ja vielä paljon enemmän. Se oli upea, täydellisen värinen ja kaiken lisäksi hänen ikiomansa. Hänen ei tarvinnut jakaa autoa äidin tai sisarusten kanssa, näillä oli omansa. Kun kerran perheellä oli rahaa hankkia jokaiselle oma auto, niin tottakai niin oli tehtävä. Varsinkin kun lapset sitä vaativat, ainakin Nailah ja Denzel olivat vaatineet omat autot, Destinee taas esitti niin kilttiä tyttöä, ettei kehdannut pyytää äidiltä juuri mitään. Ja ehkä Destinee oli oikeastikin kiltti, mutta Nala ei sitä osannut käsittää, he olivat pikkusiskon kanssa täysin eri maata.
"No, onhan se kyllä kiva. Mä en olis muunlaista autoa halunnutkaan, tämä oli ihan kuin mua varten tehty," tyttö sanoi silmäillen tyytyväisenä Fordiaan, jota hänen mielestään todellakin sieti ihailla.

Tytöt kävelivät samaa matkaa. Nala katseli ympärilleen nähdäkseen, millaisia vaatteita liikkeet ikkunoissaan esittelivät. Eräässä kaupassa näytti olevan oikea unelmien juhlamekko, mutta sellaiselle Nalalla tuskin olisi vähään aikaan käyttöä. Mutta ehkäpä sellaisen voisi ostaa tulevaisuuden varalle? Eihän juhlavaatteita voinut ikinä olla liikaa.
Nala vilkaisi kauppaa, jota toinen ehdotti. Siellä hän kävi itsekin usein, eikä koskaan joutunut pettymään. Liikkeessä oli hyvä valikoima ja sieltä jokainen varmasti löysi jotakin.
"Ehdottomasti mennään," Nala sanoi virnistäen ja lähti kulkemaan kohti kauppaa. "Tuolla on aina ihania kenkiä, se on yksi suosikkiliikkeistäni täällä."

//Jäi vähän lyhyeksi tällä kertaa//

Brandin ehdotus sai myöntävän vastauksen. Hienoa. Niinpä tyttö lähti toisen tahtiin kohti kutsuvana odottavaa kauppaa. Mitä lähemmäs kauppaa tultiin, sitä leveämmäksi tytön hymy kasvoilla yltyi. Ja hetkessähän matka loppui ja pikaruuan haju vaihtui kenkien tuoksuun. Ruskeat silmät liikkuivat omia aikojaan ympäri kauppaa. Tässä vaiheessa kuka tahansa mies olisi ymmärtänyt miksi naiset rakastivat kenkiä yli kaiken. Vaikka kauppa ei juhlinut suurella pinta-alallaan, mahtui sinne sitäkin enemmän upeita kenkiä. Tyttö huokaisi hiljaa ja otti sitten askeleita kohti vasemman seinän hyllyä. Ensimmäisenä silmään pistivät mintunvihreät korkokengät. Kengät olivat yksinkertaiset, mutta juuri sen takia tyttö niistä pitikin. Itse asiassa kengät olivat tainneet viedä tytön huomion viime kerrallakin kun hän oli käynyt kaupassa, mutta silloin hän oli päättänyt jättää kengät vielä kauppaan.

Hetken aikaa kenkäparia silmäiltyään katse kääntyi vieressä oleviin vaaleanpunaisiin kenkiin. Ensimmäisenä tyttö muisti Nalan sanat, jotka kertoivat pinkin olevan tumman tytön lempiväri. Brunette käänsi huomionsa saman tien Nailahiin.
"Millasista kengistä sä tykkäät?" kuului kysymys.
Mitä luultavimmin kysymys saisi vedenpitävän vastauksen tällä reissulla ilman kysymistäkin, mutta päättipä tyttö sen kuitenkin esittää. Olisihan hänen sitten helpompi silmäillä myös Nalalle mieluisia kenkiä.


||No pöh, ei ole tää sen kummempi.||

Nailah astui kenkäkauppaan. Se oli jälleen kerran täynnä toinen toistaan upeampia ilmestyksiä. Siellä vierähtäisi helposti pitkäkin aika, varsinkin kun jalkineet suorastaan houkuttelivat sovittamaan niitä jalkaan. Tyttö ohitti hetkessä hyllyn, jolla oli lenkkareita ja tennareita. Niiden kokeilu saisi suosiolla jäädä väliin. Häntä kiinnostivat nyt täysin muut kengät.
Nala alkoi tutkia samaa hyllyä jota Brandikin näkyi katselevan. Siinä tosiaan olivatkin ehkä kaupan upeimmat kengät, yksi pari varmasti päätyisi hänen matkaansa.
"Mä pidän enimmäkseen korkokengistä, mut kyllä muutkin käy. Ainakin tuollaiset ihanat ballerinat," tyttö sanoi osoittaen vaaleanpunaisia, kiiltäväpintaisia kenkiä. Sellaiset hän ehkä tahtoisi, mutta oli kaupassa selvästi jotain hohdokkaampaakin.
Tyttö loi nyt kaiken huomionsa eräisiin kenkiin, jotka oli huomannut. Ne olivat hänen mielestään hyvin kauniit. Kengät olivat räikeän turkoosit ja niissä oli korkeat korot, kuten hänelle sopi. Sellaiset hän nyt halusi, vaikka ne eivät muiden mielestä ehkä hienot olletkaan. Hänenlaiselleen ihmiselle sellaiset olivat täydelliset, ainakin hänen omissa ajatuksissaan.

"Katso Brandi miten ihanat kengät!" tyttö henkäisi ja osoitti kenkiä toiselle. Ei Brandikaan voisi pitää niitä kamalina, koska ne eivät todellakaan sellaiset olleet. "Mä kyllä haluan tuollaiset. Ne sopii ihanasti mun yhden laukun kanssa. Ja yhden hameen. En mä voi mitenkään jättää niitä ostamatta."
Nala ihasteli kenkiä, vilkuillen sitten vähitellen, olisiko kaupassa mitään niiden veroista. Ei ainakaan mitään mitä hän enemmän sillä hetkellä tahtoi. Hän osasi jo kuvitella astelevansa koulun käytävillä uusissa kengissä. Huomenna hän jo laittaisi ne jalkaan, nappaisi saman värisen laukun ja pukisi päälleen jotkut sopivat vaatteet. Tänään hän varmasti löytäisi jotakin sopivaa. Ehkäpä se keltainen mekko, josta hän oli jo Brandille puhunut?
"Hei, sopisiko nämä kengät sun mielestä keltaisen mekon kanssa? Tai no, ehkä sen näkee paremmin sitten kun tiedät millaisesta mekosta on kyse..." Nala selitti ja nappasi kengät hyllystä sovittamista varten.

