Diamonds are girl's best friends

Tyttö nyökkäsi toisen ehdotukselle. Vaatteitahan nyt tarvitsi kaikkein eniten.
"Okei", hän totesi vielä lyhyesti ja lähti sitten kävelemään toisen perässä pois kaupasta.
Yksi vilkaisu annettiin vielä tuolle pikku kaupalle. Kenties Brandista tulisi tämän putiikin vakioasiakas, sillä mukavia korujahan tuolta oli paljastunut!

Suunnattiin kohti liukuportaita ja sitten Nala rupesi puhumaan joistain suurista bileistä. Brandin kulmat menivät hieman kurttuun hänen muistellessaan kyseistä tapahtumaa, jonne varmaan oli menossa puoli koulua ainakin. Ja muistuihan kyseinen juttu sitten tosiaan tytön mieleen.
"Aaai niin ne", hän hihkaisi, "oon mä jotain kuullu."
Jalat tavoittivat liukuportaat ja kohta lyhyt tyttö tunsikin kuinka ryhtyi nousemaan kohti toista kerrosta. Samalla kuului tumma tyttö ilmoittavan, että hän oli ainakin menossa kyseisiin juhliin. Esittipä hän myös kysymyksen Brandille koskien noita mahtavia bileitä. Jälleen menivät tytön kulmat hieman kurttuun. Ei hän oikein tiennyt oliko menossa vai ei.
"En mä oikeen tiedä", totesi hän hetken päästä.
Sinänsä olisi mahtavaa kyllä käydä tarkastamassa meno, mutta taas toisaalta ei tyttöä juurikaan huvittanut lähteä tänään yhtään juhlimaan perjantaita. Jotenkin rauhallinen koti-ilta tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Ja eipä ollut hetkeen hän käynyt rannalla lenkillä Rickyn kanssa. Pitbull kenties saisi hermoromahduksen ja hyppisi seinille, mikäli ei pian pääsisi jonnekin. Ja juuri ilta oli paras ajankohta lenkille.
"Varmaan mä jätän väliin. Ei jotenkin yhtään juhlituta", kertoi hän toiselle olkapäitään hieman kohauttaen vähän välinpitämättömänä, "vaikka oishan se ihan mukavaa vaikka käydä nopeaa pyörähtämässä ja tarkastaa millanen meno siellä on."
Niin, kuitenkin kaikki puhuisivat maanantaina kyseisistä juhlista. Ja sitten Brandi tuntisi itsensä ihan ulkopuoliseksi, kun ei ollut edes käynyt piipahtamassa. Ja se olisi ärsyttävää.


||Woou, onnea. :))||

Nala ei välittänyt siitä kun Brandi vaikutti pitävän kaupasta. Hän ei pitänyt, eikä aikonut sinne enää toista kertaa mennä, koruja löytyi muualtakin, onneksi. Nyt kuitenkin oli vaateostosten vuoro, eikä neiti enää aikonut ajatella koko koruliikettä. Oli paljon tärkeämpääkin mietittävää, nimittäin se, mitä pukisi päälleen illan bileisiin. Jotain hohdokasta, jotta hänet varmasti huomattaisiin. Nailah ei jäisi seinäruusuksi, se oli niin varmaa. Hän ei suostuisi, eikä se nyt edes ollut mahdollista. Hän voisi ihan hyvin tuppautua Marion seuraan, vaikka väkisin. Tai olihan niitä muitakin miehiä, mutta Mario oli nyt ensimmäisenä mielessä, olihan tämä osoittanut suurta ystävällisyyttä koululla.
Nailah katsoi yllättyneenä Brandia. Eihän tämä voinut olla tosissaan! Pakkohan tämän oli niihin bileisiin tulla, tämähän jäisi täysin pihalle kaikista tapahtumista. Tosin mikäli bileissä jotain erikoista tapahtuisi, Brandi varmasti saisi siitä kuulla ennen pitkää.

"Kyllä sun nyt täytyy tulla!" Nailah henkäisi ja tuijotti edelleen toista tyttöä. "Sä jäät paljosta paitsi jos et tule. Mieti nyt, pääset komeiden miesten ihailemaksi ja voit pitää hauskaa kunnolla. Ja saat laittautua oikein kunnolla. Oikeastaan, mulla on idea!"
Nailah piti pienen tauon luullessaan sen lisäävän Brandin mielenkiintoa.
"Mä voin etsiä sulle täydelliset vaatteet, meikit ja kaikki. Oikeastaan voisin vaikka laittaa sun hiukset ja kaikki. Eikö kuulosta hyvältä?"
Nala oli varma, että toinen piti hänen ideastaan, olihan se kerrassaan loistava. Ainakin hän itse piti siitä ja olisi kummallista, jos joku ei haluaisi hänen apuaan moisessa touhussa.

Nalalle kenties mahtaisi olla maailmanloppu jos jättäisi isot bileet väliin. Brandille ei nyt niinkään. Kyllä hän nautti kun sai tuulettaa ajatuksiaan, mutta aika harvoin hän moista harrasti. Sitä paitsi, suurissa bileissä hän inhosi juuri sitä, että hyvin monella tahtoi homma lähteä vähän lapasesta. Sitä örvellystä oli melko rasittavaa katsella. Tosin, yleensä viime metreillä, Brandi oli juuri yksi niistä örveltäjistä. Kuitenkin, Nala oli sitä mieltä, että Brandin kuuluisi olla paikalla. Kasvoille ilmestyi pieni vino hymy, toisen ilmoittaessa suunnitelmastaan.
"Okei. Ja millanen suunnitelma?" hän kysäisi ja kauaa ei vastausta pitänytkään odottaa.
Kyllähän suunnitelma ihan mukavalta kuulosti. Ainakaan Brandin ei tarvitsisi ottaa stressiä ulkomuodostaan, tai sitten juuri pitäisi, sillä eipä hän tiennyt mitä Nala hänen varalleen keksisi. Vaan kyllä tyttö luotti uuden ystävänsä makuun. Kulmia kohotettiin hieman samalla kun pääkopan sisässä puntaroitiin erilaisia vaihtoehtoja. Itsekseen tyttö koetti miettiä syitä, miksi hän jättäisi suuret partyt välistä. Hirveästi hän ei niitä keksinyt. Itse asiassa, hän löysi enemmän syitä miksi hänen kannattaisi lähteä. Ensinnäkin, isällä oli tänään myöhäinen päivä, kotona ei ollut mitään tekemistä, hänen kaikki ystävänsä mitä luultavimmin olivat menossa ja kaiken lisäksi hän jäisi jälkeen kaikesta jos ei lähtisi. Joten...
"No, kai mä sitten voisin lähteä", hän tokaisi olkiaan kohauttaen.
Oli Brandikin sitten antautunut. Jos hän ei viihtyisi, aina sitä voisi lähteä hieman aiemmin.

