Let's talk about us

//Jep, käy!//

”Uskallanko edes tavata Frediä?” Yoshi naurahti. Ei häntä haitannut Sarahin veljen mielipiteet hänestä, sillä jokaisella oli oikeus niihin. Oli hän sitä paitsi kuullut pahempiakin haukkuja itsestään, joten nuo eivät olleet vielä mitään. Ja olihan Fredin sanoissa jotain perääkin, kyllä Yoshi sen tiesi, eihänhän paljon mitään tehnytkään – merkittävää siis. Ehkä hänen siis pitäisi kunnostautua jo vaikka tänään tapahtumassa! Ehkä hänen pitäisi alkaa näyttää hyvää esimerkkiä jo näin alkuun. Se olisi hyvä suunnitelma nuorukainen päätti.
Mustahiuksinen kiersi kätensä tytön ympärille.
”Kukka?” Poika heitti kysymyksen ilmaan ja mietti. Ei häneltä ennen oltu kysytty tuollaista kysymystä, joten hän ei osannut varautua.
”No, en ole mikään kukka-asiantuntija –” Yoshi sanoi virnistäen ”- mutta ruusu, niistä jotka tiedän. Entäs tyttöni?” Hän kysyi ja käytti ensimmäistä kertaa nimikettä, josta tunnisti, että Sarah olisi vain hänen eikä kenenkään muun.

”Ovelaa.” Yoshinori naurahti tytön aikeille. Jos häneltä olisi mennyt joku vaate rikki – kuten tänään käyttökelvottomaksi muuttui hänen kravaattinsa – olisi hän vain ostanut uuden. Eihän hänellä ollut edes kuitteja tallella tai mitään kun ei itse paljon mitään shoppailutkaan.
Poika ampaisi yläkertaan huutonsa jälkeen ja nappasi aulassa vaaleahiuksisen pussit ja kassit käteensä – jopa sen mysteerisen, jonka sisältöä tyttö ei ollut hänelle esitellyt. Yoshi ei kuitenkaan vilkaisuutkaan pussukkaan, sillä sehän olisi ollut väärin.
Nuorukainen tuli juuri portaita alas kun Sarah mietti hiuksiaan.
”Mulle käy mikä vaan. Sä oot just täydellinen tollasena.” Hän sanoi iskien silmää ja antaen toiselle suukon samalla kun ojensi kassit toiselle.
Nuori mies heitti jo hiukan kuivuneen takkinsa päälleen, varmisti, että hieman ehkä liian kireiden housujen taskuista löytyi kännykkä ja avaimet ja huudahti Mamorulle:
”Me mennään nyt. Tuo kaikki tarpeellinen sinne!” Kaikella tarpeellisella hän tarkoitti uusia vaatteita – jotka soveltuivat sen tapaiseen juhlaan – ja kutsukortit ja muut sellaiset. Ei vastausta, mutta hän tiesi, että mies oli kuullut hänet. Toinenhan kuuli aina melkein jokaikisen sanan mitä hän suustaan päästi – eri oli vaan ymmärsikö toinen niitä.

”Tiedän.” Poika sanoi samalla kun tilasi hissin avatessaan kotiovensa. Hän katsoi toista ja pian tyttö olikin jo hänen edessään.
”Mikä vain käy..” Mustahiuksinen sanoi pienesti hymyillen ja slitti kädellään toisen kämmenselkää.
Hissi ilmoitti saapuneensa yläkerrokseen ja Yoshi astui siihen naurahtaen Sarahin sanoja.
”En usko, että kävisin ihan koripalloilijasta...” Hän ei oikein harrastanut muuta kuin salilla käymistä ja joskus uimista. Ei niitäkään kyllä ihan harrastuksiksi voinut sanoa.
”Etkä sä kävis Evasta. Oot liian kaunis.” Nuorukainen sanoi ja silitti toisen poskea samalla kun hissi nytkähti käyntiin. Pian he olisivat jo hänen autollaan.

Auton lukot avautuivat taas kuin lennosta kauempaa ja he saivat ilokseen huomata sateen lakanneen enää vain tihkusateeksi. Nuorukainen piti taas talonsa ovea tytölle auki ja samalla hän kietoi kätensä toisen harteille ja autolle päästyään antoi tytön kavuta pelkääjän paikalle laittaen sitten oven kiinni. Hän hölkkäsi auton edestä toiselle puolelle ja pian hän istui jo autossa. Hän tunsi penkin nahan myötäilevän häntä allaan ja hänen autonsa oli varmasti mukavin missä hän ikinä oli matkustanut – voitti jopa limusiinit!
”No niin, teille päin sitten...” Yoshi sanoi ja etsi tytön käden omaansa auton käynnistyksen jälkeen.

