You can try to tell me what is right or wrong

Romeo astui ruipeloa lähemmäksi, puhuen samalla. Sormet koskettelivat hennomman poskea. Andrew antoi toisen sanoa asiansa keskeyttämättä. Toisen syvät huokaisut saivat karmivan tunteen, että rastapää oli joutunut Andrewin takia kokemaan turhaa paskaa ja nyt häntä kyllästytti koko ihmisen näkeminen.
"Ensinnäkin mä en maannut sängyssä koko aikaa, Danny suurentelee. Toiseksin mä en ollut milläänlailla masentunut, enkä mä ollut todellakaan missään koomassa", Andrew aukaisi suunsa. Nyt tulisi pitkää tekstiä. "Mä vaan satuin olemaan väsyny ja sitte Danny tuli kyselemää kaikkea. Anteeks, en ois sanonu sanaakaa sille mistää mut se vaa jotenki.. saa mut puhumaan. Sit mua alko huolestuttaa ja ärsyttää että se tiesi, joten se heti oletti sen sillä, että mä oon ihan palasina ja suunnittelen itsemurhaa". Asiahan ei ihan noin ollut, mutta kyllä puolet puheista oli totta. Ei hän tahtonut Romeon luulevan, että hän olisi itkenyt taukoamatta ja valittanut toisen perään. Tietty hän oli ollut harmeissaan ja toivonut näkevän ihanan Romeon uudelleen, mutta oikeasti Danny oli suurennellut asioita.
"Mä en ehkä oo kuten te, mut en mäkään kuitenkaa ihan niin heikko oo..", mutistiin vielä perään. Ai, eikö tosiaan ollut?

"Ja kuinka monta kertaa mun pitää sanoa sulle, ettet sä ole idiootti?", Andrew kysyi. "Sano mitä sanot, mä en pidä sua idioottina", kuiskattiin perään.
Sitten toinen vielä kielsi tyhmäilemästä ja käski kieltää, jos menisi liiaksi. Romeo otti hänet syleilyynsä, Andrew painoi huokaisten otsansa vasten tämän olkapäätä. Kädet ottivat hennosti toisen käsivarsista kiinni, jotka olivat kietoutuneena hänen ympärilleen. Seuraavaksi toinen jo kyseli siitä, että ruipelo oli tahtonut jutella. Se kysymys pyyhittiin ja palattiin aikaisempaan lauseeseen.
"Entä jos mä tahdon että menee liiaksi", Andrew kuiskasi, vaikka tiesikin, että olisi kannattanut olla hiljaa. Hänen olonsa oli jo paljon parempi. Varmaan johtui siitä, että oli päässyt toisen syleilyyn. "Entä jos mä tahdon tulla sun luokse ja että sä otat mut?", hän kysyi surkeana. Hän oli tyytymätön, sillä Romeo käyttäytyi juuri niin mitä hän oli pelännyt. Toinen oli tässä vain sitä varten, että pääsi pyytämään anteeksi ruipelon heikkoutta ja sitten he hyvästelivät? Eikä. Ei tässä pahempaa suuntaan ainakaan voitu enää mennä. Andrew varmasti kestäisi tämän seuraavalla kerralla jo paremmin. Hän tottuisi tähän, jos rastapää vain antaisi siihen mahdollisuuden.
"Tee mitä haluat ja kenen kanssa tahdot, mut älä hyvästele mua vielä, kiltti", tuli uusi anova kuiskaus. "Mä lupaan etten aio vaatia sulta mitään, enkä ala roikkumaa. Mut älä vielä torju mua. Älä vielä työnnä mua pois".

Romeo hymähti ja todella toivoi Andrewin puhuvan totta. Mielessä oli kuitenkin pieni epäuskon jyvä. Toinen puhui paljon, yritti selittää ja antaa itsestään vähemmän säälittävän kuvan. Romeon teki mieli vetää toinen vain paremmin syleilyynsä ja pyytää tuota puhumasta paskaa.
"En mä sua niin särkyvänä pidä, kun Danny. Se oli ihan raivoissaan, mut se välittää susta", Romeo naurahti. "Mut sä oot silti pieni prinsessa", tuo huokaisi pörröttäen toisen tukkaa hymy huulillaan.