Brandi nyökkäsi Nalan vastaukselle. Korkokenkiä hän itsekin suosi: ne toivat muutaman sentin lisää pituuteen ja kaiken lisäksi jos niillä osasi kävellä, ryhtikin parani huomattavasti. Ja tietenkin korkokengät olivat juuri niitä kauneimpia kenkiä.
"Okei", hän totesikin sitten hyväksyvästi.
Tämä selvä.

Ja saman tien tyttö käänsikin huomionsa Nalan löytöön. Tosiaan, turkoosit kengät olivat näyttävät ja hienot. Kulmat kohosivat hieman silmien nähdessä kengät ja hän nyökkäsi innokkaasti.
"Noi on kyllä upeat!" hän hihkaisi.
Harmi, ettei tyttö ollut huomannut kenkiä ensin. No mutta, kauppa oli kenkiä täynnä ja kuinkas monta kerrosta heillä oli vielä jäljellä.
"Sun pitää kyllä koittaa niitä", tyttö kehotti peittäen hienosti pienen pettymyksensä hitautensa vuoksi.
Ei hän Nalalle kateellinen olisi, sillä hän löytäisi vielä monet kengät itsekin. Ja kyseli toinen jopa Brandin mielipidettä keltaisesta mekosta ja turkoosista kengistä. Brunette oli jopa hieman otettu, että toinen kysyi hänen mielipidettään. Kenties hänen sanansa oli saanut hieman arvoa Nalan silmissä. Kasvoille tulikin miettivä ilme hänen yrittäessä kuvitella keltaisen mekon ja turkoosit kengät. Ei kuva hassummalta vaikuttanut. Hän nyökkäsikin sitten lopuksi.
"Miksei", brunette totesi lyhyesti, "mutta tosiaan, se mekon näkeminen hyödyttäs aika paljon."
Hän virnisti sitten. Ja päättipä Nala sitten näyttävästi sovittaa tuota upeaa kenkäparia. Niinpä päätti Brandikin rohkaistua ja tarttui vuorostaan mintunvihreisiin korkokenkiin. Ei hänelle kyllä tullut mieleen minkä kanssa voisi kenkiä pitää, mutta tältä reissulta hän voisi ihan hyvin löytää jotain. Ja mikäli kengät olisivat sopivan muotoiset hänen jaloilleen, hän ne ostaisi.

Nala istuutui mukavasti pehmustetulle penkille ja otti omat kenkänsä pois, laittaen turkoosit unelmat tilalle. Kengät olivat mukavan tuntuiset jalassa ainakin istuttaessa, mutta se ei vielä riitänyt vakuuttamaan nuorta naista niiden käyttökelpoisuudesta. Vaikka kengät olisivat upeat, ei hän aikonut niitä ostaa jos niitä ei sitten voisikaan käyttää. Hän ei halunnut jalkoihinsa rakkoja, eikä hiertymiä, mutta kukapa olisi halunnut?
Nailah nousi ylös. Kenkien korot olivat suunnilleen yhtä korkeat kuin hänen omissaankin, tukevammat tosin. Niillä ainakin pystyisi kävelemään koulun pihanurmella vähemmällä kompuroimisella ja taiteilulla.
Tyttö asteli eteenpäin kaupan lattiaa pitkin. Kengät tuntuivat olevan kuin hänelle tehty, ne jopa näyttivät hänen jaloissaan hyviltä. Oikeastaan, ne sopivat todella hyvin hänen shortsiensa kanssa.

"Jep," tyttö tokaisi ihastellessaan kenkiä peilin kautta. "Mä taidan kyllä ostaa nämä. Ei haittaa vaikka se mekko ei sopisikaan näiden kanssa, kun voin käyttää näitä muutenkin. Olipa todellakin hyvä että tultiin tänne."
Nailah katsoi Brandia hymyillen ja huomasi, että tämä oli myös löytänyt jotain kokeilemisen arvoista.
"Voi, toivottavasti nuo sopivat sinulle," Nala henkäisi. "Ne ovat ihanat. Voisin ostaa itsellenikin, mutta taidan jättää väliin. Mintunvihreä ei oikein ole minun värini."
Sitten tummaihoinen tyttö asteli taas omien kenkiensä luo ja vaihtoi ne takaisin jalkaan. Sitten hän katseli vielä muita kenkiä. Kaupassa oli niin paljon ihania kenkiä, että siellä olisi voinut viipyä kauankin. Mutta Nailahin teki mieli jo lähteä kohti vaatekauppoja. Tai ainakin hän tahtoi jo saada käsiinsä uuden mekon, sen takiahan hän lähinnä oli ostarille lähtenytkin.

Istahtipa Brandikin eräälle Nalan viereiselle tuolille aikomuksenaan vetää vihreän sävyiset kengät omiensa tilalle. Tummempi kahdesta oli kuitenkin nopeampi ja sai turkoosit omiin jalkoihinsa aiemmin, joten tyttö päätti keskittää huomionsa ensin toisen tekemään löytöön. Tytöstä kengän näyttivät jaloissa vieläkin paremmilta. Vaikka harvoinpa mikään kaunis kenkäpari näytti huonolta jaloissa - paitsi tietenkin, jos koko tai malli oli ihan väärä. Brandin mielestä turkoosit korkokengät kuitenkin sopivat Nalalle. Ja sitä mieltä näytti olevan cheerleader itsekin.
"No sä olisit kyllä ihan outo jos et ottas", tyttö päättikin kertoa mielipiteensä ilmoille naurahtaen, "noi on tosi hyvät."
Hän nyökkäsi vielä sanojensa painoksi ja sitten puheltiin jo Brandin löydöstä. Huomio kiinnittyi takaisin mintunvihreisiin kenkiin ja samalla omat kengät saivat lähtöpassit jaloista.
"Sitä mäkin toivon", brunette myötäili toisen toivomusta kenkien sopivuudesta miettiäkseen sävyyn samalla kun sujautti kengät jalkaansa.