Vihdoin ja viimein liukuportaat tavoittivat toisen kerroksen ja Brandi astui tukevalle tasanteelle.
"Ei kai sulle ole haittaa sitte sun suunnitelmasta? Sun pitää nimittäin laittaa itteski loistokuntoon illaks", tyttö vielä huolehti.
Todellakin, eihän Nala saanut itseään unohtaa.
"Eihän sitä tiedä vaikka törmäisit Marioon sitten illalla", hän lisäsi vielä sanojensa perään.
Ja silloin Nalan kenties juuri piti näyttää loistavalta.

Nala oli innoissaan suunnitelmastaan Brandin varalle. Jos hän vain pääsisi valitsemaan tämän vaatteet, meikkaamaan ja laittamaan hiukset, niin kukaan ei voisi olla huomaamatta tyttöä. Siitä kuitenkin täytyi pitää huoli, ettei Brandi pääsisi varastamaan kaikkien katseita, täytyihän Nalankin saada nauttia siitä olotilasta. Hän halusi tulla huomatuksi ja tiesi siinä onnistuvansa.
Nailah odotti vastausta kärsimättömänä, mutta antoi toisen miettiä rauhassa mitä tekisi. Tottakai Brandi oli saatava paikalle, eihän siinä nyt olisi mitään järkeä jäädä kotiin jos oli jotain niin huikeaa tiedossa. Ja varsinkin kun oli tiedossa jotain mitä varten pukeutua upeisiin vaatteisiin!

"Oi!" Nala huudahti innoissaan ja hymyili entistä leveämmin. "Noin sitä pitää, sä et varmasti kadu sitä että tulet. Katuisit kyllä jos jäisit kotiin omaan yksinäisyyteesi."
Nalalla ei kyllä ollut aavistustakaan olisiko toinen edes yksin, vai olisiko pyytänyt ystäviään kylään. Tosin kai toisen ystävätkin olivat menossa bileisiin? Kuka ne nyt edes jättäisi väliin?
"Totta, mut ei siitä ole haittaa. Mä olen aina loistokunnossa," Nala tokaisi. Kaikki riippuisi täysin siitä millaisen bilemekon hän löytäisi. Sitten olisikin helppo keksiä miten laittaa hiukset ja kuinka meikata. Ja kengätkin kyllä jostain löytyisivät, samoi korut ja muut asusteet. Illasta tulisi kyllä mahtava, sen tiesi jo etukäteen.

"Mario kyllä saa luvan olla paikalla!" Nala puuskahti. "En halua nähdä vaivaa turhan takia. Mutta jos hän ei siellä ole, niin en kuole siihen, osaan pitää hauskaa muutenkin. Mutta nyt mennään etsimään meille bilevaatteet. Se on tärkein asia nyt."
Nala lähti suunnistamaan kohti kauppaa, jossa näytti olevan lupaavan näköisiä vaatteita. Sieltä varmasti löytyisi jotakin, ehkä heille molemmille.

Pikkuhiljaa Nalan innostus bileistä alkoi tarttumaan Brandiinkin. Ehkäpä juhlissa voisikin olla ihan hauskaa. Ja vielä mukavampaa oli, että tytön ei sitten tosiaankaan tarvinnut kantaa suurta vaatepulmaa siitä mitä laittaisi päällensä, sillä tumma cheerleader kantaisi sen hänen puolestaan! Vaan tästäpä jäisi rikas pentu sitten uudelle ystävälleen velkaa. Sillä kyllä hän haluaisi hyvittää Nalalle tuon tulevan vaivannäön jollain tavalla. Ei hän tiennyt, että miten, mutta jotenkin kuitenkin. Kenties tuota juttua voisi pähkäillä myöhemminkin, vaikkapa vasta bileiden jälkeen.

Sitten suunnattiin jo koti bilevaatteita. Tai ainakin toivottavasti suunnattiin. Ainakin seuraava kauppa näytti ihan potentiaaliselta. Sinnepä lähti siis Brandi pari askelta Nalan perässä. Astuttuaan sisälle kauppaan, joutui tyttö toteamaan, että vaatteet kaupassa näyttivät todellakin todella hyviltä. Siellä täällä kimalteli jokin kunnon bilevaate, mutta kyllä mukaan mahtui myös hieman arkisempaa vaihtoehtoa. Ensimmäisenä ruskeat silmät paikansivat petrolin sinisen tunikan, jonka yläosaan oli ommeltu muutamia paljetteja. Koska sininen kuului tytön perusväreihinsä, lähtivät jalat viemään kuin automaattisesti häntä kohti tuota vaatekappaletta. Matkalla vaatteen luo pälkähti tytön mieleen kuitenkin ihan uudenlainen ajatus. Hän osti aina sinistä. Hänen päällään oli melkein aina sinistä. Eikö nyt voisi tehdä jo pientä poikkeusta? Joo, olisihan Brandi ihan tylsä jos ostaisi jälleen jonkin sinisen vaatekappaleen. Nythän rikkaalla tytöllä oli tilaisuus tehdä jotain oikein repäisevää. Niinpä askeleet pysäytettiin ja silmätkin johdateltiin katselemaan kaupan muuta valikoimaan. Seuraavaksi kohteeksi osuikin yllättäen eräs pinkki bilemekko ja sitä katse siirtyi oitis Nalaan.
"Millasta sä olit itelles ajatellut illaks?" esitettiin kysymys ja vastausta odottamatta siirtyi tyttö hieman lähemmäs tutkimaan pinkkiä vaatekappaletta.
Ei tyttö oikein tiennyt millaista vaatetta cheerleader itselleen etsi, mutta pinkistähän tuo tykkäsi.

Nala asteli reippaasti kohti vaateliikettä Brandin seuratessa perässä. Hän oli varma, että kaupasta löytyisi jotain heille molemmille, ainakin hän oli aina löytänyt sieltä itselleen hyviä bilevaatteita, joten miksi ei löytäisi nytkin? Aikaa oli käytettävissä vielä vaikka kuinka, joten he ehtisivät hyvin sovittaa erilaisia vaihtoehtoja. Ja mikäli kaikki sujui oikein mallikkaasti, heillä ei kestäisi kaupassa edes tuntia.
Kauppa oli taas kerran tulvillaan toinen toistaan ihanampia toppeja, mekkoja ja muutakin mukavaa. Nailah päätti valita itselleen jonkun mekon, ellei vastaan sitten tulisi jotain todella upeaa toppia ja sen kanssa sopivia minishortseja. Brandille voisi myös katsoa mekkoa, jos vain sopivanlainen löytyisi.
Kuullessaan Brandin kysymyksen, Nala kääntyi katsomaan tämän suuntaan. Toinen näytti olevan ihanan pinkin mekon luona. Nala ei ollut ihan varma halusiko taas pinkkiä, vai kenties jotain muuta.
"Mä en ole ihan varma vielä, joku lyhyt mekko voisi olla kiva. Tai sitten toppi ja shortsit," Nala vastasi ja silmäili samalla mustaa, kullatuin paljetein koristeltua toppia. Se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta ehkä vähän tylsä?
"Mutta pitäisi ehkä kokeilla sitä pinkkiä. Vai haluatko sä sellaisen? Se voisi kyllä toimia..."

