Full of happiness

Pikkuneiti kuunteli tarkasti Demelzan ohjeet kylpyhuoneeseen. Ehkei Rin nyt eksyisi, ja jos eksyisi, hän voisi kysyä neuvoa Demelzan isältä? Niin, jos tyttö uskaltaisi.
"Ei sinun tarvitse. Ehkä minä löydän sinne itsekin", Rin vastasi hitusen huvittuneena ja soi Demelzalle pienen iloisen hymyn. Nörtti meni reppunsa luokse ja kaivoi sieltä esille pyyhkeen sekä yöpaidan. Hetken aikaa hän seisoi toisen huoneessa paikoillaan, kunnes viittoi käsillään oven suuntaan. "Minulla ei.. Kestä kauaa", Rin ilmoitti, hymyili ja katosi sitten Demelzan huoneesta. Tyttö kipitti hiljaisesti portaat alas ja suuntasi eteiseen, aivan niin kuin Demelza oli häntä ohjeistanut.
Ja nopeasti kylpyhuone löydettiin. Olipa onni.

Rin astui kylpyhuoneeseen ja silmäili uteliaana ympärilleen. Tyttö sulki oven perässään laittaen sen samalla lukkoon. Tyttö tutki hetken aikaa kylpyhuonetta katseellaan, kunnes alkoi riisua vaatteita yltään. Kun riisuminen oli suoritettu alusvaatteita myöten, astui pikkuneiti suihkun alle ja laittoi sen päälle.

Hänen suihkuhetkensä ei kestänyt kuin pari minuuttia, sillä Rin pesi itsensä ainoastaan vartalosaippualla. Hiukset hän oli pessyt jo edellispäivänä, eikä tyttö kokenut tarvetta pestä niitä tänään. Hän kuivasi itsensä pyyhkeeseensä ja alkoi pukea päälleen. Pian tytöllä oli yllä punainen yöpaita ja siihen kuuluvat punaiset yöhousut. Rin siisti kylpyhuonetta siihen kuntoon kuin se oli ennen hänen tuloaan ollut. Sen jälkeen hän poistui kylpyhuoneesta vaatekasansa kanssa.

Nörtti asteli sitten hiljaisin askelin takaisin Demelzan huoneeseen.

// oh jo neljäs sivu

Kun vakuuttelujen jälkeen Rin hävisi huoneesta, lähti Demelza hakemaan patjaa. Se ei ollut niin paksu kuin sängyissä, vanha ja kulunut, mikä hieman harmitti tyttöä. Hän toivoi sen kuitenkin käyvän yövieraalleen, koska sohvalle hän ei halunnut Riniä passittaa, ei missään nimessä! Vaatehuoneeseen pääsi suoraan yläkerran käytävältä, se oli täynnä käyttämättömiä tavaroita ja isän vaatteita. Patja ei onneksi ollut takimmaisessa nurkassa, vaikka sille ei ole ollut pitkään aikaan käyttöä. Sen sai helposti seinän vierestä vedettyä ulos. Demelza raahasi nukkuma-alustan puoliksi maata pitkin huoneeseensa. Viimein se levitettiin keskelle lattiaa. Tyttö poistui uudestaan huoneesta hakemaan peiton ja tyynyn sekä niihin lakanat.

"Ai, sä tulit jo", Dem sanoi tullessaan uudestaan huoneeseensa nähdessään suihkussa käyneen Trinityn. Taviksen sylissä oli lakanakasa, sen hän heitti sängynsä päälle. "Eihän ollut ongelmia?" kysyttiin jälleen. Hän kääntyi petivaatteiden puoleen ja otti valkoisen lakanan ja alkoi levittämään sitä patjan päälle. Reunat käännettiin patjan alle, ettei lakana lähtenyt yöllä liikkeelle. "Noi sopii muuten sun yöpukuun", tyttö totesi katsellen punaista pussilakanaa ja tyynyliinaa, joissa oli ornamenttikuvioita.