"Taitaa olla kalla ja orkidea." Sarah vastasi ja hymyili pojan tyttöni ilmaukselle. "Olen tyttösi ja sinä taidat olla minun... poikani ja kultani." Tyttö silitti Yoshin poskea ja hymyili tälle suloisesti.

"Hmm... Mä en taida sitten tehä mitään, jos olen täydellinen." Tyttö nousi ylös ja napitti takin kiinni. Takki oli onneksi kuiva. Yoshi huusi taas jotain japaniksi mamorulle ja he lähtivät hissille. "Mähän käytin sitä vaan pituuden vertauskuvana." Sarah sanoi ja suuteli poikaa hellästi. "Ja taisin arvata että tiedät sen. Kuinkas kauan mua ollaan vakoiltu?" Sarah naurahti leikillään ja kutitti toisen leukaa. "Ja jos sopii tulet meille lauantaine kahden jälkeen. Sillon on paras aika."

Astuessaan ulos pojan auki pitämästä ovesta tyttö huomasi sateen melkein lakanneen. Tyttö laittoi kätensä toisen vyötärön ympäri ja kipusi pian autoon. Pojan sulkiessa oven ja hölkätessä auton edestä omalle paikalle Sarah osoitti kadun kulmaa jossa katulamppu paistoi tyttöporukkaan, joka oli pysähtynyt ja tuijasi nyt auton suuntaan. "Noihan on kanssa astonilaisia." Sarah katsoi poikaa ja puristi tämän kättä. "Musta tuntuu että meistä huhutaan jo huomenna."

Auto kaarsi Sarahin kotikadulle ja tyttö osoitti valkoista omakotitaloa, joka ei tosin näkynyt korkean kiviaidan takaa. "Tuossa." Sarah kaivoi avaimet laukussa ja painoi punaista nappia. Takorautaiset portit avautuivat ja auto lähti hyrräämään hiekkaista pihatietä talon vierelle. Sarah kumartui pitkään suudelmaan. "Kiitos illasta. Nähdään koulussa huomenna ja lauantaina meillä." Sarah silitti Yoshin poskea ja avasi sitten oven. "Hei sitten." Tyttö lähti ovia kohti ja avasti sen heiluttaen vielä pojan perään. Sarah riisuutui ja kiipesi portat ylös ja avasi parvekkeen oven ja nojautui katsomaan vielä kadulla loittonevia ajovaloja. Tyttö kääntyi ja oli menossa huoneeseensa, kun veljen käsi pysäytti tytön kulun. "Irti." "En irrota. Ennen kun kerrot kaiki veljellesi." Sarah kääntyi turhautuneena Frediin päin. "Niin mitä?" "No kukas se tyyppi oli joka toi sinut kotiin?" Sisko mulkoili veljeään. Että pitikin tunkea nokkansa joka asiaan. "Voi olla kuka vaan." Fred nosti kulmiaan "Jaa jaa. Kuka vaan taitaa olla itse herra tekemätön." Sarah katsoi veljeään taas vihaisesti "Voi vaikka olla. Entä sitten?" "Ei mitään. Lähetän vain varoituksen sulle siskosein." "Jaa. Että minkäs laisen?" Veli kohautti olkiaan "Et sä tahdo kuulla." "No olen sitten kuulematta." Sarah lampsi huoneeseensa ja lukitsi oven. Käpertyessään katostaroikkuvaan pallotuoliin tyttö kaivoi kännykkänsä esille ja lähetti pojalle ensimmäisen tekstiviestin: "Fredillä on kai pissa noussu päähän isoveljen roolissa. Hyvää yötä!" Viestin lähdettyä Sarah hymyili hiljaa ja tuijotti ikkunasta jo melkein pilvettömälle taivaalle. Niin ne säät muuttuu. San Diegossa ainakin.

"Sarah! Syömään!" Äidin kujertava ääni kuului alakerrasta. Pakko kai oli. Sarah vielä hymyili peliinsä ja laskeutui portaat alas. "Miten sinulla meni tämä päivä, kultaseni?" Äiti suukotti tyttöä poskille. "Hyvin." "Kenen kanssa sinä olit tänään?" Fred naureskeli taustalla äidin huomaamatta "Yhden... ystävän. Käytiin kahvilla ja sitten oltiin sen kotona. Tilattiin kiinalaista." Eihän Sarah valehdellut. Hän oli yhden ystävänsä luona. Tyttö ei vain maininnut olevansa poikaystävän luona. "No. Diana on laittanut hyvää ruokaa. Jopa permpaa kuin kiinalainen." Sarah yritti hymyillä äidilleen ja vilkaisi isää joka virnisti. Tyttö huokaisi ja istahti paikalleen. "Voi kultapienet!" Äiti aloitti ja katsoi lapsiaan "Minä ja isä haluamme pyytää anteeksi riitojamme ja unohtamaan koko jutun. Me ainakin haluamme. Pyydämme anteeksi." Äiti hymyili Fredille ja Sarahille. Sisarukset katsoivat ensin toisiaan ja sitten vanhempiaan "Ei semitään." Pääsi kuorossa sanat. Sarahin sisällä kukki jokin. Yoshi oli puhunut totta.

