Let's talk about us

//En tiä mistä tää tuli. Sori jos hittasin liikaa alusta ja tästä tulee lyhyt, koske en ala keksia Yoshin asuntoa. Siis channa, yoshi. jatkoa kahvilta.

Auto kiisi kadulla. Tai no. Kiisi ja kiisi. Sarah ja Yoshi istuivat sen kyydissä matkalla kohti Yoshin kotia. Niin kai se oli pojalle koti. Kävellessään autolle oli syntynyt kauhea sade. Molemmat taisivat kastua aika kovasti. Sarah aineli hermostuksissaan hiuksiaan. Onneksi meikit evät olleet levinneet. Siitä hän oli hyvin tytyväinen. Paitsi ei Sarah kamalalta ilman meikkejä näyttänyt, levinneissä meikeissä kylläkin. Auto kaarsi parkkiin mukavan näköisen talon eteen. Onneksi pääsisi nyt kunnolla sisälle.

Sarah riisui takkiaan heidän seisoessa hississä ja odottaen saapumista pojan asuntoon. Matkalla Sarah oli kastunut märäksi ja hänellä oli todella kylmä. "Minä tulen varmaan kipeaksi ellen saa näitä ylleni." Sarah heilautti kassejaan. Niissä oli onneksi kuivat ja hyvät vaatteet. "Melkein kuin olisi vaatteet päällä uinut." Hän silitti hiuksiaan jotka olivat lässähtäneet ja kampaus oli mennyt pilalle. Sarah ajatteli kysyä oliko pojalla hiustenkuivaajaa, Tai totta kai oli. Sellainenhan oli kaikilla säädyllisillä ihmisillä. Hissin ovet aukesivat ja pari käveli pojan asuntoon. Ovi auki ja kiinni. Silloin Sarah pelästyi. Joku hieman pidempi ja isokokoisepi seisoi hänen edessään. Häneltä meinasi päästä piip äännähdys. "Ööh... päivää." Sarah sopersi katsoen yläilmoihin. Yoshi epäilemättä nauroi. Sarah ainakin olisi nauranut jos ei olisi ollut hän.

//Lyhyt... Ja Sarah pelästy Mamorua. "piip, piip"

//Jeps :> //

Yoshille tuli aina lämmin tunne kun hän näki mustan autonsa kadulla. Se oli aivan samassa paikkaa mihin hän sen oli aikaisemminkin jättänyt, eikä liikkunut siitä senttiäkään. Tosin miksi olisikaan? Jos auton ulkonäkö pelotteli joitakin varkaita tiehensä, sillä ketä vaan ei voinut omistaa sellaista autoa, jonka hän omisti. Älykkäimmät varkaat siis välttivät hänen autonsa varastamista, sillä hän todellakin saisi tietää kuka se olisi. Hän ei lepäisi edes ennen kuin saisi sen tietoonsa. Mustahiuksinen myönsi sen, että ehkä hän oli hieman liian kiintynyt autoonsa, mutta minkä hän sille mahtoi. Sehän oli hänen karkuvälineensä ja suojapaikkansa. Yoshi avasi autonsa lukot nopeasti jo kaukaa ja sateesta huolimatta hän avasi ensin pelkääjän paikan oven Sarahille ja sitten vasta tyytyi pujahtamaan itse autonsa suojiin. Nuorukaisen pitkät sormet hapuilivat lämmittimeen ja hän laittoi sen täysille. Hänellä ainakin oli kylmä äskeisen kastumisen jälkeen. Sade olikin yhtäkkiä alkanut kuin joku olisi kaatanut saavista vettä, joten he eivät kuivina olleet säilyneet.
Mustahiuksinen nojautui autonsa penkkiin ja kaarsi sitten parkkipaikalta pois tyhjille kaduille. Jopa autot tuntuivat hävinneen katukuvasta myrskyn noustessa koko ajan ylemmäs ja kohta saavuttaessa kaupunginkin.

Musta auto sujahti sulavasti parkkiruutuun, joka oli omistettu hänelle korkean talon edessä. Mamorunkin auto näytti olevan paikalla, mutta hän ei kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Luultavasti mies olisi omassa huoneessaan kuuntelemassa japanin kielisiä uutisia tai jotain. Raukka kun ei pahemmin englantia osannut. Taas Yoshinori hyppäsi äkkiä autostaan ja juoksi auton edestä avaamaan toiselle oven.

Kerrostalon aula oli hiljainen eikä siellä liikkunut tai kuulunut mitään muuta ääntä kuin heidän kävelynsä. Yoshi siirsi mustia suortuviaan kasvojensa edestä, jotka olivat liimautuneet hänen kasvoihinsa kiinni ja hän maanitteli päässään hiuksiaan. Päivällä ne olivat vielä olleet hyvin, mutta eivät enää. Kiitos hänen inhoamansa sateen.
Yoshi hymähti hississä Sarahille.
”Se on ehkä parasta.” Hänenkin pitäisi vaihtaa vaatteensa – ja kravaatti nyt olisi muutenkin lentänyt roskiin.
”Onko kokemusta?” Yoshi virnisti toiselle samalla kun hissin merkkiääni tiedotti heidän olevan perillä. Suoraan hissistä poika astui asuntoonsa, sillä ovi oli ns. ”hississä”. He saapuivat aulaan, jossa oli portaat ylemmälle kerrokselle. Sarahin päästyä sisälle hän sulki oven ja katsoi Sarahia ehkä hieman kysyvästi. Vasta toisen sanoessa ’päivää’ hän tajusi kääntyä ja huudahti japaniksi:
”Mamoru, mitä sä siinä seisot?! Helkkari ku pelästyin!” Mamoru katsoi heitä molempia ja vastasi sitten – japaniksi tietenkin:
”Näin kun auto kaarsi talon eteen. Tietenkin tulen tarkastamaan kenen kanssa oikein kuljet.” Yoshi pyöräytti silmiään ja ojensi kätensä ottaakseen tytön takin ja ripustaen sen sitten kuivumaan tehden pian omalle takilleen saman.
”Mamoru ei oikein puhu englantia.” Hän selitti vaaleaverikölle ja pieni hymy pilkahti hänen kasvoillaan ennen kuin hän kääntyi taas henkivartijansa puoleen, jonka arkivaatetus näytti varsin mustalta.
”Jättäisitkö meidät rauhaan? Tuskin hän on tappamaan minua tänne tullut?” Yoshi sanoi japaniksi nopeaan ja kääntyi sitten Sarahin puoleen.
”Haluatko lainata kylpyhuonetta? Mee noi portaat ylös ja se on ensimmäinen ovi vasemmalla. Voit käyttää vaikka sen huoneen kylpyhuonetta.” Se huone ei ollut hänen makuuhuoneensa, mutta hän uskoi jättäneensä huoneensa sellaiseen kuntoon, ettei sinne kannattanut edes mennä.
”Uskon, että osaat itse valita ystäväsi.” Mamoru sanoi taas muulla kielellä kuin englanniksi ja taputti mustahiuksista olalle.
”Siivosin muuten alakerran...” Mies ilmoitti vielä hävitessään sitten omaan huoneeseensa. Yoshi huokaisi huomaamattaan, sillä ainakaan Sarah ei tulisi näkemään heti hänen sottaista puoltaan.

//Eli Yoshin asunto sijaitsee kattokerroksessa, siinä on 4 makuuhuonetta, ja se on kahdessa kerroksessa. Ylhäällä on kolme makuuhuonetta, joissa kaikissa on oma kylpyhuone. (Huoneita saa kuvailla aika vapaasti). Yoshin huoneessa on parveke, jossa on hyvät näköalat kaupungille. Alakerroksessa on yksi makuuhuone, joka on Mamorun, aula, jossa on noi portaat, olohuone ja uima-allas- huone kuten keittiökin. Toivottavasti hahmotat edes hieman höpinöistäni ^^’ Lisään tän jossai vaiheessa Yoshin hahmokuvaukseenki :>//

//Tajusin ja hyvin. Aika upeeta.

