did you know those plastic girls can cry ?

// jooooo en kuole :----D

Brandon virnisti hienoisesti tytön näykkäisylle, joka pääsi yllättämään hänet. Ehkä ei pitäisi yllättyä enää mistään, mitään nuo tekisivät, sillä viimeaikaisten tietojen mukaan ainakin tietyt kerman jäsenet pystyivät yllättämään mitä yllättävimmillä tavoilla.

Toinen kulma kohosi hivenen toisen ottaessa takapakkia, todetessa, että hän muka teki tätä usein. No ei kai nyt sentään? Joko se nyt luopui leikistä? Tylsää.
"Tuskinpa sentään", tyytyy toteamaan havahtuessaan seuraavan kerran siihen, että tyttö nykäisi hänet irti seinästä, huomaten pian olevansa itse niin sanotusti päällä, tytön jalka hänen ympärillään.
Selvä, ei ainakaan luopunut leikistä – ainakaan vielä.

Hitaasti poika liu’utti huuliaan hivenen alemmas, tytön kaulalle, hamuten sitä pehmeästi. Se nyt tästä vielä puuttuisikin, että hän jättäisi jonkin näköisiä jälkiä neiti Kimin kaulalle... Vaikka toisaalta, nehän olivat Giselen kaulassa, eivät hänen. Eikä kukaan voisi todistaa, että hän oli tehnyt ne, vai? Mutta Brandon päätti leikkiä vielä vähän mukavaa, kun oli aloittanut jo, ja säästää Giselen selittelemiseltä.

Gisele henkäisi tahtomattaankin tuntiessaan Brandonin huulet kaulallaan. Eh, helkkari. Taisipa hän olla hiukan muunkinlaisessa puutteessa kuin vain huomion. Ei sinällään mikään ihme - tyttö ei jaksanut edes muistaa milloin oli jotakin vastaavaa selvin päin hommaillut. Vaivoin toisen henkäisyn tukahduttaen likka puri huultaan nojatessaan päätään seinään, tarjoten toiselle lisätilaa - tosin samalla toivoen että jätkä ymmärtäisi olla häntä merkkailematta. Jos ei tuo ei sitä tajuaisi, niin saisi todellakin valmistautua läimäytykseen.

Giselen sormet eksyivät jätkän paidanhelmalle, ja siitä paidan alle sivelemään tuon hyväkuntoiselta vaikuttavaa vatsaa. Toinen ei mikään ihan ruipelo tosiaankaan ollut. Tappelu Brandonin ja Jaydenin välillä ei välttämättä niin huonosti herra Mooren kannalta ehkä päättyisikään... tuon ajatuksen kummallisesti pulpahdettua Giselen päähän, tuli hänelle samalla mieleen että olikohan Cat kokenut saman? Ja oliko tämä jotenkin moraalisesti väärin tai jotain? Ja mitähän vittua hän oli oikeasti taas tekemässä?
Kummallisten ajatusten ajattelu oli kyllä hieman hankalaa tässä tilanteessa, etenkin kun yksi osa hänestä kiljui lopettamaan, toinen olisi voinut repiä paidan (ja vähän muutakin) pojan päältä, kolmas halusi kohteliaasti tiedustella oliko jätkä tehnyt samaa Catille ja neljäs yritti pitää suun tukossa jottei hän päästäisi enää ei-toivottuja äännähdyksiä.

Tytön se osa, jonka mielitekona oli paidan repiminen jätkän päältä, sai hillittyä itsensä jotenkin... jos hillitsemiseksi voi laskea sen, että neidin kädet tulivat paidan alta pois ja kiertyivät pojan ympärille. Gisele arveli vielä tukevasti maan kamaralla olevan jalkansa polven painavan jokseenkin epämiellyttävästi Brandonia johonkin reiden tienoille, joten tyttö aavistuksen hypähtäen kietoi tuon toisenkin jalkansa jätkän ympärille. Hän luotti siihen että toinen tajusi ottaa hänet syliinsä.

// diipadaa ........

Ainakaan ei tainnut pahalta tuntua tytön äännähdyksestä päätellen

Jätkä tunsi selvästi, miten paidan helma kohosi, toisen sormien livahtaessa sen alle. Brandon huoahti hivenen toisen kaulaa vasten, ihan mukavalta kuitenkin tuntui, vaikka hänen täytyikin välillä muistuttaa itseään, kenen kanssa oli tekemisissä, ettei vain käyttäytyisi... sopimattomasti.

Giselen hypähtäessä ja kietoessa molemmat jalkansa nuorukaisen ympärille, tajusi tuo reagoida sen verran, että koppasi tytön syliinsä eikä antanut tipahtaa vessan lattialle – mikä sinänsä olisi ollut varsin koomista, mutta tällä hetkellä Brandonia ei huvittanut kokeilla, mitä toinen reagoisi. Tämä veti pidemmän korren.

Hetken tutkittuaan toista hivenen huvittunut katse silmissään huulet palasivat takaisin kaulalle tekemään tutkimusmatkaansa, lipuen hitaasti solisluille ja takaisin huulille.

Jätkän kevyt henkäys sai Giselen hymyilemään itsekseen. Nyt hän tosiaankin muisti miiten hauskaa näiden tämänkaltaisten tyyppien kiusaaminen oli. Tässä tosin piti varoa ettei itsekin innostunut liikaa. Haloo, tyttöjen wc! Ei kovin turvallista - mutta olikohan tässä sitten mitään muutakaan turvallista. Brandonhan saattaisi perua aiemmat sanansa ja käydä leveilemään kavereilleen tästäkin seikkailusta... hemmetti soikoon, Gisele tosiaan toivoi ettei niin kävisi.

Gisele ehti päästämään huuliensa välistä vielä yhden huonosti hillityn henkäyksen ennen suudelmaan palaamista. Hän yllätti itsensäkin vastatessaan siihen kauhistuttavan nälkäisesti ja onnistui vain vaivoin erottamaan itsensä toisen huulista. Tyttö antoi sormiensa nousta hitaasti Brandonin niskaan ja vinosti hymyillen likka nojautui suutelemaan pojan korvalehteä.

"Lopeta", Gisele kuiskasi toisen korvaan ja suuteli sitä uudestaan. "Tämä on tyttöjen wc."

//kökköä o_o//

// kuraa tältä sunnnalta... lyhyttä kuraa vieläpä.

Brandon hymähti ajatuksissaan Giselen vastatessa suudelmaan jokseenkin nälkäiseen sävyyn, tuon pian rekisteröidessä neitokaisen olevan hänen korvassaan kiinni. Ja tällä kertaa todeten jotain jokseenkin äärimmäisen huvittavaa, tai ainakin siltä jätkästä itsestään tuntui toisen sanojen jälkeen. Naurahdus tukahdutettiin toisen kaulaan, pojan kuljettaessa huuliaan tuon korvanlehdelle, jota hän näykkäisi pehmeästi.

"Enköhän minä ole sen jo huomannut", heitettiin matalasti jälkimmäisiin sanoihin vastaukseksi, Brandonin huulien liikkuessa takaisin Giselen kaulalle.
"... Haluatko muka oikeasti, että lopetan?" kysyttiin jätkän virnistäessä vinosti tytön kaulaa vasten, huulien pyyhkiessä kaulan yli takaisin huulien luokse, suoden niille hivenen rajumman puoleisen suudelman.

//ehkä pitäs ajatella kuten rige: kunhan peli etenee, ei väliä :---)//

Gisele yritti sulkea mielestään Brandonin huulien retkeilyn, suudelman, kaiken. Pirun hankalaa, etenkin kun sattui olemaan tuon sylissä. Ja vielä hankalampaa kun rupesi ajattelemaan sitä raivostuttavan mukavaa kihelmöintiä, jonka jätkän huulet saivat aikaan. Helkkari.

"En oikeasti", tyttö vastasi, joskin toivoi heti että olisi sanonut yksinkertaisesti vain 'joo'. Hän naurahti kevyesti omalle typeryydelleen. "Tai siis kyllä haluan... joku voi kävellä sisään ja nähdä ja sitä paitsi tää menee ihan väärin."
Gisele nojautui hieman taakse (no, ihan kuin siinä olisi erityisesti mihinkään päässyt, mutta kuitenkin), nostaen etusormensa pojan huulille ikään kuin estääkseen tuota tekemästä enää mitään tuollaista raivostuttavan mukavaa. Sormi tosin jatkoi melkein heti matkaansa toisen kaulalle ja päätyi jälleen jätkän rintakehälle, kuten alussakin.

"Ja mitä se Hachikosi ajattelis?" Gisele kysäisi palauttaen ajatuksensa vastalauseisiinsa. Ja pääsihän tässä testaamaan samalla yhtä juoruakin, jee.

Jätkä naurahti matalasti Giselen sanoille, kyllähän sen näki jo naamasta, ettei tuo halunnut oikeasti, että hän lopettaisi. Oli vain tylsä, eikä ottanut riskejä. Tosin, mikä Brandon sitä oli sanomaan, kun ei osannut kuvitella itseään toisen sanomaan? Eikä kyllä halunnutkaan. Ah, suosittujen elämän rajoitukset, mikä autuas ihanuus...

