Ja miks susta tuntuu taas, niinkuin seinät kaatuis päälle? (k-18)

Johnny heitti leikiksi kommentin kilpailijoiden eliminoinnista, mikä oli ihan hyväksyttävää ja kai suotavaakin. Vaikka nyt totta, Felicjan ei tasan olisi kiltisti jos joku sankari seikkailisi hänen valtaamallaan reviirillä. Jos hän halusi jotain hän teki kaikkensa sen saavuttaakseen ja piti kiinni kynsin ja hampain. Joten parempi, ettei kukaan menisi Johnnyyn koskemaan, ainakaan kun hän oli näköpiirin kantamassa.
”Tarvittaessa mä olen terminaattori”, albiino virnisti. Hän oli mustasukkainen ihminen, mutta ehkä vain siksi, että oli liiaksi epävarma. Hänellä oli kuin olikin itsetuntonsa kanssa ongelmia. Hän ei koskaan ollut ollut itselleen missään riittävän hyvä, joten hänen oli vaikea uskoa olevansa sitä kenellekään muullekaan.
Johnny huomautti, ettei hirvittävästi välittänyt mustasukkailusta, minkä Felicjan ymmärsi. Hän uskoi, että se oli toisinaan saatanan ärsyttävää. Itselleen hän tuskin mitään mahtaisi siltikään. Toinen painotti kuitenkin, ettei syytä mustasukkaisuuteen olisi, kun kolmattapyörää toinen ei ollut hommaamassa. Felicjan hymyili pienesti. Kai hänen pitäisi yrittää luottaa, kun syytä sitä vastaan ei oltu annettu. Hän uskoi pystyvänsä siihen, varmaan vain siksi että hänen päänsä oli täynnä ainetta jos toistakin.
”No sitten”, Felicjan naurahti ja vaihtoi hieman asentoaan katsellen Johnnya silmiin hymynkare huulillaan. ”Alax oleen mun kaa?”, kysyttiin vitsailevaan sävyyn, vaikka siihen oikeastaan kaivattiin rehellistä vastausta. Fel saattoi kuvitella seurustelevansa Johnnyn kanssa, oikeastaan hän tahtoi sitä. Tahtoi olla toisen ja tuon olevan hänen ja sillä siisti se.

Tummatukan muistikuva heidän ensitapaamisensa päättymisestä oli ihan erilainen kuin hänen omansa, mutta oikeastaan tuo versio kuulosti ihan loogiselta, kun kyseessä kerta oli Felicjan Chalet. Poika virnisti pienesti, mutta ei kyllä tasan myöntäisi minkään menneen kuten toinen väitti. Ihan vaan väittääkseen vastaan, hän tahtoi olla oikeassa!
”Ei voinut mennä noin.” Okei, ei kuulostanut yhtään siltä kuin poika olisi tarkoittanut mitä sanoi… ”Mut joo, ihan sama se nyt on, ollutta ja mennyttä, tässä sitä nyt ollaan.”
Kaksikko katosi parkkipaikalle ja Felicjan kuikuili sisään ikkunoista salavihkaisesti katsellen mahdollisia, mutta epätodennäköisiä avaimia virtalukoissa. Mitään ei tuntunut löytyvän, mutta pian kuului käynnistyvä auto ja sen jälkeen Johnnyn leikkisä lause. Felicjanin harmaa katse oli löytänyt tapahtumapaikalle ja huulet vääntyivät nauravaiseen ja aitoon hymyyn. Hän voisi vaikka rakastua tähän jätkään…
”Jos mä äsken halusin sua, niin nyt mä haluan vielä vähän enemmän”, huokaistiin nauraen ja askeleet kuljettivat pojan autolle. Johnny painettiin vasten autoa ja huulet tuon huulille, vaikkakin vain ohimeneväksi hetkeksi. Irtautuminen oli vaikeaa, se tapahtui melko nopeasti ja sen perään livahdettiin ratin taa. Siitä kumpi ajaisi, ei todellakaan tultaisi käymään mitään keskustelua. Johnny ei voisi tosissaan väittää, ettei Felicjan osaisi. Hän pystyi tähän päissäänkin… Tai ainakin kerrankin luotti siihen, vaikkei se ehkä niin vakuuttavaa ollutkaan.
”Kyytiin nyt ja ajetaan kauas, ennenkö kukaan tajuaa, että auto karkaa”, Felicjan nauroi huudattaen kokeeksi moottoria. Olisi hän itsekin osannut virran kytkeä avaimetta, mutta Johnny oli tehnyt sen jo. Ja nopeasti olikin.

Rakkaus ja mustasukkaisuus olivat aikalailla vieraita termejä Johnnylle. Tai toki hän tiesi niiden merkitykset, mutta ei ollut kuitenkaan joutunut kohtaamaan niitä omassa, henkilökohtaisessa elämässään. Lähipiirissä moisia tietenkin oli, mutta ne poika oli kuitenkin sulkenut pois omasta elämästään ihan kokonaan. Ja suurin syy tälle oli se, ettei poika halunnut horjuttaa itseään henkisesti ja esimerkiksi rakastumisessa oli aina se vaarana. Parempi vain pelaa varmanpäälle kuin ottaa mitään turhia riskeä. Tämä Felicjan-juttu sen sijaan... Olisikohan Johnny valmis hivenen joustamaan periaatteistaan ja antaa vaaleaverikön tulla henkisesti paljon lähemmäs sitä, mitä muilla oli lupa tulla? Voisiko Johnny antaa itselleen luvan rakastua Felicjaniin? Sen kaiken näytti aika ja pojan omat tunteet.

Felicjan kuitenkin kysyi seuraavaksi jokseenkin teinimäisen kysymyksen, joka sai Johnnyt automaattisesti hymyilemään. Kaiketi tuo kuitenkin oli tarkoitettu ihan tosissaan otettavaksi kysymykseksi, vaikka muotoilu oli ollut melko typerä?
"Noooh, ehkä mä voisin sit alkaa oleen sun kanssa. Ainaki näin alustavasti", Johnny hymyili ja iski silmää nopeasti. Ja alustavasti hyvinkin, sillä eihän sitä koskaan tiennyt mitä tapahtuu. Ja kun oli Johnnysta sekä Felicjanista kyse, niin silloin saattoi käydä ihan mitä tahansa. Eihän rokkari ainakaan voinut taata sitä seikkaa, ettei hänellä menisi hermot Felicjaniin jossain vaiheessa, jolloin vain oli parempi lähteä lätkimään - tai sitten toisinpäin. Oli melko riskialtista laittaa kaksi tämänluontoista ihmistä yhteen, vaikka tieteellisenä kokeena tällainen voisi tietenkin mennä. Että kuinka kauan menisi ennen kuin jompikumpi repisi toiselta pään irti. Ehkä piti vain toivoa parasta, että he sietäisivät toisiaan vähän pidempään ja oppisivat tuntemaan paremmin.

Johnny oli kyllä oikeasti hoidellut auton käyntiin ihan suhteellisen nopeasti, joka oli melko yllättävää. Pojalta nimittäin meni yleensä siihen jokunen tovi, sillä eihän hän nyt mikään autovaras ollut, koska ei edes mitää sellaista osannut edes ajaa. Toivottavasti tämä auto nyt pysyisi käynnissä eikä esimerkiksi sammuisi kesken kaiken jossakin ajotiellä. Sitten kyllä vituttaisi, vaikka eihän auto heidän ollutkaan.
Äkkiä poika säpsähti siihen kun Felicjan painoi hänet vasten autoa ja suuteli. Rokkari ehti hädintuskin vastata siihen, kunnes vaaleamman huulet olivat jo poissa ja tuo oli livahtanut sinne ajajanpaikalle. Rokkari naurahti hivenen hämmentyneenä, mutta loi kasvoilleen tyytyväisen virneen muistaessaan mitä Felicjan oli tuossa aiemmin sanonut.
"Kukapa ei mua nyt haluaisi", todettiin kohauttaen viattomasti olkia ja olkalaukku nakattiin pelkääjänpaikan jalkatilaan, rojahdettuaan itse istumaan tuoliin. Ovi paiskattiin kiinni katse Felicjanin kasvoissa. Silmät kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa ja niistä pystyi päätellä ihan helposti, että totta helvetissä hänkin toista halusi - ja erittäin paljon. Ei sitä vain ääneen vaivauduttu sanomaan, mutta mitäpäs tuosta. Jotkut sanoivat häntä hyvin harvasanaiseksi mieheksi, mutta eipä siitä oikein voitu mennä takuuseen. Kyllä suusta sanoja pulpahteli ulos aina säännöllisin väliajoin, mutta siitä kuinka merkittäviä tai mukavia ne olivat, ei menty takuuseen. Auto kuitenkin pääsi lähtemään liikkeelle ilman, että perään lähti juoksemaan vihaisia ja kännisiä nuoria. He kurvasivat pois rannan parkkipaikalta ja lähtivät ajelemaan jonnekin suuntaan.

"No niin. Nyt sulla on auto. Sulla on mut. Mitäs vielä? Pitäisköhä sitte käydä jossain kaupassa, että voidaan vetää lärvit ja ajaa johonki järven rannalle ja naida siellä koko yö?" Johnny heitti puolivitsillä, sillä näin jälkeenpäin ajatellen, moinen ei kuulostanut lainkaan huonommalta idealta. Ainakaan ne lärvien vetäminen tai se naiminen. Siitä järven rannasta Johnny ei niinkään ollut varma, sillä eiköhän se ollut vähän kuin jostakin romanttisesta ällötyselokuvasta repäisty.
"Niille sun tabuilleskin voisi löytyä jotakin käyttöä. Koska kovasti ihmiset mulle haluu väittää, että muutun lähes hellyydenkipeäksi kun oon sekoittanut vähän päätä." Vihjailua, vihjailua, vihjailua. Mutta minkä hän sille mahtoi, että ne Felicjanin pillerit häntä kiinnostivat! Olisi paljon kummallisempaa, jos Johnny ei olisi kysellyt niiden perään sitten mitenkään.

Toisen hymy saattoi aivan hyvin olla jo itsessään vastaus siihen typerästi muotoiltuun ja silti totiseen kysymykseen. Vastaus oli, että alustavasti ainakin ja se saisi ollakin riittävä. Näin alustavasti, sillä kun kaksi tällaista ihmistä pistettiin samaan parisuhteeseen saattoivat käänteet olla millaisia vaan ja varmaa oli, että niitä totisesti tulisi riittämään.
Johnny ei ihan pysynyt perässä, kun Felicjan ahdisti tuon vasten autoa ja suuteli, katosi ja niin edespäin. Hidas, tai sitten ei, kai albiino oli vain varsin nopeassa vireessä. Toteamus siitä, että kaikkihan Johnnya tahtoivat jätettiin omaan arvoonsa ilman suurempaa huomiota, mitä nyt pienesti virnistettiin. Harmaat silmät vilkaisivat viereen istunutta Johnnya ja rokkikukon oli kirottava ääneen. Ei tästä tulisi helvettiäkään, ellei hän nyt ajaisi karkuun. Vaan karkuun oli huono sanavalinta, sillä Johnny oli yhä siinä ja halu heissä molemmissa. Felicjan kuitenkin vaihtoi peruutusvaihteelle ja kiepautti auton parkista liiankin nopeasti. Kumma kyllä, ei kolauttanut mihinkään, mikä saattoi johtua siitä, etteivät autot aivan jokaista parkkiruutua täyttäneet.
Päämäärää ei ollut, mutta ylinopeutta kyllä siitäkin edestä. Johnny puhui, sai sanoillaan kalpeamman osapuolen hymyilemään leveästi kuitenkaan katsettaan tiestä irrottamatta.
”Kuulostaa suunnitelmalta. Pitää muistaa ostaa liukastettakin, jos me tosiaan meinataan kestää aamuun asti”, Felicjan hymähti. Toimisi se hetken aikaa ilmankin, mutta pidemmän päälle se liukaste tosiaan olisi ihan hyvä ajatus.
”Vaikka kelpaa mulle paikkana ihan joku muukin, ei siinä”, todettiin. Hän oli ajatellut enemmänkin jotakin syrjäistä parkkipaikkaa, sellaista jossa turistit ohi ajaessaan saattoivat pysähtyä tai jotain muuta. Vaan ei se järvenrantakaan paha olisi, mikäli sitä ei liian siirappisena ajattelisi. Viileä siellä voisi olla.