Pojan huudahtaessa Mamorulle jotain japaniksi meni Sarah aivan pilalle. Kai poika pelästyi tai jotain. "Ai. No mä olen hiljaa jaen puhu sille. Mulle on japani jotain siansaksaa" Sarah kuunteli mielellään eri kieliä ja häntä nauratti "ching, chang, chong" kuuloinen puhe. "Joo kiitos." Ja enempiä kyselemättä Sarah kipaisi portaikkoon. Vielä alakertaan kuului outo pölötys. Kai Mamoru sanoi jotain hänestä. Vilkuilu ainakin oli sen mukaista, mutta jos ei ymmärrä niin hällä väliä.

Sarah raotti ovea. Se oli makuuhuone. Keskellä huonetta seisoi suuri sänky ja seinät olivat helmiäisen valkoiset. Vaalea ovi taisi johtaa kylpyhuoneeseen. Sarah avasi oven ja sulki sen perässään. Sama helmiäinen väri jatkui seinässä ja lattiassa. Kapea nelkulpainen ja korkea ikkuna näytti ulos jossa satoi vielä pahemmin. Sarah heitti vaattensa yhteen pussiin sikin sokin, sekä kengät lensivät mukana ja kyykistyi pussukoidensa viereen. Selatessaan uusia vaatteita läpi hän suunnitteli tanssiais asuaan. Sen värin oli oltava pinkki ja jotenkin paljastava, mutta ei liikaa. Lopulta Sarah kaivoi kassistaan sopivat ja päätyi niken tennis tyyliseen mekkoon ja miu miun matalapohjaisiin sandaaleihin. Sarah pesi kasvonsa ja meikkinsä ja meikkasi uudelleen. Hopean hohtoinen luomiväri oli onneksi mukana. Sen jälkeen Sarah kuivasi hiuksensa kaapista löytämällään kuivaajalla. Onneksi se löytyi, muuten tyttö olisi ollut pulassa. Sitten Sarah oli lopultakin valmis. Toivottavasti ei ollut kestänyt liian kauan ja poika kuollut odotellessaan tyttöä, jos edes odotti.

Sarah istahti yläkerran nahkaiselle sohvalle. ja nappasi pöydältä jonkun lehden, joka osottautui autojen maailmaksi luxury cars versioksi. Silmät kiisivät kuvissa. Jaahas. Tätä se velikin lueskeli huoneessaan. Peugeotin uudet avo-autot. Sellaisseen Sarah ostaisi isänsä kukkarolla itselleen. Olihan niissä auto lehdissä jotain kiinnostavaakin. "Uudet kapeat renkaat ovat suuri ekoteko!" Loistovat kissan kokoiset kirjaimet. Jaahas kiinnostavaa, Sarah tuumi ja heitti lehden pöydälle ja nojasi sohvaan ja kurkki ulko ilmaan suuresta ikkunasta. Aula oli mukavasti (ja kalliisti) sisustetun näköinen. Kaksi suurta sohvaa keskellään pehmeän harmaa matto ja lasinen sohvapöytä. Suuri televisio seinällä ja stereot toisella. Siellä Sarahkin olisi viihtynyt hyvin. Millaistahan alhaalla oli? Sitä Sarah mietti, mutta ei päättänyt mennä katsomaan. Sehän olisi ollut epäkohteliasta. "Yoshi. Tuletko sinä?" Sarah huhuili. Toivottavasti poika tulisi pian. Miten pojalla voi kestää kauemmin kuin tytöllä? Se oli visainen kysymys.

//Taisit arvata mistä keksin aiheen nimen :))

//Jep, jotenkin tuli arvattua //

Mamorun lähdettyä Yoshinori kiisi yläkertaan, ohittaen huoneen johon hän oli tytön ohjannut ja juosten sitten omaan huoneeseensa. Huone oli talon mukavimmin sisustettu, sillä siellä poika vietti eniten aikaansa kun hän kotona oli. Suuri tumma sänky oli keskellä huonetta ja seiniä ei näkynyt kaikkien niiden kaappien ja hyllyjen alta, jotka olivat vuorattu levyillä ja leffoilla. Kylpyhuoneen ovi löytyi pienen sohvan ja pöydän vierestä ja sinne nuorukainen suuntasi askeleensa. Hän otti föönin – joita löytyi melkein joka huoneesta, jos nyt keittiötä ei otettu huomioon - ja kuivasi hiuksensa niin nopeasti kuin pystyi. Mustat hiukset eivät todellakaan menneet niin hyvin kuin Yoshi olisi niiden halunnut menevän, mutta hän tyytyi niihin hieman pörröisinäkin. Olihan Sarah jo nähnyt hänet uitettuna koiranakin, joten tämä ei todellakaan ollut paha.
Vaatteet lensivät yltä silmänräpäyksessä kun poika astui makuuhuoneensa puolelle ja ne jäivät lojumaan keskelle lattiaa hänen rynnätessä vaatekaapilleen. Ensimmäisenä käteen osuivat sortsit, jotka hän sulloi kaappiinsa takaisin ja veti sieltä uudestaan farkut, joiden tumma kuosi oli melkein musta. Käteen osui myös tummansininen t-paita, jonka nuorukainen vetäisi treenatun kroppansa päälle. Sukat hän vetäisi vielä jalkaansa ja sen jälkeen mustahiuksinen ryntäsi alakertaan huomaten Sarahin olevan vielä makuuhuoneessa.

Keittiö oli jo valaistu ja Yoshi näki leiväntekovälineet pöydällä. Mamoru oli näköjään varautunut siihen, että he saisivat todellakin olla kahdestaan. Yoshi avasi jääkaapin ja katsoi sen sisälle. Kinkkua, coca colaa – joka kuului Mamorulle, juustoa, jauhelihakastiketta, sushia, mehua, sitruunalimonadia. Kannu nousi pöydälle ja Yoshi maistoi sitä. Kulmat nousivat nopeasti hyväksyvästi ja nuorukainen nappasi kaksi korkeampaa lasia kaapista.
”Oota hetki.” Nuorukainen huudahti tytölle. Nuorukainen kävi vielä pari kaappia läpi, mutta sieltä ei näyttänyt löytyvän muuta kuin makaronia ja jotain purkkiruokaa. Kumpikaan heistä – Mamoru tai hän itse – ei ollut mikään super kokki. He tilasivat usein ravintolasta, sillä se oli helppo tapa.

Limonadikannu kädessä nuorukainen hyppelehti portaat ylös yläkerran aulaan, jossa Sarah hehkeän näköisenä häntä jo odottikin.
”Anteeksi, kesto.” Yoshi naurahti ja nosti kannua ja laseja hänen kädessään.
”En tiedä pidätkö tästä, mutta ainakaan minä en kuollut tätä juodessani.” Nuorukainen ilmoitti hieman loppuun virnistäen. Nuorukainen istahti Sarahin viereen sohvalle ja nosti jalkansakin sille. Hän kaatoi laseihin hieman juotavaa, sillä jos toinen ei pitänyt siitä, ei hänen sitä tarvitsisi juoda.
”Jos sinulla on nälkä, voimme tilata jotain.” Yoshi sanoi ja vilautti kännykkäänsä, jonka punaiset kuviot mustalla pinnalla välkehtivät aulan valossa. Kännykkä sai päätyä sohvapöydälle samalla kun Yoshi siirsi katseensa tyttöön.