Saatuaan kaiken toista varten valmiiksi, Demelza meni omalle kaapilleen ja otti sieltä vaatteita. Hän sanoi viipyvänsä vain hetken ja lähti vessaan. Hänen suihkuhetkensä oli ollut aamulla, joten siellä tyttö ei tänä iltana aikonut käydä. Takaisin tullessaan taviksella oli päällä mekko, joka oli tarkoitettu käytettäväksi yöllä. Se oli pelkistetty, väriltään vaalean lila. Päivävaatteet laitettiin viikattuna kaappiin, sitten tyttö veti päiväpeittonsa sänkynsä päältä syrjään ja istuutui sängylle.

Demelzaa ei näkynyt huoneessa silloin, kun Rin oli sinne saapunut suihkuhetkensä jälkeen. Kauaa pikkuneiti ei tosin huoneessa saanut yksin olla sinne ilmestyneen patja kanssa, sillä tytön tunkiessa arkivaatteitaan reppuunsa Demelza palasikin takaisin lakanakasan kera. Suklaanruskeat silmät siirrettiin Demelzaan tämän todetessa Rinin jo palanneen. Nörtti nyökkäsi hymyillen ja nousi seisomaan. "Joo, ei ollut mitään ongelmia. Lainasin vain yhtä vartalosaippuaa", Rin raportoi ja hymyili tapansa mukaan hieman ujosti. Minkäs sille ujolle luonnolleen mahtoi. Niin, ei mitään.

Pikkuneiti seuraili Demelzan touhuja takaalta. Hän olisi tahtonut tarjota auttavan kätensä, mutta sitten Demelza jo totesikin tytön yöpaidan sopivan lakanoiden ja pussilakanoiden kanssa. Rin naurahti hiljaa itsekseen vilkaistuaan nopeasti omaa vaatetustaan. "Niin näyttäisi sopivan", nörtti totesi itsekin ja nosti hymyilevät kasvonsa takaisin ystäväänsä. Rin ei ehtinyt auttaa Demelzaa oikein mitenkään lakanoiden laitossa, sillä toinen olikin ollut siinä yllättävän nopea.

Rin seisoi vielä hetken aikaa eksyneenä paikoillaan, kunnes istuutui patjansa päälle. Hän nyökkäsi brunetelle, joka sanoi viipyvänsä vain hetken. Pikkuneiti otti peiton ja asetti sen ylleen käydessä makaamaan selälleen patjalle. Tyttö tuijotteli Demelzan huoneen kattoa siihen malliin kuin siellä olisi ollut jotain kiinnostavaa. Ei Rin kyllä kattoa katsellut, vaan tyttö oli alkanut ajatella asioita. Hän ajatteli sitä, miten onnekas olikaan ollut, kun oli Demelzan kaltaiseen, avoimeen ja iloiseen, ihmiseen tutustunut. Hän ja Demelza olivat kyllä luonteiltaan aivan toistensa vastakohtia, ainakin ensisilmäyksellä katsottaessa. Mutta kun Rin oppisi tuntemaan Demelzan yhä paremmin paljastuisi, että he olisivat aika lailla saman henkisiä ihmisiä.

Demelza palasi sitten takaisin huoneeseen ja Rin liikutti päätään niin, että pystyi toisen näkemään. Hän katseli vaitonaisena Demin tekemisiä, ja kun toinen vihdoin löysi paikkansa omalta sängyltään, hymyili pikkuneiti tälle pienesti. "Minua hieman jännittää... Tämä kun on ensimmäinen kerta yökylässä kenenkään luona", Rin puhui hennolla äänellään ja siirsi suklaanruskeita silmiään pois toisesta. "Mutta tähän mennessä minulla on ollut todella hauskaa," nörtti sanoi ja kääntäessään katseensa takaisin Demelzaan Rin hymyili iloisesti.

Demelzan kasvoilla oli hymy ja katse oli suunnattu ikkunaan. Hän oli nostanut jalkansa, koukistanut ne ja piteli niitä halausotteessa. Jossain ulkona aurinko oli laskemaisillaan. Tytön mielestä auringon laskuissa ja nousuissa oli jotain ihanaa. Hän olisi voinut aloittaa aamunsa sitä katselemalla ja lopettaa iltansa siihen. Ruskeiden silmien hento katse osui Riniin, joka oli juuri sanonut jännittävänsä. "Niin. Se on kai ihan tavallista", tyttö sanoi ja muisteli omaa ensimmäistä yötä muualla kuin kotona. Hänellä oli ollut päällimmäisenä tunteena tuo sama tunne, ja mietteet siitä mitä tulikaan tapahtumaan. Kaikki oli mennyt hyvin, paikoin loistavasti ja samaa hän toivoi Trinitylle. "Toivottavasti saat siitä huolimatta unta."