Istuessaan siinä tuolilla, kengät ainakin tuntuivat sopivilta, mutta eihän ostopäätöstä pelkän istumisen perusteella voinut tehdä, joten nousipa tyttö ylös juuri kun toinen istahti takaisin tuolille. Brandi käveli vuorostaan peilin eteen nähdäkseen, miltä kengät näyttivät. Ainakin ne tuntuivat hyvältä vielä kävellessäkin. Ja tosiaan, eivät näyttäneetkään hullummilta! Nähdessään kengät peilistä, pääsi tytöltä kuitenkin turhautunut huokaisu.
"Ei mulla kyllä ole mitään, minkä kans voisin näitä pitää", hän totesi pettyneenä olkiaan kohautellen.
Mielessään hän kävi vaatekaappiaan läpi kulmat kurtussa. Eihän tyttö voinut koko vaatekaappinsa sisältöä muistaa, joten yritys ei juurikaan tuottanut tulosta. Hän kääntyi takaisin kohti penkkiä ja lopulta istahtikin siihen.
"Mun pitää ostaa jotain", hän totesi sitten pikemminkin itselleen kuin Nalalle.
Sillä kyllä hän nämä kengät halusi. Jos sopivaa vaatetta ei löytyisi, hän laittaisi kengät huoneensa hyllylle koristeeksi.



||Yhhh, voi sori tää hirvityshyi, ajatus kulkee aivan loistavasti!||

Nailah kuunteli haltioituneena Brandin kehuessa kenkiä. Ei hän kyllä ollut muunlaisia kommentteja odottanutkaan, eikä edes pelännytkään. Johan sokeakin näki, että kengät olivat täydelliset hänelle. Ja täydelliset kengät saivat hänet näyttämään entistä häikäisevämmältä ja pidemmältä, paljon kauniimmaltakin ehkä.
No, kengät tulisivat olemaan hänen, hinnalla ei ollut mitään merkitystä. Hänellä oli rahaa tuhlattavaksi asti ja niin hän aikoi rahansa käyttääkin. Ei hänellä ollut mitään syytä olla tuhlaamatta. Hänellä oli oikeastaan todella monta syytä ennemmin tuhlata omaisuuttaan.
Ensinnäkin, hän sai huomiota uusilla ja ihanilla vaatteilla. Toiseksi, hän sai kokea niin suurta mielihyvää saadessaan jotain uutta, että jo se riitti syyksi käyttää rahaa. Ja sekin tietysti oli hyvä syy tuhlailuun, että kaikki huomaisivat että hänellä oli rahaa ja sen takia pyrkivät hänen suosioonsa. Ainakin fiksuimmat pyrkivät, siis Nalan mielestä fiksuimmat. Tytön mielestä fiksuja olivatkin ne, jotka pitivät häntä arvossa ja suosiossa.

"Oon ihan varma että sä löydät täältä vaikka mitä mikä sopii noiden kenkien kanssa!" Nailah sanoi ja ihasteli toisen löytöä. Väri näytti olevan omiaan Brandille, sen tyttö kai oli tajunnut jo itsekin. Silti Nala päätti vielä kehaista kenkiä toisen mieliksi. Ja olihan siihen nyt syytäkin, kun kengät oikeasti olivat upeat.
"Nuo kengät on kyllä ihan sun näköiset. Mä voin auttaa sua löytämään jotain kivaa niitten seuraksi. Vaikka joku mekko? Valkoinen vaikka, se sopii kaikkien värien kanssa aikas mainiosti."
Nailah selitti innoissaan ja silmäili sitten taas pinkkejä ballerinoja joita aikoi ehkä myös sovittaa.

Brandi siirsi katseensa Nalaan ja kasvoille levisi pieni hymy. Tyttö oli todella tyytyväinen, että toinen oli lähtenyt hänen kanssaan ostosreissulle. Mielellään hän otti apua vastaan tyypiltä, joka tiesi asiasta yhtä jos toista. Ja Nala saisi todellakin auttaa häntä löytämään jotain kenkien kaveriksi. Hän vuorostaan auttaisi sitten tummaa tyttöä löytämään jotain mukavaa.
"Kiitti", hän sanoikin sitten ja ryhtyi vetämään kenkiä pois jaloistaan.
Pian omat olivatkin jälleen koivissa ja mintunvihreät kengät siirtyivät lattialle tuolin viereen. Tyttö silmäili vielä löytöään pieni hymy huulillaan ja suoristi sitten kengät sen näköisiksi, että niitä vain ei oltu jätetty paikalleen. Katse siirtyi sitten takaisin Nalaan kuitenkin seuraten sitten toisen katsetta ballerinoihin. Pari kertaa katse pomppi kengistä tyttöön ja tytöstä kenkiin.
"Sun pitää sovittaa noita", Brandi kehotti sitten.
Itsehän Nailah oli ilmoittanut pitävänsä pinkistä, joten miksipä ei tyttö ballerinoja voisi myös sovittaa.
"Ne olis hyvät sulle", tyttö kertoi sitten vielä mielipiteensä.
Ja mikäli Nala aikoisi vielä sovittaa niitä, voisi brunettekin sitten hyvällä omalla tunnolla sovittaa itsekin vielä jotain.

Hän tipautti laukkunsa mintunvihreiden kenkien viereen ja nousi sitten tuolilta. Saattoihan se olla vähän tyhmää jättää laukku vain lojumaan kaupan lattialle, mutta tyttö olisi koko ajan laukun vierellä. Ei hän jaksanut kanniskella laukkua koko aikaa kädessä, kengistä nyt puhumattakaan. Eikä kaupassa nyt kovin paljon porukkaa edes ollut. Hän siirtyi erään hyllyn luokse tutkailemaan jälleen kenkävalikoimaa. Tällä kertaa silmät näkivät tummanvioletit korokepohjaiset kengät. Korkoa kengissä oli hieman enemmän kuin mintunvihreissä, mikä sai tytön hieman epävarmaksi. Kengät olivat kuitenkin upeat, melkeinpä upeammat kuin hänen toinen löytönsä. Vaikka kyllä hän mintunvihreistäkin piti oikein kovasti.

Nala kääntyi hymyillen katsomaan Brandia. Toinen oli siis huomannut, kuinka hän tuijotti vaaleanpunaisia unelmakenkiä. Tai no, melkein unelma. Nalan unelmakengät sillä hetkellä sattuivat olemaan ne turkoosit korkokengät, joiden onnellinen omistaja hän kohta olisi.
"Ehkä mä voisin kokeillakin," tyttö tokaisi ja otti kengät hyllystä. Hän asteli saman tuolin luo, jolla oli äskenkin istunut. "Kenkiä ei kyllä voi koskaan olla liikaa."
Nala riisui omat kenkänsä jo toistamiseen jalasta. Ja pian oli ballerinat niiden tilalla. Ne eivät kyllä tuntuneet jalassa niin kovin mukavilta, mutta näyttivät kuitenkin järjettömän hyviltä. Mutteivät todellakaan niin hyviltä kuin unelmakengät, joiksi tyttö jatkuvasti tulevia korkkareitaan kutsui ajatuksissaan.
Taas Nailah asteli edestakaisin kaupan lattialla ja peilaili jalkojaan peilistä. Ehkä nämä kengät saisivat jäädä kuitenkin ostamatta? Hänellä oli jo melkein samanlaiset muutenkin. Ja täytyihän hänen nyt ajatella jalkojaankin, eikä vain sitä miltä näytti.