Andrew jankutti, ettei Romeo hänen mielestään idiootti ollut. Sanoi rastapää itse mitä vain. Siihen Romeo pudisti hieman päätään. Andrew oli vain hyväuskoinen pieni ja viaton poika, jonka hän julmasti oli tainnut saada ihastumaan itseensä. Eikä Romeolla ollut antaa toiselle vastakaikua.. tai no, ehkä hieman ei hän muuten vaivautuisi toista edes näkemään saati tappelemaan tuon veljen kanssa. Mutta ei ollut Romeon kesyttänyttä ja tuskin tulisikaan. andrew vaarantaisi itsensä tai vähintään särkisi. Romeo olisi toisaalta tahtonut työntää pojan luotaan ja toisaalta taas naida tuon lähes hengiltä. Hän ei tehnyt kumpaakaan.
Andrew ei vastannut hänelle, vaan haastoi että voisi sattua haluamaankin tilanteen menevän liiaksi. Romeo tuhahti ja tarrtui toista olkapäistä vetäen hieman kauemmas itsestään voidakseen katsoa silmiin. Andrew jatkoi, antoi ymmärtää että tahtoi Romeon luo, ja tahtoi että rastapää ottaisi tuon kuten viimeksi.
Romeo oli jo väittämässä vastaan, mutta kuuli viimeksi lausutut sanat. Andrew sanoi, ettei tuota haitannut vaikka Romeolla olisi muita, kunhan hän ei hylkäisi toista tai työntäisi pois. rastapää katsoi toisen silmiin jotenkin vauhkona ja hivenen säikähtäneenäkin. Harvinaista hänen tasaisen välinpitämättömällä luonteellaan.

Andrew, tiedätkö sä edes mitä sä puhut?", Romeo tuhahti tarttuen toista leuasta katsellen tiukasti toisen pojan silmiin. "Ei, mä en todellakaan aio viedä sua nyt kotiin ja naida hengiltä. Mä lupasin sun veljelles olla kajoamatta suhun, eikä se vaikuta tyypiltä joka liioin pitää rikotuista lupaksista", romeo puhui katsetta silmistä irrottamatta. sanat päätettiin kevyeen suukkoon toisen huulille.
"Miksi sä haluat enää edes nähdä mua, pieni? mä aiheutan sulle vain pahaa mieltä. Ja vaikka mä sun kanssa nyt viihdynkin, en mä välttämättä jaksa kuin kuukauden jos sitäkään. andrew, sä vaadit multa paljon. Mä en halua kiintyä ihmisiin, joiden kanssa mulla on fyysinen suhde. Se... ei oo normaalia mulle."
kai hän ilmaisi tuntemuksiaan tökerösti, oliko muka reilua sanoa suoraan ihmiselle, ettei tahtonut kiintyä tuohon. Romeo ei tahtonut satuttaa itseään, sitä hän olisi tehnyt jos johonkin onnistuisi kiintynmään. Ja Andrewin kanssa siihen oli vaara. Toisen persoona ol ivalloittanut hänet jo, Romeo tahtoisi pitää hetken hauskaa, mutta hän ei tahtoisi senkään jälkeen särkeä Andrewia.
"Älä anna mun rikkoa sua. Mä en halua, et sä annat", romeo huokaisi suukottaen toisen suupieltä. 2Enkä mä halua, että sä haluat olla mulle joku hetken seksilelu vain koska se on muka ainut mahdollisuus olla lähellä."

Oli turha vastata siihen kun toinen kertoi Dannyn välittävän hänestä. Totta kai hän tiesi sen. Danny oli hänen tuki ja turva, kaikken tärkeintä ja parasta koko maailmassa. Ja mieltä lämmitti se, että hän tiesi itsekin olevan tärkeintä veljelleen. Muut eivät osanneet edes kuvitella kuinka läheisiä ja tärkeitä he toisilleen olivat, vaikka sitä nyt ei aina varsinkaan blondin käyttäytymisestä huomannut. Prinsessaksi kutsuminen yleensä sai hymyn huulille, mutta nyt siihen ei osattu reagoida mitenkään. Oli paljon tärkeämpiä juttuja, joihin kiinnittää huomiota.
Vastaukseksi Andrew sai lauseihiinsa pään pudistelua ja tuhahduksia, jotka eivät ollenkaan kuulostaneet mukavilta tai hyväenteisiltä.