"Missä on kaikki seikkailumielesi?" kysyttiin vinon virnistyksen kera, joka lientyi vain pieneen hymynkareeseen suupieleen, kun toinen painoi sormensa hänen huulilleen, liu'uttaen sen kaulan kautta takaisin rintakehälle. Hienoinen hymähdys karkasi Brandonin huulten välistä Giselen ottaessa Hachin puheeksi.

"Jaa-a, empä tiedä... Pitäisiköhän kysyä ensi kerralla kun nään?" pohtii ääneen. Totta puhuen hänen pitäisi varmaan kysyä tytöltä, että mitä tuo oikein ajatteli niistä juoruista, joissa suurenneltiin heidän... suhdettaan, jota ei siis ollut. Tai ainakin Brandon luuli, ettei ollut. Tai sitten oli. Tai jotain. Hän alkoi itsekin olla jo hivenen kujalla näiden kaiken maailman juorujen kanssa, että vähemmästäkin järki lähtisi.

Pöh, seikkailumieltäkö tässä muka tarvittiin... Giselen mielestä tämä oli vain kyse rohkeudesta, siitä, uskaltaisiko näyttää naamaansa enää Cherie Hayesin lähettyvillä jos juttu lähtisi kiertämään. Gisele nimittäin tiesi sanoa että Cherry osasi tarpeen tullen olla aivan julmetun ilkeä ja kauhea - olihan hän päässyt seuraamaan aitiopaikalta. Niin ja jutun liikkeelle lähtemisestä kun nyt tuli puheeksi niin...

"Et kyllä helkkarissa kysy", Gisele totesi kulmiaan kurtistaen. Hän ei ihan luottanut jonkun randomin ekaluokkalaisen taitoihin pitää tämänkaltaisia juttuja pelkästään omana tietonaan. Häntä alkoi muutenkin epäilyttää koko tämä episodi vielä entistä enemmän nyt kun Brandon oli ehdottanut siltä randomilta ekaluokkalaiselta asian tiedustelua... vaikka eihän se muija niin randomi ollut kun kerran nimenkin tiesi, mutta kuitenkin.

"Ei kai mun tarvi nyt alkaa katua tätä?"

Brandon purskahti nauramaan Giselen puhuessa ja kurtistaessa kulmiaan. Ei oikeasti voi olla totta, noinko tosissaan toinen tämän otti?
"Äläs nyt hermostu", todettiin jätkän virnistäessä epämääräisesti.
"Ja mitä katumiseen tulee... Niin, ehkä sun pitää miettiä itse", jatkettiin sitten, Brandonin sulkiessa toisen suun taas omallaan, antaen huuliensa liukua hetkeksi kaulalle, sitten korvan luo.
"... Nähdään Gisele", kuiskattiin tytön korvaan, jätkän näykkäistessä korvanlehteä keveästi, ennen kuin hän laski toisen takaisin omien jalkojensa varaan.

Hetkessä Brandon seisoskeli tyttöjen vessan ovella, katsellen hetken Giseleä nojaillen oven pieleen, ennen kuin soi toiselle hymyn ja käden heilautuksen, ennen kuin katosi ovesta takaisin Astonin käytäville. Pikainen tarkastelu siniharmailla silmillä osoitti, että tunnit eivät olleet loppuneet eikä näköpiirissä ollut ketään lehmäblondia... Tarkemmin ajatellen ei yhtään ketään.

Jätkä virnisti keveästi, lähtien lampsimaan kohti pihaa hilpeästi vihellellen.

// and brandon läksii away, kiitos pelistä :----) ... joskus jotain uutta ?

Gisele suorastaan loukkaantui Brandonin nauraessa. Miten tuolla oli pokkaa nauraa hänelle? Yh, raivostuttava tyyppi, ja silti jollain vielä raivostuttavammalla tavalla kiinnostava - vaikka Gisele arvelikin kiinnostuksensa johtuvan tästä episodista...

Tyttö jäi hetkeksi hieman hölmistyneenä tuijottamaan jätkän perään ja meinasi itsekin lähteä samantien ulos, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Jokuhan saattoi olla tuossa lähistöllä ja tehdä erinäisiä päätelmiä. Niinpä Gisele asteli peileille asettelemaan hiuksiaan, ja häipyi vasta kun arveli ettei kukaan enää jaksaisi ulkopuolella kytätä.

Gisele oli jokseenkin helpottunut todetessaan että käytävät loistivat tyhjyydellään, ja otti suunnaksi pukuhuoneet. Hänen pitäisi meikata ja muistaa olla katsomatta Brandon Mooren suuntaan enää tänään, jos siis jätkää näkisi...

//jjooohh, kiitoksia :> uutta ihan ehdottomasti joskus sit.//