Nala katseli vieressään olevassa telineessä roikkuvia mekkoja. Ihan kivoja ehkä johonkin muuhun tilaisuuteen, muttei missään nimessä lukiolaisten bileisiin. Sinne piti saada jotain sähäkämpää, jotain jolla sai vedettyä miesten katseita puoleensa. Sehän bileissä oli tarkoituskin, ainakin hänen kohdallaan. Tottakai hän halusi pitää hauskaakin, mutta paljon hauskempaa oli pitää hauskaa, jos sai samalla ihailevia katseita osakseen.
"Tämä vois olla kanssa sulle tosi hyvä," Nala sanoi ja otti esiin keltaisen, lyhyen vartaloa myötäilevän mekon. Jos ei Brandi siitä innostuisi, niin hän voisi kokeilla sitä itse. Mutta Brandille piti nyt oikeasti keksiä jotain, ettei tämä muuttaisi mieltään bileistä ja jättäisi koko hauskuuden väliin.
"Tai miten olisi joku kultainen? Tai hopeinen? Tykkäisitkö sellaisesta?" Nala tiedusteli ja kääntyi taas hetkeksi katsomaan Brandin suuntaan.

Brandi pudisti päätään toisen kysymykselle.
"Pinkki on vähän liikaa mun päällä", hän totesi naurahtaen, "että sovita pois vaan."
Brandilla ei jotenkin vain ollut pokkaa vetää pinkkiä vaatetta päälleen. Hän oli järkevä tyttö, joka halusi pitää päällään myös hieman aikuisempaa vaatetta. Ja jotenkin pinkki ei vain sopinut siihen kuvaan. Joillekin pinkki passasi paremmin kuin hyvin, mutta rikas pentu ei vain tuntenut sitä omakseen. Tietenkin oli hänellä joskus pikku prinsessana ollut sellainen kausi, että kaikki oli pitänyt olla pinkkiä. Vaan nyt olivat nuo ajat ohi. Jostain syystä tytön isä oli kuitenkin jämähtänyt noille vuosille ja osteli tytölle silloin tällöin vielä tuliaiseksi joltain työmatkoiltaan pinkkejä vaatteita. Ne vaatteet lojuivat käyttämättöminä vaatekaapin takaseinää vasten.

Seuraavaksi Nala piti kädessään jotain keltaista. Brandi kohautti hieman olkiaan ja asteli sitten tytön lyö tutkimaan vaatetta paremmin. Tuon mallista hän toki piti, mutta öhhh...
"Onko siinä muun värisenä tota? Mä en ole oikeen sinut keltasen kanssa", tyttö ilmoitti hieman vaivaantuneena.
Hän tunsi itsensä todella vaativaksi, jonkinlaiseksi diivaksi mille ei kelvannut mikään. Toivottavasti cheerleaderilla riittäisi vain pinna Brandin miellyttämiseen. Sillä kyllä vain, osasi hänkin olla vaativa.
"Mutta voithan sä koittaa sitä", hän toisti itseään.
Niin, keltainen oli vähän kuin pinkki. Joillekin se sopi paremmin kuin nenä päähän kun taas joillekin ei. Kyllähän keltainen varmasti rikasta pentuakin pukisi, mutta hän ei vain tuntenut sitä omakseen.

Ja seuraavaksi esitettiin jo seuraava kysymys.
"No tuota. Kultasen saat unohtaa. Hopeisesta mä kyllä pidän", hän kertoi, "oikeestaan mä pidän sinisestä, violetista ja punasesta eniten. Jos se vähän helpottais sua."
Eihän tyttö siltikään nyt ihan kaavoihin ollut kangistunut. Olihan hän edellisestä kaupasta ostanut jopa mustan vaatekappaleen kuin myöskin hopeanharmaan mekon. Ja mintunvihreät kengätkin olivat tarttuneet kenkäkaupasta mukaan.

Nala nyökkäsi. Kyllä hän ymmärsi, etteivät kaikki osanneet arvostaa pinkkiä, eivätkä pitäneet siitä niin paljon kuin hän ja hän todella rakasti kyseistä väriä enemmän kuin mitään muuta. Keltainen ja turkoosi olivat hänen suosikeistaan seuraavia, eivätkä kaikki pitäneet niistäkään.
"No, mä sovitan sitä, se näyttää ainakin tosi ihanalta," Nala totesi ja nappasi mekon muiden löytämiensä vaatteiden seuraksi. Mekko oli kyllä upea luomus ja nuori neiti olikin jo melko varma, että juuri se olisi hänen bileasusteensa illalla. Muitakin täytyi nyt vielä katsella, ihan vain varmuuden vuoksi.
"On tätä valkoisena ja vihreänä," tyttö vastasi. Hänen mielestään Brandille olisi kyllä sopinut keltainen ihan hyvin, mutta no, itsehän tuo tiesi missä värissä viihtyi. "No, jos mä sit kokeilen sitäkin."

Nailah keskittyi taas katselemaan lisää vaatteita, hopeinen siis oli hyvä, kulta ei. Sitten Nalan silmiin osui sinimusta mekko, jonka hän arveli olevan ihana Brandinkin mielestä. Se ei ollut mikään räikeä luomus, joten ehkäpä se olisi siis sopiva?
"Entä tämä? Varmaan viihdyt tällaisessa paremmin kuin keltaisessa tai pinkissä. Ja tässä sut kyllä huomataan aivan varmasti," No, tottakai toinen huomattaisiin, jos Nala pääsisi meikkaamaan ja laittamaan tämän hiukset. Oikeanlaiset korut ja kengätkin saisivat varmasti aikaan hyvää ilmettä. Jep. Mekko olisi täydellinen, jos vain se kelpaisi Brandillekin. Nalalle itselleen se olisi ainakin kelvannut, joten miksi ei Brandillekin?