"Nämä saa jäädä kyllä ostamatta," Nailah totesi palattuaan vaihtamaan taas omia kenkiään jalkaansa. "Nämä tuntuu jotenkin tosi epämukavilta. Ja onhan mulla jo melkein samanlaiset olemassa ennestään. Mut mä taidan koittaa noita ihania sandaaleja. Ne voisi olla hyvät rannalla."
Nailah nappasi aivan lähellä olevat kengät, jotka olivat melko matalapohjaiset ja yksinkertaiset. Tai no, oli niissä koristeena joitakin timantin kaltaisia kiviä. Ehkä jotain jäljennöksiä? Kengät olivat hyvin sirot, sellaiset joita saattoi pitää monessa tilaisuudessa.
"Jos nämä ei ole mukavat, niin sitten mä tyydyn vain noihin turkooseihin. Nekin on jo niin hyvä löytö, että mun päivä on jo ihan huippu hieno."

Nala tosiaan päättikin kokeilla ballerinoja. Niinpä Brandikin tarrasi tummanvioletteihin tappokenkiin innostunut tuike silmissä.
"Mä kokeilen sitten näitä", hän ilmoitti ja kääntyi kengät kädessään kohti pehmustettuja penkkejä.
Saivat Brandikin kengät tehdä seuraa Nalan kengille väistyessään violettien kenkien tieltä. Tyttö teki vielä nopean silmäyksen kenkiin ja veti ne sitten jalkaan hieman jännittyneenä. Vaikka hän kävelikin todella paljon korollisilla kengillä, olivat nämä kengät ylivoimaisesti korkeimmat mitä hän oli koskaan kokeillut. Taisivatkin ne todellakin ansaita nimityksen tappokengät, sillä kovin montaa harha-askelta ei niillä kannattanut tehdä. Ja istuessaankin tyttö tunsi jo suuren eron mintunvihreiden ja näiden kenkien välillä.
"Mä en osaa varmaan ees kävellä näillä", tyttö totesikin naurahdellen ja pyrki sitten seisomaan.
Hän lähti Nalan tavoin ottamaan muutamia askelia uudet kengät jalassaan, tosin ne askeleet eivät olleet niin vakaita kuin toisella oli. Suulta purkautuikin uusi, pitempi ja hieman äänekkäämpi naurahdus ja tyttö vilkaisikin jalkojaan. Joo, vaikka hän suosikin korkokenkiä, olivat nämä ihan liikaa. Samalla Nala ilmoittikin, että hän ei ainakaan ottaisi ballerinoja. Brandi nyökkäsi tytön sanoille ja katsahti sitten toisen kenkiä. Lähtipä hän myöskin kohti sovituspenkkiä.
"Harmi. Enkä mäkään kyllä taida näitä ottaa", tyttö ilmoitti ja vilkaisi nopeasti toisen mainitsemia sandaaleja.

Olo oli melko helpottunut, kun tappokengät saivat luvan lähteä jaloista. Tyttö taitaisi ihan suosiolla pitäytyä ihan normaalin mittaisissa kengissä. Ja nyt kun nuo kengät olivat pois tieltä, saattoi hän myös tarkastella Nalan löytämiä sandaaleja paremmin.
"Noi on tosi nätit", hän huomautti.
Hän itse taitaisi jättää sovittamisen tässä kaupassa sikseen. Mintunvihreät miellyttivät häntä ihan tarpeeksi, eikä hän tarvinnut enää mitään muuta. Tietenkin jos jokin sattui pistämään silmään, voisi hän ihan hyvin harkita sovittamista.

Nala katsoi kuinka Brandi yritti taiteilla korkeakorkoisilla kengillä. Ehkä tyttö ei ollut tottunut ihan niin korkeisiin korkoihin, siltä ainakin vaikutti. Nala taas oli varma, että osaisi kävellä kyseisillä kengillä, olihan hänellä samantapaisia vaikka kuinka.
Nailahin laitettua ballerinat pois ja otettua sandaalit, hän pujotti ne jalkaansa. Juuri niin mukavat kuin miltä ne näyttivätkin. Nekin siis saisivat lähteä hänen matkaansa.
"Nätit on ja mukavatkin vielä," Nailah sanoi. Hän olisi voinut vielä kokeilla useampiakin kenkiä, mutta hänen alkoi jo kovasti tehdä mieli lähteä vaatekauppojen puolelle. Kyllä kahdet kengät saivat riittää, ainakin siitä kaupasta. Ehkä hän voisi jopa palata sinne uudelleen, mikäli vielä kiinnostaisi.

"Jep. Mä otan nämä molemmat parit. Ne kun on vaan kertakaikkisen upeat! Näitä voisin kyllä pitää koulussakin ihan mielellään," Nala selitti haltioituneena. Olihan hänellä nyt täydellinen syy olla aurinkoisella tuulella. Kukapa nyt ei olisi ilahtunut uusista kengistä, varsinkaan kun ei tarvinnut miettiä mitä ne maksoivat. Nalan tilillä oli kyllä rahaa, siitä äiti piti huolen laittamalla sitä lisää aina kun Nailah asiasta mainitsi. Ja muutenkin, äiti oli jo tottunut siihen, että rahaa kului, joten osasi jo etukäteen varmistaa että sitä oli aina saatavilla ja tarjolla.
Jos pikkusisarukset olisivat olleet yhtä tuhlailevia, silloin hän ehkä olisi saanut vähemmän rahaa käyttöönsä. Nyt hän kuitenkin tuhlasi muidenkin edestä, varsinkin Destineen, joka ei koskaan tuntunut tarvitsevan eikä haluavan mitään.
"Eiköhän sittenn lähdetä. Haluan jo päästä sovittamaan niitä mekkoja," Nailah totesi ja otti valitsemansa kengät suunnistaen sitten kohti kassaa.