Totta kai Johnnyn piti saada mainita ne tabut, mutta moinen kerjääminen ei ihmeen kaupalla saanut Felicjania kimpaantumaan vain nauramaa. Kai hän voisi ne Johnnyn kanssa jakaa, ei siinä mitään. Tämä vain saisi alkaa toimia sitten toisinkin päin.
”Älä säikyttele tai jäät ilman. Ehkä se hellyys ei ihan ole se meidän omin ala. Tai mistä sitä tietää… Okei, saattaa se ollakin”, naurettiin taas. No, kieltämättä Johnnya oli ihan kiva kihnuttaa ja tuon vieressä nukkua.

Auto kaarrettiin erään 24/7-kaupan parkkipaikalle ja annettiin sammua, harmaasilmäinen väriläiskä vilkaisi tummatukkaa ja kehotti tuota katseellaan sisälle. Pieni virne nyki tahtomattaankin huulille. Olo ei ollut ilkeä, mutta hiukan kuitenkin.
”Hae sä kaikki tarvittava irtaimisto, niin mä vahdin autoa.” Suunnitelman olisi parempi kydä näin, mikäli tummatukka halusi osingoille napeista. Eivät ne uitenkaan aivan ilmaista tavaraa olleet. Todellakaan.

Johnny hymyili hetken aikaa itsekseen ja vilkaisi Felicjania nopeasti. Mielessä pyöri edelleen se sama kysymys, joka oli ollut päälimmäisenä mielessä tämän viimeisimmän tunnin aikana: Mitähän tästäkin hommasta oikein tulee? Kun kaksi liian vaikeaa ja samanlaista (tietenkään moista myöntämättä ääneen) ihmistä halusivat yrittää jotain, tuloksena tuskin olisi mitään kauhean kaunista. Ainakaan Johnny ei jaksanut uskoa, että tämä homma mitään ruusuilla tanssimista olisi tai tästä syntyisi jotain vuosisadan rakkaustarinaa. Pikemminkin matka tulisi olemaan töyssyinen ja vaivalloinenkin, joka vain mittaa sitä, että kumpi hermostuu aiemmin. Se oli perseestä, mutta lähes välttämätöntä. Varsinkin kun oli kysymys kahdesta räjähdysalttiista ihmisestä. Onneksi Johnny ei ollut edes kuvitellut, että tästä tulisi helppoa. Tai, ehkä hän ei ollut ehkäpä sitä ehtinytkään ajatella.

Auto lähti liikkeelle ja ihan hyvä vain. Muutoin joku olisi aivan varmasti hoksannut, että he istuivat parhaillaan sellaisessa autossa, joka ei heille kuulunut. Varsinkin kun autokin oli varsin hintava, että ei ainakaan Johnnyn budjetilla sellaista ostettaisi... Noh, milloinkaan. Vaikka mitäpä hän edes autolla tekisi, koska korttiakaan ei ollut olemassa eikä poika edes sellaista menannutkaan hankkia. Parempi vain kävellä tai kulkea bussilla. Tai sitten jonkun randomin tuttavan kyydillä tai liftaten.
Felicjan ilmoitti, että pitäisi muistaa ostaa sitten liukastetta, joka oli vissiin ihan hyvä idea. Eihän sitä kauaa jaksanut ilmankaan, koska se alkoi kyllä sen jälkeen tuntua varsin ikävälle. Paikaksi kuitenkin hyväksyttiin jokin muukin kuin se järvenranta ja Johnny irvisti. Hitto kun piti mennä edes sanomaan mitään tuon suuntaista. Nimittäin näin jälkeenpäin ajateltuna... Se ehdotus - tai pikemminkin heitto - tuntui äärimmäisen typerältä, mutta noh. Sanottu mikä sanottu, joten ihan sama.

Felicjan sanoi, että Johnny muka oli säikytellyt tuota sillä heitolla hellyydenkipeydestään ja senpä takia rokkari naurahtikin hivenen. Uhkasi, että Johnny saattaisi jäädä ilman, koska ei se hellyys ollut heille sitä ominaisinta. Tai... Ehkä olikin.
"Niin. Siitä voi vissiin olla montaakin mieltä. Kai. Mä nyt en kuitenkaan täysin selvänä tykkää kiehnätä yhtään kenenkään kimpussa", Johnny sanoi kohauttaen olkiaan. Ja se taisi olla ihan totta. Melko etäinen persoona hän oli vesiselvänä eikä siitä hellyydenosoittamisesta puhuttu sitten yhtään mitään. Säikäytti vain, jos joku yritti pyrkiä iholle tai muuten vain kiehnätä. Niin. Oliko Felicjan sitten ihan eriasia? Nimittäin viime näkemällä homma oli mennyt aikalailla kiehnäämiseksi, vaikka kummankaan veressä ei ollut juuri yhtään promilleja tai muuta.

Matka jatkui vielä hetken aikaa, kunnes Felicjan käänsi auton jonkun ympäri vuorokauden auki olevan kaupan pihaan ja sammutti moottorin. Katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta sanat vahvistivat sen. Johnny kohotti toista kulmaansa ja naurahti. Toivottavasti hänellä olisi rahaa kaikkeen mitä piti ostaa. Muuten Johnnyn täytyi sortua poistumaan kaupasta maksamatta jotakin tavaraa.
"Vai niin. Noh, minäpä hommaan. Älä... Häviä mihinkään", Johnny sanoi hymähtäen, nappasi laukkunsa olalleen ja astui ulos autosta. Hän vielä loi Felicjaniin jokseenkin pistävän katseen auton ikkunan läpi, kunnes lähti rennosti kävelemään sisälle kauppaan. Eli eli. Mitä hänen pitikään ostaa? Kaljaa, liukastetta ja... Kumeja mahdollisesti, koska ei Johnnylla niitä ollut mukana. Yleensä oli, mutta tänään hän ei kuitenkaan ollut jaksanut vaivautua ottamaan sellaisia mukaan. Kaiketi rokkari oli ajatellut, että tänä iltana hän tuskin saisi keneltäkään tai ei ainakaan aikonut etsiä sellaista seuraa itselleen. Päätarkoituksenahan oli ollut vain ja ainoastaan se juopuminen.

Johnny astui sisään kauppaan, joka oli oikeastaan paljon suurempi mitä hän oli aluksi odottanut ja kassan takana istuva nuori mies tervehti häntä laiskasti. Muita asiakkaita ei näemmä ollut, mutta eipä se vissiinkään haitannut. Heti ensimmäiseksi hän suuntasi alkoholiosastolle ja nappasi sieltä kaikkein halvimman kasipackin, vaikka tuskin se kaikki edes ehtisi mennä. Tai sitten joo. Seuraavaksi hän suuntasi sinne missä oli muunmuassa lehtiä sekä erilaisia hygieeniatuotteita, josta hän nappasi itselleen liukastepurkin sekä paketin kumeja. Kaiketi häneltä ainakin se parikymppiä käteistä löytyisi, jotta hän saisi maksettua nämä tavarat. Kassalla se tylsistyneenoloinen jätkä ei kysellyt kaljojen kohdalla häneltä papereita, joka oli ihan hyvä. Johnny maksoi, otti vaihtorahat sekä kamat ja häipyi kaupasta. Johnnyn onneksi, auto oli edelleen paikoillaan eikä Felicjan ollut jättänyt häntä tänne kuin nallia kalliolle. Kirjavatukkainen olisi muuten varmana saanut kuulla sitten kunniansa, mikäli niin olisi tehnyt.
"Ihan kiva putiikki. Pitäisi käydä useammin. Palvelukin oli erinomaisen masentavaa", Johnny tokaisi äkkiä ja asetti laukun sekä kaljat maahan jalkojensa väliin, asettaen kumit sekä liukasteen kojelaudan päälle. Katse kohoitettiin jälleen Felicjanin silmiin ja katse suorastaan hoputti toista lähtemään liikkeelle. Niin, mikäs kiire tässä oli? Johnnylla oli hoppu, koska häntä suoraan sanottuna panetti ja myönnettäköön nyt sekin, että hänellä alkoi olla jo pienoisia vaikeuksia pitää näppejään erossa toisesta. Ja tämän iltahan piti viettää täysin miehettömänä vai? Ilmeisesti tielle oli tullut pari muuttujaa ja yksi niistä oli nimeltään Felicjan.

Johnny uhkaili, ettei ainakaan ihan selvänä kihnuttelisi kenenkään kanssa. Felicjan ei osannut kuin tuhahtaa, mutta mitään ei väitetty enää. Oikeastaan hän oli periaatteessa jo tainnut luvata Johnnylle oman osansa hänen nappuloistaan.
Tummatukkainen ainakin lupautui käymään kaupassa. Tai ei nyt ihan lupautunut, mutta kävisi silti. Felicjanin olisi määrä olla häviämättä mihinkään. Ja mihinpä hän tosiaan olisi edes ollut menossa? Ei mihinkään ilman Johnnya, ei nyt. Toisen pistävä katse sai Felicjanin nauramaan ääneen, räkättämään paskaista naurua ja nojailemaan penkin selkänojaan. Virne viihtyi vinona lävistetyillä huulilla vielä kauan sen jälkeenkin, kun Johnny oli kadonnut kaupan ovista sisään.
Se aika, jonka toinen vietti kaupassa oli Felicjanille suotu matkaksi omaan päähänsä. Hän selvitteli ajatuksiaan ja vatvoi kaikkea. Hän ei osannut kieltää sitä tunnetta, että oikeastaan piti tilanteesta. Johnny oli… no helvetti, mielenkiintoinen ja tuosta toivon mukaan riittäisi sitä mielenkiintoa ja uusia puolia vielä pitkään. Joten sen puoleen tämä juttu… suhde tuskin tulisi päättymään kovin nopeasti ainakaan albiinon puoleisesta aloitteesta.