Keltaista mekkoa ei sitten ollut muuta kuin vihreänä ja valkoisena. Ja eivätkä nuokaan värit oikein olleet tytölle mieleen. Valkoinen ehkä olisi voinut mennä, mutta nyt etsittiin kuitenkin bilevaatetta ja ainakaan Brandin mielestä valkoinen ei sopinut mihinkään teinibileisiin. Vihreä taas oli vähän... no, vihreä. Harmi kyllä ettei tuota mekkoa sitten ollut minkään muun värisenä, sillä malliltaanhan tuo olisi hyvinkin kelvannut rikkaalle muksulle.
"Aaa, okei. Mutta kokeile sä sitä sitte tosiaan", tyttö totesi sitten hieman pettyneenä.
Olisi se nyt kiva, että hänellekin jotain löytyisi! Tätä menoa hän päätyisi illalla juhlimaan ihan ilkosillaan. Ja sehän ei käynyt päinsä. Hieman turhautuneena tummatukka lähtikin sitten kulkemaan vaatteiden seassa hypistellen vähääkään potentiaalisen näköisiä vaatekappaleita. Ja kyllähän sieltä täältä löytyi vaikka mitä. Harmikseen vain hän joutui monesti toteamaan, että koot olivat loppuneet.

Siinä vaiheessa kun Brandi kuuli tumman cheerleaderin seuraavan ehdotuksen, oli hän saanut kerättyä mukaansa yhden tumman violetin tuubimekon, johon oli viskottu muutama wnb-timantti koristukseksi. Ja nythän näytti sitten siltä, että Nala oli löytänyt oikein mukavan näköisen sinimustan mekon!
"No varmasti viihtyisin", hän totesi innoissaan ja lähti sitten uteliaana kohti toista.
Kyllähän tytölle aina sininen kelpasi. Ja Nala oli kyllä todella ystävällinen kun jaksoi tehdä tällaisia löytöjä ihan vain häntä varten. Mekon ja cheerleaderin luokse päästyään ryhtyikin tyttö etsimään omaa kokoaan, ja hiphei, sopivahan sieltä löytyi.
"Tää on kyllä tosi ihana", hän mutisi innoissaan ja siirsi sitten katseensa toiseen tyttöön, "sä oot aivan mahtava!"
Nythän pitäisi Brandinkin sitten ryhtyä ehdottelemaan Nalalle jotain mukavia vaatteita.

Nalan kasvoille kohosi hymy, joka kertoi hänen olevan varsin tyytyväinen tilanteesta. No, tottakai hän oli äärettömän tyytyväinen! Nyt, jos hänen ehdottamansa mekko olisi täydellinen Brandin päällä, niin hän totisesti olisi tyytyväinen. Sitten he voisivat jo alkaa miettiä asusteita ja meikkejäkin. Olipa erittäin hienoa!
Kun toinen kehui Nalaa mahtavaksi, neiti oli vähällä pyöräyttää silmiään. Hän todellakin oli mahtava ja tiesi sen vallan hyvin itse. Kaikki eivät kyllä olleet suoneet hänelle samanlaista arvonantoa kuin Brandi, joten oli Nala oikeastaan kiitollinenkin tämän sanoista, vaikka hänelle asia olikin itsestään selvää.
"Tiedän," Nala totesi sitten ja hymyili edelleen iloisena. "Nyt sitten vain vaatteita sovittamaan. Vai etsitäänkö sulle vielä jotain muutakin mitä voit sovittaa? Mulle ainakin nyt aluksi riittävät nämä."

Nala olikin jo varma siitä, että täydellinen mekko oli löytynyt heille molemmille. Hänelle pinkki unelma, Brandille sinimusta melkein unelma. Ostosreissu oli siis sujunut yli odotusten, lukuunottamatta sitä typerää koruliikkeen korutelinettä.
Tumma tyttö karisti korukaupan mielestään ja katseli vielä samalla ympärilleen. Kaupassa saattoi olla vielä jotain täydellistä, joten pitihän sitä nyt vielä katsella.
"Kannatti kyllä tulla tähän kauppaan," Nala totesi. "Heti löytyi ihania mekkoja. Oikeita unelmayksilöitä! Rakastan jo tätä pinkkiä, se on ihan kuin mulle tehty."
Nala katsoi hetken mekkoa, jonka Brandi oli löytänyt. Se oli ihana, toivottavasti myös näytti yhtä hyvältä hänen päällään tai syntyisi katastrofi.
"Mä menen nyt kyllä tuonne sovituskoppiin. Nähdään sitten joskus kun ollaan molemmat valmiita, ellet halua tulla katsomaan miltä tämä näyttää."
Tyttö lähti astelemaan kohti sovituskoppia, joka oikeastaan oli ennemmmin huone kuin sellainen koppi, joita joissain halpahalleissa oli.

//Jäi nyt vähän lyhyeksi...//

Omissa kätösissä mekko näytti vielä paremmalta. Voiiii, kun ei Brandi jaksanut odottaa, että näkisi miltä mekko sitten näyttäisi hänen päällään! Niinpä rikas pentu vain pudisti päätään toisen kysymykseen, että tarvitsisiko hänen etsiä vielä lisää vaatteita.
"Ei, mullekin riittää nämä", hän sanoi ja heilautti sitten käsissään olevia vaatekappaleita.
Sovittamisen jälkeen sitä voisi sitten tietenkin aina penkoa kaupan uudestaan, mutta ehkäpä siihen ei ollut nyt aikaa. Pitihän illan partyihin ostaa vielä paljon muutakin.

Ja oli Brandi myöskin Nalan kanssa siinä samaa mieltä, että tämä kauppa todellakin oli ollut vierailemisen arvoinen. Varmaan muualtakin olisi löytynyt ihan kelpo bilekuteita, mutta mistään muualta ei varmastikaan olisi löytynyt juuri tällaista upeaa sinimustaa mekkoa. Eikä tuossa tummanvioletissa pikkumekossakaan mitään vikaa ollut, mutta tällä hetkellä Nailahin löytämä vei kyllä kirkkaasti voiton.
"Niinpä. Nää mekot on kyllä aivan ihania", myötäilikin ruskeatukkainen toista päätään nyökytellen.
Ja tosiaan, pinkki mekko olisi Nalalle varmasti oikein hyvä. Ja toivottavasti sinimustakin Brandille, jos ei olisi niin se olisi kyllä maailmanloppu! Ilmoittipa cheer-tyttö sitten painuvansa sovituskoppejen puolelle. Ja tietenkin toinen kermalainen oli ihan messissä. Ei hän jäisi yksin kaupan puolelle kiertelemään ja kaiken lisäksi hänellä oli kauhea hoppu nähdä vaatekappaleet päällään.
"Mäkin tuun. Ja haluun kyllä nähdä miltä se näyttää. Ja samallahan säkin näät miltä nää näyttää päällä", tyttö puheli innoissaan lähtien sitten toisen perässä kohti sovituskoppeja.
Hei, ja pitihän sitä nyt olla makutuomari. Vaikka vaatekappale saattoi näyttää hyvältä henkarissa, ei se välttämättä näyttänyt hyvältä päällä. Ja silloin tarvittiin rehellistä mielipidettä.