Romeo kysyi, että tiesikö Andrew ollenkaan mitä puhui. Totta kai hän tiesi. Mitä toinen oikein ajatteli hänestä? Vaikka hän olikin typeränä mennyt toiseen kiintymään enemmän kuin oli sallittua, kyllä hän silti osasi ajatella järkevästi toisen seurassa. Ei hän nyt niin säälittävä raukka ollut, ettei tajuisi mitä suustaan päästäisi.
"Kyllä mä tiedän mitä puhun", vastattiin. Siihen ei voinut muutakaan sanoa. Turhaan hän rupeaisi selittelemään sen tarkemmin, koska se tuskin muuttaisi mitään. Romeo uskoi joko tuosta tai sitten ei. Luultavasti ei. "Pistää vähän mietittämää kuinka typeränä sä mua pidät..", ruipelo henkäisi ja laski katseensa toisen rintakehälle, vaikka toinen yrittikin tavoitella hänen katsettaan.
Romeo mainitsi Dannyn ja siitä, ettei aikoisi kajota enää Andrewiin. Sen jälkeen hän sai hennon suukon huulilleen, jolloin sulki silmät. Eikä hän avannut niitä vaikka toinen oli lopettanut lyhyen suukkonsa. "Mut eihän Danny mene edes kotiin", Andrew yritti epätoivoisena. Hän puri huultaan toivottomana. Totta se oli, ettei Danny mennyt kotiin, mutta epätoivoisia tässä oltiin sen takia, että rastapää oli nähtävästi jo päättänyt, ettei tulisi heidän välillään tapahtuvan nyt, eikä enää koskaa mitään. Sen mistä Andrew tiesi Dannyn menevän muualle kuin kotiin, johtui siitä, että blondi oli lähtenyt kävelemään ihan eri suuntaan mistä he olivat aikaisemmin saapuneet paikalle. Ja Danny muutenkin aina uhitteli ja käskytti poikaa menemään kotiin, mutta itse lähti aina muualle, koska tiesi ruipelon tottelevan. Sitten toinen ilmestyi vasta seuraavana päivänä, jos silloinkaan.
Andrew ei aikonut luovuttaa näin helpolla, tällä kertaa hän ei suostuisi olemaan niin heikko. Hänen oli pakko olla vahvempi. Hän ei tahtonut vielä luopua Romeosta. Ei vielä.
"Mä viihdyn sun seurassa", vastattiin totuudenmukaisesti. Ja kyllä hän seksistäkin oli nauttinut, suuresti. "Jos sä aiheuttaisit mulle pelkkää pahaa mieltä en olis tänne jääny". Miten hirveältä se kuulostikaan kun Romeo taas antoi vahvistuksia hänen aikaisempiin ajatuksiin, siitä ettei toinen häntä välttämättä kauaa jaksaisi. Toinen kertoi rehellisesti, ettei ehkä jaksaisi edes kuukautta tavata ruipeloa.
"Ei sun tarvitse kiintyä muhun", yritettiin edelleen epätoivoisina. Tähänkö tämä sitten jäisi? Seuraavat sanat kuuluivat taas Romeon suusta ja Andrew nosti katseensa takaisin toisen silmiin. "Mutta kun mä annan sulle luvan. En mä tästä enempää voi rikkoutua. Ehkä mä haluan olla.. sun seksilelu".

Sitten Andrew astui ihan millin kauemmaksi. "Minkä takia sä edes kutsuit mut tänne jos et tahdo enää nähdä mua? pyysitkö sä mut tänne kuuntelemaa sitä kuinka typerä mä oon ja että sä haluat musta eroon?", hän kysyi jokseenkin vihaisena, joka oli täysin epänormaalia häneltä. Äänessä kaikui myös pettymys ja se sama suru, joka häneen oli iskeytynyt.
"Ei tullu mielee, että mä tajuaisin sen muutenkin? olis käyny ehkä vähän helpommalla jos et ois ottanu ollenkaa sitte yhteyttä. Ihan turhaa me tässä seistää jos tahdot mut vaan pois. Ei sun tarvii olla ystävällinen ja esittää välittävää vaa sen takia että oon.. heikko ja... säälittävä".
Andrew oli päättänyt, ettei aikoisi luovuttaa helpolla, mutta ei hän voisi väkisinkään toista pakottamaan kattelemaan häntä. Ei hän väkisin voisi toisen perässä roikkua. Niin kamalaa kuin se olikaan, kai hänen olisi pakko luovuttaa. Kyyneleet, jotka olivat taas aikeissa täyttää silmät, yritettiin pysäyttää jatkamalla äskeistä.
"Ja olipa viisasta ruveta Dannyn kanssa tappelemaa vaa tän takia. Mitä järkeä oli olla tottelematta sitä jos muutenki aioit hakeutua musta eroon?"