Ei Johnnylla kauaa nokka kaupanpuolella tuhissut, sillä pian tuo taas istuikin autossa Felicjanin rinnalla. Rokkikukko hymähti toisen arvostelevalle lauseelle kyseisestä kaupasta. Oikeastaan koko asialla ei ollut pienintäkään merkitystä, hänellä oli kiire aivan jonnekin muualle kuin tutustumaan tuohon kauppaan. Hän ei halunnut edes kuulla enempää. Johtojen kanssa sählättiin hetki ja moottori käynnistyi suuremmitta ongelmitta. Kaasujalka oli turhankin kiivas, vaan ei se häirinnyt. Vauhti oli hieman enemmän kuin vähän liikaa sallitun.
Kauaa ei kulunut, kun asutus ja muut rakennukset alkoivat jäädä taakse ja maisema olla luontoa. Toki se oli hyvin kyseenalainen määritelmä. Auto käännettiin eräälle metsäpolulle, jota ei kovin pitkästi tarvinnut ajaa, kun eteen avautui syrjäinen ranta. Hiekkaranta se ei ollut, pohjakin taisi olla varsin mutaa. utta mitä väliä sillä olisi ollut, eivät he sinne vissiin olleet menossakaan. Moottorin annettiin sammua ja jo ennen viimeisiä ääniä oli vaaleaverikkö kiepauttanut itsensä Johnnyn syliin ja kosketteli virnisti virnuillen tuon rintakehää ja omalla nenällään toisen nenää ennen kuin sovitti pienen suukon huulille.
Albiino teki muka taikatempun ja heilutteli pientä minigrip-pussia tummatukan silmien edessä nojaillen kojelautaan.
”Eiköhän me saada tästä illasta syntymään jotain hyvin jännää…”

Felicjan oli tuhahtanut ja Johnnyn suupielillä oli virne. Miksi ne tabut oli niin tärkeitä? Jaa-a. Sen kun tietäisi. Johnny nyt vain sattui olemaan sellainen ihminen, että jos jollakulla tuttavalla oli jotain vähän enemmän päihdyttävää, niin hänen oli ilman muuta pakko päästä osingoille niistä. Siis ainakin jos ekstaasista oli kyse, sillä se nyt taisi olla hänen suurin paheensa. Missään koukussa rokkari ei myöntänyt olevansa, koska niitä nappeja tuli harvoin käytettyä muulloin kuin poika nosti kuppia. Okei, ehkä toisinaan muulloinkin kun ahdisti, mutta se oli ihan hallinnassa. Oikeasti oli. Vaikka viihdekäytöstäkin oli lyhyt matka oikeaan riippuvuuteen, mutta se ja sama.
Olisi tosin voinut luulla, että nyt kun hän luultavasti oli päässyt Felicjanin kanssa jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen tämän jutun kanssa (suhteesta Johnny ei uskaltanut vielä puhua), niin hän ei olisi halunnut sekottaa päätään jollakin ylimääräisellä. Koska ne tabut oikeasti muuttivat Johnnyn persoonaa erilaiseen suuntaan hetkeksi ja... Olisiko se seksi lähes selvinpäin kuulostanut niin pahalta? Milloin viimeksi hän oli edes moista lajia harrastanut? Joskus varmaan tosi kauan sitten, sillä yhden illan juttuja tapasi lähinnä baarissa ja baarissa oltiin yleensä humalassa... Voisi ehkä olla mielenkiintoista kokeilla joskus.

Auto käynnistyi melkeinpä heti sen jälkeen kun Johnny oli iskenyt perseensä takaisin penkkiin ja Felicjan kurvasi pois kaupan pihasta. Minne? Siitä Johnny ei ollut varma, eikä se oikeastaan edes kiinnostanutkaan. Kunhan jonnekin syrjäisempään paikkaan, sillä ei kuulostanut järin hienolta, että joku epätoivottu henkilö tulisi keskeyttämään heidät. Kytät nyt olisivatkin kaiken huippu, sillä he olivat liikkeellä varastetulla autolla ja kuski oli selkeästi päihtynyt.
Asutus ja yleensäkin kaupunkialue alkoi jäädä hivenen taakse, joten jonnekin syrjäiseen paikkaan tässä oltiin menossa. Auto käännettiin jonnekin metsäpolulle, joka ei Johnnylle ollut lainkaan tuttua seutua. No, mitäpä hän täällä kaupungin ulkopuolella edes tekisi? Maalla muutenkin oli ahdistavaa, sillä siellä ei yksinkertaisesti ollut mitään. Poika oli muutenkin koko ikänsä asunut suurkaupungissa, joten oli ehtinyt tottua kaikkiin pilvenpiirtäjiin, kerrostaloihin ja kauppakeskuksiin. Kaupungissa kaikki oli lähellä, maalla ne olivat kaukana. Mikäli ei sitten puhuttu jostain pienestä tuppukylästä, jossa oli hädin tuskin muutama kämänen kauppa sekä tietenkin niitä pikkuruisia kerrostaloja ja muita asutuksia ympäriinsä.

He päätyivät - Johnnyn yllätykseksi - jonkun pienehkön järven rannalle. Eikä rokkari mahtanut sille mitään, että hänen suustaan purkautui pienehköä naurua. Kummallista. Hän oli heittänyt randomisti paikaksi jonkun rannan ällönromanttisesta elokuvasta ja missäs sitä oltiin. Okei, ne elokuvien rannat olivat aika paljon laadukkaampia kuin tämä, mutta kuitenkin.
Ja ennen kuin Johnny ehti tajuta, oli Felicjan asettunut istumaan hänen syliinsä ja kosketteli nyt uteliaasti hänen rintakehäänsä. Ruskeat silmät kohotettiin tuon omiin harmaisiin ja kädet liukuivat vaistomaisesti tuon vaalealle alaselälle. Nenänpää kosketti Johnnyn omaa, kunnes huulet löysivät tiensä vasten hänen omiaan, vaikka se kosketus olikin pieni. Johnny inahti tahtomattaan ja katseli sitten Felicjanin kädessä olevaa pientä pussia, joka sisälsi niitä kivanvärisiä pieniä nappeja.
"Jännää? Niinkö meinasit?" Johnny kysyi viattomasti hymyillen ja painoi muutaman suudelman vasten vaaleaverikön kaulaa. Riippui tietenkin täysin siitä, että miten sinä jännän määrittelit. Nimittäin se, että hän istui tässä autossa Felicjanin kanssa, oli jo melko jännää. Virnistäen Johnny näykkäisi toisen vaaleaa kaulaa sen verran kovaa, että siihen ilmaantui pienehkö, violetinsävyinen jälki.
"Oho, hups. Mikäs se siihen tuli?" Johnny virnisti ja kosketti fritsua sormenpäillään, siirtäen ilkikurisesti tuikkivat silmät Felicjaniin. "Pitääks mun vielä tehdä jotain erityistä arvon herralle, että pääsen kosketuksiin sun nappien kanssa?" Vaikka tietenkin oli se vaihtoehto olemassa, että toinen heittäytyisi hankalaksi uudestaan. Haistakoon sitten paskan ja Johnny voisi sitten luvata sen varmasti, että käyttäisi niitä hampaitaan tänään.

Johnnyn reaktio Felicjanin paikkavalintaan oli naurua, mikä sinällään ei ollut yllätys. Kirjavatukkaisen oli pakko virnuilla tuolle. Itsepä oli ehdottanut… Hän vain ei ollut keksinyt mitään suoraan romanttisesta komediasta repäistyä rantaa, joten hän oli sen sijaan valinnut hieman karumman paikan. Vaan eipä sillä ollut suurtakaan merkitystä, eivät he olleet maisemaa tulleetkaan ihailemaan.
Oli ihan älyttömän mukava, olla ihan vain näin, repimättä saman tien toista ilkialastomaksi. Istua lähellä ja tuntea sitä läheisyyttä. Felicjan ei juuri tällaista harrastanut ja suuresti epäili, ettei kuulut kyllä Johnnynkaan arkeen. Ja vaikka meininki olikin vielä kesyä, ei se sitä tosiasiaa muuttanut, että himoja oli heillä molemmilla. Ihan riittämiin asti.
Felicjan hengähti terävästi Johnnyn suukotellessa hänen kaulaansa. Se sai pienet kylmät väristykset kulkemaan kehonläpi, vaikka moisella ei todellakaan tavallisesti ollut mitään sen suuntaistakaan vaikutusta. Asialla saattoi olla tekemistä sen kanssa, että hän oli jo oppinut ajattelemaan Johnnyn aivan eritavoin kuin muut ihmiset.
Toinen imaisi kaulaa liian voimakkaasti ja sai kirjavatukkaisen rokkarin inahtamaan ja viemään kaulansa toisen ulottumattomiin. Pistävä katse luotiin virnuilevan Johnnyn kasvoihin ja ei Felicjan voinut olla tuolle heltymättä. Helvetti hänestä olikin tulossa pehmo…

”Hups tosiaan… Ehkä mä annan sen sulle anteeksi”, hän tuhahti sipaisten toisen leukaa ja virnuillen ovelasti. Eikä niitä kasvoja kadottanut Johnnyn seuraava kysymyskään.
”Mikä helvetin kiire sulla on valmiissa maailmassa, Johnnyboy… Kyllä sä niistä omasi saat…” Felcjanin sormet siirtyivät toisen kaulaa pitkin takaisin rintakehälle ja hän painautui itsekin toista vasten, nojaten kasvojaan kaulaan pienen hetken, ennen kuin itse vuorastaan suukotti sitä. Tilanne alkoi ehkä mennä herkän puolelle, mutta kyllä se korjattiin. Albiino nimittäin kaatoi penkin enemmän makuuasentoon samaan aikaan, kuin suukotteli kaulaa. Varoittamatta ja yllättäen.
Hän itse kohosi takaisin pystympään asentoon katsellen Johnnya virnuillen. Minigrip –pussi väkerrettiin auki ja siitä kaadettiin muutama nappi kädelle, kunnes pussi sitten nakattiin kojelaudalle. Yksi nappi pistettiin omaan suuhun ja kaksi muuta taas tarjottiin Johnnylle ihan suuhun asti. Hetken rokkari vielä tuijotteli toista, kunnes pudisti vähän päätään.
”Ota paita pois”, hän kähähti naureskellen hiukan päälle. Ihan kivaltahan toinen noinkin näytti, mutta totuus oli se, että mitä alastomampi vartalo, sen parempi. Ellei kyse sitten ollut joistakin fetissi-vermeistä. Nyt ei ollut.

Loogisella järjellä ajateltuna heillä olisi ollut huomattavasti enemmän tilaa takapenkillä, mutta eikö autoseksin idea yleisesti ottaen ollutkin tiivistunnelma… Ja tämä auto oli sellainen, ettei täällä nyt aivan polvet suussa tarvinnut muutoinkaan istua. Ei se silti tarkoittanut sitä, että Felicjan olisi Johnnyn sylissä istuessaan mahtunut olemaan suorassa.
Toisaalta se tila siis olisi ihan jees, mutta saattoihan tässä nyt ainakin kokeilla miten luonnistuisi.
Felicjan hymähti ajatuksilleen ja kumartui suutelemaan Johnnya allaan. Tällä kertaa ihan kunnolla, kieltäkin tarjottiin mukaan.