Brandi valitsikin sitten Nalan viereisen sovituskopin itselleen. Oikein mukavan tilava koppi olikin! Ensimmäiseksi hän ryhtyikin vetämään päälleen violettia tuubimekkoa. Hän halusi jättää sinimustan viimeiseksi, sillä eikö paras jätetty aina viimeiseksi.

"Hyvä!" Nailah tokaisi innoissaan ennen kuin lähti kohti sovitushuonetta toisen tytön seuratessa perässä. Nalan astuessa sovitushuoneeseen, hän päätti kokeilla ensin keltaista mekkoa. Sittenpähän näkisi olisiko siitä mihinkään ja voisi keskittyä mielenkiintoisempaan tapaukseen kunnolla sen jälkeen. Sillä niin oli, että pinkki mekko kiinnosti tyttöä ehdottomasti enemmän kuin keltainen.
Pian mekko oli pujotettu päälle ja tyttö pääsi ihailemaan itseään peilistä. Mekko oli melko vartalonmyötäinen ja sopi hänelle kieltämättä melko hyvin. Paremminkin olisi tietysti voinut olla, mutta kyllä vaatetta voisi jossain joskus pitää. Tyttö pyörähti ympäri. Takaa mekko näytti paremmalta kuin edestä. Se voisi siis toimia ihan hyvin. Nala astui ulos huoneesta ja hymyili iloisesti myyjälle, joka oli tullut lähistölle valmiina auttamaan tarvittaessa.
"Brandi, tämä on tosi upea, tule katsomaan!" tyttö huikkasi toiselle. "Ne turkoosit kengät voisi olla näiden kanssa aika täydelliset."

Nala katseli itseään peilistä, joka oli pukukoppien viereisellä seinällä. Hän ostaisi mekon, aivan varmasti. Pinkki mekko piti vielä testata ja jos sekin olisi hyvä, hän ottaisi molemmat. Hänen ei tarvinnut rahojaan säästellä, sillä tili ei ollut lähelläkään tyhjää. Vastahan äiti oli sinne siirtänyt ison rahasumman, eikä hän ollut vielä paljoa ostellut sen jälkeen.
"Jep. Tämän mä otan ainakin, mutta nyt vielä tuo hienompi on sovittamatta," tyttö sanoi ja hymyili leveästi. Shoppailu oli saanut taas kerran hänet melkein sekaisin onnesta. Samaa tunnetta hän ei ollut onnistunut vielä muualla saamaan. Uusissa vaatteissa ja tavaroissa vain oli jotain, joka sai hänet onnelliseksi.
"Nyt on sitten sen vuoro," tyttö totesi iloisena ja hävisi takaisin sovituskoppiin pukemaan pinkin unelmavaatteen ylleen. Sekin näytti hyvältä hänen päällään, mikä oli erittäin hieno asia. Tosin, tällä kertaa taisi käydä niin, että keltainen vei voiton. Sen hän laittaisi illalla bileisiin, pinkin hän laittaisi joskus toiste.

Hetken päästä oli violetti mekko vedetty päälle. Eikä mennyt aikaakaan kun Brandi kuuli jo Nalan huudahduksen sovituskopin toiselta puolelta. Rikas pentu loi peilistä itseensä vielä pari vilkaisua. Mekko oli ihan kiva, mutta ei hän ollut oikein varma sopiko se hänelle. Toki se istui ihan mukavasti, mutta sellaista elämystä, että tämä mekko olisi pakko ostaa, ei ollut ainakaan vielä tullut. Mikäli sellainen tulisi myöhemmin, hän voisi ihan hyvin palata kauppaan ostamaan sen. Astuipa tyttö kuitenkin ulos omasta kopperostaan ja suuntasikin sitten katseensa tummempaan tyttöön, joka oli näemmä vetänyt ensin ylleen keltaisen mekon. Brandin kasvoille muodostui pieni hymy ja nyökkäsikin hän hyväksyvästi toisen asulle. Tottahan toki mekko oli upea!
"Sopii sulle hyvin", hän ilmoitti ja katsoi sitten itseään arvioiden peilistä.
Helmaa suoristettiin vähän ja sitten kasvoille ilmestyi pieni nyrpeä ilme.
"Mä en ole tästä mekosta niinkään varma...", hän mutisi pikemminkin itselleen ja käänsi katseensa sitten takaisin Nalaan.
Sinänsä, ei hän ollut odottanut tältä mekolta oikein paljoa, joten minkään sortin pettymystä ei ollut kerinnyt tapahtua. Onneksi cheerleader vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä mekkoonsa ja ilmoitti ostavansa sen. Tyhmähän toinen olisi ollut jos olisi päättänyt jättää mekon henkariin.

Sitten painuttiin jälleen omien koppejen puolelle. Violetti mekko sai siirtyä syrjään ja sinimusta puettiin sen tilalle. Eikä mekko mitään pettymystä tuottanut. Istui sekin mukavasti, mutta saman tien sen päälle puettuaan, tunsi tyttö sen omakseen. Toista oli ollut toisen mekon kanssa. Kyyyylllä, tämä taisi olla se mekko mitä oli tultu hakemaankin.
Ennen kuin rikas mukula astui ulos kopista, hymyili hän itselleen vielä peilin kautta ja suoristi nopeasti mekon helmaa.
"Ootko sä jo? Miltä se näyttää?" huikkasi tyttö toiselle saman tien kun oli astunut ulos omasta sovituskopistaan.
Myyjälle suotiin nopea ystävällinen hymy ja sitten oli Brandi jälleen peilin kimpussa.
"Joo. Tää se on", hän totesi peilikuvalleen ja kääntyi sitten odottamaan, että toinen saapuisi näyttämään pinkkiä mekkoaan.

Nala suorastaan säteili keltaisessa mekossaan. Hän ei ollut odottanutkaan kuulevansa Brandilta muuta kuin kehuja pyörähdellessään tämän edessä hymyssä suin. Vain joku jolla ei ollut minkään laista esteettistä silmää, olisi sanonut mekkoa hirveäksi. Nailah nyt tiesi näyttävänsä hyvältä vaikka säkkiin pukeutuneena, joten hän ei sen kummemmin kiitellyt toisen kehuista. Sanat olivat hänelle pikemminkin toteamus ja ihan päivänselvä juttu, joten miksi hän olisi mitään erikoisen kohteliasta sanonut toiselle?
Nalan pettymykseksi Brandi näytti jo keskittyneen omaan mekkoonsa, eikä jatkanut hänen löytönsä ylistämistä. Neiti Winston olisi mielellään kuunnellut lisää kehuja, mutta niitä ei nyt näyttänyt tulevan.
"On tuo ihan kiva," Nala totesi silmäillen tarkasti kokonaisuutta, jota mekko ei oikein tuntunut edustavan täydellisellä tavalla. Violetti ei ehkä ollut ihan paras väri, ainakaan tuon malliselle mekolle. "Mä en kuitenkaan ottaisi tuota, jos olisin sä. Siinä on jotain häiritsevää, mutta en keksi mitä. Kokeile siis sitä toista jos se vaikka olisi parempi."