Sarah risti jalkansa sohvalle ja katseli pojan liikehdintää. "Ei se mitään. Luulin että olit vielä huoneessas." Sarah sanoi ja hymyili pojalle tämän touhottaessa. "Kyllä mä ainakin uskoisin pitäväni." Sarah sanoi ja tarttui lasiin. Juodessaan hän kuuli pojan kysymyksen. "Ai nälkä. Kyllä tässä alkaa olla, mutta ei meidän heti tarvi." Sarah hymyili iloisesti ja laski laski lasinsa pöydälle. "Täähän on hyvää!"

"Tyttkkätkö kokkaamisesta?" Sarah kysyi ja hymyili iloisesti.

Yoshinori nyökkäsi toisen sanoille. Onneksi hänellä oli puhelimessaan monen ravintolan numerot, joten hänen ei tarvitsisi juosta ympäri kämppää etsimässä ruokalistoja. Ja monessa paikassa hänet jo tunnettiinkin, joten yleensä hän sai ns. ”valmiin ruokalistan” jo ravintolapäälliköltä, joka tuntui aina rientävän puhelimeen hänen soittaessaan. Yleensä tosin nuorukainen tilasi samaa kuin aina, mutta antoihan hän ravintolapäällikön esittää tärkeää miestä edes hetken.
Hymy valtasi nuorukaisen kasvot kun Sarah ilmoitti pitävänsä juomasta.
”Taitaa olla Mamorun tekosia.” Hän itse ei ainakaan juotavaa ollut tehnyt ja henkivartijan näköjään tänään pysytellessä kotona, toinen oli kaivanut sitruunoitakin jostain ja loihtinut siitä limonaadia. Mustahiuksinen painoi mieleensä, että hän kiittäisi Mamorua iltasella.

”Kokkaamisesta?” Yoshi sanoi ja naurahti kääntyen sohvalla hieman vaaleahiuksiseen päin. Mustat farkut, jotka hän oli laittanut päällensä eivät oikein tuntuneet joustavilta, mutta Yoshi jätti ne mietteet taakse. Saisivat nyt sitten venyä. Nuorukainen pudisti hennosti päätään:
”Se ei ole mua varten. En haluu tappaa ketään, joten oon jättänyt sen toisille.” Hän sanoi pienesti virnistäen ja nojasi kyynerpäällään sohvan selkänojaan tukien sillä päätään.
”Sä näytät kauniilta tänään.” Yoshi sanoi yllättäen pienen hymyn kera. Sarah näytti kuin pieneltä enkeliltä siinä sohvalla istuessaan ja oli näyttänyt koko päivän! Jopa kastuneena.

"Sun pitää sanoo multa kiitokset." Sarah sanoi hymyillen lasilleen. "Mä taisin arvata." Tyttö sanoi ja katsoi poikaan "Mulla sama. Sekotin kerran kotitaloudessa sokerin ja suolan. Sen jälkeen en ole edes kokeillut." Sarah sipaisi taas karanneen kiharan kasvoiltaan. "Mulla ei hiukset koskaan ole hyvin. Harmi." Pojan lausuessa kohteliaisuuden Sarahin poskille nousi hento puna. "Kiitos." Hän katsoi poikaan ja kääntyi samoin sinne suuntaan. "Säkin näytät hyvältä." Ja kokopäivän Sarah lisäsi mielessään.

"Tääl on ihanan lämmin." Sarah sanoi ja puristi lasia kädessään. "Millon muutit tähän taloon." Hän kysyi ja painoi päänsä pojan viereen sohvan selkänojalle. "Asuitko jossain tätä ennen tai jotain." Sarah sulki silmänsä ja nautti rauhallisesta hetkestä pojan kanssa. Mikä ihana rauha ja hiljaisuus. Vain hiljaa kuului musiikkia Mamorun huoneesta. "Ching, chang, chong." Sarah sanoi hiljaa, mutta sen verran kovaa että poika kuuli sen. "Mä en osaa yhtään japania. Se on aika hassun kuulosta." Sarah avasi silmänsä ja katsoi poikaa "Se kuulostaa ihan siltä. Ainakin ulkopuolisen korvissa." Sitten hän hymyili "Yhden lauseen osaan.Wa ,dai suki desu, mut en tiedä sopiiko se tähän tilanteeseen."

//wa ,dai suki desu tarkottaa rakastan sinua. En tiedä muuta lausetta. Sarah osaa vain sen :))

//(: En tiiä tosta lauseesta, niin en laittanu toho tekstiin mitään, mutta ainakin aishiteru on japaniksi ’rakastan sinua’, mutta voi hyvin olla että tuokin on ^^//

”Kiitokset menevät perille.” Yoshi sanoi ja hymyili toiselle. Mamoru todellakin arvostaisi tuota kiitosta, sillä mies tuli aina iloiseksi kun joku kehui jotain hänen tekemäänsä, oli se sitten mitä vain; ruokaa, juomaa tai suojelua ihmisjoukolta.
Nuorukainen nauroi hieman toisen sekoiluille keittiössä. He molemmat siis olivat yhtä avuttomia keittiössä. Noh, onneksi oli keksitty ravintolat ja kotiin tilaukset. Yoshi ainakin olisi kuollut jo nälkään ilman niitä, sillä Mamorukaan ei niin huippukokki ollut. Pari leipää toinen osasi väsätä, mutta melkein siihen se jäikin.
Mustahiuksinen hymyili toiselle Sarahin kohteliaisuudesta, mutta ei sanonut siihen mitään. Mitä miehet vastasivat jos heidän ulkonäköään kehuttaisiin? ’Kiitos’ oli varmaan yleinen, mutta ei Yoshille tullut sellaista mieleen siinä tilanteessa.

Poika ojentui ja otti pöydältä lasinsa. Hän hörppäsi sitruunanmakuista limsaa, mutta pian lasi oli taas poissa hänen kädestään ja katse oli taas tytössä.
”Hmm...4-5 vuotta sitten?” Nuorukainen vastasi ja hän hieman epäröi vastauksessaan, sillä hän ei edes enää muistanut ihan tarkkaa aikaa. Hän oli jo niin kotiutunut Kaliforniaan, että piti sitä jo kotinaan.
”En täällä ole muualla asunut. Vain Japanissa vanhempieni luona.” Nuorukainen vastasi ja hänen teki mieli sanoa vanhemmat- sana yksikössä, mutta ei halunnut sen nousevan mitenkään puheenaiheeksi, sillä hän ei nyt jaksanut muistella isäänsä. Se elämä ei enää ollut hänen, eikä hän sitä takaisin haluaisikaan.

Musiikki soi hiljaa alakerrasta ja Yoshinori tunnisti kappaleen. Se kuului Mamorun lempibändille ja levy soi melkein taukoamatta miehen huoneessa. Nuorukainen naurahti Sarahin sanoille ja siirsi katseensa tyttöön. Hän siirsi toista kättään ja sillä hän leikitteli tytön vaaleilla kiharoilla samalla kun hän yritti huomata joka ainoan sanan, mitä toisen suusta lähti. Hän uskoi sen, että japani kuulosti oudolta jos sitä ei osannut, kyllähän englantikin oli hänelle kuulostanut ensiksi oudolta. Kaikki ne eri äänenpainot ja soinnut, jotka hänen oli pitänyt opetella. Kaliforniaan muuttaessaan hän osasi vain perusteet, mutta nykyään englanti oli jo melkein Yoshin toinen äidinkieli. Hän puhui sitä ongelmitta samoin kuin ymmärtämisessäkään ei ollut ainoatakaan ongelmaa.
Hymy nousi pojan kasvoille tytön lauseesta ja poika kumartui Sarahin lähelle ja painoi huulensa kevyesti tytön huulia vasten.
”Voisi se sopiakin.” Hän kuiskasi ja irtaantui toisesta hieman, että hän pystyi katsomaan noihin sinisiin silmiin.

//Joo. Toikin oli yks. Mut ton tiesin ennestään.