Olipa Johnny sitten mennyt jotenkin mystisesti unohtamaan sen seikan, että Felicjan ei jaksanut kauheasti lämmetä tälle merkkailulle. Tai ainakaan, jos häntä itseään merkkailtiin, sillä olihan Johnnyn kaula ollut pariin otteeseen varsin syödyn näköinen tuon vaaleaverikön jäljiltä. Tiedä häntä mikä siinä sitten oli niin kivaa, että sai värjättyä toisen kaulan melkeinpä mustaksi omalla purukalustollaan. Saiko siitä sitten jotain kummallista tyydytystä tai Felicjan vain tykkäsi osoittaa muille, että joku hyvin nälkäinen oli vieraillut Johnnyn luona. Ihan sama. Ruskeatukkainen itse ei moisesta kauheasti välittänyt ja sekin oli se ja sama, että tehtiinkö sitä hänelle vai ei. Toisinaan pojan teki mieli vittuilla ja teki niitä merkkejä, vaikka se toinen osapuoli ei moista olisi halunnutkaan. Eipä hän tosin ollut valituksia siitä kuullut ja moiset saattoi ihan helposti piilottaa siveyshuivilla sitten.

Felicjan kuitenkin antaisi ehkä Johnnylle anteeksi, joka irroitti pienen virnistyksen. Tuskin toinen jaksaisi nyt vetää mitään kilareita tähän kaiken päälle, sillä tähän asti oli ollut oikeastaan ihan mukavaakin. Tai Johnnylla oli ollut, koska Felicjan ei ollut vittumainen tai tuon ilme ei ollut ihan koko ajan koppava. Ja kun tuo oli vittumainen ja naama norsunvitulla, niin ei Johnnykaan jaksanut kauhean mukava olla. Siinä sitten olisi kaksi jätkää kyrpä otsassa ja herjoja lensi puolin ja toisin. Kaiketi tämä sitten jatkuisi tällaisena ainakin nyt tämän illan, mutta oli väistämätön tosiasia, että jossakin vaiheessa Johnny kyllästyi olemaan mukava. Jossakin vaiheessa häntä alkaisi vain vituttaa ja sitten se olisi menoa. Okei, kaiketi hän yrittäisi säilyttää malttinsa, jotta ei tosiaankaan syttyisi sitä kolmatta maailmansotaa.
"Ei mulla ole kiire, mutta mä vaan muistutan sua, että et unohda", Johnny sanoi puolustellen itseään ja iski silmäänsä. Ja se oli ihan totta! Hän halusi päästä niistä napeista osingoille ja muistutti sen takia, että Felicjan ei unohtaisi. Ihan vain sen takia, että heillä oli diili. Vaikutti kyllä hivenen hätäilyltä tällainen, mutta...

Albiinon huulet koskettivat Johnnyn kaulaa ja sai pojan inahtamaan siitä johtuen vaimeasti. Sitä jopa taivutettiin ja kroppa värisi hivenen. Ja siinä olikin sitten tullut se yksi syy, jonka takia hän antoi ihmisten syödä kaulaansa miten tykkäsi. Taisipa se perkele olla yksi hänen herkimmistä paikoistaan, vaikka eihän sitä tietenkään myönnetty ääneen. Äkkiä Felicjan kuitenkin päätti säätää penkkiä vähän enemmän makuuasentoon, joka oli tullut kieltämättä yllättäen. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, joten ruskeatukkainen henkäisi pienesti. Takapenkillä olisi ihan totta ollut enemmän tilaa, mutta kävi se näinkin.
Felicjan kuitenkin erkani hänestä ja hänen kaulastaan, jotta saattoi napata sen minigrip-pussin käsiinsä ja kaivaa sieltä muutaman napin. Yksi löysi tiensä tuon omaan suuhun ja kaksi muuta sitten tarjottiin Johnnylle.
"Kiitoksia", Johnny sanoi nielaisten napit varovasti ja tuijotteli Felicjania takaisin. Seuraavalle pyynnölle hymähdettiin, vaikka eihän Johnny edes ollut osannut odottaa sitä. Mitään vastaväitteitä hän ei kuitenkaan siihen sanonut vaan tosiaan veti sen tummanvihreän t-paidan pois päältään ja viskaisi sen jonnekin takapenkille.
"Tyytyväinen?" Johnny kysyi kohottaen toista kulmaansa ja vastasi Felicjanin suudelmaan, raottaen huuliaan sen verran, että toinen saisi työnnettyä kieltään sinne. Albiino itse oli kuitenkin jo paidatta, joten Johnny saattoi kuljettaa sormenpäitään pitkin tuon alastonta selkää, jääden hetkeksi aikaa sivelemään lapaluita ja siirtyen koskettelemaan toisen paljasta rintakehää. Silmät oli suljettu jo ajat sitten ja rokkari parhaansa mukaan syvensi suudelmaa, vieden toisen kätensä tuon niskan taakse ja vetäen tätä lähemmäs itseään. Voi vittu, hän himoitsi toista ihan liikaa, että olisi osannut päättää mitä tahtoi tehdä ensimmäisenä. Johnny käski itseään rauhoittumaan, sillä hän tulisi saamaan myöhemmin kaiken. Ainakin luultavasti.

Käsi niskan takaa valui hitaasti Felicjanin alavatsalle ja kosketti sitä lähes ujosti. Kuin ei olisi koskaan aiemmin koskenut ketään niinkin lähelle sitä intiimiä aluetta. Johnny virnisti ajatuksilleen ja suuteli Felicjania uudestaan. Käsi vatsalta etsiytyi etumuksen päälle ja hän siveli sitä voimistuvin liikkein uimashortsien läpi.

Kuulemma vain muistutteli niistä napeista, jottei Felicjan unohtaisi niitä. Poika hymähti vähän tympeämpään sävyyn kuitenkaan perusiloaan kadottamatta. Kun hän nyt kykenisi ne unohtamaan…
Johnny piti mukavaa pientä ääntä aina, kun Felicjan kiusasi tuon kaulaa. Miten hän olisi voinutkaan olla tekemättä sitä, kun toinen selvästi piti siitä. Vaikka sitten näyttäisikin seuraavana päivänä pahoinpidellyltä kaulansa osalta.
Toinen kiitti tarjotuista ekstaaseista saaden Felicjanin erittäin virnuilevalle päälle. Paitansakin tuo otti pois pyydettäessä, mikä vain vahvisti virneen tasoa. Uteli oliko albiino nyt tyytyväinen, rokkari naurahti.
”Erittäin”, hän kähisi kumartuen sitten suudelmaansa ja Johnny vastasi siihen samalla mitalla takaisin. Toisen sormet kulkivat hänen selällään, sivellen lapaluita ja siirtyen siitä rintakehälle. Toki Felicjanin hengitys tiheni siitä, koska oli niin kiva tulla huomioiduksi. Silmänsä oli sulkenut tämäkin yksilö, sillä suuteleminen oli äärimmäisen typerän oloista avoimin silmin. Toisen käsi oli hyvin pian hänen niskassaan ja siitä se valui rintaa pitkin alavatsalle lähes ujosti. Felicjan henkäisi terävästi ja puraisi Johnnyn alahuulta. Lantiota painettiin vasten kättä kerjäten lisää ja kaiketi alemmas. Toisen kosketus oli lähestulkoon ujo.

Johnny suuteli häntä jälleen ja kuljettikin sen kätensä hänen etumukselleen. Felicjan olisi miltei voinut vikistä, mutta hänen onnensa oli, ettei siihen kyetty kun äänet tukahdutettiin huuliin. Felicjanin oma käsi siveli Johnnyn rintaa, suudelmasta erkaannuttiin ja huulet painettiin kaulalle. Toki hän vähän näykkikin. Ei hän jälkiä tehnyt, ainakaan tahallaan. Kunhan suuteli ja näykki vain.
Pian kaikkien kosketusten annettiin vain olla ja Felicjan valui toisen päältä jalkatilaan kiroten sitten ideaansa ja alkoi latoa siellä olleita tavaroita hiukan äkäisen oloisena kuskin penkille. Sen suoritettuaan hän kapusi itseään ylemmäs niin, että nojasi ylävatsallaan penkin reunaan ja sormillaan näpersi Johnnyn housuja auki. Sai hän sen sentään jotenkin luonnistumaankin.
”Nosta lantiota”, poika käski kiskoessaan niitä housuja pois toisen yltä. Hänhän ei niitä tuolla katselisi, ei helvetissä.

Voi helvetti kun Johnny sitten ihan tosissaan osasi olla niin herkkä sen kaulansa suhteen. Muutama pieni suudelma, näykkäisykin ja poika oli melkeinpä kirjaimellisesti sulaa vahaa toisen kädessä. Siis ainakin melkein. Poikahan pyrki näissäkin tilanteissa säilyttämään sen järkensä sekä kykynsä ajatella, että ei ihan antautuisi toisen armoille. Olihan se toisaalta ihan kivaa joskus vain lyödä aivot pois päältä ja lakata ajattelemasta, antaen toisen osapuolen tehdä hänelle ihan mitä lystäsi. Vaarana tosin oli myös se, että toinen teki jotain mistä Johnny ei lainkaan pitänyt ja sitten sen takia piti havahtua takaisin nykyhetkeen. Tähän asti Felicjan oli kuitenkin käyttäytynyt kunnolla eikä tehnyt oikein mitään epämiellyttävää. Ja edellisellä kerralla Johnny oli saanut hallita tilannetta, joka oli hänenlaiselleen vallanhaluiselle ihmisille vain nautinto. Noh, kävihän tämä homma oikeasti näinkin.

Felicjan oli kuulemma erittäin tyytyväinen ja pian Johnnyn alahuuli joutui kurittamisen kohteeksi. Voi hitto kun tämä kaikki olisi niin mahtavaa, jos Johnny pääsisi erkanemaan näistä housuistaan ja Felicjan noista omistaan ja... Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Johnnyn yksi huono puoli oli se, että hän yleensä hätäili liikaa. Tai asiat oli pakko tapahtua heti, jos hän jotain sai päähänsä. Ainakin useimmiten. Ruskeatukkainen sulki silmänsä ja avasi ne, katsoen Felicjania silmiin. Hänen omistaan erotti oikeastaan pelkkää himoa, joka luultavasti oli tässä tilanteessa ihan okei. Hiljaa hän myös hymisi siinä Felicjanin alla ja etsi huulillaan vaaleaverikön omia. Kosketukset toisen alakerrassa olivat voimistuneet aavistuksen ja hiljalleen Johnny tunsi kovettuvansa tästä kaikesta itsekin. Jännää miten vain niinkin pienet kosketukset saattoivat aiheuttaa niinkin voimakkaan reaktion. Eikä Felicjan edes ollut koskenut häntä mihinkään intiimille alueelle vielä. Voi jeesus.

Sitten albiino kuitenkin valui sinne Johnnyn jalkatilaan, josta tuo nakkeli niitä jonkin aikaa sitten ostettuja tavaroita kuljettajan paikalle. Johnny äännähti jokseenkin hämmentyneesti, mutta sitten huomasi toisen availevan hänen housujen sepalustaan. Ja häntä ei kyllä tarvinnut kahta kertaa käskeä nostamaan lantiotaan, koska sen avulla hän pääsisi eroon ahdistavista housuistaan. Sekin tumma vaatekappale saatiin pois Johnnyn yltä ja rokkari henkäisi uudemman kerran. Pitäisikö vähän rajoittaa? Äh, ei pitänyt.
"Meinaatko sä alistaa mut?" Johnny kysyi kysymyksen melko hiljaisen käheällä äänellä ja kohotti ihan tahtomattaan lannettaan.