Palattuaan sovitushuoneeseen, Nala odotti jo innolla näkevänsä itsensä pinkissä unelmamekossaan. Hän oli varma, että se olisi vähintään yhtä täydellinen kuin keltainenkin mekko. Hän ostaisi molemmat ja miettisi sitten päänsä puhki kumman laittaisi illan bileisiin. Hän tarvitsisi kyllä miehen mielipidettä. Denzel saisi luvan toimia kotona makutuomarina, mikäli sattuisi paikalla olemaan. Destineeltä ei kannattanut mielipidettä kysellä, sillä ei tätä kuitenkaan kiinnostanut. Eikä pikkusiskolla sitäpaitsi ollut puoliksikaan niin hyvä tyylitaju kuin hänellä! Nala oli ehdottomasti Winstonin perheen muotitietoisin, upein ja vaikutusvaltaisin. Jopa äiti jäi joskus hänen varjoonsa, mikäli Nala osasi olla tarpeeksi edustava ja fiksu. Eli äidin vetovoiman päihittäminen ei todellakaan ollut jokapäiväistä, eikä sitä sattunut edes joka vuosi.
Nala sai mekon vaihdettua ja silmäili itseään peilistä. Kieltämättä hän näytti varsin hyvältä. Jopa koulun kuningatar seuraajineen pitäisi häntä varmasti upeana ilmestyksenä, mikäli vain sattuisivat hänet huomaamaan. Tyttö oli jo päättänyt, että hänet todellakin huomattaisiin illalla. Ainakin Mario saisi huomata, se oli niin varmaa.

Kuullessaan Brandin äänen, Nala havahtui itsensä ihailemisesta ja asteli pois pukukopista. Hänen silmänsä osuivat heti toiseen tyttöön, joka peilaili itseään. Nailah oli onnistunut taas! Hän oli täydellinen ja tiesi sen, joten olisi ollut ihme, mikäli mekko ei olisi Brandille sopinut.
"Tuo on kyllä just sulle tehty!" Nala hehkutti ja vaikutti ehkä hieman yli-innostuneelta. "Mutta mulla on nyt pulma. Otanko molemmat mekot vai vaan toisen? Koska se keltainen oli ihana, mutta niin on tämäkin!"
Oikeasti pinkki mekko puristi hieman yläosastaan. Mutta sen kyllä kestäisi Marion takia. Kyseisen miehen takia hän oli sillä hetkellä valmis kestämään mitä tahansa, jopa pitkän illan tämän kavereiden kanssa. Iltaa kuitenkin sai vielä odottaa. Tosin, mikäli he halusivat mennä bileisiin hyvissä ajoin, heidän pitäisi jo kohta rientää valmistautumaan. Täytyisi vielä meikata, laittaa hiukset ja valmistautua Marion kohtaamiseen.

Tulihan se Nalakin sieltä lopulta. Oli tosiaan tyttö vetänyt pinkin mekon yllensä, mikä sopi tuolle oikein hyvin. Ilmoittipa cheerleader myös sinimustan mekon passaavan Brandille vallan mainiosti. Rikkaan kakaran kasvoille ilmestyikin leveä hymy ja tuo nyökytteli innoissaan päätään.
"Kiitti. Tuo pinkki on kans tosi hyvä sulle", hän ilmoitti myös toiselle ja silmäili pinkkiä mekkoa sitten vähän tarkemmin.
Ja sitten hän saikin uutta pähkäiltävää kun Nala kertoi ongelmastaan. Brunette kurtisti hieman kulmiaan mietteliäänä. Hän oli ehdottomasti järki-ihmisiä, ja täten yleensä hänen mukaansa tarttui melko vähän tavaroita, sillä hän mietti ostoksensa loppuun saakka. Tuntui turhalta ostaa jotain sellaista, mistä tiesi, että se jäisi vain vaatekaapin pohjalle käyttämättömänä.
"Aika vaikee, koska noi molemmat mekot on tosi upeita", kertoi tyttö sitten hetken mietinnän jälkeen.
Hän kohautti lähes olemattomasti olkiaan ja kallisti päätään sitten hieman oikealle.
"Mä ainaki ottaisin sen mistä oon varma, että käytän sitä", lisäsi tummatukka vielä, "mutta sä varmasti käyttäisit noita kumpaaki, koska ne on nii hienoja. Ehkä sun kannattaa sitte varmuuden vuoks ottaa molemmat."
Näin tuli pienien pähkäilyjen jälkeen Brandi maaliin. Hän nyökkäsi painokkaasti vielä omille sanoilleen ja kääntyi sitten oman pukukoppinsa puoleen. Eiköhän tämä mekon metsästely nyt olisi sitten siinä.
"Pinkki sopii sulle muuten tosi hyvin", heitti tyttö vielä olkansa yli toiselle ja poistui sitten omaan sovitushuoneeseensa.

Sininen mekko sai nyt siirtyä ja omat kuteet heitettiin päälle. Muutamat ihan passelit kengät Nalan löydön kanssa hänellä oli kotona, joten toisia kenkiä ei hänen tarvitsisi tältä reissulta ostaa - ainakaan toivottavasti ei tarvitsisi. Kädet tarttuivat kiinni violettiin sekä siniseen mekkoon ja sen jälkeen astui tyttö ulos sovituskopista.



<< no voi jee, kun tuli niin mahtavaa tekstiä ettei varmaan ikinä -_-' >>

"Tietenkin tämä on hyvä," Nala totesi täydestä sydämestään. Tottakai mekko oli hyvä, se oli pinkki, sopiva, loistava ja ihana. Juuri hänelle tehty. Ei se mekko olisi varmasti näyttänyt niin hyvältä kenenkään muun yllä. Ei edes heidän koulunsa kuningattaren. Se oli varmaa. Ääneen Nala ei moisia mielipiteitään tietenkään sanonut, vaikka olisi voinutkin. Eihän sitä voinut tietää, vaikka Brandi olisi juossut kertomaan hänen pitävän itseään koulun suosittua nelikkoa parempana ja kauniinpana. Hänethän olisi potkittu kauas pois cheerleadereista ja koko kermasta. Eikä se käynyt päinsä. Hän oli Nail, Nailah Winston, joka herätti ansaitusti huomiota missä kulkikin. Ja hän kulki jokapaikassa, mutta omasta mielestään hyvin fiksuna oli päättänyt pysytellä poissa suosittujen tieltä.
Siitä Nalalla ei ollut mitään aavistusta, olisiko hän itse ollut suositumpi, mikäli olisi pyrkinyt suosittujen lähipiiriin. Todennäköisesti kyllä, mutta ei hänenlaisensa tyttö voinut sellaista tajuta.