Näytti siltä, että tämä kauppa oli täyttänyt tehtävänsä: Nala ilmoitti ottavansa mukaansa kaksi paria kenkiä ja Brandille riitti vallan hyvin minttu pari.
"Joo, mennään vaan", brunette ilmoittikin ja tarttui sitten ensin laukkuunsa, sitten mintunvihreään kenkäpariin jonka jälkeen vielä violetteihin aikomuksenaan palauttaa ne omalle paikalleen.
Asetellessaan tappokenkiä takaisin paikalle, mistä oli ne ottanutkin, katseli tyttö vielä hieman kaihoisasti upeaa kenkäparia. Vielä joskus hän hankkisi ainakin samantyyliset kengät jos ei muuta. Vaan eipä kenkien sopimattomuus ruskeatukkaista juurikaan haitannut, sillä hän oli löytänyt oikein mukavat kengät kaupasta jo muutenkin. Uuden löytönsä kanssa hän lähtikin sitten Nalan perään tehden vielä nopean vilkaisun hyllyyn jättämiensä kenkien puoleen. Ehkä joskus sitten.

Onneksi jotenkin kummasti kaupassa ei tänään kovin hirveästi porukkaa ollut. Joten eipä tarvinnut kauaa odotella, että pääsi pulittamaan ihan kivan hinnan kauniista kengistä. Siinä omaa vuoroaan odotellessa Brandilla olikin mukavasti aikaa miettiä millaisen mekon haluaisi. Ensisijaisesti hänen pitäisi löytää joku kiva, mikä passaisi hänen uusien kenkien kanssa.
"Mihin me mennään seuraavaks?" esittikin tyttö kysymyksen toiselta.
Tähän kauppaanhan oli tultu Brandin ehdotuksen myötä, joten Nala saisi kunnian päättää seuraavasta kaupasta. Vaikka mitä luultavimmin kai kaksikko olisi tähän kenkäputiikkiin tullut ilman neiti Darcynkin ehdotusta.

Nala siirtyi jonon hännille. Montaa asiakasta ei ennen häntä ollut, mutta silti odottaminen tuntui jotenkin kummallisen pitkästyttävältä. Hänen puolestaan olisi ollut parempi, jos olisi saanut jollain keinolla etuiltua, mutta hänen oli nyt vain tyydyttävä odottamiseen, niin tuskaiselta kuin se tuntuikin.
Lopulta tyttö kuitenkin pääsi kassalle saakka ja sai kenkänsä maksettua. Miten hänen päivänsä olikin sujunut niin hyvin? Ensin koululla hän oli päässyt juttelemaan Marion kanssa, sitten hän oli saanut uuden ystävän itselleen. Ja nyt hän oli saanut ihanat kengät! Mikä voisi olla sen parempaa? Tuskin mikään. Paitsi tietenkin se kun saisi vielä mekkoja ja koruja. Päivän kyllä kruunaisi se, jos hän tapaisi Marion vielä uudestaan, mutta niin tuskin tapahtuisi. Ei Nailahkaan nyt sentään ihan kaikkea saanut mitä halusi, vaikka hyvin lähellä se oli.

"Jos mennään johonkin vaatekauppaan? Vaikka sinne missä ne mekot odottelee?" Nailah ehdotti pidellen kenkäkassia kädessään. "Mä ainakin haluan jo heti nähdä kuinka se mekko sopii näiden kenkien kanssa."
Nailahin kasvoilla oli onnellinen hymy, joka kieli siitä, että kaikki oli niin kuin piti. Hänellä ei nyt ollut mitään huolia, ellei laskettu sitä että hän pelkäsi jonkun vieneen kaikki hänen kokoaan olevat mekot liikkeestä. Se olisi painajainen ja todennäköisesti pilaisi koko mahtavan päivän.
"Toivottavasti siellä vielä on niitä mekkoja jäljellä," Nala sanoi. "En kestä jos en saakaan sellaista, sitten mun täytyy ehkä tilata sellainen jostain nettikaupasta, enkä millään haluaisi. Mun on aina saatava kokeilla vaatteita ennen kuin ostan ne."

Nalan jälkeen oli Brandin vuoro päästä vinguttamaan korttiaan. Varsinaista omaa korttia ei tytöllä ollut, mutta tämä oli kytketty hänen isänsä tilille. Rahaa hänellä oli siis käytettävissä niin paljon kuin vain jaksoi kuvitella. Omaa tiliäkään rikkaalla pennulla ei ollut. Tai oli, mutta se oli päätetty ottaa toimintaan vasta sitten kun Brandi täyttäisi 18. Itse asiassa Brandia hieman hävetti elää näinkin paljon isänsä varoilla, mutta tällä hetkellä hän ei halunnut moista asiaa ajatella. Rahasta sai nauttia ja kulutettavaksihan se oli tarkoitettu. Nytkin isäpapan tililtä sai lähteä ihan kiva summa kenkien hyväksi. Ja rakas tytär oli iloinen.

Tummatukkaisenkin kengät päätyivät mukavaan kenkäpussiin, joka oli varustettuna kaupan nimellä. Tyttö huikkasi kiitokset vielä kassalle ja kääntyi sitten Nalan puoleen, joka oli ehdottanut jotain aiemmin mainitun kaupan suuntaista.
"Joo, sopii. Missä se nyt taas olikaan?" tyttö vastasi ja esitti kysymyksenkin.
Ehkäpä hän oli itsekin aiemmin kaupassa käynyt, suurella todennäköisyydellä olikin, mutta eipä hän tiennyt mitä niistä monista kaupoista toinen tarkoitti. Nala siis saisi näyttää tietä. Ja Brandia kiinnosti kovin, mistä mekoista tummempi oli puhunut. Toivottavasti yksi niistä sopisi sitten hänen uusien kenkiensä kanssa.
"Kyllä siellä varmasti vielä on", tyttö kertoi naurahtaen vielä omia ajatuksiaan toisen pelätessä, että mekot olisivat loppuneet.
Hän lähti jo kävelemään pois kenkäkaupasta paperisen kassin mukavasti heilahdellen sivulla.
"Ja jos sua pelottaa, että niitä ei ole, niin sittenhän meidän pitää päästä nopeesti sinne kauppaan", neiti Darcy huikkasi toiselle hymyillen, "sitte sun ei ainakaan tartte tilata netistä yhtään mitään."

Nailah odotti rauhassa, kun Brandi maksoi omat kenkänsä. Viimein tytöt olivat molemmat saaneet ostoksensa kunnialla maksettua.
"Se kauppa on tuolla vähän matkan päässä, ei täällä ostarilla. Mut tossa ihan vieressä kuitenkin." Nala vastasi sitten. Hänen mieleensä juolahti, olisiko ehkä parempi ensin rauhassa kierrellä ostoskeskuksen kaupat ja vasta kotimatkalla poiketa mekkokaupassa. Molemmat vaihtoehdot olivat houkuttelevia, mutta jos he menisivät mekkojen luo ensin, he joutuisivat suotta kävelemään edes takaisin.