Toinen jupisi vastaan, ihmetteli kuinka tyhmänä Romeo mahtoi Andrewia pitää ja sitten väitti, ettei Danny ollut edes menossa kotiinsa. Siitä romeo ei tiennyt, mutta harvinaista kyllä ajatteli pitäytyä lupauksessaan. Ainakin vielä.
Toien yritti puhua Romeota ympäri ja osin siinä onnistuikin.
"Andrew", rastapää huokaisi sipaisten uudemman kerran poskea koittaen pientä hymyä. Oikeasti hän ei enää tiennyt niin hyvin mitä olisi kuulunut tehdä. Ruipelo ilmoitti, ettei rastapään tarvitsisi kiintyä Andrewiin, Romeo nauroi. "Pitäisi. Se on väistämätöntä", Romeo huokaisi antaen käsiensä kiertyä uudemman kerran Andrewin ympärille. Poika ei voinut muuta kuin huokaista toisen sanoille. "Andrew, mun ei pitäisi antaa sun olla mun seksilelu. Mä en kai edes saisi mieltää sua niin helvetin kiihottavana. On väärin pitää ihmisiä objekteina, mä tiedän. Mä en vaan mahda sille yhtään mitään."

Andrew astui kauemmas Romeosta, olemattomasti mutta hieman kuitenkin. Toisen äänensävy oli jopa yllättävä Romeo jäi katsomaan toista neutraali ilme kasvoillaan. "Mä tahdoin nähdä sut, sä et ole typerä ja mä en halua susta eroon", poika lausui. Hän tahtoi suudella kaikki nuo typerät luulot Andrewista, hän tahtoi antaa tuon ymmärtää, ettei ollut mikään yhdentekevä. Mutta olisiko se ruipelon vakuuttanut? Romeolla kun oli taipumusta suudella joka toista vastaantulijaa.
"Kuuleppas nyt heikko ja säälittävä. Et viittis olla kokoajan noin helvetin epävarma itsestäsi. Jos mä pitäisin sua turhana ja yhdentekevänä mä tuskin uhraisin sulle ajatustakaan saati vaivautuisin ottamaan yhteyttä", Romeo puhui. "Puhumattakaan sitten sun veljes kanssa tappelemisesta. Mut mä haluan kuulla mielipiteet niiden omistajien suusta, en kenenkään toisen sanelemana", Romeo huokaisi.
"Sä et edes tajua kuinka helvetin paljon mun tekis mieli repiä sun vaatteet ja naida sua. Sä et tiedä, kuinka helvetin paljon mun tekee vain mieli ottaa sut nyt heti. Ja sä et tiedä kuinka helvetin vaikea mun on hillitä itseäni. Ei, en mä voi tehdä sulle mitään, kajota suhun. En mä voi aina ajatella vain sitä mikä on mun itseni mieleen ja mitä mä tahdon. Välillä on pakko tehdä' niin kun on oikein."
Olipa syvällistä tullakseen Romeon suusta, poika sulkikin sen suunsa ja vain katsoi toiseen. "Voi helvetti, Andrew", tuo puuskahti vetäen toisen silmiään pyöräyttäen kiinni itseensä ja hamusi väkivaltaisella himolla toisen huulia. Toinen käsi vajosi tuon lantiolle tuoden poikaa lähemmäs ja toisen annettiin upota hiuksiin.
"Mä en sais", poika puuskahti vasten toisen huulia syöden niitä sen jälkeenkin. Hän saattoi sanoa lähes mitä vain, mutta teki kuitenkin toista.