Himoahan tässä riitti, varmasti molemmin puolin. Ja eloa oli alapäässäkin ruvettu havaitsemaan, totta kai. Vähemmästäkin, Johnny nyt kuitenkin hankasi kättään aika voimakkaasti Felicjanin pyhintä vasten.
Tummaverikkö näytti menevän hiukan hämilleen siitä, että albiinon paino ei pian enää ollutkaan tuon päällä vain täällä autonlattialla. Lannettaan se kuitenkin nosti, jotta Felicjan sai verhoavan kankaan revittyä tuon yltä. Tai no, oikeastaan pienen hätäilyn ansiosta samanaikaisesti saivat lähteä molemmat housut. Ne nakattiin takapenkille toisen paidan seuraksi. Sukatkin tuolta oli pakko repiä jalasta, koska ne häiritsisivät Felicjanin mielenlaatua pahasti. Toisen kysymykselle virnuiltiin leveästi ja naureskeltiinkin hieman, katse osui hetkeksi teräksisenä toisen himokkaisiin silmiin ja siitä vaistomaisesti Johnnyn henkiin heränneeseen miehuuteen. Kädellä siitä tarrattiin kiinni ja muutama kiusaava vetokin tuli tehtyä. Katse palasi toisen kasvoihin ja hymy oli huulilla vino.
”Kyllä mä vähän ajattelin, että tällä kertaa on mun vuoro”, Felicjan tokaisi. Juttelutuulella hän ei ollut, vaan melko lailla pian sanojensa perään hän kohottautui vielä hiukan ja liaisi kielellään Johnnyn pyhintä. Oma vapaa käsi kiskoi Felicjanin omia housuja pois, vaikka niillä sinänsä ei mikään kiire ollutkaan.

Kädellään avustaen Felicjan upotti Johnnyn miehuuden suuhunsa pikkuhiljaa ja leikki sen varrella kielellään ottaen sitä kurkkuunsa. Katse luotiin viekkaana Johnnyn kasvoihin ja kädet siirtyivät molemmin puolin pitämään kiinni pelkääjänpaikanpenkinlaidoista.
Jonkin aikaa Felicjan hoiti toista suullaan, mutta lopetti huomattavasti ennen laukeamista. Ei hän halunnut tämän toisen osaltakaan tähän loppuvan. Nyt Felicjan viimein sai aikaiseksi vapauttaa itsensä uimahousuistaan ja nakkasi nekin jonnekin takapenkintuntumaan.
Kojelaudalta korjattiin matkaan kumi ja liukastetuubi, kun poika kampesi itsensä takaisin penkille sysien Johnnyn haarat levälleen ja itsensä niiden väliin. Kumi avattiin hampailla ja rullattiin omalle varrelle. Sormet hivelivät Johnnyn alavatsaa kun Felicjan kumartui suutelemaan tuon huulia, jonka jälkeen taas kaulaa ja sitten palaten huulille.

Felicjan repi siltä samalta seisomalta myös Johnnyn bokseritkin pois, viskaten ne takapenkille muiden hänen vaatteidensa seuraksi. Melkoista riuhtomista se tosin oli, koska heillä oli käytettävänä suhteellisen pieni rajallinen tila, joka oikeasti hankaloitti. Ei se näyttänyt tosin kauheasti kumpaakaan haittaavan, sillä olihan sitten tunnelma pakostikkin paljon intiimimpi.
Johnny inahti jokseenkin epämääräisesti kun Felicjan sitten päätti osoittaa huomiotaan hänen hiljalleen virkoavalle miehuudelleen. Lantio nytkähti vaaleaverikön käden suuntaan kuin sähköiskun saaneena ja huulten välistä purkautui pientä vaikerrusta. Ehkä hän olisi tahtonut kosketusten kestävän vähän pidempään, mutta ei sitten. Oli toisaalta ihan hyvä, että toinen lopetti, sillä muuten leikki olisi voinut loppua varsin lyhyeen. Pienesti liioiteltuna ehkä.

Olisi kuulemma tänään Felicjanin vuoro alistaa Johnnya, joka puraisi huultaan pienesti, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään tai tehnyt ylipäätään mitään kapinoivaa elettä. Kaiketi se oli aika sama tässä vaiheessa, koska hän oli yksinkertaisesti aivan liian kiimainen kaappaakseen valtaa. Ja kai se sitten tuntui ihan kivalta pitkästä aikaa hoitaa tämä homma näin päin. Milloinpa Johnny oli viimeksi ottanut jonkun sisälleen? Vissiin siitä oli pitempi aika, mutta nyt tuo putki katkeaisi.
Ruskeatukkaisen ilme kuitenkin muuttui hivenen hämmentyneeksi kun tunsi muutaman lipaisun varrellaan. Hän jopa avasi silmänsä ja katsoi lattialla olevaa Felicjania odosti. Okei. Tätä hän ei ollut osannut missään tapauksessa odottaa, sillä hän ei ollut uskonut, että toinen ottaisi poskeen ihan niin kuin oma-aloitteisesti. Saattoi tosin moinen olla ihan pelkkä virhearviokin, mutta siltä Johnnysta tuntui. Johtui varmaan siitä, että hän ei harrastanut sellaista sitten oikein missään tilanteessa (noh, ehkä kännissä kuin käki ja muiden aineiden alaisena). Parempi tosin pysyä nyt ihan hiljaa ja nauttia, koska hyvältähän se helvetti vie tuntui. Varsinkin kun albiino otti hänet kokonaan suuhunsa ja tyydytti häntä niin maan perusteellisesti, että... Johnnyn lantio nyki aavistuksen ja yritti pitää liikkeen inhimillisenä, sillä eihän hän halunnut työntää itseään aivan liian syvälle toisen nieluun, että aiheuttaisi jonkun oksennusreaktion tai jonkun.

Kauaa tätäkään hupia ei kuitenkaan kestänyt, sillä Felicjan lopetti. Protestoiva inahdus karkasi huulten välistä, mutta mitään muuta hän ei sitten sanonutkaan. Ihan hyvä vain, että lopetti - Johnny tuskin olisi kestänyt yhtään kauempaa ja hän todellakin halusi ottaa toisesta kaiken mahdollisen irti. Hengitys oli tiheentynyt jo huomattavasti ja rinta kohoili tiuhaan. Albiino repi Johnnyn haaroja erilleen, avasi kortsupaketin ja asetti kumin oman miehuutensa päälle. Huulet löysivät tiensä hänen omilleen ja ruskeatukkainen suuteli parhaansa mukaan takaisin. Sitten ne katosivat, kävivät kaulalla ja palasivat takaisin. Rokkari henkäisi ja paransi hivenen asentoaan penkillä, napaten liukastetuubin ajajanpaikalta, avasi sen ja voiteli sitten kiusoittelevasti Felicjanin elintä. Parempi näin kuin ilman, vai kuinka? Johnnyn perseestä tässä nyt kuitenkin oli kyse ja se tulisi vain liian kipeäksi, jos he panisivat ilman. No, tulisi se joka tapauksessa, mutta vähemmän, jos käytettäisiin liukastetta.

Toinen nyki lantiollaan vasten Felicjanin kättä suorastaan janoten sitä tyydytystä jota hän oli tuolle antamassa. Tai kiusaa pikemminkin, kun ei hän kuitenkaan olut tätä näin viemässä loppuun saakka. Siitä kumpi alistaisi ja kumpi alistuisi voitaisiin varmasti heidän kesken käydäkin vääntöä, sillä selväksi oli käynyt jo, että heistä molemmat pitivät osaansa enemmänkin alistajana. Felicjan vain ei kysellyt, periaatteessa se li j lupa, että se oli ollut Johnny joka kysyi.
Suihinottoa toinen ei näemmä ollut osannut odottaa, mutta ei valittanutkaan. Miksi muka olisi? Toinen puski itseään Felicjanin suuhun, mikä ei ehkä hänen kannaltaan ollut miellyttävää. Vaan tämäkin huvi loppui hyvin pian alkamisestaan ja siitä seurasi Johnnyn mielenosoituksellinen inahdus. Albiino hymähti huvittuneena.

Tummatukka vastasi Felicjanin suudelmiin samalla kuin liukasti hänen elintään. Felicjan ei voinut olla hymyilemättä vasten toisen huulia. Tämä tilanne oli kaikin puolin absurdi ja kaikeksi onneksi silti täysin totta.
Johnny sai Felicjanin kovettuneen elimen rasvattua ja aliinon vasen käsi siirtyi hipaisemaan ohimennen Johnnyn miehuutta ja siitä tuon aukolle. Suhteellisen varovaisesti Felicjaniksi, eli ei kovin varoen, kirjavahiuksinen työnsi yhden sormen Johnnyn sisään. Ei sen kanssa vielä ongelmia ollut, mutta tukka toinen oli, luonnollisesti kun ei tätä kerta usein näin päin tehnyt. Felicjan liikutti sormeaan toisen sisällä syöttäen pian toisenkin sekaan. Liike oli jo niin nopeahko, että sitä voitiin kutsua sormilla nainniksi.
Albiino suuteli samanaikaisesti tummatukkaista suulle ja tarjosi kieltäänkin mukaan. Varoittamatta hän survoi tuon sisään kolmannenkin sormen kyllästyen pelkkään sormeiluun hyvinkin nopeasti. Felicjan irrottautui huulista, suoristi itseään ja asettautui polvilleen paremmin toisen jalkojen välissä. Johnnyn kehoa vedettiin hiukan oman päälle. Kysyvä katse pyysi lupaa edetä, mutta ei hän silti mitään vastauksia odotellut, vaan asetti itsensä toisen aukolle. Homma vain näytti siltä, että tämä tulisi tosiaan tekemään kipeää toiselle. Felicjan puri huultaan.
”Lupaa olla repeämättä”, hän huokaisi naurahtaen vain pienesti. Olihan hän tämän ennekin tehnyt ja silloin tuskin yhtään näin varovasti. Ja sen mukaisesti toinen olikin sitten seuraavan päivän elänyt. Felicjan hymähti moiselle muistolle.

Hitaasti nuorukainen alkoi työtyä toisen sisään ja puri huultaan, koska se tuntui hiukan ongelmalliselle. Ja silti aivan saatanan hyvälle. Käsi hiveli toisen alavatsaa rauhoittavasti ja hän kumartui jälleen suukottamaan Johnnyn kaulaa. Felicjania lähestulkoon huvitti se, että hän käyttäytyi tässä kuin tämä olisi Johnnyn eka kerta. Ja tavallaan kiukutti. Milloin hän oli alkanut välittää näin paljon, että jaksoi kantaa huolta, vaikka omat halut olivat suorastaan ääretöntä kokoluokkaa?

Johnnyn olisi tehnyt mieli jopa hoputtaa Felicjania, mutta ei kuitenkaan saanut suutaan avatuksi. Johtuisiko ehkä siitä, että tällaisessa tilanteessa hänen ajatuksenjuoksunsa hidastui eikä suusta purkautunut sitten sanaakaan. Oli vain hän ja hänen suunnaton himonsa, joka kasvoi kasvamistaan, kunnes se tultiin tyydyttämään. Saattoipa tähän vaikuttaa ne napitkin, jotka hän oli Felicjanilta äskettäin saanut, mutta kaiketi se oli ihan hyvä juttu. Johnnyn oli vain ja ainoastaan hyvä, jota tässä haettiinkin.