"Mullakin on ollut hauskaa", tavis totesi ystävälliseen sävyyn. Heillä oli ollut hauskaa, ja toiseen paremmin tutustuminen oli ollut mukavinta. Nyt hän tiesi jotain enemmän tytöstä, olihan tuo paljastanut ihastuksensakkin hänelle. Se painoi valtavasti Demelzan mielestä, kun pystyi jakamaan jotain niinkin henkilökohtaista toisen kanssa. Rin oli selvästi luottanut häneen tämän kerrottuaan ja toinen sai olla huoleti, sillä mikään ei olisi saanut tavista kertomaan asiaa eteenpäin. Ja Dem oli puolestaan ystävän velvollisuudesta yrittänyt auttaa parhaansa mukaan. "Otetaan joskus uusiksi tai tehdään jotain muuta mukavaa", sanottiin ja nojauduttiin selän takana olevaan seinään.

Demelza nousi hetkeksi sängyltä ja sulki huoneensa oven kokonaan, joka oli ollut raollaan. Palatessaan sänkynsä viereen, tyttö otti peittonsa sivuun, istuutui takaisin ja peitteli jalat sillä. Peiton alla oli mukavan lämmin, tyttöä oli alkanut jo hieman viluttamaan. "Onko sinulla huomenna mitään kotiinmeno aikaa?" kysyttiin, nyt kun asia oli tullut mieleen. Demelza toivoi, että he voisivat nauttia pitkät yöunet.

Rin nyökytteli innoissaan päätään, kun Demelza toivoi tytön saavan unta. "Varmasti saan. Minä nukahdan yleensä todella nopeasti ja nukun kuin tukki", pikkuneiti vastasi ja hymähti hiljaa huvittuneena. Hän liikutteli varpaitaan peiton alla ja välillä nosteli jalkojaan kannatellakseen peittoa yllään. Ei siihen ollut mitään erikoisempaa syytä, vain pientä jumppailua jaloille vain.

Hienoa, että Demelzallakin oli ollut hauskaa. Olisihan se ollut todella noloa, jos toisella ei olisi ollut yhtä hauskaa kuin Rinillä oli ollut. Rinin ilon kuitenkin ymmärsi, kun hän ensi kertaa yökylässä kenenkään ystävänsä luona oli. Oikeastaan... Rin oli aina iloinen, kun hän pääsi pois kotoaan. Kotona oli liian ahdistavaa, eikä vanhempien läsnäoloa voinut sen pahemmin kehua. Tyttö joutui aina tekemään kotitöitä toistensa jälkeen. Se jos mikä oli puuduttavaa. Täällä, Demelzan luona, kotitöistä ei ollut tietoakaan. Tätä voisi jopa verrata lomailuksi.
Rin nyökkäsi, jälleen innoissaan, kun Demelza sanoi, että he voisivat tehdä tämän toistekin tai touhuta jotain muuta. "Se olisi mukavaa", nörtti vastasi rehellisesti ja hymyili ystävälleen. "Olisi hienoa mennä joskus Belmont Parkiin kanssasi. En ole käynyt siellä kuin kerran, kuusi vuotta sitten", Rin totesi nolona. Hänen vanhempansa eivät arvostaneet nykyihmisten tapoja pitää hauskaa huvipuistoissa. Se oli ollut Rinin eräs veli, joka pikkuneidin oli sinne vienyt. Tietenkin salaa vanhemmilta. Mutta laitteet olivat varmasti muuttuneet kuuden vuoden takaa, eikä Rin uskaltaisi yksin sinne mennä.

"Ööö..." tyttö aloitti epämääräisellä mutinalla, kun toinen kysyi hänen kotiinmeno ajoistaan. Ei isä tainnut mitään siitä mainita, kun Rinin tänne toi? "Ei kai", Rin vastasi ja näytti edelleen pohtivalta. "Mutta isä antoi minulle k-kännykän, hän luultavasti sitten ilmoittaa, milloin tulee hakemaan", tyttö sanoi sitten ja veti peittoa paremmin ylleen.