"Mä otan molemmat. Käytän tänään tätä pinkkiä, se herättää varmaan Marion huomion aika paljon paremmin kuin se keltainen. Ja sitähän juuri haluan että Mario huomaa mut. Ja jos se ei huomaa, niin onhan mulla muita keinoja joilla saan sen huomaamaan," Nala sanoi ja virnisti tyytyväisenä. Oli kyllä helppoa ollakin tyytyväinen, kun sai uusia mekkoja, oli varma siitä, että saisi Marion huomion vain itselleen ja tiesi, että kukaan muu ei voisi sinä iltana olla yhtä täydellinen kuin hän. Paitsi Mario, joka sillä hetkellä oli Nalan mielessä itse Herra Täydellisyys.
"Se onkin mun lempiväri," Nala totesi toisen sanoessa kuinka pinkki sopi hänelle hyvin. "Sulle sopii tuo sininen," tyttö vielä vastasi kehuihin kehulla.

Hetken aikaa Nala vielä ihasteli itseään ja pakotti myyjän tekemään samoin. Sitten hänkin pujahti sovitushuoneeseen ja vaihtoi ylleen omat vaatteensa. Tai no, olihan pinkkikin aivan pian hänen. Rahaakin varmasti oli vielä, äiti kyllä piti siitä puolesta huolen. Nala vilkaisi itseään peilistä, tarkisti että kaikki oli kunnossa. Sitten hän asteli pois huoneesta ja kohtasi taas Brandin. Toinen oli ollut häntä nopeampi.
"Mä löysin täältä jo mitä tarvitsin. Nyt voisi varmaan lähteä jo valmistautumaan niihin bileisiin. Vai tarvitko vielä jotain jännää? Mun mielestä et." Nala totesi ja otti jo muutaman askelen kohti kassaa.

<< Äfghkjdfgij sori pikkunen kesto :'DD >>

Odotellessa tumman tytön saapumista sovituskopin puolelta, uppoutui Brandi täysin omiin ajatuksiinsa. Kasvoilla oli melko tyhjä ilme ja katse oli valunut jonnekin lattian tienoille. Mielessään hän kävi läpi mitä kaikkea tämän illan partyissa voisikaan sattua ja tapahtua. Ainahan sitä jotain hauskaa sattui. Ja ennen kaikkea käteen jäi aina muutama uusi ihan hauskalta vaikuttava tyyppi, joiden kanssa sitten mahdollisesti saattoi viettää tulevaisuudessakin aikaa. Yleensä ne kylläkin jäivät vain sellaisiksi jeejee-kavereiksi, joidenka kanssa oli mukava ryypätä silloin tällöin. Totta kai tummatukka kävi mielessään läpi myös kenkävarastoaan. Itse asiassa hänellä taisi olla yhdet kengät, jotka hänen isänsä oli tuonut jostain itärannikolta tuliaisina työmatkaltaan ja noita kenkiä ei neiti ollut päässyt käyttämään vielä kertaakaan. Ja taisivat passata ihan kivasti uuden mekon kanssa. Ja uuden mekon putkahtaessa mieleen, tajusi tyttö palata maan pinnalle. Parhaakseen hän paransikin juuri ryhtiä kun Nala päätti saapua sovituskopistaan omat vaatteet niskassaan.

Darcy nyökkäsi toisen sanoille hymy kasvoilla ja vilkaisi vielä käsivarrella roikkuvaa sinimustaa mekkoa.
"En mä mitään tartte. Luultavasti", hän naurahti ja otti sitten pari askelta kohti kaupan puolta, "meillehän tulee kiire jos me vielä kierrellään kaupoissa."
Kulmat kohosivat hieman kasvoille noustessa samalla odottava virne. Bileisiin oli aina kiva valmistautua. Ja nyt piti vain heivata violetti mekko takaisin paikalleen ja sen jälkeen maksaa tämän illan vaatteesta ihan kiva summa. Korot puulattiaa vasten kopisten lähtikin tyttö sitten suuntaamaan kohti violetin tuubimekon paikkaa. Vatsaan alkoi pikkuhiljaa muodostumaan se omanlainen odottava tunne, mikä oli eräänlainen yhdistelmä innostusta ja jännitystä.

Ja kun ylimääräinen vaatekappale oli palautettu takaisin paikalleen, oli aika siirtyä kassan puolelle. Onneksi porukkaa ei kaupassa ollut kovin paljoa, joten jonoakaan ei maksamaan ollut kuin muutaman hepun verran. Innostunut tuike silmissään päätyikin Brandi lyhyen jonon jatkoksi odottamaan omaa vuoroaan kutistaa rahatilannettaan.
"Hei kuule", todettiin sitten hetken päästä ja käännyttiin kohti cheerleaderia, "mun pitää varman tulla sun luo valmistautuun. Annatko vaikka sun osotteen, että pääsen oikeeseen paikkaan?"
Kysymys, jonka aikana ryhtyi lyhyempi tyttö kaivamaan laukustaan paperia ja mahdollisesti kynää. Olihan kyseessä kuitenkin nuoren naisen laukku, joten epäilemättä löytämänsä hän sieltä kyllä paikantaisi.
"Ellet sä sitten halua tulla mun luo. Mulle on ihan sama", mutisi brunette vielä hieman epäselvästi ja samalla tarttuessaan pieneen muistilehtiöön, joka oli päätynyt laukun pohjalle.

Nala nyökkäsi. Oli hyvä, että Brandi tajusi, että oli jo aika lähteä, eikä enää sopinut etsiä uusia tavaroita. Täytyihän heille nyt jäädä aikaa valmistautumiseenkin, vaikka kauniitahan he jo olivat valmiiksi. Nalalla kuitenkin kestäisi kauan. Hän ei vieläkään ollut varma siitä, kumman mekon laittaisi illalla ylleen, vai laittaisiko sittenkin erään turkoosin, jota ei ollut vielä kertaakaan käyttänyt, vaikka oli sen omistanut jo melkein viikon ajan. Äiti oli tuonut sen tuliaiseksi käväistessään L.A:n hoitolalla pitämässä jotain koulutusta uusille työntekijöille.
Uusissa työntekijöissä oli kyllä hyvät puolensa, ainakin tämän kertaisessa kaksikossa. Toinen näistä oli mukiinmenevän näköinen nuorimies, jonka Nala aikoi kietoa pikkusormensa ympärille heti, kun pääsisi itse käymään entisessä kotikaupungissaan. Se tapahtuisi kaiketi viikon kuluttua, ellei hän aikaisemmin jaksaisi lähteä.