Toisen elimen rasvaus suoritettiin loppuun ja piankos vaaleaverikkö liu'utti ensimmäisen sormensa rokkarin aukolle, työntäen sen sisään. Kroppa värähti ja selkä taipui kaarelle. Helvetti kun hän ei ollut tehnyt näin päin pitkään aikaan, joten se tuntui kyllä. Johnny yritti rentouttaa kroppaansa parhaan mukaan ja peittää samoin sitä pientä irvistystä, joka hänen kasvoillaan näkyi hetken aikaa. Ei tämä tosin ollut oikein mitään siihen verrattuna kun Felicjan työnti ne kaksi muuta sormea Johnnyn sisään ja nai häntä niillä. Se tuntui aluksi erittäin ikävälle ja Johnny joutui hautaamaan kyntensä auton etupenkin selkänojaan, jotta olisi vain pysynyt kasassa. Hän veti muutaman kerran hyvin terävästi henkeä ja yritti parhaansa mukaan tottua tähän mahdollisimman nopeasti. Johnny kyllä muisti harmillisen hyvin millaiset fiilarit olivat olleet silloin aamulla kun Felicjan oli edellisenä iltana jyystänyt hänen persettään. Noh, ehkä hän ei nyt olisi niin kiukkuinen, koska olihan tämä vähän eri juttu kuin silloin.

Johnny suuteli nopeasti Felicjania, kunnes sormet sitten hävisivät. Pienehkö jomotus jäi, vaikka olihan tämä vain alkua, mutta Johnny kestäisi tämän kuin mies. Vaaleaverikkö kiskoi häntä vähän parempaan asentoon ja sanoi, että Johnny ei saanut nyt revetä. Ja siihen rokkari naurahti aavistuksen, mutta nyökkäsi kumminkin. Tuskinpa hän repeäisi, sillä eihän tämä tietenkään ollut ensimmäinen kerta kun häntä pantiin perseeseen. Vaikka ei sitä tehty tietenkään niin usein, mutta kuitenkin.
Pian toinen kuitenkin oli jo hänen aukolla ja hetken aikaa jopa tuntui, ettei tämä pääsisi ollenkaan eteenpäin. Johnny inahti ja kroppa värähti ilkeähkösti. Alaselkä taipui enemmän kaarelle kun sulkijalihas antoi periksi ja tuon elin upposi vielä syvemmälle. Ei helvetti kun osasi sattua näin... Paljon. Eikä se paljoa auttanut, että Felicjan silitteli hellästi hänen alavatsaansa. Tai, ehkä se auttoikin. Sai Johnnyt hymähtämään tyytyväisesti ja tarttumaan Felicjania ranteesta. Hän haki toiseen katsekontaktin toiseen. Suudelma vasten Johnnyn kaulaa ja ruskeatukkainen nyökkäsi. Toinen sai luvan liikkua ja Johnny yritti blokata kivun pois, jotta voisi keskittyä ainoastaan nautintonsa saavuttamiseen.

Toinen reagoi jo pelkkiin sormiin älyttömän vahvasti, selkä taittui kaarelle ja kieltämättä Johnny näytti helvetin hyvälle tuossa tilassa. Alistettuna. Aina se olisi parempaa sitten jos ja kun hän saisi toisen nauttimaan siitä. Tällä hetkellä tämä oli lähestulkoon raiskausmainen tunne, vaikka albiinolla siitä ei mitään konkreettista kokemusta ollutkaan.
Toivon mukaan toinen tasoittuisi tilanteeseen mahdollisimman pian, sillä Felicjanilla alkoi olla jo mahdottoman tuntuinen halu työntyä tuohon. Ja niin hän kylä hyvin pian tekikin. Johnny lupasi olla repeämättä ja vaikutti niin helvetin aralta nyt. Vaikka olikin nauranut hänen lauseelleen. Felicjanin korviin sekin kuulosti hermostuneelle, vaikka saattoihan olla että hän kuvitteli kaiken.
Johnny inisi ja reagoi muutenkin kramppauksenomaisesti siihen kun vaaleampi yksilö yritti saada itseään tuon sisään. Felicjanin teki miltei pahaa toisen puolesta. Vaan antoi se sukijalihas periksi lopulta ja Fel suorastaan luiskahti vahingollisesti koko varreltaan tuon sisään. Siinä ei auttanut irvistely, vaikka toki sitä harjoitettiin. Tiedä miltä toisesta oikein tuntuikaan… Tuskin järin mukavalta, sillä ei tuo muutoinkaan kovin rennon oloinen ollut. Todellakaan.

Toinen tarrasi hänen ranteestaan ja automaattisesti Felicjan katsoi tuota silmiin vain todetakseen tuon oletettavasti hakeneenkin sitä katsetta. Tuo yökkäsi hänelle luvan liikkua ja Felicjan painoi huulensa tuon huulille jatkaen alavatsan ja kylkien hiplausta. Hän veti lantiotaan taaemmas hitaasti ja taas takaisin, pieniä nykäyksiä alkuun, vaikka oma pää alisikin tahtonut kaiken kerralla. Vaan tässä ei nyt ollut kyseessä kukaan randomi vaan hänen… pikaystävänsä? Olipa outo ajatus, mutta toisaalta se tuntui niin helvetin kivalle, ettei hän voinut olla suutelematta tuota uudelleen. Liike jatkui yhä rauhallisena, nopeutuen hitaaseen tahtiin. Työnnöt eivät olleet niin tasaisia, välillä hän vetäytyi lähes kokonaan ulos ja työntyi aivan pohjaan saakka.
Toisen kaulaa suukotettiin ja Feicjan hengitti lämmintä ilmaa Johnnyn korvanjuuressa. ”Helvetti, sä olet kiihottava”, hän manasi kähtäen. Käsi alavatsalla siirtyi toisen varrelle ja tarrasi siitä kiinni asettaen vedot samaan tahtiin työntöjen kanssa. Kampaat iskettiin kiinni toisen kaulaan, eikä sitä tällä kertaa yritettykään purra poikki. Purenta oli päinvastoin hellintä mahdollista mitä Felicjanilta saattoi odottakaan.

Lämpötila autossa oli kohonnut huomattavasti ja hengitettävä ilmakin oli lähes tunkkainen, jonka kyllä saisi hoidettua helposti avaamalla vaikkapa ikkunan. Johnny hikoili ja sen huomasi hänen punertavista poskistaan sekä ruskeasta otsatukasta, joka oli liimautunut vasten otsaa. Ei tarvinnut kuitenkaan kahtaa kertaa arvata, että liikuttiko poikaa yhtään moiset seikat. Hänen ajatuksensa olivat liian tiiviisti tässä päällä makaavassa vaaleaverikössä, joten hän ei kyennyt ajattelemaan oikein mitään muuta. Paitsi sitä kipua, joka tuntui perseestä leviävän melkeinpä jokapuolelle kroppaa ja jota Johnny niin hyvin yritti hillitä. Ei tämä nyt niin paha juttu ollut, että tarvitsi naamaa kauheasti väännellä. Mutta kun häntä nyt vain sattui niin perkeleesti, että tuntui ettei se menisi koskaan ohitse. Vaikka Johnny tiesi, että se tasan menisi jossakin kohtaa, mutta kaiketi hän oli ikuinen draamakuningatar tai jotain.

Sulkijalihas antoi periksi ja Felicjan oikeastaan ihan sulavasti työntyi Johnnyn sisään koko varren pituudeltaan. Alla oleva rokkari ähkäisi uudestaan ja puristi muutamaksi sekunniksi silmänsä kiinni, kuin käsitellen kipua ja rauhoitellen itseään. Felicjan alkoi liikkua ja oikeastaan teki kipeää melkein jokaisella kerralla kun tuo työntyi sisään, mutta Johnny ei antanut itselleen lupaa ajatella sitä. Hän vain keskittyisi nyt tähän hetkeen ja Felicjaniin sisällään, joka jollakin kierolla tavalla tuntui aivan helvetin hyvältä, vaikka se nyt vähän pisti jomottamaankin. Ajatuksenjuoksu oli ehkä hidasta, mutta huulet eivät kuitenkaan olleet lakanneet toimimasta, joten hän suuteli vaaleaverikköä takaisin. Johnny puraisi kerran huultaan, kunnes suuteli uudestaan. Nyt alkoi oikeasti helpottaa kun sitä ei ajatellut, koska hän oli loppupeleissä aivan liian huumautunut tästä koko tilanteesta. Tunnelmakin tuntui olevan jollain tapaa paljon intiimimpi kuin silloin viime kerralla. No okei, he olivat autossa, jossa seksin harrastaminen oli hyvin tiivistä kun oli pienehkö tila. Silti tässä oli jotain muutakin, joka teki hommasta enemmän intiimimpää. Kaiketi se johtui niistä kummallisista tuntemuksista, joita vissiin kummallakin oli toista kohtaan. Syvää kiinnostusta ja himoja nyt ainakin Johnnyn osalta. Enempää hän ei uskaltanut antaa itsensä tuntea. Ainakaan toistaiseksi.

Hetken päästä Felicjan kuiskaili joitain sanoja, joihin Johnny vain vastasi himokkaalla ynähdyksellä. Kuin pyytäen vain lisää. Ja sitähän Felicjan antoikin. Tuo nimittäin kiersi hetken päästä kätensä Johnnyn pyhimmän ympärille, joka sai lantion painamaan sitä yhä paremmin vaaleaverikön kättä vasten. Kipua ei enää jaksettu huomioida, sillä nyt Johnny oli liiaksi keskittynyt hänen oman nautintonsa saavuttamiseen. Ja siinä samalla myös vähän Felicjaninkin. Tuo iski hampaansa jälleen tummemman kaulan ihoon, jota oikeastaan tarjottiin paremmin tuon syötäväksi taivuttamalla sitä. Tuskinpa se ainakaan vielä niin pahassa kunnossa olisi, joten tuskin pari mustelmaa sinne tai tänne haittasi yhtään.

Suhteellisen nopeasti tilanne alkoi olla siedettävä Johnnynkin osalta. Tai ainakin vaikuttaa siltä teräksenharmaisiin silmiin, jotka tänään eivät olleet alkuunkaan niin kylmät kuin monet olivat tottuneet.
Johnny oli tästä kulmasta aivan helvetin kiihottava. Alistettuna ja kerrankin hiljaisena. Ainakin sopivissa määrin. Enempää Felicjan olisi tuskin voinut seksistä nauttiakaan. Varsinkin, kun kyseessä oli yksi niistä harvoista kerroista jolloin siinä oli mukana myös tunnetta.
Tummatukan kaulaa pureskeltiin nautinnollisesti, kun sitä siihen käyttöön selvästi tarjottiinkin. Käsi liikkui toisen varrella kokoajan tihenevien ja nopeutuvien työntöjen tahdissa. Nopeasti tämä olisi ohi, mutta ei Felicjan jaksanut moisella päätään vaivata. Iltaa olisi kuitenkin ja kumpainenkaan tuskin oli toistaan karkuun päästämässä vielä moneen hetkeen. Päti hyvin ainakin Felicjanin kohdalla.