Kai se oli ihan hyvä, että Romeo jaksoi muistuttaa siitä kuinka piti toisia seksileluina ja ihmisiä objekteina, ettei antanut pienintäkään mahdollisuutta antaa ruipelon toivoa liikoja. Eihän siitä voinut kait kun olla kiitollinen, ettei turhia toiveita elätelty. Tuntui omituiselta, mutta kuitenkin mukavalta toisen sanoessa Andrewia kiihottavaksi.

Pian rastapää alkoi vuotaa vastauksiaan Andrewin ihmeellisille vihastuneille lauseille. Hän ei viitsinyt katsoa taaskaan toiseen. Hän oli itse niin hämmästynyt äänensävystään ja siitä miten oli puhunut. Ei hän koskaan käyttäytynyt niin. Se ei ollut Andrewin kaltaista. Nyt hän kuitenkin janosi vastauksia. Ja siitä janosta huolimatta ruipelon teki mieli vain pyytää toista olemaan hiljaa ja suudella häntä. Romeo, kiltti.
Toinen sanoi, ettei ruipelo ollut typery, eikä hän tahtonut tästä eoron. Sen jälkeen palattiinkin hänen heikkoon ja säälittävään luonteeseensa ja käytökseensä. Minkä hän sille mahtoi että oli niin epävarma? Ei hän voinut syyttää siitä pelkästään itseään, vaikka ei tahtonut laittaa sitä muidenkaan syyksi. Hänen elämänsä oli vain mennyt aina aika.. alakynnessä ja Dannyn varjossa.
Romeo kertoi haluavansa repiä hontelomman vaatteet ja naida tätä, hänellä oli vaikeuksia hillitä itseään.
"No mut ehkä se on munkin mieleen, ehkä mäki tahdon sitä", Andrew sanoi, yrittäen asettaa toiselle siitä ymmärryksen, ettei se olisi silloin millään tavoin väärin.

Andrew vedettiin toisen luokse ja rastapää suuteli häntä. Automaattisesti hän vastasi suudelmaan, silmät sulkeutuivat ja kädet kierrettiin toisen niskan taakse. Toisen käsi tuntui pysähtyvän hänen lantiolle ja toinen kietoutui hiusten sekaan. Hetken päästä Romeo henkäisi, ettei saisi tehdä näin, mutta jatkoi suutelua. Andrew kietoi kätensä kokonaan toisen kaulan ympärille, joutuen nousemaan sen takia hieman varpailleen, jotta pystyi suutelemaan vaativammin ja pääsemään toiseen paremmin kiinni. Hänen teki mieli kertoa toiselle, ettei tehnyt mitää väärää. Tätähän Andrew oli tahtonut.

Adrewin sanoille Romeo vain naurahti, Andrew oli pieni petopoika, jota ei haitannut tulla naiduksi? Romeo piti siitä, eikä dannyn tarvitsisi tietää Romeon sittenkin kajonneen tuon veljeen. Tai sitten rastapäisen idiootin oli vain kestettävä seuraamukset.
Andrew vastasi suudelmaan, mikä sai Romeon vain syventämään sitä. Toisen kädet kietoutuivat kaulaan, Romeo ynähti irrottautuen toisesta irrottaen samalla pojan itsestään. rastapää katsoi hetken aikaa toiseen tosisella ilmeellä sitten sulaen kiusoittelevaan hymyyn tönäisten pienemmän vasten kiipeilytelineen verkkoa painautuen itse päälle huulten hakiessa toisille. Romeo näykkäsi ja suuteli, siirtyi toisen kaulalle suudellen kevyesti. Ei merkkejä tälläkertaa, jos tapahtumat kerta yritettiin pitää salassa.

"Ei me voida täällä. Tänne paleltuu", rastapää huokaisi vasten toisen kaulaa. "Ja mulla ei ole kotiin mitään asiaa kun isällä on naisseuraa", Romeo huokaisi siirtyen Andrewin huulille kiihkeällä, kevyellä ja lyhyelläkin suudelmalla. Toinen käsi hakeutui ruipelon poskelle ja Romeon ruskeat silmät jäivät jumittamaan Andrewin silmiin.
"Mä taidan taas sortua suhun, prinsessa", Romeo naurahti. "Mun itsehillintä on luokiteltavissa näemmä olemattomaksi."