Ajatus huvipuistossa käymisestä ilahdutti tavista. Varsinkin kun sanottiin että kanssasi. Mutta ehkä sen takia, ettei oltu käyty Belmont Parkissa muutamaan vuoteen. Kyseiseen paikkaan liittyi niin paljon naurua, sellaisessa paikassa Demelzalle ei ollut ongelmia viihtyä. "Joskus kun olin pieni saatettiin käydä kolmekin kertaa saman vuoden aikana", kerrottiin ja ajateltiin miten huimalta määrältä se kuulosti. Ei se kuitenkaan ollut huvia halvimmasta päästä. Mutta silloin Dem ei ollut huolehtinut rahasta, hän ei tiennyt mistään ongelmista mitään, joita isä ja äiti selkänsä takana piilottelivat. Hän oli kinunut sinne jatkuvasti, murtanut vanhemmat ruskeiden silmien tuijotuksella ja pääsyt huvipuistoon. Ajatus tuollaisesta koirapentu-ilme tekniikasta nauratti tyttöä, hän ei ollut käyttänyt sitä hyväkseen kasvettuaan isommaksi. Toimisikohan se vielä? "No meidän pitää mennä joskus ja viettää koko päivä siellä!" naurahdettiin. Hän totisesti tulisi Rinin mukaan.

"Tiedätkö mikä oli myös hauskaa?" kysyttiin virnistäen. Ajatus oli pälkähtänyt hänen päähänsä muutamaa päivää aikaisemmin eikä se ollut unohtunut. "Haluaisin mennä purjehtimaan. En ole ikinä tehnyt niin, mutta se kuulostaa todella jännältä", Demelza katsoi nörttiä suun pielet kohonneena, se johtui vain ja ainoastaan innostuksesta, jota aihe tytössä herätti. "Jonkun mukavan porukan kanssa. Saisi ihailla merta ja rannikkoa hieman toisesta suunnasta" hymyiltiin. Hänellä ei ollut isoa kaveriryhmää jonka kanssa tällaisen haaveen olisi voinut toteuttaa. Tiedettiin varsin hyvin keillä oli laaja ihmisryhmä ympärillä. Demelzan mieleen muistui lehden sivu, jossa oli ollut heidän koulustaan ja jutun keskipisteenä suosittu. "Joillekin se on varmaan joka viikonloppuinen huvi", todettiin harmistuneena siitä, että jokaisella ei ollut tällaista oikeutta.

Miksi ajatukset olivat kääntyneet taas siihen mikä puuttui, kun mieluummin olisi miettynyt olemassa olevia asioita? Dem kohensi peittonsa asentoa, asettelemalla sen uudelleen. Ehkä se johtui väsymyksestä, jolloin mieleen saattoi pompata erilaisimpia asioita. Saattoi luoda ongelmia, vaikka sellaisia ei ollut. Ja sitten kun niitä mietti, ei saanut unta ja yö meni pilalle. Ehkä oli siis hylättävä ajatukset loitommas, ennen kuin ne tekisivät vahinkoa. Nyt kun tyttö katsoi huoneeseen, huomattiin miten hämärää siellä oli. Pienen yöpöydän puoleen kurotettiin ja napsaistiin pöytälamppu tuomaan hieman valoa. Se oli ehkä turhaa, jos he päättäisivätkin alkaa nukkua samantien. "Oletko jo kauhean väsynyt? Sano heti niin nukutaan sitten." Tummahiuksinen ei halunnut pitää toista pakosta hereillä jutuillaan.

//Ai niin joo, Rinin ihastus on nyt btw muuten muuttunut :--D Se ei ole enää Mikhail Solovyov, vaan Josh Fanelli, Lumenen hahmo XD

Rinin kasvoille nousi mitä iloisin hymy, kun Demelza sanoi, että heidän pitäisi mennä sinne yhdessä. Oli todella mukava kuulla, että toinenkin tahtoi Rinin seurakseen. Rin ei osannut kuin vain kuvitella, miten hauska heidän päivänsä Belmont Parkissa tulisi olemaan. "Sitten mennään ainakin maailmanpyörään ja... Ja syödään hattaraa niin paljon, että mahat tulee kipeäksi!" Rin hihkaisi innoissaan ja nauroi huvittuneena. Nyt se oli kadonnut. Koko se ujous, mitä tytössä oli vielä vähän aikaa sitten ollut. Enää Rin ei ujostellut Demelzan seurassa, Demelza oli osoittanut arvonsa.