Loppu koitti jokusen tovin kuluessa, Felicjan laukesi huultaan purren ja murahdellen kumiin. Vatkasi Johnnyn loppuun ennenkö yksinkertaisesti vain lysähti toisen päälle suudellen tuota huulille. Hänen kurkustaan kohosi matala, käheä nauru. Poika veti itsensä ulos toisesta, avasi hiukan ikkunaa ja nakkasi näppärästi solmittuaan käytetyn kortsun luontoon. Ikkuna jätettiin raolleen, sillä ilma tosiaan oli varsin tunkkaista ja turhankin lämmintä.
Huulet oli vallannut hymy ja Felicjan siirtyi kyljelleen toisen viereen, mikä oli hankalaa selkeän tilanpuutteen vuoksi. Sormi piirteli käsittämättömiä, tarkoituksettomia kuvioita toisen kylkeen ja vaaleaverikkö vain tuijotteli Johnnyn kasvoja.
”Sä tunnut pistävän mun päätäni hetki hetkeltä vain enemmän sekaisin, Johnnyboy”, hän huokaisi naurahtaen.

Johnny inahteli vaimeasti, mutta kuitenkin nautinnosta kielivällä sävyllä. Hän taivutti kaulaansa ja näin varmaan sitten tarjosi sitä paremmin Felicjanin syötäväksi. Vaikka hän periaatteessa tiesi, että nyt se ainakin tulisi olemaan tämän jälkeen varsin merkattu. Sitä se vähän teetti tämän vaaleaverikön kanssa, mutta tyhmästä päästä kärsi koko ruumis. Minkäs Johnnyn sille mahtoi, että se tuntui aivan helvetin hyvältä, mutta silläkin oli hintansa. No, ainakin muut ihmiset tajuaisivat mitä Johnny oli vähän aikaa sitten tehnyt.
Johnny puristi edelleen varsin tiukasti Felicjanin toista rannetta, mutta hellensi otettaan tajutessaan moisen seikan. Kenenkään rannetta ei tässä ollut tarkoituksena murtaa. Felicjan tihensi työntöjään ja samalla myös vedot Johnnyn miehuuden ympärillä nopenivat. Rokkarin lantio nyki vetojen mukaan ja hän kiskoi albiinoa lähemmäs itseään, asettaen molemmat kätensä tuon alaselälle.

Kauhean kauaa tämä ei tietenkään kestänyt, sillä hiljalleen Johnny tunsi kuinka hänen mielensä alkoi hiljalleen sumentua kun kaikki veri pakkautui alapäähän. Suusta purkautui matalaa vaikerrusta ja Johnny veti henkeä suhteellisen terävästi. Pian Felicjan vaikutti kuitenkin laukeavan murahdellen ja Johnny tuli aikalailla heti siihen perään. Vaaleamman pojan käsi ja osittain Johnnyn oma vatsakin sotkeutui hänen vaaleaan siemennesteeseen, jota ei oikeastaan jaksettu pidemmän päälle huomioida. Rokkari vain keskittyi palautumaan parhaansa mukaan äskeisestä rundista ja hän nytkähteli muutaman kerran Felicjanin kättä vasten. Ilmoille pääsi muutama mutisten lausuttu kirosana, mutta muuten Johnny pysyi hiljaa. Felicjan rojahti kyljelleen hänen viereensä ja suuteli, johon hän jopa tajusi vastata.
Toinen tokaisi, että Johnny pisti toisen päätä hetki hetkeltä yhä enemmän sekaisin ja se sai ruskeatukkaisen naurahtamaan jokseenkin voipuneena. Kaiketi se oli ihan totta, vaikka se hassulta kuulostikin. Johnnylla nyt oli vain tapana saada jonkun menettämään järkensä olemalla ärsyttävä, mutta tuskin nyt muuten.

"Niin mikä oli?" Johnny naurahti viitaten tuohon lempinimeen, joka ei toisaalta ollut mikään uusi keksintö. Hän pyyhki omia eritteitään pois vatsansa päältä ja pyyhki ne huomaavaisesti pelkääjän penkin taakse.
"Pitäiskö toi muuten ottaa kohteliaisuutena?" Johnny kysyi sitten hetken päästä ja kääntyi myös hänkin kyljelleen, jotta tilaa olisi nyt vähän enemmän. Johnny itse ei voinut sanoa, että Felicjan pistäisi hänen päänsä ihan sekaisin, koska juttu oli edelleenkin varsin kummallinen. Ei hän tosin voinut sanoa sitäkään, että hän kauhean selväjärkisenä alkaisi vapaaehtoisesti tähän juttuun. Jokin siinä Felicjanissa veti, että Johnny tahtoi yrittää.
Johnny painoi hetken mielijohteesta huulensa vasten Felicjanin kaulaa ja nautti sitten hetken aikaa viileästä ilmasta, jota tulvi sisään raollaan olevasta ikkunasta.
"Tekee mieli tupakkaa..." Johnny totesi hiljaisella äänellä ja siveli sormillaan Felicjanin lantionalueen ihoa. Olisi vain niin paljoa pyydetty, että nappaisi röökit pelkääjän paikan jalkatilassa olevasta laukusta ja sytyttäisi. Niin. Silloinhan Johnnyn täytyisi nousta, joka tuntui melkoiselta menetykseltä kun olokin oli tässä Felicjanin vieressä aika hyvä.

Oli sinänsä ihan jees vain maata hetki siinä, toista lähellä sen kummempia ajattelematta yhtään mitään. Tummatukka kyseenalaisti nimen, jolla tuota oli kutsuttu. Ei tosin tainnut olla edes ensimmäinen kerta, kun Felicjan tuota noin kutsui, mutta ensimmäinen kerta kyllä, kun tuo kyseenalaisti sen. Albiino vain naurahti.
”Sitä samaa mitä aina ja ei, sitä tuskin kannattaa ottaa kohteliaisuutena”, vaaleampi mutisi. Toinen suuteli hänen kaulaansa saaden Felicjanin hymähtämään ihan ääneen. Näin oli pirun hyvä, mutta kuinka kauan? Kuinka kauan menisi että hän kyllästyisi tähän kaikkeen? Parempi jättää sen miettiminen tuonnempaan tai sitten olla miettimättä kokonaan. Liiasta miettimisestä alkaisi ainoastaan särkeä päätä, mitään hyvää moisesta tuskin tulisi sitten seuraamaankaan.
Mustatukka ilmaisi halua saada tupakkaa samalla kuin hipsutti Felicjanin ihoa. Kirjavatukkainen saattoi ainoastaan naurahtaa. Kaukanahan toisen tupakat tuskin olivat, sen kun vain kaivaisi ne esiin sieltä jostain. Siihen tuskin tarvittiin minään sortin lupaa Felicjanilta. Joku kumma voima kuitenkin sai albiinon kurottelemaan sen askin ja tunkemaan savukkeen toisen huulille pirullinen virne omille asetettuna. Vaikka mitään pirullista tässä tuskin edes oli. Jos nyt ei laskettu sitä, että samasta askista löytyi tupakka Felicjanille itselleenkin. Vaan sittenhän tässä ei ollut kuin sytkäri hukassa… Vaan ei sitäkään kauaa hapuilla tarvinnut kuin jo käteen osui. Leveästi virnuillen poika sytytti Johnnyn tupakan sytkällä ja omansa sitten toisen tupakasta. Ensimmäiset sisään vedetyt savut puhallettiin vasten toisen kasvoja.

”Mitä veikkaat, kuinkahan monta autoa me vielä ehditän varastaa ja koska me joudutaan siitä vastuuseen?”, Felicjan mietiskeli ääneen naureskellen hiukan. Tupakkaa poltettiin ahnaasti, silmät eivät irrottaneet katsettaan toisen kasvoista. Kuinka hänelle oikein kävikään näin? Ja ansaitsiko hän mitään tällaista? Vai oliko tämä sitten jonkun ylemmän voiman kosto kaikista hänen pahoista teoistaan… Johnny osasi kuitenkin olla melkoinen paskiainen…

Kuulemma sitä äskeistä toteamusta ei saisi ottaa kohteliaisuutena, josta johtuen Johnny kohotti aavistuksen toista kulmaansa. Tietenkin se riippui täysin siitä, että millä tavalla Felicjanin pää menisi sekaisin - eli joko hyvällä tai huonolla tavalla. Rokkari ei nyt ollut kauhean innostunut näkemään mitä tapahtuisi, jos tuon pää meni pahalla tavalla sekaisin... Siitä tuskin seuraisi mitään järin mukavaa Johnnynkaan kannalta, koska Felicjan osasi olla arvaamaton. Aivan liian arvaamaton. Sen Johnny oli oppinut melkeinpä heti toisen tavattuaan. Tai ehkä oppi siitä oli hiljalleen kun Johnny oli tutustunut toisen persoonaan. Oli kummallista, että aluksi poika suorastaan vihasi toista ja melkeinpä toivoi tuon lähtevän jonnekin kauas, mutta nyt sitten... Mieli muuttui eikä Felicjan loppujen lopuksi niin läpimätä ollutkaan, vaikka aluksi oli niin tuntunut. Ehkä se johtui siitä kun Johnny - ainakin mielestään - oli oppinut käsittelemään tuon kummallista persoonaa vähän toisella tavalla.

"No jaa? Mä otan sen silti kohteliaisuutena. Ihan oikein sulle", Johnny virnisti ja se virne leveni entisestään kun Felicjan könysi ne hänen tupakkansa sieltä laukusta. Palvelukin pelasi kun tuo työnsi yhden savukkeen ihan hänen huultensa väliin ja sytytti sen ihan. Ja saman hän teki omalle röökilleen... Hei, hetkinen.
"Heei, mut tupakat", Johnny huomautti äkkiä ja lörppäsi hetken aikaa alahuultaan. Rokkari osasi välillä olla ärsyttävän tarkka omien savukkeidensa suhteen eikä niistä juuri koskaan liikenyt muille. Mutta Felicjan oli vain törkeästi ottanut ilman lupaa ja se sai Johnnyn pyörittelemään silmiään. Noh, ehkä hän antaisi vaikka tämän kertaa olla. Ihan vain sen takia, että oli saanut toiselta niitä kivoja värikkäitä nappeja, joiden vaikutus oli alkanut hiljalleen tuntua päässä. Johnny hymyili ja otti pitkät hatsit tupakastaan.

Felicjan tuijotteli häntä, joka tuntui kieltämättä hivenen hölmöltä kun hän itse tuijotteli kattoa. Nojaa.. Silmät kuitenkin kohdistettiin toiseen kun tämä pohdiskeli ääneen kuinkakohan monta autoa he ehtisivät varastaa ja milloin he joutuisivat vastuuseen siitä. Johnny hymähti ja karisti tuhkia auton lattialle.
"Toivottavasti ei milloinkaan. En jaksa mitään oikeusjuttuja", hän ilmoitti laiskasti hymyillen ja lipaisi alahuultaan. "Ja miten niin me? Sinähän sen edellisen auton yksinäs varastit. Ja toimit tälläkin kertaa yllyttäjänä. Ryöstit mut mukaas sun rikollisiin toimiin", Johnny totesi ikikurisesti ja hiveli edelleen Felicjanin lantion seudun ihoa. Nojaa, mutta eiköhän Johnny katsottaisi ihan yhtä isoksi syylliseksi tässä jutussa mikäli jäisivät kiinni. Mutta hän tahtoi vaan vähän kiusata toista, vaikka sitä tuskin kannatti harrastaa kauhean pitkään. Felicjan ratkeaisi muuten liitoksistaan.
Johnny sitten könysi itsensä selälleen ja nojaili rennosti molempiin kyynerpäihinsä, vieden tupakan uudemman kerran huulilleen. Hän katseli hetken aikaa pimeää metsää ja sitten sitä järveä, jonka rannassa he olivat.
"Mennään uimaan", Johnny ehdotti ja katsoi Felicjania odottavasti. Mistähän lie tuollainenkin päähänpisto oli ilmaantunut, mutta laitettakoon se vaikka niiden nappien piikkiin.