//Kirjotatko viimeisen vai onko tää viimeinen? alotanko uuden topicin heti?

//Mä kirjotan vielä viimeisen tuohon loppuun vaikka ^^//

”Kauan.” Poika sanoi leikkisästi. Kyllä hän aina tytön oli huomannut sillä silmällä, mutta vasta lähiaikoina hänen tunteisiinsa oli sekoittunut jotain muutakin kuin vain ystävyyttä. Ne ”vaaleanpunaiset tunteet” olivat sekoittaneet välillä nuorukaisen pään ja nyt kun hän sai olla tyttönsä kanssa, mikä olisi sen ihanempaa!
”Kahden jälkeen sopii täydellisesti.” Poika nyökkäsi leveä hymy kasvoillaan ja mietti jo ahkerasti olisivatko he kaksin, vai olisiko talossa joku muukin? Hän päätti jättää arvuuttelun tuonnemmaksi, sillä kyllähän hän sen sitten näkisi kun sen aika tulisi. Lauantaina siis.

”Hienoa...” Poika tuhahti ja kaarsi parkkipaikalta pois. Heidän ajaessaan tyttöparven ohi, heidän päänsä seurasivat autoa kuin haukat. Yksi jopa vilkutti heille. Yoshilla ei tietenkään ollut mitään aavistusta ketkä siinä siesoivat, sillä hän ei paljon solminut ystävyyssuhteita – ei monia löyhiäkään. Se ei ollut hänen tapansa. Kommenttiaan poika ei ollut tarkoittanut ilkeästi vaan äänensävy oli ollut hieman kyllästynyt. Hän ei ymmärtänyt, mitä järkeä juoruissa edes oli? Miten muka hänen yksityisasiansa kuului koko kansalle? Kyllä hän sitä pystyi kailottamaan vaikka koko kansalle, että hän Sarahin kanssa oli, mutta sen hän haluaisi tehdä itse. Tämä oli kuitenkin varmasti liian suuri toive rikkaalle nuorukaiselle, jota piirittivät tyttöparvet kännyköineen ja viestinlähettäjineen.

Auto ajoi hiljaisena teillä ja se erottui muista autoista kuin nokikimpale lumesta. Yoshi ajoi rennosti yksi käsi ratilla ja toinen käsi vaaleahiuksisen kädessä. Hän oli nojautunut penkkiinsä ja tumma katse katsoi laiskasti eteen päin, sillä häntä masensi sade, jota tuli koko ajan taivaasta. Se ei näyttänyt lakkaavan ollenkaan.
Sarahin kotikatu näytti mukavalta ja rauhalliselta ja pian Yoshinori näkikin tytön osoittamana hänen talonsa. Hän oli odottanutkin jotain tällaista, sillä asuivathan he Kaliforniassa ja normaalisti hieman varakkaammat perheet asuivat rannan lähistöllä.
Musta auto kaarsi hiljaa pihalle ja ääntä kuului vain renkaiden painautuessa hiekkamaahan. Poika pysäytti autonsa melkein oven eteen ja kääntyi tyttöön päin vastaten toisen suudelmaan.
”Nähdään.” Yoshi sanoi hiljaa ja pieni hymy valaisi nuorukaisen kasvoja. Hän heilautti vielä kättään toiselle ja tarttui sitten rattiinsa kääntäen sitä niin että pääsi piha-alueelta pois.

Hölmistynyt hymy pysyi nuorukaisen kasvoilla vielä pitkään hänen lähtönsä jälkeen. Mamorun tavatessaan juhlapaikalla mies katsoi häntä ensin oudosti ja sitten pudisti päätään.
”Sä olet mennyttä miestä...” Henkivartija hengähti lyöden Yoshinoria pari kertaa ystävän tavoin selkään ja heittäen nuorukaiselle kassin, joka sisälsi uudet vaatteet ja kaiken muun hyödyllisen, jota hän sinä iltana tulisi vielä tarvitsemaan.