"Pitäisköhän meidän kuitenkin ensin kierrellä täällä ostarilla?" Nala kysyi kun he olivat astuneet ulos kenkäkaupasta. "Siis kun en millään haluaisi kävellä edes takaisin kun on näin kuumakin ja kaikkea..."
Nala alkoi taas kuulostaa omalta hölmöltä itseltään. Hänelle oli niin tyypillistä se, että hän ei itse tajunnut mikä oli järkevintä ja siksi hän mielellään turvautui toisten neuvoihin vaikeita päätöksiä tehdessään. Ja olihan seuraavan ostospaikan valitseminen vaikeaa!
"Mut mä kyllä haluan jo kokeilemaan niitä mekkoja. Mennään siis mieluummin sinne," Nala päätti ja hylkäsi kokonaan ajatuksen ylimääräisistä askelista, joita nyt kertyisi.
Tyttö lähti astelemaan kohti suuntaa, josta he olivat ostarille tulleet. Hän halusi mekkojen luo nyt heti, kun oli kerran päättänyt sinne mennä. Jos mekkoja ei olisi, niin päivä menisi pilalle ja kengätkin tuntuisivat turhilta, hetken verran ainakin.

Kaksikon astuttua pois kenkäkaupasta, rupesi Nala hieman epäröimään seuraavan kaupan suhteen. Tytön puheissa oli kyllä pointtia, sillä olisihan se aika turhauttavaa ramapata kahden paikan välillä.
"Ihan miten sä tahdot", tyttö totesi kuitenkin olkiaan kohauttaen.
Hän ei haluaisi ruveta päättämään asioista, sillä eipä se oikein ollut Brandin tapaista. Ennemmin hän vaikeni ja meni sen mukaan miten muut tahtoivat. Periaatteessa hänelle oli muutenkin ihan sama mentäisiinkö seuraavaksi Nalan mainitsemaan kauppaan vai kierrettäisiinkö muutama liike vielä ostarilla. Kunhan vain hän löytäisi sen oikean mekon - ja varmasti toinenkin halusi löytää juuri sen sopivan vaatekappaleen itselleen.
Päätös oli kuitenkin se, että tytöt suuntaisivat sinne kauppaan, joka ei ostarilla sijainnut.
"Okei", kuului Brandin suusta Nalan päätöksen jälkeen melko alistuvasti ja tyttö lähtikin kipittämään toisen perään kohti uloskäyntiä.


[[Siirretäänkö töpö keskustan puolelle vai hypätäänkö ajassa vähän eteenpäin takas ostarin kauppoihin ja jatketaan tästä vai päättyykö tää tähän?]]

//Sovitaan että tuli aikahyppy ja he ovat jo takas ostarilla xD//

Nala oli varsin tyytyväinen. Liikkeessä oli ollut vielä jäljellä mekkoja, juuri hänen kokoaan useassa värissä. Ja hän oli innoissaan sortunut ostamaan kolmea väriä: keltaisen, pinkin ja turkoosin. Nyt tytöt olivat jo palanneet takaisin ostarin puolelle, eikä Nalaa haitannut ollenkaan, että oli tullut käveltyä hiukan edestakaisin. Se oli kannattanut, sillä olihan hän nyt saanut mekot itselleen. Jos he olisivat menneet myöhemmin, niin hän ehkä olisi jäänyt ilman keltaista, sillä niitä oli ollut enää kaksi jäljellä. Hän oli ollut suoraan sanottuna onnekas!
"Noin, mihinköhän sitä sitten menisi? Haluatko sä mennä vielä ostamaan lisää vaatteita vai ehkä jotain muuta? Koruja ja meikkejä voisi nimittäin kanssa käydä jossain välissä vilkaisemassa," Nailah selitti kävellen eteenpäin paperikassi kummassakin kädessä. Toisessa olivat mekot, toisesssa kengät. Vielä mahtuisi kumpaankin käteen lisää kasseja ja niitä todella tulisi, mikäli hän löytäisi lisää kaikkea kivaa.

Ajatus koruista sai Nalan mietteliääksi. Äiti järjestäisi seuraavalla viikolla pienet kutsut, joita varten voisi ihan hyvin hankkia uudet korvakorut. Eikä hänellä olisi kyllä mitään kaulakoruakaan vastaan. Jokin näyttävä sen piti olla, mutta samalla siro. Ei mitään liian isoa, ettei se veisi huomiota pois hänen muista vaatteistaan, jotka olisivat ehdottomasti tyylikkäämmät kuin kenelläkään vieraista.
"Sä saat päättää nyt kun mä päätin äsken. Vai joko sä haluat lähteä kotiin?" Nala kysyi. Hän mielellään jäisi vielä ostoksille, mutta Brandi piti kai viedä kotiin, ei kai tällä muutakaan kyytiä ollut.

[[Tämä selvä. :>]]


Olihan Brandi käynyt pari kertaa tuossa putiikissa, josta he juuri parhaimmillaan olivat tulossa. Eikä Nala ollut yhtään liioitellut puheissaan: liikkeen mekot todellakin olivat kauniita. Ja siinä samalla oli tytönkin käpäliin päätynyt hopeanharmaa mekko, jonka hän oli sortunut loppujen lopuksi ostamaan. Ihan mukavasti sekin passasi hänen uusien kenkien kanssa. Mekon lisäksi oli hän myös kuluttanut rahaa mustaan tunikaan, joka poikkesikin jonkin verran hänen vaatekaappinsa sisällöstä, sillä melko harvoin tytön päällä nähtiin mitään niinkin tummaa väriä kuin mustaa. Tämän vaatekappaleen hän oli silti halunnut jostain kumman syystä ostaa. Kenties Brandille oli sattunut joku mielen hetkellinen häiriö tai jotain. Joka tapauksessa, oli tyttö hyvinkin tyytyväinen ostoksiinsa. Ja nyt kaksikko oli takaisin ostarilla.

Seuraavaa kauppaa oltiin jo kovasti miettimässä. Nala puhelikin jotain koruista ja meikeistä. Ei, ei niitäkään koskaan liikaa ollut, ei todellakaan! Tyttö nyökkäsikin hyväksyvästi toisen sanomisille ja pälyili sitten ympärilleen.
"Mulle on ihan sama. Koruja vois tosiaan ainakin käydä kattoon", hän myönsi ja samalla silmiin osuikin eräs pieni koruliike.
Harvoin tyttö oli tuossa käynyt, mutta aina välillä oli hän tiiraillut näyteikkunaa. Mitään kunnon merkkiä ei liike myynyt, mutta jotkut korut olivat kuitenkin ihan mukavan näköisiä. Ja samalla Nailah heittikin pallon seuraavasta kaupasta Brandille.
"Ei mulla mihinkään kiire ole, nythän on perjantai", hän kertoi toiselle hieman naurahdellen ja osoitti sitten tuota pientä vaivaista putiikkia, "ootko sä käynyt tossa ikinä? Käydäänkö ihan vaan mielenkiinnosta vilkaseen?"
Kovinkaan vakavissaan ei tyttö heittänyt ehdotusta ilmoille, ennemminkin vain uteliaisuuttaan. Hyvin hän pystyi kuvittelemaan, että Nailah kiertäisi tuon liikkeen vähän kauempaa, mutta so what. Ei heidän tarvitsisi tuossa putiikissa kauaa viipyä, tai ihan hyvin he voisivat jättää koko kaupan väliin jos Nala niin tahtoi. Ei Brandilla mitään hengenhätää tuohon kauppaan ollut astua.

Nala kuunteli toisen ehdotuksen seuraavasta kaupasta. Mikä ettei! Hän ei niin jaksanut välittää olivatko hänen vaatteensa ja asusteensa merkkituotteita. Kunhan ne vain näyttivät hänen yllään täydellisiltä, niin kaikki oli hyvin. Nala ei välittänyt laadusta tai hinnasta, tärkeintä oli ulkonäkö, kaikissa asioissa. Hän rakasti sitä, että kaikki näytti kauniilta ja juuri sellaiselta kuin hän halusi. Ei ollut väliä, oliko jokin tavara epämuodikas vai ei, hän saisi sen kuitenkin näyttämään hyvältä. Nalalla oli taipumusta ajatella hyvin pinnallisesti ja yksinkertaisesti. Hän ei koskaan miettinyt asioita kovin pitkälle, ei hän viitsinyt, sillä hänen mielensä muuttuisi kuitenkin.
"Mennään vaan sinne. Sieltä varmaan löytyy jotain kivaa kuitenkin," tyttö tokaisi ja alkoi pohtia, millaisia koruja kauppa mahtoi kätkeä hyllyihinsä. Kyllä sieltä varmasti ainakin jokin kivan värinen rannekoru löytyisi. Ja jos ei, niin tulisipahan ainakin testattua millainen kauppa olisi, eikä sinne sitten erehtyisi enää toiste menemään. Vielä hän ei ollut kyseisessä kaupassa koskaan käynyt, hän kävi aina niissä suurimmissa paikoissa, joista todennäköisimmin jotakin löytyi.

"Toivottavasti tuo on kiva kauppa. Siellä voisi sitten ehkä käydä joskus uudestaankin," Nala totesi ja lähti sitten astelemaan kohti liikettä. Mitä lähemmäs tyttö pääsi, sen lupaavammalta kauppa vaikutti. Ja Nalan iloksi putiikissa näytti olevan jotain hyvin pinkkiä ja kiiltävää. Juuri sellaisesta hän piti. Vielä tyttö ei nähnyt tarkasti, mikä hänen huomionsa kiinnittänyt esine oli, mutta hän oli jo päättänyt ostaa sen. Sillä ei ollut mitään väliä olisiko se jokin käyttökelvoton esine vai ei, se kun näytti hienolta, niin tottakai se piti silloin ostaa!

||WARNING! Ihan pimeetä ja surkeinta tekstiä ikinä luvassa :'DD||


Okei, Brandilla totta vie taisi olla Nalasta ihan väärä kuva joissain asioissa. Sillä hyvin innokkaasti toinen tyttö otti hänen ehdotuksensa seuraavasta kaupasta vastaan. Nenän nyrpistyksestä ei ollut tietoa eikä nuorempi tyttö saanut osakseen minkään sortin katsetta joka kielisi siitä, että Nala pitäisi häntä omituisena. Näyttävästi tytön pitäisi opetella tuntemaan uusi ystävänsä paremmin ennen kuin vetäisi omia johtopäätöksiään. Kuinkahan monta kertaa hän oli vain tukeutunut tänäkin päivänä cheerleadereiden stereotypioihin kuluttaessa aikaansa toisen kermalaisen kanssa? Monta kertaa. Ja nyt tästä hetkestä eteenpäin hän ajattelisi Nalan ihan vain yksittäisenä heppuna. Olihan tämä käytävässä tavattu tuttavuus nyt kuitenkin osoittanut olevansa loistavaa seuraa ja oikein mukavasti kaksikko tulikin toimeen. Mitä siitä vaikka moni muista cheer-tyypeistä laski paljonko ruokaa sai syödä päivässä, liikkui vain merkkiliikkeissä ja sylki ilkeitä katseita alempiensa joukkoon? Eivät rikkaat pennutkaan kovin paljoa cheerleadereista poikenneet ja varmasti monilla oli heistäkin jotain ennakkoluuloja ja käsityksiä. Ja yhtä lailla Brandikin taisi poiketa kuitenkin aika monesta ennakkokäsityksestä. Ja eihän tyttö todellakaan tiennyt pitikö Nala jotain ruokapäiväkirjaa ja miten hän tuijotti kapinallisia tai luusereita. Mutta se kaukaa haettu pointti oli nimenomaan, että tällaisten asioitten ei tarvitsisi yhtään vaikuttaa enää Brandin ajatuksen juoksuun. Aamen.

Niin, se korukauppa. Lähtipä Brandikin sitten tepastelemaan toisen kannoilla kohti hänen viittomaansa putiikkia.
"Joo, sitä mäkin toivon", tyttö myötäilikin Nalan kommentteja.
Ainahan hän toivoi, että kaikki kaupat, joissa hän kävi, olivat toisen käyntikerran arvoisia. Aina niin ei valitettavasti ollut. Mutta tämä pieni rihkamaputiikki näytti kuitenkin ihan lupaavalta kuitenkin mitä lähemmäksi tytöt sitä astelivat. Ja sisällä tuossa pikku kaupassa odottikin kaiken maailman korujen kimmellys. Ja tosiaan, suurin osa näytti aika lailla rihkamalta, mutta lieneekö tuolla hirveästi väliä. Tärkeintähän oli se, että koru miellytti itseään. Ja ensimmäisenä Brandin silmiin pistikin tummansinisistä helmistä tehty kaulakoru, jota hän meni tutkimaan tarkemmin.