"Sä olet japanista ja mä ruotsista vaikka oonkin syntynyt täällä. Tai no. Puoliks ruotsalainen sveapelle." Sarah naurahti ja kumartui juomaan lasinsa tyhjäksi. "Säkään et taida välittää alkoholista?" Tyttö kysyi iloisesti ja katsoi poikaa "Ainakin jos oikein olen kuullut.".

Sarahin henki salpautui pojan suudellessa häntä kevyesti. Ei se kamalaa ollut. Se oli vain sarahin elämän ensimmäinen suudelma. Tytön ja pojan välillä oli vain pari senttiä. Sarah sulki silmänsä ja alkoi taas hengittää. "Kiitos." Hän kuiskasi ja painoi päänsä pojan rintaa vasten. Se oli lämmin hetki ainakin Sarahista. Siinä pojan sylissä. Vain olla ja uneksia. Tai kyllä hän hereillä aikoi olla.

Sarah nosti päänsä ja suukotti poikaa poskelle. "Tilataanko jotain? Mulla tuli nimittäin nälkä. Entä sulla?" Hän nousi istumaan kunnolla ja hymyili iloisesti ja hyräili samalla tuttua kappaletta "Let's talk about love". "Mistä tilataan? Tai mistä sä tykkäät. Mulle käy mikä vaan."

//Jep, niin arvelinki ^^ //

”Onhan ne jotkut juorut sitten oikeassa.” Yoshinori vastasi hymyillen Sarahille. Hän ei todellakaan ollut juopottelevaa tyyppiä, sillä hän osasi pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Eikä hän pitänyt paljon edes alkoholin mausta, se oli jotenkin niin kitkerä ja...Se oli vain pahaa, jos sitä joutui tämän nuorukaisen suuhun. Olihan hänet Japanissa rohkaistu maistamaan sakea, mutta enää hän ei sitä suuhunsa laittaisi. Tytön lauseenrakenteesta nuorukainen päätteli, että he olivat suurinpirtein samoilla linjoilla alkoholin kanssa, eikä siis kysellyt asiasta enää sen enempää. Eihän hän haittaisi jos Sarah joisi, kunhan toinen osaisi kohtuudella käyttää niitä humalluttavia keitoksia.

Mustahiuksinen kiersi kätensä tytön ympärille ja hukutti kasvonsa toisen vaaleisiin hiuksiin. Ne tuoksuivat hyvältä. Hymy kaartui Yoshin kasvoille hänen saadessa tytön suudelman poskelleen. Katse kohdistui lämpimästi toiseen ja hän nyökkäsi päästäen Sarahin otteestaan.
”Minulla onkin sudennälkä!” Nuorukainen naurahti ja nappasi puhelimensa pöydältä ja yhdellä liikkeellä sen läppä oli jo auki.
”Miten olisi kiinalainen?” Yoshi kysäisi samalla kun hän selasi puhelinluetteloaan. Hän ei ollut pitkään aikaan syönyt sitä ja hampurilaiset pitsoineen alkoivat tulla jo korvista ulos.

//shorty ^^’//

//Se olikin kiinaa! Aupa! Apua! o'_'o

"Sitten ollaankin samalla linjalla." Sarah sanoi ja nyökkäsi toisellekkin. "Joo. Mä en ole pitkiin aikoihin syönyt sitä. Ja sanoin että mulle käy mikä vaan!" Hän vastasi ja painoi päänsä käsien varaan. Kiinalainen oli hänestä hyvää ja hän piti kasviksista ja mausteista. Tytön lempiruokiin kuuluivat friteeratut kanat ja muut kiinalaiset ruuat. Yhden lajin hän olikin jo päättänyt. Nuudelit olivat hyviä. Kastikkeen hän päättäisi myöhemmin.

"Mennäänkö alas? Siellä on varmaan mukavampi syödä." Sarah sanoi ja tarttui poikaa kädestä nousten samalla ylös.

//Haha XD Joo, no nyt se meni sitten japanista x`D Muute, luin et Sarahilla on keliakia, niin tietääkö Yoshi jo tästä? Kyllähän nää on jo aikasemmin tuntenut, niin se olis mahdollista?//

Yoshi lennätti hymynpoikasen toiselle samalla kun hän painoi luurin korvallensa. Hän joutui odottamaan vain yhden soiton kun toisesta päästä jo vastattiin.
’Wonin kiinalainen ravintola, miten voin auttaa?’ Yoshi muisteli vielä mitä hän viimeksi oli tilannut, mutta ei muistanut, joten ajatteli vain mennä mitä suositeltaisiin.
”Iltaa, tarvitsisimme jotain hyvää kahdelle.” Nuorukainen vastasi kohteliaasti.
’Onko se nuori herra Konoe! Voi miten mukava kuulla taas teistä!’ Yoshi vilkaisi Sarahia ja vinkkasi toiselle silmää.
”Kyllä, mitä suosittelisitte?” Yoshinori kysyi ja hänen mieleensä oli jo pälkähtänyt muutama ruoka-annos.
’Muistaisin, että pidätte kanastamme ja härästä. Friteerattua kanaa tietenkin. Entä haluatteko riisiä vai nuudeleita?’ Nuorukainen oli jo kysymässä tytöltä, mutta ajatteli sitten, että nopeammin tilaus menisi jos hän ottaisi molempia.
”Otetaan molempia. Ja myös friteerattua kanaa ja härkää. Ja nuudelit gluteenittomina” Hän sanoi ja vilkaisi tyttöä. Kyllä hän muisti toisen keliakian, eikä halunnut illan päättyvän kehnosti.
’Hienoa! Toimitamme nämä pikapikaa teille!’ Puhelimesta kuului ja Yoshi hyvästeli miehen ja painoi puhelimen kiinni läppää myöten.
”Noin.” Yoshi sanoi tarttuen vaaleahiuksisen käteen ja nyökäten. Alhaalla tosiaankin olisi mukavempi syödä.
Hän nousi sohvalta ja ujutti puhelimensa mustien farkkujen taskuun jättäen juotavat ylös lämpenemään. Kyllä alhaalta jotain vielä löytyisi ja voisihan ne aina hakea alas, jos siltä tuntuisi.

Portaiden alapuolella hän kiersi kätensä tytön harteille. Heillä oli huvittavasti pituuseroa, mutta ei se mustahiuksista haitannut ja kyllähän sitten toisen korkokengät tanssiaisissakin sitä kuroisivat hyvin umpeen.
Keittiö oli edelleen valaistu, sillä Yoshinori ei ollut laittanut valoja sieltä pois. Keittiössä oli vain pieni saarreke, jossa oli muutama baarituoli ympärillä eikä muuta. Jo keittiöstä näki, ettei siellä viihdytty kauhean hyvin.
”Voimme mennä olohuoneeseenkin syömään.” Hän ilmoitti irrottaen otteensa Sarahista ja mennessä keittiönkaapeille ja vetäen sieltä samalla kaksi lautasta. Kyllähän he pystyivät niistä pahveistakin syömään, mutta eihän hän tiennyt halusiko toinen lautasta vai ei.

//Voin muokata, jos tuo keliakian tietäminen ei käy ^^ //

//Tää syö pillereitä. Ne on jo käytössä muualla euroopassa ja
ameriikassa, mutta ei se mitään. Katos mullakin on keliakia. Tein siitä
mun sukulais suoliston

Sarah kuuli toisen puheen ja hymyili. Hän nousi ylös ja heki laukustaan
pilleri purkin ja nappasi kaksi pilleriä. Se auttoi jos söi
friteerattua kanaa ja muuta jauhoista. Riisi nuudelit olivat hyviä ja
ainoita oikeita nuudeleita - ainakin Sarahista. Palatessaan takaisin
poika luetteli tilausta. Poika muisti gluteenittoman ruokavalion.
Parempi se oli ja pillerit eivät olleet aina niin luotettavia. Pojan
lopettaessa puhelua sarah nielaisi pillerit limonaatin kera. "Hyvä
juttu." Tyttö sanoi ja lähti pojan kanssa alakertaan. Missähän siellä
syödään. Sarah oli ihan out talon tiloista.