Romeo osasi aina säikäyttää ruipelon, nytkin kun toinen irrotti Andrewin itsestään irti, oli tämä täysin varma toisen muuttaneen sittenkin mieltään. Ehkei toinen tahtonut riskeeraa enää mitään. Saatanan Danny kun oli mennyt riehumaan. Vaikka oli Andrew tavallaan todella imarreltu siitä kuinka kovalla tahdolla blondi tahtoi häntä suojella.
Totinen ilme muuttui nopeasti ilkikuriseen hymyyn ja nyt Andrew tönäistiin vasten kiipeilytelineen verkkoa. Toinen näykkäsi häntä huulesta, suuteli ja siirtyi kaulan luokse. Ruipelo ei kerta kaikkiaan voinut olla henkäisemättä siitä hyvästä olosta. Romeo suuteli aina niin taidokkaasti, se sai kaikki ajatukset ja murheet katoamaan, eikä voinut keskittä mihinkään muuhun.

Harmikseen Andrew kuuli, ettei täällä voisi mitään tehdä. Okei, niin se oli järkevintä. Kuvitella nyt, että täällä Romeo rupeasi häntä naimaan, julkisella paikalla, pihalla. Kylmäkin kun oli. Ja miettiä nyt sitten vielä sitä, että jos joku muukin sattuisi yllättäen paikalle. Se olisi niiiiiin noloa, ainakin ruipelosta. Romeo nyt tuskin hätkähti mistään.
Andrew oli juuri aikeissaan ehdottaa, että he lähtisivät Romeon kämpille, mutta toinen kerkesi ennen sitä kertoa, ettei se olisi mahdollista. Ruipelo puri huultaan ja mietti.
Romeon silmät olivat taas löytäneet Andrewin omat. "Noh... haluaisitko sä tulla meille?", hän kysyi epävarmana. Toinen taatusti kieltäytyisi. Mutta Dannystä ei olisi ainakaan vaaraa. Toinen kun oli lähtenyt muualle, aivan taatusti baariin tai M.A:n luokse. Aikasintaan toinen tulisi aamuyöstä, mutta luultavasti vasta seuraavana iltana.

Kuten arvattavissakin, oli Andrew säikähtänyt Romeon tempausta. Eipä nuorempi kuitenkaan valittanut oloaan ollessaan suudeltuna. Syytäkään tuskin olisi ollut. Ellei toinen sitten ollut tullut järkiinsä ja tajunnut, että oli parempi olla tapaamatta Romeota enää ikinä. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Andrew ei jungannut vastaan siinäkään asiassa, ettei leikkipuisto ollut heille sopiva paikka naida. Tuo ehdotti Romeon tulemista luokseen, poika katsahti toista kuin mielipuolta. "Andrew", Romeo huokaisi painaen pienen suukon toisen huulille.
"Se ei olisi kovin fiksua", rastapää totesi lisäten itsekseen mielessä siihen, että oli Danny kotona tai ei.

"Mut en mä keksi mitään parempaakaan", Romeo huokaisi. Hänellä ei todellakaan ollut heittää mitään parempaa, joten kai hän voisi uskaltautua Andrewin kotiinkin. ja saada loputkin Dannyn vihasta niskaansa. Ihan kuin sitä ei olisi tarpeeksi vielä osaksi saatukaan.
Romeon kädet vaelsivat toisen kehilla, valuivat rintakehältä lantiolle, toinen ujutettiin Andrewin paidan alle selkäpuolelle, sormet leikittelivät housujen lantiovyöllä. Romeo katsahti alas hymähtäen pienesti palauttaen katseen jälleen silmiin.
"Mikä nyt on kohtuullinen paikka eikä liian kaukana", Romeo sanoi nuolaisten huuliaan erittäin vihjailevasti.

