One step forward towards something...

Paul katsoi herkeämättä, kun Marjorie luki hänen tekstiään. Häntä jännitti kovasti, mutta se helpottui, kun Marjorie lausui sanansa. Paul naurahti helpottuneena, ja nyökkäsi sitten.
"A-anteeksi, minä änkytän hermostuneena, si-siksi piti kirjoittaa..." hän sitten sanoi pieni punastus kasvoillaan ja kohautti olkapäitään. Rohkaistuneena Paul nousi nyt ylös, ja sanoi: "Niin, mennäänkö Dustysiin, vai onko sinulla muuta ehdotusta?"

Itse asiassa Paul ei edes tiennyt lähistöllä muita kahviloita. Oli hän itsekin pariin otteeseen kyseisessä paikassa käynyt, käviväthän siellä muutkin. Ja sitä paitsi, juuri siksi se olisi hyvä paikka: kaikki, jotka pitäisivät Paulia ylinörttinä joka ei puhu tytöille, näkisivät hänet sitten tytön seurassaan! Vieläpä noin kauniin tytön.
Paul sukaisi hieman hiuksiaan ja katsahti Marjorieen. Tuon tytön silmät ja hiukset olivat vain jotakin niin suloista. Miten tässä olikin päässyt käymään näin, että tuollainen tyttö lähti hänen ehdotuksestaan kahville tällaisen nörttipojan kanssa? Paulia hymyilytti, ja hänen sydämensä pamppaili hieman. Jännitys oli taas laantunut hieman, joten puhe kulkisi taas helpommin. Oikeastaan vain negatiivinen jännitys sai hänet änkyttämään: kyllä häntä nytkin jännitti, mutta hyvällä tavalla.

Paul asetteli laukkunsa olalleen, ja laittoi vielä muistivihkonsa ja kynänsä laukkuun. Hän hymyili rohkeasti Marjorielle, ja vilkaisi sitten uloskäynnin suuntaan. "Mennäänkö?"

// Jos vielä jotain vastaat tähän, ja mä aloittaisin taas Dustysissa sitten, jos se käy? paitsi jos on joku muu kahvilaehdotus ;D

// Selvä. Mä soperran tähän jotain loppua ja aloittele sä sitten siellä Dustysin puolella.

Marjorie katseli hetken poikaa ja nyökkäili tälle ymmärtäväisesti. Kevyesti hän sipaisi ruskeita hiuksiaan, ojentaen villin hiussuortuvan näppärällä sormen liikkeellä korvansa taakse. Hänen olonsa oli jotenkin todella mahtava, turvallinen ja uudella tavalla täyttynyt. Neiti Carter mumahti nopeasti ja nyökkäsi vielä pojalle. '' Mennään vain '', hän vastasi hymyillen ja sipsutti sitten nopeasti pojan ohitse kirjaston ovelle. '' Dustys kelpaa oikein hyvin '', hän vielä sanoi. Tyttö ei ollut mitään kahvilatyyppiä, eikä siten ollut juuri tutustunut eri paikkoihin. Dustysissa hän oli kuitenkin käynyt ja siellä olisi varmasti hienoa olla pojan kanssa.

Nuoren naisen mielessä pyöri monia asioita, mutta päällimmäisenä loisti ajatus siitä, miten söpö Paul oli ja miten onnekas hän itse oli kun oli tutustunut tähän.