Pojan kiertäessä käden sarahin harteille Sarah tunsi olevansa todella lyhyt. Häntä ei se ihmeekseen haitannut. Keittiö näytti mukavalta ja Sarah kuvitteli sinne jonkun hääräilemässä ruuan kimpussa. Melkein hän haistoi jo kastikkeen tuoksun! "Joo kyllä se sopii." Sarah sanoi ja nojasi keittiön työpöytää vasten toisen ottaessa lautasia. No kyllähän se oli hyvä. Kiinalaista syötiin vain aina pahveista, mutta ei se haitannut. "Missä täällä on olohuone?" Sarah kysyi ja kurkisti ovesta sisään. Se taisi olla ja Sarah läväytti oven auki. "Tämäkö?"

//Aaaaa.... Minä ja Yoshi olimme tietämättömiä noista pillereistä, mutta hyvä ettei haittaa ^^’ //

”Jep, se on olohuone.” Yoshinori naurahti. Hänestä tuntui aina, että kaikki pitivät hänen kämppäänsä labyrinttina, mutta ei se häntä haitannut. Kyllä kaikki lopulta olivat huomanneet sen olevan varsin simppeli asunto.

Nuorukainen johdatti heidät olohuoneeseen jättäen lautaset keittiöön. Ehkä he eivät tarvitsisi niitä kuitenkaan, saisi Sarah syödä pahveista sitten ensimmäisen kerran elämässään jos toinen ei ennen niistä olisi syönyt. Olohuone oli valtavan kokoinen alue, jossa oli lattiasta kattoon ulottuvia ikkunia ja keskellä tummemman sävyinen sohvaryhmä joka kirkui pehmeyttä ja mukavuutta. Yhdellä seinällä, jonne sohvat ja pari nojatuolia oli käännetty, oli valtavan kokoinen televisio, joka oli markkinoiden ohuin televisio. Olohuoneen seinillä oli maalauksia, jotka olivat Japanissa tunnettujen maalareiden tekemiä ja ne eivät esittäneet mitään. Muutaman kerran Yoshi oli melkein koko päivän tuijotellut yhtä taulua, mutta mitään siinä ei ollut näkynyt – ei siis mitään kuviota. Olohuoneesta löytyi vielä kuudelle ruokapöytäryhmä, joka oli tummaa puuta, mutta mustahiuksinen ei ollut siinä monta kertaa ennen syönyt. Se tuntui jotenkin niin kolkolta kun ei ollut niitä kuutta ihmistä samaan aikaan syömässä.
”Syödään vaikka sohvalla.” Yoshi sanoi ja oli juuri istuutumassa pehmeiden istuimien rentouttamaksi, kun ovikello soi. Hän oli aina saanut ruuat erityisen nopeasti, mutta tämä oli jo uusi ennätys.
”Ruoka saapuu.” Yoshi virnisti Sarahille ja hölkkäsi olohuoneensa läpi keittiöstä aulaan. Hän nosti luurin korvalleen ja kuuli tutun äänen.
’Ruokanne, herra Konoe.’
”Tule sisään vaan.” Yoshi sanoi ja painoi puhelimen vieressä olevaa nappulaa, joka päästi alhaalla olevan miehen sisään. Nuorukainen nojaili hetken aikaa aulan seinään ja pian hän avasi ovensa, jolloin aikaisemmin puhelimessa ollut mies seisoi hymy korvissa hänen edessään valkoinen kassi mukanansa. Yoshi kaivoi lompakkonsa esiin ja veti sieltä rahaa – ehkä hieman enemmänkin kuin oli tarvis.
”Pidä loput.” Yoshinori sanoi ja vinkkasi miehelle silmää, jonka tummat silmät sädehtivät kiitollisuudesta.

”Näin.” Yoshi sanoi ja asetti muovipussin olohuoneen pöydälle. Hän alkoi purkaa kassia ja Yoshi näki, että sinne oli sujautettu hieman extraakin. Yksi näistä exstroista olivat onnenkeksit, joita nuori mies ei ollut pitkiin aikoihin saanut.

"Ihana!" Sarah henkäisi astuessaan olohuoneeseen. Valtavankokoinen
huone jota melkeinpä kiersi ikkunat. Keskellä ihanan pehmeän näköiset
sohvat ja pari nojatuolia joiden edessä seisoi (tai oli seinällä) suuri
televisio, ohut kuin korppu. Ei ehkä paras vertaus Sarahin mielestä,
mutta hän ihaili huoneen komeutta. Sarah seurasi poikaa sohville ja
istahti juuri kun kello soi. "Hyvä juttu." Tyttö sanoi ja nojautui
sohvan pehmeyttä vasten. ÄÄniä eteisessä ja toisen miehen hieman
kimeähkö englanti. Se kuulosti hauskalta. Ruoka oli vihdoin siellä. Sarah katseli sillä aikaa huonetta. Maalaukset olivat erikoisia. Ne eivät esittäneet mitään eivätkä näyttäneet miltään. Olikohan ne jotain kuuluisien maalareiden tekemiä? Sitä Sarah päätti kysyä kun poika palaisi.

Sarah oli sulkenut silmänsä ja nojautunut sohvaa vasten. Se oli hyvin upottava ja pehmeä. Yläkerran sohva kalpeni tämän rinnalla. Poika kuului palaavan. Ja rapina enteili muovipussia, joka sisälsi ruuat. Sarah ei avannut silmiään ja nyökkäsi vain pojan vastaukselle. Ruokien ihana tuksu kutitteli nenää. Ihaa! He pääsisivät syömään. Sarah avasi silmänsä ja hymyili pojalle. "Aloitetaanko?"

//Lyhyt. sry.

Kassista löytyi hänen tilaamaansa friteerattua kanaa, kuten härkääkin. Riisiä ja nuudeleita ja onnenkeksejä. Yoshi nyökkäsi hymyillen Sarahille.
”Syö mitä ikinä haluat.” Hän sanoi ja vinkkasi pöytään päin. Hän itse otti riisin käteensä – jota oli vielä hänen yllätyksekseen toinenkin purkki – jonne oli sekoitettu härkäkastiketta. Yoshi tarttui mukana tulleisiin puikkoihin ammattimaisin ottein – olihan hän syönyt koko ikänsä puikoilla – ja kauhaisi riisiä niiden väliin laittaen sen sitten suuhunsa. Se oli maukasta! Nuorukainen otti paremman asennon sohvalla kääntyen samalla hieman vaaleahiuksiseen päin samalla nielaisten, että hän pystyisi puhumaan.
”Mitä tämä sitten tarkoittaa?” Yoshi kysäisi muina miehinä tarkoittaen heitä. Olivatko he pari vai olivatko he vielä ystäviä?
”Me siis?” Nuorukainen selvensi ja etsi tummalla katseellaan toisen sinisen sävyistä katsetta. Yoshinorin mahan pohjassa kipristeli hassusti – ihan kuin siellä olisi ollut satojatuhansia perhosia. Hän ei kuitenkaan jänistänyt vaan hän oli rohkea ja uskalsi kysyä kysymykset ilman kiertelyjä. Eihän seurustelu ollut hänelle uutta, mutta ainahan se tietenkin oli erilaista eri henkilön kanssa.

Puikot vilahtivat taas nopeaan suuhun ja tällä kertaa hieman lihaakin eksyi hänen suuhunsa. Katse ei kuitenkaan siirtynyt Sarahista pois, vaikka pahvipurkki olikin hieman laskenut ja syömistahti hidastunut.


//Sama täällä //

Sarah täytti lautasen ja alkoi syödä. Nielaisi ja alkoi puhua vastaten pojan kysymykseen. Siihen hän ei osannut vastata "Musta tuntuu että mä taidan olla rakastunut." Sen Sarah kuiskasi hiljaa, mutta poika varmasti kuuli.