Kuten oltiin odotettu, Romeo ei ottanut kovinkaan innoissaan ideaa lähteä Andrewin luokse, vaan vilkaisi ruipeloa kuin mitäkin mielisairaalasta karannutta hullua. Rastapää huokaisi lausuen hennomman nimen. Hitsit. Ei kai se nyt niin surkea idea ollut? no okei, oli se aika surkea. Mutta ei tässä oikein muutakaan ideaa ollut. Olisihan Andrew voinut ehdottaa hotelliakin, mutta hänestä sellainen oli hyvin mautonta. Hotellissa naiskentelu ei ollut ihan hänen makuunsa. Tietenkin Romeon seurassa sellaiseenkin lähtisi, mutta mielummin pysyisi vaikka tässä.
Romeo totesi, ettei idea ollut kovinkaan fiksu. Andrew mutristi huuliaan. Saisikohan hän jotenkin muutettua toisen mieltä?

Onnekseen toinen kuitenkin sitten huokaisi, ettei keksisi muutakaan. Ruipelo soi toiselle sievän hymynsä. Lämmin käsi tunkeutui selän luokse, paidan alle ja toinen laskettiin lantiolle.
Romeo nuolaisi huuliaan, joihin Andrewin katse pysähtyi. "Mennäänkö nyt samantien?", hän kysyi hieman kärsimättömän oloisena.
"Ei siel tuu mitää ongelmia. Danny ilmestyy vasta huomenna aamupäivän jälkee, jos silloinkaa", hän lupasi. Eiköhän toinen uskoisi, sillä kai ruipelo nyt parhaiten veljensä tunti. "Mut mun kannattaa olla kotona ku se soittaa. Se nimittäin aina tarkistaa sillä että kysyy jotain sellaista, että en pysty vastaamaa ellen oo kotona. Sitte jos vastaan oikein kaikki on hyvin", hennompi virnisti ja palautti katseensa toisen silmiin. Viime kerralla kun Danny oli tarkistanut, oliko Andrew mennyt kotiin, hän oli kysynyt, että minkä väriset rintsikat hänen sängyn alla oli. Ihana veli..

Andrew osoitti mieltään mutristamalla huuliaan, eikä Romeo voinut muuta kuin suudella niitä pienesti hymähtäen. Miten kukaan pystyi olemaan tuollainen..?
Ja sitten tuo kehtasi vielä hymyillä niin tappavan suloisesti romeon myöntyessä ehdotukseen. Mentäisiinkö heti? Romeo nyökkäsi ja kiskaisi pojan kainaloons aujuttaen toisen kätensä lupia kyselemättä Andrewin takataskuun.
"Noi", rastapää ähkäisi oisoittaen tavaroitaan. luureja, jotka olivat tappelussa onnistuneet tippumaan ja dekkiä. Romeo irrottautui toisesta hakien luurit ne kaulaansa asettaen ja noukkien lohikäärmekuosisen dekkinsä kainaloonsa. "Nyt voidaan mennä", poika hymähti kävellen takaisin ruipelon luo suukottaen tuota poskelle ja vetäen samaisella tapaa kylkeensä kiinni kuin äskenkin.
"Toivotaan niin", Rastapää tuhahti huomautukseen Dannysta. Poika naurahti Andrewin kertoessa kuinka tuon veli testasi toisen olevan kotonaan. "Käyhän se niinkin.."

Romeo suukotti toisen päätä ja naurahti itselleen. hän ei enää osannut muistuttaa itselleen, että teki väärin. Hänellä oli vain mielessään se, että hän saisi jälleen naida Andrewia. Ja tuo pieni petomainen poju tekisi siitä varmasti jotain ainutlaatuista.

Romeo keräsi kamppeitaan ja myöntyi sitten lähtemään. Andrew hymyili toiselle, ehkä vähän liiankin innokkaana. Poika vedettiin toisen kylkeä vasten ja tämä nojautui hetkeksi toista vasten. Pieni jännitys iski ruipeloon kun tämä vasta nyt todella tajusi vievänsä toisen hänen kotiinsa.

Toivottavasti enää ei tapahtuisi mitään kamalan dramaattista, ei ainakaa tänää. Tänään oli tapahtunut liiaksikin. Mutta mitäpä muka nyt enää kävisi? Nyt kaikki oli hyvin, eikä mitään ongelmia ollut näkyvissä. Ainakaan toistaiseksi.
He lähtivät kävelemään pois päin, heidän taloa kohti. Enempää ruipelo ei olisikaan jaksanut odotella. Sitä paitsi ulkona alkoi olla hyvin viileää, niin myöhäkin jo oli.

---> jatkuu