Nalan katse oli kiinnittynyt pinkkiin unelmaan. Hän asteli Brandin kanssa kohti kauppaa ja oli vähällä kompastua maassa lojuvaan roskaan. Hän kun ei katsonut mihin astui, olihan hänellä nyt paljon tärkeämpää katsottavaa. Täytyihän hänen nähdä mikä niin upean värinen ilmestys liikkeessä odotti.
Lähemmäs asteltuaan tyttö sai huomata, ettei unelmaesine ollut mikään myytävissä oleva tavara. Pinkki esine osoittautui korutelineeksi, joka oli saanut seurakseen kaulakoruja ja muutaman ranneketjun. Typerää. Nyt Nala ei ostaisi kaupasta mitään, kun ei kerran saanut sieltä sitä, mitä eniten halusi.
Brandi kuitenkin tuntui olevan innostunut koruista, joten nyt Nalan oli sitten odotettava että tämä kyllästyisi paikkaan. Ja voisihan hän toki itsekin katsella oliko kaupassa lainkaan mitään hänelle sopivaa. Vaikutti ainakin siltä, ettei niin ollut.

"Ei täällä taidakaan olla mitään mulle," Nala totesi kuulostaen hiukan pettyneeltä, mitä hän siis olikin. Hän asteli lähelle erästä korvakoruhyllyä. Mikään ei nyt ollut miellyttävän näköistä. Jos hän ei olisi ollut niin innoissaan näkemästään pinkistä asiasta, hän ehkä olisi voinut innostua keltaisista koruista, jotka olivat samaa sävyä kuin hänen mekkonsa. Vaikka tyttö ei korvakoruista sillä hetkellä niin piitannut, hän päätti kuitenkin ostaa ne, ihan vain varmuuden vuoksi.
Nala alkoi miettiä, joko lähtisi kotiin. Mutta saman tien hän päätti, että ostoskeskuksesta oli nyt löydettävä jotain muuta hienoa, jotain joka saisi hänet unohtamaan koko typerän korutelineen.

//Joo. Multakin tuli nyt kyllä niin surkeeta tekstiä ettei oo tottakaan.//

Kätöset tarttuivat tummansiniseen kaulakoruun ja nostivat sen silmien tasalle tutkailtavaksi. Ei koru näyttänyt yhtään hassummalta, ja sen lisäksi tytön vaatekomerosta löytyi ihan mukavasti sinisen sävyisiä vaatekappaleita, joten tämä koru tuskin joutuisi lojumaan käyttökelvottomana jonkun rasian pohjalla. Pieni ja lähes huomaamaton nyökkäys todistikin vielä, että koru oli ihan ostamisen arvoinen. Brandi havahtui kuitenkin takaisin tähän hetkeen kuullessaan Nalan pettyneeltä kuulostavan äänen. Rikas pentu kääntyi uuden ystävänsä suuntaan ja näytti aidosti harmistuneelta toisen puolesta.
"No harmi", tyttö totesi ja kohautti olkiaan, "mutta onneks täällä on muitaki kauppoja."
Koska Nala näytti pettyneeltä tämän putiikin antimiin, päätti Brandikin suunnata jo kassalle uusi löytö käsissään. Ei hän halunnut ruveta olemaan kaupassa, jossa toinen ei viihtynyt eikä hän suinkaan halunnut pakottaa cheerleaderia jäämään tähän liikkeeseen. Tepastellessaan kassalle, ei tyttö kuitenkaan voinut olla katselematta muita koruja, joita liikkeestä löytyi. Mukaan mahtui myös koruja, joiden katseluun hän olisi kenties halunnut käyttää enemmänkin aikaa, mutta nooo ihan sama.

Hetken päästä sinisestä kaulakorusta olikin pulitettu summa, joka nyt ei ihan korkeuksia hivellyt ja nyt tuo olikin pakattuna pieneen mustaan pussiin.
"Kiitti", todettiin vielä kassatyypille hymyillen ja sitten Brandi kääntyi Nalan puoleen.
Katse haahuili vielä pikaisesti koruja pullollaan olevissa hyllyissä ja sitten se siirtyi takaisin toiseen tyttöön.
"Mihin sä haluat mennä seuraavaks? Vai ootko varma, että täältä ei löydy mitää?" hän kysäisi ja siirsi katseensa vielä erääseen hyllyyn, joka sisälsi erilaisia hopeakorvakoruja.
Nämä korut saisivat nyt kuitenkin jäädä. Ihan hyvin Brandi voisi tulla omalla ajallaan myöhemmin vierailemaan tässä kaupassa, jos siltä tuntui. Kuten hän itse oli sanonut, kauppoja oli vielä monia, joten varmasti hän törmäisi vielä toiseenkin korukauppaan, minkä koruista hän pitäisi jopa enemmän kuin tämän rihkamapuodin antimista.

Nala tuijotteli liikkeen lasi-ikkunasta vastapäätä olevaa liikettä. Siellä oli vaatteita. Ja sillä hetkellä vaatteet taas houkuttelivat tuhat kertaa enemmän kuin korut, joiden keskellä hän oli. Tyttö huokaisi tylsistyneen kuuloisesti, kun Brandi viimein asteli kassalle maksamaan korujaan. Vihdoinkin! Nala ei olisi jaksanut seistä koruliikkeessä enää sekuntiakaan pidempään, kun oli niin murtunut kohtaamastaan epäonnesta. Hänen olisi kuulunut saada pinkki koruteline, mutta kun se ei myynnissä ollut, niin ei sitten! Nalalla ei riittänyt ainakaan sillä hetkellä älyä kysyä jos vaikka olisikin saanut telineen itselleen. Hän olisi voinut maksaa siitä ties kuinka paljon, jos vain olisi sen onnistunut saamaan.

"Jep. Mä en löydä mitään, se on varmaa," Nala tokaisi ja oli jo täysin valmiina poistumaan kaupasta. "Jos mennään nyt sitten ostamaan vaatteita? Mennään vaikka tuonne ylempään kerrokseen, siellä on parhaat liikkeet."
Nala loi vielä viimeisen, haikean silmäyksen korutelineeseen. Sitten hän astui ulos koruliikkeestä ja lähti suuntaamaan kohti yläkertaan vieviä liukuportaita.
Nailah oli varma, että seuraavasta kerroksesta saattoi löytyä jotain piristämään hänen päiväänsä, mikäli hän vain soisi sen itselleen.
"Tiesitkö sä muuten niistä isoista bileistä jotka olis tänään?" Nala kysyi sitten kääntäen katseensa Brandiin. "Mä vasta muistin että sellaiset on. Taidan peräti mennä. Ja sinne sitten voisi ostaa jonkun kunnon bilemekon täältä. Aiotko sä tulla sinne?"

//Hihii! Minun tuhannes viesti ja vielä peliviesti ^^//