Sarah jatkoi syömistään miettien lisää. "Ja musta sä olet ihan mahtava, mutta mietitäänkö tanssiaisiin asti?" Jos jaksan, senkin Sarah sanoi mielessään. "Tai en tiedä sun tunteitas ollenkaa. Mun tunteet on aika pinnassa." Tyttö katsoi poikaa ja painoi päänsä tämän hartialle. "Tää ilta on ollut ihana. Paras kaikista." Sarah kohotti päänsä ja nojautui poikaa kohti "Tai en tiedä tanssiaisista. Jaksanko odottaa." Tyttö kuiskasi hiljaa ja painoi poskensa vasten pojan poskea. Sarah katsoi pojan silmiin ja haki niistä varmuutta. "Taidetaan sitten olla pari." Sitten hän hymyili ja erkani pojasta ja jatkoi tavallisesti syömistä. "Tai ainakin musta tuntuu." Sarah hymyili ja tunsi näyttävänsä pieneltä enkeliltä joka soitti kannelta pilven reunalla. Hän hymyili ja painoi päänsä pojan hartiaan "kiitos." tyttö kuiskasi ja sulki silmänsä.

//Lyhyt ja vähän ööh... sekava?

Suuri hymy levisi Yoshin kasvoille tytön sanoista. Rakastaa oli aika vahva ja voimakas sana, eikä hän tiennyt pystyikö hän vielä Sarahille sitä sanomaan, mutta vahvaa hänen kiintymyksensä toiseen oli. He olivat tunteneet – hänen mielestään – jo iät ja ajat ja ehkä hän oli aina ollut hieman ihastunut vaaleahiuksiseen. Hän ei vaan ollut myöntänyt sitä itselleen.

Yoshinori ei vastannut mitään toisen mietteisiin. Hänen mielipiteensä olisi varsin selvä, eikä hän yleensä ollut näin varma mistään asioista. Mutta jos tyttö haluaisi odottaa tanssiaisiin, sen hänelle suotakoon. Pahvipurkki pojan kädessä siirtyi kauemmaksi kun tyttö nojautui poikaan. Mustahiuksinen tunsi kuinka yksi sydämenlyönti jäi väliin. Hän rakasti toisen kosketusta. Heidän katseensa kohtasivat ja tummat silmät tapittivat odottavasti ja varmasti Sarahia. Yoshi naurahti helpottuneesti kun Sarah pääsi miettimisensä loppuun. Hän tunsi helpotusta toisen päätöksestä, sillä hän itse oli valmis seurustelemaan toisen kanssa. Nuorukainen oli jo siirtänyt ruokansa kauemmas käsistään kun Sarah hakeutui takaisin hänen luokseen ja painoi päänsä häntä vasten. Hän etsi tytön huulet ja aloitti suudelmansa ensin rauhallisesti – kokeilevasti - ja sitten intohimoisemmin. Hymy levisi hänen kasvoilleen ja hän erkani toisesta napaten puikoillaan toisen lautaselta kanan palan laittaen sen suuhunsa.
”Tunteet ovat molemminpuoliset.” Poika ilmoitti ja kiersi kätensä vaaleahiuksisen ympärille.

//Anteeksi hitit ^^’ Jos ne eivät käy, muokkailen ;> //

//Ei se mitään.

Pojan huulten tullessa kohti Sarah tiesi jonkun sykähtävän rinnassaan. Poika oli valmis. Sarah tyrkkäsi lautasen pöydälle ja vastasi suudelmaan jonka sai. Ihanimman minkä hän oli koskaan saanut. Sarah painautui pojan rintaa vasten. Millään ei ollut väliä. Poika erkani ja nappasi kanan hänen lautaseltaan. Sarah toimi samoin ja nappasi härkää hieman. "Selvästi." Sarah sanoi ja hymyili onnellisena. Kyllä - tyttö oli hyvin onnellinen. Painaen päänsä pojan rintaa vasten pieni hyrinä kuului hänen rinnastaan. Sarah melkein kehräsi. MIAU!

Sarah kohotti päätään ja antoi huultensa koskettaa hellästi pojan huulia. Pieniä sanoja tipahteli hiljaisina. Pieniä ja suloisia. Vetäessään päänsä taakse tyttö hymyili yhä. Se oli omituista ja ihanaa. Hymyillä vain. Sarah irrotti otteensa ja painoi päänsä poikaa vasten jatkaen syömistä. "Hmm... Voikohan tänne jäädä vielä seitsämän jälkeenkin? Kotiin saa mennä seitsämältä." Sarah kysyi viattomasti ja hymyili taas. Y,,ärrettävää oli jos poika halusi selvittää ajatuksiaan, mutta Sarah oli jo sekaisin, että enempää ei voinut olla.

Yoshinori naurahti toisen napatessa hänen ruokaansa ja hän vetikin sen suojeluhaluisesti lähemmäs. Ainakin Sarah osasi pitää puolensa häntä vastaan mikä oli hyvä. Suhteesta tuskin tulisi tylsä!
Nuorukainen antoi toisen löytää huulensa ja hän nautti joka sekunnista. Onneksi tyttö ei vetäytynyt tällä kertaa pois vaan jäi hänen vierelleen. Mustahiuksinenkin jatkoi syömistään, mutta puikot jäivät puoliväliin Sarahin puhuessa.
”Eikö sinulla ollut joku tapaaminen? Sanoit aiemmin niin...” Yoshi kysäisi mutta naurahti sitten.
”Siis se olikin sun vanhemmille, ymmärsin väärin, sori.” Nuorukainen sanoi muistaessaan keskustelun kulun oikein.

Yoshi vilkaisi kelloa. Kello seitsemään ei edes ollut enää kuin puoli tuntia aikaa, joten tietenkin Sarah jäisi hänen luokseen pidemmäksikin aikaa.
”Ehän olisi edes lopettanut syömistä ennen sitä.” Yoshi sanoi ja vinkkasi toiselle leikkimielisesti silmää ja heitti herkullista ruokaa suuhunsa.
”Voin heittää sinut kotiin kun siltä tuntuu.” Nuorukainen ilmoitti vielä loppuun katsoen vaaleahiuksista ja syöden pahvinsa tyhjäksi.

”Haluatko juotavaa?” Nuorukainen tajusi ja irtautui tytöstä kohdistaen askeleensa olohuoneesta pois.
”Kipasen hakemassa ne ylhäältä...” Yoshi ilmoitti ja hävisi olohuoneesta. Itse hän ei sitä huomannut, mutta hän nopeutti askeliaan hävittyään Sarahin näköalueelta. Portaat menivät taas yhdellä hujauksella ylös samoin tarjottimen nappaaminen. Onneksi limonaadissa oli paljon jääpaloja, jotka pitivät juoman kylmänä.
Nuorukainen astahti olohuoneeseen tarjotin kädessään ja käveli rauhallisin askelein pöydän kohdalle laskien sen sitten siihen.

"Jep. Mulle tulee parisuhdeneuvoja. On nääs Jazzyn kanssa asiat kehnosti ja tarvitaan apua" Sarah sanoi leikkisästi ja huitaisi mielessään pojan korjauksen Yoshi tiesi kyllä että Sarahin koiran nimi oli Jazzy."Sain nimittäin viestin äsken." Heilauttaen kosketusnäyttöistä hupelintaan jossa luki "Tule kotiin seitsemän jälkeen kotiin! Pari suhde neuvonta. Kiitos kulta vinkistä <3" luki äidin viesti jonka sarah sanoi ääneen "Pari suhde neuvontaa totta tosiaan. Mäkin uskon." Tyttö sanoi ironisesti ja pudotti puhelimensa laukkuunsa. Sitten hän nipisti poikaa hellästi nenästä "Tarviitko sä neuvontaa?"