Uhkasi tummatukka kaikesta huolimatta ottaa Felicjanin sekoamisen kohteliaisuutena ja siinähän sitten ottaisi. Tiettyyn rajaan asti Felicjan salli Johnnylta enemmän kuin muilta. Tuolla tuntui olevan jo lupa inttää hänelle ilman, että siitä syttyisi minkään sortin sotaa. Normaalisti Fel ei kuunnellut vastalauseita keneltäkään.
”Miten vaan, sulle se kuitenkin ensimmäisenä taitaa kostautua”, albiino virnisti pienesti ja painautui ihan hiukan lähemmäs toista. Ei olisi uskonut, että jopa hän saattoi olla näin näkyvästi läheisyydestä nauttiva ihminen. Tai siis läheisyydestä ilman seksuaalista jännitettä, vaan olihan hän. Oli kai aina ollut, mutta sehän oli niitä puolia, jotka pidettiin visusti poissa vieraista silmistä.
Johnny ei tuntunut arvostavan sitä, että tuon askista oli löytynyt savuke Felicjanillekin, vaan tästä ei kirjavatukkainen kyllä keskustelisi. Johnnyn tupakat olivat hänen tupakoitaan siitä lähtien, kun tuo oli ottanut osansa hänen pillereistään. Senhän olisi pitänyt olla ihan itsestään selvää. Savut puhallettiin toisen kasvoille jälleen.
”Koitakin estää. Mun ei hirveästi tee mieli repiä sun vatsaa auki ja ottaa omiani pois, joten jos olisit ihan hiljaa ja kiltisti vaan”, basisti tuhahti päättäen sanansa kuitenkin virnistykseen. Vaan siitäkin paistoi läpi, ettei asiasta keskusteltaisi. Hän nyt vain teki mitä lystäsi, oli aina tehnyt ja siihen olisi parempi sopeutua. Vaan eihän toinen niin tekisi, yhtälailla oli paha kuin hänkin, joten he varmaan tulisivat vääntämään tämänkaltaisista pikkuasioista esimerkiksi vaikka ikuisuuden. Jos kumpikaan heistä tavalla tai toisella ei hengestään pääsisi.

Hänen pohdintansa autovarkauksista sai tummatukan vastaamaan, ettei tuo oikeastaan ollut niihin edes osallistunut. Syytti Felicjanin suorittaneen molemmat varkaudet päineen. Niinpä, ja vaaleanpunaiset sateenkaaritäpläiset lehmät lensivät joka yö kuuhun. Vaan samaa mieltä he kuitenkin olivat seuraamuksista, kiinni ei kumpikaan tahtonut jäädä.
”Voi kun mä olen paha ihminen”, Felicjan tokaisi. ”Ja sä et raukka osaa sanoa ei, ihan muiden vietävissä.” Ei, kyllä Johnny oli ihan itse vastuussa omasta osuudestaan ja tiesi sen kyllä tasan itsekin. Yllytetty ehkä, mutta omasta tahdostaan tuo oli toiminut.
Kehotus uimaan menemisestä tuli aivan puun takaa ja sai harmaat silmät lukkiutumaan toisen kasvoihin. Felicjan etsi niistä jotain, joka kavaltaisi vitsin, muttei löytänyt. Johnny oli siis järjiltään, varsin mukava yllätys. Felicjan tuhahti.
”Tässä kunnossa? Sä taidat olla ihan yhtä tyhmä kuin miltä näytätkin”, albiino puuskahti ääneen pudistaen hiukan päätään. ”Jos lupaat ettet huku. Mä en halua omatunnolleni autoryöstöjen lisäksi tappoakin.” Omatuntoon vetoaminen kirvoitti nuorukaisesta paskaisen naurun, joka ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Harmaasilmä katseli toista, odotti elettä, aloitetta. Hän ei kyllä olisi se, joka siellä vedessä ensimmäisenä olisi.

Kuulemma se Felicjanin sekoaminen taisi kostautua ensimmäiseksi Johnnylle, joka sai tummatukkaisen pyörittelemään huvittuneena päätään.
"Älä uhkaile. Kyl mä tiiän, että sä alat mulle heti ensimmäiseksi kiukutella. Apina..." rokkari totesi pienesti hymyillen ja katseli toista silmiin. Siinä oli vain se, että hän ei jaksanut katsella kauhean pitkään kenenkään kiukuttelua ja luultavasti Felicjanin "kiukuttelu" ei ollut ihan sellaista, jota sanavalinnasta olisi odotettavissa. Se voisi olla jotain paljon pahempaakin, josta tummatukkaisella palaisi käämit lopullisesti ja siinä sitä sitten oltaisiin. Repimässä toistensa kurkkuja auki ja heitellen ilmoille ties minkälaisia ilkeitä solvauksia. Tietyllä tavalla Johnny siis leikki tulella kun lähti tähän juttuun mukaan. Felicjan oli kuin jokin tikittävä aikapommi, joka voisi räjähtää käsiin ihan minä hetkenä hyvänsä. Ja jotkut väittivät Johnnya sekopääksi ja äkkipikaiseksi. Ehei. Tämän tapauksen rinnalla Johnny oli melko rauhallien ja mukava - riippui tietenkin kenen kannalta katsoi. Mitenhän tästä jutusta voisi tulla ylipäätään yhtään mitään kun ei siihen oikeasti tarvittu kuin yksi väärä sana, jolloin molemmat pojat olisivat valmiita kiskomaan toisten suolia pellolle? Ehkä se ajanmyötä selviäisi, mutta Johnny oli kyllä visusti päättänyt, että mikäli häntä alkaisi Felicjanin kanssa liikaa ahdistaa, niin hän kyllä lähtisi kävelemään. Ja sillä ahdistuksella tarkoitettiin tietenkin Felicjanin vittupäisyyttä, koska sen roolin vetäessä päälleen, homma alkoi mennä hyvin hankalaksi.

"Ahha, nytkö se alkoi se komentelu?" Nimenomaan. Vissiin jokaisessa suhteessa se jompi kumpi osapuoli oli se, joka määräsi kaapin paikan ja komenteli toista. Ei se järin tasavertaiselta kuulostanut, mutta niin se vain oli. Joissain tapauksissa se ei ollut edes järin näkyvää, koska se toinen antoi periksi. Miten olisi tämän suhteen laita? Kun kumpikin osapuoli niin mieluusti määräisi sen kaapin paikan, eikä kumpikaan heistä tahtonut alistua toisen tahtoon. Siitä voisi tulla oikeasti jotain tosi rumaa, koska he olivat jääräpäisiä. Johnny huokaisi, mutta hymyili jälleen pienesti. Nyt pienen hetken aikaa rokkarista tuntui ihan tosissaan, että se taisi olla juuri hän, joka tässä hommassa jäisi jalkoihin. Vaikka se inhottavalta kuulostikin, niin... Äh. Eihän sitä koskaan tiennyt. Ehkä hän vain asettaisi selkeät rajat sen suhteen, että kuinka pitkälle toinen saisi siinä jääräpäisyydessään mennä. Ja kun meni yli, Johnny murahtaisi. Hänen tuntien ne rajat tosin olisivat aika lyhyet, mutta eikait sillä niinkään väliä.
"Niin olet. Sussa on vaan niin suurta karismaa, että mun on ihan pakko totella sua ihan kaikessa", Johnny lausahti sarkastisesti. "No mut silti. Sinä keksit, että hei, varastetaan auto. Eli sä olet kaiken pahan alku ja juuri", hän jatkoi ja hymähti itselleen. Menipä joo lapselliseksi tämäkin homma.
Felicjan ei ilmeisesti heti uskonut, että se ehdotus uimaan menemisestä oli ihan tosissaan tehty. Mitä siinä oli niin ihmeellistä muka? Kerran he nyt olivat veden läheisyydessä, niin miksi ei sitten samalla käydä pulahtamassa viilessä vedessä? Ei Johnny tosin tiennyt missä kuunnossa esimerkiksi tuon järven pohja oli tai kuinka puhas se ylipäätään oli. Onhan se voinut toimia joidenkin puliukkojen kuseskelu- ja oksennuspaikkoina. Se nyt ei kuitenkaan jaksanut häiritä - ihme kyllä. Ehkä ne tabut olivat säikyttäneet hänen sisäisen neitinsä tiehensä.

"No oliko toi nyt kivasti sanottu? Mutta joo joo! Mennää uimaan. Oon mä pahemmassakin kunnossa käynyt enkä ole hukkunut vielä kertaakaan", Johnny sanoi silmät melkein innostuksesta säihkyen ja tajusi vasta sitten kuinka järjettömältä tuo hänen lauseensa loppuosa kuulosti. Ottaen huomioon senkin, että pari kertaa hän oli ihan oikeasti meinannut hukkua kun oli saanut keskellä yötä rannalla ja kamapäissään vastaanvanlaisia ideoita. Onneksi niitä tuttuja oli ollut siinä lähellä ihan riittävästi, jotka olivat hänet sitten käyneet hakemassa sieltä pois.
"Ja onhan mulla mukana tällainen prinssi rohkea ja peloton pelastajana, jos jotain tapahtuu", Johnny hymähti ja taputti muutaman kerran Felicjanin käsivartta, kunnes avasi oven. Tupakka päätyi huulten väliin kun hän ryömi ulos autosta ihanan viileään ilmaan. "Onks sulla sitäpaitsi omaa tuntoa? Ei ole sen kanssa tultu kauheasti törmäiltyä", hän vielä huikkasi Felicjanille, kunnes lähti melkein loppuun palanut rööki suussaan kohti järveä. Askeleet menivät yllättävän suoraan, vaikka pientä haparointia niissäkin oli. Noh, hyvin tässä kävisi. Tummatukkainen rokkari käveli ihan veden rajaan, jotta hänen varpaan päät koskettivat vettä hivenen. Se vaikutti viileältä, mutta se nyt oli ihan sama. Ehkä tässä ei pitäisi aikailla kauheasti, koska silloin vesi tuntuisi vain kylmemmältä. Niinpä hän vain meni ja kahlasi syvemmälle veteen. Pohja siinä ei ollut paras mahdollinen, mutta menetteli.
Äkkiä kuitenkin Johnny tajusi astuneensa tyhjään ja hupsahti melkein kaulaan asti veteen, suusta päässen säikähtänyt älähdys. Ilmeisesti vesi syveni keskikohtaa kohden. Johnny heitti röökin pois ja sukelsi hyiseen veteen. Tai eihän se enää siinä vaiheessa tuntunut järin hyiseltä, koska oli poika ehtinyt tottua siihen. Rokkari kuitenkin nousi pintaan ja suki hiuksiaan pois silmiensä edestä. Hän henkäisi syvään ja kääntyi vedessä selälleen, alkaen kellua ja katsellen taivasta. Vettähän tässä tietenkin meni korviin, mutta minkäs teet kun tummansininen taivas oli niin kiehtova ilmestys.