"Kyllä se käy, meille mahtuu hyvin," Nala totesi. Tottakai Brandi voisi tulla heidän luokseen valmistautumaan illanviettoa varten, niinhän se oli kaikkein parasta. Nalalla oli kaikki tarpeellinen kotona, lisäksi siellä oli äiti, joka parhaimmassa tapauksessa saattaisi lahjoittaa uusia meikkejä heidän testailtavakseen. Ja kaikenlisäksi äiti osaisi meikata heidät edustuskuntoon, mutta tottakai he siihen itsekin pystyisivät, ainakin Nala.
"No, eiköhän sitten lähdetä, voin heittää sut kotiin ja sitten tulet meille heti kun ehdit. Vai haluatko jo samalla kyydillä? En kyllä ole ihan varma jaksanko odottaa auton kanssa jos sulla kestää kauan. Siis jos sun pitää käydä kotona..."
Nala ei oikeastaan sanonut mitään järkevää. Hän lähinnä ajatteli ääneen asioita, joista yritti muodostaa jonkun fiksumman kysymyksen, turhaan. Ei häneltä sellainen sillä hetkellä onnistunut, kun hänellä oli pää täynnä mielenkiintoisempia ajatuksia. Kuten se, että mitä hän sanoisi Mariolle ensimmäisenä. Moikkaisiko vain, vai pyytäisikö tanssimaan. Mario tuskin kieltäytyisi tanssista hänen kanssaan, joten sitä ehkä kannattaisi kokeilla...

"Ai niin. Se mun osoite!" Nala hoksasi. Hän oli jo ehtinyt unohtaa, että toinen oli pyytänyt hänen osoitettaan. Ilmankos tuo olikin kaivanut esiin muistilehtiön laukustaan. Nala kertoi osoitteensa, niin selkeästi kuin osasi että toinen varmasti saisi sen ylös.
"Tule sit niin nopeasti kuin ehdit, että on tarpeeksi aikaa laittautua. Mut mun äiti voi auttaa jos tuntuu kestävän liian kauan. Ja meidän Destineekin on ehkä kotona, tai sitten ei. Saattaahan se olla niissä bileissäkin, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta no, ihan sama, osataanhan me itsekin, vai mitä?"

//Nyt tuli niin kökköä ettei mitään rajaa! Ja tää peli varmaankin alkais oleen lopuillansa?//

Kun kynäkin päätyi kätöseen, ryhtyi neitokainen tuhertamaan ennätysnopeasti Nalan sanelemaa osoitetta lapulle ylös. Ostosreissun jälkeen hän siis koittaisi päästä uuden ystävänsä luo jollain konstilla. Vaikka Darcyilla oli rahaa kuin roskaa, ei heiltä löytynyt omia autonkuljettajia, joita monilla muilla rikkailla perheillä löytyi. Autojahan toki löytyi, mutta kun tarkoitus oli lähteä bilettämään, on varmaan melko turha mainita, että auton rattiin ei silloin istuta. Tummatukan pitäisi siis vain luottaa, että isä olisi suostunut jättämään toimistonsa hetkeksi rauhaan ja siirtyä vaihteen vuoksi vaikkapa kotiin hoitamaan töitään. Siinä sivussa voisi tuo heittää tyttärensä Winstonien lukaaliin.

Kun osoite oli luettu vielä kertaalleen läpi, nousi ruskea katse cheer-tyttöön. Kasvoilla oli pieni hymy ja vasen käsi sipaisi nopeasti vielä hiussuortuvan pois kasvoilta korvan taakse.
"Mä yritän päästä niin nopeesti kun vaan pystyn", hän tokaisi ja siirtyikin sitten kassalle maksamaan mekkoaan.
Myyjälle suotiin pikainen tervehdys, jonka jälkeen olikin aika päästä vinguttamaan korttia. Ja jälleen tililtä väheni pikkuinen nippu rahaa.

Maksun jälkeen siirtyi rikas pentu odottamaan Nailahia kassan vierelle innostunut ilma kasvoillaan. Muutama tunti ja he olisivat kenties jos juhlimassa muiden joukossa. Hieman vaikeaa oli ajatella, että hetki sitten oli Brandi ollut viettämässä rauhaisaa koti-iltaa koiransa kanssa. Nyt hän pursusi intoa ja energiaa vain ja ainoastaan illan tapahtumien takia.
"Kiitti kun lähdit tänne. Shoppaileminen yksin ei ole oikeen mun juttu", puheli tyttö vielä toiselle.
Ja nyt olisi sitten aika poistua autolle päin. Sinnepä tyttö siis lähti. Moimoi ja terve.


<< voi höpöhöpö. Tästä mun varmaan näkyy, että oon ollu asiassa mukana oikeen loistavasti ja kökköpaskasta ei ole tietoakaan (nostan hattua jos pystyit lukeen repeilemättä)! Jeps, tää saa luvan olla mun vika viesti tästä aiheesta. Suuri ja kaunis kiitos peleistä ja tyttöjen pitää tavata joskus uudestaankin. <<

"Hyvä juttu," Nala hihkaisi innoissaan. Hän ei enää olisi ollenkaan jaksanut odottaa illan bileitä, eikä laittautumistakaan. Hän todellakin rakasti sitä, kun sai kaunistaa itseään oikein urakalla. Tänä iltana hän halusi näyttää erityisen hyvältä, eihän Mario muuten keskittyisi vain ja ainoastaan häneen. Nala aikoi jättää kaikki muut varjoonsa sinä iltana ja häneltä se onnistuisi. Ainakin melkein. Suositut, mikäli paikalle suvaitsisivat tulla, olisivat tietenkin ykkösasemassa, mutta Nala aikoi olla hyvä kakkonen. Pinkki mekko siis. Se herättäisi varmasti enemmän huomiota kuin keltainen, varsinkin jos hän määräisi autonkuljettajan viemään hänet omalla pinkillä autollaan.
"Kyllä sä varmaan meille osaat. Ja jos et osaa, niin voithan sä varmaan tulla taksilla," Nala tokaisi ja hymyili innostuneena.

"Shoppaileminen on aina kivempaa porukassa," Nala sanoi, hymyillen edelleen intoilevasti. Hän alkoi toden totta olla jo täpinöissään. Aika olisi saanut kulua nopeammin, paljon nopeammin. Hän halusi jo tanssimaan Marion kanssa, juttelemaan tälle ja näyttämään muille tytöille, ettei näillä ollut mitään mahdollisuuksia, mikäli aikoivat iskeä miehen hänen nenänsä edestä.
"Täytyy kyllä lähteä joskus uudestaan. Mutta nyt häivytään täältä että päästään joskus niihin bileisiin asti."
Nailah lähti astelemaan Brandin kanssa kohti autoaan, joka odotti vielä parkkipaikalla. Päivä oli todellakin ollut huippu!

//Kiitti itselles pelistä ja ehdottomasti vielä joskus peliä näitten kesken :--D//