"Sehän on hyvä. Muuten söisin vielä kotona." Sarah sanoi ja sipaisi kiharan korvansa taakse ärsyyntyen siitä miksi hiukset eivät pysyneet. "No varmaan sitten kymmenen vuoden päästä." Tyttö sanoi leikillään ja hymyili. Sarah laski lautasensa pöydälle pojan lähtiessä hakemaan juominkeja. Hän katsoi pojan perään tämän kävellessä pois huoneesta. Kuului selvästi että poika kipasi pois ja lujaa. Pian tämä olikin jo tullut takaisin juomien ja lasien kanssa. Sarah kaatoi molemmat lasit täyteen ja nappasikin pojan lasin "Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella!" Ja siemaisi lasista laskien sen pöydälle ja istahtaessaan pojan syliin koko vartalo käännettynä Yoshiin päin. "Paussi syömiselle hetkeksi Yoshi." Tarttuen poikaa olkapäästä ja kiertäen toisen kaulan taakse. Painaessaan kasvonsa lähemmäs Sarah ei suudellut heti suulle, vaan alkoi kaulalta siirtyen korvaan. Puraistessaan hennosti korvan lehteä tyttö sulki silmänsä ja etsi poskea pitkin pojan suun. Painaessaan suun toisen suuta vasten Sarah aukaisi silmänsä ja veti päänsä taakse päin. "Piditkö?" Samalla toinen käsi kutitti hellästi niskaa. Tyttö hymyili pojalle eikä hypännyt pois.
.
//Lyhyt. Ja muuten: Tuo Sarahin NYkin peli on ennen tätä peliä. Älä siis huolestu mistään eli Yoshi ei ole mustis pienestä halista

//Jeps. Ja Yoshilla on peli Sarahin jälkeen uima-altaalla (jos se rullaa eteen päin ^^), mutta Yo tietää olevansa varattu mies :]//

Yoshinori istahti sitten tyttönsä viereen ja huomasi toisen olevan jo sen verran vikkelä, että heidän lasinsa olivat jo täydet. Yo ehti vain kätensä ojentaa lasiaan kohden kun tyttö oli sen jo napannut. Toisen kommentti nauratti häntä, hän ei tosin koskaan ollut täysin ymmärtänyt noita amerikkalaisia ”viisauksia”, mutta kyllä hän tuon tunsi.
Yoshi huomasikin pian, että hänen juomisensa jäisi tuonnemmaksi, sillä vaaleahiuksinen kapusi hänen syliinsä. Nuorukainen istui sohvalla rennosti ja nojaten sohvansa selkänojaan hän nosti katseensa toisen silmiin samalla kiertäen kätensä toisen kehon ympärille. Tyttö tuntui niin hauraalta hänen sylissään, mutta Yoshi tiesi, että toisen luonne ei olisi sitä.
Mustahiuksinen sulki silmänsä toisen puraistessa hellästi hänen korvaansa. Pian hän saikin toisen kasvojensa eteen ja poika vastasi toisen suudelmaan.

Tumma katse kohdistui tyttöön tämän kysyessä häneltä kysymyksen ja irrottautuessa aivan liian aikaisin. Yoshi vetäisi toista vielä lähemmäs omaa kehoaan ja kuiskasi pienen hymyn kera, jossa pilkahti leikkimielisyyttä.
”Arvaa?” Hän etsi juuri toisen huulet uudestaan kun hän kuuli kauempaa pientä – ja vaivaantunutta – rykimistä. Nuorukainen irrottatui toisesta vastahakoisesti ja käänsi katseensa äänen suuntaan. Hän ei päästänyt vaaleahiuksista otteestaan vaan piti tämän lähellään edelleenkin kun hän näki Mamorun siesovan nolon näköisenä olohuoneen ovella. Taas mies avasi suunsa japaniksi ja samalla Yoshin sitä kuunnellessa hän oli siirtänyt katseensa Sarahiin ja silitti hellästi tämän selkää.
”Yoshinori, haluan vain muistuttaa sinua tämän iltaisesta tapahtumasta, jonne olet velvollinen menemään...” Nuorukaisen katse synkkeni hieman ja hän käänsi katseensa pois Sarahista.
”En muuten häiritsisi, mutta tämän olet henkilökohtaisesti luvannut monen ihmisen edessä...” Mamoru muistutti ja hän oli jo saanut hieman rohkeutta puheeseensa.
”Kahdeksaltako se oli?” Yoshi kysyi alistuvasti japaniksi ja hän vilkaisi seinällä olevaa kelloa, joka näytti jo seitsemää. Mamoru vilkaisi tyttöä ja Yoshia hieman varautuneesti ja sanoi sitten melkein tukahtuneella äänellä:
”Vähän ennen... Varttia vaille...” Yoshinori huokaisi näiden sanojen päätteeksi ja viittasi henkivartijansa katoamaan paikalta. Häntä suututti että toinen oli tullut keskeyttämään heidät – ja eniten häntä suututti ettei hän itse ollut muistanut tätä!

Nuorukainen siirsi anteeksipyytävästi katseensa Sarahiin ja selitti sitten tilanteen löyhentäen hieman otettaan.
”Mä oon pahoillani, mut en ollenkaan muistanu yhtä tapahtumaa, johon mun pitää mennä...kohta.” Katse oli kääntynyt pois päin ja leukaluut olivat kiristyneet, sillä hän inhosi itseään. Ensin hän oli luvannut tytön saavan olla hänen luonaan vaikka kuinka pitkään ja nyt hänen tarvitsisi pyytää toista lähtemään – tietenkin hänen kyyditsemänään – mutta kuitenkin!
”Voiks sä antaa mulle anteeks?” Yoshi kysyi ja sai pakerrettua kasvoilleen pienen anovan hymyn.

"En taida." Sarah sanoi ja silitti toisen poskea. Poja suudellessa Sarah kuuli rykimistä takaansa ja he päättivät irrottautua samaan aikaan. Mamoru seisoi takana. Japania taas ja takaisin. Yoshin nimen tämä tunnisti ei muuta. Pojan ilme oli omituisen kireä. Puheesta ei saanut selvää. Pian mies lähtikin jo pois. Sarah katsoi kysyvästi toista ja toinen vastasi siihen anteeksi pyytävällä ilmeellä. Sarahin teki kysyä mitä tapahtumaa, mutta painoi päänsä pojaa vasten ja vastasi "Ei se mitään. Meilläkin syödään yhteinen iltapala kahdeksalta ja sen jälkeen äiti ei päästä omaa mussukkaansa (eli minua) pois kotoa. Ärsyttää olla nuorempi ja tyttö." Sarah silitti toisen poskea ja hymyili lempeästi "Totta kai. Kaikenhan voi antaa." Sarah suuteli poikaa pitkään, koska viime suudelma oli jäänyt lyhyeksi. "Ja miksi en muka voisi? Oot silti kultainen." Tyttö kuiskasi huulet parin millin päässä toisen huulista. "Oon muuten kuullut ja saanut sen käsityksen yhdestä tiede lehdestä ja sen ennätyksistä että Japanissa kaikki ns. julkinen fyysinen kosketus on sopimatonta. Onko se totta?" Sitten Sarahia nauratti "Me ollaan sopimattomia!"

Kello oli hieman yli seitsemän. Sarah nousi ylös katsoen samalla kelloa. "Meijän kantsis varmaan alkaa lähteä ajelemaan meille päin. Sinne menee jonkun matkaa." Sarah istahti vielä toisen vieren sohvalle ja hyväili tämän sormia kaikkia erikseen. "Voit tulla seuraavaksi meille. Isä lähtee työmatkalle huomenna ja äiti pakenee Parisiin. Siis pakenee sen sanoilla. Freddielle ja mulle se on helpotus." Sarah hymyili ja nousi jällen ylös pitäen toisen kättä yhä omassaan. "Liimautuko se sun takapuoles siihen sohvalle." Sarah kysyi iloisesti ja kumartui otti kietoi kätensä toisen rintakehän ympärille ja veti sen turvin ylös. Samalla hame tuntui valahtavan alas päin. Sarah käännähti ja katsoi olkaansa. Yksi ohuista pidikkeistä oli katkennut. Onneksi kirkuvan pinkit rintaliivit eivät näkyneet paljon. "Tais olla meno aika kovaa, kun hamekin repes. Sarah osoitti katkennutta olkainta pitäen kädellään hametta ylhäällä. Hän tunsi olonsa kauheaksi piilottelijaksi. "Mennään. Sarah sanoi kietoen toisen kätensä pojan vyötärölle.

Huojennus valahti poikaan. Sarah oli onneksi ymmärtäväinen hänen kanssaan. Ja suhteessahan tarvittiin ymmärrystä.
”Äitisi varmaan tappaisi minut jos tietäisi minusta.” Yoshi naurahti ja mielikuvissaan hän jo näki miten rouva Brooks jahtaisi häntä lihaveitsi kädessä pois tyttärensä luota. Noh, ei hän tiennyt – vielä – millaisia Sarahin perheenjäsenet olivat, mutta kyllä hän ne joskus tapaisi. Oli hän Fredistä jotain juttua kuullut, mutta ei hän tätä tuntenut. Yoshinori vastasi vaaleahiuksisen suudelmaan ja hän otti hetkestä kaiken irti, sillä kohta heidän pitäisi erota. ’Hiton tapahtuma...’ Poika manasi mielessään toisen irtautuessa. Pieni hymy ilmestyi mustahiuksisen huulille.
”Niin säkin.” Hän vastasi siirsi kätensä toisen reisille, pitäen ne kuitenkin säädyllisessä paikassa.
”Eihän meitä kukaan nää ja sopimattoman raja on aika korkealla. Kyllä hellyydenosoituksia voi osoittaa julkisestikin, mutta kohtuudella.” Yoshi selitti virnistäen tytölle toisen loppusanoista. Tämä olisi kyllä mennyt julkisesti yli äyräiden. Muisteltuaan Mamorun katsetta, mies oli melkein vajonnut maanrakoon. Ehkä hän oli jo omannut hieman amerikkalaista perspektiiviä maailmankuvaansa, mutta hän ei nähnyt tässä mitään pahaa.

”Jos haluatte neiti.” Yoshi väläytti toiselle hymyn ja kiersi sormensa toisen kätösen ympärille. Hän näkisi mielellään tytön talon, vaikka perhettä hän ei vielä tapaisikaan – ehkä se olisi vain hyvä – olivathan he vasta alussa heidän suhteessaan.
”Liimautui.” Yoshi nauroi kun toinen nosti häntä. Hän auttoi ystävällisesti käsillään, sillä hän ainoi varmasti enemmän kun toinen nostaisi. Olihan hän sen verran pidempikin!
Yoshi vilkaisi toisen rikkoutunutta olkainta ja pyri pienesti huultaan. Ote huulesta heltyi pian ja poika lampsi naurahtaen yhdelle keittiön laatikon luo. Pian hän jo palasi ja näytti toiselle hakaneulan laittaen toisen olkaimen kiinni, ettei toisen tarvinnut pitää siitä itse kiinni.
”Harmi kun sun uus vaate meni rikki...” Nuorukainen sanoi ja nyökkäsi toisen sanoille napaten puhelimensa olohuoneen pöydältä taskuunsa. Heidän todellakin pitäisi olla jo lähdössä. Käsi kiertyi toisen olalle ja he jättivät olohuoneen ruokineen kaikkineen ja suuntasivat aulaa kohti.

”Mihin jätit sun laukut? Mä voin hakee ne jos haluut?” Yoshi sanoi ja otti pari askelta portaissa ylemmäs. Tietenkin hän hakisi prinsessalleen ne.
”Mamoru! Mä vien Sarahin ja nähdään sitten siellä paikanpäällä! Ota kaikki tarpeellinen!” Mustahiuksinen huudahti portaikossa japaniksi odottaen henkivartijansa kuulevan, jonka huoneessa oli jo hiljentynyt – musiikki ei soinut enää.

"Ei äiti tappais, mut veli kyl tappais. Se on yli-yli suojeleva." Sarah nauroi ääneen. Totta se oli. Jos Fred näkisi pojan saattavan tytön kotiin niin tulisi tupenrapinat. Sarah osasi jo kuvitella veljensä sanat. "senkin sisko! etkö osaa pitää itestäs huolta, kun liikut ton kanssa." "Jos sanon että olen sori vaan varattu ja mulla on pari tanssiaisiin sillä palais jokin sulake päässä. Mua ärsyttää se." Sittan tyttö hymyili taas "Se tietää ketä oot. Sanoo sua herra tekemättömäksi. Oon sanonu sille että Yoshi on ihan tavallinen ja näin. Vaikka et oli mulle tavallinen ja näin." Sarah painoi suukon pojan poskelle nauraessaan hiljaa. "Mikä on sun lempi kukka? Mun pitäis kai tietää se." Tyttö virnisti ja painoi päänsä taas pojan rintaa vasten.

"Jäisin tänne ikuisesti, mutta minkäs voi." Sarah levitti kätensä dramaattisesti. Tytön teki mieli näyttää talo pojalle. Tottakai se oli täysin erilainen. Omakotitalo ja jne. Onneksi talossa oli oma ranta, sillä tyttö ei viihtynyt yleisellä rannalla kovin hyvin. Näkihän siellä tuttuja ja näin, mutta mutta. Poika katosi ja tuli heti takaisin hakaneulaa näyttäen. "Kiitos. Ja ei se mua haittaa. Mä palautan kauppaan ja sanon että tämä oli jo katki. Ne ymmärtää ja luulee että oli niin." Tyttö nauroi lähtiessään pojan kanssa eteiseen. "Ne on siinä aulan sohvan vierssä" Sarah vastasi ja hymyili toiselle. Poikapa oli kohtelias. Toisen huutaaessa mamorulle jotain tytöltä pääsi taas "Chang ching hong mong." Sarah jäi pukemaan takkia ja vaihtamaan kenkiä, koska ei viihtynyt matalissa sandaaleissa. Vetäessään käsilaukussaan olevat armanin kengät tyttöä nauratti. Kassista taisi löytyä vaikka mitä! Sarah kääntyi ja katsoi itseään suuresta peilistä. "Hah. Minkä näköinen." Sarah osoitti hamettaan, joka hakaneulasta huolimatta repsotti. "Pitäskö mun leikata hiukset lyhyiksi. Olen harkinnu sitä." Sarah pyöritti vaaleaa kiharaa. "Tai väräjätä bruneteksi." Sitten tyttö naurahti "No. Mä olen blondi että ei se käy."

"Meidän talo sijaitsee Tierney avella. Siinä rannassa. Jos tiiät." Sarah sanoi olkansa yli pojalle pukiessaan kenkiä jalkaansa. "Sellanen iso valkonen. Mä näytän sitten." Tyttö nousi ylös ja kääntyi. "Haluutko tulla meille lauantaina? Tai perjantai ilta-päivänä. Mulle käy mikä vaan." Tyttö kietoi sormansa pojan sormiin ja hymyili onnellisena toiselle. "Kunhan vaan tuut." Korkokengissä pituus ero ei ollut enää niin kamala ja huomiota herättävä. "Kuin Longoria ja Parker."

//Pelataanko automatka silleen että nää hyvästelee sitten täs kotona ja näin? Ja sarahin talo on tämän näköinen (taustalla palmuja ja ranta!). Sitten kun Yoshi tulee käymään niin tulee isompi esittely :))