Toisen mainitessa purjehtiminen ei Rin voinut olla näyttämästä sen ihastuneemmalta. Purjehtiminen. Miten ihanaa ja rentouttavaa se olisikaan. Olisi ihana makoilla veneen kannella ja ottaa aurinkoa ylisuuret aurinkolasit päässä. Kaveriporukalla se olisi toki mitä hauskempaa, mutta... Eh. Rinin ainoa ystävä oli Demelza. Kukaan muu tuskin lähtisi tämän nörttitytön mukaan, jos Rin kysyisi edes asiasta. Ei tyttö voinut kuin haaveilla purjehduspäivästä yhdessä Josh Fanellin kanssa. Urheilija pitäisi tyttöä sylissään ja he katsoisivat auringonlaskua yhdessä. Josh hallitsisi purjehtimisen kuin omat taskunsa, eikä Rin vois olla katsomasta tätä ihailevasti, kun Josh ohjaisi purjevenettä.
Se oli taas Rinin pieniä salaisia unelmia, joita hän ei kehdannut edes päiväkirjaan kirjoittaa. "Purjehtiminen olisi kyllä ihanaa.." pikkuneiti mumisi haaveissaan ja huokaisi hiljaa.

Kun Demelza kysyi, oliko Rin kauhean väsynyt, karkasi nörtin huulilta pitkä haukotus. Kuin toisen sanat olisivat sen laukaisseet. Rin pyyhkäisi haukotuksesta tulleet vedet pois silmistään ja näytti astetta verran unisemmalta kuin äsken. Hän ei kuitenkaan tahtonut mennä nukkumaan, jos Demelza ei olisi väsynyt. "No... Jos sinua väsyttää, niin voimme puolestani käydä nukkumaan".

//Ja ehkä tää peli vois saada loppunsa sun seuraavaan vuoroon XD Pistät nää vaan nukkuu ja kuvitellaan sitten, miten seuraava päivä meni? :,DDDDD

// Haha, tehdään näin ((;

Trinityn lauseessa oli jotain erikoista, mutta tyttö ei kuitenkaan pystynyt erottamaan mitä se oli. Mutta se laittoi hymyilemään vain lisää."Aivan varmasti", Demelza intoutui myös hihkaisemaan. Maailmanpyörä kuulosti erittäin hyvältä.

Katse kävi tyynyssä, joka houkutteli painamaan päänsä sille ja vaipua rentouttavaan uneen. "Itse asiassa kyllä mua väsyttää", tyttö sanoi. Ei ollut järkeä kiusata itseään valvomisella, vaikka tämä oli Trinityn ensimmäinen kerta yötä kenelläkään. Demelza olisi mieluusti tehnyt jotain erikoista sen kunniaksi, mutta uni maittoi ja toisen haukotuskin oli huomattu. Toisella varmasti oli nukkuminen mielessä, mutta ehkä sitä ei haluttu vai kertoa. Tavis hilautui taas lamppunsa viereen sängyllä ja napsautti sen pois. Pimeä valtasi huoneen ja Dem laskeutui makuulleen. Hänen peittonsa alla oli lämmin ja tyyny tuntui viileä. Täydellistä. "Öitä, nää unissas ötököitä" sanottiin hymyillen. Se oli tytön lempihyvänyöntoivotus, käsiala Timonia ja Pumbaa. Väsynyt ja melko äänekäs haukotus kantautui huulilta, tyttö kääntyi sivuasentoon ja mietti kuinka mukava päivä olikaan ollut. Kun käsi eksyi tyynyn alle, seuraava päivä kävi nopeasti mielessä. Ensin oli kuitenkin nukkuva. Eikä kauaa tarvinnut, kun Demelza Ridge oli nukahtanut.

// kiitti tästä <: